HAIKKA - AVOIN RYHMÄ KILPAILEVILLE su 27.2.
kouluttaja: Julia Kärnä
Saatiin Haikan kanssa yksityisopetusta... Muita ei siis tullut Julian vetämään avoimeen ryhmään. Pureuduttiin ongelmakohtiin.
Takaaleikkaus tuntuu Haikan kanssa kankealta ja sitähän se oli nytkin. Pakottamalla ja taistelemalla Haikan saa kääntymään edestä, mutta sujuva ohjustapa se ei ole. Ensin tehtiin hypyltä putkeen takaaleikkauksia ja sen jälkeen rakennettiin yhteensä viidestä hypystä "siksak", perinteinen harjoitus, jolla tehtiin takaaleikkauksia molempiin suuntiin. Itse saa olla tosi ajoissa kääntämässä peräsintä, jotta tuo "valtamerilaiva" saadaan kääntymään oikeaan suuntaan.
Samaa siksakkia tehtiin myös persjätöillä. Tämä oli vielä asteen haastavampaa, helposti onnistuin ajamaan Haikan viimeisestä hypystä ohi. Oma kroppa sai näyttää Haikalle käännökset todella selkeästi ja ajoissa (= aina siivekkeiden kohdalla), jotta koira kääntyi. Ihan en ole tottunut tällaiseen kovaan koiran kalasteluun, liioiteltuihin käännöksiin ja taisteluun. Hirmuisen kuuliainenhan Haikka on, mutta vähän kankea - erityisesti siihen nähden mitä olen viimeaikoina tottunut Haikkaan nähden pikkuista Ursaa viemään.
Haikka opettaa kyllä minut ajoittamaan käännökset oikein, jotta säästytään siltä, että koira hyppää kauas ja kääntyy vasta hypyn jälkeen oikeaan suuntaan. Haikan kanssa saa erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että kääntäminen tapahtuu ennen hyppyä ja oikeaan suuntaan jo seuraavaa estettä ajatellen, muuten ohjauslinjat karkaa armottomasti.
Alkutreeneistä oli nähtävillä pientä aadeehoodeilua ja ksekittymiskyvyttömyyttä, mutta siitä päästiin kyllä, kun treenit etesivät. Alku oli vähän sellaista, että Haikka hääräsi, seurasi jotenkuten ohjausta ja loikki esteet tyyliin "Oho, tuollainen on tuossa edessä, kai se pitää hypätä!" Radan lukemisesta ei ollut juuri merkkiäkään. Agilitytauon taikaa! ;) Intoahan tuolla tyypillä kyllä on.
Tiedä sitten onko tauon tekemää agilityssa tarvittavien lihasten olemattomuutta, mutta tuntui, että Haikalla meni aikaa ja tarmoa hyppyihin keskittymiseen ja osittain siksi sen kääntäminenkin oli vaikeaa (Haikka tuntui keskittyvän hyppäämiseen, eikä ohjaukseen).
Tehtiin hyppytekniikkatreeniä, joka olikin ihan kiinnostavaa. Ensin kolme 25cm korkuista pikkuhyppyä kuuden kengän mitan päässä toisistaan ja sitten normaalilla estevälillä neljäs. Kaikkien rimat ihan matalalla. Haikka suoran päähän ja rauhallisella kutsulla palkalle. Ensimmäiset suoritukset olivat hämmentäviä jänisloikkia, Haikka keskittyi kovasti osuakseen lyhyihin esteväleihin ja käytti hommaan tarpeettomasti energiaa. Hyppyjen linja parani muutaman toiston myötä.
Samaan hyppytekniikkaan liittyen "kaarreajoa" eli kolme hyppyä kaarella, jälleen esteiden väki kuusi kengänmittaa (n.1,5m). Vasemmalle taipui paremmin kuin oikealle. Kovasti herra hommaan keskittyi ja nojasi kyllä painoaan sisäkaarteelle kuten kuuluukin. Oikealle kaartaessa kynnet rapsui vähän rimoihin, joten kehonhallinta ei ollut ihan priimaa tälle puolelle. Kiinnostavaa kaikkiaan.
Itsenäisesti otin Haikan kanssa puomia siten, että alastulolla nami "Koske." ja siitä vapautus lelulle. Tuntui toimivan ja toi Haikan suoritukseen napakkuutta, ei varastellut kuten lauantain itsenäistreeneissä. Myös keppejä otin lelulle, molemmin puolin, hyvin rupeaa kestää vedätystä ja takaaleikkauksia.
Sylikääntöjä tehtiin molempiin suuntiin yhdellä hypyllä siivekkeen ympäri. Alkukankeuden jälkeen toimi, vaikka Haikka pitää kääntää aika kaukana takana, sillä sen kroppa on pitkä, eikä se käänny ihan pennin päällä.
URSAN ITSENÄISET AGIT
Koska Ursa odotteli autossa, otin senkin kanssa jotain pientä, vaikken varsinaisesti sitä treenannutkaan Julian ohjastuksessa. Tehtiin jälleen keppejä ja kontakteja, ihan perinteistä.
Kokeilin myös hyppytekniikkaharjoitteita Ursan kanssa. Meni pipariksi. Ei Ursa energiaa varsinaisesti tuhlannut, kaareajot onnistui hyvin, mutta suoralla meni pipariksi. Ursan ratkaisu hommaan oli se, että ensin ekan riman yli ja sitten 2. ja 3. riman yli yhtäaikaa. Tyyppi hyppäsi pituutta siis. Muutamalla toistolla sain sille hommaan vähän malttia, mutta ihan tohkeissaan se suoritti, eikä tainnut ihan tajuta, mitä tässä oikeasti siltä vaaditaan...
sunnuntai 27. helmikuuta 2011
Koko konkkaronkka reeneissä.
ITSENÄISET TREENIT NELJÄLLE la 26.2.
itsenäinen treeni
Eilen käytin yhteensä neljää koiraa hallilla...
Hipan ja Lunan kanssa otin keppejä härpäkkeillä, Ursan ja Haikan kanssa tein kontakteja, keppejä sekä pientä radanpätkää - lähinnä kokeiltiin Raunon kurssilla esille tullutta aloitusta niin, että ohjaaja on kauempana, molemmat tajusivat kyllä homman juonen.
Luna
Mammakin liitää piiiiiitkästä aikaa. :)
4 tai 5 toistoa neljällä kepillä, ensin oikealta ohjattuna ja sen jälkeen myös vasemmalta. Mammaa eivät verkot hirvittäneet, joskin ekalla kerralla loikkasi vähän vaarallisen oloisesti pois verkkojen yli. Rauhoitin tilannetta ja hyvin haki namikipolle.
Siirryttiin kahdelletoista kepille. Ensimmäiseeä suorituksessa oli vähän hämillään ja pyrki kääntymään takaisin. Kannustin kuitenkin jatkamaan ja oikea sävel löytyi. Pystyi ottamaan molemmilta puolilta. Rupesi selkeästi hakemaan jo pujottelun rytmiä. Namikiponkin sai siirrettyä verkkojen ulkopuolelle.
Hippa
Hipalla samanlainen systeemi kuin Lunalla. Muutama toisto ensin neljällä kepillä ja sen jälkeen pian kokonaisille kepeille. Hippakin tajusi jutun juonen ja ihan ensimmäisten kertojen epäröinnin jälkeen rupesi tekemään todella hyvin ja itsenäisesti. Luulen tämän tavan sopivan erityisesti Hipalle, jolle pitää saada mahdollisimman itsenäiset estesuoritukset silmäpuolisuutensa takia.
