Tällaisia olen kirjoitellut JATin KILPA-foorumille. Nyt foorumi tyhjennetään uusien tulevien KILPAlaisten tieltä, joten pistetäänpäs talteen.
8.11.2010
URSA
suomenlapinkoiranarttu, 5v (s.7/2005)
2x SERTI-A
TAVOITTEET
Konkreettisina tavoitteinamme tulevalle vuodelle 2011:
- SM-kisat ja siellä finaaliradalle pääseminen
- 0-voitto ja sitä myöten
- osallistumisoikeus MM-karsintoihin.
- Asetan myös tavoitteeksemme valioitumisen vuonna 2011.
Tavoitteeseen asetetuista tuloksista on saavutettuna nyt marraskuussa 2010 SM-nollat sekä MM-karsintanollat lukuun ottamatta 0-voittoa. Lisäksi saimme juuri toisen agility sertimme, joten valioituminen on suhteellisen realistinen tavoite ensi vuodelle.
Muuten tavoitteenamme on vakiinnuttaa kisaamiseen ja treenaamiseen tietty rentous, vaivattomuus ja ”flow”, sekä parantaa 0-tulosvarmuuttamme. Pitää hauskaa ja parantaa edelleen yhteistyötä.
ONGELMAT & TREENIN PAIKAT
- kontaktit nopeammiksi ja koiran suoritukseen itsevarmuutta
- kepeille vauhtia
OHJAAJAN TREENATTAVA
- tilan antaminen koiralle
- ohjaamisen oikea-aikaisuuden ja ennakoinnin hiominen
- koiraan ja sen osaamiseen luottaminen
- liikkuvuutta ja rohkeutta ohjaamiseen
- fyysisen kunnon parantaminen
VAHVUUDET
Ursa
- kuuliainen, ei sooloile
- hyppyvarma
- osaa tehdä tiukat kaarrokset
- toimii lähes kaikilla ohjaustavoilla
Susanna
- tajuaa koiran suorituslinjat
- tietää mikä toimii itselle ja koiralle
- kehityskelpoinen
RYHMÄÄN JA KEHITTYMISEEN PANOSTAMINEN /
MITÄ OLEN VALMIS TEKEMÄÄN
- sitoudun osallistumaan koulutuksiin sekä valmennusviikonlopuille ja/tai –arki-illoille
- olen valmis parantamaan myös omaa fyysistä rapakuntoani…
- osaamiseni ja ymmärtämiseni puitteissa haluan kommentoida toisten treenejä ja kehittyä siinä, uskaltautua löytämään pääpointit myös kokeneempien treenaajien suorituksista
- olen valmis rakentamaan yhteishenkeä ja osallistumaan myös ilman koiraa järjestettäviin kinkereihin (vaikka sitten pelaamaan sitä polttopalloa tai hippaa lämmittelyn merkeissä )
- voin olla porukalla järjestämässä möllikisoja sekä esim. Toivo-ryhmän treenisessioita
Voisin luvata pitää säännöllisemmin treenipäiväkirjaa kuin tähän asti... Pari vuotta sitten treenien kirjaamiseen oli kunnollinen tuntuma, mutta nyttemmin se on ikävä kyllä pikkasen jäänyt.
(Treeniblogi löytyy osoitteesta http://sosuka-treenit.blogspot.com/ )
KISAAMINEN
Olemme tähän asti kisanneet säännöllisesti ainakin kerran kuussa pois lukien Ursan juoksujen pakottamat tauot. Pyrin talvikaudellakin osallistumaan kisoihin jossain, paitsi että meillä säilyy tuntuma kisaamiseen, myös siksi, että itsekäs ohjaaja nauttii suurensuuresti kisaamisesta.
Tänä vuonna vielä kotikisat, Laukaa sekä todennäköisesti Joensuu.
Ensivuotta vielä suunnitellaan, mutta todennäköisesti se 2-6 starttia/kk.
MITÄ TOIVON RYHMÄLTÄ
- samanhenkistä tavoitteellista treeniryhmää
- avoimmuutta ja yhteishenkeä
- tukea, kannustusta, kommentteja
- sisäistä arvostusta (kaikki kommentit treenisuorituksesta ja mahdolliset parannusehdotukset ovat arvokkaita)
- treenikavereita ja perään katsojia itsenäisiin treeneihin (olen surkea treenaamaan itsenäisesti, teen helposti liikaa toistoja ja junnaan paikallaan löytämättä ulospääsyä esimerkiksi epäonnistuneesta suorituksesta)
Ikäväkseni vuorotyö tulee rajoittamaan jonkin verran osallistumistamme. Toivon, että rajoittuminen on mahdollisimman vähäistä ja tulen tekemään kyllä sen eteen, että saan valmennusviikonloput vapaaksi ja mahdollisuuksien puitteissa myös treeni-iltoina aamuvuorot. Jälkimmäinen tavoite ei todennäköisesti tule toteutumaan, joten ryhmäläiset saavat tottua, että tulen teoriassa noin joka toinen viikko treeneihin myöhässä – osallistumistamme se ei kuitenkaan estä, sen vannon.
10.1.2011
Ursa + Susanna 2010
kisat 49 kpl
nollat 23 kpl / 46,9%
yliaikanollat 1kpl / 2,0%
vitoset 7kpl / 14,3%
muut 8kpl / 16,3%
hylätyt 10kpl / 20,4%
(yliaikaisia kaikista tuloksista 6kpl / 12,2%)
10.1.2011
Viime vuoden koosteen jälkeen on hyvä palata maan pinnalle uuden vuoden 2011 epämenestyksen merkeissä. Kisavuosi starttasi Hyvinkäällä viikko siten viikonloppuna 2.1. Kotiintuomisina upea sarja - 3x HYL. Tästä on suunta vain ylöspäin...
