URSA - JOAn AGILITYKISAT 6.12.2010, Kontiolahti
tuomari: Hannele Lummeranta
A-kisa, maxi3, tulos 0/-5,91, sij. 5./24 (nopeus 4,21m/s)
B-kisa, maxi3, tulos 0/-4,41, sij. 5./24 (nopeus 4,18m/s)
Käytiin itsenäisyyspäivänä puoliperinteisesti Joensuun tietämillä kisaamassa. Ollaan kolmena vuonna käyty näissä kisoissa. 2007 maxi2-luokan voitto, 2008 maxi3-luokassa hyppyradalta nolla ja yhden vuoden tauon jälkeen tänä vuonna 2010 tuplanolla. :) Vaikka yleensä tuntuu, että mitä kauemmas lähtee kisaamaan, sitä huonommin menee, niin meidän on ainakin tähän asti kannattanut käydä JOAn itsenäisyyspäivän kisoissa...
Radat olivat suhteellisen suoraviivaisia, nopeita ratoja, siksi vauhtikin on ollut huimaa. Olin yllättynyt, että päästiin reiluun 4m/s nopeuteen, vaan lujaa mentiin.
Ekaradalla oli aivan _kaameat_ alastulokontaktit sekä puomilla, että Aalla ja olinkin aivan varma, että tuloksemme olisi ollut 10. Ilmeisesti Ursa otti kuitenkin tuomarin silmään jollakin tassun osalla kontaktipinnat, joten selvittiin puhtaasti läpi. Erityisen tyytyväinen olen meidän loppusuoraan. Radan viimeiset 5-6 hyppyä olivat ihan vinksin vonksin, jokainen ihan vinkurassa edelliseen ja seuraavaan nähden. Jokainen hypättiin kuitenkin suoraan ja mikäli koiran sai sopivalle linjalle, niin suorituslinjastakin oli mahdollista saada suora. Moni koira hyppi nämä hypyt siksakaten, tuhlaten metrejä ja vauhtia. Meidän hyppysuora oli ihan optimaalinen. :) Otin radalla nimenomaan tavoitteekseni sen, että saisin Ursan suorittamaan tuon lopun hienosti. Vekkasin voimakkaasti 14-15 hyppyjen välissä ja linjasin Ursan hyppysuoralle. Toimi aivan loistavasti!
Tokaradan kontaktit olivat huomattavasti edellistä rataa paremmat. Pikkasen meinasi tulla kiire 4- ja 5-hyppyjen väliin persjätölle, vaan nipinnapin kerkesin ja rata oli oikein hyvä.
Näennäisen helppoja ratoja, joissa piti kyllä aika paljon katsoa niitä optimaalisimpia suorituslinjoja. Moni koirakko tuhlasi matkaa ja aikaa väärillä linjoilla ja jokunen otti siitä syystä hyllyjäkin, kun koirat luki rataa väärin.
--
Oikein hyvä lopetus tälle kisavuodelle. Tsekkasin pikaseen millainen kehitys meillä on tapahtunut edellisiin vuosiin nähden. Viime vuonna 2009 nollaprosenttimme oli 30,6% ja tänä vuonna 2010 olemme parantaneet reilusti, nollaprosenttimme oli 45,8%. Yliaikaisia ratoja teimme viime vuonna 38,9% ja tänä vuonna vain 12,5%. Hyllyprosentti oli vähän kasvanut edelliseen vuoteen, mutta muutenkaan hyllyttäminen ei ole meille mikään ykkösongelma.
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
Pari sujuvaa rataa Laukaasta.
URSA - LAUKAn AGILITYKISAT 28.11.2010, Laukaa
tuomari: Johanna Wütrich
A-kisa, maxi3, tulos 0/-4,22, sij. 6./35 (nopeus 3,77m/s)
B-kisa, maxi3, tulos 5/-4,72, sij.xx./xx (nopeus 3,78m/s)
Varsin hyvät ja sujuvat radat olivat nämä, molemmat. Ekaradalta oli maaliin tullessa pieni epäilys, josko saatiin kontaktin alastulolta vitonen, mutta ei saatu. Hyvä, hyvä!
Toisen radan kontaktit olivat paremmat, huomiota saava seikka: juoksin puomin ohi suoraan ottaen etäisyyttä, Ursa otti kontaktipinnan kaikilla tassuilla, eikä hypähdystä tullut tähän ollenkaan. Virhe tuli kolmanneksi viimeiseltä aidalta, rima tuli alas. Aidalla piti kääntää aika tiukkaan putkelle, saattoi olla, että käänsin Ursaa riman päällä käskyttäen ja siksi tuli rima alas. Olisi vain pitänyt malttaa tässäkin...
Pakkasta oli tänäänkin, mutta muuten lämpimänä pysyminen oli eilistä helpompaa. Pakkasasteita oli muutama vähemmän kuin eilen (-12-16) siten, että ilta oli leudompi. Ei tuullut niinkuin eilen, joten ei ollut ihan niin raakaa. Ursa oli Haikan kisojen ajan kotona ja hain sen kakkosten ja kolmosten starttien välissä. Auto oli piuhassa ja sisätilanlämmitin pöhötti siten, että koiran tohti jättää paremmalla omatunnolla autoon odottelemaan.
tuomari: Johanna Wütrich
A-kisa, maxi3, tulos 0/-4,22, sij. 6./35 (nopeus 3,77m/s)
B-kisa, maxi3, tulos 5/-4,72, sij.xx./xx (nopeus 3,78m/s)
Varsin hyvät ja sujuvat radat olivat nämä, molemmat. Ekaradalta oli maaliin tullessa pieni epäilys, josko saatiin kontaktin alastulolta vitonen, mutta ei saatu. Hyvä, hyvä!
Toisen radan kontaktit olivat paremmat, huomiota saava seikka: juoksin puomin ohi suoraan ottaen etäisyyttä, Ursa otti kontaktipinnan kaikilla tassuilla, eikä hypähdystä tullut tähän ollenkaan. Virhe tuli kolmanneksi viimeiseltä aidalta, rima tuli alas. Aidalla piti kääntää aika tiukkaan putkelle, saattoi olla, että käänsin Ursaa riman päällä käskyttäen ja siksi tuli rima alas. Olisi vain pitänyt malttaa tässäkin...
Pakkasta oli tänäänkin, mutta muuten lämpimänä pysyminen oli eilistä helpompaa. Pakkasasteita oli muutama vähemmän kuin eilen (-12-16) siten, että ilta oli leudompi. Ei tuullut niinkuin eilen, joten ei ollut ihan niin raakaa. Ursa oli Haikan kisojen ajan kotona ja hain sen kakkosten ja kolmosten starttien välissä. Auto oli piuhassa ja sisätilanlämmitin pöhötti siten, että koiran tohti jättää paremmalla omatunnolla autoon odottelemaan.
Hyytävät kotikisat.
URSA - JATin AGILITYKISAT 27.11.2010, Laukaa
tuomari: Johanna Nyberg
A-kisa, maxi3, tulos 0/-1,22, sij. 5./36 (nopeus 3,67m/s)
B-kisa, maxi3, tulos 5/-1,55, sij.7./xx (nopeus 3,68m/s)
Päivän ekarata oli oikein sujuva ja hyväfiiliksinen. Puomi oli vähän hidas, jostain syystä Ursa rupesi himmailemaan alastulo-osan puolessa välissä sen sijaan, että olisi tullut reippaasti alas asti. Myös kepeille mennessä matkaan tarttui aivan aavistuksenomainen ylimääräinen 'en-ole-ihan-siinä-missä-minun-pitäisi-olla' -olo. Treenikavereiden kommenteissa saatiin kyllä kehuja sujuvuudesta ja siitä, että ohjauslinjat olivat hyviä ja vauhti pysyi tasaisena kokoajan.
Tokarata oli myöskin varsin hyvä, pieniä epäsujuvuuksia lukuunottamatta. Tein alkuohjaukset vähän eritavalla kuin muut. Ursa oli 8:lle esteelle asti (tai tarkemmin ajatellen kyllä ihan kepeille (este 11) ) vasemmalla puolellani. Pussi siis päällejuoksuna. Se ei ollut niin hyvä tapa kuitenkaan, kuin mitä mietin, Ursa kerkesi haukahtaa kerran kysyvästi ja itse jouduin työntämään vähän liikaa, vaikka ihan edettiin kokoajan oikeaan suuntaan. Lopputuloksena radalta vitonen. Kepeille tultiin aivan avoimesta kulmasta ja tarkoitus oli tehdä se ohjattuna. Pääsin ihan hyvin irti Ursasta, joten ehdin ohjauskohtaan ihan hyvissä ajoin, vaan silti meni ohjattu pujottelu pipariksi. Vaikka ollaan tehty näitä kyllä joskus paljonkin, niin tarkemmin ajatellen, ollaan viimeksi käytetty tätä tyyliä treeneissä tai kisoissa viimeksi kesällä. Kaipa ne taidot oli vähän hukassa ja Ursa ymmällään. Jouduin korjaamaan kepeilletulon, josta virhe. Loppu ok. (Joskin 16-putkesta Ursaa 17-hypylle viedessäni kantapääni kävi pari senttiä puomin puolella, tunsin sen kantapääni alla. Mietin, että tästä joku tarkka tuomari olisi kyllä sakottanut, mutta tällä kertaa se meni silmien ohi ilmeisestikin.)
Kontaktit olivat hyviä tänään (eilen). Varsinkin viimeisen radan puomin ylösmeno oli juuri sellainen, kun toivon sen tulevaisuudessakin olevan. Aivan pieni pysähdys ja siitä reippaasti käskyllä etenemään.
Pakkasta oli 10-15 astetta siten, että se kiristyi iltaa kohti mennessä. Oma päivä oli tosi pitkä, kun ensin vein Haikkaa kakkosissa ja sen jälkeen Ursaa kolmosissa, niin kisapaikalla (Polleparkki, Laukaa) tuli oltua tuntikausia. Palelsi. Ursa oli mukana koko päivän, joten takuulla sekin oli jäässä. Koiran ja itseni lämpimänä pitäminen oli haastavaa. Lenkillä ja radalla kyllä veri rupesi kiertämään, mutta se jämähti aika pian, kun oli paikallaan. Huomiseksi on luvattu vielä hyytävämpää keliä, kun samalla paikalla on LAUKAn järjestämät kisat. Katsotaan miten selvitään haasteista.
tuomari: Johanna Nyberg
A-kisa, maxi3, tulos 0/-1,22, sij. 5./36 (nopeus 3,67m/s)
B-kisa, maxi3, tulos 5/-1,55, sij.7./xx (nopeus 3,68m/s)
Päivän ekarata oli oikein sujuva ja hyväfiiliksinen. Puomi oli vähän hidas, jostain syystä Ursa rupesi himmailemaan alastulo-osan puolessa välissä sen sijaan, että olisi tullut reippaasti alas asti. Myös kepeille mennessä matkaan tarttui aivan aavistuksenomainen ylimääräinen 'en-ole-ihan-siinä-missä-minun-pitäisi-olla' -olo. Treenikavereiden kommenteissa saatiin kyllä kehuja sujuvuudesta ja siitä, että ohjauslinjat olivat hyviä ja vauhti pysyi tasaisena kokoajan.
Tokarata oli myöskin varsin hyvä, pieniä epäsujuvuuksia lukuunottamatta. Tein alkuohjaukset vähän eritavalla kuin muut. Ursa oli 8:lle esteelle asti (tai tarkemmin ajatellen kyllä ihan kepeille (este 11) ) vasemmalla puolellani. Pussi siis päällejuoksuna. Se ei ollut niin hyvä tapa kuitenkaan, kuin mitä mietin, Ursa kerkesi haukahtaa kerran kysyvästi ja itse jouduin työntämään vähän liikaa, vaikka ihan edettiin kokoajan oikeaan suuntaan. Lopputuloksena radalta vitonen. Kepeille tultiin aivan avoimesta kulmasta ja tarkoitus oli tehdä se ohjattuna. Pääsin ihan hyvin irti Ursasta, joten ehdin ohjauskohtaan ihan hyvissä ajoin, vaan silti meni ohjattu pujottelu pipariksi. Vaikka ollaan tehty näitä kyllä joskus paljonkin, niin tarkemmin ajatellen, ollaan viimeksi käytetty tätä tyyliä treeneissä tai kisoissa viimeksi kesällä. Kaipa ne taidot oli vähän hukassa ja Ursa ymmällään. Jouduin korjaamaan kepeilletulon, josta virhe. Loppu ok. (Joskin 16-putkesta Ursaa 17-hypylle viedessäni kantapääni kävi pari senttiä puomin puolella, tunsin sen kantapääni alla. Mietin, että tästä joku tarkka tuomari olisi kyllä sakottanut, mutta tällä kertaa se meni silmien ohi ilmeisestikin.)
Kontaktit olivat hyviä tänään (eilen). Varsinkin viimeisen radan puomin ylösmeno oli juuri sellainen, kun toivon sen tulevaisuudessakin olevan. Aivan pieni pysähdys ja siitä reippaasti käskyllä etenemään.
Pakkasta oli 10-15 astetta siten, että se kiristyi iltaa kohti mennessä. Oma päivä oli tosi pitkä, kun ensin vein Haikkaa kakkosissa ja sen jälkeen Ursaa kolmosissa, niin kisapaikalla (Polleparkki, Laukaa) tuli oltua tuntikausia. Palelsi. Ursa oli mukana koko päivän, joten takuulla sekin oli jäässä. Koiran ja itseni lämpimänä pitäminen oli haastavaa. Lenkillä ja radalla kyllä veri rupesi kiertämään, mutta se jämähti aika pian, kun oli paikallaan. Huomiseksi on luvattu vielä hyytävämpää keliä, kun samalla paikalla on LAUKAn järjestämät kisat. Katsotaan miten selvitään haasteista.
perjantai 26. marraskuuta 2010
Jaksaa, jaksaa!
URSA - 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 25.11.2010
kouluttaja: Jari Hokkanen
Päivi oli toivonut tällaista ilmeisistikin Janitan ja Jaakon treeniä, joka oli kyllä suhteellisen hurja... Ursan kanssa vielä sentään jotenkuten kerkeää, sääliksi käy nopeampien koirien ohjaajia (mutta ei niitä, joiden koirat hakee upeasti suljettuun keppikulmaan).
Alkuosa vielä oli aikalailla helppoa kauraa (4-putkeen vein väliin jäävän hypyn ulkokautta, moni layeroi tämän kohdan, mutta meille se on hankalampaa. Homma onnistui hyvin, Ursan kanssa mahtuu tekemään, se ei väistä ohjaajaa, joten kaarros oli kaikesta huolimatta tiukka putkella.) Vaikein kohta oli keritä kahdesta suorasta putkesta huolimatta koiran edelle ja ohjaamaan sitä pujotteluun. Ursalla tämäntyyppinen rata kyllä onnistuu, mutta kyllä se kovastikin paljon kerkesi kysyä toisen putken ja keppien alun välissä, jäihän siihen väliin pitkä kuljetus ja matkaa sellainen noin 10m. Poispäinkäännöt toimi 11-hypyllä ja kepeillä. Omalla hätiköimiselläni, kiirehtimiselläni sain aikaan sen, että ekakierroksella Ursa tiputti 6-hypyn riman sekä keppien jälkeisen 15-hypyn riman. Molemmissa kohdissa aavistuksen omainen maltti toisella kierroksella piti rimat ylhäällä.
Puomin kontaktit Ursa otti molemmilla kerroilla upeasti. Napakka ylösmeno, vaikka alla oli jo 15 muuta estettä, jotta kierroksetkin olivat kiitettävästi nousseet. Toisella kierroksella oma kunto ei meinannut enää kestää, joten koska oma vauhti oli jolkottelua, myös Ursa jolkotteli Täytyy muistaa, että Ursa tekee juuri niin paljon ja niin täysillä, kuin mitä itsekin teen. Eipäs siis löysäillä siellä rapakuntoinen ohjaaja, vaan lähdetään lenkille kartuttamaan huippukuntoa!
Aata otettiin itsenäisenä, hyvin toimii, kun itse pysyttelen rinnalla, kun Ursa suorittaa, etten heti ota hirveästi välimatkaa. Napakka iloinen "Alas-alas." ja kädellä näyttö, heilautus ohimennessä, niin alastulot olivat tosi hyviä. Yksittäisellä hypyllä otettiin saksalaista molempiin suuntiin, sekä treenattiin flippiä. Ursa lähtee tapansa mukaan näihin hyvin, mujtta omaa liikkumista pitää näiden toistojen mukana hakea.
Viimeiset syyskauden treenit, viimeiset Viherlandialla treenattavat treenit - ikinä. Ensi vuoden alusta päästään omaan halliin, ei tarvitse roudata esteitä, muuttaa 3kk välein paikasta toiseen tai kärsiä huonoista treenialustoista. Otti koville tuo Kukkiksen pehmeä hiekkapohja, pehmeys oli luokkaa beachvolleykenttä... Ainakin jalkalihaksia kehittyi (kai, ehkä, toivottavasti).
kouluttaja: Jari Hokkanen
Päivi oli toivonut tällaista ilmeisistikin Janitan ja Jaakon treeniä, joka oli kyllä suhteellisen hurja... Ursan kanssa vielä sentään jotenkuten kerkeää, sääliksi käy nopeampien koirien ohjaajia (mutta ei niitä, joiden koirat hakee upeasti suljettuun keppikulmaan).
Alkuosa vielä oli aikalailla helppoa kauraa (4-putkeen vein väliin jäävän hypyn ulkokautta, moni layeroi tämän kohdan, mutta meille se on hankalampaa. Homma onnistui hyvin, Ursan kanssa mahtuu tekemään, se ei väistä ohjaajaa, joten kaarros oli kaikesta huolimatta tiukka putkella.) Vaikein kohta oli keritä kahdesta suorasta putkesta huolimatta koiran edelle ja ohjaamaan sitä pujotteluun. Ursalla tämäntyyppinen rata kyllä onnistuu, mutta kyllä se kovastikin paljon kerkesi kysyä toisen putken ja keppien alun välissä, jäihän siihen väliin pitkä kuljetus ja matkaa sellainen noin 10m. Poispäinkäännöt toimi 11-hypyllä ja kepeillä. Omalla hätiköimiselläni, kiirehtimiselläni sain aikaan sen, että ekakierroksella Ursa tiputti 6-hypyn riman sekä keppien jälkeisen 15-hypyn riman. Molemmissa kohdissa aavistuksen omainen maltti toisella kierroksella piti rimat ylhäällä.