Ensimmäisen session jälkeen treenasin väliin Ursan ja Haikan ja sen jälkeen toin Hipan vielä uudelleen kepeille. Pieni mietintätauko autossa oli vienyt kaikki kankeudet mennessään ja Hippa eteni todella varmasti namikipolle molemmin puolin ohjattuna. Namikipon sai myös Hipan osalla siirtää verkkojen ulkopuolelle.
Hyvän oloinen keppien opetus-systeemi.
Ursa
Keppejä ja kontakteja viimeaikaiseen tapaan. Irtoamista Aalle siten, että namikippo oli Aan jälkeen vasta seuraavan hypyn takana. Hyvin malttoi odottaa silti vapautuskäskyä. Poispäinkäännöksiä hypyn taakse.
Haikka
Haikalla oli aluksi vähän kepit hukassa, mutta maltilla kun mentiin, niin sain palkattua ja lopulta palkkasin keppien päätyttyä heittämällä lelun eteenpäin. Hyvin tulee poikaan vauhtia.
Puomin alastuloa varasti, pysähtyi kyllä syömään namin, mutta ei odottanut vapauttavaa käskyä. Napakkuutta tähän. Haikka ei kestä vielä ihan sellaista etäisyyttä kontaktilla, joten pitää muistaa Ursan ja Haikan erot, eikä olettaa niin paljon. Ylöstulolle laitoin vaihdellen namin, jolloin paremmin totteli rytmiä rikkovaa "Haikka" -"käskyä".
Radanpätkällä etäisyys toimii hyvin, joten Raunon kurssilla esille tullut aloitus onnistui hienosti molemmin puolin. Takaaleikkauksissa on yllättäviä ongelmia, tämän osittain olin jo aikaisemmin huomannutkin, Haikalle tuottaa vaikeuksia kaikki edestä kääntymiset: sylikääntö, poispäinkääntö ja takaa-leikkaukset.
Päästiinpä nyt kuitenkin Haikankin kanssa avaamaan vähän päätä kolmen kuukauden agilitytauon jälkeen.
itsenäinen treeni
Eilen käytin yhteensä neljää koiraa hallilla...
Hipan ja Lunan kanssa otin keppejä härpäkkeillä, Ursan ja Haikan kanssa tein kontakteja, keppejä sekä pientä radanpätkää - lähinnä kokeiltiin Raunon kurssilla esille tullutta aloitusta niin, että ohjaaja on kauempana, molemmat tajusivat kyllä homman juonen.
Luna
Mammakin liitää piiiiiitkästä aikaa. :)
4 tai 5 toistoa neljällä kepillä, ensin oikealta ohjattuna ja sen jälkeen myös vasemmalta. Mammaa eivät verkot hirvittäneet, joskin ekalla kerralla loikkasi vähän vaarallisen oloisesti pois verkkojen yli. Rauhoitin tilannetta ja hyvin haki namikipolle.
Siirryttiin kahdelletoista kepille. Ensimmäiseeä suorituksessa oli vähän hämillään ja pyrki kääntymään takaisin. Kannustin kuitenkin jatkamaan ja oikea sävel löytyi. Pystyi ottamaan molemmilta puolilta. Rupesi selkeästi hakemaan jo pujottelun rytmiä. Namikiponkin sai siirrettyä verkkojen ulkopuolelle.
Hippa
Hipalla samanlainen systeemi kuin Lunalla. Muutama toisto ensin neljällä kepillä ja sen jälkeen pian kokonaisille kepeille. Hippakin tajusi jutun juonen ja ihan ensimmäisten kertojen epäröinnin jälkeen rupesi tekemään todella hyvin ja itsenäisesti. Luulen tämän tavan sopivan erityisesti Hipalle, jolle pitää saada mahdollisimman itsenäiset estesuoritukset silmäpuolisuutensa takia.
Ensimmäisen session jälkeen treenasin väliin Ursan ja Haikan ja sen jälkeen toin Hipan vielä uudelleen kepeille. Pieni mietintätauko autossa oli vienyt kaikki kankeudet mennessään ja Hippa eteni todella varmasti namikipolle molemmin puolin ohjattuna. Namikipon sai myös Hipan osalla siirtää verkkojen ulkopuolelle.
Hyvän oloinen keppien opetus-systeemi.
Ursa
Keppejä ja kontakteja viimeaikaiseen tapaan. Irtoamista Aalle siten, että namikippo oli Aan jälkeen vasta seuraavan hypyn takana. Hyvin malttoi odottaa silti vapautuskäskyä. Poispäinkäännöksiä hypyn taakse.
Haikka
Haikalla oli aluksi vähän kepit hukassa, mutta maltilla kun mentiin, niin sain palkattua ja lopulta palkkasin keppien päätyttyä heittämällä lelun eteenpäin. Hyvin tulee poikaan vauhtia.
Puomin alastuloa varasti, pysähtyi kyllä syömään namin, mutta ei odottanut vapauttavaa käskyä. Napakkuutta tähän. Haikka ei kestä vielä ihan sellaista etäisyyttä kontaktilla, joten pitää muistaa Ursan ja Haikan erot, eikä olettaa niin paljon. Ylöstulolle laitoin vaihdellen namin, jolloin paremmin totteli rytmiä rikkovaa "Haikka" -"käskyä".
Radanpätkällä etäisyys toimii hyvin, joten Raunon kurssilla esille tullut aloitus onnistui hienosti molemmin puolin. Takaaleikkauksissa on yllättäviä ongelmia, tämän osittain olin jo aikaisemmin huomannutkin, Haikalle tuottaa vaikeuksia kaikki edestä kääntymiset: sylikääntö, poispäinkääntö ja takaa-leikkaukset.
Päästiinpä nyt kuitenkin Haikankin kanssa avaamaan vähän päätä kolmen kuukauden agilitytauon jälkeen.
Tunnisteet:
Haikka,
Hipan agi,
Itsenäiset agit,
Lunan agi,
Ursan itsenäinen agi
lauantai 26. helmikuuta 2011
2.-3.lk ryhmää vetämässä.
Ai niin, nyt kun olen raportoimisen makuun päässyt, niin aikaisemmasta on jäänyt raportoimatta tämän jakson ensimmäinen koulutuskerta. Vedän siis 2.-3.lk treenejä maanantai-illassa. Ryhmässä on 6 koirakkoa ja ensituntumalta varsin kivan oloinen ryhmä on kyseessä.
Itsenäiset agit tässä välissä.
On pidellyt pitkään pakkasia, joten ohjattuja treenejä ei ole tälle jaksolle ollut kuin yhdet/koira. Itsenäisiä treenejä pakkaset eivät ole rajoittaneet ja olenkin pyrkinyt, että ainakin kerta viikkoon kävisi hallilla ottamassa jotain itsenäisesti.
NOIDAN JA HIPAN ITSENÄISET KIMPPATREENIT
su 13.2. ja ti 22.2.
itsenäinen treeni
Sunnuntaina 13.2. saatiin Noita mukaan treenaamaan ja käytiin siskosten ja Ursan kanssa ottamassa hallilla pätkiä kameran kera. Tästä reissusta on stooria toisen blogin puolella, Omituiset agilitysiskot.
Samalla porukalla (tosin tällä kertaa ilman kameraa) käytiin myös tiistaina 22.2. Hipan kanssa onnistuin saamaan todella iloisia ja vauhdikkaita putkisuorituksia, kun juostiin kilpaa ja Hippa sai juosta karvahanskaan kiinni. Lisäksi otettiin muutama pituus ja rengas sekä puomia onnistuneesti. Noita teki Annan kanssa pidempääkin pätkää. Hakee edelleen ohjaajaan hyppyjen välissä, mutta irtosi silloin hienosti, kun namikippo odotti lopussa. Noita menee pätevästi jo pätkiä.
