HuPiJa jälkilöylyt - huippufiils kepeillä.

Kätiin tänään ottamassa "JATin HuPiJa-porukalla" (joista seitsemästä paikalle pääsi tällä kertaa vain kaksi, Hanna&Siiri + minä&Ursa) pätkiä Peten viime viikonloppuisesta treenistä.

Päädyttiin rakentamaan kaksi pätkää alkupuoliskolta 5-9 ja keskivaiheilta 12-16. Lisäksi otettiin "Peten pähkinää" ja keppejä.

Ehdottomasti sokerina pohjalle jäi aivan LOISTAVA pujottelu. :D Väkisin jäi päällimmäisenä mieleen, ei voinut olla mitään muuta kuin äärettömän iloinen ja tyytyväinen, hirmu kehut Ursalle. Hanna oli palkkaamassa keppien pääsä kissanruoalla, Ursa lähti pujottelemaan innokkaasti ja vauhdilla (ohjasin Ursan vasemmalla puolella), pujotteli sukkulana loppuun asti ja sai tottakai palkkaa ja hirmuiset kehut. Hyvä mieli jäi. Ei otettu toistoja, kun ekakerralla meni niin hienosti. Menisipäs näin aina. :D Nyt on kuitenkin selvä mielikuva siitä mihin pyrimme ja mihin Ursa pujottelussa pystyy.

EKA PÄTKÄ

Otettiin siis HuPiJa-pätkiä. Sellaisella systeemillä toimittiin, että kumpikin katsoi vähän toistensa perään ja kommentoi aiheelliseksi näkemistään. Ihan kivasti toimi ja itselle ainakin jäi se tuntuma, että teki ihan hyvää kerrata näitä vaikeita osuuksia. Toki metkaksi seikaksi muodostui se, että en millaan meinannut saada epäonnistunutta suoritusta. Ekapätkällä en siis saanut Ursaa menemmän Aalle, vaan paineli ihan suorimmin putkeen. Vaikeutin kulmaakin, vaan edelleen haki putkeen ihan oikein. Hirveä asennevamma, kun haluaa epäonnistuneita... :) No, onnistuinpa niitäkin sitten lopulta haalimaan, vaan pääosin meni oikein kivasti, Ursa haki hyvin esteen taakse, irtosi ja paineli putkeen. Kokeilin tokarupeamalla myös niin, että ohjasin Aalle vasemmalla puolella ja irrotin esteen taakse poispäinkäännöllä, josta vain ronskisti suoraan ohjaamalla putkeen, onnistui sekin oikein hienosti, itselle jäi huomattavasti enemmän ohjausaikaa putken jälkeen.

Putken jälkeistä elämää treenasin alkuun ihan samalla lailla mitä Peten ohjauksessakin, putken oikealla puolella ja siitä taakseohjaus navalla. Joka kerralla Ursa haki kyllä ihan oikealla puolelle, mutta tämä jäi jossain määrin itselläni kuitenkin kaivelemaan, sillä ihan sellaista varmuutta omassa ohjauksessani ei ollut, mihin pyrin. Toisella rupeamalla otin tätä kohtaa niin, että menin Aan vasemmalta puolelta ja käänsin Ursan poispäinkäännöllä hypylle, tämä toimi kyllä myöskin erittäin sujuvasti ja jokseenkin helponoloisesti, ei otettu toistoja.

Erityisen tyytyväinen olen tämän päivän kontakteihin. Toki pitkälti oli kissanruoat kontakteilla (ja lihapullaa ylösmenolla), mutta yhtälailla otin sitten vain tyhjällä kipolla, naksulla ja palkalla kippoon ja toisaalta myös ilman palkkaa. Joka kerta onnistui, mistä ei voi olla kuin tyytyväinen.

TOKA PÄTKÄ

Toisella puoella käytävää oli sitten kakkospätkä. Kovasti meillä oli palapelin rakentamista, kunnes saatiin treeni rakennettua piirustusten mukaan - mielikuvia apuna käyttäen. Rajallisessa tilassa saatiin kuitenkin vihdoin tärkein rakennettua. Mietin kyllä kovasti oliko ansa yhtään sen kaltainen, mitä se Petetn treenissä oli. Jälleen kerran kun ei meinannut millään saada epäonnistunutta suoritusta. Treenin toimivuus kyllä todistui siinä vaiheessa, kun en näyttänyt Ursalle ollenkaan vastaista kättä, vaan mennä posotettiin suoraan, silloin se haki kyllä vika aidalle. Onneksi toimi.

Yritin vaikeuttaakin treeniä lopulta niin, että laitoin hypyn aivan putken viereen (itse ohjasin siis oikealla), vaan edelleen sain sen oikein mainiosti ihan oikein putken suusta sisälle. Pieni haltuunotto (pääosin mun haltuunotot on vähän liian voimakkaita ja pitkäkestoisia Ursalle, se tulee ohjaukseen niin helposti - jos se siis vain suinkin tapahtuu oikeaan aikaan ajoissa... :) ) ja napaohjaus putkeen. Hyvin meni. Loistavaa jälleen kerran.

NELJÄ PUTKEN PÄÄTÄ

Halusin myös kokeilla sitä Peten pähkinää. Yksi aita viiden metrin päässä putken päistä jotka olivat noin metrin etäisyydellä toisistaan. Tästä lähtötilanteesta piti sitten ohjata Ursaa putken päihin. Taisi toimia noin 60-70%:sti... Vähän vaikeuksia mulla on tajuta tätä. Täytyy fundeerata. Vähän epäselväksi kun jäi saako koiraa asettaa oikean suuntaisesti sitä putkea kohden jonne ollaan menossa tai ohjataanko oikean puolimmaiset putken päät oikealla ja vasemman puolimmaiset vasemmalla vai miten. Saako näyttää vastaista kättä tms.?

Periaatteessa jatkossa voisi kokeilla niin, että putkille tullaan kahden aidan takaa - siis suoraan - ja ohjaus sillä puolella minkä puoleisiin putkenpäihin pitää mennä.

Jossain määrin napaohjaus toimi, varmasti toimisi paremmin, jos koira irtoaisi niin, ettei tarvitsisi mennä hypyn putkien puolelle ollenkaan. Nyt väkisin tuli niin, että sääntö siitä, että koira pitää kokoajan saman etäisyyden ohjaajasta rupesi lyömään läpi enemmän. Varsinkin kauimmaisiin päihin oli älyvaikea saada ohjattua oikein. Totuus kuitenkin on se, että jos tällainen paikka olisi kisoissa radalla ohjaisin sillä puolen mihin putken päihin pitäisi mennä, jos pitäisi mennä uloimpaan niin näyttäisin vastaisella kädellä, että pitää lähteä tulemaan likemmäs, josta vapautus putkeen.

Imheellisiä tsytseemejä.

Vaan jäipä kerrassaan iloinen mieli kepeistä! :D

Onnistunut treeni kera murheenkryynin.

3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 30.10.08

Ursankin osalta alkoi talvikauden treenaaminen. Meidän paikka on torstaissa klo 17.30-19.00 ja kouluttajana Virtasen Tanja. Reilu vuosi sitten elo-syyskuussa -07 oltiin Tanjan vetämällä, noin kuukauden kestävällä Kilpailemaan-kurssilla (toisena vetäjänä Turusen Heidi) ja koin silloin, että saatiin siitä paljon irti. Myöhemmin samana vuonna, marraskuussa -07, oltiin Tanjan ja Partisen Päivikin (joka siis on nyt talvikaudella Lunan kouluttaja) viikonloppukurssilla ja sieltäkin tarttui paljon paljon uutta mukaan. Lisäksi Tanja on hyvin mm. kisojen yhteydessä antanut toimivaa vinkkiä ja potkinut asioissa eteenpäin. Kaikilta osin on siis odotukset korkealla, uskon, että kykenen tällä kaudella viemään meidän - Ursan ja minun - yhteistä agilityä taas askeleella eteenpäin. :)

Vasemmalla itsenäinen treeni. Oikealla ohjattu treeni, piirustukseen on neliöity henkilökohtaiset ongelmakohdat. Punaisella on merkattu se, miten radan opettelimme ja miten sen pääasiallisesti suoritimme (sinisellä merkattu se, miten rata olisi pitänyt suorittaa).

OHJATTU (piirros ylinnä)

Tämän päivän treenit olivat oikein onnistuneet. :) Tekevät Hokkasen Jarin kanssa yhteistyötä siten, että vuoroviikoin suunnittelevat treenit, joita sitten peräkkäiset 3.lk ryhmät voivat treenata. Tällä viikolla oli Jarin vuoro suunnitella treeni, joka oli pätkä tämän vuoden MM-kisojen mini-luokan yksilöhyppyradalta. Viherlandian kasvihuoneen "Kukkiksen" rajallisesta tilasta johtuen hieman sovellettuna pätkä 2-esteeltä 15-esteelle.

Pääosin meni oikein kivasti. Systeemiksi sovittiin se, että ekasessiolla jokainen menee radan kutakuinkin kertaalleen ja toisella rupeamalla fiksaillaan. Ekasessiolla sain onnistumaan ok esteelle 12 saakka, mutta siitä ohjasin Ursan 9-putkesta sisälle (kahteen kertaan, kävi siis pari kierrosta ysiputkessa..). Taustalla oli puolittain väärinkäsitys, sillä luulin alunperin ja rataantutustuessa treenasin niin, että 12-aidan jälkeen mennään 13-putken vasemmasta suusta sisälle - tokihan valssilla Ursa oli helppo saada oikeaan ratapiirustuksen mukaiseen päähän (tätäkin kokeiltiin ja kerralla oikein). Otettiin kuitenkin minun tutustumiseni mukaisesti rataa - joustavuudesta kiitokset Tanjalle. Käytiin siis läpi, miten saisin Ursan putkeen vasemmasta päästä - mikä on se vaikeampi pää. Hienosti onnistui siinä vaiheessa, kun tajusin ottaa Ursaa haltuun ENNEN 12-estettä ja pikkasen enemmän hakea ja vekata Ursaa 11 hypyltä kahdelletoista ja kohti kolmeatoista. Tanjan opeilla ja Peten viime viikonlopun napaohjauksen mielessä pitäen sain Ursan kivasti oikeasta putken suusta sisälle.

Alun ohjauskuviot onnistui "ihan kivasti", eli lähinnä niin, että sain Ursan menemään rataa oikein. Totuus kuitenkin on etten (vieläkään) osaa valssata, periaatteen tiedän, mutta ajoitus ei vain millään ota loksahtaakseen paikalleen.

Tokarupeamalla sitten säädettiin alkupuoliskon valsseja vähän nätimmiksi. 1-3 välin otin pakkovalssilla kakkoselle. Alkuperäinen "pystyvalssini" (Tanjan aivan tuore termi siitä, kun valssi pyörähtää paikallaan), säädettiin enempi esteen suuntaisesti (tämä tärkeä muistaa ja iskostaa enempi ytimiin: pakkovalssi tehdään esteen suuntaisesti). Tähän ei montaa toistoa tarvittu. Kunhan sain vähän etumatkaa Ursasta niin, että lähdettiin lentäen, niin aika nopeasti olin tarpeeksi ajoissa valssailemassa. Vähän ohjaus oli kyllä täpärällä, niin esteitä hipoen itse liikuin, vaan pääajatus jäi aivoon - uskoisin.

Enempi säätöä tapahtui sitten 6-7 välissä. Olin päättänyt tehdä sen niin, että otan Ursan välistävetämällä ja valssaan seiskan jälkeen ohjaten Ursan pujotteluun. Tämän kohdan saan kyllä onnistumaan näilläkin taidoilla, Ursa kestää minun myöhästelyni ja sen, että olen toisinaan sähläämässä jotain sen tiellä, kaunista ja sujuvaa, saati aikaa säästävää se ei kuitenkaan ole. Omat valssini ovat väkisin myöhässä. Koska välistävetokin tapahtuu jo vähän myöhässä, niin myöhässäolo kertautuu vielä enempi valssille. Ei vain mene jakeluun mikä on se oikea aika ja missä pitää olla silloin, kuin koira ponnistaa jne. Tiedän ja ymmärrän kyllä teorian, mutta käytäntö on ihan eri juttu. (Koira etuperin hypyn yli, josta välistäveto hakemalla, mutta samalla liikkuen, kun koiran nenä ylittänyt siivekkeiden välisen linjan meno jatkuu etuperin ripeästi liikkuen niin, että ennen kuin koira ponnistaa itse on jo esteen toisella puolella valssin loppuasennossa valmiina syöttämään kepeille. - Oma selkeä moka välissävedoissa on se, että en juurikaan liiku (jos liikut, liiku aina esteen suuntaisesti), jolloin myöhästyn entisestään.)

Kunhan tätä oltiin hetki taottu, kokeiltiin vielä toisella ohjaustavalla, niin, että menin hyppyjen ulkopuolelle (vasen puoli), kutosen ohi puolittain pakkovalssilla ja työntö seiskan taakse, josta lähetys suoraan kepeille. Tämä onnistui jo heti kerrasta. Tässä vaiheessa meille (mulle) selkeästi se helpompi ja sujuvampi tapa ohjata tämäntyyppisiä kurveja. Seiskalla ei edes tarvinnut enää ottaa Ursaa rintamasuunnalla vastaan, kun se nätisti hyppää takaisinpäin myös käden liikkeellä (käsi liikkuu lähemmäs kroppaa).

Pitää treenata ahkerasti valsseja ja tahkota niitä mahdollisimman moneen treeniin, jotta jossain vaiheessa loksahtaa vihdoin paikalleen, mikä on oikeasti oikea-aikainen valssi - uskon kyllä hyvinkin, että jonain päivänä päässä loksahtaa. :)

Kepeille Ursa haki joka kerta oikein hienosti, eikä 9-putken oikean pään löytäminen tuottanut mitään vaikeuksia - Peten napatekniikka toimii. :) 10-12 kuulemma kuljetan hyvin vaikka ekasessiolla se haltuunotto 11-12 välissä jäikin vajaaksi.

Lopulta kävi sitten niin, että koska rataan tutustuessani olin takonut aivooni 13-putken vasemman pään, niin kyllähän sinne tuli sitten vauhdissa viimeiselläkin kerralla ohjattua. Ursa teki kuitenkin aivan loistavasti ja tämä kohta onnistui hyvin. 12-aita syöttää pikkuisen enemmän 9-putken päästä, joten siinä mielessä olen kyllä erityisen iloinen miten hienosti sainkaan sen siitä putkesta sisälle, minne olikin tarkoitus ohjata. Loistavaa Ursa! Ei haittaa vaikka tehtiin vähän omaa rataa. :)

Tällä hetkellä täytyy laittaa erityispaino tietysti siihen, että ensinnäkin ohjaan Ursaa ja katson sitä, olen siihen kontaktissa, mutta myös ajoitukseen täytyy kiinnittää huomiota. Samoin joissain kohti siihen erityishuomio, ettei kuminauha Ursan ja minun välillä kasva liian pitkäksi, jolloin myös suorituksesta tulee haparoivampaa ja riskialttiimpaa.