Harvinaislaatuista tasaisten tulosten sarjaa meille. Loppuvuosi täytyy sitten vältellä ankarasti tällaisia floppeja.
Treenitauko näkyi molempien menemisessä, enempi ohjaajassa kylläkin, mutta Ursakin liikkui laput silmillä ja bongaili esteitä eteenpäin ihan eri tavalla mitä yleensä. Ursa harvoin sooloilee ja lukitsee esteitä omavaltaisesti, meillä toimii täpärätkin pelastukset. Eipä pelannut Hyvinkäällä, joten tuloskunto oli mitä oli.
Odottelen innokkaasti, että treenit alkavat tälle vuodelle, jotta päästään hyvään rytmiin ja yhteistyön rutiiniin taas kiinni.
13.4.2011
Huippufiilikset meneillään, vuoden 2011 tavoitteista saavutettu erittäin konkreettinen rajapyykki agilitypolullamme.
Ursasta tuli Pieksämäellä 10.4. AGILITYVALIO!
Hyvinkään triplahyllyn jälkeen aivan alkuvuodesta olemme kisanneet 26.-27.3 kotikisoissa yhteensä neljä starttia, sekä viime viikonloppuna kaksi starttia kotikisoissa 9.4. ja kaksi starttia Pieksämäellä 10.4.
Tuloskunto tämän vuoden yhteensä 11 startissa:
4 hyllyä, 1 vitonen ja 6 puhdasta rataa, joista kaksi yliajalla. Puhtaista radoista kaksi on ollut sijoituksia.
26.-27.3.2011 - JYVÄSKYLÄ
Lauantaina Jalosen Karin molemmilta radoilta tehtiin sujuvat nollat (HR 0/-4,00 sij.5/38 ja 0/-1,80 sij.8./40). Sunnuntaina Kokkosen Tuijan tuomaroimilta radoilta ensin HYL ja sitten sijoitusnolla, joskin harmittavasti yliajalla (HYL ja 2,12 sij.3./40).
9.4.2011 - JYVÄSKYLÄ
Kotikisoissa pari starttia Sami Topran tuomaroimilla radoilla. Ekaradalla AVAutuminen oli jo lähellä, aika olisi riittänyt 2.sijaan ja sertiin, mutta valioituminen livahti kontaktivirheeseen (tulos 5/-4,77, sij.10./36), toiselta radalta nolla (tulos 0/-2,07, sij.7./37).
10.4.2011. - PIEKSÄMÄKI
Agikisattiin Ursan kanssa Pieksämäellä Hannele Lummerannan tiukka-aikaisilla radoilla. Ensimmäiseltä radalta puhdas suoritus, joskin harmittavasti yliajalla (1,52, sij.5). Toinen rata oli kiinnostavalla tavalla erilainen ja ohjauksellisesti monella tapaa ratkaistavissa, onnistuin valitsemaan meille parhaiten toimivat ratkaisut ja ohjaamaan Ursaa varmasti ja rohkeasti, Ursa liikkui hyvin, toimi ohjauksen mukaan ja teki tiukat kurvit. Millekään ylimääräiselle ei radalla olisi ollut aikaa - vaan meille se riitti! Ursalle SERT-A ja 2. sija puhtaalla radalla ja täpärällä ajalla -0,09 (0/-0,09, sij.2./25).
Viimeisen sertin myötä Ursa on kaiken treenaamisen ja kisaamisen jälkeen ansaitusti FI AVA! Mahtavaa!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste KILPA-ryhmä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste KILPA-ryhmä. Näytä kaikki tekstit
tiistai 27. syyskuuta 2011
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
Kahdet treenit. Kellottamista sekä persjättöjä.
Viime viikon treenien raportointia en ole kerinnyt tekemään. Siitä siis pikaisesti.
URSA & HAIKKA - 1.-3.lk TREENIT ke 9.3.
kouluttaja: Tanja Virtanen
Tanjan treeneissä keskiviikkona oli radanpätkä Virran Raunon tuomaroimalta 2.lk radalta. Siitä hyvä pätkä, että eri kohtia pystyi viemään eri tavoilla, joten saatiin kellotettua mitkä ohjaustavat sopii itselle ja millä saa sen nopeimman suorituksen.
Radalta tehtiin pätkä 1-10.
1-3 välin tein Ursalle vasemmalta puolelta (sisäkaarre) vietynä, lähtö yhtäaikaa. Toisena tapana otin sylikäännön. Näistä nopeampi oli vienti. Lisäksi aikaa sai nipistettyä myös sillä, että hain Ursan ihan putken suulta ja mentiin yhdessä puomille. Hitaampi oli jos olin kauempana koiran tullessa putkesta ja odotin Ursan tulemista puomille. Varsin odotettu tulos tässä. Ursalle sopii se, että tehdään hommia yhdessä ja lähekkäin ja siten, ettei mun oma liike pysähdy, sillä silloin pysähtyy myös Ursa.
Haikan kanssa tein saman välin oikealta (ulkokaarre) vietynä ja muistaakseni (...?) myös kutsuna sylikäännön kautta. Jokatapauksessa vienti sopii Haikallekin kuin myös se, että vien myös esteiden välit eli hain sen putken suulta kohti puomia.