URSA PIKKUSISKOTREENEISSÄ su 13.2. ja ti 22.2.
itsenäinen treeni
Ursan kanssa ollaan otettu näillä pikkusiskokerroilla jotain pienempää. Lähinnä olen tehnyt kontakteja, hakenut niihin varmuutta sekä hakenut kepeille vauhtia namikipolla.
Lisäksi 22.2. olleissa treeneissä otin teemaksi poispäinkäännöt puomilta puomin alta menevään putkeen. Nämä onnistui tosi hyvin, kun näytin Ursalle, että putken päästä saa namia. Näihin olin todella tyytyväinen!
Puomin ylösmenolla rupeaa tulemaan ohijuoksuja, kun olen palkannut sitä kontaktille pysähtymisestä naksulla ja namilla puomin ohi. Tähän pitää jatkossa tarttua, ehkä ei tavita enää niin paljoa pelkkää ylösmenotreeniä. Vaikeammatkin harjotteet rupeaa toimia - takaa ohjaus, edelle juokseminen, sivuetäisyys jne. Kontaktien treenaamista täytyy silti jatkaa, jotta saadaan napakkuus ja vauhti siirtymään kisoihinkin jossain vaiheessa.
URSAN ITSENÄISTREENIT to 17.2.
itsenäinen treeni
17.2. torstaina menin hallille ajatuksena ottaa "jotain pientä". Tehtiinkin alkuun hienoja kontakti- ja keppisuorituksia. 2-kentällä oli kuitenkin edelliseltä päivältä 3.lk itsenäisen treenin rata ja Jari näytti miten olivat rataa edellisenä päivänä tehneet. Hommahan ajautui siihen, että otettiin samaan syssyyn ratatreenit Ursan kanssa. Vähän tuli hinkattua, mutta ihan ok systeemit.
NOIDAN JA HIPAN ITSENÄISET KIMPPATREENIT
su 13.2. ja ti 22.2.
itsenäinen treeni
Sunnuntaina 13.2. saatiin Noita mukaan treenaamaan ja käytiin siskosten ja Ursan kanssa ottamassa hallilla pätkiä kameran kera. Tästä reissusta on stooria toisen blogin puolella, Omituiset agilitysiskot.
Samalla porukalla (tosin tällä kertaa ilman kameraa) käytiin myös tiistaina 22.2. Hipan kanssa onnistuin saamaan todella iloisia ja vauhdikkaita putkisuorituksia, kun juostiin kilpaa ja Hippa sai juosta karvahanskaan kiinni. Lisäksi otettiin muutama pituus ja rengas sekä puomia onnistuneesti. Noita teki Annan kanssa pidempääkin pätkää. Hakee edelleen ohjaajaan hyppyjen välissä, mutta irtosi silloin hienosti, kun namikippo odotti lopussa. Noita menee pätevästi jo pätkiä.
URSA PIKKUSISKOTREENEISSÄ su 13.2. ja ti 22.2.
itsenäinen treeni
Ursan kanssa ollaan otettu näillä pikkusiskokerroilla jotain pienempää. Lähinnä olen tehnyt kontakteja, hakenut niihin varmuutta sekä hakenut kepeille vauhtia namikipolla.
Lisäksi 22.2. olleissa treeneissä otin teemaksi poispäinkäännöt puomilta puomin alta menevään putkeen. Nämä onnistui tosi hyvin, kun näytin Ursalle, että putken päästä saa namia. Näihin olin todella tyytyväinen!
Puomin ylösmenolla rupeaa tulemaan ohijuoksuja, kun olen palkannut sitä kontaktille pysähtymisestä naksulla ja namilla puomin ohi. Tähän pitää jatkossa tarttua, ehkä ei tavita enää niin paljoa pelkkää ylösmenotreeniä. Vaikeammatkin harjotteet rupeaa toimia - takaa ohjaus, edelle juokseminen, sivuetäisyys jne. Kontaktien treenaamista täytyy silti jatkaa, jotta saadaan napakkuus ja vauhti siirtymään kisoihinkin jossain vaiheessa.
URSAN ITSENÄISTREENIT to 17.2.
itsenäinen treeni
17.2. torstaina menin hallille ajatuksena ottaa "jotain pientä". Tehtiinkin alkuun hienoja kontakti- ja keppisuorituksia. 2-kentällä oli kuitenkin edelliseltä päivältä 3.lk itsenäisen treenin rata ja Jari näytti miten olivat rataa edellisenä päivänä tehneet. Hommahan ajautui siihen, että otettiin samaan syssyyn ratatreenit Ursan kanssa. Vähän tuli hinkattua, mutta ihan ok systeemit.
Tunnisteet:
Hipan agi,
Itsenäiset agit,
Ursan itsenäinen agi
Kisatyöt.
Muistiin itselle, vuoden 2011 kistöistä tuli tehtyä toinen puolisko eli yksi kokonainen päivä viime viikonloppuna, sunnuntaina 20.2. toimin aamupäivällä Nannan kanssa toimistossa tulospalvelussa ja iltapäivällä kuuluttajana.
Päivä hurahti nopeasti ohi, vaikka iltapäivän hommista meinasin saada etukäteen vatsahaavan. Piristävää oli tehdä kuitenkin ihan jotain uutta, sitä myöten varmaan aikakin kului pikaiseen. Tulospalveluhommat olivat ihan ok nakki, joskin kisasuorituksia ei päässyt näkemään. Iltapäivällä tämä sitten korjautui, kun pääsi aitiopaikalle. Sain kuuluttamisesta jotain kieroa mielihyvää, vaikka ensimmäinen kerta kun piti avata suu mikrofonille, niin meinasi jalat lähteä alta paniikista. Loppujen lopuksi kaameimmilta kämmeiltäkin vältyin. Normikuulutukset sujuivat ihan ok. Palkintojenjaossa tuli enemmän takeltelua, kun tuloslistoissa ei ole aukikirjoitettuna seuralyhenteitä ja muutenkin koko tuloksen kertomisen järjestys ei ollut selvänä päässä. Palkitsevaa itselle oli kuitenkin se, että tein jotain mitä ajattelin etten tohtisi....
Päivä hurahti nopeasti ohi, vaikka iltapäivän hommista meinasin saada etukäteen vatsahaavan. Piristävää oli tehdä kuitenkin ihan jotain uutta, sitä myöten varmaan aikakin kului pikaiseen. Tulospalveluhommat olivat ihan ok nakki, joskin kisasuorituksia ei päässyt näkemään. Iltapäivällä tämä sitten korjautui, kun pääsi aitiopaikalle. Sain kuuluttamisesta jotain kieroa mielihyvää, vaikka ensimmäinen kerta kun piti avata suu mikrofonille, niin meinasi jalat lähteä alta paniikista. Loppujen lopuksi kaameimmilta kämmeiltäkin vältyin. Normikuulutukset sujuivat ihan ok. Palkintojenjaossa tuli enemmän takeltelua, kun tuloslistoissa ei ole aukikirjoitettuna seuralyhenteitä ja muutenkin koko tuloksen kertomisen järjestys ei ollut selvänä päässä. Palkitsevaa itselle oli kuitenkin se, että tein jotain mitä ajattelin etten tohtisi....
perjantai 25. helmikuuta 2011
Keppihärpäkkeet.