Puomin kontaktit Ursa otti molemmilla kerroilla upeasti. Napakka ylösmeno, vaikka alla oli jo 15 muuta estettä, jotta kierroksetkin olivat kiitettävästi nousseet. Toisella kierroksella oma kunto ei meinannut enää kestää, joten koska oma vauhti oli jolkottelua, myös Ursa jolkotteli Täytyy muistaa, että Ursa tekee juuri niin paljon ja niin täysillä, kuin mitä itsekin teen. Eipäs siis löysäillä siellä rapakuntoinen ohjaaja, vaan lähdetään lenkille kartuttamaan huippukuntoa!
Aata otettiin itsenäisenä, hyvin toimii, kun itse pysyttelen rinnalla, kun Ursa suorittaa, etten heti ota hirveästi välimatkaa. Napakka iloinen "Alas-alas." ja kädellä näyttö, heilautus ohimennessä, niin alastulot olivat tosi hyviä. Yksittäisellä hypyllä otettiin saksalaista molempiin suuntiin, sekä treenattiin flippiä. Ursa lähtee tapansa mukaan näihin hyvin, mujtta omaa liikkumista pitää näiden toistojen mukana hakea.
Viimeiset syyskauden treenit, viimeiset Viherlandialla treenattavat treenit - ikinä. Ensi vuoden alusta päästään omaan halliin, ei tarvitse roudata esteitä, muuttaa 3kk välein paikasta toiseen tai kärsiä huonoista treenialustoista. Otti koville tuo Kukkiksen pehmeä hiekkapohja, pehmeys oli luokkaa beachvolleykenttä... Ainakin jalkalihaksia kehittyi (kai, ehkä, toivottavasti).
perjantai 19. marraskuuta 2010
Kisatreenit, treenikisat.
URSA - 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 18.11.2010
kouluttaja: Jari Hokkanen
Jari laittoi treenin etukäteen sähköpostilla (kuten tapanaan on). Kyseessä oli jokin Virran Raunon Virossa tuomaroima pätkä, joka otettaisiin treeneissä kisanomaisesti läpi, jonka jälkeen hinkattaisiin heikot kohdat treenaten. Meidän tulos "kisaradalta" oli HYL.
Kisarataosuudella meidän meno tyssäsi keppien jälkeen hylkyyn, kun Ursa bongasi 3-hypyn. Jatkettiin muuten rata loppuun ihan ok meiningillä.
Treeniosuudessa sain tuon hyllytyskohdan kyllä samantien haltuun, Ursaa piti vain vähän enemmän sitoa keppien jälkeen, jolloin vekki putkeen toimi oikein hyvin. Ongelmaksi muodostui kuitenkin kaikkein eniten 14-hyppy. Ursa on erittäin hyppyvarma, mutta jostain syystä tämä rima tippui useasti treeniä tehdessä. Jonkun verran vaikutti se, jos itse olin liian lähellä hyppyä, mutta sekään ei tuntunut olevan ihan 100% varma syy riman tiputuksiin. Rima tippui vaikka oma ohjaus oli ihan kunnossakin. Lopulta päädyttiin, että todennäköisesti, koska Viherlandian tämän hetkinen pohja on hyvin hyvin pehmeä, pohja luisti Ursan tassujen alla niin, ettei se saanut sopivaa ponnistusvoimaa joka kerralla alleen.
Ei mitään superupeaa fiilistä tämän päivän treeneistä, sellaista perus-settiä....
ITSENÄINEN OSUUS
Itsenäisenä otin lähinnä keppejä namikipolle, sekä hyppyytin vapaana olevia rengasta ja muuria sekä otin keinun pariin kertaan. Mitään tekniikkapätkääkään en jaksanut rakentaa. Iltavuoro töissä oli puristanut mehut.
kouluttaja: Jari Hokkanen
Jari laittoi treenin etukäteen sähköpostilla (kuten tapanaan on). Kyseessä oli jokin Virran Raunon Virossa tuomaroima pätkä, joka otettaisiin treeneissä kisanomaisesti läpi, jonka jälkeen hinkattaisiin heikot kohdat treenaten. Meidän tulos "kisaradalta" oli HYL.
Kisarataosuudella meidän meno tyssäsi keppien jälkeen hylkyyn, kun Ursa bongasi 3-hypyn. Jatkettiin muuten rata loppuun ihan ok meiningillä.
Treeniosuudessa sain tuon hyllytyskohdan kyllä samantien haltuun, Ursaa piti vain vähän enemmän sitoa keppien jälkeen, jolloin vekki putkeen toimi oikein hyvin. Ongelmaksi muodostui kuitenkin kaikkein eniten 14-hyppy. Ursa on erittäin hyppyvarma, mutta jostain syystä tämä rima tippui useasti treeniä tehdessä. Jonkun verran vaikutti se, jos itse olin liian lähellä hyppyä, mutta sekään ei tuntunut olevan ihan 100% varma syy riman tiputuksiin. Rima tippui vaikka oma ohjaus oli ihan kunnossakin. Lopulta päädyttiin, että todennäköisesti, koska Viherlandian tämän hetkinen pohja on hyvin hyvin pehmeä, pohja luisti Ursan tassujen alla niin, ettei se saanut sopivaa ponnistusvoimaa joka kerralla alleen.
Ei mitään superupeaa fiilistä tämän päivän treeneistä, sellaista perus-settiä....
ITSENÄINEN OSUUS
Itsenäisenä otin lähinnä keppejä namikipolle, sekä hyppyytin vapaana olevia rengasta ja muuria sekä otin keinun pariin kertaan. Mitään tekniikkapätkääkään en jaksanut rakentaa. Iltavuoro töissä oli puristanut mehut.
torstai 11. marraskuuta 2010
Irtoamista, layerointia, takaakiertoja, saksalainen...
URSA - 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 11.11.2010
kouluttaja: Jari Hokkanen
Menin vajaa viikko sitten lupaamaan, että olen valmis tekemään kehittymisemme eten mm. sen, että rupean pitämään treenipäiväkirjaa tiuhemmin mitä ihan viime aikoina on tullut tehtyä... Sanoista tekoihin.
Treenattiin Ursan kanssa ihan porukan loppupäässä, joten otettiin alkuun itsenäistä treeniä. Hyppyneliötä ja putkea fiilispohjalta; vauhtia ja ulkokulmia, välistävetoja, takaakiertoja, treenattiin saksalaista, vekkausta, työntöä jne. Ei onkkelmia.
Lisäksi käytiin tekemässä puomia ja keppejä, molempiin pyrin hakemaan innokkuutta ja vauhtia. Ursa on nyt syksyn aikana hiffannut suhteellisen hyvin ylösmenon pysäytyksen ja tekee sitä välillä melkoisen napakastikin. Olen saanut liikkeenkin mukaan tähän eli mun ei tarvitse pysähtyä, että Ursa pysähtyisi, vaan Ursa pystyy jo jäämään kontaktille, vaikka itse jatkan eteenpäin. Otettiin muutamia pelkkiä ylösmenoja ja muutamia siten, että sai jatkaa loppuun asti namipalkalle.
Keppejä otin muutaman toiston namikipolle, hommaan tulee kyllä namin kanssa enepi vauhtia kuin ilman sitä.
OHJATTU TREENI
Harjoitus oli ihan kiva, mutta ei aiheuttanut meille mitään suurempaa haastetta - onnistuttiin siis varsin hienosti. :) Ekayrittämällä loppuun asti.
Ekakerralla otin kyllä ehkä piirun verran liikaa etumatkaa, joten putkelle ei tullut sellaista irtoamista kuin ilmeisesti oli tarkoitus, samoin pingoin vähän liian nopsaan 5- ja 6-hyppyjen väliin, mun liike loppui ja esteiden välistä ja takaakierrosta 6-hypyllä tuli vähän hitaahko. Puomin pysäytykset oikein mallikelpoiset, 8-hyppy onnistui pienellä vedolla hyvin, tiukalla kurvilla, samoin takaakierto siivekkeen ympäri 10-hypyllä onnistui. 12-hypylle saksalainen, pöydästä Ursa meinasi melkein tulla yli, mutta pysyi silti hyvin pöydällä.
Oikein hyvä suoritus jo tuo ensimmäinenkin, mutta viilattiin sitä lähinnä siten, että lähdin ihan samaan aikaan Ursan kanssa, lyhensin askelta niin, että Ursa pääsi irtoamaan putkeen enkä kiirehtinyt 6-hypylle. Ursalla (ja mulla) oli hyvä draivi päällä, joten se ei pysähtynyt puomin alastulolla (ylösmeno oli oikein napakka), en kuitenkaan viittinyt hinkata sitä, kun palkkasin mielummin innokkaasta menosta.
Otettiin irrallisena pariin kertaan pelkkä hyppy-pöytä-hyppy, jotta varmuus pöydälle menoon ja sinne jäämiseen kasvoi ja sitten vielä kolmas kerta. Jokaisella kerralla selvittiin sujuvasti maaliin, viimeisellä kierroksella tippui 10-hypyn rima. Ursa hyppää mielettömän tiukasti, joten vaara riman tiputuksiin tällaisissa kohdissa kasvaa, mutta pääosin Ursahan on aivan mielettömän hyppyvarma. Otettiin tässä kuitenkin muutama hyppytoisto erilaisilla tyyleillä, pitää itse vain väistää sivuetäisyydellä, niin Ursakin hyppää tilavammin.
Oikein onnistuneet treenit.
kouluttaja: Jari Hokkanen
Menin vajaa viikko sitten lupaamaan, että olen valmis tekemään kehittymisemme eten mm. sen, että rupean pitämään treenipäiväkirjaa tiuhemmin mitä ihan viime aikoina on tullut tehtyä... Sanoista tekoihin.
Treenattiin Ursan kanssa ihan porukan loppupäässä, joten otettiin alkuun itsenäistä treeniä. Hyppyneliötä ja putkea fiilispohjalta; vauhtia ja ulkokulmia, välistävetoja, takaakiertoja, treenattiin saksalaista, vekkausta, työntöä jne. Ei onkkelmia.
Lisäksi käytiin tekemässä puomia ja keppejä, molempiin pyrin hakemaan innokkuutta ja vauhtia. Ursa on nyt syksyn aikana hiffannut suhteellisen hyvin ylösmenon pysäytyksen ja tekee sitä välillä melkoisen napakastikin. Olen saanut liikkeenkin mukaan tähän eli mun ei tarvitse pysähtyä, että Ursa pysähtyisi, vaan Ursa pystyy jo jäämään kontaktille, vaikka itse jatkan eteenpäin. Otettiin muutamia pelkkiä ylösmenoja ja muutamia siten, että sai jatkaa loppuun asti namipalkalle.
Keppejä otin muutaman toiston namikipolle, hommaan tulee kyllä namin kanssa enepi vauhtia kuin ilman sitä.
OHJATTU TREENI
Harjoitus oli ihan kiva, mutta ei aiheuttanut meille mitään suurempaa haastetta - onnistuttiin siis varsin hienosti. :) Ekayrittämällä loppuun asti.
Ekakerralla otin kyllä ehkä piirun verran liikaa etumatkaa, joten putkelle ei tullut sellaista irtoamista kuin ilmeisesti oli tarkoitus, samoin pingoin vähän liian nopsaan 5- ja 6-hyppyjen väliin, mun liike loppui ja esteiden välistä ja takaakierrosta 6-hypyllä tuli vähän hitaahko. Puomin pysäytykset oikein mallikelpoiset, 8-hyppy onnistui pienellä vedolla hyvin, tiukalla kurvilla, samoin takaakierto siivekkeen ympäri 10-hypyllä onnistui. 12-hypylle saksalainen, pöydästä Ursa meinasi melkein tulla yli, mutta pysyi silti hyvin pöydällä.
Oikein hyvä suoritus jo tuo ensimmäinenkin, mutta viilattiin sitä lähinnä siten, että lähdin ihan samaan aikaan Ursan kanssa, lyhensin askelta niin, että Ursa pääsi irtoamaan putkeen enkä kiirehtinyt 6-hypylle. Ursalla (ja mulla) oli hyvä draivi päällä, joten se ei pysähtynyt puomin alastulolla (ylösmeno oli oikein napakka), en kuitenkaan viittinyt hinkata sitä, kun palkkasin mielummin innokkaasta menosta.
Otettiin irrallisena pariin kertaan pelkkä hyppy-pöytä-hyppy, jotta varmuus pöydälle menoon ja sinne jäämiseen kasvoi ja sitten vielä kolmas kerta. Jokaisella kerralla selvittiin sujuvasti maaliin, viimeisellä kierroksella tippui 10-hypyn rima. Ursa hyppää mielettömän tiukasti, joten vaara riman tiputuksiin tällaisissa kohdissa kasvaa, mutta pääosin Ursahan on aivan mielettömän hyppyvarma. Otettiin tässä kuitenkin muutama hyppytoisto erilaisilla tyyleillä, pitää itse vain väistää sivuetäisyydellä, niin Ursakin hyppää tilavammin.
Oikein onnistuneet treenit.
tiistai 7. syyskuuta 2010
Halittavuustesti.
"JEI, ihmisiä, rapsutuksia, ihasteluja - haleja!"
Niinhän se oli...
...vai eikö sittenkään...
Huomasin JATin järjestävän agilityn alkeiskurssin nyt syyskaudella ja ilmoittauduin innokkaasti mukaan Hali-Hipan kanssa. Kurssille päästäkseen pitää suoritua hyväksyttävästi hallittavuustestistä, jossa testataan lähinnä koiran ja ohjaajan välistä yhteistyötä ja kontaktia. Testi oli tänään. Hippa osoittautui oikein halittavaksi ja hallittavaksi.
Osioita oli kolme. Haastattelu ja temppu/leikkiminen, koirakuja sekä paikallaolo ja luoksetulo. Haastattelijana oli Laura ja koska hän on Hippaa nähnyt ja seurannut jo aikaisemmin, niin lähinnä aihepiiri käsitteli viime viikonlopun piirimestaruuksia kuin mitään olennaisempaa. :) Koirakujassa Hippa ei ollut järin kiinnostunut toisista koirista, katseli vähän, mutta ei tempoillut niitä kohti, välillä tsiigaili minuakin, mutta mitään tokoseuraamista tässä ei vaadittukaan. Paikallaolo osiota mietin eniten, että miten mahdetaan suoriutua, mutta hyvin malttoi Hippa tapottaa odottamassa. Ensimmäisellä liikahduksellani siitä pois päin se meinasi lähteä matkaan, mutta jäi kyllä käskystä odottamaan. Noin 5m etäisyys koiraan, muutaman sekunnin odotus ja koira tykö. Hippa ampaisi laukalla luokse.
Eihän nämä osiot vaikeita ole, lähinnä pyrkimyksenä on karsia ne kaikkein hallitsemattomimmat ja/tai aggressiiviset koirat pois alkeiskurssilta. Torstaina on luvassa teoriaosuus ja ens viikolla pitäisi päästä tosi toimiin. Kivaa! :D
Myös Noita-sisko oli hallittavuustestissä, läpäisi sen ja pääsi alkeiskurssille. Varsin kiva päästä seuraaman läheltä myös siskoplikan edistymistä. :)
Niinhän se oli...
...vai eikö sittenkään...
Huomasin JATin järjestävän agilityn alkeiskurssin nyt syyskaudella ja ilmoittauduin innokkaasti mukaan Hali-Hipan kanssa. Kurssille päästäkseen pitää suoritua hyväksyttävästi hallittavuustestistä, jossa testataan lähinnä koiran ja ohjaajan välistä yhteistyötä ja kontaktia. Testi oli tänään. Hippa osoittautui oikein halittavaksi ja hallittavaksi.
Osioita oli kolme. Haastattelu ja temppu/leikkiminen, koirakuja sekä paikallaolo ja luoksetulo. Haastattelijana oli Laura ja koska hän on Hippaa nähnyt ja seurannut jo aikaisemmin, niin lähinnä aihepiiri käsitteli viime viikonlopun piirimestaruuksia kuin mitään olennaisempaa. :) Koirakujassa Hippa ei ollut järin kiinnostunut toisista koirista, katseli vähän, mutta ei tempoillut niitä kohti, välillä tsiigaili minuakin, mutta mitään tokoseuraamista tässä ei vaadittukaan. Paikallaolo osiota mietin eniten, että miten mahdetaan suoriutua, mutta hyvin malttoi Hippa tapottaa odottamassa. Ensimmäisellä liikahduksellani siitä pois päin se meinasi lähteä matkaan, mutta jäi kyllä käskystä odottamaan. Noin 5m etäisyys koiraan, muutaman sekunnin odotus ja koira tykö. Hippa ampaisi laukalla luokse.
Eihän nämä osiot vaikeita ole, lähinnä pyrkimyksenä on karsia ne kaikkein hallitsemattomimmat ja/tai aggressiiviset koirat pois alkeiskurssilta. Torstaina on luvassa teoriaosuus ja ens viikolla pitäisi päästä tosi toimiin. Kivaa! :D
Myös Noita-sisko oli hallittavuustestissä, läpäisi sen ja pääsi alkeiskurssille. Varsin kiva päästä seuraaman läheltä myös siskoplikan edistymistä. :)
lauantai 12. kesäkuuta 2010
Persjättöjä Akin kurssilla.
AGIKURSSI KÖHNIÖLLÄ 11.6.2010
kouluttaja Aki Korhonen
Eilen perjantaina oltiin JATin järjestämällä, ensisijaisesti KILPA-ryhmälle suunnatulla agikurssilla Köhniön urheilukentällä, kouluttajana Aki Korhonen LAUKAsta. Pilvi-tihku-sateisessa säässä reenailtiin hyppyradalla. Ollaan joskus aikaisemmin, puolisentoista vuotta sitten, osallistuttu Ursan kanssa Akin kurssille Viherlandialla ja siitä jäi mieleen varsin positiivis-sävytteiset tuntumat. Aki koulii rauhallisesti ja asiallisesti, eikä aliarvosta ketään, vaan paneutuu koulutettaviin rodusta tai aikaisemmista taidoista riippumatta.