Myös pätkän 4-9 pystyi tekemään usemmalla tavalla. Ensimmäiseksi kokeilin vasemmalta vientiä eli puomi jäi ohjaajan ja koiran väliin. Tässä selkeä näyttö pituudelle ja samantien persjättö 6-hypylle ja irti tilanteesta. Katseella ja ohjauksella koira putkeen, itse oli tarkoitus olla jo pitkällä menossa kohti muuria. Oma linja muurin oikean puoleista tolppaa kohti, etäisyyttä 6-hypyllä, eteneminen ei puomin suuntaista. Kun pisti töppöstä toisen eteen ja ajoitus oli kutosella kunnossa niin hyvin kerkesi vekkaamaan muurin tiukaksi kohti 8-putkea.
Toinen ohjausmahdollisuus oli puomin oikea puoli (puoli vaihtui oikealle jo ennen puomia). Tässä takaaleikkaus pituudelle näyttö kutoselle ja rohkeasti putkeen. Koirat eivät edes vilkaisseet puomia. Tässä kerkesi oikealla ajoituksella ja rohkeudella molempien koirien kanssa persjätölle putken jälkeen tai takaaleikaten muurilla.
Ursan kanssa toimi nopeiten (aika otettiin putkesta putkeen), että otin persjätöllä putkesta ja vekkasin oikeaan suuntaan kohti 8-putkea. Toiseksi nopein oli ensimmäinen konsti (puomi tavallaan layeroitiin osittain) ja hitain oli takaaleikkaus muurille. Nämäkin oletettuja, joten näyttää siltä, että tiedän miten Ursa toimii. Edestä ohjaukset ja liikkeen hidastuminen hidastaa Ursaa. Sama juttu myös Haikan kanssa kyllä. Haikka teki hyvin hommia ja keskittyi, hienoa huomata, että koira jota on lähinnä vain viety ja ohjattu valsseilla osaa myös irrota ja toimia muilla ohjauskiemuroilla.
Itsenäisesti otin keppejä sekä vauhtia hakien, että vaikeita kulmia kokeillen.
URSA - KILPA-ryhmän YHTEISTREENIT to 10.2.2011
ei koulutajaa (Laura & Tiina)
Kilparyhmän kimppatreeneissä torstaina Ursan kanssa tehtiin Vitikaisen Tiian kurssilla ollutta (jolloin me emme olleet mukana) pätkää. Ohjauksellisesti otin kaikki mahdolliset kohdat persjättöinä. Yllättävän hyvin toimi ja vauhti säilyi hyvin alusta loppuun, vaikka ulkopuolelta (Laura ja Tiina katsoi meidän treenaamista) katsottuna kuulemma olin monessa paikassa vähän myöhässä (nämä perjätöt ja erityisesti niiden soveltaminen on meillä (mulla!) vielä opetteluvaiheessa).
Vaikeimmaksi paikaksi muodostui pussin jälkeinen elämä. Ensimmäisellä kerralla Ursa sotkeutui pussiin ihan täysin. Taitaa olla ihan ensimmäinen kerta, kun kävi näin. Vaikutuksilta vältyttiin eli Ursa oli episodin jälkeen oma reipas itsensä. Se, että lähdin peruuttamalla väistämään keppejä ja valssasin/tein persjätön hypyn jälkeen kyllä toimi, mutta hyvä siitä ei tullut. Parempi vaihtoehto oli tehdä persjättö muurille ja ottaa seuraavat hypyt koira vasemmalla ulkokaarteessa. Tässä sai vain säätää ajoitusta tosissani. Vähän vekata muurille ja persjättö ajoissa. Kerta kerralta saatiin kurvia lyhyemmäksi, mutta vieläkin olisi voinut parantaa.
Muuten jäi kyllä hyvä mieli. Jokainen kerta kun uskallan viljellä nuita persjättöjä, sitä paremmin ne rupeaa sujua ja sen paremmin onnistutaan niillä myös kisoissa.
URSA & HAIKKA - 1.-3.lk TREENIT ke 9.3.
kouluttaja: Tanja Virtanen
Tanjan treeneissä keskiviikkona oli radanpätkä Virran Raunon tuomaroimalta 2.lk radalta. Siitä hyvä pätkä, että eri kohtia pystyi viemään eri tavoilla, joten saatiin kellotettua mitkä ohjaustavat sopii itselle ja millä saa sen nopeimman suorituksen.
1-3 välin tein Ursalle vasemmalta puolelta (sisäkaarre) vietynä, lähtö yhtäaikaa. Toisena tapana otin sylikäännön. Näistä nopeampi oli vienti. Lisäksi aikaa sai nipistettyä myös sillä, että hain Ursan ihan putken suulta ja mentiin yhdessä puomille. Hitaampi oli jos olin kauempana koiran tullessa putkesta ja odotin Ursan tulemista puomille. Varsin odotettu tulos tässä. Ursalle sopii se, että tehdään hommia yhdessä ja lähekkäin ja siten, ettei mun oma liike pysähdy, sillä silloin pysähtyy myös Ursa.
Haikan kanssa tein saman välin oikealta (ulkokaarre) vietynä ja muistaakseni (...?) myös kutsuna sylikäännön kautta. Jokatapauksessa vienti sopii Haikallekin kuin myös se, että vien myös esteiden välit eli hain sen putken suulta kohti puomia.
Myös pätkän 4-9 pystyi tekemään usemmalla tavalla. Ensimmäiseksi kokeilin vasemmalta vientiä eli puomi jäi ohjaajan ja koiran väliin. Tässä selkeä näyttö pituudelle ja samantien persjättö 6-hypylle ja irti tilanteesta. Katseella ja ohjauksella koira putkeen, itse oli tarkoitus olla jo pitkällä menossa kohti muuria. Oma linja muurin oikean puoleista tolppaa kohti, etäisyyttä 6-hypyllä, eteneminen ei puomin suuntaista. Kun pisti töppöstä toisen eteen ja ajoitus oli kutosella kunnossa niin hyvin kerkesi vekkaamaan muurin tiukaksi kohti 8-putkea.