KEPPIHÄRPÄKEKURSSI pe 25.2.2011
kouluttaja Julia Kärnä
Julia piti parin tunnin koulutuksen "keppihärpäkkeistä" kouluttajille. Koiria ei siis ollut mukana, joskin muutama mallikoirakko erilaisine keppiongelmineen oli valittu paikalle näyttämään härpäkkeiden toimivuutta käytännössä.
Tuttavallisesti "keppihärpäkkeet" tarkoittavat verkkoja sekä ohjureita, joiden avulla koiralle opetetaan pujottelu. Oli huikea nähdä miten lamput koirien päässä syttyivät pää toisensa jälkeen siihen mitä piti tehdä selvittääkseen "labyrintin" ja saadakseen sen lopusta namin.
Iski kipinää josko opettaisi Hipalle itsenäisen pujottelun verkkojen avulla. Olemme alkeiskurssilta toimineet ohjureiden avulla, mutta itsenäiseksi pujottelusuoritus ei ole tullut, sillä itse on pitänyt olla niin paljon kädellä avustamassa. Ajattelin käydä sunnuntaina itsenäisesti treenaamassa (jos vaikka hakisi Haikankin pitkästä aikaa liitämään), Hipalle voisi kokeilla härpäkkeitä. Pienen neljän kepin totuttelupätkän jälkeen voisi kokeilla heti 12 keppiä. Oli hämmästyttävä seurata miten nopeasti koirat oivalsivat jutun jujun ja miten ulkopuolelta katsottuna suoritukset muistuttivat jo paljon "ihan oikeaa" pujoittelua. Jop pujottelun osaavien koirien tyylikin muuttui ihan täysin, pää painui alas, liikkeeseen tuli "uivuutta" ja koko suoritus oli paljon intensiivisempi.
Tällä tyylillä tulisi itsenäinen pujottelu, koira hakisi hyvin aloituksia ja ohjaajan sijainnilla ja tekemisillä ei olisi niin väliä. Keppisuorituksesta, niistä 12 kepistä tulisi kokonaisuus. Enpä mitään menetä, kun Hipalle tällä tyylillä opettaisin. Pitkä tiehän siinä on, että saa häivytettyä viimeisetkin ohjurit jossain vaiheessa. Vaan riippuuhan se niin kovin paljon koirastakin, että kuinka nopeasti voi edetä harjoitteissa.
Oma rauhallisuus on aa ja oo, kannustava ja positiivinen, mutta rauhallinen lähtö tähän systeemiin. Jännittävää.
Nami ensin viimeisen keppivälin oikealla puolella, ikään kuin verkkojen sisällä, jotta koira ei oikaise namille. Kun koira jo tajuaa jutun jujun, namin voi siirtää viimeisen kepin jälkeen.
kouluttaja Julia Kärnä
Julia piti parin tunnin koulutuksen "keppihärpäkkeistä" kouluttajille. Koiria ei siis ollut mukana, joskin muutama mallikoirakko erilaisine keppiongelmineen oli valittu paikalle näyttämään härpäkkeiden toimivuutta käytännössä.
Tuttavallisesti "keppihärpäkkeet" tarkoittavat verkkoja sekä ohjureita, joiden avulla koiralle opetetaan pujottelu. Oli huikea nähdä miten lamput koirien päässä syttyivät pää toisensa jälkeen siihen mitä piti tehdä selvittääkseen "labyrintin" ja saadakseen sen lopusta namin.
Iski kipinää josko opettaisi Hipalle itsenäisen pujottelun verkkojen avulla. Olemme alkeiskurssilta toimineet ohjureiden avulla, mutta itsenäiseksi pujottelusuoritus ei ole tullut, sillä itse on pitänyt olla niin paljon kädellä avustamassa. Ajattelin käydä sunnuntaina itsenäisesti treenaamassa (jos vaikka hakisi Haikankin pitkästä aikaa liitämään), Hipalle voisi kokeilla härpäkkeitä. Pienen neljän kepin totuttelupätkän jälkeen voisi kokeilla heti 12 keppiä. Oli hämmästyttävä seurata miten nopeasti koirat oivalsivat jutun jujun ja miten ulkopuolelta katsottuna suoritukset muistuttivat jo paljon "ihan oikeaa" pujoittelua. Jop pujottelun osaavien koirien tyylikin muuttui ihan täysin, pää painui alas, liikkeeseen tuli "uivuutta" ja koko suoritus oli paljon intensiivisempi.
Tällä tyylillä tulisi itsenäinen pujottelu, koira hakisi hyvin aloituksia ja ohjaajan sijainnilla ja tekemisillä ei olisi niin väliä. Keppisuorituksesta, niistä 12 kepistä tulisi kokonaisuus. Enpä mitään menetä, kun Hipalle tällä tyylillä opettaisin. Pitkä tiehän siinä on, että saa häivytettyä viimeisetkin ohjurit jossain vaiheessa. Vaan riippuuhan se niin kovin paljon koirastakin, että kuinka nopeasti voi edetä harjoitteissa.
Oma rauhallisuus on aa ja oo, kannustava ja positiivinen, mutta rauhallinen lähtö tähän systeemiin. Jännittävää.
Nami ensin viimeisen keppivälin oikealla puolella, ikään kuin verkkojen sisällä, jotta koira ei oikaise namille. Kun koira jo tajuaa jutun jujun, namin voi siirtää viimeisen kepin jälkeen.
torstai 24. helmikuuta 2011
Raunon kurssilla.
URSA - AGIKURSSI KILPAILEVILLE to 24.2.2011
kouluttaja Rauno Virta
Ai, että tykkäänkin Virran Raunosta kouluttajana! :D Eipä taaskaan jäänyt takataskuun muuta kuin pelkkää positiivista. Kannustavaa, positiivista ja rauhallista palautetta ja kärsivällistä kouluttamista. Kukapa ei tykkäisi koulutuksen päätteeksi tuntea onnistuneensa (itselläni on vastakkaisiakin kokemuksia joidenkin kouluttajien taholta).
Ratapiirrosta en ole vielä saanut sähköisenä, mutta päälimmäiset illan koulutuksesta.
Esteet 13-20
Huikeinta oli saada onnistumaan heti ensiyrittämällä (kuin myös seuraavilla yrittämillä) kohta, jossa ohjasin Ursan putken kauimmaiseen päähän putken takaa layeroiden. Tätä tavallaan jännitin eniten, mutta päätin riskillä kokeilla (yksi positiivinen piirre vielä Raunon koulutuksissa, siellä voi yrittää ja kokeilla sellaisiakin juttuja, joita ei vielä osaa tai luulee ettei osaa, eikä tarvitse pelätä epäonnistumisia. Hän luo sellaisen rennon ilmapiirin. Jälleen on vastakkaisiakin kokemuksia, joissa tekee mieli kokeilla sitä helpointa ja itsestäänselvintä vaihtoehtoa, ettei tulisi virheitä ja sitä myöten jollain tavalla osoittelua). Kieltämättä oli tunnelmat korkealla, kun Ursa kääntyi oikeaan putken päähän empimättä yhtään. Jujuna oli, että keppien jälkeen piti viedä metri puolitoista kauemmas vekille ja sieltä lähettää koira okserin yli. SIten oman linjan sai kääntymään suoraan eikä tarvinnut väistää itse putkea missään vaiheessa. Tämä tapa oli kieltämättä yllättävän luonnollinen tapa suorittaa. Hauskaa!
Ensimmäisellä onnistumisen kerralla olin niin tuohduksissani, että ajauduin putken jälkeen vahingoissa liian edelle ja tein onnistuneesti, mutta täysin extempore suunnittelematta pakkovalssin 18-esteen taakse. Muilla kerroilla ja suunnitellusti jäin esteiden sisäkurviin ja otin 18-hypyltä persjättönä. Pikkuinen vekki 18-19-välissä, ettei hyppää 19-20 väliä pitkäksi.