Rata oli suht simppeli, toki siellä oli vaikeitakin paikkoja joukossa, mutta ainakin itse tykkäsin siitä, että radalla pääsi myös onnistumaan, eikä se ollut vain ja ainoastaan tiukkaa pyöritystä. Tämän päivän ahaa-elämys liittyi meidän osalta taasen persjättöihin (joita vissiin pitäisi kutsua virallisemmin sokkoleikkauksiksi tai tuttavallisemmin sokkareiksi). Olen nyt tämän kevään/kesän aikana ottanut repertuaariin pesjätöt (ks. blogiteksti Reippaat KILPA-treenit.) ja huomannut, että ne oikeasti toimii meillä. Paitsi, että olen treeneissä ruvennut viljelemään perjättöjä, olen jo useassa kisassakin uskaltautunut lähteä persjätöille Ursan kanssa - onnistunein ja vauhdikkain lopputuloksin. :)
Tällä radalla persjättöjä viljelin kohtiin 3-4, 13-14 ja 17-18 (jossa kohdassa kyllä valssikin toimii oikein hyvin). Tietysti erityisesti nuo kaksi ensin mainittua paikkaa on itselle automaattisia valssin paikkoja, mutta huomasimpa Akin ohjeistuksessa, että persjättö toimii tällaisissa tiukoissakin kääntöpaikoissa oikein loistavasti. Oppiipa tässä pikkuhiljaa näkemään miten ja millaisissa paikoissa persjättöjä voi käyttää. Jokatapauksessa kyseessä on ohjaus, joka sopii meille ja jonka treenaamista olen pelännyt vähän turhan kauan. Aika lienee sen osalta tälle vuodelle 2010 kypsä ja varmaan ennen vuoden loppumista harjaannutaan tässä vielä lisää.
Muutamia muistamisen paikkoja. 3-4 persjättö, jo kakkoshypyllä voi kropan kääntää selin koiraan ja ottaa ohjaavaksi kädeksi oikean käden. Tämä tuntui aluksi aika hurjalta, mutta loppujen lopuksi, kun ohjaajan liike ja jalat suuntaavat kokoajan eteenpän, ei koiralle tullut yhtään epäselväksi se, että hyppy kolme mennään takaa, eikä tulla ohjaajan luokse hyppyjen välistä, kuten alkujaan oletin käyvän. Onpa silti sellainen paikka, etten tiedä olisinko kisoissa äkkiseltään valinnut kyseisenlaista ohjausta, mutta toimihan tuo.
Malttia odottaa koiraa silloin, kun se on tulossa 5-putkesta ja se pitää saada 6-hypyn taakse. 7-hypylle taas pitää antaa koiralle hyvin tilaa, ettei omalla kropallaan työnnä koiraa takaakiertoon. Koira kiertää siivekkeen ulkokautta. Toinen ohjaustapa, joka tuntui suhtkoht omalta, mutta joka jäi kokeilematta oli se, että koira 6-hypyn takaakiertoon, persjättö ja oma kroppa suuntaa 6- ja 7-hyppyjen siivekkeiden väliin, koira oikealla kädellä yli ja vasemmalla vastaan, matka jatkuu. Tässä ohjauksessa koira hyppää automaattisesti optimaalisemmasta kulmasta hypylle 9 kohti putkea 10. Tuossa siivekkeen ulkokautta kierrättämistyylissä koira pitää saada 9-hypyllä hyppäämään jo kohti putkea. Tähän kohti sylivekki (jota termiä Aki ei käyttänyt, mutta jonka ohjauksen tajusin juuri sylivekiksi, kun mietin miten asian ilmaisen) eli mennään itse 9-hypyn suoritussuuntapuolelle ja omalla kropalla tönästään koira vekkaamaan oikein hypylle. Tästä oma liike jatkuu peruuttamalla pois ja koira esimerkiksi valssilla putkeen.
Ohjaaja pinkoo putken ulkokautta, 11-hypyllä toimi meillä kaikkein parhaiten saksalainen ja tämän rataantutustumisessa myös omakseni ajattelin (eli jos olisi kisatilanne, käyttäisin saksalaista), mutta testattiin myös tätä kohtaa persjättömäisin tavoin. Termistö aiheutti kiistaa, Aki käytti termiä japanilainen, joka meidän treenaajien mieleen näytti enemmänkin pakkopersjätöltä tai pakkosokkarilta, japanilaiseksi ollaan opittu ihan toisenlainen kuvio (tämä on tämän termiviidakon kääntöpuoli, kun mitään yhtenäistä ei kuitenkaan ole, itäsuomalaiset (Vitikainen) on opettanut oman tapansa (joka on valunut JATtilaisille) ja eteläsuomalaiset omansa (joka oli Akilla tiedossa), nooo, mitäpä tuosta...). Jokatapauksessa koira putkesta oikeaan käteen, hypyn kohdalla vaihto selän takaa vasempaan käteen, jolla koira hypystä yli. Vauhdissa, radan yhteydessä toimi hienosti, mutta yksittäisenä juttuna, kun miettimällä mietin, ei meinannut onnistua millään, tahdoin kokoajan olla liian ajoissa, jolloin Ursa hyppäsi 11-hypyn loogisesti suoraan tai vastaavasti ampaisi putkesta suoraan toiseen putkeen, jos kroppa jäi auki sinne suuntaan ja välimatkaa koiraan oli liikaa. Malttia ottaa koira putken suulta mukaan, hallittu kuljetus ja käden vaihto hypyn kohdalla/jälkeen.
Tämä kohta 11-14 oli varmaankin radan vaikein kohta, ihmeellistä pyöritystä sinne tänne. Parhaiten onnistui yhdistelmällä: 11, saksalainen - 12, siivekkeen ympäri pyöritys & selän takaa oikeaan käteen (jaakotus) - 13, siivekken takaa kierrätys & persjättö & kevyt vekkaus - 14, hyppy kohti keppejä. Tiukkana näissä pyörityksissä saa olla, että koira pysyy hallussa, ei sinkoa minnekään tai toisaalta jää selän taakse ja pääse yllättämään sillä, että ohjautuisi esteille vääristä suunnista. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että tajusin jotain 12-hypyllä. Kun menee itse suoritussuuntapuolelle, pystyy omalla kropallaan ohjaamaan koiran hyppylinjan oikein kohti 13-hyppyä.
Loppuosa radasta olikin vauhdikasta kiitämistä ilman ihmeellisyyksiä. Persjättö toimi meillä kohdassa 17-18, joskin tehtiin tätä myös valssilla ja sekin kävi meille hyvin. Pitää vain ajatella väkisin noita persjättöjä joka kohtaan, että tulee tietoisesti treenattua niitä (valsseja tulee tahtomattaankin väännettyä muutenkin). Koska Ursa ei ole kovin irtoava tapaus, se piti saattaa aika pitkälle 22-hypyllä. Tässä kohdassa ei oletuksesta huolimatta tullut kuitenkaan liian kiire, vaan kerkesin ohjaamaan suoran putken jälkeisen hypyn hyvin, kunhan pistelin töppöstä toisen eteen. Koira kuitenkin käy aika kaukana 22-hypyn kohdalla suhteessa ohjaajan linjaan.
24:lle suunnittelin alunperin valssin, jolla ohjaten putkeen. Tämä meni vauhdin kanssa kuitenkin pitkäksi ja vähän kököksi. Akin ohjein otettiin tämä kohta jaakotuksella - sehän toimi! Pitää vain muistaa, että oma liike ei kohdistu jaakotuksessa putken suuntaisesti vaan kohtisuoraan takaisinpäin, samaan suuntaan suoran putken kanssa. Jos tässä kohti oma napa rupeaa näyttää 25-putken suuta kohti, ampaisee koira helposti väärään päähän putkea. Toimi kyllä kaikilla kerroilla meillä, eikä Ursa ampuillut vääriin päihin. Pikkuisen arveluttavaa kyllä oli ja taasen oli sellainen ohjaustyyli, etten tiedä josko olisin kisoissa moiselle uskaltanut lähteä, pysytellyt todennäköisesti siinä (näennäisesti?) turvallisemmassa valssiratkaisussa. Kiva kuitenkin hoksata, että uudet jutut toimii, josko joskus uskaltautuisi viljelemään niitä kisoissakin (ja jos tosiaan aion saada sitä nopeuttamme viilattua aina vain, niin pakkohan se on ryhtyä näille "riskiohjauksille" kisoissakin).
26-28 ihan simppelisti koiraa vasemmalla puolella ohjaten. 27 hypyllä annettava tilaa koiralle, että se mahtuu suorituslinjalle kohti 28-hyppyä. Tehtiin tämä myös whiskyleikkauksella. Osin olin tätä ajatellut rataantutustumisessakin, muttei ollut meidän osalla se ykkösvaihtoehto. Akin pyynnöstä tehtiin myös whiskyllä ja hyvinhän se niinkin toimi - mikäpä ei Ursan kanssa toimisi! :D (Ursa on kyllä siitä upea, että se ohjautuu ihan kaikenlaisilla ohjauksilla epäröimättä. Sille tuntuu toimivan melkein mikä vain, mitä vain keksitään kokeilla. Mahtava juttu!)
Pidettiin säätöjen jälkeen taukoa. Erityisesti kun oltiin viilattu hyppyä 11 sen pakkosokkarin kanssa. Muut ryhmässämme suoriutuivat vuoroistaan, jonka jälkeen otettiin vielä Ursan kanssa koko rata. Kokeilin kakkos-session alkuun 11-hyppyä saksalaisella ja koska se toimi mainiosti, niin päätin iskeä sen kokoradan ratasuoritukseemme.
Käskytin Ursan istumaan lähtöön jä päätin: "Nyt tehdään 0-rata." - ja niin myös tehtiin. :D Hieno rata kaikkinensa, oma flunssan jälkimaininki sekä ylipitkä rata, jossa käytössä meille vieraampia juttuja veroitti pienen osansa draivista, siitä raivosta millä tiedän kykenevämme suorittamaan rataa, mutta ilman valittamista silti maalissa. Upeasti suoritettiin ja Ursa eteni todella innokkaasti, kuuliaisesti ja sujuvasti rataa. Oli neiti Uu-Uu palkkansa ansainnut.
Nostan korkealle sellaiset kommentit mitä sain radan päätteeksi taitavilta ja arvostamiltani kouluttajilta sekä ohjaajilta Päivikki ja Tanja, jotka ylistivät viimeisen ratasuorituksemme olleen oikein hyvän ja sujuvan, sellaisen, etten missään vaiheessa ollut koiran tiellä vaan aina oikeassa paikassa ja ohjaamassa oikeaan suuntaan. Kiva juttu. Eipä itselläkään kieltämättä radalla ollut yhtään räpiköinti- ja säätämisolotila. Loistavaa Ursa!!! :D
kouluttaja Aki Korhonen
Eilen perjantaina oltiin JATin järjestämällä, ensisijaisesti KILPA-ryhmälle suunnatulla agikurssilla Köhniön urheilukentällä, kouluttajana Aki Korhonen LAUKAsta. Pilvi-tihku-sateisessa säässä reenailtiin hyppyradalla. Ollaan joskus aikaisemmin, puolisentoista vuotta sitten, osallistuttu Ursan kanssa Akin kurssille Viherlandialla ja siitä jäi mieleen varsin positiivis-sävytteiset tuntumat. Aki koulii rauhallisesti ja asiallisesti, eikä aliarvosta ketään, vaan paneutuu koulutettaviin rodusta tai aikaisemmista taidoista riippumatta.
Rata oli suht simppeli, toki siellä oli vaikeitakin paikkoja joukossa, mutta ainakin itse tykkäsin siitä, että radalla pääsi myös onnistumaan, eikä se ollut vain ja ainoastaan tiukkaa pyöritystä. Tämän päivän ahaa-elämys liittyi meidän osalta taasen persjättöihin (joita vissiin pitäisi kutsua virallisemmin sokkoleikkauksiksi tai tuttavallisemmin sokkareiksi). Olen nyt tämän kevään/kesän aikana ottanut repertuaariin pesjätöt (ks. blogiteksti Reippaat KILPA-treenit.) ja huomannut, että ne oikeasti toimii meillä. Paitsi, että olen treeneissä ruvennut viljelemään perjättöjä, olen jo useassa kisassakin uskaltautunut lähteä persjätöille Ursan kanssa - onnistunein ja vauhdikkain lopputuloksin. :)
Tällä radalla persjättöjä viljelin kohtiin 3-4, 13-14 ja 17-18 (jossa kohdassa kyllä valssikin toimii oikein hyvin). Tietysti erityisesti nuo kaksi ensin mainittua paikkaa on itselle automaattisia valssin paikkoja, mutta huomasimpa Akin ohjeistuksessa, että persjättö toimii tällaisissa tiukoissakin kääntöpaikoissa oikein loistavasti. Oppiipa tässä pikkuhiljaa näkemään miten ja millaisissa paikoissa persjättöjä voi käyttää. Jokatapauksessa kyseessä on ohjaus, joka sopii meille ja jonka treenaamista olen pelännyt vähän turhan kauan. Aika lienee sen osalta tälle vuodelle 2010 kypsä ja varmaan ennen vuoden loppumista harjaannutaan tässä vielä lisää.
Muutamia muistamisen paikkoja. 3-4 persjättö, jo kakkoshypyllä voi kropan kääntää selin koiraan ja ottaa ohjaavaksi kädeksi oikean käden. Tämä tuntui aluksi aika hurjalta, mutta loppujen lopuksi, kun ohjaajan liike ja jalat suuntaavat kokoajan eteenpän, ei koiralle tullut yhtään epäselväksi se, että hyppy kolme mennään takaa, eikä tulla ohjaajan luokse hyppyjen välistä, kuten alkujaan oletin käyvän. Onpa silti sellainen paikka, etten tiedä olisinko kisoissa äkkiseltään valinnut kyseisenlaista ohjausta, mutta toimihan tuo.
Malttia odottaa koiraa silloin, kun se on tulossa 5-putkesta ja se pitää saada 6-hypyn taakse. 7-hypylle taas pitää antaa koiralle hyvin tilaa, ettei omalla kropallaan työnnä koiraa takaakiertoon. Koira kiertää siivekkeen ulkokautta. Toinen ohjaustapa, joka tuntui suhtkoht omalta, mutta joka jäi kokeilematta oli se, että koira 6-hypyn takaakiertoon, persjättö ja oma kroppa suuntaa 6- ja 7-hyppyjen siivekkeiden väliin, koira oikealla kädellä yli ja vasemmalla vastaan, matka jatkuu. Tässä ohjauksessa koira hyppää automaattisesti optimaalisemmasta kulmasta hypylle 9 kohti putkea 10. Tuossa siivekkeen ulkokautta kierrättämistyylissä koira pitää saada 9-hypyllä hyppäämään jo kohti putkea. Tähän kohti sylivekki (jota termiä Aki ei käyttänyt, mutta jonka ohjauksen tajusin juuri sylivekiksi, kun mietin miten asian ilmaisen) eli mennään itse 9-hypyn suoritussuuntapuolelle ja omalla kropalla tönästään koira vekkaamaan oikein hypylle. Tästä oma liike jatkuu peruuttamalla pois ja koira esimerkiksi valssilla putkeen.
Ohjaaja pinkoo putken ulkokautta, 11-hypyllä toimi meillä kaikkein parhaiten saksalainen ja tämän rataantutustumisessa myös omakseni ajattelin (eli jos olisi kisatilanne, käyttäisin saksalaista), mutta testattiin myös tätä kohtaa persjättömäisin tavoin. Termistö aiheutti kiistaa, Aki käytti termiä japanilainen, joka meidän treenaajien mieleen näytti enemmänkin pakkopersjätöltä tai pakkosokkarilta, japanilaiseksi ollaan opittu ihan toisenlainen kuvio (tämä on tämän termiviidakon kääntöpuoli, kun mitään yhtenäistä ei kuitenkaan ole, itäsuomalaiset (Vitikainen) on opettanut oman tapansa (joka on valunut JATtilaisille) ja eteläsuomalaiset omansa (joka oli Akilla tiedossa), nooo, mitäpä tuosta...). Jokatapauksessa koira putkesta oikeaan käteen, hypyn kohdalla vaihto selän takaa vasempaan käteen, jolla koira hypystä yli. Vauhdissa, radan yhteydessä toimi hienosti, mutta yksittäisenä juttuna, kun miettimällä mietin, ei meinannut onnistua millään, tahdoin kokoajan olla liian ajoissa, jolloin Ursa hyppäsi 11-hypyn loogisesti suoraan tai vastaavasti ampaisi putkesta suoraan toiseen putkeen, jos kroppa jäi auki sinne suuntaan ja välimatkaa koiraan oli liikaa. Malttia ottaa koira putken suulta mukaan, hallittu kuljetus ja käden vaihto hypyn kohdalla/jälkeen.
Tämä kohta 11-14 oli varmaankin radan vaikein kohta, ihmeellistä pyöritystä sinne tänne. Parhaiten onnistui yhdistelmällä: 11, saksalainen - 12, siivekkeen ympäri pyöritys & selän takaa oikeaan käteen (jaakotus) - 13, siivekken takaa kierrätys & persjättö & kevyt vekkaus - 14, hyppy kohti keppejä. Tiukkana näissä pyörityksissä saa olla, että koira pysyy hallussa, ei sinkoa minnekään tai toisaalta jää selän taakse ja pääse yllättämään sillä, että ohjautuisi esteille vääristä suunnista. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että tajusin jotain 12-hypyllä. Kun menee itse suoritussuuntapuolelle, pystyy omalla kropallaan ohjaamaan koiran hyppylinjan oikein kohti 13-hyppyä.
Loppuosa radasta olikin vauhdikasta kiitämistä ilman ihmeellisyyksiä. Persjättö toimi meillä kohdassa 17-18, joskin tehtiin tätä myös valssilla ja sekin kävi meille hyvin. Pitää vain ajatella väkisin noita persjättöjä joka kohtaan, että tulee tietoisesti treenattua niitä (valsseja tulee tahtomattaankin väännettyä muutenkin). Koska Ursa ei ole kovin irtoava tapaus, se piti saattaa aika pitkälle 22-hypyllä. Tässä kohdassa ei oletuksesta huolimatta tullut kuitenkaan liian kiire, vaan kerkesin ohjaamaan suoran putken jälkeisen hypyn hyvin, kunhan pistelin töppöstä toisen eteen. Koira kuitenkin käy aika kaukana 22-hypyn kohdalla suhteessa ohjaajan linjaan.
24:lle suunnittelin alunperin valssin, jolla ohjaten putkeen. Tämä meni vauhdin kanssa kuitenkin pitkäksi ja vähän kököksi. Akin ohjein otettiin tämä kohta jaakotuksella - sehän toimi! Pitää vain muistaa, että oma liike ei kohdistu jaakotuksessa putken suuntaisesti vaan kohtisuoraan takaisinpäin, samaan suuntaan suoran putken kanssa. Jos tässä kohti oma napa rupeaa näyttää 25-putken suuta kohti, ampaisee koira helposti väärään päähän putkea. Toimi kyllä kaikilla kerroilla meillä, eikä Ursa ampuillut vääriin päihin. Pikkuisen arveluttavaa kyllä oli ja taasen oli sellainen ohjaustyyli, etten tiedä josko olisin kisoissa moiselle uskaltanut lähteä, pysytellyt todennäköisesti siinä (näennäisesti?) turvallisemmassa valssiratkaisussa. Kiva kuitenkin hoksata, että uudet jutut toimii, josko joskus uskaltautuisi viljelemään niitä kisoissakin (ja jos tosiaan aion saada sitä nopeuttamme viilattua aina vain, niin pakkohan se on ryhtyä näille "riskiohjauksille" kisoissakin).