Toinen ohjausmahdollisuus oli puomin oikea puoli (puoli vaihtui oikealle jo ennen puomia). Tässä takaaleikkaus pituudelle näyttö kutoselle ja rohkeasti putkeen. Koirat eivät edes vilkaisseet puomia. Tässä kerkesi oikealla ajoituksella ja rohkeudella molempien koirien kanssa persjätölle putken jälkeen tai takaaleikaten muurilla.
Ursan kanssa toimi nopeiten (aika otettiin putkesta putkeen), että otin persjätöllä putkesta ja vekkasin oikeaan suuntaan kohti 8-putkea. Toiseksi nopein oli ensimmäinen konsti (puomi tavallaan layeroitiin osittain) ja hitain oli takaaleikkaus muurille. Nämäkin oletettuja, joten näyttää siltä, että tiedän miten Ursa toimii. Edestä ohjaukset ja liikkeen hidastuminen hidastaa Ursaa. Sama juttu myös Haikan kanssa kyllä. Haikka teki hyvin hommia ja keskittyi, hienoa huomata, että koira jota on lähinnä vain viety ja ohjattu valsseilla osaa myös irrota ja toimia muilla ohjauskiemuroilla.
Itsenäisesti otin keppejä sekä vauhtia hakien, että vaikeita kulmia kokeillen.
URSA - KILPA-ryhmän YHTEISTREENIT to 10.2.2011
ei koulutajaa (Laura & Tiina)
Kilparyhmän kimppatreeneissä torstaina Ursan kanssa tehtiin Vitikaisen Tiian kurssilla ollutta (jolloin me emme olleet mukana) pätkää. Ohjauksellisesti otin kaikki mahdolliset kohdat persjättöinä. Yllättävän hyvin toimi ja vauhti säilyi hyvin alusta loppuun, vaikka ulkopuolelta (Laura ja Tiina katsoi meidän treenaamista) katsottuna kuulemma olin monessa paikassa vähän myöhässä (nämä perjätöt ja erityisesti niiden soveltaminen on meillä (mulla!) vielä opetteluvaiheessa).
Vaikeimmaksi paikaksi muodostui pussin jälkeinen elämä. Ensimmäisellä kerralla Ursa sotkeutui pussiin ihan täysin. Taitaa olla ihan ensimmäinen kerta, kun kävi näin. Vaikutuksilta vältyttiin eli Ursa oli episodin jälkeen oma reipas itsensä. Se, että lähdin peruuttamalla väistämään keppejä ja valssasin/tein persjätön hypyn jälkeen kyllä toimi, mutta hyvä siitä ei tullut. Parempi vaihtoehto oli tehdä persjättö muurille ja ottaa seuraavat hypyt koira vasemmalla ulkokaarteessa. Tässä sai vain säätää ajoitusta tosissani. Vähän vekata muurille ja persjättö ajoissa. Kerta kerralta saatiin kurvia lyhyemmäksi, mutta vieläkin olisi voinut parantaa.
Muuten jäi kyllä hyvä mieli. Jokainen kerta kun uskallan viljellä nuita persjättöjä, sitä paremmin ne rupeaa sujua ja sen paremmin onnistutaan niillä myös kisoissa.
torstai 24. helmikuuta 2011
Raunon kurssilla.
URSA - AGIKURSSI KILPAILEVILLE to 24.2.2011
kouluttaja Rauno Virta
Ai, että tykkäänkin Virran Raunosta kouluttajana! :D Eipä taaskaan jäänyt takataskuun muuta kuin pelkkää positiivista. Kannustavaa, positiivista ja rauhallista palautetta ja kärsivällistä kouluttamista. Kukapa ei tykkäisi koulutuksen päätteeksi tuntea onnistuneensa (itselläni on vastakkaisiakin kokemuksia joidenkin kouluttajien taholta).
Ratapiirrosta en ole vielä saanut sähköisenä, mutta päälimmäiset illan koulutuksesta.
Esteet 13-20
Huikeinta oli saada onnistumaan heti ensiyrittämällä (kuin myös seuraavilla yrittämillä) kohta, jossa ohjasin Ursan putken kauimmaiseen päähän putken takaa layeroiden. Tätä tavallaan jännitin eniten, mutta päätin riskillä kokeilla (yksi positiivinen piirre vielä Raunon koulutuksissa, siellä voi yrittää ja kokeilla sellaisiakin juttuja, joita ei vielä osaa tai luulee ettei osaa, eikä tarvitse pelätä epäonnistumisia. Hän luo sellaisen rennon ilmapiirin. Jälleen on vastakkaisiakin kokemuksia, joissa tekee mieli kokeilla sitä helpointa ja itsestäänselvintä vaihtoehtoa, ettei tulisi virheitä ja sitä myöten jollain tavalla osoittelua). Kieltämättä oli tunnelmat korkealla, kun Ursa kääntyi oikeaan putken päähän empimättä yhtään. Jujuna oli, että keppien jälkeen piti viedä metri puolitoista kauemmas vekille ja sieltä lähettää koira okserin yli. SIten oman linjan sai kääntymään suoraan eikä tarvinnut väistää itse putkea missään vaiheessa. Tämä tapa oli kieltämättä yllättävän luonnollinen tapa suorittaa. Hauskaa!