Okseri-putki-kohtaa tein myös siten, että menin itse putken suiden puolelle, ohjasin oikeaan päähän, jäin odottamaan ja vein 17-hypyllä takaaleikaten. Kepeiltä piti vekata lähempänä okseria ja pysytellä itse ihan kiinni putken suusta, ettei vie koiraa hyppäämään kauas. Onnistui tälläkin tavalla ihan mainiosti. Tässä piti vain oikeasti malttaa, että koira tulee putkesta, jotta ei ajaudu edelle takaaleikkauksessa. Yllättävän vaikeaa oli totella odottelukäskyä, kun jalat ihan väkisin liikkui eteenpäin, Raunon ääni kuului taustalla: "Odota. Odota. Odota!" - ja jalat vain vei eteenpäin... Ei silti ongelmaa onnistumisessa, vaan joskus on vain niin vaikeaa itse pysähtyä ja odottaa koiraa.
Esteet 1-5
Radan huippukohdasta alkuun palaten....
Alku tuntui sujuvammalta esteiden ulkopuolelta ohjattuna (3-aita takaakierrolla ja keinu vasemmalta). Sainkin hyvin ohjattua Ursan 1-hypyn yli siten, että itse olin 2-hypyn kohdalla ja otin askeleen eteenpäin ja ohjasin liikkeellä ykkösen yli, siellä vastaan kakkonen ja esteiden lähellä pysyen takaakiertoon (ettei koira hyppää kakkosella liian etäälle, vaan pysyy tiukalla kurvilla). Tällä puolella ohjaten, myös 5-putkeen vienti oli jotenkin sujuva ja looginen.
Kokeilin alun myös esteiden sisäpuolella ohjaten, periaate samanlainen (eli ohjaus alkoi 2-hypyn riman tai jopa kauemman siivekkeen kohdalta). Tämä puoli oli vaikeampi Ursalle (ja minulle....), tätä piti helpottaa siten, että itse "kurotin" ohjaavaa kättä ja katsetta, että Ursa näki riman yli. Ykkösen yli, kakkoselle ja ennen 2-hypyn ponnistusta jo vastakkainen käsi, jotta tulee välistä tiukalla ja siitä kolmosen yli ja keinulle. Keinuosuus tai pikemminkin siltä putkeen vienti oli tältä puolelta vaikeampaa. Ursa ei osaa suorittaa keinua kovin itsenäisesti (vissiinkin treenin paikka ;) ) ja koska itse olin niin lähellä Ursaa ja väärä putken pää myös, niin Ursahan sujahti väärästä päästä, vaikka otin vastakkaista kättä kääntämään. Leena ja Ansa tekivät valssin keinun päähän. Sekin olisi ehkä varteenotettavampi vaihtoehto, kuin vastakkaisella kädellä vetäminen. Kyllähän Ursa putkiin hakee. Täytyy namilla opettaa Ursaa menemään ihan keinun päähän saakka.
Otettiin vielä namikippo avuksi, Ursa etesi sille ja itse sain mahdollisuuden siirtyä oikean putken pään kohdille selin, Ursalle kutsu tykö ja oikean putken suun kohdalla koiran puoleinen käsi "imaisee" koiran puitkeen.
Omin vaihtoehto oli ehdottomasti se ykkösvaihtoehto (Onneksi tunnen miten Ursa ja minä tiiminä toimimme, jotta tämän ykköseksi alunperin valitsinkin. Meille toimii yksinkertaiset vaihtoehdot, jossa ei tarvitse kääntyillä tai vetää koiraa rintamasuuntaa kohti, se jarruttaa Ursaa aina enemmän.).
Esteet 6-7 ja 8-12
Putken jälkeen menin 6-7 hyppyjen väliin perjätöllä. Pitää muistaa se mikä meinasi kokoajan unohtua, vastakkainen käsi jo ajoissa esille ennakoimaan koiralle tiukkaa käännöstä seuraavalla hypyllä. Ennakoivuus!
Ensimmäinen yrittämä piti sisällään käännön 9-putkeen, koira siis pysyi kokoajan vasemmalla puolella, kun Ursa irtosi putkeen niin itse pinkaisin suorinta reittiä hyppyjen vasenta puolta 12-hypylle ajatuksena päällejuoksu. Taakse ei saanut vilkuilla kuin vasta 11- ja 12-hyppyjen välissä. Tällä yrittämällä Ursa tuli 10-hypyn ohi, oma liike veti siis tässä liikaa vasemmalle. Naureskeltiinkin, että miten tiesin, että Ursa tuli ohi, kun taakse ei saanut katsoa... Juu-u, se on yllättävän vaikeaa olla vilkuilematta, vaikka käsketään... ;)
Paremmin onnistui, kun valssasin 8-hypyltä 9-putkeen (sain siis metrin verran etumatkaa oikealle) ja lähdin siitä tuplapersjätölle, kropan kääntö ja ohjauspuolen vaihto 10-hypyn ja 11-hypyn siivekkeen kohdalla - ja taakse ei vilkuilla! ;) Tämä kohta onnistui hienosti persjätöillä (tuli ihan mieleen parin viikon takaiset treenit Vänen ja Kaitsun kanssa, kun Ursan kanssa onnistuttiin triplapersjätöillä putkeen upean sujuvasti), mutta vielä hakisin varmuutta omaan liikkumiseeni.
Radan lopun kepeiltä 20-hypylle kävinkin jo läpi selostuksen alussa. Kaikkiaan koulutuksesta jäi oikein oikein hyvä ja onnistunut mieli. Rauno kehui, että Ursasta löytyy vauhtia ja selkeästihän se kiihdyttää kunnon menoon siinä vaiheessa, kun itse ohjaan varmasti ja näennäisellä riskillä. Ursa on ihan huippuotus!
Kiitos Rauno ja treenikaverit!
kouluttaja Rauno Virta
Ai, että tykkäänkin Virran Raunosta kouluttajana! :D Eipä taaskaan jäänyt takataskuun muuta kuin pelkkää positiivista. Kannustavaa, positiivista ja rauhallista palautetta ja kärsivällistä kouluttamista. Kukapa ei tykkäisi koulutuksen päätteeksi tuntea onnistuneensa (itselläni on vastakkaisiakin kokemuksia joidenkin kouluttajien taholta).
Ratapiirrosta en ole vielä saanut sähköisenä, mutta päälimmäiset illan koulutuksesta.
Esteet 13-20
Huikeinta oli saada onnistumaan heti ensiyrittämällä (kuin myös seuraavilla yrittämillä) kohta, jossa ohjasin Ursan putken kauimmaiseen päähän putken takaa layeroiden. Tätä tavallaan jännitin eniten, mutta päätin riskillä kokeilla (yksi positiivinen piirre vielä Raunon koulutuksissa, siellä voi yrittää ja kokeilla sellaisiakin juttuja, joita ei vielä osaa tai luulee ettei osaa, eikä tarvitse pelätä epäonnistumisia. Hän luo sellaisen rennon ilmapiirin. Jälleen on vastakkaisiakin kokemuksia, joissa tekee mieli kokeilla sitä helpointa ja itsestäänselvintä vaihtoehtoa, ettei tulisi virheitä ja sitä myöten jollain tavalla osoittelua). Kieltämättä oli tunnelmat korkealla, kun Ursa kääntyi oikeaan putken päähän empimättä yhtään. Jujuna oli, että keppien jälkeen piti viedä metri puolitoista kauemmas vekille ja sieltä lähettää koira okserin yli. SIten oman linjan sai kääntymään suoraan eikä tarvinnut väistää itse putkea missään vaiheessa. Tämä tapa oli kieltämättä yllättävän luonnollinen tapa suorittaa. Hauskaa!