26-28 ihan simppelisti koiraa vasemmalla puolella ohjaten. 27 hypyllä annettava tilaa koiralle, että se mahtuu suorituslinjalle kohti 28-hyppyä. Tehtiin tämä myös whiskyleikkauksella. Osin olin tätä ajatellut rataantutustumisessakin, muttei ollut meidän osalla se ykkösvaihtoehto. Akin pyynnöstä tehtiin myös whiskyllä ja hyvinhän se niinkin toimi - mikäpä ei Ursan kanssa toimisi! :D (Ursa on kyllä siitä upea, että se ohjautuu ihan kaikenlaisilla ohjauksilla epäröimättä. Sille tuntuu toimivan melkein mikä vain, mitä vain keksitään kokeilla. Mahtava juttu!)
Pidettiin säätöjen jälkeen taukoa. Erityisesti kun oltiin viilattu hyppyä 11 sen pakkosokkarin kanssa. Muut ryhmässämme suoriutuivat vuoroistaan, jonka jälkeen otettiin vielä Ursan kanssa koko rata. Kokeilin kakkos-session alkuun 11-hyppyä saksalaisella ja koska se toimi mainiosti, niin päätin iskeä sen kokoradan ratasuoritukseemme.
Käskytin Ursan istumaan lähtöön jä päätin: "Nyt tehdään 0-rata." - ja niin myös tehtiin. :D Hieno rata kaikkinensa, oma flunssan jälkimaininki sekä ylipitkä rata, jossa käytössä meille vieraampia juttuja veroitti pienen osansa draivista, siitä raivosta millä tiedän kykenevämme suorittamaan rataa, mutta ilman valittamista silti maalissa. Upeasti suoritettiin ja Ursa eteni todella innokkaasti, kuuliaisesti ja sujuvasti rataa. Oli neiti Uu-Uu palkkansa ansainnut.
Nostan korkealle sellaiset kommentit mitä sain radan päätteeksi taitavilta ja arvostamiltani kouluttajilta sekä ohjaajilta Päivikki ja Tanja, jotka ylistivät viimeisen ratasuorituksemme olleen oikein hyvän ja sujuvan, sellaisen, etten missään vaiheessa ollut koiran tiellä vaan aina oikeassa paikassa ja ohjaamassa oikeaan suuntaan. Kiva juttu. Eipä itselläkään kieltämättä radalla ollut yhtään räpiköinti- ja säätämisolotila. Loistavaa Ursa!!! :D
keskiviikko 14. huhtikuuta 2010
Kintut hapoilla ja kurkku tulessa.
URSA - KILPA-RYHMÄN YHTEISTREENIT 12.4.2010
kouluttaja: Jari Hokkanen
Maanantaina treenattiin KILPA-ryhmän kesken. Jari oli ideoinut B-maajoukkueleirin tiimoilta siellä esillä olleen treenin ja myös toimi vetäjänä meille muille.
Ratahan suorastaan seisautti veret paitsi silloin, kun katsoin sitä ratapiirustuksena (Jari laittoi etukäteen piirustuksen sähköpostina porukoille) sekä silloin, kun rakennettiin rataa paikan päälle. Pahin kohta - ja samalla koko radan juju - oli kaksi peräkkäin, metrin välein, laitettua suoraa putkea, joiden välistä koira piti saada kolmeen kertaan kääntymään tiukasti muille esteille, vain yhdessä kohtaa oli toiveissa keritä nappaamaan koira mukaan putken suulta. Teemana siis putkijarrutukset. Melkein tuntui mahdottomalta koko systeemi, kun ohjauskuvioita lähti suunnittelemaan koiraa varten. Miten tämän VOI suorittaa läpi!?
Eipä siinä, oikein hienostihan meillä meni. :D Mitä nyt ohjaajan kurkku oli tulessa ja huusi mammamiiaa, kun radalta päästiin. Vaikea, ylipitkä rata (27 estettä) upottavalla maneesipurupohjalla veti kyllä jalat hapoille ja hengen tiukille. Toisaalta oli myös hauska tehdä rankkaa treeniä, vaikka kunto loppuikin ihan täysin, minkä sille, kun "E-i v-a-i-n j-a-k-s-a j-u-o-s-t-a e-n-ä-ä." ...
Taas sai hämmästyä siitä, mien tavattoman TAITAVA Ursa on. Ekayritys meni kolmannella esteellä mönkään, kun valssasin okserin jälkeen jotenkin liian kauas ja vedin Ursan pois linjalta, kolmannen esteen ohi. Toka yritys kantoi sitten jo suoraan esteelle 27 saakka.... ;) Ursa kulkee ja ohjautuu niin upeasti vaikeissakin paikoissa, se hakee keppikulmat hienosti ja suoritti näissä treeneissä kontaktitkin tosi hienosti. Erityiskiitosta nyt puomin ylösmenoilla, joissa se pysähtyi kivasti, vaikka kierrokset oli kyllä aika koholla, pikkuisen se himmaili alastulolla ja kerran tuli Aan alas pysähtymättä - joskin otti kyllä kontaktialueen sääntöjen mukaisesti. Ursan pystyy niin hienosti lähettämään hypyille ja uskomaan siihen, että se handlaa ne, jotta itse saa etäisyyttä, pinkomaan edelle. Viimeisen puomin ylityksen jälkeen lähetys hypyille ja itse ripeästi persjätölle, kyllä tulee Ursaan liikettä, kun itse kuljen edellä ja saadaan aikaan kunnon takaa-ajotilanne.
Putkijarrutukset toimi kivasti. Ennen putkeen menoa tiukka "Ursa.", pienenpieni pysähdys ja kokoajan putkea suorittaessa ääntä. Kyllä se sieltä kääntyi, välistä, joka kerta. :) Upeaa! Vaikka oli kartturi ihan poikki treenin jälkeen, kahden ja puolen ratakierroksen jälkeen, niin, ettei ääni meinannut kulkea, niin hyvä fiilishän tuosta treenistä tuli.
Ainoa ongelmakohta oli keinun jälkeiset pari hyppyä muurille asti. Suunnittelin ohjauskuviot siten, että tekisin valssin hypyn 17 ja muurin 18 väliin, ripeä eteneminen 20 hypylle ja vastaanotto valssilla esteen oikean puoleisen siivekkeen takaa. Ekakerralla jäi pienestä kiinni, en kerinnyt valssille muuria varten, vaan tein kohdan improvisoiden takaaleikkauksella ja jatkoin radan loppuun. Tokakerralla pääsin valssille, mutta käänsin liian äkisti, jolloin Ursa kuuliaisena koirana ei hypännyt 17-hyppyä vaan kääntyi siltä pois, kolmas kerta toden sanoi, rohkeasti siirryin pois keinun tyköä ja kerkesin hyvin valssille. Ursa teki hienoja tiukkoja käännöksiä, ei voi valittaa. :)
Ursunen on ihan loistava agilityhirmu! :D
kouluttaja: Jari Hokkanen
Maanantaina treenattiin KILPA-ryhmän kesken. Jari oli ideoinut B-maajoukkueleirin tiimoilta siellä esillä olleen treenin ja myös toimi vetäjänä meille muille.
Ratahan suorastaan seisautti veret paitsi silloin, kun katsoin sitä ratapiirustuksena (Jari laittoi etukäteen piirustuksen sähköpostina porukoille) sekä silloin, kun rakennettiin rataa paikan päälle. Pahin kohta - ja samalla koko radan juju - oli kaksi peräkkäin, metrin välein, laitettua suoraa putkea, joiden välistä koira piti saada kolmeen kertaan kääntymään tiukasti muille esteille, vain yhdessä kohtaa oli toiveissa keritä nappaamaan koira mukaan putken suulta. Teemana siis putkijarrutukset. Melkein tuntui mahdottomalta koko systeemi, kun ohjauskuvioita lähti suunnittelemaan koiraa varten. Miten tämän VOI suorittaa läpi!?
Eipä siinä, oikein hienostihan meillä meni. :D Mitä nyt ohjaajan kurkku oli tulessa ja huusi mammamiiaa, kun radalta päästiin. Vaikea, ylipitkä rata (27 estettä) upottavalla maneesipurupohjalla veti kyllä jalat hapoille ja hengen tiukille. Toisaalta oli myös hauska tehdä rankkaa treeniä, vaikka kunto loppuikin ihan täysin, minkä sille, kun "E-i v-a-i-n j-a-k-s-a j-u-o-s-t-a e-n-ä-ä." ...
Taas sai hämmästyä siitä, mien tavattoman TAITAVA Ursa on. Ekayritys meni kolmannella esteellä mönkään, kun valssasin okserin jälkeen jotenkin liian kauas ja vedin Ursan pois linjalta, kolmannen esteen ohi. Toka yritys kantoi sitten jo suoraan esteelle 27 saakka.... ;) Ursa kulkee ja ohjautuu niin upeasti vaikeissakin paikoissa, se hakee keppikulmat hienosti ja suoritti näissä treeneissä kontaktitkin tosi hienosti. Erityiskiitosta nyt puomin ylösmenoilla, joissa se pysähtyi kivasti, vaikka kierrokset oli kyllä aika koholla, pikkuisen se himmaili alastulolla ja kerran tuli Aan alas pysähtymättä - joskin otti kyllä kontaktialueen sääntöjen mukaisesti. Ursan pystyy niin hienosti lähettämään hypyille ja uskomaan siihen, että se handlaa ne, jotta itse saa etäisyyttä, pinkomaan edelle. Viimeisen puomin ylityksen jälkeen lähetys hypyille ja itse ripeästi persjätölle, kyllä tulee Ursaan liikettä, kun itse kuljen edellä ja saadaan aikaan kunnon takaa-ajotilanne.
Putkijarrutukset toimi kivasti. Ennen putkeen menoa tiukka "Ursa.", pienenpieni pysähdys ja kokoajan putkea suorittaessa ääntä. Kyllä se sieltä kääntyi, välistä, joka kerta. :) Upeaa! Vaikka oli kartturi ihan poikki treenin jälkeen, kahden ja puolen ratakierroksen jälkeen, niin, ettei ääni meinannut kulkea, niin hyvä fiilishän tuosta treenistä tuli.
Ainoa ongelmakohta oli keinun jälkeiset pari hyppyä muurille asti. Suunnittelin ohjauskuviot siten, että tekisin valssin hypyn 17 ja muurin 18 väliin, ripeä eteneminen 20 hypylle ja vastaanotto valssilla esteen oikean puoleisen siivekkeen takaa. Ekakerralla jäi pienestä kiinni, en kerinnyt valssille muuria varten, vaan tein kohdan improvisoiden takaaleikkauksella ja jatkoin radan loppuun. Tokakerralla pääsin valssille, mutta käänsin liian äkisti, jolloin Ursa kuuliaisena koirana ei hypännyt 17-hyppyä vaan kääntyi siltä pois, kolmas kerta toden sanoi, rohkeasti siirryin pois keinun tyköä ja kerkesin hyvin valssille. Ursa teki hienoja tiukkoja käännöksiä, ei voi valittaa. :)
Ursunen on ihan loistava agilityhirmu! :D
lauantai 10. huhtikuuta 2010
TUPLANOLLA Pieksämäeltä!!
HIPHURAA!!!!! :D
Käytiin tänään kisaamassa Pieksämäellä, turhaan ei paikanpäälle vaivauduttu. Päivän saldo on TUPLANOLLA!
Mietiskelin ajomatkalla mitkä olisi tälle päivää tavoitteena ja päädyin siihen, että pyrin itse toimimaan oikein kontakteilla, rauhoittua, toimia hätiköimättä sekä pitää kaikkiaan yllä hyvää ja rentoa suorittamisfiilistä läpi radan - mahdollisista epäonnistumisista huolimatta. Hyvin toimi strategiat. Kontaktivirheitä ei otettu, vaikka tokaradalla puomin alastulolla en tehnytkään ihan sitä mitä piti, eikä sitten Ursakaan. Oikeaoppisesti ja sääntöjen mukaisesti se kontaktin otti, mutta ei pysähtynyt, kuten on opetettu, vaan hidasti ja pikkuisen hypähti lopuksi. Tuo ei kuitenkaan onnistunut romuttamaan päivän loistavan hyvää fiilistä. :)
Nybergin Johannan tämän päiväiset radat olivat kivoja (tottakai ne oli kivoja, kun onnistuttiin...) ja ihanneajat inhimillisiä. Ursa eteni reippaasti ja varmasti ja uskaltaisin väittää, että meillä molemmilla oli Kivaa. Itse ainakin odotin malttamattomana kisaamista, kun edellisistä riennoista on vierähtänyt jo aikaa. Erityisesti toiselle radalle mennessä suorastaan puhkuin intoa.
Ekarata oli helpompi, siinä ei pahemmin ollut hankalia paikkoja, Ursa-parka vain kävi tokahypyn jälkeen kanveesissa, sillä ilmeisesti petti etujalka vähän alta, possunokka aurasi maata ja meininki jatkui riemukkasti turpa purussa. Tämä lassevirénmäinen kaatuminen ei ilokseni syönyt aikaa niin, etteikö oltaisi ihanneaikaan päästy (olympiavoittajia meistä ei kuitenkaan tullut... Kuten ei silloinkaan, kun viimeksi olemme Uun kanssa kompuroineet, viime vuoden SM-kisoissa, sillä kertaa Lasse Viréniä leikki ohjaaja...). Etenemisnopeus A-radalla varsin kiva 3,85m/s.
Toisella, B-radalla oli jo vaikeitakin paikkoja. Erityisen haastava sekä kentän laidalla minien ja medien menoa pällistellessä, että rataantutustumisessa oli puomin ja pussin väliin jäävä kolmen hyppyesteen (aita-aita-muuri) muodostelma, joka sisälsi vaikeita hyppykulmia, oikeaa ajoitusta, ansojen (Aa) väistelyä sekä ripeää koiran hyppylinjan tieltä livatamista. Tämä kohta söi meiltä radalla pikkuisen aikaa, koska päätin, että otetaan se keskittyen ja hätiköimättä, Aalle karkaamista en olisi halunnut jälkikäteen kirota. Saatiin kohdasta kuitenkin kohtalaisen sujuva, johon on tyytyminen. Vaikeahko keppikulma radan loppupuoliskolla selvitettiin hyvin (en ohjannjut pujottelua, vaan Ursa haki itse kulmaan) ja suoriuduttiin iloisesti kiljahdellen maaliin etenemisnopeudella 3,81m/s.
A-kisa, tulos 0/-4,42, sij. 9./37
B-kisa, tulos 0/-3,54, sij.7./38
Aivan mahtavaa ja helpottavaa. Tällä hetkellä SM-nollia puuttuu enää yksi agiradalta - eiköhän me se saada kerättyä ennen Vantaan Tikkurilassa järjestettäviä SM-kisoja (18.-20.6.). Tsekkailin kisalistaa ja tarkoituksena olisi osallistua seuraavaksi JATin äitienpäiväkisoihin 9.5. (2 starttia), seuraavana viikonloppuna niinikään kotikisoihin 16.5. (3 starttia) ja sitten vielä ajella Varkauteen 29.5. (3 starttia).
Käytiin tänään kisaamassa Pieksämäellä, turhaan ei paikanpäälle vaivauduttu. Päivän saldo on TUPLANOLLA!
Mietiskelin ajomatkalla mitkä olisi tälle päivää tavoitteena ja päädyin siihen, että pyrin itse toimimaan oikein kontakteilla, rauhoittua, toimia hätiköimättä sekä pitää kaikkiaan yllä hyvää ja rentoa suorittamisfiilistä läpi radan - mahdollisista epäonnistumisista huolimatta. Hyvin toimi strategiat. Kontaktivirheitä ei otettu, vaikka tokaradalla puomin alastulolla en tehnytkään ihan sitä mitä piti, eikä sitten Ursakaan. Oikeaoppisesti ja sääntöjen mukaisesti se kontaktin otti, mutta ei pysähtynyt, kuten on opetettu, vaan hidasti ja pikkuisen hypähti lopuksi. Tuo ei kuitenkaan onnistunut romuttamaan päivän loistavan hyvää fiilistä. :)
Nybergin Johannan tämän päiväiset radat olivat kivoja (tottakai ne oli kivoja, kun onnistuttiin...) ja ihanneajat inhimillisiä. Ursa eteni reippaasti ja varmasti ja uskaltaisin väittää, että meillä molemmilla oli Kivaa. Itse ainakin odotin malttamattomana kisaamista, kun edellisistä riennoista on vierähtänyt jo aikaa. Erityisesti toiselle radalle mennessä suorastaan puhkuin intoa.
Ekarata oli helpompi, siinä ei pahemmin ollut hankalia paikkoja, Ursa-parka vain kävi tokahypyn jälkeen kanveesissa, sillä ilmeisesti petti etujalka vähän alta, possunokka aurasi maata ja meininki jatkui riemukkasti turpa purussa. Tämä lassevirénmäinen kaatuminen ei ilokseni syönyt aikaa niin, etteikö oltaisi ihanneaikaan päästy (olympiavoittajia meistä ei kuitenkaan tullut... Kuten ei silloinkaan, kun viimeksi olemme Uun kanssa kompuroineet, viime vuoden SM-kisoissa, sillä kertaa Lasse Viréniä leikki ohjaaja...). Etenemisnopeus A-radalla varsin kiva 3,85m/s.
Toisella, B-radalla oli jo vaikeitakin paikkoja. Erityisen haastava sekä kentän laidalla minien ja medien menoa pällistellessä, että rataantutustumisessa oli puomin ja pussin väliin jäävä kolmen hyppyesteen (aita-aita-muuri) muodostelma, joka sisälsi vaikeita hyppykulmia, oikeaa ajoitusta, ansojen (Aa) väistelyä sekä ripeää koiran hyppylinjan tieltä livatamista. Tämä kohta söi meiltä radalla pikkuisen aikaa, koska päätin, että otetaan se keskittyen ja hätiköimättä, Aalle karkaamista en olisi halunnut jälkikäteen kirota. Saatiin kohdasta kuitenkin kohtalaisen sujuva, johon on tyytyminen. Vaikeahko keppikulma radan loppupuoliskolla selvitettiin hyvin (en ohjannjut pujottelua, vaan Ursa haki itse kulmaan) ja suoriuduttiin iloisesti kiljahdellen maaliin etenemisnopeudella 3,81m/s.