Ensimmäisellä onnistumisen kerralla olin niin tuohduksissani, että ajauduin putken jälkeen vahingoissa liian edelle ja tein onnistuneesti, mutta täysin extempore suunnittelematta pakkovalssin 18-esteen taakse. Muilla kerroilla ja suunnitellusti jäin esteiden sisäkurviin ja otin 18-hypyltä persjättönä. Pikkuinen vekki 18-19-välissä, ettei hyppää 19-20 väliä pitkäksi.
Okseri-putki-kohtaa tein myös siten, että menin itse putken suiden puolelle, ohjasin oikeaan päähän, jäin odottamaan ja vein 17-hypyllä takaaleikaten. Kepeiltä piti vekata lähempänä okseria ja pysytellä itse ihan kiinni putken suusta, ettei vie koiraa hyppäämään kauas. Onnistui tälläkin tavalla ihan mainiosti. Tässä piti vain oikeasti malttaa, että koira tulee putkesta, jotta ei ajaudu edelle takaaleikkauksessa. Yllättävän vaikeaa oli totella odottelukäskyä, kun jalat ihan väkisin liikkui eteenpäin, Raunon ääni kuului taustalla: "Odota. Odota. Odota!" - ja jalat vain vei eteenpäin... Ei silti ongelmaa onnistumisessa, vaan joskus on vain niin vaikeaa itse pysähtyä ja odottaa koiraa.
Esteet 1-5
Radan huippukohdasta alkuun palaten....
Alku tuntui sujuvammalta esteiden ulkopuolelta ohjattuna (3-aita takaakierrolla ja keinu vasemmalta). Sainkin hyvin ohjattua Ursan 1-hypyn yli siten, että itse olin 2-hypyn kohdalla ja otin askeleen eteenpäin ja ohjasin liikkeellä ykkösen yli, siellä vastaan kakkonen ja esteiden lähellä pysyen takaakiertoon (ettei koira hyppää kakkosella liian etäälle, vaan pysyy tiukalla kurvilla). Tällä puolella ohjaten, myös 5-putkeen vienti oli jotenkin sujuva ja looginen.
Kokeilin alun myös esteiden sisäpuolella ohjaten, periaate samanlainen (eli ohjaus alkoi 2-hypyn riman tai jopa kauemman siivekkeen kohdalta). Tämä puoli oli vaikeampi Ursalle (ja minulle....), tätä piti helpottaa siten, että itse "kurotin" ohjaavaa kättä ja katsetta, että Ursa näki riman yli. Ykkösen yli, kakkoselle ja ennen 2-hypyn ponnistusta jo vastakkainen käsi, jotta tulee välistä tiukalla ja siitä kolmosen yli ja keinulle. Keinuosuus tai pikemminkin siltä putkeen vienti oli tältä puolelta vaikeampaa. Ursa ei osaa suorittaa keinua kovin itsenäisesti (vissiinkin treenin paikka ;) ) ja koska itse olin niin lähellä Ursaa ja väärä putken pää myös, niin Ursahan sujahti väärästä päästä, vaikka otin vastakkaista kättä kääntämään. Leena ja Ansa tekivät valssin keinun päähän. Sekin olisi ehkä varteenotettavampi vaihtoehto, kuin vastakkaisella kädellä vetäminen. Kyllähän Ursa putkiin hakee. Täytyy namilla opettaa Ursaa menemään ihan keinun päähän saakka.
Otettiin vielä namikippo avuksi, Ursa etesi sille ja itse sain mahdollisuuden siirtyä oikean putken pään kohdille selin, Ursalle kutsu tykö ja oikean putken suun kohdalla koiran puoleinen käsi "imaisee" koiran puitkeen.
Omin vaihtoehto oli ehdottomasti se ykkösvaihtoehto (Onneksi tunnen miten Ursa ja minä tiiminä toimimme, jotta tämän ykköseksi alunperin valitsinkin. Meille toimii yksinkertaiset vaihtoehdot, jossa ei tarvitse kääntyillä tai vetää koiraa rintamasuuntaa kohti, se jarruttaa Ursaa aina enemmän.).
Esteet 6-7 ja 8-12
Putken jälkeen menin 6-7 hyppyjen väliin perjätöllä. Pitää muistaa se mikä meinasi kokoajan unohtua, vastakkainen käsi jo ajoissa esille ennakoimaan koiralle tiukkaa käännöstä seuraavalla hypyllä. Ennakoivuus!
Ensimmäinen yrittämä piti sisällään käännön 9-putkeen, koira siis pysyi kokoajan vasemmalla puolella, kun Ursa irtosi putkeen niin itse pinkaisin suorinta reittiä hyppyjen vasenta puolta 12-hypylle ajatuksena päällejuoksu. Taakse ei saanut vilkuilla kuin vasta 11- ja 12-hyppyjen välissä. Tällä yrittämällä Ursa tuli 10-hypyn ohi, oma liike veti siis tässä liikaa vasemmalle. Naureskeltiinkin, että miten tiesin, että Ursa tuli ohi, kun taakse ei saanut katsoa... Juu-u, se on yllättävän vaikeaa olla vilkuilematta, vaikka käsketään... ;)
Paremmin onnistui, kun valssasin 8-hypyltä 9-putkeen (sain siis metrin verran etumatkaa oikealle) ja lähdin siitä tuplapersjätölle, kropan kääntö ja ohjauspuolen vaihto 10-hypyn ja 11-hypyn siivekkeen kohdalla - ja taakse ei vilkuilla! ;) Tämä kohta onnistui hienosti persjätöillä (tuli ihan mieleen parin viikon takaiset treenit Vänen ja Kaitsun kanssa, kun Ursan kanssa onnistuttiin triplapersjätöillä putkeen upean sujuvasti), mutta vielä hakisin varmuutta omaan liikkumiseeni.