Ensimmäisellä onnistumisen kerralla olin niin tuohduksissani, että ajauduin putken jälkeen vahingoissa liian edelle ja tein onnistuneesti, mutta täysin extempore suunnittelematta pakkovalssin 18-esteen taakse. Muilla kerroilla ja suunnitellusti jäin esteiden sisäkurviin ja otin 18-hypyltä persjättönä. Pikkuinen vekki 18-19-välissä, ettei hyppää 19-20 väliä pitkäksi.
Okseri-putki-kohtaa tein myös siten, että menin itse putken suiden puolelle, ohjasin oikeaan päähän, jäin odottamaan ja vein 17-hypyllä takaaleikaten. Kepeiltä piti vekata lähempänä okseria ja pysytellä itse ihan kiinni putken suusta, ettei vie koiraa hyppäämään kauas. Onnistui tälläkin tavalla ihan mainiosti. Tässä piti vain oikeasti malttaa, että koira tulee putkesta, jotta ei ajaudu edelle takaaleikkauksessa. Yllättävän vaikeaa oli totella odottelukäskyä, kun jalat ihan väkisin liikkui eteenpäin, Raunon ääni kuului taustalla: "Odota. Odota. Odota!" - ja jalat vain vei eteenpäin... Ei silti ongelmaa onnistumisessa, vaan joskus on vain niin vaikeaa itse pysähtyä ja odottaa koiraa.
Esteet 1-5
Radan huippukohdasta alkuun palaten....
Alku tuntui sujuvammalta esteiden ulkopuolelta ohjattuna (3-aita takaakierrolla ja keinu vasemmalta). Sainkin hyvin ohjattua Ursan 1-hypyn yli siten, että itse olin 2-hypyn kohdalla ja otin askeleen eteenpäin ja ohjasin liikkeellä ykkösen yli, siellä vastaan kakkonen ja esteiden lähellä pysyen takaakiertoon (ettei koira hyppää kakkosella liian etäälle, vaan pysyy tiukalla kurvilla). Tällä puolella ohjaten, myös 5-putkeen vienti oli jotenkin sujuva ja looginen.
Kokeilin alun myös esteiden sisäpuolella ohjaten, periaate samanlainen (eli ohjaus alkoi 2-hypyn riman tai jopa kauemman siivekkeen kohdalta). Tämä puoli oli vaikeampi Ursalle (ja minulle....), tätä piti helpottaa siten, että itse "kurotin" ohjaavaa kättä ja katsetta, että Ursa näki riman yli. Ykkösen yli, kakkoselle ja ennen 2-hypyn ponnistusta jo vastakkainen käsi, jotta tulee välistä tiukalla ja siitä kolmosen yli ja keinulle. Keinuosuus tai pikemminkin siltä putkeen vienti oli tältä puolelta vaikeampaa. Ursa ei osaa suorittaa keinua kovin itsenäisesti (vissiinkin treenin paikka ;) ) ja koska itse olin niin lähellä Ursaa ja väärä putken pää myös, niin Ursahan sujahti väärästä päästä, vaikka otin vastakkaista kättä kääntämään. Leena ja Ansa tekivät valssin keinun päähän. Sekin olisi ehkä varteenotettavampi vaihtoehto, kuin vastakkaisella kädellä vetäminen. Kyllähän Ursa putkiin hakee. Täytyy namilla opettaa Ursaa menemään ihan keinun päähän saakka.
Otettiin vielä namikippo avuksi, Ursa etesi sille ja itse sain mahdollisuuden siirtyä oikean putken pään kohdille selin, Ursalle kutsu tykö ja oikean putken suun kohdalla koiran puoleinen käsi "imaisee" koiran puitkeen.
Omin vaihtoehto oli ehdottomasti se ykkösvaihtoehto (Onneksi tunnen miten Ursa ja minä tiiminä toimimme, jotta tämän ykköseksi alunperin valitsinkin. Meille toimii yksinkertaiset vaihtoehdot, jossa ei tarvitse kääntyillä tai vetää koiraa rintamasuuntaa kohti, se jarruttaa Ursaa aina enemmän.).
Esteet 6-7 ja 8-12
Putken jälkeen menin 6-7 hyppyjen väliin perjätöllä. Pitää muistaa se mikä meinasi kokoajan unohtua, vastakkainen käsi jo ajoissa esille ennakoimaan koiralle tiukkaa käännöstä seuraavalla hypyllä. Ennakoivuus!
Ensimmäinen yrittämä piti sisällään käännön 9-putkeen, koira siis pysyi kokoajan vasemmalla puolella, kun Ursa irtosi putkeen niin itse pinkaisin suorinta reittiä hyppyjen vasenta puolta 12-hypylle ajatuksena päällejuoksu. Taakse ei saanut vilkuilla kuin vasta 11- ja 12-hyppyjen välissä. Tällä yrittämällä Ursa tuli 10-hypyn ohi, oma liike veti siis tässä liikaa vasemmalle. Naureskeltiinkin, että miten tiesin, että Ursa tuli ohi, kun taakse ei saanut katsoa... Juu-u, se on yllättävän vaikeaa olla vilkuilematta, vaikka käsketään... ;)
Paremmin onnistui, kun valssasin 8-hypyltä 9-putkeen (sain siis metrin verran etumatkaa oikealle) ja lähdin siitä tuplapersjätölle, kropan kääntö ja ohjauspuolen vaihto 10-hypyn ja 11-hypyn siivekkeen kohdalla - ja taakse ei vilkuilla! ;) Tämä kohta onnistui hienosti persjätöillä (tuli ihan mieleen parin viikon takaiset treenit Vänen ja Kaitsun kanssa, kun Ursan kanssa onnistuttiin triplapersjätöillä putkeen upean sujuvasti), mutta vielä hakisin varmuutta omaan liikkumiseeni.
Radan lopun kepeiltä 20-hypylle kävinkin jo läpi selostuksen alussa. Kaikkiaan koulutuksesta jäi oikein oikein hyvä ja onnistunut mieli. Rauno kehui, että Ursasta löytyy vauhtia ja selkeästihän se kiihdyttää kunnon menoon siinä vaiheessa, kun itse ohjaan varmasti ja näennäisellä riskillä. Ursa on ihan huippuotus!
Kiitos Rauno ja treenikaverit!
perjantai 11. helmikuuta 2011
Hippa ulalla.
HIPPA - JATKO1 AGITREENIT ti 8.2.2011
kouluttaja: Minna Räsänen
Tuurataan Hipan kanssa Minnan jatkoryhmässä. Ekakerta oli vähän säätämistä. Tauon aikana neiti ei ole vaivannut päätään agilityn ajattelemisella, erityisesti hankaluutta aiheutti peräkkäisten esteiden suorittaminen (alkeiskurssilla Hippa kyllä suoritti parhaimmillaan 3-4 estettä peräkkäin, joten toivoa paluuseen on...).
Hippa muisti loistavasti puomin suorituksen, pari kertaa otettiin hihnassa, mutta niiden jälkeen pystyikin Hipan päästämään vapaaksi, sillä se ei ollut ryntäilemässä minnekään. Tasainen puominylitys, namin syöminen ja kontaktille 2on-2off istahtaminen. Luvalla pois. Upeaa Hippa! Molemmat puolet toimi hyvin. Myös Aa toimi hyvin. Hippa kiipesi esteelle epäröimättä. Nami oli alustalla maassa, mutta otin Hipan lisäksi Aan alla vastaan, että saatiin suora alastulo. Hipalla on ollut se ropleemi, että se istuu kontaktille oikea kylki edellä, jolloin valahtaa oikeasta asennosta, vaikka muuten olisikin ottamassa kontaktia toivotulla tavalla.