ITSENÄISET (piirros ylinnä)

Otettiin kissanruoalla kontakteja. Ensin Aa ruoan kanssa ja naksuttaen (nami myös ylösmenolla), toisella kertaa edelleen nami ylösmenolla, mutta alasmenolla pelkkä tyhjä kippo, johon reagoituaan se sai namin. Täsmälleen sama juttu puomilla. Hienosti se pysähtyy nyt kontakteille. Yritetään pitää tämä. :)

Otettiin myös yksinkertaista rinkulaa, kontakteilla namit. Lähdettiin putkelta ja päädyttiin putkeen. Keinulla Ursa sai namin kädestä. Hyvin meni taas kaikki. Kontakteilla olen lähtenyt siihen, että Ursa on kontakteilla täsmälleen niin kauan, kun sillä on kiinnostusta nameihin ja kontaktilla oloon, mielummin aavistuksen vähemmän aikaa, vapauttavalla kutsulla kuitenkin tottakai pois. Pyrin lukemaan Ursan mielioloa, enkä odotuta sitä liian kauan kontakteilla. Jotain tästä toimintatavasta on näkyvillä Ursassa, sillä on selkeästi yhteistyöhalukkaampi ja virtaisampi ilme ja enempi meno päällä kontaktin jälkeen, kun sen ei tarvitse odottaa liian kauan. En myöskään vaadi istumista, ei haittaa vaikka iskee listonsa kontaktille, mutta se ei ole itse tarkoitus. En halua, että kontakteilla Ursan motivaatio ja kierrokset laskee, pyrin vähän päinvastaiseen, jotta saadaan nopeutta suorituksiin.

Keinua otettiin myös pari kertaa namikipolla. Kissanruoka on kyllä ihan must-juttu!

Lisäksi otettiin itseohjautuvasti kahta hyppyä, samaa kohtaa mikä oli ohjatulla radalla 6-7, treenattiin käteen tulemista ja oikea-aikaista valssia. Ursahan kyllä toimii moitteetta. Omaan päähän kun saisi taottua. Enempi tämä oli ohjaajan sheippaamista nyt. :) Ensin vain käteen tulemista välistä vedossa kumpaankin suuntaan ja sitten tehtiin valssia takaperoisesti. Ensin kutsuin Ursan esteen yli loppuasennossa, sitten vaadin itseltäni yhden askeleen ennen oikea-aikaista loppuasentoa, sitten kaksi askelta jne. Ei mulle ihan vieläkään mikään loksahtanut, mutta ainakin oli yritystä...

Ihan lopuksi otin ilman koiraa ja yritin hakea sitä ymmärrystä mikä on oikea-aikainen valssi. Tiedä nyt tajusinko mitään... :)

Innolla ensi viikkoon.

Kissanruoan voimalla.

LUNAN MÖLLIAGITREENIT 27.10.08.

Talvikausi alussaan. Tällä kaudella meitä koulii Partisen Päivikki, joka on asiansa osaava ja kokenut kouluttaja. Uskon, että saadaan Päivikin koulutuksista paljon irti.

Lunan maanantain treenit olivat taas taattua Päivikki-tavaraa. Positiivisessa hengessä rautalangasta väännettyä tekniikkatreeniä, jossa pääpaino oli ohjaajien kouluttamisessa.
Käytiin läpi perustekniikat lähinnä niin, että kouluttajalle muodostui kuvaa siitä mitä porukka osaa. Tällä kertaa kato vain oli käynyt niin, että koulutettavia oli vain kaksi Luna ja Beo. Saatiin oikein kunnollista yksityisopetusta.

Lunan kanssa kissanruoan keksiminen motivaattorina oli ihan loistojuttu. Lunassa on potkua ja intoa aivan eri lailla, kun se tietää saavansa palkaksi jotain sellaista, mitä se todella arvostaa (täytynee keksiä toinen yhtä motivoiva palkkio, jotta voi vaihdella tarvittaessa - naudan/possun suikaleet?).

PERUSOHJAUSTEKNIIKAT

Valssi. Tiedän olevani aina vain myöhässä. Todella rohkeasti ja sutjakkaasti saa valsseja tehdä, jotta niistä tulee sujuvia. Tehtiin kuitenkin onnistunutta niin, että Päivikki oli palkkaamassa toka-aidan takana ja lopulta Luna sai palkkaa vasta kolmen aidan takaa. Itse piti pysytellä ohjaussuoralla.

Persjätöt olivat aika villejä, vaan yhtäkaikki melkoisen mielenkiintoisia. Kääntö tapahtuu niin ajoissa, että väliin tuntuu, että liiankin aikaisin. Teoriassa kääntyä jo ennen kuin koira ponnistaa. Vaikeaa, haastavaa, kiintoisaa ja metkaa. Myöhässä sitä alkuun on (tämä liittyy aina kaikkeen...), kun saatiin sujuvaksi kahdella aidalla lopetettiin siihen.

Takaaleikkauksessakin sai säätää vähän. Nyt lähinnä oman kropan kanssa, niin että näyttää koiralle selkeästi rintamasuunnalla sen hypyn joka pitää hypätä. Säätöä vallan vain, mutta äärimmäisen iloinen olen siitä, että Lunalla oli selkeästi into päällä, se halusi tehdä (tai no - saada palkkaa...) ja vaudilla painalsi menemään laukka-askelin. Ei paha ollenkaan.

KONTAKTIT

Päivikki katasti myös itse kunkin kontaktit. Lunan kanssa ei näissä ongelmia, vaan vauhtia pitää näihinkin saada. Ehkä rupean tarjoilemaan kissanruokaa näissäkin kohdissa. Keinun alasmenolla namit takaisin maahan, ehdottomasti! Hämilleen se menee jos ei namia maasta saa, samoin nenä ei enää näytä alas ja keinu ei laske niin vikkelään.

(Täytyy ajatella keinun rämäyttämisen opettamista ja bujalautaa! Ainakin seuraavaksi tulevalle agipennulle voisi funtsai keinutekniikoiksi ja tasapainon kehittämiseksi. Näistä jutskailtiin lopuksi.)

Turistina MM-kisoissa.

Jännää, olin seuraamassa Agilityn MM-kisoja Helsingin jäähallilla 26.-18.9. Metkaa nähdä niitä ohjauskuvioita, joita maailmalla käytetään. Huomattavasti enemmän ohjattiin persjätöllä mitä Suomessa (jossa väännetään valssille hirmu usein). Erityisesti japanilaisilla oli hyvinkin erilaisia ohjaustekniikoita ja -ratkaisuja radan kohtiin. Onneksi tuli videoitua paljon suorituksia, joten voin palata MM-tunnelmiin ja erityisesti imeä vaikutteita niistä.

Pääosin melko peruskauraa (nopeita koiria tietysti), perusohjausjuttuja, vaan onneksi myös ripaus outoutta ja huippusuorituksia, riskinottoa. WAU!

Brasilia vei kaksi joukkuemestaruutta (minit ja maxit), Ranska vei medien mestaruuden. Minien ja maxien yksilömestari tuli Usasta ja medien mestarikoirakko oli sveitsiläinen. Suomi juhlisti maxien pronssisijaa, kun Jouni Orenius ja borcol Yoko teki hienoa rataa. Suoknuutin Jaakko ja Zen tekivät finaaliradalla ikävästi hylyn, vaikka lauantain hyppyradan jälkeen olivat ykköspallilla - aina ei voi voittaa.

Hieno viikonloppu, hieno tunnelma ja hienoja suorituksia!

Ratatreenit koulutettaville.

Vedin jatkokakkosille treenit keskiviikkona 24.9. Ensimmäistä kertaa tälle kaudelle Viherlandialla. Näillekin treenaajille oli tullut meidän astutusreissun takia kahden kerran pakollinen tauko. Tehtiin rataa.

Tiesin kyllä, että kyseessä on melkoisen vaikea rata. Ainakin kaksi aidosti kinkkistä kohtaa, joissa oli lisänä ansat. Iloinen olen siitä, että pitkälti näiden ansojen ohittaminen onnistui loistavasti kaikilta. Varsinaiset virheet tällä tasolla ovat myöhässä tulevat valssit (mikä on ihan normaalia ja jollaisia meikäläisellekin tulee ihan liian usein, pikkuhiljaa vasta nyt rupeaa päästä kärryille), myöhäiset käskyt ja vain yhteen asiaan keskittyminen. Rohkaisevaa on se, että kaikkeen tähän tulee vaikuttamaan aika, rutiinit ja kehittyminen valtavasti. Ryhmässä on selvästi potentiaalia.

Kukaan ei keralla päässyt loppuun asti, mutta eipä se päämäärä tarvitse ollakaan.

Osan kanssa säädettiin valssin ja sen oikea-aikaisuuden perusajatusta, jollekin kerroin puomin alastulokontaktille parannusehdotusta (koira kääntyy kontaktilla ohjaajaansa kohti, jolloin takajalat kiertyy pois kontaktilta, enimmäiseksi otetaan koiraa vastaan ja siitä pikkuhiljaa niin, että voi jäädä sivulle, kuitenkin niin, että ohjaaja on aina koiran edellä pysähtyessään).

Ensi kerralla otetaan todennäköisetsi jännä putkitreeni (mikäli eräs putkea jännittävä koira on paikalla) tai sitten treenataan ainakin mäkelöitä.

Ruosteiden karistusta.

URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 23.9.2008

Juoksu- ja astutusyritysreissutauon jälkeen taas treeneihin. Sepä näkyi, että oltiin oltu tauolla. Vielä kun meidät laitettiin Ursan kanssa ekana suorittamaan, alla ei ollut kuin lämmittelylenkki, rataantutustuminen ja pikkuhetki leikkiä. Näkyi kyllä, että oltiin ruosteessa. Aivan ensimmäiseksi Ursa paineli selkäni takaa kolmosputken väärään päähän, kieputuksissa en ollut ihan kärryillä, meni vähän sähläämiseksi. Uutta jännää: seiskaputkesta kasille niin, että ensin oikealla kädellä ykköshypyn ohi, sitten ohjaus käsi vaihtuu vasemmaksi ikään kuin ohjattaisiin hämyhypylle, siitä oikeassa kohti taas oikean käden ohjauksella koira esteen yli - kaikki toki nopealla temmolla. Myös ysille ihan uusi juttu, itse olisin kyllä kisoissa valssanut, sulkien hämyhypyn ylitysmahdollisuuden pois. Minna tarjosi seuraavaa, koira lähetetään oikealla kädellä ysin taakse, lähdetään ikään kuin valssille ja vasemman käden ohjaukseen, mutta pyörähdetäänkin nopeasti oikean kautta ympäri ja otetaan koira oikeaan käteen. Koko systeemi siis tapahtuu ysiaidan rataan nähden sisemmän siivekkeen kohdalla. Kyllä tätä kovasti miettiä täytyi, varsinkin kasihypyn nopeiden puolenvaihdosten jälkeen. Joka kerralla toiminnassani näkyi ja tuntui kyllä se, etten aivan varmasti tiennyt mitä olen tekemässä, mutta onneksi sentään saatiin onnistumaankin niin, että jäi sopiva muistijälki lihaksiin ja päähän. (Mietin, että onkohan tämä ohjauskuvio sitten flippi...?)

Väliin otettiin keppejä, Aata, keinua ja pientä itsenäistä estesarjaa. Hypyn kautta persjätöllä (mäkelöillä) kepeille, mikä oli ihan metkaa ja onnistui. Kova halu alkaa opetella persjättöjä erinäisiin tilanteisiin, tähän hetkeen teen mäkelät vain putkella, mutta ohjaustavalla voisi saada Ursan kääntymään melko nätisti ja tiukasti joissain sopivissa hyppykohdissakin kenties. Aan kontaktilla naksuttelin, joka näytti toimivan. Aloitan ainakin nenäkosketuksen opettamisen, saa nähdä koska sen saa siirrettyä kontakteille, siihen mennee pikkasen aikaa.

Toisella kertaa, kun mentiin ohjatulle radalle, niin meni jo ihan eri lailla. Tunnin muistin ja tekniikoiden verryttely selkeästi oli tuottanut tulosta ja Ursahan toimi loistavasti! Takaa leikkaus toimi kuulemma täydellisesti :), muutenkin toimi ja jäi hyvä fillis. Tehtiin toinenkin suoritus perään: "Todistaen, ettei ensimmäinen kerta ollut vain hyvää tuuria." Yksi rima lensi, taisin vetää kasilla vähän turhan tiukasti haltuun. Erityisen tyytyväinen olen toki takaaleikkausten onnistumiseen (tapahtuivat aivan täsmälleen oikeassa paikassa), sekä kasin ja ysin välissä tehtyyn sylikäännöksiin.

Reippaasti maaliin.

LUNAN MÖLLIAGITEENIT 4.9.2008

Sataa, sataa. Luna oli alkuun reippaalla tuulella ja myös loppua kohti. Itseäni sätin vain siitä, etten keppien jälkeen antanut sille palkkaa ja rauhoittanut tilannetta siihen. Kun tohotin vain eteenpäin renkaalle, niin Luna hyppäsi sen sivusta. Otettiin tiheällä palkkauksella renkaan jälkeen, sitten rengas-takaahyppy -kuvion jälkeen, sitten rengas, takaahyppy, putki - jälkeen, jonka jälkeen sitten tehtiinkin rata loppuun reippaasti. Luna kääntyi hyvin välistävetoon ja viimeiselle esteelle valssasin, niin senkin loikki reippaasti.

Esteet oli medikorkeudessa, lukuunottamatta pituutta ja rengasta.

Väne laittaa ryhmäläiset tekemään radan kaksi kertaa. Ekalla rupeamalla kertaalleen virheineen ja tokakerralla virheisiin pureutuen. Me ei olla Lunan kanssa toiselle kierrokselle lähdetty ollenkaan.

Jahka päästään Ursan astutuksesta ja juoksuista (ja tämä ikuinen sade lakkaisi), niin ruvetaan käymään itsenäisesti kentällä - nyt kun mulla on avainkin koppiin - otetaan jotain helppoa ja kivaa Lunalle, pääasiassa mielessä pitäen se, että sillä olisi hyvä ja reipas meno päällä. Vastaavasti Ursalle rohkeita irtoamistreenejä palkalla ym. kieputuksia.

Jatko2-valssit.

Eilen taas "valmensin" jatkokakkosia. Nyt teemana oli valssin erilaiset variaatiot: ennakoiva valssi, juoksuvalssi ja pakkovalssi. Kaikkia yhdistää se, että käännytään koiraa vasten, leikataan sen edessä ja muutetaan sen suuntaa.
(Illalla luin valssille määritelmän:
VALSSI = vastainen käännös = Edessä leikkaus. Käännös missä ohjaaja suorittaa käännöksen koiraa kohti (vastainen) sekä etenemissuuntaa vasten (käännös). Liikkeen tarkoituksena on koiran suunnan muuttaminen.)

Olin alunperin suunnitellut ne ihan yksittäisinä harjoituksina, mutta pienellä pähkäilyllä sain harjoitukset "samalle radalle" niin, että ne voitiin suorittaa molempiin suuntiin ilman tehokasta treeniaikaa vievää esteiden siirtelyä.