A-kisa, tulos 0/-4,42, sij. 9./37
B-kisa, tulos 0/-3,54, sij.7./38
Aivan mahtavaa ja helpottavaa. Tällä hetkellä SM-nollia puuttuu enää yksi agiradalta - eiköhän me se saada kerättyä ennen Vantaan Tikkurilassa järjestettäviä SM-kisoja (18.-20.6.). Tsekkailin kisalistaa ja tarkoituksena olisi osallistua seuraavaksi JATin äitienpäiväkisoihin 9.5. (2 starttia), seuraavana viikonloppuna niinikään kotikisoihin 16.5. (3 starttia) ja sitten vielä ajella Varkauteen 29.5. (3 starttia).
sunnuntai 28. maaliskuuta 2010
Juoksutauon jälkeen.
URSA - 2.-3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 28.3.2010
kouluttaja: Heidi Turunen
Ursa on ollut juoksutauolla ja nyt päästiin pitkästä aikaa reenailemaan, ensimmäistä kertaa tälle kevätkaudelle (lukuunottamatta KILPA-ryhmän yhteistreenejä "silloin joskus").
Heidi veti treenit ja meille ei radassa ollut mitään ihmeellistä. Kepeille tulo oli haastavahko, malttia peliin, niin eipä siinä. Keppien jälkeen putkelle tein persjätön, ensimmäisellä kerralla sekä minä hukkasin Ursan, että Ursa hukkasi minut. :) Ursa harhautui kiertämään putken ulkopuolelle ja itse mietin miten persjätöt tähän pitäisikään tehdä. Persjättöjä pitää oikeasti ruveta viljelemään, vaikka itse saa miettiä tosissaan mitä tehdä (ainakin vielä), niin Ursalle ja vauhdilleen ne tuntuu sopivan.
Putken jälkeinen hyppy otettiin Heidin suunnitteleman alkuperäissuunnitelman mukaisesti pakkovalssilla, mutta halusin kokeilla tuohon kohtaan myös saksalaista - mikä sekin sujui ja toimi oikein hyvin tuossa. 7-hypyllä vähän haltuunottoa, ettei Aa houkuta. Lopussa ei ongelmia. Veto putkeen ja pieni maltti, suoritetaan putken jälkeisen "suoran" hypyt samaa matkaa, ettei eka mene koiralta ohi, kun ampaisee vauhdilla putkesta. 15-16 hyppyjen väliin persjättö. Ursa suoritti kyllä ihan oikein, vaikka juoksin sen vasemmalla puolellakin, mutta pikkuisen meni päällejuoksuksi, kun se haki 16-hypyn jälkeen mun tykö.
Pöhkösti Aan kontakti tuotti nyt ropleemia, liekö tauko vaikuttanut. Ei se virhetä tehnyt, mutta ei pysähtynytkään omatoimisesti. Koska radassa ei meille ollut niin paljon hinkattavaa, otettiin vielä parin hypyn takaa Aata muutamia toistoja niin, että käskytän Ursaa, mutta en katso yhtään suorittaako se vai ei. Heidi sitten kommentoi Ursan tekosia ja käskytti vapauttamaan. Vähän ihmeissään oli neitikoira, mutta kyllä se vähän rupesi lopulta tajuamaan. Kyllähän se kontaktien suoritustavan tietää, ei vain millään aina malttaisi....
Itsenäinen treeni meni ensin säätämiseksi, kun otettiin sitä ennen varsinaista treeniä. Tauko tuntui itsessänikin, ohjasin miten sattuu, harhauduin ihan vääriin kohtiin esteiden suhteen, haparoin valssissa jne. Tosi iloista ja irtoavaa menoa saatiin aikaan kuitenkin - lopulta. :)
kouluttaja: Heidi Turunen
Ursa on ollut juoksutauolla ja nyt päästiin pitkästä aikaa reenailemaan, ensimmäistä kertaa tälle kevätkaudelle (lukuunottamatta KILPA-ryhmän yhteistreenejä "silloin joskus").
Heidi veti treenit ja meille ei radassa ollut mitään ihmeellistä. Kepeille tulo oli haastavahko, malttia peliin, niin eipä siinä. Keppien jälkeen putkelle tein persjätön, ensimmäisellä kerralla sekä minä hukkasin Ursan, että Ursa hukkasi minut. :) Ursa harhautui kiertämään putken ulkopuolelle ja itse mietin miten persjätöt tähän pitäisikään tehdä. Persjättöjä pitää oikeasti ruveta viljelemään, vaikka itse saa miettiä tosissaan mitä tehdä (ainakin vielä), niin Ursalle ja vauhdilleen ne tuntuu sopivan.
Putken jälkeinen hyppy otettiin Heidin suunnitteleman alkuperäissuunnitelman mukaisesti pakkovalssilla, mutta halusin kokeilla tuohon kohtaan myös saksalaista - mikä sekin sujui ja toimi oikein hyvin tuossa. 7-hypyllä vähän haltuunottoa, ettei Aa houkuta. Lopussa ei ongelmia. Veto putkeen ja pieni maltti, suoritetaan putken jälkeisen "suoran" hypyt samaa matkaa, ettei eka mene koiralta ohi, kun ampaisee vauhdilla putkesta. 15-16 hyppyjen väliin persjättö. Ursa suoritti kyllä ihan oikein, vaikka juoksin sen vasemmalla puolellakin, mutta pikkuisen meni päällejuoksuksi, kun se haki 16-hypyn jälkeen mun tykö.
Pöhkösti Aan kontakti tuotti nyt ropleemia, liekö tauko vaikuttanut. Ei se virhetä tehnyt, mutta ei pysähtynytkään omatoimisesti. Koska radassa ei meille ollut niin paljon hinkattavaa, otettiin vielä parin hypyn takaa Aata muutamia toistoja niin, että käskytän Ursaa, mutta en katso yhtään suorittaako se vai ei. Heidi sitten kommentoi Ursan tekosia ja käskytti vapauttamaan. Vähän ihmeissään oli neitikoira, mutta kyllä se vähän rupesi lopulta tajuamaan. Kyllähän se kontaktien suoritustavan tietää, ei vain millään aina malttaisi....
Itsenäinen treeni meni ensin säätämiseksi, kun otettiin sitä ennen varsinaista treeniä. Tauko tuntui itsessänikin, ohjasin miten sattuu, harhauduin ihan vääriin kohtiin esteiden suhteen, haparoin valssissa jne. Tosi iloista ja irtoavaa menoa saatiin aikaan kuitenkin - lopulta. :)
lauantai 6. maaliskuuta 2010
Rosentteja.
Pikkuisen järkytyin, laskeskelin Ursan tuloksia. Kolmosluokassa kaudella 2008-2009 (SM-kisoista SM-kisoihin) Ursa teki 17 puhdasta rataa, joista kaksi meni yliajalle, siis 15/17 ihanneaikanollaa. Tällä kaudella 2009-2010 (joka on siis kesken vielä) Ursa on tehnyt yhteensä 13 puhdasta rataa, joista kahdeksan on mennyt yliajalle, siis 5/13 ihanneaikanollaa.
Vaikea uskoa, että Ursan vauhti olisi hiipunut keskimäärin noin paljon, päinvastoin, koska töitä olemme vauhdin eteen tehneet. Ahdistus näistä nykykisojen tiukoista ajoista. Tietysti riippuu paljon tuomaristakin, mutta sen verran pitäisi nuissakin olla otosta, että suuntaan pääsee.
Koska innostuin laskeskelemaan, niin alla vähän prosenttiosuuksia. Onnistumisprosentti tuloksen saamiseksi on kasvanut, mutta ihanneaikaanpääsemisprosentit ovat rajusti romahtaneet. Hmmm... (Saapa nähdä kerkeääkö kaula viime vuoteen tasoittua kunhan päästään tämän kauden 2009-2010 loppuun.)
2008-2009
39 kisaa, 29 tulosta, kaikista tuloksista yliaikaisia 10, 17 ratavirheetöntä, 15 puhdasta nollaa
1. kisoista tuloksia 74,4%
2. tuloksista yliaikaisia 34,5%
3. tuloksista ratavirheettömiä 58,6%
4. tuloksista puhtaita nollia 51,7%
5. ratavirheettömistä ihanneaikaisia nollia 88,2%
2009-2010 (kausi kesken)
29 kisaa, 25 tulosta, kaikista tuloksista yliaikaisia 13, 13 ratavirheetöntä, 5 puhdasta nollaa
1. kisoista tuloksia 86,2%
2. tuloksista yliaikaisia 52%
3. tuloksista ratavirheettömiä 52%
4. tuloksista puhtaita nollia 20%
5. ratavirheettömistä ihanneaikaisia nollia 38,5%
Pakko oli verrata myös 1. ja 2.lk suorituksiin...
1.lk
17 kisaa, 12 tulosta, kaikista tuloksista yliaikaisia 5, 4 ratavirheetöntä, 3 puhdasta nollaa
1. kisoista tuloksia 70,6%
2. tuloksista yliaikaisia 41,7%
3. tuloksista ratavirheettömiä 33,3%
4. tuloksista puhtaita nollia 25%
5. ratavirheettömistä ihanneaikaisia nollia 75%
2.lk
11 kisaa, 8 tulosta, kaikista tuloksista yliaikaisia 0, 6 ratavirheetöntä, 6 puhdasta nollaa
1. kisoista tuloksia 72,7%
2. tuloksista yliaikaisia 0%
3. tuloksista ratavirheettömiä 75%
4. tuloksista puhtaita nollia 75%
5. ratavirheettömistä ihanneaikaisia nollia 100%
Ja näihin tällaisiinhan ei pitäisi missään nimessä jäädä kiinni, vaan jatkaa positiivisella asenteella kisaamista.
Vaikea uskoa, että Ursan vauhti olisi hiipunut keskimäärin noin paljon, päinvastoin, koska töitä olemme vauhdin eteen tehneet. Ahdistus näistä nykykisojen tiukoista ajoista. Tietysti riippuu paljon tuomaristakin, mutta sen verran pitäisi nuissakin olla otosta, että suuntaan pääsee.
Koska innostuin laskeskelemaan, niin alla vähän prosenttiosuuksia. Onnistumisprosentti tuloksen saamiseksi on kasvanut, mutta ihanneaikaanpääsemisprosentit ovat rajusti romahtaneet. Hmmm... (Saapa nähdä kerkeääkö kaula viime vuoteen tasoittua kunhan päästään tämän kauden 2009-2010 loppuun.)
2008-2009
39 kisaa, 29 tulosta, kaikista tuloksista yliaikaisia 10, 17 ratavirheetöntä, 15 puhdasta nollaa
1. kisoista tuloksia 74,4%
2. tuloksista yliaikaisia 34,5%
3. tuloksista ratavirheettömiä 58,6%
4. tuloksista puhtaita nollia 51,7%
5. ratavirheettömistä ihanneaikaisia nollia 88,2%
2009-2010 (kausi kesken)
29 kisaa, 25 tulosta, kaikista tuloksista yliaikaisia 13, 13 ratavirheetöntä, 5 puhdasta nollaa
1. kisoista tuloksia 86,2%
2. tuloksista yliaikaisia 52%
3. tuloksista ratavirheettömiä 52%
4. tuloksista puhtaita nollia 20%
5. ratavirheettömistä ihanneaikaisia nollia 38,5%
Pakko oli verrata myös 1. ja 2.lk suorituksiin...
1.lk
17 kisaa, 12 tulosta, kaikista tuloksista yliaikaisia 5, 4 ratavirheetöntä, 3 puhdasta nollaa
1. kisoista tuloksia 70,6%
2. tuloksista yliaikaisia 41,7%
3. tuloksista ratavirheettömiä 33,3%
4. tuloksista puhtaita nollia 25%
5. ratavirheettömistä ihanneaikaisia nollia 75%
2.lk
11 kisaa, 8 tulosta, kaikista tuloksista yliaikaisia 0, 6 ratavirheetöntä, 6 puhdasta nollaa
1. kisoista tuloksia 72,7%
2. tuloksista yliaikaisia 0%
3. tuloksista ratavirheettömiä 75%
4. tuloksista puhtaita nollia 75%
5. ratavirheettömistä ihanneaikaisia nollia 100%
Ja näihin tällaisiinhan ei pitäisi missään nimessä jäädä kiinni, vaan jatkaa positiivisella asenteella kisaamista.
tiistai 2. maaliskuuta 2010
Reippaat KILPA-treenit.
URSA - KILPA-RYHMÄN YHTEISTREENIT 1.3.2010
kouluttaja: kaikki ja ei kukaan, Jari kommentoi meitä
Eilen oli KILPA-ryhmän ensimmäiset yhteistreenit, koostauduttiin Polleparkkiin maanantai-iltana klo 20.00 treenailemaan. Paikalla oli 9 koirakkoa ja Minnan ehdotuksesta tehtiin rataa, joka oli bongattu Väyrysen Minnan blogista. Siellä myös selostus siitä, miten olivat Vitikaisen Tiian ohjeistamana rataa suorittaneet.
Meillä pätkä loppui 23-esteeseen, tuota viimeistä (24) putkea ei radalle roudattu ollenkaan. Pääosin tehtiin siten, miten blogissa on selitetty, mutta omin maustein.
Nämä tällaiset treenit, jotka ovat varsinaisesti kouluttajattomia osin ahdistavat itseä, kun kukaan ei ole "määrätty" pitämään silmällä ketään, niin pelko on persiissä, että, jos systeemit menee läskiksi, niin kukaan ei ole pelastamassa tilanteesta, purkamassa lukkoja niin, etten erehdy tekemään samoja mokia uudelleen ja uudelleen, ymmärtämättä mitä omassa ohjauksessa pitää muuttaa. Minna oli hyvin laittanut ennen treenejä porukalle viestiä siitä, millaista rataa mennään tekemään, joten sai hyvin oleennuttua tekemiseen ja opeteltua rataa mielessä jo ennen treeneihin lähtöä. Opettelin kyllä alunperin vain kepeille asti radan, joten loppuosaa sai sitten paukuttaa treenien aikana mieleen tosissaan. Valmistauduin huolellisella mielikuvaharjoittelulla ja päätin, että nyt mennään rataa omalla vastuulla, rohkeasti ja hyvällä asenteella. Hyvähän siitä tuli. :)
TODELLA onnistuneet treenit. Toki kävin rataa läpi mielessä moneen kertaan, jotta mielikuvissa tiesin mitä aioin tehdä, mutta siihen nähden, että kokeilin kaikkia uusia juttuja ja erilaisia ohjauksia, niin älyttömän hienosti ja hyvällä fiiliksellä meni.
Lähtötilanne oli se, että jätin Ursan aika kauas ekasta hypystä (Raunon sunnuntain koulutuksesta viisastuneena :) ) menin itse kakkoshypyn taakse, selin koiraan, oikealla kädellä merkkaus takaakiertoon. Yritin ekakerralla vipata Ursan vain oikealla kädellä selän taakse, johon Ursa kyllä lähti, mutta kaarsi liian tiukkaan heti minua kohti (tiukkakaarteisia jaakotuksia on treenattu), ettei kolmosta voinut suorittaa. Toisella yrityksellä ohjasin Ursan molemmin käsin hypyn yli, josta suoraan heitto kolmoshypyn taakse ja persjätöllä putkeen. Hienosti onnistui persjätöt. Mehän ollaan treenattu näitä tosi vähän, enkä pääosin käytä niitä meidän ohjauskuvioissa, joskus putkella, mutta pääosin ne on pois meidän repertuaarista. Pöljä ajatuskuvio olla treenaamatta jotain mitä ei osata, koska ei osata sitä sujuvasti. Kysehän on NIMENOMAAN treeneistä! Päätinpä siis, että nyt ollaan treeneissä ja persjätöt tehdään. Vaikka muuten en ole nuita käyttänytkään, niin hienosti - UPEASTI - Ursa lähti persjättöön mukaan.
Aan jälkeen takaakierto hypylle ja niinikään persjätöllä putkeen. Ursa ei vilkaissutkan Aalle, toisaalta oma linja ei näyttänyt sinne kertaakaan, enkä myöskään pyrkinyt blokkaamaan sitä itselläni (jääden koiran ja Aan väliin ja takaaleikaten putkella, silloin myös avonainen nelosputken pää on houkutuksena), vaan reippaasti ja rohkeasti putkea kohti.
Niisto 8-hypyllä onnistui kivasti, samoin niistosokkari 10-hypyllä. Ihan hyvä kommentti Kitiltä, kun olin tutustumassa rataan ja mietin kyseistä 10-11 kohtaa, pitää väistää heti siivekkeen ohi, että Ursan juoksulinja jää vapaaksi 11-hypylle ja kurvista tulee tiukka. 12-13 välistäveto ja jaakotus Aalle onnistui, se ei ehkä ollut niin hyvä ja viimeistelty, kun olisi voinut olla, hinkata en kuitenkaan halunnut.
Putken jälkeen upea layerointi okserille, tuossa oli vaarana, että koira irtoaisi kakkoshypylle tai tulisi ohjaajan tykö layeroitavan hypyn yli. Ursa ei kuitenkaan vilkuillutkaan minnekään, vaan eteni okserille juuri niin rohkean reippaasti, kun omakin kroppa näytti. Kepeillekin haki hienosti vauhdista, kepeiltä vauhdilla vedolla putkeen, itse vaan ripeästi kohti seuraavaa hyppyä. Vähän joutui kohdassa pakottamaan, taistelemaan, mutta sain kun sainkin Ursan hypylle takaakiertoon josta sujuvasti tiukalla kaarteella Aalle.
Aan jälkeen loppuosa lösähti. Kroppa kertoi Aan jälkeen putkeen, kun yritin pakkovalssilla hypyn taakse. Takaakierto 21 ja niistosokkari 22-hypylle, hienosti onnistui (Väyrysen Minnan blogiselostuksen mukaan tekivät tämän saksalaisella). Koska alkurata meni niin hienosti, niin uusittiin vain loppuosa, ohjasin 17-putkeen, saatiin 18-takaakierto aikaisempaa suoritusta sujuvammaksi ja Aan jälkeinen elämä onnistumaan. Otin sivuttaisetäisyyttä Aalla, jolloin Ursan kuono näytti luonnollisemmin 20-hypyn taakse eikä putkeen. Niistokohdassakaan ei tullut täpärää kuten ekakerralla. Hyvin luonnisti ja treeneistä jäi ihan VALTAISAN upea fiilis Ursan innokkuudesta, vauhdista, sujuvuudesta jne. ...ja omista vastaavista siinä sivussa.