Neljä keppiä ohjureilla. Taidettiin molemmat olla yhtä hämmennyksissämme. Hippa ihmetteli vähän ohjureita ja itse säädin väärien ohjaavien käsien kanssa (hankalaa, kun ei osaa sujuvasti enää vetää namikädellä, Ursan kanssa siitä vaiheesta on niiiiiin kauan). Kyllä se siitä vielä. :)
Rengas meni alkuun tosi hyvin. Pari kertaa matalalta, eikä Hippa epäröinyt yhtään. Korotettiin ja sama juttu, Hippa tuli hyvin läpi oikeasta reiästä. Sitten iski - harmi kyllä - ahneus ja saatiin muutama epäonnistunut suoritus, kun ahnehdittiin korkeutta. Matalammalta taas saatiin onnistumiset ja lopetettiin niihin.
Mutkaputkeen Hippa ei mennyt, suoraan ja loivalla kaarella olevaan putkeen kyllä. Niina palkkasi karvahanskalla putken päässä. Samoin otettiin Niina avuksi aidalla, jotta Hippa sai palkan muualta kuin minulta. Hipalle pitää samantien opettaa sitä, ettei palkka tule multa, se muutenkin hakee tosi paljon minun luo, eikä irtoa esteille.
Päästään onneksi myös itsenäísesti treenaamaan ja ehkä sitä myöten ruvetaan kehittymäänkin...
kouluttaja: Minna Räsänen
Tuurataan Hipan kanssa Minnan jatkoryhmässä. Ekakerta oli vähän säätämistä. Tauon aikana neiti ei ole vaivannut päätään agilityn ajattelemisella, erityisesti hankaluutta aiheutti peräkkäisten esteiden suorittaminen (alkeiskurssilla Hippa kyllä suoritti parhaimmillaan 3-4 estettä peräkkäin, joten toivoa paluuseen on...).
Hippa muisti loistavasti puomin suorituksen, pari kertaa otettiin hihnassa, mutta niiden jälkeen pystyikin Hipan päästämään vapaaksi, sillä se ei ollut ryntäilemässä minnekään. Tasainen puominylitys, namin syöminen ja kontaktille 2on-2off istahtaminen. Luvalla pois. Upeaa Hippa! Molemmat puolet toimi hyvin. Myös Aa toimi hyvin. Hippa kiipesi esteelle epäröimättä. Nami oli alustalla maassa, mutta otin Hipan lisäksi Aan alla vastaan, että saatiin suora alastulo. Hipalla on ollut se ropleemi, että se istuu kontaktille oikea kylki edellä, jolloin valahtaa oikeasta asennosta, vaikka muuten olisikin ottamassa kontaktia toivotulla tavalla.
Neljä keppiä ohjureilla. Taidettiin molemmat olla yhtä hämmennyksissämme. Hippa ihmetteli vähän ohjureita ja itse säädin väärien ohjaavien käsien kanssa (hankalaa, kun ei osaa sujuvasti enää vetää namikädellä, Ursan kanssa siitä vaiheesta on niiiiiin kauan). Kyllä se siitä vielä. :)
Rengas meni alkuun tosi hyvin. Pari kertaa matalalta, eikä Hippa epäröinyt yhtään. Korotettiin ja sama juttu, Hippa tuli hyvin läpi oikeasta reiästä. Sitten iski - harmi kyllä - ahneus ja saatiin muutama epäonnistunut suoritus, kun ahnehdittiin korkeutta. Matalammalta taas saatiin onnistumiset ja lopetettiin niihin.
Mutkaputkeen Hippa ei mennyt, suoraan ja loivalla kaarella olevaan putkeen kyllä. Niina palkkasi karvahanskalla putken päässä. Samoin otettiin Niina avuksi aidalla, jotta Hippa sai palkan muualta kuin minulta. Hipalle pitää samantien opettaa sitä, ettei palkka tule multa, se muutenkin hakee tosi paljon minun luo, eikä irtoa esteille.
Päästään onneksi myös itsenäísesti treenaamaan ja ehkä sitä myöten ruvetaan kehittymäänkin...
2x treeni/vko.
Pieni kooste Ursan tämän viikkoisista treeneistä.
URSA - 2.-3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT ke 9.2.2011
kouluttaja: Tanja Virtanen
* pakkasta ulkona noin -10, hallissa noin -5
Ratatreeni, yht. 15 estettä. Suhteellisen helppo rata, vähän esteelle linjausta, ennakoivaa valssia ja Herralan kulman ohjausta. Ursa teki hyvin hommia ja saatiin kehuja siitä, että vauhti pysyi tasaisesti päällä koko radan alusta loppuun asti.
Kokeiltiin renkaalta pussiin kohtaa sekä valssaten esteiden väliin, että niin, että jäin esteiden sisäpuolelle ja tein persjätön pussin ja keppien väliin. Molemmat toimi ohjauksellisesti, kello jos olisi ollut se olisi kertonut kumpi tapa oli nopeampi. Herralan kulman tein takaaleikaten ja valssaten puomille.
Kontaktit olivat ongelmalliset tänään. Ensimmäisellä radanomaisella suorituksella jouduin korjaamaan sekä Aan, että puomin uudelleen. Ursa kyllä otti kontaktit, mutta ei edes aikonut pysähtyä (suoritus siis ärsyttävällä tavalla samanlainen mitä kisoissakin). Toisella sessiolla sain oikeanlaisen tatsin kontakteille, sopivan tiukka, mutta positiivinen. Puomilla jo pelkkä kehuminen estettä ylittäessä auttoi siihen, että kuunteli alastulolla paremmin. Pitää tulla tekemään itsenäisesti kontakteja (sekä kepeille vauhtia namikipon kanssa). Täytyy löytää se sopiva tunnetila, jolla saavutetaan toivotunlaiset kontaktisuoritukset. Se on herkkää touhua. Jos olen liian tiukka, Ursa rupeaa himmailemaan, jos en ole tarpeeksi tiukka, se ei pysähdy...
Ollaan treenattu Tanjan ryhmässä viimeksi silloin, kun oltiin Kilpailemaan-kurssilla joskus syksyllä 2007. Toki niistä ajoista on tapahtunut paljon kehitystä (onneksi!) ja onkin kiintoisaa kuulla, mitä Tanjalla on sanottavaa meistä nyt (tai no, Mimmulla myös, sillä tämä on varsinaisesti heidän yhteisesti vetämänsä ryhmä). Tällä kertaa ainakin sanoi, että yhteistyö pelaa ja olen itse oppinut ohjaamaan Ursaa. Hommat tapahtuu oikea-aikaisesti jne. (Näitä kuuntelee mielellään tietysti, sillä Tanja on itselleni sellainen tietynlainen guru (varmaan siitä Kilpailemaan-kurssista ja perseelle potkimisesta johtuen), jota pidän hyvänä ohjaajana, jonka ohjaukset on hiottuja ja oikea-aikaisia. Varmasti osaa katsoa meneekö ohjaukset oikein.)