Kuten odotettua ennakoiva valssi oli monelle helppo, joillain oli vaikeuksia hahmottaa se, että käännöksessä täytyy ottaa toinenkin käsi mukaan, vastakkaisella kädellä jarruttaa koiraa ajoissa ja ennakoida sille näin käännöstä. Joku jätti vastakkaisen käden näytön päälle, joku unohti koiran (katse ei seurannut koiraa) jne. Yllätyin kuitenkin kauttaaltaan siitä, miten tiukasti suuri osa koirista osasi kääntyä siivekkeen ympäri. Koska porukassa on monentyyppistä koiraa ja rotua, erot näkyvät. Varsinkin herkällä paimenkoiralla ei saa olla liian tiukkana, muuten koira kääntyy kuuliaisesti jo ennen estettä.

Juoksuvalssin miettimiminen kumpaankin suuntaan. Välillä harhauduttiin valssaamaan myös kakkosaidan jälkeen niin, että ohjaus siirtyi ulkokurville. Ideaali on, että ohjaajan linja olisi mahdollisimman suora, lukuunottamatta valssipyörähdystä. Tosin tietenkään, kun koirat ovat kokemattomia ja tarvitsevat tukea ja vastaavasti myös ohjaajat ovat kokemattomia, niin ei voi olettaa suorituksen olevan vielä ideaali.

Ennakoiva valssi ja juoksuvalssi otettiin peräjälkeen ja pakkovalssi jätettiin siihen, jos jää aikaa ja keritään se ottaa. Aikaa jäi niin, että tehtiin harjoitus toiseen suuntaan. Tästä suoriutuivat keskimäärin oikein hyvinm. Täytyy tulevissa treeneissä ottaa joskus pakkovalssia uudelleen esimerkiksi hyppyjen kanssa, että tulee rutiinia siihen, että valssitapoja on useita.

Porukassa on huomattavan eritasoisia ohjaajia, selkeä ero siinä onko aiemmin vienyt agilitya vai ei. Myös koiran ja ohjaajan välinen suhde vaikuttaa selvästi harjoituksen onnistumiseen. Koiralle pitäisi ihmisen toimesta järjestää paljon kivaa tekemistä, vaikka temppujen opettelua ja yleistä hallintaa. Paikallaoloharjoituksia. Tavoitteena se, että koiralla on KIVAA tehdä ihmisensä kanssa hommia. Kontaktiharjoituksia yms. Porukassa on niitä, jotka napottavat jatkuvasti ohjaajaa odottaen huippua yhdessätekemistä ja sitten vastaavasti niitä, joilla keskittymiskyky herpaantuu muihin asioihin kentällä.

"Hakemus".

HUPIJA 2009 -projekti

Koska toimin itse yhtenä vetäjänä HuPiJa 2009-projektissa, minun ei tarvitse siihen erikseen hakea, paikka on automaattisesti minun ja Ursan ilman hakemusten väsäilyäkin. Kuitenkin sitä haluaa kirjata saavutuksia ja tavoitteita sekä tulevalle vuodelle, että pitkällä tähtäimellä.

Ursa on 3-vuotias suomenlapinkoiranarttu, jonka kanssa kisaan maxi3-luokassa. Se on aktiivinen, reipas ja kuuliainen koira, jonka suurin kompastuskivi menestykseen on sen vauhti. Se on rotuisekseen nopeimmasta päästä, mutta kisakentillä häviää nopeimmille roduille ja tiukoissa ihanneajoissa. Vauhti on kuitenkin tasaisesti kasvanut ja huomaan 3-lk ihanneaikojen kuitenkin pitkälti riittävän, pikkuhiljaa kokeilemalla olen löytänyt Ursalle sopivan leikkimistavan sen oikeanlaiseen sytyttämiseen. Tämä kokeilu ja tapojen hakeminen jatkuu edelleenkin.

Irtoamistreeniä tulemme jatkossa tekemään, jotta Ursan rohkeus kasvaisi siihen, että se hakisi spontaanisti itse enemmän esteitä. Varsinkin suorilla, kun ohjaaja häviää koiralle juoksukilpailussa, niin Ursalla ei ole rohkeutta singota nopeudella eteen, vaan jää odottelemaan hitailevaa kartturia. Toisaalta ohjaajallakin on oppimisen paikka siinä, että osaa sijoittua radalla niin, ettei häviäisi suorallakaan koiralleen.

Kontaktit ovat ihan näinä aikoina aiheuttaneet ongelmia. Käynkin parhaillaan läpi niitä konsteja, joilla Ursalle saisi opetettua varmat, mutta nopeat kontaktit. Mielessä on käynyt sekä nenäkosketuksen opettaminen, että juoksukontaktit apuvälinein, esimerkiksi sopivalle korkeudelle asetetuin halkaistuin putken pätkin tms. mistä tekniikasta olen kuullut.

Vähitellen hakemalla on löytynyt oikeat, meille koirakkona ja erityisesti ohjaajalle sopivat, keskittymistavat, jotta radalla olisi mahdollisuus tehdä mahdollisimman sujuvaa ja hyvää suoritusta. Kunnollinen mielikuvaharjoittelu ja oikein haettu asenne radalle mennessä, sekä toki huolellinen lämmittely tuottaa parasta menestystä.

Olimme mukana viime vuoden HuPiJassa tuuraajana, mukana olosta koen olleen meille valtavasti hyötyä (yhtä koulutusta lukuunottamatta kaikilla kerroilla mukana). Vuoden sisään olemme nousseet 1.lk:sta 3.lk:aan ja nyt myös onnistuneesti keräilleet puhtaita ratoja kolmosluokassa. Ohjaajana kehityin huimasti, kuin myös koira, joka tällä hetkellä toimii suurimmalla osalla tekniikoista - ihan tavan valssikin on pikkuhiljaa löytynyt ohjaajalle, joka hyvin usein on ojauksessaan myöhässä kera kahden vasemman jalkansa. Omat avaimet koiran ohjaamiseen ovat huomattavasti mittavammat mitä vain vuosi sitten syksyllä 2008.

2009 vuoden tavoitteena on erityisesti yksilö SM-kisat, mahdollisesti suuntaamme myös MM-karsintoihin. SM-kisoissa tavoitteena on tehdä karsintaradalla puhdas (ratavirheetön) rata, jolla suorituksella voisi todennäköisyydellä aueta myös finaaliratapaikka.

Tällä hetkellä vuodelle 2009 on koossa neljä SM-nollaa, jotka sisältävät tuplanollan. Ursa jää loppuvuodeksi 2008 todennäkoisesti mammalomalle (mikäli astutus onnistuu ja pentuja on luvassa), joten nollien keräily jatkunee ensi keväänä.

Pitemmän tähtäimen suunnitelmana ja haaveena on tottakai AVAutua. Sekä parantaa vuosien saatossa suorituksia ja sijoituksia SM-kisoissa. Päätavoitteena on kuitenkin edelleen se, kuten viime vuonnakin, että saamme agilityn harrastamisen pidettyä hauskana ja mielekkäänä, molemmille koukuttavana tekemisenä - mitä se on menestyksekkäästi tähän asti ollutkin.

Tottakai olen edelleen niinikään valmis panostamaan ja näkemään vaivaa sen eteen, että kehitymme ja edistymme lajissa, sekä myös viemään oppimaamme eteenpäin kanssatreenaajille (tällä hetkellä toimin JATissa Jatko2-ryhmän kouluttajana).

HuPiJa 2009-projektilta odotan paljon, valittuun valmentajakolmikkoon kuuluvat ovat agilityn huippuja, osaajia ja kouluttajia, jotka ymmärtävät koirien erilaisuutta ja rotutyypillisiä ominaisuuksia, jokaisen yksilön huomioiden. Harmikseni Ursan kanssa ei päästä osallistumaan syksyn koulutuksiin - ainakaan silloin, jos kaikki menee toiveiden ja suunnitelmien mukaan niin, että Ursa saa pentueellisen terveitä jälkeläisiä, potria ja tasapainoisia harrastuskoiranalkuja.

Keväällä 2009 olemme mukana täysillä ja toki koko projektin kulun olen mukana JATin puolesta koordinaattorin ominaisuudessa, delegoin ja jaan tuuraajille vapautuneita paikkoja, informoin ja pidän huolta yhdessä projektiin osallistuvien kanssa, että kaikki toimii.

Palkittu.

Vauhtia lissää.

LUNAN MÖLLIAGITREENIT 27.8.2008

Ohjauksellisesti onnistuttiin ihan ok. Ongelma on Lunan hitaus ja "lönkyttely", vaikka edelleen hypyt on medikorkeudessa. Putkitreeniä täytyy ruveta tekemään, jotta siitä saataisiin sellainen este, joka imuttaa. Kovasti täytyy tehdä itse töitä että Lunan saa liikkumaan, mutta kyllä sen kanssa rataa jo tekee.

Erityisen iloinen olen siitä, että se suoritti hienosti renkaan, vaikka se oli radalla - tähän asti se ei varsinaisesti ole ollut radan osana. Jatko2-treeneissä joskus radan alussa. Otettiin kertaalleen yksittäisenä esteenä ja sitten jo radalla ja hyvin Luna katsoo oikean reiän hypätä.

Vauhtia saanee sillä, kun rupeaa palkkaamaan ihan muutaman esteen sarjan jälkeen. 13 estettä ilman palkkaa (muutakuin kontakteilla) on liikaa Lunalle.

Oivalluksia.

Viime keskiviikkona 27.8. oli taas jatkokakkosten kouluttamisen aika. Nyt teemana oli takaaleikkaus ja valssit, jotka sain pienen pähkäilyn jälkeen sovitettua samaan treeniin. Treeni käsitti seitsemän aitaa abaut siksak-mallissa (laitan ratapiirroksen joskus, jahka saan aikaiseksi skannailla).

Osa koirista suoriutui loistavasti, ohjaajan itsevarmuudella ja uskolla siihen, että "tää me handlataan" on suuri merkitys. Myös sillä on kova merkitys, miettiikö radan tarkkaan ja käy läpi sen, mitä on oikeasti radalla tekemessä vai meneekö "vain suorittamaan". Tottakai meitä on monenlaisia, joku on asenteeltaan erinomainen koulutettavaksi, kuuntelee tarkkaan, ottaa opiksi, jaksaa yrittää riittävällä ponnekkuudella, joku taas ei suhtaudu koulutuksiin niin tosissaan, että välttämättä kouluttajalla olisi mielekästä viedä koirakkoa eteenpäin.

Enivei. Sessioon osallistui tällä kertaa viisi koirakkoa, joista kolme ei ollut viime viikon koulutuksessa. Viimeksimainituille otettiin ensin yksinkertainen harjoitus, johon sisällytettiin vain yksi takaaleikkaus ja itse olin palkkaamassa. Koiran mukaan mentiin.

Ehdottomia tähtihetkiä kouluttajalle on ne, kun näkee ohjaajan päässä jonkin ahaa-elämyksen tai toisaalta näkee miten koira oivaltaa uuden asian.

Päivän treeni oli aika vaikea - tiedostin sen jo aluksi, vaan positiivista oli se, että melkeinpä kaikki suoriutuivat siitä. Viimeinen takaaleikkaus onnistui jo melkeinpä rutiinilla. Tätä treeniähän voisi jatkaa loputtomasti aidoilla, jotta pääsee kunnolla leikkausten tai valssien makuun kummankin puolen.

Valssipyörähdyksillä rata sujui pitkälti paremmin kuin takaaleikkauksilla.

Itsenäisinä esteinä kepit, keinu, Aa ja rengas, sekä yksi aita, jolla sai "leikkiä". Kotiläksynä se, että jatketaan näitä viimeviikkoisia sylikääntöalkeita.

Hyvin hoituu.

URSAN 3.LK AGITREENIT 27.8.

OHJATTU I

Ursan treenit meni jokseenkin hyvin eilen. Eka radanpätkä meni kerrasta purkkiin - tosin olihan siinä sen verran tuttuakin Mikkelistä, alku oli suoraan C-radalta. Vaikein kohta oli kuudes aita. Ekakerralla (kisanomainen suoritus) tein kohdan pakkovalssilla ja vedättämällä, Ursa teki siis aidalle S-mutkan.

Toisella kerralla kierrätin Ursan sylikäännöllä aidan vasemman siivekkeen ympäri ja valssasin perään. Tämäkin onnistui hienosti.

Kolmantena tapana otin niin, että edelleen juoksin puomin oikealla puolella (kuten joka kerralla), jonka päässä valssi, Ursa wrapilla vasemman siivekkeen ympäri ja eteenpäin - jälleen onnistui loistavasti.

Tällä pätkällä saatiin myös hyvää puomitreeniä. Namit oli alhaalla, ylösmenot otin juoksuna, hyvin Ursa ottaa myös ylösmenon jos itse jättäydyn taakse ja pikkasen hillitsen tykittämistä. Otettiin puomille meno aidalta (kauempana suoralla oleva aita). Ursa ei haastanut yhtään, vaikka kutosaidan suorittaminen hipoi puomin kontaktia, jolta saa namia. Ursa ei siltikään vilkuillut ollenkaan, vaan teki juuri mitä pyydettiin.

OHJATTU II

Toisella pätkällä oli enempi säätöä, vaikka edelleen oli Ursalla meiningit päällä. Tokaesteen eli putken jälkeen meinasi mennä suoraan puomille, kunnes toisella kerralla sain sen hyppäämään väliin. Pimeän putken haki hyvin (juoksin puomin oikeata puolta ja työnsin aidalle) ja myös kääntyi putken jälkeen napakasti, pidin vain paljon ääntä ja hain melko pitkältä putken suulta.

Alunperin ajattelin tehdä takaaleikkauksena ja sylikäännöllä, mutta puomi houkutti niin, että vaihdoin tekniikan valsseihin 7.-8. aidan välissä valssi, kiireellä 9.-10. väliin tekemään valssia myös. Näin kuvio oli hallitumpi, eikä puomi vetänyt huomiota ohjaajan kuvioista.

Kepit haki koko treenien ajan mahtavasti, myös avoimemmasta kulmasta - harjanvarsitreeni tuottaa taas tulosta. Omasta mielestänikin on kiva tehdä keppejä taas! ... vaikka onhan 12kpl melko pitkä rupeama.

ITSENÄINEN

Erityisiä itsenäisiä treenejä Minna ei ole järkännytkään oheen, mutta otin kolmen aidan rinnakkaisilla tätä viimeisen radan kuviota. Myös ekaan treeniin pääsyvuoroa odotellessa otin Ursan kanssa sitä 6.aidan systeemiä mm. sylikäännöllä ja pakkovalssilla.

5 tai 6 kepin sarjalla otin myös harjoitusta avokulmasta niin, että itse juoksin pujottelevan Ursan ohi ja leikkasin takaa. Ajoitus on todella tärkeä, mutta onnistuu. :D


Mukavalla tavalla Ursan kanssa toimii melkein ohjaustapa kuin ohjaustapa. Se kuuntelee hyvin, eikä mikään tuota ylitsepääsemätöntä vaikeutta. Kaipa sen kuuliaisuus ja vauhti on sopivassa balanssissa niin, että ohjaajakin pääsee treenailemaan kaikenlaisia kuvioita ja kikkoja.