Olin ajelemassa jo kotia päin Laukaasta, kun iski ahaa-elämys, että Aan jälkeisen takaakierron olisi voinut tehdä myös saksalaisella. Rupesipa melkein harmittamaan, etten tajunnut sitä treenattaessa. Tiedän kokemuksesta, että saksalaiset luonnistuu meiltä ja se ohjaus ei ehkä olisi ohjannut niin paljon putkeen. Pakkovalssi tarkoittaa aina kuljetusta, hallussapitoa ja sitä, ettei koira tiedä mihin seuraavaksi mennään. Varsinkin kyseisenlaisessa ansapaikassa voi olla tiukkaa pitää kuuma koira hanskassa. Saksalaisella olisin saanut vipattua suoraan hypyn taakse, enkä siltikään olisi ollut yhtään sen myöhemmin niistotilanteessa, sillä saksalainen vie ohjaajan siivekkeen toiselle puolelle koiran tieltä.
Treenattiin Polleparkissa ja siellä tälle vuodelle ekaa kertaa. Maneesi, jossa on melkoisen upottava pohja, joskin luksusmaisesti tilaa treenata (Kukkiksen, Viherlandian, jälkeen). Kunto riitti kuitenkin hyvin, eikä edes tullut varsinaisesti tuska ja maitohappo, mitä oletin. Varsin hyvin siis kaikin puolin.
Palkitsemis- ja virityskonstina käytin saalisleikkiä kokonaisella nakilla, joka lensi radan päätteeksi palkaksi. Tosi hyvin toimii Ursalla, nakki motivoi ahnetta neitiä. Erityisen tyytyväinen olen siitä, ettei tarvinnut oikeastaan hinkata mitään kohtaa radasta, vaan saatiin sujuvasti ja iloisella asenteella treenattua.
kouluttaja: kaikki ja ei kukaan, Jari kommentoi meitä
Eilen oli KILPA-ryhmän ensimmäiset yhteistreenit, koostauduttiin Polleparkkiin maanantai-iltana klo 20.00 treenailemaan. Paikalla oli 9 koirakkoa ja Minnan ehdotuksesta tehtiin rataa, joka oli bongattu Väyrysen Minnan blogista. Siellä myös selostus siitä, miten olivat Vitikaisen Tiian ohjeistamana rataa suorittaneet.
Meillä pätkä loppui 23-esteeseen, tuota viimeistä (24) putkea ei radalle roudattu ollenkaan. Pääosin tehtiin siten, miten blogissa on selitetty, mutta omin maustein.
Nämä tällaiset treenit, jotka ovat varsinaisesti kouluttajattomia osin ahdistavat itseä, kun kukaan ei ole "määrätty" pitämään silmällä ketään, niin pelko on persiissä, että, jos systeemit menee läskiksi, niin kukaan ei ole pelastamassa tilanteesta, purkamassa lukkoja niin, etten erehdy tekemään samoja mokia uudelleen ja uudelleen, ymmärtämättä mitä omassa ohjauksessa pitää muuttaa. Minna oli hyvin laittanut ennen treenejä porukalle viestiä siitä, millaista rataa mennään tekemään, joten sai hyvin oleennuttua tekemiseen ja opeteltua rataa mielessä jo ennen treeneihin lähtöä. Opettelin kyllä alunperin vain kepeille asti radan, joten loppuosaa sai sitten paukuttaa treenien aikana mieleen tosissaan. Valmistauduin huolellisella mielikuvaharjoittelulla ja päätin, että nyt mennään rataa omalla vastuulla, rohkeasti ja hyvällä asenteella. Hyvähän siitä tuli. :)
TODELLA onnistuneet treenit. Toki kävin rataa läpi mielessä moneen kertaan, jotta mielikuvissa tiesin mitä aioin tehdä, mutta siihen nähden, että kokeilin kaikkia uusia juttuja ja erilaisia ohjauksia, niin älyttömän hienosti ja hyvällä fiiliksellä meni.
Lähtötilanne oli se, että jätin Ursan aika kauas ekasta hypystä (Raunon sunnuntain koulutuksesta viisastuneena :) ) menin itse kakkoshypyn taakse, selin koiraan, oikealla kädellä merkkaus takaakiertoon. Yritin ekakerralla vipata Ursan vain oikealla kädellä selän taakse, johon Ursa kyllä lähti, mutta kaarsi liian tiukkaan heti minua kohti (tiukkakaarteisia jaakotuksia on treenattu), ettei kolmosta voinut suorittaa. Toisella yrityksellä ohjasin Ursan molemmin käsin hypyn yli, josta suoraan heitto kolmoshypyn taakse ja persjätöllä putkeen. Hienosti onnistui persjätöt. Mehän ollaan treenattu näitä tosi vähän, enkä pääosin käytä niitä meidän ohjauskuvioissa, joskus putkella, mutta pääosin ne on pois meidän repertuaarista. Pöljä ajatuskuvio olla treenaamatta jotain mitä ei osata, koska ei osata sitä sujuvasti. Kysehän on NIMENOMAAN treeneistä! Päätinpä siis, että nyt ollaan treeneissä ja persjätöt tehdään. Vaikka muuten en ole nuita käyttänytkään, niin hienosti - UPEASTI - Ursa lähti persjättöön mukaan.
Aan jälkeen takaakierto hypylle ja niinikään persjätöllä putkeen. Ursa ei vilkaissutkan Aalle, toisaalta oma linja ei näyttänyt sinne kertaakaan, enkä myöskään pyrkinyt blokkaamaan sitä itselläni (jääden koiran ja Aan väliin ja takaaleikaten putkella, silloin myös avonainen nelosputken pää on houkutuksena), vaan reippaasti ja rohkeasti putkea kohti.
Niisto 8-hypyllä onnistui kivasti, samoin niistosokkari 10-hypyllä. Ihan hyvä kommentti Kitiltä, kun olin tutustumassa rataan ja mietin kyseistä 10-11 kohtaa, pitää väistää heti siivekkeen ohi, että Ursan juoksulinja jää vapaaksi 11-hypylle ja kurvista tulee tiukka. 12-13 välistäveto ja jaakotus Aalle onnistui, se ei ehkä ollut niin hyvä ja viimeistelty, kun olisi voinut olla, hinkata en kuitenkaan halunnut.
Putken jälkeen upea layerointi okserille, tuossa oli vaarana, että koira irtoaisi kakkoshypylle tai tulisi ohjaajan tykö layeroitavan hypyn yli. Ursa ei kuitenkaan vilkuillutkaan minnekään, vaan eteni okserille juuri niin rohkean reippaasti, kun omakin kroppa näytti. Kepeillekin haki hienosti vauhdista, kepeiltä vauhdilla vedolla putkeen, itse vaan ripeästi kohti seuraavaa hyppyä. Vähän joutui kohdassa pakottamaan, taistelemaan, mutta sain kun sainkin Ursan hypylle takaakiertoon josta sujuvasti tiukalla kaarteella Aalle.
Aan jälkeen loppuosa lösähti. Kroppa kertoi Aan jälkeen putkeen, kun yritin pakkovalssilla hypyn taakse. Takaakierto 21 ja niistosokkari 22-hypylle, hienosti onnistui (Väyrysen Minnan blogiselostuksen mukaan tekivät tämän saksalaisella). Koska alkurata meni niin hienosti, niin uusittiin vain loppuosa, ohjasin 17-putkeen, saatiin 18-takaakierto aikaisempaa suoritusta sujuvammaksi ja Aan jälkeinen elämä onnistumaan. Otin sivuttaisetäisyyttä Aalla, jolloin Ursan kuono näytti luonnollisemmin 20-hypyn taakse eikä putkeen. Niistokohdassakaan ei tullut täpärää kuten ekakerralla. Hyvin luonnisti ja treeneistä jäi ihan VALTAISAN upea fiilis Ursan innokkuudesta, vauhdista, sujuvuudesta jne. ...ja omista vastaavista siinä sivussa.
Olin ajelemassa jo kotia päin Laukaasta, kun iski ahaa-elämys, että Aan jälkeisen takaakierron olisi voinut tehdä myös saksalaisella. Rupesipa melkein harmittamaan, etten tajunnut sitä treenattaessa. Tiedän kokemuksesta, että saksalaiset luonnistuu meiltä ja se ohjaus ei ehkä olisi ohjannut niin paljon putkeen. Pakkovalssi tarkoittaa aina kuljetusta, hallussapitoa ja sitä, ettei koira tiedä mihin seuraavaksi mennään. Varsinkin kyseisenlaisessa ansapaikassa voi olla tiukkaa pitää kuuma koira hanskassa. Saksalaisella olisin saanut vipattua suoraan hypyn taakse, enkä siltikään olisi ollut yhtään sen myöhemmin niistotilanteessa, sillä saksalainen vie ohjaajan siivekkeen toiselle puolelle koiran tieltä.
Treenattiin Polleparkissa ja siellä tälle vuodelle ekaa kertaa. Maneesi, jossa on melkoisen upottava pohja, joskin luksusmaisesti tilaa treenata (Kukkiksen, Viherlandian, jälkeen). Kunto riitti kuitenkin hyvin, eikä edes tullut varsinaisesti tuska ja maitohappo, mitä oletin. Varsin hyvin siis kaikin puolin.
Palkitsemis- ja virityskonstina käytin saalisleikkiä kokonaisella nakilla, joka lensi radan päätteeksi palkaksi. Tosi hyvin toimii Ursalla, nakki motivoi ahnetta neitiä. Erityisen tyytyväinen olen siitä, ettei tarvinnut oikeastaan hinkata mitään kohtaa radasta, vaan saatiin sujuvasti ja iloisella asenteella treenattua.
maanantai 1. maaliskuuta 2010
Virran Raunon koulutuksessa.
URSA - AGILITYKURSSI PIEKSÄMÄELLÄ 28.2.2010
kouluttaja: Rauno Virta
Oltiin eilen Pieksämäellä Hau-Hau-hallissa treenaamassa. Taasen tultiin tyytyväisyyttä puhkuen takaisin, Virran Rauno onnistui koutsaamaan taas huippufiilistä. Tykkäsin jälleen kovasti kovasti.
Viime kerran treeneistä Längelmäen Kana-Areenalla kirjoitin näin (kennel Omituinen blogi): "Agilitysyksyn 2009 kuitenkin pelasti ehdottomasti Virran Raunon agilitykurssi Längelmäellä marraskuun lopussa. Raunolta tuli hienoja kommentteja, se potki rauhallisella, kannustavalla ja asiallisella, koirakon huomioon ottavalla tavalla parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Ursa painalsi häntä putkella ja kimeä haukku raikaen pitkin hallia, vauhtia oli aivan eri lailla mitä olen tottunut - pisti vipinää omiinkin kinttuihin. Tähän päästiin niinkin yksinkertaisella neuvolla, kuin että annan Ursalle vastuuta. Ursa osaa valtavasti asioita, se on taitava ja lukee hyvin ohjauksia, ihan turhaan jään varmistelemaan, ikäänkuin seuraamaan päältä, että Ursa tekee pyydetyn. Käsky ja näyttö koiralle ja sen jälkeen itse irti tilanteesta edeten näyttämään jo uusia tilanteita radalla. Längelmäellä meno ei ollut ollenkaan totuttua, sitä että edetään Ursan kanssa samaan tahtiin ja kerkeän jokaiseen tilanteeseen varmasti, lopputuloksena varma tasainen, nätti suoritus. Liitämisessä oli liidon makua, meillä molemmilla oli Kivaa! ;)"
Eilinen rata oli varsin kiva, siinä oli haastavia paikkoja, mutta pääosin ei mennyt liian tekniseksi säheröpyörittämiseksi. Treenien rakenne oli se, että tutustuttiin rataan, jonka jälkeen jokainen suoritti radan ikäänkuin kisanomaisesti kertaalleen läpi. Lyhyt keskustelu Raunon kanssa koirakkokohtaisista ongelmakohdista ja seuraava ryhmäläinen radalle. Kun koko neljän poppoo (Ursa, lyhcol Vekku, parson Kipa ja auskel Kettu) oli käynyt kertaalleen radalla, niin käytiin porukalla läpi rata kohta kohdalta, juteltiin ohjausmahdollisuuksista, ongelmakohdista jne. jonka jälkeen kaikilla oli aikaa tutustua vielä vähän rataan ja uusin eväin radalle. Tuntuu varsin toimivalta tavalta, ainakin ero ensimmäisen ja viimeisen suorituksen välillä on huomattava..... ;)
Rauno kouluttajana (ja ohjaajana) pitää punaisena lankana ennakoivaa ohjausta. Koiran pitää tietää estettä paria ennen minne rata seuraavaksi etenee.
Aloitetaanpa radan purku ihan alusta. Ensinnäkin kannattaa jättää koira (maxi) ainakin noin seitsemän metrin päähän ensimmäisestä hypystä, silloin koira kerkeää pääsemään optimivauhtiin ennen kuin kisaradalla kello pyörähtää käyntiin, tälläkin saa jo jonkun kymmenyksen kurottua aikaa. Rata lähti niin, että koira oli just ja just mahdollista jättää sellaiseen kohtaan, että se näki kaikki kolme hyppyä suoralla. Ohjaajan kroppa näyttää jo lähdössä kolmannelle (3A) hypylle, voimakas irroitus (koiran puoleinen jalka ja käsi) kolmoselle, katse ja kädet handlaa koiraa tiukasti siivekkeen takaa kohti 3B-hyppyä, jalat kulkee jo muurin suuntaan (jalkojen liike kertoo koiralle jo ennen 3A hyppyä, että muurille ollaan menossa). Valssi ja käden liikkeellä koira muurin yli, suora linja itsellä vitoshypyn vasemman puoleista siivekettä hohti, hallittu valssi ja koira tipahtaa ihan siivekkeen lähelle ja siitä suora linja kepeille. Helposti sitä valuu liian syvälle valssailemaan, jolloin linja kepeile menee hankalammaksi ja ainakin Ursa pyrki kakkosväliin ekoilla kerroilla.
Itsellä muistamisen paikka nuissa valsseissa - edelleen. :) Toki ollaan tultu kauas väärin ajoitetuista kökkövalsseista ja siitä, kun olen viimeksi sanonut, etten osaa valssata, mutta seuraava juttu meinaa väkisin unohtua, vaikka sen tietääkin. Valssi suuntautuu aina seuraavaa estettä kohti. Helppo sanoa ja ajatella, mutta toteutuksessa on hiomista. Toki sen valssin saan tehtyä ihan nappikohtaan, jos joku sanoo, vaan pitäisi päästä siihen, että itsekin ymmärtäisi sen tehdä oikein, säästyy metrejä - niin ja sitä kallisarvoista aikaa. ;) Ei pidä valua valsseineen liian syvälle tilanteisiin vaan tehdä tiukkaa työtä (vaikka pahaa tekisi...).
Keppien jälkeen pysyteltävä pois koiran linjalta, ihan läheltä hyppyä koira putkeen ja malttia malttia malttia, itsellä oli suunnattomia vaikeuksia vain olla ja odottaa ihan aidosti paikallaan valmiusasemissa, kun Ursa suoritti putkea. Väkisin meinasi jalat ottaa siirtymää seuraavaa hyppyä kohti. Piti oikein keskittyä, suorastaan pakottaa itsensä pysymään paikallaan ja kuroittamaan hypyn yli koira haltuun, ihan läheltä oikeanpuoleista siivekettä (koiran suorituslinjasta katsottuna, kun nenä puikahtaa ulos putkesta). Nätillä kaarteella ja voimakkaalla heitolla koira hypylle ja ripeästi kohti putken toista päätä. Tämä oli meille se radan selkeästi vaikein kohta, mutta saatiin onnistumaan se kyllä Raunon vinkein todella hienosti ja tottakai tuli hieno fiilis. :D Ursa toimii kyllä mielettömän hienosti ja vikkelästi jos itse ohjaan sitä rohkeasti ja ylimääräisiä varmistelematta. Oi kun aina olisi treeneissä joku joka osaisi sanoa oikeat asiat ja potkia positiivisesti rohkeaan ohjaukseen - kaipa sitä alitajuisesti sitten pelkää epäonnistumisia niin, että peliin tulee varmistelua ja yliyrittämistä. Pöh, pöllö pääkoppa!
Ei Ursa millään kerralla puomille painaltanut, mutta itsellä oli vaikeuksia löytää linjaa niin, että puomin nousu ei ole minun tielläni. Liian pitkä vienti putkeen vaatii puomin pään kiertoa ja vastaavasti myöhästymistä seuraavassa tilanteessa. Kun Raunon vinkein sain ohjaukseen rohkeuden, niin Ursahan irtosi mielettömän kauniisti ja mulla jäi jopa ylimääräistä aikaa putken jälkeen. Kyllä siinä kiekaisten tuuletteli hyvää mieltä! :D
13-hypylle rauhoitus, Ursa vastakkaisella kädellä siivekkeen ympäri tiukalla kaarteella ja edelleen rauhoitus puomin nousukontaktille. Vaikka viimeinen kerta oli meille se sujuvin, nopein, kuumin jne. niin Ursa pysähtyi hienosti nousulle ja jatkoi luvalla. Toki voin itseänikin taputtaa selkään, kun sain pidettyä pääni kasassa ja oltua rauhassa, kiirehtimättä tilanteessa. Alastulokontaktin jälkeen valssi (ekakerralla tein takaaleikkauksen puomin ja hypyn väliin, joka toimi myös, joskin oli ehkä hitaampi), lupa hypylle, koiraa vähän haltuun vastakkaisella ja yhdessä suorittaen Aalle. Tähän kohtaan Rauno vinkkasi yhden ohjaustavan, jota täytynee joku kerta kokeilla. Pysytään puomin oikealla puolella, vipataan koira vasemmalla kädellä yli (käsi näyttää jopa oikean siivekkeen oikealle puolelle, hypyn ohi) ja poispäin kääntäen Aalle, ohjaaja ei mene hyppyjen väliin ollenkaan, vaan liikkuu ripeästi kohti Aata, layeröiden väliin jäävän hypyn. Täytyy testata joku kerta, Ursalle kyllä sopii pääosin hyvin nämä yhdessä tehdyt ohjauskuviotkin, joten päädyttiin tuohon valssiratkaisuun radalla.
Lopussa ei mitään ihmeellistä, valssi Aan alastulolla ohjaus hypyn taakse ja renkaalle.