Radan lopun kepeiltä 20-hypylle kävinkin jo läpi selostuksen alussa. Kaikkiaan koulutuksesta jäi oikein oikein hyvä ja onnistunut mieli. Rauno kehui, että Ursasta löytyy vauhtia ja selkeästihän se kiihdyttää kunnon menoon siinä vaiheessa, kun itse ohjaan varmasti ja näennäisellä riskillä. Ursa on ihan huippuotus!
Kiitos Rauno ja treenikaverit!
kouluttaja Rauno Virta
Ai, että tykkäänkin Virran Raunosta kouluttajana! :D Eipä taaskaan jäänyt takataskuun muuta kuin pelkkää positiivista. Kannustavaa, positiivista ja rauhallista palautetta ja kärsivällistä kouluttamista. Kukapa ei tykkäisi koulutuksen päätteeksi tuntea onnistuneensa (itselläni on vastakkaisiakin kokemuksia joidenkin kouluttajien taholta).
Ratapiirrosta en ole vielä saanut sähköisenä, mutta päälimmäiset illan koulutuksesta.
Esteet 13-20
Huikeinta oli saada onnistumaan heti ensiyrittämällä (kuin myös seuraavilla yrittämillä) kohta, jossa ohjasin Ursan putken kauimmaiseen päähän putken takaa layeroiden. Tätä tavallaan jännitin eniten, mutta päätin riskillä kokeilla (yksi positiivinen piirre vielä Raunon koulutuksissa, siellä voi yrittää ja kokeilla sellaisiakin juttuja, joita ei vielä osaa tai luulee ettei osaa, eikä tarvitse pelätä epäonnistumisia. Hän luo sellaisen rennon ilmapiirin. Jälleen on vastakkaisiakin kokemuksia, joissa tekee mieli kokeilla sitä helpointa ja itsestäänselvintä vaihtoehtoa, ettei tulisi virheitä ja sitä myöten jollain tavalla osoittelua). Kieltämättä oli tunnelmat korkealla, kun Ursa kääntyi oikeaan putken päähän empimättä yhtään. Jujuna oli, että keppien jälkeen piti viedä metri puolitoista kauemmas vekille ja sieltä lähettää koira okserin yli. SIten oman linjan sai kääntymään suoraan eikä tarvinnut väistää itse putkea missään vaiheessa. Tämä tapa oli kieltämättä yllättävän luonnollinen tapa suorittaa. Hauskaa!
Ensimmäisellä onnistumisen kerralla olin niin tuohduksissani, että ajauduin putken jälkeen vahingoissa liian edelle ja tein onnistuneesti, mutta täysin extempore suunnittelematta pakkovalssin 18-esteen taakse. Muilla kerroilla ja suunnitellusti jäin esteiden sisäkurviin ja otin 18-hypyltä persjättönä. Pikkuinen vekki 18-19-välissä, ettei hyppää 19-20 väliä pitkäksi.
Okseri-putki-kohtaa tein myös siten, että menin itse putken suiden puolelle, ohjasin oikeaan päähän, jäin odottamaan ja vein 17-hypyllä takaaleikaten. Kepeiltä piti vekata lähempänä okseria ja pysytellä itse ihan kiinni putken suusta, ettei vie koiraa hyppäämään kauas. Onnistui tälläkin tavalla ihan mainiosti. Tässä piti vain oikeasti malttaa, että koira tulee putkesta, jotta ei ajaudu edelle takaaleikkauksessa. Yllättävän vaikeaa oli totella odottelukäskyä, kun jalat ihan väkisin liikkui eteenpäin, Raunon ääni kuului taustalla: "Odota. Odota. Odota!" - ja jalat vain vei eteenpäin... Ei silti ongelmaa onnistumisessa, vaan joskus on vain niin vaikeaa itse pysähtyä ja odottaa koiraa.
Esteet 1-5
Radan huippukohdasta alkuun palaten....
Alku tuntui sujuvammalta esteiden ulkopuolelta ohjattuna (3-aita takaakierrolla ja keinu vasemmalta). Sainkin hyvin ohjattua Ursan 1-hypyn yli siten, että itse olin 2-hypyn kohdalla ja otin askeleen eteenpäin ja ohjasin liikkeellä ykkösen yli, siellä vastaan kakkonen ja esteiden lähellä pysyen takaakiertoon (ettei koira hyppää kakkosella liian etäälle, vaan pysyy tiukalla kurvilla). Tällä puolella ohjaten, myös 5-putkeen vienti oli jotenkin sujuva ja looginen.
Kokeilin alun myös esteiden sisäpuolella ohjaten, periaate samanlainen (eli ohjaus alkoi 2-hypyn riman tai jopa kauemman siivekkeen kohdalta). Tämä puoli oli vaikeampi Ursalle (ja minulle....), tätä piti helpottaa siten, että itse "kurotin" ohjaavaa kättä ja katsetta, että Ursa näki riman yli. Ykkösen yli, kakkoselle ja ennen 2-hypyn ponnistusta jo vastakkainen käsi, jotta tulee välistä tiukalla ja siitä kolmosen yli ja keinulle. Keinuosuus tai pikemminkin siltä putkeen vienti oli tältä puolelta vaikeampaa. Ursa ei osaa suorittaa keinua kovin itsenäisesti (vissiinkin treenin paikka ;) ) ja koska itse olin niin lähellä Ursaa ja väärä putken pää myös, niin Ursahan sujahti väärästä päästä, vaikka otin vastakkaista kättä kääntämään. Leena ja Ansa tekivät valssin keinun päähän. Sekin olisi ehkä varteenotettavampi vaihtoehto, kuin vastakkaisella kädellä vetäminen. Kyllähän Ursa putkiin hakee. Täytyy namilla opettaa Ursaa menemään ihan keinun päähän saakka.