HuPiJa 2009

HUPIJA 2009 -projekti

Järjestyksessään kolmas agilitykoulutusprojekti HuPiJa ja siihen haku on alkamassa. Projektin pääasiallisena tavoitteena on kehittää kolmen seuran (Hu-Pu, Pieks, JAT) agilityharrastajien mahdollisuuksia päästä vuoden 2009/2010 SM-kisoihin ja MM-karsintoihin ja niissä mahdollisimman hyvään tulokseen.

AIKATAULU ja HINNAT

Alustavat koulutuspäivämäärät, kouluttajat sekä koulutuksien hinnat:

Keväälle 2009 on suunniteltu pohjustavasti kaksi Janita Leinosen / Jaakko Suoknuutin viikonlopun kestävää koulutusta (55€/viikonloppu).
Kevään kouluttajat ja päivämäärät vahvistuvat vuoden 2009 kisakalenterin varmistuttua.

Treenit järjestetään pääosin Pieksämäen Hau-Hau hallissa.

14.9. Tarja Ihalainen, 12 €
26.10. Pete Huotari, 20-25€
16.11. Tarja Ihalainen, 12 €
7.12. Tarja Ihalainen, 12 €
3.1. Pete Huotari, 20-25€
7.2.
7.3.
18.4.
9.5.

Alustavasti on myös sovittu ohjaajien juoksutekniikkatreeneistä keväälle, tällöin kouluttajana mm. salibandya harrastava ja valmentajana lajin parissa toimiva Satu Lipsanen.

PROJEKTIIN HAKU

Hakuaika 15.8. – 31.8.2008

Projektiin haetaan vapaamuotoisesti avoimella haulla kunkin seuran yhdyshenkilölle. Painopiste osallistujien valinnassa on selkeissä ja realistissa tavoitteissa sekä projektiin sitoutumisessa. Projektiin valitaan 1-3-luokassa kilpailevia koirakoita.

Kussakin seurassa ilmoittautumiset ensin omalle yhdyshenkilölle, jotka kokoavat ryhmät.

Hu-Pu Johanna Väisänen
Pieks Päivi Saarilahti & Johanna Putkonen

JAT
Susanna Kangasvuo, susanna.kangasvuo@gmail.com
Vuokko Malk, vuokko.malk@helsinki.fi

Jos olet valmis tarttumaan uusiin haasteisiin, älä epäröi hakea mukaan projektiin!

RYHMÄT JA OSALLISTUJAT

Ryhmiä muodostetaan lähtötasoltaan (tilanne syksy 2008) kahdenlaisia
1) kolmosluokkalaisia, ryhmäkoko noin 8 koirakkoa
2) ykkös-kakkosluokkalaisia, ryhmäkoko noin 8 koirakkoa
Myös X-rotuiset ovat tervetulleita, heillä tavoitteena avoimet SM-kisat 2009.

Yhteistyöprojektiin osallistujien valinnassa korostetaan koirakon tavoitteellisuutta ja tahtoa kehittyä agilityn parissa, projektiin sitoutumista ja sitä kautta motivaatiota osallistua aktiivisesti toisia treenaajia tukien.

Ryhmään liittyessään koirakko sitoutuu projektiin vuodeksi niin ajan, vaivan kuin rahan käytönkin osalta. Lisäksi projektiin osallistuja sitoutuu myös viemään oppejaan omaan seuraansa, kouluttamaan kiinteää ryhmää tai pitämään kurssimuotoisia koulutuksia.

KOULUTTAJAT

Kouluttajat valmentavat vuorotellen, kukin 2-4 kertaa, mukana niin yksipäiväisiä kuin koko viikonlopun kestäviä koulutuksia. Tällä lailla koulutukset säilyvät toisiaan tukevana jatkumona, ohjaajalla ja kouluttajalla on mahdollisuus seurata koirakon kehittymistä sekä viedä tavoitteita oikealla tavalla eteenpäin, pureutua ongelmiin ja tukea vahvuuksia.

Tarja Ihalainen

Tarja Ihalainen on aloittanut agilityn vuonna 1993 ja kilpaillut kahden parson russellinterrierin FIN MVA, AVA Kenar Prior, Jasun ja FIN AVA Trumpmoor Exmoor Flyer, Ripan kanssa. Koiriensa kanssa Tarja on voittanut useita piirimestaruuksia, Jasu ja Ripa ovat Suomen ensimmäiset agilityvalioparsonit, lisäksi Ripalla on CACIAG vuodelta 2003. Ripa on ollut myös mm. Suur-Savon kennelpiirin ja Pieksämäen palveluskoirayhdistyksen paras agilitykoira useina peräkkäisinä vuosina. Tarja ja Ripa ovat menestyneet Avoin SM:ssa, MM-karsinnoissa sekä voittaneet vuonna 2006 SM-joukkuepronssia Jyväskylän Agility Teamin medijoukkueen ankkurina. B-maajoukkueessa he ovat olleet kausina 2004-2005 ja 2006-2007.

Tarjan pyrkimyksenä on kouluttaa koiristaan irtoavia ja ohjausta lukevia, iloisia kilpakumppaneita, jotka opetetaan suorittamaan kontaktit ja pujottelun mahdollisimman itsenäisesti, jolloin ohjaajalla on mahdollisuus keskittyä jo seuraavan esteen kertomiseen koiralle. Erityisesti hän painottaa koiran ja ohjaajan hyvää lihashuoltoa ja –kuntoa. Koira tekee hänen mukaansa aina parhaansa, joten tähän tulisi myös ohjaajan pyrkiä niin treeneissä kuin kisoissakin.

Pete Huotari

Pete Huotari on aloittanut agilityn 1995 borderterrieri Wilman kanssa. Vahvan pohjan koirien ymmärtämiselle ja nykyiselle ajatusmallilleen agilitystä hän on saanut mm. Vilanderin Peetsalta, sekä seurakavereiltaan, joista löytyy niinikään suuria nimiä, Janne Karstunen, Tuija Saari, Jaana Lindfors, Taneli Hakasalo jne. Vuosien varrella Pete on treenannut myös Hollannin, Ranskan, Saksan ja Belgian maajoukkueiden jäsenten kanssa. Hän on myös kouluttanut kolme borderterrieriä maajoukkueeseen, 1999 Wilma Dortmundissa, 2005 Leevi ja Topi Valladolissa.

Pete on kouluttanut useissa eri seuroissa vuodesta 2000 lähtien. Hänen koulutustyylinsä perustuu jokaisen koirakon yksilölliseen huomioimiseen. Peten omin sanoin: ”En juurikaan perusta erilaisiin tekniikoihin. Koiran motivaatio on tärkein asia minulle koulutuksessa.”

Janita Leinonen / Jaakko Suoknuuti

Hienoa ja harmittavaa.

MIKKELI 23.-24.8.2008
Tuomari Hannele Lummeranta (A- & B-kisa),
Minna Väyrynen (C-kisa) ja
tuomariharjoittelija Seppo Savikko (D-kisa, ylit. Minna Väyrynen)

Maxi3, A-kisa, ihanneaika 47.
Aikavirhe -4,34. Ratavirheet 0.
Tulos 0. Sijoitus 4./34.

Maxi3, B-kisa, ihanneaika 45.
Aikavirhe -3,64. Ratavirheet 0.
Tulos 0. Sijoitus 9./31.

Maxi3, C-kisa, ihanneaika 51.
Tulos HYL.

Maxi3, D-kisa, ihanneaika 50.
Aikavirhe -5,72. Ratavirheet 5.
Tulos 5. Sijoitus ?


Oltiin viikonloppu Mikkelissä kisaamassa. Eilen lauantaina oli hieno päivä, TUPLANOLLA!! :D Herää konkreettinen usko siihen, että oikeasti ollaan yksilö SM-kisoissa ensi kesänä - ainakaan ei jää tästä rajapyyksitä kiinni. Kolme nollaa seitsemästä vielä keräämättä, eiköhän me ne handlata vaikka Ursalla menisikin/meneekin mammalomaan loppu vuosi, keväällä viimeistään jatketaan keräämistä.

Tämä päivä meni eiliseen nähden samaa rataa siinä mielessä, että vauhti oli napakkaa ja meno sujuvaa, joskin tulokset eivät sitten puhu puolestaan. Ekaradalta HYL ja tokaradalta 5 - pirun puomin alastulo....

Vaikka toki tokaradan kontaktivirhe harmittaa, niin eniten harmittaa hyllyradan putken väärä pää... Niin helppo paikka, kun muuten oli mennyt niin loistavasti koko rata - loistavasti meno jatkui väärän päänkin jälkeen. Sain suorituksen videolle ja kellotin aikamme siitä, ihanneaika olisi riittänyt mainiosti. Meille oli siis tyrkyllä voittonolla, koska maxi3 luokka voitettiin tuloksella 1,40.... Ei siis ainuttakaan puhdasta rataa, jolla olisi päästy ihanneaikaan. Vain kaksi puhdasta rataa yhteensä (molemmat siis yliajalla). Että sitä onkin tullut jossiteltua, varsinkin sen jälkeen kun kävin tulostaululla tsekkailemassa... Voe, voe, voe... Se on pienestä kiinni.

Kaikkiaan ei kuitenkaan voi olla kuin tyytyväinen, saatiin pari nollaa ja tehtiin tasaista työtä koko viikonloppu. Laskeskelin etenemisnopeuksiammekin ja keskimäärin mentiin Ursan kanssa n. 3,8m/s. Nopeiten paineltiin eilisellä tokaradalla (B-kisa), jossa etenemisnopeus huimat 4,04! :D (Lapinkoiralle agilityradalla tuollainen vauhti on kova, vaikka voipi olla, että nopeampien rotujen ihmiset eivät tästä hurraisikaan. Kaikki on niin subjektiivista.)

Löysinpä meille sopivan keskittymisohjelman ja - rytmin.

1. Kunnon lenkki, koira autoon
2. minien aikaan rataantutustumista ja mielikuvaharjoittelua kentän laidalta
3. koira autosta, verryttelyä ja oletettavat vaikeat paikat lämmittelyesteiden kanssa
4. koira autoon, mielikuvaharjoitukset jatkuu, kunnes oma rataantutustuminen (huomasimpa musiikin parantavan keskittymiskykyä)
5. mielikuvaharjoittelua (edelleen musiikki mukana) ensin ilman koiraa, sitten koiran kanssa, lämmittelyesteillä vaikeat paikat, nollauslenkki
6. lyhyt mielikuvaharjoittelu, koiran herättely ja radalle
(7. palkka, jäähdyttely ja tilanteen nollaus tietty)

Riippuhan tuo pikkasen siitä missä vaiheessa on menossa radalle, mutta ohjelma toimii ainakin tässä hetkessä meillä hyvin, jos ollaan lähtemässä n. 15. koirakkona, kuten nyt viikonloppuna. Tämä on tällaista omien tapojen ja rutiinien hakemista, joka muokkautuu pikkuhiljaa, kaipa sitä vain jokaisen täytyy itse miettiä mikä itselle sopii, eipä toisen tavat toiselle käy.

Wannabee medikoira - 48cm...

LUNAN MÖLLIAGITREENIT 20.8.2008

Lunan treenit, täytyy ratapiirros laittaa perään. Medihypyillä mentiin, alku oli tosi lupaava ja vauhtiakin oli, toki Luna täytyy viedä loppuun asti, ei juuri irtoile, tosin on niin kovin hidas vielä - kuitenkin, matalista hypyistä huolimatta. Muuri oli maxina ja kova on ponnistus mammalle. Loppupuoliskolla, kun tultiin putkseta muurille ja itse olin vähän vedättämässä, melkein ottamassa vastaan, niin Luna tuli huomattavasti lennokkaammin. Aan jälkeiset pari hyppyä ja niiden välinen valssi jäi liian lähelle, ettei ekalla kerralla tässä onnistuttu.

Ihan ok. Alku oli nopea Aalta lähtien loppu oli hitaampi, joten otettiin se loppupuolisko uudelleen.

Kepit muutamaan otteeseen. Muita itsenäisiä en tehnyt, vaikka niitä oli tarjolla. Satoi, Luna on ollut innokkaampikin.

Monenlaista treenaajaa.

Kouluttamista taas tänään 20.8. Tällä kertaa puoli viidestä oli paikalla kolme aktiivista ja yksi tuli viiteen - eikä muita näkynyt (kaksi oli ilmoittanut poissaolostaan). Jäipä aikaa enempi muille.

Päivän teema oli irtoaminen ja takaaleikkaus. Itsenäisinä esteinä keinu, kepit, puomi ja pussi (joista viimeistä onneksi päästiin käyttämään, treenivuoron lopuksi alkoi sataa sen verran, ettei olisi tullut käyttämisestä mitään).

Ekatreeni oli tottakai helpompi, kolme aitaa, 90 asteen putki oikealle ja sen päässä aita. Tarkoitus oli aloittaa ohjaus niin, että koira oli oikealla, leikata takaa ennen putkea ja hyppyyttää koira vasemmalla viimeisen hypyn.

Toinen treeni oli sellainen, että kakkoshyppyä hilattiin enempi vasemmalle (myös putken suuta säädettiin niin, että koiran näkymä olisi suora), nyt tarkoitus oli se, että ohjaaja on alussa koiran vasemmalla puolella, leikkaa takaa ykkös- ja kakkoshypyn välissä ja antaa koiran irrota suoralla putkeen, josta vielä vika hyppy.

Pikkasen eritasoinen ryhmä tänään. Pari, joilta suoritukset onnistuivat melkein muitta mutkitta ja pari joita ei oikein sytyttänyt. Pitäisi keksiä ratkaisu sellaisen koiran irtoamiseen ja palkkaamiseen, joka ei juuri irtoa ohjaajan edelle, eikä myöskään erityisen mieluusti irtoa vieraan ihmisen tykö, ei ole kiinnostunut leluista. Haastava koira. Harjoitukset jäivät sen koiran osalta vähän vajaiksi, ei tunnu kestävän paljoa toistoja, melkein pitäisi saada kerralla purkkiin... Päätti herra suurimmalta osin vain - maanitteluista huolimatta - jäkittää paikallaan. Eräs oli ekaa kertaa treenaamassa tänään ja arkaili muita koiria ja kolahduksia, oli menossa kokoajan pois. Arempi tapaus, joka kyllä hetkeksi syttyi ja nosti häntänsäkin menossa, vaan kahden esteen sarjaan jäi. Suosittelin "sosiaalistamaan" ja palkkaamaan paljon, liikkumaan kentällä ja kuuntelemaan suorituksia, siedättämään koiraa, ettei ahdistaisi niin.

Yksi on kyllä ihan suosikki, eräs valkoruskea pikkuneiti. Ihana sporttimimmi. :)

Lopuksi, kun aikaa jäi (yllätys, yllätys! :D ), niin katselin koirakoiden keppisuoritukset läpi ja annoin vinkkiä. Hyvällä mallilla näyttää olevan.

Rautalankamalleja

Sitä on tullut itselleen kovin ankaraksi ja vaatii, että tekee seikkaperäisen selonteon joka treenistä tms. harrastamiseen liittyvästä. Kun aika ei riitä ja iskee ahistus, niin jääpi kokonaan kirjaamatta ylös. Siksipä tästä päivästä ihan lyhkänen informaatiopätkä, ratapiirros liittyy mukaan myöhemmin.