Tosi hyvät treenit kaiken kaikkiaan, Ursa oli todella Upea! Sovelsin Ellun pitämän viettiagin pohjalta ja herättelin Ursan ennen lähtöä kokonaisella nakilla, härnäten saalistusta, joka sitten lensi radan päätteeksi palkaksi. Tämä oli varmasti varsin hyvä ratkaisu, Ursa oli inostuneen iloinen ja täpäkkänä tilanteissa. Väliajoilla, kun juteltiin kuvioista Raunon kanssa, laitoin Ursan paikkamakuuseen ja hämmästyttävän skarppina Ursa makasi, pää korkealla sfinksinä, eikä yhtään nuuskutellut ympäriinsä. Kaikkiaan Ursalla oli ihanteellinen vire päällä tehdä töitä, tuollainen mieliolo pitäisi saada viritettyä kaikkiin treeneihin (ja kisoihinkin).
KIITOS!
kouluttaja: Rauno Virta
Oltiin eilen Pieksämäellä Hau-Hau-hallissa treenaamassa. Taasen tultiin tyytyväisyyttä puhkuen takaisin, Virran Rauno onnistui koutsaamaan taas huippufiilistä. Tykkäsin jälleen kovasti kovasti.
Viime kerran treeneistä Längelmäen Kana-Areenalla kirjoitin näin (kennel Omituinen blogi): "Agilitysyksyn 2009 kuitenkin pelasti ehdottomasti Virran Raunon agilitykurssi Längelmäellä marraskuun lopussa. Raunolta tuli hienoja kommentteja, se potki rauhallisella, kannustavalla ja asiallisella, koirakon huomioon ottavalla tavalla parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Ursa painalsi häntä putkella ja kimeä haukku raikaen pitkin hallia, vauhtia oli aivan eri lailla mitä olen tottunut - pisti vipinää omiinkin kinttuihin. Tähän päästiin niinkin yksinkertaisella neuvolla, kuin että annan Ursalle vastuuta. Ursa osaa valtavasti asioita, se on taitava ja lukee hyvin ohjauksia, ihan turhaan jään varmistelemaan, ikäänkuin seuraamaan päältä, että Ursa tekee pyydetyn. Käsky ja näyttö koiralle ja sen jälkeen itse irti tilanteesta edeten näyttämään jo uusia tilanteita radalla. Längelmäellä meno ei ollut ollenkaan totuttua, sitä että edetään Ursan kanssa samaan tahtiin ja kerkeän jokaiseen tilanteeseen varmasti, lopputuloksena varma tasainen, nätti suoritus. Liitämisessä oli liidon makua, meillä molemmilla oli Kivaa! ;)"
Eilinen rata oli varsin kiva, siinä oli haastavia paikkoja, mutta pääosin ei mennyt liian tekniseksi säheröpyörittämiseksi. Treenien rakenne oli se, että tutustuttiin rataan, jonka jälkeen jokainen suoritti radan ikäänkuin kisanomaisesti kertaalleen läpi. Lyhyt keskustelu Raunon kanssa koirakkokohtaisista ongelmakohdista ja seuraava ryhmäläinen radalle. Kun koko neljän poppoo (Ursa, lyhcol Vekku, parson Kipa ja auskel Kettu) oli käynyt kertaalleen radalla, niin käytiin porukalla läpi rata kohta kohdalta, juteltiin ohjausmahdollisuuksista, ongelmakohdista jne. jonka jälkeen kaikilla oli aikaa tutustua vielä vähän rataan ja uusin eväin radalle. Tuntuu varsin toimivalta tavalta, ainakin ero ensimmäisen ja viimeisen suorituksen välillä on huomattava..... ;)
Rauno kouluttajana (ja ohjaajana) pitää punaisena lankana ennakoivaa ohjausta. Koiran pitää tietää estettä paria ennen minne rata seuraavaksi etenee.
Aloitetaanpa radan purku ihan alusta. Ensinnäkin kannattaa jättää koira (maxi) ainakin noin seitsemän metrin päähän ensimmäisestä hypystä, silloin koira kerkeää pääsemään optimivauhtiin ennen kuin kisaradalla kello pyörähtää käyntiin, tälläkin saa jo jonkun kymmenyksen kurottua aikaa. Rata lähti niin, että koira oli just ja just mahdollista jättää sellaiseen kohtaan, että se näki kaikki kolme hyppyä suoralla. Ohjaajan kroppa näyttää jo lähdössä kolmannelle (3A) hypylle, voimakas irroitus (koiran puoleinen jalka ja käsi) kolmoselle, katse ja kädet handlaa koiraa tiukasti siivekkeen takaa kohti 3B-hyppyä, jalat kulkee jo muurin suuntaan (jalkojen liike kertoo koiralle jo ennen 3A hyppyä, että muurille ollaan menossa). Valssi ja käden liikkeellä koira muurin yli, suora linja itsellä vitoshypyn vasemman puoleista siivekettä hohti, hallittu valssi ja koira tipahtaa ihan siivekkeen lähelle ja siitä suora linja kepeille. Helposti sitä valuu liian syvälle valssailemaan, jolloin linja kepeile menee hankalammaksi ja ainakin Ursa pyrki kakkosväliin ekoilla kerroilla.
Itsellä muistamisen paikka nuissa valsseissa - edelleen. :) Toki ollaan tultu kauas väärin ajoitetuista kökkövalsseista ja siitä, kun olen viimeksi sanonut, etten osaa valssata, mutta seuraava juttu meinaa väkisin unohtua, vaikka sen tietääkin. Valssi suuntautuu aina seuraavaa estettä kohti. Helppo sanoa ja ajatella, mutta toteutuksessa on hiomista. Toki sen valssin saan tehtyä ihan nappikohtaan, jos joku sanoo, vaan pitäisi päästä siihen, että itsekin ymmärtäisi sen tehdä oikein, säästyy metrejä - niin ja sitä kallisarvoista aikaa. ;) Ei pidä valua valsseineen liian syvälle tilanteisiin vaan tehdä tiukkaa työtä (vaikka pahaa tekisi...).
Keppien jälkeen pysyteltävä pois koiran linjalta, ihan läheltä hyppyä koira putkeen ja malttia malttia malttia, itsellä oli suunnattomia vaikeuksia vain olla ja odottaa ihan aidosti paikallaan valmiusasemissa, kun Ursa suoritti putkea. Väkisin meinasi jalat ottaa siirtymää seuraavaa hyppyä kohti. Piti oikein keskittyä, suorastaan pakottaa itsensä pysymään paikallaan ja kuroittamaan hypyn yli koira haltuun, ihan läheltä oikeanpuoleista siivekettä (koiran suorituslinjasta katsottuna, kun nenä puikahtaa ulos putkesta). Nätillä kaarteella ja voimakkaalla heitolla koira hypylle ja ripeästi kohti putken toista päätä. Tämä oli meille se radan selkeästi vaikein kohta, mutta saatiin onnistumaan se kyllä Raunon vinkein todella hienosti ja tottakai tuli hieno fiilis. :D Ursa toimii kyllä mielettömän hienosti ja vikkelästi jos itse ohjaan sitä rohkeasti ja ylimääräisiä varmistelematta. Oi kun aina olisi treeneissä joku joka osaisi sanoa oikeat asiat ja potkia positiivisesti rohkeaan ohjaukseen - kaipa sitä alitajuisesti sitten pelkää epäonnistumisia niin, että peliin tulee varmistelua ja yliyrittämistä. Pöh, pöllö pääkoppa!
Ei Ursa millään kerralla puomille painaltanut, mutta itsellä oli vaikeuksia löytää linjaa niin, että puomin nousu ei ole minun tielläni. Liian pitkä vienti putkeen vaatii puomin pään kiertoa ja vastaavasti myöhästymistä seuraavassa tilanteessa. Kun Raunon vinkein sain ohjaukseen rohkeuden, niin Ursahan irtosi mielettömän kauniisti ja mulla jäi jopa ylimääräistä aikaa putken jälkeen. Kyllä siinä kiekaisten tuuletteli hyvää mieltä! :D
13-hypylle rauhoitus, Ursa vastakkaisella kädellä siivekkeen ympäri tiukalla kaarteella ja edelleen rauhoitus puomin nousukontaktille. Vaikka viimeinen kerta oli meille se sujuvin, nopein, kuumin jne. niin Ursa pysähtyi hienosti nousulle ja jatkoi luvalla. Toki voin itseänikin taputtaa selkään, kun sain pidettyä pääni kasassa ja oltua rauhassa, kiirehtimättä tilanteessa. Alastulokontaktin jälkeen valssi (ekakerralla tein takaaleikkauksen puomin ja hypyn väliin, joka toimi myös, joskin oli ehkä hitaampi), lupa hypylle, koiraa vähän haltuun vastakkaisella ja yhdessä suorittaen Aalle. Tähän kohtaan Rauno vinkkasi yhden ohjaustavan, jota täytynee joku kerta kokeilla. Pysytään puomin oikealla puolella, vipataan koira vasemmalla kädellä yli (käsi näyttää jopa oikean siivekkeen oikealle puolelle, hypyn ohi) ja poispäin kääntäen Aalle, ohjaaja ei mene hyppyjen väliin ollenkaan, vaan liikkuu ripeästi kohti Aata, layeröiden väliin jäävän hypyn. Täytyy testata joku kerta, Ursalle kyllä sopii pääosin hyvin nämä yhdessä tehdyt ohjauskuviotkin, joten päädyttiin tuohon valssiratkaisuun radalla.
Lopussa ei mitään ihmeellistä, valssi Aan alastulolla ohjaus hypyn taakse ja renkaalle.
Tosi hyvät treenit kaiken kaikkiaan, Ursa oli todella Upea! Sovelsin Ellun pitämän viettiagin pohjalta ja herättelin Ursan ennen lähtöä kokonaisella nakilla, härnäten saalistusta, joka sitten lensi radan päätteeksi palkaksi. Tämä oli varmasti varsin hyvä ratkaisu, Ursa oli inostuneen iloinen ja täpäkkänä tilanteissa. Väliajoilla, kun juteltiin kuvioista Raunon kanssa, laitoin Ursan paikkamakuuseen ja hämmästyttävän skarppina Ursa makasi, pää korkealla sfinksinä, eikä yhtään nuuskutellut ympäriinsä. Kaikkiaan Ursalla oli ihanteellinen vire päällä tehdä töitä, tuollainen mieliolo pitäisi saada viritettyä kaikkiin treeneihin (ja kisoihinkin).
KIITOS!
keskiviikko 17. helmikuuta 2010
Talvikauden päättäjäiset.
URSA - 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 17.2.2010
kouluttaja: Jari Hokkanen
Tämän talvikauden viimeiset treenit, ensi viikolla ei ole treenejä ja kohtsillään alkaa kevätkausi Polleparkissa, maneesissa Laukaan puolella, jossa treenataan Ursan kanssa sunnuntai-aamupäivisin Julian ja Heidin toimiessa kouluttajina.
Nämä treenit pyrin ottamaan viettimielellä, kunnollinen rataantutustuminen ja Ursa pääsi autosta halliin vasta suorittamaan. Herättelin sen ulkona, vilautin lelua ja menoksi. Aika innokkaasti teki neitokainen kieltämättä töitä, vaikka paljon on säätöä sen suhteen, että osaan itse pitää vireen yllä. Jarin kanssa korjausehdotuksia jutellessa treenin välissä laitoin Ursan paikkamakuuseen - kyllä sekin Ursaa purkasi, laski siis virettään haistelemalla jne. mutta ei ihan samaa vaikutusta kuin yleensä toteutuvalla haahuiluhaistelulla.
Kivalla sykkeellä tehtiin töitä. Radalla oli neljä kontaktiestettä, kaksi kertaa puomi ja kaksi kertaa Aa (hyvät kontaktit muuten puomilla, sekä ylösmennessä, että alastullessa, kontaktityöstö on tuottanut tulosta :) ). Jostain syystä Ursa rupesi ottamaan Aata aika huonosti, otti kontaktin, mutta pysähtyi vasta maassa. Otettiin muutama kerta vietillä hypyn takaa ja onnistumaankin saatiin. Pysyipä näppärän tytön häntäkin ylhäällä, että skarppina oli.
Vaikeimmaksi kohdaksi muodostui viimeisen Aan suorittamisen jälkeen hypylle irroitus ja raju kiihdytys putkeen, että kerkeää sopivasti ohjaamaan Ursan takaakierrolle putken jälkeen. Ensin Ursa luki puomille, toisellakin kerralla kaarroksen kautta, kolmannella kerralla itse horjahdin jne. Onnistuttiin me silti... ;) ...joskin viimeisellä kerralla tönäisin itse putken jälkeisen hypyn siivekettä tiputtaen riman. Läksittiin silti hallista hyvillä mielin, Ursaa palkiten.
Tuo vietin nosto toimii Ursalla näemmä hyvin myös nakilla, varsinkin sen jälkeen kun lelu ei ole enää kiinnostava (kontaktilla namipalkkauksen jälkeen, vietin laskiessa, radan edetessä jne.), niin nami säilyttää edelleen arvonsa.
kouluttaja: Jari Hokkanen
Tämän talvikauden viimeiset treenit, ensi viikolla ei ole treenejä ja kohtsillään alkaa kevätkausi Polleparkissa, maneesissa Laukaan puolella, jossa treenataan Ursan kanssa sunnuntai-aamupäivisin Julian ja Heidin toimiessa kouluttajina.
Nämä treenit pyrin ottamaan viettimielellä, kunnollinen rataantutustuminen ja Ursa pääsi autosta halliin vasta suorittamaan. Herättelin sen ulkona, vilautin lelua ja menoksi. Aika innokkaasti teki neitokainen kieltämättä töitä, vaikka paljon on säätöä sen suhteen, että osaan itse pitää vireen yllä. Jarin kanssa korjausehdotuksia jutellessa treenin välissä laitoin Ursan paikkamakuuseen - kyllä sekin Ursaa purkasi, laski siis virettään haistelemalla jne. mutta ei ihan samaa vaikutusta kuin yleensä toteutuvalla haahuiluhaistelulla.
Kivalla sykkeellä tehtiin töitä. Radalla oli neljä kontaktiestettä, kaksi kertaa puomi ja kaksi kertaa Aa (hyvät kontaktit muuten puomilla, sekä ylösmennessä, että alastullessa, kontaktityöstö on tuottanut tulosta :) ). Jostain syystä Ursa rupesi ottamaan Aata aika huonosti, otti kontaktin, mutta pysähtyi vasta maassa. Otettiin muutama kerta vietillä hypyn takaa ja onnistumaankin saatiin. Pysyipä näppärän tytön häntäkin ylhäällä, että skarppina oli.
Vaikeimmaksi kohdaksi muodostui viimeisen Aan suorittamisen jälkeen hypylle irroitus ja raju kiihdytys putkeen, että kerkeää sopivasti ohjaamaan Ursan takaakierrolle putken jälkeen. Ensin Ursa luki puomille, toisellakin kerralla kaarroksen kautta, kolmannella kerralla itse horjahdin jne. Onnistuttiin me silti... ;) ...joskin viimeisellä kerralla tönäisin itse putken jälkeisen hypyn siivekettä tiputtaen riman. Läksittiin silti hallista hyvillä mielin, Ursaa palkiten.
Tuo vietin nosto toimii Ursalla näemmä hyvin myös nakilla, varsinkin sen jälkeen kun lelu ei ole enää kiinnostava (kontaktilla namipalkkauksen jälkeen, vietin laskiessa, radan edetessä jne.), niin nami säilyttää edelleen arvonsa.
maanantai 15. helmikuuta 2010
Hippa tokoilee.
Kirjoittelin Omituisella puolella Hipan ekasta tokokerrasta 24.1. Pätevät tokolupaus siskokset.. Viikko sitten sunnuntaina, 7.2., oli tyypin toinen kerta tokoa niinikään K-S Lappalaiskoirien tokotreeneissä. Tällä kertaa meitä vedätti Sonja ja saatiin speciaaliopetusta jälleen kerran kera siskosten, Hipan ja Noidan, muita pentuja ei ollut paikalla.
Lähdettiin liikenteeseen kentällisellä leluja. Jippii, lelumaa!!! :D Maassa oli tasaisen epätasaisesti ripoteltu esineitä, palloja, patukoita, solmunaruja, hanskoja jne. Koiran kanssa piti pujotella ja kieputella rataa ees taas ilman, että koira sai koskea esineisiin, pyrittiin hakemaan koiran suunnalta kontaktia ja palkkaamaan siitä. Hyvin Hippa piti kontaktia yllä, pariin otteeseen pyrki nuuhkailemaan leluja, mutta kun pysähdyin eikä se päässyt toteuttamaan mielitekojaan, niin aika nopeasti tyyppi tyytyi yhdessä kuljeskeluun ja nakin tipahteluun taskusta. Toisella kierroksella ohjaajan piti ottaa kiintopisteeksi jokin lelu, jonka tykönä pyydettiin koira istumaan, kehuttiin ja vapautettiin lelulle, tätä lelua sitten kannustettiin kantamaan. Hippa ei heti tajunnut jutun jujua, oli vähän öö-kirjaimena, kun just äsken oltiin estetty sitä pääsemästä lelujen tykö ja nyt sen olisi pitänyt sitten kiinnostua niistä. Eipä mitään, ei se niin vakavaa. :) Voisi pitää monessa tapauksessa mielessä ettei vaadi liikaa, pikku-pikku palasista palkita ja edetä siitä vähitellen. Nytkin oletin Hipan kantavan lelua kauemmin, enkä palkannut lyhyemmästä kantamisesta - no kantaa se silti, joten toivoa on esim. noudon suhteen.
Seuraamisessa täytyy keskittyä tosissaan omaan asentoon. Kumarrun kuulemma helposti koiran suuntaan kääntäen rintaa (agilitytermein laseria :) ) koiraa kohti, jolloin koiran seuraamisasento kääntyy vinoon. Pitäisihän minun jo agilitynkin treenaamisen tiimoilta tietää rintamasuunnan merkitys! ;) Selkä suorana eteenpäin ja nakkia vasemmalla kädellä koiran suuhun - on se helppoa (kun elikkäs jos sen osaa)...
Hippa pääsi myös elämänsä ensimmäistä kertaa hyppimään tokoesteen yli. Eihän se luonnostaan suju, tietenkään. Ensin mentiin yhdessä yli ja sen jälkeen kouluttajan (Niina oli myös paikalla, miellä oli siis kahdelle pentukoiralle yhteensä kaksi vetäjää, luksusta) luo kutsuna. Hippa paineli innoissaan yli kaikki toistot (ehkä viisi toistoa?), loppukerroilla pyysin sitä istumaan ja käskyllä "yli." se sai mennä hakemaan nakkia. Josko se silta näiden asioiden ja käskyjen välille pikkuhiljaa muodostuisi.