URSA - KILPA-ryhmän YHTEISTREENIT to 10.2.2011
ei kouluttajaa, seurattiin toinen toisiamme
(meidän lisäksi treenaamassa Väne + Pongo ja Kaitsu + Onsku)
* pakkasta pihalla lähelle 20, hallissa -10, treenit oli varsinaisesti peruttu
Hyvä treeni, sovellettu eilisen itsenäisen ryhmän treenistä. Paljon samaa mitä Tanjan vetämissä treeneissä eilen, tosin tehtiin rata toisinpäin, alkaen keinulta. Päälimmäisenä käteen jäi huikean onnistuneet persjätöt. Käytän näitä jo suhteellisen sujuvasti (aikalailla tasan vuosi siitä, kun otin persjätöt repertuaariin), mutta edelleen käytön soveltamista voi miettiä, ne toimivat tosi hyvin ja lisäävät vauhtia.
Ursa kääntyi hienosti pussista uukkarinna renkaalle (mikä oli Pongolle ja Onskulle vaikea paikka). Aan alla olevaan putkeen sain vietyä ehdottomasti parhaiten ja sujuvimmin persjätöllä. Toimi UPEASTI! Keinun jälkeistä kulmaa tein paitsi perinteisesti vekaten, pyörittäen ja valssaten, kuin myös Kaitsun tyyliin jaakotuksella. Toimi sekin, Ursa kävi todennäköisesti vähän pienemmällä kurvilla, kello kertoisi mikä suoritustapa olisi nopein. Putkea Ursa ei kuitenkaan tsiigaillut, vaikka se olikin lähellä. Puomin jälkeistä kulmaa tehtiin paitsi koira vasemmalla sylikäännöllä + valssilla kuin myös koira oikealla pyörittäen ja toisen esteen takaa niistäen. Molemmat toimi.
Puomilla tehtiin tosi onnistuneita kontakteja, WAU! Muutamia toistoja ihan pelkkää ylösmenoa ja pelkkää alasmenoa. Tein myös vähän eri tavoilla. Jätin Ursan odottamaan ja menin itse n.1/3 puomia eteenpäin ja kutsuin Ursan tekemään kontaktin. Hyvin toimi sekin. Edelleen palkkasin puomin ohi. Saatiin monta hyvää puomitoistoa vauhdilla ja yksittäisenä esteenä. Tänään Aa oli vaikeampi, pari kertaa tuli juosten alas (otti siis kontaktialueen, mutta ei pysähtynyt 2on-2off). Hyvät treenit!
URSA - 2.-3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT ke 9.2.2011
kouluttaja: Tanja Virtanen
* pakkasta ulkona noin -10, hallissa noin -5
Ratatreeni, yht. 15 estettä. Suhteellisen helppo rata, vähän esteelle linjausta, ennakoivaa valssia ja Herralan kulman ohjausta. Ursa teki hyvin hommia ja saatiin kehuja siitä, että vauhti pysyi tasaisesti päällä koko radan alusta loppuun asti.
Kokeiltiin renkaalta pussiin kohtaa sekä valssaten esteiden väliin, että niin, että jäin esteiden sisäpuolelle ja tein persjätön pussin ja keppien väliin. Molemmat toimi ohjauksellisesti, kello jos olisi ollut se olisi kertonut kumpi tapa oli nopeampi. Herralan kulman tein takaaleikaten ja valssaten puomille.
Kontaktit olivat ongelmalliset tänään. Ensimmäisellä radanomaisella suorituksella jouduin korjaamaan sekä Aan, että puomin uudelleen. Ursa kyllä otti kontaktit, mutta ei edes aikonut pysähtyä (suoritus siis ärsyttävällä tavalla samanlainen mitä kisoissakin). Toisella sessiolla sain oikeanlaisen tatsin kontakteille, sopivan tiukka, mutta positiivinen. Puomilla jo pelkkä kehuminen estettä ylittäessä auttoi siihen, että kuunteli alastulolla paremmin. Pitää tulla tekemään itsenäisesti kontakteja (sekä kepeille vauhtia namikipon kanssa). Täytyy löytää se sopiva tunnetila, jolla saavutetaan toivotunlaiset kontaktisuoritukset. Se on herkkää touhua. Jos olen liian tiukka, Ursa rupeaa himmailemaan, jos en ole tarpeeksi tiukka, se ei pysähdy...
Ollaan treenattu Tanjan ryhmässä viimeksi silloin, kun oltiin Kilpailemaan-kurssilla joskus syksyllä 2007. Toki niistä ajoista on tapahtunut paljon kehitystä (onneksi!) ja onkin kiintoisaa kuulla, mitä Tanjalla on sanottavaa meistä nyt (tai no, Mimmulla myös, sillä tämä on varsinaisesti heidän yhteisesti vetämänsä ryhmä). Tällä kertaa ainakin sanoi, että yhteistyö pelaa ja olen itse oppinut ohjaamaan Ursaa. Hommat tapahtuu oikea-aikaisesti jne. (Näitä kuuntelee mielellään tietysti, sillä Tanja on itselleni sellainen tietynlainen guru (varmaan siitä Kilpailemaan-kurssista ja perseelle potkimisesta johtuen), jota pidän hyvänä ohjaajana, jonka ohjaukset on hiottuja ja oikea-aikaisia. Varmasti osaa katsoa meneekö ohjaukset oikein.)
URSA - KILPA-ryhmän YHTEISTREENIT to 10.2.2011
ei kouluttajaa, seurattiin toinen toisiamme
(meidän lisäksi treenaamassa Väne + Pongo ja Kaitsu + Onsku)
* pakkasta pihalla lähelle 20, hallissa -10, treenit oli varsinaisesti peruttu
Hyvä treeni, sovellettu eilisen itsenäisen ryhmän treenistä. Paljon samaa mitä Tanjan vetämissä treeneissä eilen, tosin tehtiin rata toisinpäin, alkaen keinulta. Päälimmäisenä käteen jäi huikean onnistuneet persjätöt. Käytän näitä jo suhteellisen sujuvasti (aikalailla tasan vuosi siitä, kun otin persjätöt repertuaariin), mutta edelleen käytön soveltamista voi miettiä, ne toimivat tosi hyvin ja lisäävät vauhtia.
Ursa kääntyi hienosti pussista uukkarinna renkaalle (mikä oli Pongolle ja Onskulle vaikea paikka). Aan alla olevaan putkeen sain vietyä ehdottomasti parhaiten ja sujuvimmin persjätöllä. Toimi UPEASTI! Keinun jälkeistä kulmaa tein paitsi perinteisesti vekaten, pyörittäen ja valssaten, kuin myös Kaitsun tyyliin jaakotuksella. Toimi sekin, Ursa kävi todennäköisesti vähän pienemmällä kurvilla, kello kertoisi mikä suoritustapa olisi nopein. Putkea Ursa ei kuitenkaan tsiigaillut, vaikka se olikin lähellä. Puomin jälkeistä kulmaa tehtiin paitsi koira vasemmalla sylikäännöllä + valssilla kuin myös koira oikealla pyörittäen ja toisen esteen takaa niistäen. Molemmat toimi.
Puomilla tehtiin tosi onnistuneita kontakteja, WAU! Muutamia toistoja ihan pelkkää ylösmenoa ja pelkkää alasmenoa. Tein myös vähän eri tavoilla. Jätin Ursan odottamaan ja menin itse n.1/3 puomia eteenpäin ja kutsuin Ursan tekemään kontaktin. Hyvin toimi sekin. Edelleen palkkasin puomin ohi. Saatiin monta hyvää puomitoistoa vauhdilla ja yksittäisenä esteenä. Tänään Aa oli vaikeampi, pari kertaa tuli juosten alas (otti siis kontaktialueen, mutta ei pysähtynyt 2on-2off). Hyvät treenit!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