URSAN 3.LK AGITREENIT 19.8.2008

Eka radan pätkä meni ok, elikkäs ilman virheitä. Valssi, valssi, valssi, valssi, valssi, valssi, valssi... Kauhiat humpat oli radalla. Tiukkana sai olla, kun parissa kohtaa oli puomin kontakti houkutteena.

Toisella kierroksella muutettiin rataa pikkuisen ja jo löytyi enempi takkua. Takaakiertoihin se ei lähtenyt yhtään, oli mukamas unohtanut... Piti rautalangasta vääntää neidille. Keppien pari viimeistä väliä se jätti pujottelematta parina peräkkäisenä kertana, kunnes taas taivuteltiin rautalankamallia. Kun vihdoin lähti kiertämään takaa, niin oli hidas, mässytti vain Aan alastulolta saamaansa makkaranpalasta ja tepsutteli hiljakseen esteen taakse.

Kakkospätkä otettiin medihypyillä uudelleen pikku tauon jälkeen. Vieläkään ei takaakierrot onnistunut ilman vääntämistä ja lantioliikkeitä, ilman että polvetkin olivat mukana taivutuksissa, koko kroppa korkkiruuvvilla, jotta neiti suvaitsi kiertää takaa. Vauhtia sentään saatiin.

Kontakteja otin nyt juoksukontakteina, ohjasin kädellä alas ja tosi näppärästi sentään nämä otti.

Hajut kiinnosti tavallista enemmän, josko Ursa keksisi aloitella juoksujaan - pliis!

Irtoaminen & haltuunotto.

Kouluttamista taas viime keskiviikkona 13.8.2008. Jatko2:lle oli nyt aiheena irtoaminen ja haltuunotto. Itsenäisinä keinu, kepit ja rengas, sekä kaksi hyppyä, joiden kanssa sai "leikkiä", lähinnä takaahyppyä, ne jotka taitavat pystyivät ottamaan myös välistävetoja tms.

Aloiteltiin jo 16.30 ja tällä kertaa saatiin aikataulukin kestämään. ;) (Vaikka edelleen sitä vain tuli pikkasen kiire, olen kyllä hidas kouluttamaan.....)

Irtoaminen tuotti huomattavasti enemmän ongelmia mitä haltuunotto. Toki joukossa oli pari kirkasta tähteä, jotka irtosivat muitta mutkitta aita-okseri-aita-putki suoralla. Moni koira hakeutuu vielä hypyn jälkeen ohjaajaan. Kun ohjaajan rintamasuunta oli suoraan eteenpäin ja eteneminen suoraviivaista, sekä käskyt ajoissa, niin koirat painelivat mielellään putkeen.

Joku alitti esteet estoyrityksistä huolimatta, joku ei ihan mielellään juossut minua kohti, vaikka oli herkut jaossa, joku tarvitsi vähän herättelyä pystyäkseen keskittymään. Kaikki kuitenkin onnistuivat! Jonkun verran tasoeroa ryhmässä on, mutta jatkossahan sen näkee - yksi osaa yhden jutun paremmin ja toinen toisen.

Ensin yhden hypyn takaa, sitten koko suoralta, kummankin puolen. Olin palkkaamassa suoran päässä joko namein tai leluin, toiset tarvitsivat enemmän kontaktia suoran päästä, jotkut menivät ihan ohjaajan käskyillä suoraan.

Haltuunotto onnistui liki kaikilla aivan ekakerralla. Otettiin yhdellä aidalla ja Uun mallisen putken "väärään päähän" vastakkaisella kädellä. Saapi nähdä, koska kykenevät tekemään saman vauhdista ja useamman esteen jälkeen.

Ensi kerralla jatketaan irtoamisella edellen ja kakkosteemana takaahyppy, johon liittyen kotiläksy, lelun heittoa ja koiran linjan takaaleikkaamista ja namiavusteisesti takaaleikkausta (onnistunee pikkukoirilla helpommin).

Menevää hyllytystä.

Taas sataa, onneksi päästiin alta pois - tänään ei juuri kastuttu, vaikka uhka oli yllä.

Olimme siis Varkaudessa kisaamassa. Varsin onnistunut päivä, peilaten enempi omaan olotilaan ja suoritusten sujuvuuteen, kuin varsinaiseen tulossaldoon. ;)

VARKAUS 9.8.2008
Tuomari Eija Berglund

Maxi3, A-kisa, ihanneaika 51.
Tulos HYL.

Maxi3, B-kisa, ihanneaika 47.
Aikavirhe +1,03. Ratavirheet 0.
Tulos 1,03. Sijoitus 5./20.

Maxi3, C-kisa hr, ihanneaika 36.
Tulos HYL.


A-KISA

Rataa oli kiva tehdä, Ursassa oli vauhtia ja se suoritti hyvin kaikki kontaktit. Ursa kuunteli hyvin, eikä yrittänytkään varastaa minnekään. Ainoa virhe, hylkäävä virhe, tapahtui kun itse oletin liikaa. En ottanut Ursaa vastaan puolivalssilla, kuten olisi pitänyt, vaan vedätin suoraan, jolloin Ursa kiersi 8. hypyn väärältä puolelta.

Tämä hylkäävä virhekään ei saanut pilattua sitä, että rata oli hyvä ja sujuva, nätti. (Ainiin, kyllähän se aloitti kepit väärin, itse siis vedätin liikaa siinä kohtaa, kun Ursa valitsi oikeaa väliä. Tarkoitus oli jättäytyä vähän taustammalle, mutten sitten kuitenkaan malttanut tarpeeksi.)


B-KISA

Edelleen jatkui varma ja sujuva työ. Ei moitteen sijaa, paitsi... - ihanneaika ylittyi himpun verran. Loppujen lopuksi nolla oli vain 4:n sadasosasekunnin päässä. Voi se joskus olla niin täpärällä, näin täpärällä ei ole koskaan ollutkaan, tämä ohitti ykkösluokan tuloksen, jossa puhtaalla radalla ylitettiin ihanneaika 1,30 sekunnilla eli nolla (<>

Ei voi silti olla kuin tyytyväinen. Alun kieputuksistakin selvittiin kunnialla. Hienoa Ursa!

C-KISA

Ihanneaika oli niin tiukka ja rata kiemurainen, etten edes olettanut, että päästäisiin ihaneaikaan, uskaltauduin siis ottamaan tätä riskillä. Sellaisilla ohjauskuvioilla, joita en ole juuri ennen kisoissa uskaltanut käyttääkään.

Alun kiemurat onnistui loistavasti! :D Kepeille uskaltauduin kääntämään sylikäännöllä - jota olen kyllä aktiivisesti treenannut tuolla omalla 4-harjanvarren sarjalla, joten tiesin, että Ursa sen osaa - itse vain en osannut. ;) Olisi pitänyt kääntää sylissä vähän etäämmällä keppien alusta (askelkin taaksepäin olisi riittänyt), Ursa kääntyi kyllä hyvin, mutta aloitti toisesta välistä vasta ... kaksi kertaa. Tästä siis jo kaksi kieltoa, kolmannella Ursa menikin jo oikein.

Kolmas kielto saatiin taas paikassa jossa tein jotain erilaista. Edelleen halusin kokeilla sylikääntöä. 15-16 puolivalssilla välistä, 16-esteelle sylikäännöllä, mutta 17-esteen Ursa kielsi, ei siis sylin jälkeen irronnut hakemaan - tai minä en irronnut. ;) Olisi ripeästi pitänyt liikkua Ursan avuksi, vaan hitailin.

Muut kiemurat kuitenkin onnistui oikein hienosti ja sujuvasti, joten enpä valita, vaikka kolme kieltoa tulikin, jotka yhdessä johtivat hylkyyn. Ursa oli oikein menoisalla päällä ja meillä oli oikein kivaa - se on kaiken aa ja oo, jätti varmasti hyvän mielen, vaikka kisakirja jäikin ilman merkintöjä. ;)

Saapa nähdä päästäänkö ensi viikonloppuna Kuopioon kisaamaan ja lappalaiskoirien rotumestaruuteen. Odottelen Ursan juoksuja alkavaksi melkeinpä hetkenä minä hyvänsä, joten päivä kerrallaan mennään tässä vaiheessa.

Aikataulu repeää.

Ekan kerran kouluttamassa tänään (vaikka vedettiinhän me Riikan kanssa se lappalaiskoirien agi aikaisemmin kesällä). Jatko2 ryhmä työn alla (rotuja mukana monenlaista russeli, kääpiöpinseri, bichon frisé, harjis, bortsu, aussie x2, nahkacollie).

Ensimmäisen kerran ideana oli kartoittaa sitä millaisia koirakoita touhussa on mukana. Kuusi kahdeksasta oli paikalla ja ihan ensimmäisenä mieleen jäänyt oli se, että tunti on hyvin, hyvin lyhyt aika treenata... Mulla hajosi aikataulu ihan täysin käsiin. :(

Kiire tuli. Harmittaa vietävästi. Erityisesti maxi-koirakot saivat varmasti kärsiä siitä, että ei ollut aikaa paneutua ongelmiin. Harmi juttu, ehkei ainakaan kaikki treenaajat lähteneet hyvillä mielin kotiin, että olisivat aidosti onnistuneet. Noo.... enemmänhän tämä eka kerta oli sitä varten, että itse pääsen jyvälle siitä, millaisia treenaajat ovat.

Onneksi valtavia tasoeroja ei ollut. Erityisesti maxeissa oli potentiaalia, toki mineissäkin... ;) - vaan ehkä sitä pitää maxien ohjausjuttuja itselleen lähempinä, ymmärtää niitä paremmin, kuin "hippiäisten" vedätystä. ;) Hyviä, vauhdikkaita koiria, jotka osasivat jo lukea itsekin esteitä. Ei pitkälle, mutta jonkin verran kuitenkin. Pääosin ongelmat pyöri sen parissa, ettei koirat irtoa ohjaajasta, vaan kokoajan kysyvät - onneksi tällainen ropleema, kuuluu ihan tälle tasolle ja sitä on näppärä viedä eteenpäin, korjaantuu myös kuin vahingossa eteenpäin mennessä.

Päivän treeni oli aika monelle liian vaikea ja varmasti pitkäkin, pyrin stoppaamaan aina putken jälkeen. Harmittaa edelleen, että aikaa ei ollut niin paljon, mitä olisi halunnut. Onneksi melkein kaikille kävi se, että aloitetaan jatkossa treenit jo 16.30, joten saadaan puoli tuntia lisää treeniaikaa, eikä toivottavasti tule niin kiire.

OHJATTU

Itsenäisinä esteinä kepit, puomi, keinu ja ohjauskuviona takaahyppy - näistä en tiedä YHTÄÄN, miten porukalla meni, ei paljon kerinnyt vilkuilla (Pöh.). Kotiläksyksi annoin käteentulemista (haltuun oton alkeet) ja esim. puun, pensaan tms. kiertämistä (takaakierto) - molempia kummankin puolen.

ITSENÄINEN (takaahyppy)

Seuraavilla kerroilla ihan selkeästi lyhyemmät kuviot (mikä on alunperin ollut kyllä tarkoituskin, että keskitytään yhteen juttuun ja viedään sitä muutamalla esteellä eteenpäin). Katsotaan miten minäkin kehityn tässä matkan varrella. ;)

Pikku anekdootti tähän. Eräällä repesi housut iloisesti ritskahtaen toisen koirakon yhteydessä, kun kyykisteli pitäen pientä karvaista lähdössä kiinni... Jipii! En tiedä hävettikö vai naurattiko enemmän. :D

Muumimamma tykittää.

LUNAN MÖLLIRYHMÄN AGITREENIT 6.8.2008

Lunan treenit ensin alta pois. Syyskausi alkuun, nyt ollaan mölliryhmässä. Mammassa oli kivasti vauhtia! :D Oikein yllätyin. Minnan vinkki otettiin käyttöön ja rimat oli suosiolla 40-45cm korkeudella - teki ihmeitä! Luna ei ohittanut yhtäkään estettä ja pysyi ohjauksessa, toki sitä pitää viedä kädessä ja jokaiselle esteelle, kun se ei juuri lue itse vielä, mutta hienoa hienoa!

Tuonosen Väne vetää meille syksyn treenejä. Eka kerta oli lähinnä sitä varten, että pääsi jyvälle siitä millaisia koirakoita porukassa on. Lähinnä Lunan kanssa vannottiin tänään valssien nimeen.

Muurilla se otti molemmilla kerroilla tukea - tulikohan palikoitakin alas...? Puomin ylösmenolla nami, alastulolla juoksukontaktina ja nami kädestä. Ohjaukset onnistui radalla ok., vaikka tietysti Luna on ihan eri juttu kuin Ursa.

Eka pätkä meni tosi hienosti (lukuunottamatta muuria), toka pätkä meni myös hienosti, vaikka pussiin mennessä valssi oli sen verta kökkö, ettei Luna heti bongannut oikeaa suuta - ei kuitenkaan olisi ollut kisoissa kielto, sen verran sujuva kuitenkin.

Kepeistä olen ÄÄRIMMÄISEN iloinen. :D Eka kerta meni mahtavasti, oikealla puolella ohjaus ja vastakkaisella kädellä näyttö, mutta mitään käden vispaamista en harrastanut - en vauhdissa edes tajunnut harrastaa tai olla yhtään epävarmana. Se oli hienoa!! Takaakierto ja valssi viimeisille esteillekin ok.

Kolmantena otettiin pikakierroksella koko treeni alusta loppuun. Harmitti, etten kiireaikataulussa tajunnut edes miettiä kieltäytyväni. Tässä sitten tuli niitä virheitä - meille olisi riittänyt ne ekat onnistuneet n. 10 esteen pätkät. Ensimmäisen putken se kielsi, vaan onneksi touhusi, epälunamaiseen tapaa yritti jotain ja hyppelehti putken päällä. ;) Positiivista sinänsä, ettei jäänyt vain "juu-juttelemaan", vaan puuhasi. Muurin palikat toistamiseen. Pussin jälkeisen aidan kielsi, samoin keppien jälkeisen takaakierron... Kepit meni edelleen hienosti, vaikka nyt jo tajusin olla epävarmempi... (Hö.)

Pääasiassa kuitenkin jäi hyvä mieli, pitää pitää mamman rimat alhaalla niin, että saadaan vauhtia ja iloa, ei tehdä tästä liian vakavaa puurtamista - vaikka ei sitten ikinä kisattaisikaan... (Voihan korkeushyppyä treenata sitten erikseen.... Hope.)

Kyllä me osataan - sittenkin!

URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 5.8.2008

Nyt alkoi viikon treenitauon jälkeen JATin syyskausi. Tällä kaudella (siihen asti kunnes juoksu ja toivottavasti mammaloma alkaa) kouluttajanamme Räsäsen Minna.

Uskomatonta kyllä, melkeinpä koko kesän ensimmäinen treenikerta, josta jäi aidosti hyvä ja positiivinen fiilis. :) Vihdoin saadaan positiivistakin palautetta ja koetaan, että onnistutaan. Eihän toki virheittä onnistuttu, mutta hyvin kuitenkin.