Olivat järjestäneet meille myös rapisevan alustan. Maassa oli painojen alla jätesäkki, josta käveltiin ensin koiran kanssa ihan vain yhdessä yli. Sitten pyydettiin koira istumaan alustalla, palkattiin ja vapautettiin, lähdettiin alustalta. Maahanmenoa ollaan vähän treenattu tässä koulutuskertojen välissä ja nyt otettiin sitä myös pariin kertaan rapisevalla alustalla, hyvin Hippa lähti tekemään, vaikka tietysti (immeisensä treenauslaiskuudesta johtuen) joudun avustamaan sitä vielä paljon. Pari viimeistä kertaa otettiin luoksetuloina jätesäkin yli. Hippa ei ollut millänsäkään jätesäkistä, siihen se luiskahteli (jätesäkki siis myös liikkui askeleiden alla, lumisella parkkiksella) jokaisella kerralla ihan tyynenä, ei näkynyt ihmetystä pienen reippaan koiran päässä. Kiva juttu. :) Sonja kehuikin siskoksia ja sanoi miten metka on nähdä kaksijakoisuus koirissa, toiset ovat ihan kauhuissaan rapinasta tassujen alla ja toiset eivät ole moksiskaan.
Muutama luoksetulo vielä loppuun, lelumeren ollessa häiriönä, luoksetulo siis leluilla ripotellun kentän läpi. Pikkutyyppi paineli iloisesti tykö ja viimeisen kerran jälkeen sai ottaa palkaksi kentältä jonkin lelun. tietysti luvan kanssa. :) Loppuaika menikin sitten leikkiessä ja leluja repiessä ja toinen toistensa leluista kiinnostumalla: "Systerillä on ihan saletisti parempi aarre! Ihan takuulla!!"
Kivaa oli jälleen. :) Mitä Noitaa pidin sivusilmällä, niin samankaltaista menoa oli taas siskoksilla. Noita innostui leluista ja erityisesti pehmeästä nahkapatukasta ja hienosti kantoi sitä, ylpeydellä. Paljoaa ei ei keritty jäädä siskosten kesken painimaan, kun mulla oli kiire viedä Hippa kotia, vetää napaan jotain syömistä ja mennä palaveeraamaan agilityn tiimoilla KILPA-ryhmän toiminnasta ja siitä mitä haluamme, millaista treeniä, kuinka usein, kuinka suurin panoksin jne.
Lähdettiin liikenteeseen kentällisellä leluja. Jippii, lelumaa!!! :D Maassa oli tasaisen epätasaisesti ripoteltu esineitä, palloja, patukoita, solmunaruja, hanskoja jne. Koiran kanssa piti pujotella ja kieputella rataa ees taas ilman, että koira sai koskea esineisiin, pyrittiin hakemaan koiran suunnalta kontaktia ja palkkaamaan siitä. Hyvin Hippa piti kontaktia yllä, pariin otteeseen pyrki nuuhkailemaan leluja, mutta kun pysähdyin eikä se päässyt toteuttamaan mielitekojaan, niin aika nopeasti tyyppi tyytyi yhdessä kuljeskeluun ja nakin tipahteluun taskusta. Toisella kierroksella ohjaajan piti ottaa kiintopisteeksi jokin lelu, jonka tykönä pyydettiin koira istumaan, kehuttiin ja vapautettiin lelulle, tätä lelua sitten kannustettiin kantamaan. Hippa ei heti tajunnut jutun jujua, oli vähän öö-kirjaimena, kun just äsken oltiin estetty sitä pääsemästä lelujen tykö ja nyt sen olisi pitänyt sitten kiinnostua niistä. Eipä mitään, ei se niin vakavaa. :) Voisi pitää monessa tapauksessa mielessä ettei vaadi liikaa, pikku-pikku palasista palkita ja edetä siitä vähitellen. Nytkin oletin Hipan kantavan lelua kauemmin, enkä palkannut lyhyemmästä kantamisesta - no kantaa se silti, joten toivoa on esim. noudon suhteen.
Seuraamisessa täytyy keskittyä tosissaan omaan asentoon. Kumarrun kuulemma helposti koiran suuntaan kääntäen rintaa (agilitytermein laseria :) ) koiraa kohti, jolloin koiran seuraamisasento kääntyy vinoon. Pitäisihän minun jo agilitynkin treenaamisen tiimoilta tietää rintamasuunnan merkitys! ;) Selkä suorana eteenpäin ja nakkia vasemmalla kädellä koiran suuhun - on se helppoa (kun elikkäs jos sen osaa)...
Hippa pääsi myös elämänsä ensimmäistä kertaa hyppimään tokoesteen yli. Eihän se luonnostaan suju, tietenkään. Ensin mentiin yhdessä yli ja sen jälkeen kouluttajan (Niina oli myös paikalla, miellä oli siis kahdelle pentukoiralle yhteensä kaksi vetäjää, luksusta) luo kutsuna. Hippa paineli innoissaan yli kaikki toistot (ehkä viisi toistoa?), loppukerroilla pyysin sitä istumaan ja käskyllä "yli." se sai mennä hakemaan nakkia. Josko se silta näiden asioiden ja käskyjen välille pikkuhiljaa muodostuisi.
Olivat järjestäneet meille myös rapisevan alustan. Maassa oli painojen alla jätesäkki, josta käveltiin ensin koiran kanssa ihan vain yhdessä yli. Sitten pyydettiin koira istumaan alustalla, palkattiin ja vapautettiin, lähdettiin alustalta. Maahanmenoa ollaan vähän treenattu tässä koulutuskertojen välissä ja nyt otettiin sitä myös pariin kertaan rapisevalla alustalla, hyvin Hippa lähti tekemään, vaikka tietysti (immeisensä treenauslaiskuudesta johtuen) joudun avustamaan sitä vielä paljon. Pari viimeistä kertaa otettiin luoksetuloina jätesäkin yli. Hippa ei ollut millänsäkään jätesäkistä, siihen se luiskahteli (jätesäkki siis myös liikkui askeleiden alla, lumisella parkkiksella) jokaisella kerralla ihan tyynenä, ei näkynyt ihmetystä pienen reippaan koiran päässä. Kiva juttu. :) Sonja kehuikin siskoksia ja sanoi miten metka on nähdä kaksijakoisuus koirissa, toiset ovat ihan kauhuissaan rapinasta tassujen alla ja toiset eivät ole moksiskaan.
Muutama luoksetulo vielä loppuun, lelumeren ollessa häiriönä, luoksetulo siis leluilla ripotellun kentän läpi. Pikkutyyppi paineli iloisesti tykö ja viimeisen kerran jälkeen sai ottaa palkaksi kentältä jonkin lelun. tietysti luvan kanssa. :) Loppuaika menikin sitten leikkiessä ja leluja repiessä ja toinen toistensa leluista kiinnostumalla: "Systerillä on ihan saletisti parempi aarre! Ihan takuulla!!"
Kivaa oli jälleen. :) Mitä Noitaa pidin sivusilmällä, niin samankaltaista menoa oli taas siskoksilla. Noita innostui leluista ja erityisesti pehmeästä nahkapatukasta ja hienosti kantoi sitä, ylpeydellä. Paljoaa ei ei keritty jäädä siskosten kesken painimaan, kun mulla oli kiire viedä Hippa kotia, vetää napaan jotain syömistä ja mennä palaveeraamaan agilityn tiimoilla KILPA-ryhmän toiminnasta ja siitä mitä haluamme, millaista treeniä, kuinka usein, kuinka suurin panoksin jne.
sunnuntai 14. helmikuuta 2010
Wii aar bäk!
Ja kyllä, ajattelin ihan josko sitä aktivoituisi treenien ylöskirjaamiseenkin taas piiiitkästä aikaa, jotenkin se taannoin jäi siihen, kun treenejä ja kisoja rupesi olemaan sen verran paljon, ettei raportoimaan kerennyt, sitten iski ahdistus, eikä kyennyt millekään. Tuttu tunne... ;)
Muutamia kisa- ja teenausraportteja on ollut esillä tässä välissäkin, bongattavissa Omituisella puolella:
1.2.2010 Hullut Hyvinkäällä.
30.12.2009 Ursan agisyksy.
6.9.2009 PM-4 2009.
16.8.2009 Kuopion agit.
10.8.2009 Agilityn rotumestaruus, Vaasa.
25.7.2009 Rapa-agia Mikkelissä.
27.6.2009 Kohti vuoden 2010 SM-kisoja.
15.6.2009 SM-agility 2009, Tornio.
10.5.2009 Ursan ensimmäinen AVA-kiinnitys!! :D
28.4.2009 Vuoden 2008 Agilitykoira III.
13.4.2009 AGILITYKOIRA 2008 - Nutukas Ursula.
12.1.2009 Vuoden 2009 MM-karsintanollat koossa!
Pääosin pyrin keskittymään tulevassa treeni- ja kisaraportoinnissa Ursaan, josko sen priorisoisi ykköseksi, niin muita voi kirjailla ylös jos ja kun kerkeäminen antaa myöten.
Muutamia kisa- ja teenausraportteja on ollut esillä tässä välissäkin, bongattavissa Omituisella puolella:
1.2.2010 Hullut Hyvinkäällä.
30.12.2009 Ursan agisyksy.
6.9.2009 PM-4 2009.
16.8.2009 Kuopion agit.
10.8.2009 Agilityn rotumestaruus, Vaasa.
25.7.2009 Rapa-agia Mikkelissä.
27.6.2009 Kohti vuoden 2010 SM-kisoja.
15.6.2009 SM-agility 2009, Tornio.
10.5.2009 Ursan ensimmäinen AVA-kiinnitys!! :D
28.4.2009 Vuoden 2008 Agilitykoira III.
13.4.2009 AGILITYKOIRA 2008 - Nutukas Ursula.
12.1.2009 Vuoden 2009 MM-karsintanollat koossa!
Pääosin pyrin keskittymään tulevassa treeni- ja kisaraportoinnissa Ursaan, josko sen priorisoisi ykköseksi, niin muita voi kirjailla ylös jos ja kun kerkeäminen antaa myöten.
Viettiagilityaatoksia.
URSA - KILPA-RYHMÄN VIETTIAGILITY 14.2.2010
kouluttaja: Elina Will
Ensimmäiset KILPA-ryhmän (tavoitteellisesti tähtäimessä tämän vuoden 2010 ja ensi vuoden 2011 Agilityn SM-kisat sekä maajoukkuekarsinnat) treenit. Päästiin "vietti-agilityn" saloihin, kun Willin Ellu veti meille treenejä. Tietysti viettien maailma on niin moninainen, että jäljille pyrittiin vain pintaraapaisulla, mutta kiinnostavaa oli silti kaikkinensa. Mulla on Julialta lainassa Mujusen Salmen kirjoittama Saalisvietti koiraharrastuksessa-kirja, tietysti pitää lukea sitä nyt iltaluksemiseksi. ;)
Lyhyen, pienen teoriaosuuden jälkeen siirryttiin samantien toteuttamaan. Ihan ensimmäiseksi, meidän leikissä ja mun tavassa sytyttää Ursa lelulla on vika, ensiksi se, että annan Ursan purra kiinni, toiseksi leikki kestää ihan liian pitkään - kylläännyttää koiraa turhaan, varsinkin kun kyse on kuitenkin ei niin vietikkäästä koirasta (verraten esimerkiksi bortsuihin, belggareihin, kelpieihin jne.). Leikin pitää olla sähäkkää, lelu pakenee koiraa, eikä koira saa keritä käydä kiinni. Kun vietti nousee, samantien räjähtävä lähtö esteille ja koira puree kiinni leluun vasta palkkausvaiheessa. Tässä tapauksessa hyppy-hyppy-hyppy-putki-hyppy-suoran jälkeen, tässäkin lelu pakenee kokoajan, koira saa juosta leluun kiinni tai vastaavasti se heitetään koiran menosuuntaan. Tässä palkkausvaiheessakin koiran voi antaa tehdä pari kolme saalishyppyä lelua kohti saavuttamatta sitä. Käännöksissä voi palkata leluun tai vain käyttää sitä esillä ilman purua.
Toinen juttu, mikä meitä varten pitää pistää korvan taakse. Ursan vietti ja vire laskee, kun se "hengailee" treenihallissa tai -kentällä, sen pitäisi odotella vuoroaan täysin poissa, autossa tai ainakin häkissä viltillä peitettynä. Se ei saisi "syödä nälkäänsä" elikkäs katsella, kun muut suorittaa, saada agilityärsykkeitä ja kyllääntyä niistä, vaan se pitäisi ottaa suoraan tekemään, vietin nosto ja radalle. Samoin suorituksen jälkeen samantien pois, jotta se yhdistää tekemisen meiningin tunnetilakseen treeneissä. Aikaisemmin jo olen huomannut, että mm. juttelut kouluttajan kanssa treenien lomassa ovat myrkkyä Ursan vauhdille ja innokkuudelle. Pitää tästedes laittaa se suorittamaan jotain tiettyä tehtävää siksi aikaa, kun jutellaan kouluttajan kanssa, paikkamakuuseen esimerkiksi, treenikaverin kävelytettäväksi tms. Joku selkeä toimintamalli pitänee ottaa käyttöön.
Nämä ne päälimmäiset tämän päivän viettiagilitystä. Seuraavan kerran samalla aiheella 24.2. Koska KILPA-ryhmäläisiä on tällä hetkellä yhteensä melkein parikymmentä ei tietenkään kaikille voi sopia samat teeniajat, joten tänään paikalla oli vain osa porukasta. Ensi kerta on pääosin niitä varten jotka ei tänään päässeet treeneihin, mutta kertaamaankin saa mennä, joten voi olla, että ilmaannutaan silloinkin vietteilemään.
Leikistä vielä, jota täytyy "treenata" kotona ja lenkillä nyt, kun vähän tietää miten sen "oikeasti", koiraa paineistamatta, pitäisi tapahtua. Koiraa voi haastaa, kun se tuo lelua tykö revittäväksi, sitä voi töniä kauemmas, jolloin tuloksena on yleensä entistä voimakkaampi lelun tyrkyttäminen koiran suunnalta. Koiraa voi haastaa hyppäämään ihmistä kohti, saalistamaan lelua korkeammalta jne. Tällainenkin saalisleikki rupeaa etenemään hurjemmaksi ajan kanssa. Leikki parantaa itsetuntoa ja toisaalta koira ei paineistu niin helposti esim. kontakteilla tms. kun ohjaaja kumartuu kohti, kun koira on oppinut "ottamaan mittaa ohjaajasta" jo leikissä.
kouluttaja: Elina Will
Ensimmäiset KILPA-ryhmän (tavoitteellisesti tähtäimessä tämän vuoden 2010 ja ensi vuoden 2011 Agilityn SM-kisat sekä maajoukkuekarsinnat) treenit. Päästiin "vietti-agilityn" saloihin, kun Willin Ellu veti meille treenejä. Tietysti viettien maailma on niin moninainen, että jäljille pyrittiin vain pintaraapaisulla, mutta kiinnostavaa oli silti kaikkinensa. Mulla on Julialta lainassa Mujusen Salmen kirjoittama Saalisvietti koiraharrastuksessa-kirja, tietysti pitää lukea sitä nyt iltaluksemiseksi. ;)
Lyhyen, pienen teoriaosuuden jälkeen siirryttiin samantien toteuttamaan. Ihan ensimmäiseksi, meidän leikissä ja mun tavassa sytyttää Ursa lelulla on vika, ensiksi se, että annan Ursan purra kiinni, toiseksi leikki kestää ihan liian pitkään - kylläännyttää koiraa turhaan, varsinkin kun kyse on kuitenkin ei niin vietikkäästä koirasta (verraten esimerkiksi bortsuihin, belggareihin, kelpieihin jne.). Leikin pitää olla sähäkkää, lelu pakenee koiraa, eikä koira saa keritä käydä kiinni. Kun vietti nousee, samantien räjähtävä lähtö esteille ja koira puree kiinni leluun vasta palkkausvaiheessa. Tässä tapauksessa hyppy-hyppy-hyppy-putki-hyppy-suoran jälkeen, tässäkin lelu pakenee kokoajan, koira saa juosta leluun kiinni tai vastaavasti se heitetään koiran menosuuntaan. Tässä palkkausvaiheessakin koiran voi antaa tehdä pari kolme saalishyppyä lelua kohti saavuttamatta sitä. Käännöksissä voi palkata leluun tai vain käyttää sitä esillä ilman purua.
Toinen juttu, mikä meitä varten pitää pistää korvan taakse. Ursan vietti ja vire laskee, kun se "hengailee" treenihallissa tai -kentällä, sen pitäisi odotella vuoroaan täysin poissa, autossa tai ainakin häkissä viltillä peitettynä. Se ei saisi "syödä nälkäänsä" elikkäs katsella, kun muut suorittaa, saada agilityärsykkeitä ja kyllääntyä niistä, vaan se pitäisi ottaa suoraan tekemään, vietin nosto ja radalle. Samoin suorituksen jälkeen samantien pois, jotta se yhdistää tekemisen meiningin tunnetilakseen treeneissä. Aikaisemmin jo olen huomannut, että mm. juttelut kouluttajan kanssa treenien lomassa ovat myrkkyä Ursan vauhdille ja innokkuudelle. Pitää tästedes laittaa se suorittamaan jotain tiettyä tehtävää siksi aikaa, kun jutellaan kouluttajan kanssa, paikkamakuuseen esimerkiksi, treenikaverin kävelytettäväksi tms. Joku selkeä toimintamalli pitänee ottaa käyttöön.
Nämä ne päälimmäiset tämän päivän viettiagilitystä. Seuraavan kerran samalla aiheella 24.2. Koska KILPA-ryhmäläisiä on tällä hetkellä yhteensä melkein parikymmentä ei tietenkään kaikille voi sopia samat teeniajat, joten tänään paikalla oli vain osa porukasta. Ensi kerta on pääosin niitä varten jotka ei tänään päässeet treeneihin, mutta kertaamaankin saa mennä, joten voi olla, että ilmaannutaan silloinkin vietteilemään.
Leikistä vielä, jota täytyy "treenata" kotona ja lenkillä nyt, kun vähän tietää miten sen "oikeasti", koiraa paineistamatta, pitäisi tapahtua. Koiraa voi haastaa, kun se tuo lelua tykö revittäväksi, sitä voi töniä kauemmas, jolloin tuloksena on yleensä entistä voimakkaampi lelun tyrkyttäminen koiran suunnalta. Koiraa voi haastaa hyppäämään ihmistä kohti, saalistamaan lelua korkeammalta jne. Tällainenkin saalisleikki rupeaa etenemään hurjemmaksi ajan kanssa. Leikki parantaa itsetuntoa ja toisaalta koira ei paineistu niin helposti esim. kontakteilla tms. kun ohjaaja kumartuu kohti, kun koira on oppinut "ottamaan mittaa ohjaajasta" jo leikissä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