Otettiin vielä namikippo avuksi, Ursa etesi sille ja itse sain mahdollisuuden siirtyä oikean putken pään kohdille selin, Ursalle kutsu tykö ja oikean putken suun kohdalla koiran puoleinen käsi "imaisee" koiran puitkeen.
Omin vaihtoehto oli ehdottomasti se ykkösvaihtoehto (Onneksi tunnen miten Ursa ja minä tiiminä toimimme, jotta tämän ykköseksi alunperin valitsinkin. Meille toimii yksinkertaiset vaihtoehdot, jossa ei tarvitse kääntyillä tai vetää koiraa rintamasuuntaa kohti, se jarruttaa Ursaa aina enemmän.).
Esteet 6-7 ja 8-12
Putken jälkeen menin 6-7 hyppyjen väliin perjätöllä. Pitää muistaa se mikä meinasi kokoajan unohtua, vastakkainen käsi jo ajoissa esille ennakoimaan koiralle tiukkaa käännöstä seuraavalla hypyllä. Ennakoivuus!
Ensimmäinen yrittämä piti sisällään käännön 9-putkeen, koira siis pysyi kokoajan vasemmalla puolella, kun Ursa irtosi putkeen niin itse pinkaisin suorinta reittiä hyppyjen vasenta puolta 12-hypylle ajatuksena päällejuoksu. Taakse ei saanut vilkuilla kuin vasta 11- ja 12-hyppyjen välissä. Tällä yrittämällä Ursa tuli 10-hypyn ohi, oma liike veti siis tässä liikaa vasemmalle. Naureskeltiinkin, että miten tiesin, että Ursa tuli ohi, kun taakse ei saanut katsoa... Juu-u, se on yllättävän vaikeaa olla vilkuilematta, vaikka käsketään... ;)
Paremmin onnistui, kun valssasin 8-hypyltä 9-putkeen (sain siis metrin verran etumatkaa oikealle) ja lähdin siitä tuplapersjätölle, kropan kääntö ja ohjauspuolen vaihto 10-hypyn ja 11-hypyn siivekkeen kohdalla - ja taakse ei vilkuilla! ;) Tämä kohta onnistui hienosti persjätöillä (tuli ihan mieleen parin viikon takaiset treenit Vänen ja Kaitsun kanssa, kun Ursan kanssa onnistuttiin triplapersjätöillä putkeen upean sujuvasti), mutta vielä hakisin varmuutta omaan liikkumiseeni.
Radan lopun kepeiltä 20-hypylle kävinkin jo läpi selostuksen alussa. Kaikkiaan koulutuksesta jäi oikein oikein hyvä ja onnistunut mieli. Rauno kehui, että Ursasta löytyy vauhtia ja selkeästihän se kiihdyttää kunnon menoon siinä vaiheessa, kun itse ohjaan varmasti ja näennäisellä riskillä. Ursa on ihan huippuotus!
Kiitos Rauno ja treenikaverit!
perjantai 11. helmikuuta 2011
2x treeni/vko.
Pieni kooste Ursan tämän viikkoisista treeneistä.
URSA - 2.-3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT ke 9.2.2011
kouluttaja: Tanja Virtanen
* pakkasta ulkona noin -10, hallissa noin -5
Ratatreeni, yht. 15 estettä. Suhteellisen helppo rata, vähän esteelle linjausta, ennakoivaa valssia ja Herralan kulman ohjausta. Ursa teki hyvin hommia ja saatiin kehuja siitä, että vauhti pysyi tasaisesti päällä koko radan alusta loppuun asti.
Kokeiltiin renkaalta pussiin kohtaa sekä valssaten esteiden väliin, että niin, että jäin esteiden sisäpuolelle ja tein persjätön pussin ja keppien väliin. Molemmat toimi ohjauksellisesti, kello jos olisi ollut se olisi kertonut kumpi tapa oli nopeampi. Herralan kulman tein takaaleikaten ja valssaten puomille.
Kontaktit olivat ongelmalliset tänään. Ensimmäisellä radanomaisella suorituksella jouduin korjaamaan sekä Aan, että puomin uudelleen. Ursa kyllä otti kontaktit, mutta ei edes aikonut pysähtyä (suoritus siis ärsyttävällä tavalla samanlainen mitä kisoissakin). Toisella sessiolla sain oikeanlaisen tatsin kontakteille, sopivan tiukka, mutta positiivinen. Puomilla jo pelkkä kehuminen estettä ylittäessä auttoi siihen, että kuunteli alastulolla paremmin. Pitää tulla tekemään itsenäisesti kontakteja (sekä kepeille vauhtia namikipon kanssa). Täytyy löytää se sopiva tunnetila, jolla saavutetaan toivotunlaiset kontaktisuoritukset. Se on herkkää touhua. Jos olen liian tiukka, Ursa rupeaa himmailemaan, jos en ole tarpeeksi tiukka, se ei pysähdy...