OHJATTU I

Eka kompastus oli siinä, kun asetin Ursan niin, että se luki suoraan kolmanneksi esteeksi vitoshypyn. Lähinnä siksi Ursa sen valitsi, koska annoin liikaa "kuminauhaa" eli etuilin itse niin, että yhdessä tekeminen venahti. Samaan aikaan lähteminen sopii Ursalle kuitenkin ihan mainiosti, varsinmin kun tässä kohtaa ei ollut erityisesti kiire minnekään.

Taakse huiskasu ja alta peruutus 5-hypyllä onnistui ok, vaikka oma kordinaatio tällaisissa on hukassa. Juuri NYT tuli mieleen, sätin itseäni etten kokeillut tuohon kohtaan "saksalaista", se olisi todella voinut toimia aivan mainiosti, siinä minunkin on helpompi pysyä kartalta ja loogisemmin olla pois koiran tieltä. Pöh, kun ei tullut treeneissä mieleen!

Kepit Ursa meni tänään hienosti, treenien lopuksikin otin kertaalleen kepit - aivan loistavalla draivilla!

7-hypyn Ursa haki loistavasti takaa, vaikken ihan loppuun asti ohjannutkaan - olisi voinut tapahtua ohjaajan mokasta virhe ja kisaradalla ehkä jopa hylkäys, vaan oikein Ursa meni - molemmilla kerroilla.

12-13 välissä ajoissa kääntö ja peruutus valssille, jotta kurvista tiukka. Ei onkkelmia.

Aan kontakti oli ekakerralla KAMALA. Toisella kerralla pysäytin ja palkkasin. Toisella ohjatulla radalla ekakerralla sain kontaktin ok onnistumaan, mutta unohdin sen, että olin päättänyt laittaa namikipon alas. Otettiin siis vielä kertaalleen ja Ursalle nami alhaalla - hienosti meni!

Viimeiselle putkeen menolle ei saa olettaa, että koira menee, vaan viedä loppuun asti. Kummallakin kertaa Ursa kuitenkin meni radan ihan oikein, mutta takku näkyi.

OHJATTU II

Vastaanotto ykköseltä ja valssaus kakkoselta kolmoselle, veto putkeen, itse voi jäädä ihan vitoshyppyyn kiinni melkein, ei siis viedä koiraa kolmoshypylle, jottei se lukisi putken väärää päätä.

Vitosella vastaanotto. Kutosputken päässä mäkelät, lähetys kepeille ja takaaleikkaus (loistavaa!). Ysihypylle "wrap" - joka onnistui hienosti ja tiukasti sekin. Putkessa ääntä ja vastakkainen käsi & rintamasuunta niin, että koira ei juokse 11-hypyn ohi (ei kyllä ollut hilkullakaan).

Draivia täytyy saada. Härnätä ja haastaa Ursaa kokoajan myös radalla, tyyliin "Kumpi eka?" ja "Hähää!". Haukku siltä raikaa, jospa saisi sen haukkumisen kanavoitua tekemiseen - voisi vauhtikin lisääntyä vielä. Vaikka toisaalta lapinkoirat ovat haukkumalla paimentavia koiria, joten jonkun verran täytyy osata antaa anteeksi - vaan kyllähän Ursa välillä vähän liikaa läyskyttää...

Positiiviset mieliolot Minnan treeneistä. :D


Hyvällä tunteella viikonloppuna Varkauteen kisaamaan!

Tittelirivi. :)

Onnistuttiin eilen haalimaan kokoon pisteet kolmanteen ykköstulokseen ja eilisellä päivämäärällä Ursalle siis TK1. :D

BH TK1 NUTUKAS URSULA

Käytiin hyvin hyvin extempore Tampereella koettamassa, soitin aamulla, että mahtaako olla peruutuspaikkoja ja illalla toteltiin kehänauhojen sisäpuolella. Yllättävää kyllä siellä olisi ollut kahdellekinkoiralle tilaa, yksi kun oli perunut juoksujen takia ja toinen jonkinlääkityksen takia, jossa oli vielä varoajat päällä. Kokeessa oli hurja osanottaja määrä, jotakuinkin kolmisenkymmentä, taisi jäädä muutaman koiran alle.

Alokasluokka
Tampere 30.7.2008
Tuomari Jari Salokanto (yhteisliikkeet) & Marja Ala-Nikkola (yksilöliikkeet)

1. Luoksepäästävyys - 10
2. Paikalla makaaminen - 10
3. Seuraaminen kytkettynä - 9
4. Seuraaminen taluttimetta - 8,5
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 9
6. Luoksetulo - 8
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä - 7
8. Estehyppy - 9
9. Kokonaisvaikutus - 9

Yht. 175 p. 1. - TK1
Sijoitus 6./30 (?)

Ursa toimi hienosti, vaikka ohjaaja olikin pikkasen kipsissä ja teki typeriä tahattomia pakkoliikkeitä. Ainoa floppi tapahtui seisomisessa, kun eräs ennakoi voimakkasti jo valmistelevalla osuudella ja tarjosi vielä maahanmenoa, saatiin sentään pelastettua pisteet seiskaan (mikä kyllä yllätti itseni, että saatiin pisteitä ensinnäkään). Luoksetulossa olisi voinut tulla vähän ripeämmin ja tiiviimmin, vaan yhtäkaikki, iloinen olen suorituksestamme!

Kun vertaa sitä miten kokeet ovat menneet, niin jatkuvasti olemme olleet nousujohteisessa. Seuraamiset ovat parantuneet huomattavasti (vaikka viilaamista onkin), joulukuussa luoksetulokin tapahtui eteen vähän avusteisesti, nyt tulee avuitta (vaikka eilen kyllä melkoisen voimakkaasti kenotin taaksepäin - turhaa varmistelua).

Vaikken juuri toko-orientoituneeksi itseäni myönnäkään, niin tottahan onnistumiset potkii eteenpäin niin, etten voi olla nyt yrittämättä tosissani avoimenkin luokan liikkeiden opettelua....

Namien kylväjät.

URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 24.7.2008

Viimeinen kesäkauden treenikerta Ursallekin. Rallit vievät yhden viikon treenit.

Erityisen tyytyväinen olin tällä kertaa Ursan pujotteluihin, sekä puomin suorittamiseen. Nameja tosin oli kylvetty kummallekin kontaktille, vaan yhtäkaikki, ei loikkinut.

Pujottelussa taisi kertaalleen mennä näin avoimesta kulmasta toiseen väliin, mutta kun itse uskaltauduin jättäytyä vähän taustalle ja antaa Ursan itse valita oikean välin, antaa sille tilaa suorittaa, niin ei mitään ongelmia. Vauhtia sillä oli oikein kivasti. Ennen ensimmäistä suoritusvuoroamme otin kentän laidalla olevat kepit kertaalleen. Ursa pujotteli nopeammin kuin koskaan, tai ainakaan pitkään aikaan. :D Toki olemme nyt viime aikoina ottaneet paljon neljän kepin vauhtipujotteluita omilla kepeillämme - kenties siitä on aivan todella ollut hyötyä.

Päälimmäiseksi mieleen jäänyt seikka on se, että tästä lähtien täytyy ruveta kylvämään nameja useampaan paikkaan radalla, että Ursa saa palkkaa niin monesta erityyppisestä paikasta, ettei se tiedä milloin herkkua saa. Varsinkin nyt, kun rupean laittamaan Ursalle aina kontakteille (erityisesti puomi) nameja, niin herkkua täytyy löytyä muualtakin, ettei kontakti ole se ainoa namipaikka. Tottakai koira hakeutuu sinne, mistä se saa namia ja tokihan haluan sen kontakteista palkata, vaan jos se rupeaa livistämään niille omia aikojaan, niin joudun siitä kieltämään ja kierre ja epätietoisuus on valmis. Palkkaa, palkkaa, palkkaa.

Alun aitakierrätyksissä näytti toimivan se, että työnnän Ursaa, siten se saa huomattavasti paljon enemmän tilaa liikkua, se kääntyy huomattavasti tiukemmin ja itsekin saan pidettyä liikkeen selkeämpänä. Kohta siis tuntui toimivan parhaiten sylikäännöllä/takaaleikkauksella ei siis perus siivekkeen ympäri kierrättämisellä (niin että koira käytännössä kulkee kokoajan vasemmalla). Tätä hyväksikäyttämään.

Keppien jälkeen renkaalle poispäinkäännöllä, hyvin bongasi - tietty, lempiesteensä.

Keinun jälkeinen hyppyhässäkkä saatiin myös onnistumaan, vaan tiukkuutta tarvitaan, ohjauksen selkeyttä. Eka kerralla kaarsi takaisin 11.hypylle, eikä tullut hyppyjen välistä. Putkeenkin sain sen vietyä, vaikka ensimmäinen kerta lässähti siihen, kun piti väen vängällä päästä tsekkaamaan puomi, samoin putkseta putkeen onnistui, vaan niinikään yhdellä kertaa piti kiepauttaa putkesta puomille tsekkailemaan.

Nameja, tilaa ja omia ratkaisumahdollisuuksia Ursalle. Älä käännä selkää!

Epätoivon tokot.

TOKOKOE PIHTIPUTAALLA 20.7.2008

Alokasluokka
Pihtipudas, 20.7.2008
Tuomari Mauri Pehkonen

1. Luoksepäästävyys - 10
2. Paikalla makaaminen - 10
3. Seuraaminen kytkettynä - 8,5
4. Seuraaminen taluttimetta - 8
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 10
6. Luoksetulo - 0
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä - 8
8. Estehyppy - 7
9. Kokonaisvaikutus - 7

Yht. 146 p. 2.
Sijoitus 4./6


Tästä jäi epätoivon fiilikset...

Varsinainen sössiminen tapahtui luoksetulossa, jonka nollan jälkeen ei enää saatu pelastettua tulostamme ykköseksi. Sen verran vähän itsellä tokokoerutiinia, että jos kaikki ei sujukaan ihan suunnitelmien ja odotusten mukaan en osaa toimia oikein niin, että vielä saataisiin pisteitä.

Nollasin siis luoksetuloliikkeenkolmannella käskyllä. Tilanne oli muutenkin hyvin outo, alkukoe meni oikein kivan oloisesti, mutta luoksetulo... Ursa jäi hyvin istumaan,mutta kun kutsuin sitä luokse, se napottikin kuin kuurona paikallaan, kuin se ei olisi ikinä moista sanaa kuullutkaan. Toistin käskyn, jolloin se nousi hyvin hitaasti ylös ja rupesi haistelemaan. Kaiketikin tilanne ja oma kireyteni, jännittyneisyyteni oli sen verran outoa, että Ursa koki parhaaksi vähän rauhotella tilannetta. Kolmas käskyni olikin sitten jo taas asteen kärkevämpi, jonka jälkeen Ursa tuli äärimmäisen hitaasti luokse. Loppuliikkeet se sitten lahjakkaasti yrittikin vain rauhoitella tilannetta ja meno oli sen mukaista, hidastempoista ja epävarmaa. Harmi juttu, vaan kaikestapa oppii. Käskytys pitää olla aikalailla iloista ja aina kannustavaa. Käskevämmät ärähdykset saa kyllä nöyrän koiran epävarmaksi ja haluttomaksi.

Hyvääkin kyllä, erityisen tyytyväinen olen paikkamakuuseen. Onnistui toki loistavasti, Ursa vain potkaisi makuulle mennessään aika pian takajalkansa taakse niin, että makasi mahallaan "taljana". Tottakai huvituin, vaikka samalla enempi tosissani mietin miten mahdankaan saada supereläimen nousemaan asennostaan sivulle. Ilokseni siinä ei kuitenkaan ollut mitään ongelmia. Riittävän napakka ja iloinen komento, niin Ursa oli täpäkästi sivulla. :)

Vähän epävarmaa oli omakin meno tällä koekerralla. Uskoakseni vaikutti aikalailla suorituspaineet TK1:sen osalta... Nekin odotukset jäi matkan varrelle. Harmi juttu.

Kotiintulomatkalla tavattiin Okra sateisella lenkillä pikkuisen Äänekosken pohjoispuolella. Hauska oli nähdä riemuisaa ilopilleriä.

Syyskauden lukkari.

LUKUJÄRJESTYSPALAVERI 17.7.2008

Ursan agitreenit peruttu, syystä että Sepänkeskuksessa oli lukkaripalaveri. Olen lupautunut tulevalle syyskaudelle kouluttamaan, joten tottahan sitä piti itsensä palaveeraamasta löytää.

Nakki napsahti niin, että vedän syksyllä keskiviikkoisin Jatko2-ryhmää ja treenailen omien kanssa niin, että Luna on koulutusvuoroni jälkeen mölliryhmässä keskiviikkoisin (Tuonosen Väne) ja Ursa treenailee 3.lk kilpailevien ryhmässä tiistaisin (Räsäsen Minna) - ainakin siihen asti kunnes juoksut, toivottavasti onnistanut astutus ja tiinehtyminen katkaisee treenaamisen tämän vuoden loppuun saakka.

Kiinnostuksella odotan koulutusnakkiani, paloa on kyllä, vaan tottahan sitä miettii onko sitä tarpeeksi neuvoja takataskussa niin, että saisi koirakot kehittymään.

Paimenkoira. :)

URSAN 3.lk KILPAILEVIEN AGILITYTREENIT 10.7.2008

Tänään oli radanpätkä, joka oli ymmärtääkseni sovellettu jostain Agirodun yhteydessä olleista kilpailusta, 3.lk radalta tietty.

Rata oli ihan hauska. Omien harppojalkojen kanssa on suorilla tekeminen, kun meinaan juosta käännöksen kohdalla siivekkeeseen... Radalla oli useampi ansapaikka kontakteille, mutta ilokseni Ursa ei kertaakaan karannut niille. :) (Yritti kyllä, kun ohjaus meni pipariksi, mutta sain ärräpäiden saattelemalla sen muuttamaan suuntaa.)

Tehtiin rata pariin kertaan. Ensin kilpailun omaisesti alusta loppuun ja toisella kierroksella säädettiin itse kunkin ongelmakohtia.

Sain siitä kiitosta, että osaan käännöksissä ainakin pääosin rytmittää menoani oikein. Lisäksi en luovuta, vaikka ohjaus hukkuu ja koko tiimi tipahtaa kartalta. Yritän silti, vaikka tilanne näyttää epätoivoiselta - olen kyllä huomannut, että hirmuisen moni luovuttaa, lopettaa yrittämästä

OHJATTU

Sama aita kierrettiin radanpätkässä kolme kertaa samalta puolelta ja joka kerta rata jatkui eri suuntaan. Tässä meinasi tulla välillä unohdus...

Pitkiä kuljetuksia, takaakiertoja, takaahyppyjä, hankala keppikulma, kontakteja, ansaputkia, pari okseria, pituus. Kaikennäköistä, vaan ihan hauska rata oli. :)

Ensimmäisen takaakierron (3. este) vein alta pois peruuttaen Aalle. Seiskalla takaaleikkaus, valssi kasille. Puomilta kymppihyppy niinikään alta peruuttaen, putkeen lähetykset oli hienoja, olin tarkkana kohdan kanssa, vaikka olin Ursan vasemmalla puolella ja liike vei myös puomille - Ursa ei varastanut. Kepit törkkäisten (= ohjattu pujottelu). 14. hypyn alta peruuttaen, koira hallussa, 13-14 esteiden suuntaisesti, edestälähetys putkeen ja takaaleikkaus. Kummallakin kerralla meinasin juosta okserin oikeaan siivekkeeseen....

Ursa hyppää hienosti, oksereilla ei tiputtele ja pituus hallussa. Yksi rima tuli alas ekalla kerralla, kasihypyllä olin Ursan hypyn tiellä ja aivan liian lähellä, joten tiputti riman. Muuten no problems.

Puomin ylösmenot Ursa loikkii. Perskutas. Ekalla kerralla oli hilkulla, seuraavilla kerroilla järkättiin nami ylösmenolle, yhden kerran ohitti namin, huomasi sen vasta liian myöhään, seuraavalla kerralla stoppasi nappasemaan herkun. Täytyy ryveta pitämään nakkia ylösmenolla. Alasmenolla istuu kyllä hyvin, jos keskityn itse, Ura toimii kyllä ihan kuin minäkin, jos minä hutiloin, niin sitten se peilautuu myös Ursaan.

Hauska yksityiskohta, kun Tuija spekuloi treenien tiimellyksessä eri koirien eroja. Ursa on hyvin ohjautuva, eikä paineistu työskennellä ohjaajan lähellä. Sanoi, että Ursa on paimenkoira.... Toki, tiedän, niin onkin, tätä yritän aina toitottaa, vaan yleensä asiaan perehtymättömät mieltää lapinkoiran helposti pystykorvaksi tms. Lämmittää aina mieltä, kun joku ymmärtää sen, mitä nämä nyt oikeasti oikein ovatkaan. :)

Tokopiiri.

Lunan treenien päätteeksi tokopiiri kokoontui. Tällä kertaa kokoonpanona Ursa, Beo, Kiila, Simmi & Omppu. Otettiin paikkamakuuta, Ursalle menin piiloon. Harmillisesti Ursalla meni eka yritys pipariksi. :( Lähestyttiin kolmea minuuttia, olin Ursalle kokonaan piilossa ja eräs piiriläinen oli omalleen vain puoliksi, joten toimi vahtina meille muillekin. Äidyttiin kuitenkin juttelemaan niin, että oli yllätys kaikille kun Ursa tuli häntää liehutellen piilolle. Harmi.

Toisellakin kerralla nousi ylös, mutta sain sen palautettua ennen kuin oli päässyt ihan luokse - Ursa vain nousee ja lähtee, ilman miettimistä, ilman levottomuutta, ilman pälyilyä, ilman istumaan nousua, nousee vain kintuilleen ja lähtee. Plääh.

Kolmas ja neljäs kerta olivat onnistuneita. Onneksi! Napotti paikallaan kuin tatti. Kävin palkkaamassa väliin ja kehuin piilolta näkyville tullen.

Pitää saada varmuutta tuohon paikkamakuuseen silloinkin kuin en ole näkyvillä.

Vekki.

LUNAN JATKO2 AGILITYTREENIT 8.7.2008

OHJATTU I

Päivän sana oli vekki. Aita, Aa, jonka jälkeen vekattiin aidalle ja vielä takaahyppy viimeiselle aidalle. Luna teki kyllä oikein, mutta ei se tainnut tajuta jutun juonta... Hölmistyneeltä se näytti, kun ensin ohjattiin yhteen ja sitten yhtäkkiä toiseen suuntaan. Luna kun ei vielä tippaakaan irtoa, niin tuotti vaikeutta. Sama juttu mikä näkyi möllikisoissa, Lunan kanssa pitää tehdä itse aivan valtavasti töitä, että sen saa liikkumaan - Aalle (= nakkia) se kyllä menee mielellään.

OHJATTU II

Toinen harjoitus sisälsi sitten pitkiä vientejä. Tämän pätkän olisi voinut viedä niin moneen tapaan, jos olisin ollut Ursan kanssa treenaamassa olisin ehdottomasti halunnut kokeilla niin, että olen itse aitojen vesemmalla puolella kokoajan, ohjausta siis aitojen toiselta puolelta. Tietenkään tähän en Lunan kanssa ryhtynyt...

Ohjasin Aan vasemmalta puolelta, valssi kolmannen aidan takana putkeen ja toinen valssi putken päähän. Lunalle valssit selvästi tuntuu sopivan, kun se tarvitsee niin paljon sitä, että minä liikun kokoajan.

ITSENÄISET

Itsenäisenä oli kepit, joita pystyi yhdistelemään putkeen ja lähettämään aidalta. Luna menee jo melkoisen sujuvasti ja lujaa ohjaavan käden mukana kummankin puolen, mutta itsenäisyyttä siinä ei vielä ole. Otin törkkäsyjä elikkäs ohjattuja pujotteluja kummankin puolen, sekä niin, että Luna tuli putkesta tai aidalta, jatkettiin myös vuhdista kepeiltä seuraavalle esteelle.

Alkutreeneistä Lunalla oli vauhtia ja innokkuutta. Loppua kohden hiipuu. Ehdottomasti Lunalle pitäisi saada onnistuminen jo toisella, viimeistään kolmannella kerralla. Tahkoaminen ei sovi sille YHTÄÄN. Mamman moottori hiipuu...

Luna ja Ursa samoissa kisoissa.

JATIN MÖLLIKISAT 6.7.2008

Tänään oli Jatilla möllikisat, järjestäjinä jatko2- ja mölliryhmät, joten olinpa kuskaamassa esteitä radalle ja radalta, vaikken ratahölönä paljoaa kerinnytkään puuhastella, kun jokaisessa luokassa starttasi koira.

MÖLLILUOKKA

Päätin, että katson radan läpi ja jos iskee himo päälle, niin ilmoittaudun Lunan kanssa. Olihan siinä vaikeita kohtia, mutta silti päätin ottaa härkää sarvista.

Radalla oli jopa ihan hyviä ja vauhdikkaitakin kohtia. ;) Aloitus oli ihan säpäkkä puomin alastulolle asti, valssilla hypylle, jonka Luna alitti kaksi kertaa... Kolmannella kerralla loikkasi yli, vaan kyllä sai ohjaajakin tosissaan sen eteen töitä tehdä.

Putkesta alkoi taas vauhti, joka jatkui periaatteessa Aan alastulolle saakka ihan nätisti. Kovasti Lunan kanssa vaan saa juosta, melkein ulkokaarteissa (vaikkei nyt sentään putkia ulkopuolelta sentään). Aan jälkeinen hyppy meni taas tahkoamiseksi, siinä taisi tulla meille viimeinen kielto ja viimeistään siinä kohti hylky (ellei se kerinnyt tulla jo nelosaidalla puomin jälkeen...).

Hirvittävää pinkomista loppusuoralla, en uskaltanut viimeiseen putkeen takaaleikata, vaikka se olisi kyllä säästänyt vähän omia metrejä. Viimeisen aidan Luna taas kielsi kertaalleen. Kovasti oli ainakin ohjaaja hengstynyt ja lähes maitohapoilla Lunan kanssa radalla juoksemisen jälkeen.

Laskettuna Luna meni tällä radalla parhaimmillaan 10 estettä putkeen ihan nätisti (vitosaidalta Aalle) eli sinänsä ihan mahdollisuuksia on, vaikka kyllähän mamman kanssa saa rutkasti paljon enemmän tehdä hommia kuin Ursan kanssa, joka tekee jo viittauksestakin - rautalangasta vääntäminen voi mennä raskaaksikin.

Nyt ollaan kuitenkin tehty Lunan kanssa ihan kokopituinen rata kuitenkin (20 estettä, noin 130 "räsäsmetriä", ihanneaika 60). Joku kynnys ylitetty.

ALOKASLUOKKA

Alokasluokassahan virallisissa kisoissa startanneilla koirakoilla ei ole sijoittumismahdollisuuksia. Meillä jäi muutenkin Ursan kanssa radalla pyörähdys lyhyeksi, joten eipä siinä..

Alku lähti liikkeelle hypyllä ja renkaalla, seuraavan esteen elikkäs puomin ylösmeno meni loikaten, alastulo ok. Putkeen, aita, aita ja tarkoitus oli laittaa koira putkeen. Ursa kävi suulla ja selkeästi mielessä kävi, että siitä sisään, mutta silti loikki käteni yli puomille. Palkkasin lastulon ja rauhoitin kunnolla kahden nakin verran ja paineltiin pois.

Tulos siis HYL, ihanneaika taisi olla jotain 55 tai ehkä jopa 60, vaikka eihän se meihin sitten lopulta vaikuttanut.

KONKARILUOKKA

Parin hyllyn jälkeen meni kuitenkin hienostikin vihdoin. :)

Alku oli vaikein, kolme valssia peräkkäin, vaan selvittiin Ursan kanssa ihan sujuvasti kieputuksista. Loppurata olikin sitten melkoisen helppo.

Suoriuduttiin radalta ajalla 45 ja risat (ihanneaika 55s) ja plakkarissa nolla, jolla sitten voitimme luokkamme. :D Konkarikoirat palkitaan säkäluokkien kesken ristiin. Ykkösenä maxi Ursa, kakkosena medi Selma, kolmonen ei jäänyt mieleen.

Ainoa nollan tehnyt koirakko oltiin jokatapauksessa, nättiä menoa Ursalta, vaikka puomin ylösmeno olikin taas hilkulla. Ilmeisesti joku tassunosa kontaktipinnalle osui, vaikka itse kerkesin jo ajatella, että vitonen päjähti.

Puomin ylösmenolle nami nyt tulevissa treeneissä taas.

Tottelevaisuuden koettelua.

TOKOKOE 4.7.2008, Mänttä

Näinhän siinä kävi, että ilmoitin Ursan tokokokeeseen aivan extempore, tiistaina saatiin potkua Ainolta ja onnistuneesta noutoharjoittelusta, keskiviikkona ilmoittauduin (kokeeseen onneksi mahtui) ja perjantaina kokeeseen.

Kotiintuomisina ykköstulos ja hienosti vielä kakkossijoituksella. :)


Alokasluokka
Mänttä, 4.7.2008
Tuomari Mauri Pehkonen

1. Luoksepäästävyys - 10
2. Paikalla makaaminen - 9
3. Seuraaminen kytkettynä - 9
4. Seuraaminen taluttimetta - 8,5
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 9
6. Luoksetulo - 8
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä - 8
8. Estehyppy - 9
9. Kokonaisvaikutus - 9

Yht. 174 p. 1.
Sijoitus 2./12


Paikkamakuussa jouduin käskyttämään Ursan kahdesti nousemaan sivulle, siitä pistemenetys. Seuraamisissa oli kauneusvirheitä, vaikka kaikkiaan menivät niin paljon paremmin kuin ensimmäisessä ja edellisessä kokeessamme viime joulukuun puolessavälissä. Luoksetulossa Ursa tuli hienosti ja tiiviisti eteen, kun käskytin sivulle se korjasi vielä tiiviimmän eteenistumisen... Seisomaanjäädessä taisi pysähtyä hidastamisen kautta, ettei ollut niin napakka seisahtuminen mitä olisi voinut olla. Kaikkiaan olen kyllä äärimmäisen iloinen! - Nyt vain sivullesiirtymisiä opettelemaan...

Hiljaa hyvää tulee, kyseessä oli tosiaan historiamme toinen tokokoe, edellinen viime vuoden puolella. Kulkee näin puolen vuoden sykleissä, vaan yhtä kaikki, yhtä ykköstulosta vajaa TK1...

Mäntän kokeeseen osallistui yhteensä 15 koiraa (alo & avo), joista viidennes lapinkoiria - kiva edustus. Alokkaassa Runotar Dainslaf teki myöskin hienolla kontaktilla ykköstuloksen ja avoimessa Lukumon Carvajal sijoittui kolmanneksi kaiketikin kakkostuloksella.

Finnish Open rataa

URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 3.7.2008

Torstaina treenattiin Finnish Open rataa. Moni oli kaiketikin lähdössä Ylöjärvelle Agirotuun, jossa ratkottiin myös avoimet suomenmestaruudet. Eipä tullut sitten itsellä ilmoittauduttua, vaikka aikomus oli, ensin oli, sitten ei, viimeisenä ilmoittautumispäivänä kiireessä täytin ilmolomakkeet, vaan päätin kuitenkin olla lähettämättä. Kauhiaa venkslausta.

Tuija oli suunnitellut niin, että rakennetaan rata ja otetaan se kellottaen kisanomaisesti. Kömmähdyskohdaksi muodostui alkupuoliskolla oleva kohta putkesta aidan kautta putkeen, kun en malttanut odottaa samaa tahtia, vaan vedätin liikaa. Ursa valitsi hypyn jälkeen toisen hypyn - väärä rata.

Toisena en edelleenkään malttanut odotella puomille, vaan taas etuilin. Ursa loikkii.
Yksi kohta jota halusin säätää tiukemmaksi oli, kun tultiin muurilta uukkarilla aidalle ja siitä Aalle. Ursa kaarsi melko kaukaa, vaan eipä sitä säätämällä kovin tiukaksi saatu, tarvitseehan koira muurilla voimakasta hyppyä ja kääntymiseen menee aikaa ja askeleita. Ennen muuria tehdyllä vekillä ja omalla rintamasuunnalla saatiin paras tulos, helposti peruutin liikaa Aan suuntaan, vaikka kääntö voi tapahtua aidan muurin puolimmaisen siivekkeen tietämillä.
Maltilla saatiin hyvää tulosta aikaan.

Tokakierroksen aika taisi olla jotain 44s luokkaa (?).
Ihan hyvin tuo pikkuplikka paineli.

Sehän NOUTAA!

Ainon ja Beon kanssa otettiin Lunan ja Beon agin päätteeksi paikkamakuu. Pirjolle mentiin piiloon, mutta Ursaa varten jäin näkösälle. Kumpikin paikkamakasi hienosti, vaikka koirien ja seistätököttävän itseni välistä juoksi kaksi lenkkeilijääkin. Hyvin malttoi viereen tullessa jäädä maahan, josta nousi näppärästi sivulle.

Parit jäävät liikkeet tehtiin, pitää muistutella Ursalle, että se antaa seisomaanjäädessään mun tulla viereensä ilman sivuttaisaskelia. Lisäksi myös unohtaa nuo jäävät liikkeet, kun se kuitenkin jää ihan hienosti. Tehdä vain niitä seisoessa sivulletuloja ja ihan vain seuraamista ilman pysähdyksiä.

Tokohyppyä voisi mennä treenaamaan muutamaan otteeseen tuohon kennelkerhon kentälle. Palautellaan mieliin taas alon liikkeitä...


Kun jo agin loppulöpinöissä otin puheeksi kammoni noutoon, niin Aino lupasi, että hän ottaa meidän kanssa noutoja. Hyvin saatiinkin vinkkejä! :D

Ursa kuitenkin leikkii mun kanssa patukalla. Riskitesti, heitettiin leikin tiimellyksessä patukka Ursalle, toistin "Tuo, tuo." ja juoksin karkuun. Kun Ursa oli lähellä nappasin kiinni ja riepoteltiin. Uusi yritys samantien perään. Ursa syttyi hyvin ja toi lähelle - pääidea oli, että koira juoksee minua kohti - ei Ursa sentään edes yrittänyt viedä sitä itselleen jonnekin mässytettäväksi, vaan tuli luonnollisesti kohti.

Seuraavaksi mulla olikin noutokapula kädessä, kerran se oli liikkumatta maassa ja hulluna kehuin ja kannustin Ursaa - niillä konstein millä olen saanut sen kiinnostumaan ja innostumaan kepeistäkin, kehumalla sen löytämää aarretta "Mikä siinä on, mahtava, voi vitsi mikä aarre sulla on, ota mukaan se!". Ursa otti kapulan suuhun - lipasta tosin, vaan silti! Kannustamalla toi myös mua kohti. Seuraavaksi revittiin taas patukkaa patukkaa ja heitinkin sille haettavaksi kapulan. Sama juttu, "Tuo, tuo." ja karkuun juokseminen. Nyt Ursa ottikin sitten jo ihan oikeaoppisesti kiinni kapulan keskeltä, tuli kohti, riemuitsin siitä, kiitin kapulasta ja jatkettiin repimistä patukalla. Toistettiin taas, tosin nyt palkkasin sillä, että revittiin kapulaa. Ursa oli ihan innoissaan. :D Se syttyi idealle täysin - otekin oli ihan oikea, kun se lähti kapulalle.

Tosiaankin vain ihan pari-kolme noutoa, jonka jälkeen riepotin, otin kapulan siltä ja laitoin sen kiinni. Lopuksi vielä vilautin ja härnäsin sitä kapulalla ja se laitettiin pois. Ursalle jäi himo kytemään.

Mahtavaa, en olisi ikinä uskonut, että noutaminen olisi Ursalle noinkin helppoa. Olen tehnyt siitä itselleni ihan valtavan mörön, enkä ole osannut käsitellä koko noutoa mitenkään - naksutellut vain välillä kapulasta, ilman merkittävää edistystä.

Kotitehtäväksi saatiin, että kannustan Ursaa antamaan ja hakemaan mulle kaikenlaista - sekä hommaamaan kunnon noutokapulan, jossa on riittävä maavara, 650g on kuulemma sopiva, passaa myös PK-puolella - ainakin aluksi. Nyt se saa ruoankin siitä, että se antaa mulle jonkun lelun, esineen tms. Mitä nyt keksin pyytää. Patukka on ainakin hyvä lähtökohta, kun Ursa on siitä tosissaan kiinnostunut.

Upea fiilis kyllä, kun Ursa haki kapulaa ihan kaukaakin. :)

Muumimamma.

LUNAN JATKO2 AGILITYTREENIT 1.7.2008

Luna ristittiin tänään treeneissä Muumimammaksi. Sellainenhan se on, lempeä ja rauhallinen olemus, jonka voisi kuvitella keittelevän mehua ja pyöräyttelevän lapsukaisille torttua. Luna tekee kyllä pitkälti agilityssa juttuja enemmän sen vuoksi, että minä pyydän sitä tekemään, kuin siksi, että sen nauttisi suunnattomasti itse tekemisestä - kuten Ursalla.

Mulla oli kamera mukana ja napsin kuvia, vastaavasti sitten Aino tarttui halukkaasti kameraan, kun me Lunan kanssa tehtiin. Tack!

OHJATTU

Vähän kieputustakin. Systeemissä takaahyppy ja valssikin. Rengas radalla, jota tähän asti ollaan tehty vain yksittäisenä. Oli aika kuuma shortsikeli ja mammassa se näkyi. Ensimmäinen suoritus (rata suuntaan Aa-aita-aita-rengas) oli hyvä varsinkin renkaan osalta, jossa se katsoi jo hyvästi renkaan ohi, mutta silti hienosti kävi koukkasemassa renkaan mukaan. Loistavaa.

Toiseen suuntaan sitten vähän kankeutta. Lähtötilanne oli Lunalle houkuttava, kun namikippo oli juuri ollut Aan alastulolla ja Lunahan katseli sinne, eikä renkaan läpi, pari kertaa siis meni ihan ohi tsekkaamaan olisiko ollut Aalla namia - ei ollut. Kolmannella kerralla sain sen sentään lähtemään renkaalle, mutta se tuli sivusta, jonka jälkeen otin renkaan kerran kutsuhyppynä ja ohjasin renkaan sivusta tarkasti, josta jatkettiin radalle. Takaahypyt kumpaankin suuntaan onnistui hyvin, suunnassa rengas-aita-aita-Aa jäin sisäkurviin.

Aalla Luna ottaa kontaktit, mutta eihän se istumaan jää, kun minä tupelo taas pyysin siltä istumista, vaikka ollaan otettu juoksukontakteina. Plääh mikä lahoaivo. Enpä minäkään näemmä muista pysyä samassa systeemissä aina, olisihan toki riittänyt se, että Luna nappaisi namikiposta namin, jonka jälkeen jatketaan suoraan.

ITSENÄISET (Niina tosin katsoi vierestä)

Kepit otettiin ehkä pari kertaa kummankin puolen, yhdellä kertaa jatkettiin kepeiltä hypylle. Edelleen vasemmalla puolellani osaa itsekin hakea pujottelua, mutta oikealla puolellani mennessään ei loppuun asti - ehkä 4-6 ensimmäistä keppiä osaa hakea. Lunan rytmi on ok ja se tietää ekan välin, joten hyvä jatkaa.

Pussia pitkästä aikaa. Liikaa parilla ekalla kerralla oletin, että Luna menee pusiin hypyn jälkeen, vaikka pussin päässä oli namikippo. Tästä on hyvä kuvakin - kumpikin meistä juoksee lennokkaasti eri puolilla pussia.... Tarkkuutta tähän, niin sain sen menemään oikein. Eihän Luna ampaise, mutta tulee sentään reippaasti.


Ilmoittauduttiin syyskaudelle mölliryhmään, saapi näkee mitä tuosta Muumimammasta vielä tulee. :) Kuinka kauan se jaksaa tehdä vain minun mielekseni. Lunakin kyllä menee, mutta eihän agility sen laji ole siinä määrin kuin Ursan, Luna voisi olla onnellinen ilmankin "kaikenmaailman harrastuksia" (Ursa ei niinkään, se tarvii toimintaa). Katellaan.

Lappalaisten agikoulutusta.

Tänään selvisin myös kunnialla Lappalaiskoirat ry.:n Keski-Suomen alajaoston agiin tutustumisesta, jossa toimin Närän Riikan kanssa kouluttajana. Kouluttaminen on itselle ihan uusi juttu, vaan loppujen lopuksi tuntuu, että meni ihan hyvin. Koirissa (slku Mörri, lpkn Alli + lpku Naru, lpkn Hedda, slkn Saana, slkn Ella + slkn Ceres, slku Halti + slku Jalo) oli selvää potentiaalia ja intoa, toivottavasti rupeaa näkyä enemmänkin lappalaiskoiria agikentillä - Hedda nyt jo onkin parhaillaan JATin alkeiskurssilla. (JATin lappalaiskoiraedustus on tällä hetkellä omat Ursa (3.lk) & Luna (jatko2), sekä kaksi lapinporokoiraa Viima (mölli) & Hedda (alkeet).)

Erityisesti mieleen jäivät innokkaat koirapojat Naru ja Halti, joista kumpikaan ei ollut koskaan nähnyt agiesteitä, mutta silti niiden päässä tuntui hyvin nopeasti syttyvän lamppu, oivallus ja into.

Monenlaisia koiraotuksia oli, vaan kaikki saatiin menemään esteitä ihan onnistuneesti.

Itsellä oli kepit, aita ja putki, joista viimeisistä tehtiin sitten pikku "ratakin" (aita ja putkeen). Riikalla oli Aa, muuri ja pituus - sekä aita. Ihan oli mukavata kouluttaa eipä siinä, tottakai se vaatii rutiinin, mutta huomaan kuitenkin olevani sen verran sisällä ja innoissani aiheesta, että juttua suoltuu, korjausehdotuksia ja tärkeistä pointteja. Paras palaute on tietenkin se, kun mainitsin, että en toimi kouluttajana, niin palaute oli se, että ainesta olisi. Kiva kiva. :)

Kiitokset kaikille paikalle vaivautuneille ihmisille ja koirille, teissä on ainesta!

Lopuksi vielä näytettiin Ursan kanssa kepit muutamaan kertaan. Ensin avokulmasta, sitten suljettuun kulmaan poispäinkäännöllä, sekä niin, etrtä Ursa irtosi kauempaa kepeille - itse olin oikealla. Lopuksi otin vielä ikäänkuin namilla vetäen (kuten alkeet opetetaan), Ursa tosin on jo sen verran nopea, että vikkelästi sai kättä joka toiseen väliin siirtää, tämä "namilla veto" kummaltakin puolelta. Hämmästyttävää on se, että olen jotenkin ajatellut, että Ursa hämääntyisi enemmän, kun nuo kennelkerhon kepit on 55cm väleillä, vaan kylläpä se osaa rytmittää menonsa niihinkin siinä missä 60cm väleihinkin.

Anja Lehtiö II

ANJA LEHTIÖN VIIKOLOPPUKURSSI
Jyväskylä, 29.6.2008

Tämäkin päivä oli erittäin erittäin onnistunut. :D Anja todella osaa hommansa, hän on positiivinen, kouluttamiseen paneutuva, kovaääninen ja helposti lähestyttävä. Vetäjäainekset siis ihan kohdillaan.

KISANOMAINEN TREENI

Tänään oli rakennettu rata, joka suoritettiin kisanomaisesti. Mukana pilli lähdön merkiksi ja ratasuoritukset kellotettiin. Samalle radalle oli kolme yritystä. Yllättävää kyllä, meidän kaikki suoritukset olivat hienoja, meno tasaista ja tulokset sen mukaisia.

Kolmosaidalle tein wrapin, joka onnistui joka kerralla tosi hienosti ja tiukasti. Nelos- ja vitosaitojen takaakierto meni ekakerralla pikkuisen pitkäksi, vaikkakin ihan oikein. Toisella ja kolmannella yrityksellä ihan nappisuorituksia, joissa Ursa kiersi pienin kaarroksin. Salaisuus oli jämerä vastakkainen käsi, joka pysyi päällä aina siihen asti, kunnes irroitus putkeen (ekakerrallakin oli kyllä vastakkainen käsi käytössä, mutta se ei ollut tarpeeksi määrätietoinen ja kävin itse liian syvällä kaarroksessa, seuraavissa suorituksissa pysyin selkeästi esteiden sisäpuolella).

8-11 väli oli väli, jonka pystyi tekemään ainakin kolmella tavalla. Vastakkainen käsi tässäkin salaisuus. Ekakerralla tein tähän oikein hienon ja tiukan wrapin. Tokakerralla halusin kokeilla mikä muutos on, jos twistaan, eli tarkoituksena se, että otan koiran kymppihypyltä vastaan ja kierrätän siivekkeen kautta niin, ettei koira leikkaa omaa linjaansa kuten wrapissa, vaan taipuu ässänä banaanille. Tässä kaarrokset olivat aika laajoja, joten ei ihan onnistunut kaikkein hienoimmin, vaikka oikea rata tulikin. (Kolmas vaihtoehto olisi ollut vauhdikas valssi, jossa koiran linja ihan samanlainen mitä twistissä, vaan se ei tunnu omalta, joten ei edes kokeiltu, kun edelliset sopii meille tällaisissa kohdin.)

Twisti tässä oli se kohta, jota halusin hinkata yksistään, että oikeasti oivaltaisin mistä siinä on kyse. Tärkeintä oli se, että koira irtoaa ysille. Vastakkainen käsi (vasen) näyttää kympin yli, jonka koira hyppää ohjaajaa kohti. Samalla laser hallussa ja peruutus hypyn suuntaisesti koiran alta pois. Persus kohti keppejä käytännössä, ei saa pyllistellä putkea tai Aata kohti, muuten kaarroksista tulee pitkiä, kuten näissä kahdessa viimeisessä yrityksessä kävi, vaikka kolmosradalla yritin korjata tokaradan virheen - ei onnistunut. Peruuttelin luonnollisesti Aata kohti, enkä alta pois. Yksittäistreeninä onnistuttiin hienosti, kun Anja väänsi rautalankamallin, pahin virhe oli se, että peruuttelin ja pyllistelin vikasuuntaan. Anja sai oikeasti tajuamaan juttuja, kuten nyt tämän ja wrapinkin.

Kepeillä sössittiin kutakuinkin vikaväli, kenties ajattelin jo Aalle menoa, joten hätiköin. Sain kyllä sen samantien törkättyä jatkamaan, joten ei saatu tästä virhettä. Aalle ja putkeen koira oikealla puolella. Toisella ja kolmannella kerralla varmistin kepit loppuun asti ja valssasin niin, että koira oli vasemmalla.

Viisitoista hypyn otin valssilla vastaan niin, etten mennyt sen aitahässäkän sisälle ollenkaan, vaan jäin kokonaan Aan ja putken puolelle. Tämä onnistui jokaisella kerralla tosi hyvin, vaikka ääntä olisi pitänyt enempi muistaa pitää, kun Ursa oli putkessa (tätä Anja ei sanonut, vaan tulipa nyt kirjoittaessa mieleen). Tärkeää, että menee taas koiran linjalta pois.

Loppusuorat olivat vauhdikkaita, tokaradalla lensi viimeinen rima, josta harmillisesti vitonen. :(

KUITENKIN, yllättäen meidän jokainen suoritus, tulos, parani edellisestä.

Ratojen tulokset ja ajat:
1. 0/41,96
2. 5/39,59
3. 0/38,41

Tottakai olen yllättynyt ja äärimmäisen iloinen. Vaikka radat eivät olleet ihan äärivaikeita, niin eivät suinkaan mitään helppojakaan. Ursa oli innokas ja teki tosi tasaisesti hommia. Loppujenlopuksi meidän viimeisen radan aika oli treeniryhmämme nopein (ja ratojen tulokset yhteensäkin parhaat, meillä ei tullut hyllyjä), kakkoseksi tullut (vaikka eihän tässä mitään kisaa ollut) sai ajaksensa 0/38,88 (Eräs kolmosluokassa kisaava parsoni, joka meni mun vinkkelistä melkoisen lujaa radalla.). WAU, Ursa paineli vallan pätevästi! :D

KEPPISYÖTTÖJÄ

Anjalla taisi olla korvan takana suunnitelma, että oltaisiin otettu rata vielä toiseenkin suuntaan, mutta oli sen verran helteistä ja läkähdyttävää, että taisi sekä koirat, että ohjaajat olla jo aika poikki. Otettiin siis keppisyöttöjä vaihdista. Parin esteen ja putken kautta kuuteen keppiin. Onnistui hyvin.

Vaikein kulma ohjata oli kiertokulma, jossa ohjaaja menee keppien oikealla puolelle. Tässä pitää muistaa "Isku, isku, isku." vastakkaisella kädellä ja pakkovalssilla kepeille. Tähän tein pari väärää suoritusta, joissa pakka hajosi laajoihin kaarroksiin, vaan uskon, että tajusin tuonkin ohjauksen idean.


SUURKIITOKSET ANJA!