Ollaan treenattu Tanjan ryhmässä viimeksi silloin, kun oltiin Kilpailemaan-kurssilla joskus syksyllä 2007. Toki niistä ajoista on tapahtunut paljon kehitystä (onneksi!) ja onkin kiintoisaa kuulla, mitä Tanjalla on sanottavaa meistä nyt (tai no, Mimmulla myös, sillä tämä on varsinaisesti heidän yhteisesti vetämänsä ryhmä). Tällä kertaa ainakin sanoi, että yhteistyö pelaa ja olen itse oppinut ohjaamaan Ursaa. Hommat tapahtuu oikea-aikaisesti jne. (Näitä kuuntelee mielellään tietysti, sillä Tanja on itselleni sellainen tietynlainen guru (varmaan siitä Kilpailemaan-kurssista ja perseelle potkimisesta johtuen), jota pidän hyvänä ohjaajana, jonka ohjaukset on hiottuja ja oikea-aikaisia. Varmasti osaa katsoa meneekö ohjaukset oikein.)
URSA - KILPA-ryhmän YHTEISTREENIT to 10.2.2011
ei kouluttajaa, seurattiin toinen toisiamme
(meidän lisäksi treenaamassa Väne + Pongo ja Kaitsu + Onsku)
* pakkasta pihalla lähelle 20, hallissa -10, treenit oli varsinaisesti peruttu
Hyvä treeni, sovellettu eilisen itsenäisen ryhmän treenistä. Paljon samaa mitä Tanjan vetämissä treeneissä eilen, tosin tehtiin rata toisinpäin, alkaen keinulta. Päälimmäisenä käteen jäi huikean onnistuneet persjätöt. Käytän näitä jo suhteellisen sujuvasti (aikalailla tasan vuosi siitä, kun otin persjätöt repertuaariin), mutta edelleen käytön soveltamista voi miettiä, ne toimivat tosi hyvin ja lisäävät vauhtia.
Ursa kääntyi hienosti pussista uukkarinna renkaalle (mikä oli Pongolle ja Onskulle vaikea paikka). Aan alla olevaan putkeen sain vietyä ehdottomasti parhaiten ja sujuvimmin persjätöllä. Toimi UPEASTI! Keinun jälkeistä kulmaa tein paitsi perinteisesti vekaten, pyörittäen ja valssaten, kuin myös Kaitsun tyyliin jaakotuksella. Toimi sekin, Ursa kävi todennäköisesti vähän pienemmällä kurvilla, kello kertoisi mikä suoritustapa olisi nopein. Putkea Ursa ei kuitenkaan tsiigaillut, vaikka se olikin lähellä. Puomin jälkeistä kulmaa tehtiin paitsi koira vasemmalla sylikäännöllä + valssilla kuin myös koira oikealla pyörittäen ja toisen esteen takaa niistäen. Molemmat toimi.
Puomilla tehtiin tosi onnistuneita kontakteja, WAU! Muutamia toistoja ihan pelkkää ylösmenoa ja pelkkää alasmenoa. Tein myös vähän eri tavoilla. Jätin Ursan odottamaan ja menin itse n.1/3 puomia eteenpäin ja kutsuin Ursan tekemään kontaktin. Hyvin toimi sekin. Edelleen palkkasin puomin ohi. Saatiin monta hyvää puomitoistoa vauhdilla ja yksittäisenä esteenä. Tänään Aa oli vaikeampi, pari kertaa tuli juosten alas (otti siis kontaktialueen, mutta ei pysähtynyt 2on-2off). Hyvät treenit!
URSA - 2.-3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT ke 9.2.2011
kouluttaja: Tanja Virtanen
* pakkasta ulkona noin -10, hallissa noin -5
Ratatreeni, yht. 15 estettä. Suhteellisen helppo rata, vähän esteelle linjausta, ennakoivaa valssia ja Herralan kulman ohjausta. Ursa teki hyvin hommia ja saatiin kehuja siitä, että vauhti pysyi tasaisesti päällä koko radan alusta loppuun asti.
Kokeiltiin renkaalta pussiin kohtaa sekä valssaten esteiden väliin, että niin, että jäin esteiden sisäpuolelle ja tein persjätön pussin ja keppien väliin. Molemmat toimi ohjauksellisesti, kello jos olisi ollut se olisi kertonut kumpi tapa oli nopeampi. Herralan kulman tein takaaleikaten ja valssaten puomille.
Kontaktit olivat ongelmalliset tänään. Ensimmäisellä radanomaisella suorituksella jouduin korjaamaan sekä Aan, että puomin uudelleen. Ursa kyllä otti kontaktit, mutta ei edes aikonut pysähtyä (suoritus siis ärsyttävällä tavalla samanlainen mitä kisoissakin). Toisella sessiolla sain oikeanlaisen tatsin kontakteille, sopivan tiukka, mutta positiivinen. Puomilla jo pelkkä kehuminen estettä ylittäessä auttoi siihen, että kuunteli alastulolla paremmin. Pitää tulla tekemään itsenäisesti kontakteja (sekä kepeille vauhtia namikipon kanssa). Täytyy löytää se sopiva tunnetila, jolla saavutetaan toivotunlaiset kontaktisuoritukset. Se on herkkää touhua. Jos olen liian tiukka, Ursa rupeaa himmailemaan, jos en ole tarpeeksi tiukka, se ei pysähdy...
Ollaan treenattu Tanjan ryhmässä viimeksi silloin, kun oltiin Kilpailemaan-kurssilla joskus syksyllä 2007. Toki niistä ajoista on tapahtunut paljon kehitystä (onneksi!) ja onkin kiintoisaa kuulla, mitä Tanjalla on sanottavaa meistä nyt (tai no, Mimmulla myös, sillä tämä on varsinaisesti heidän yhteisesti vetämänsä ryhmä). Tällä kertaa ainakin sanoi, että yhteistyö pelaa ja olen itse oppinut ohjaamaan Ursaa. Hommat tapahtuu oikea-aikaisesti jne. (Näitä kuuntelee mielellään tietysti, sillä Tanja on itselleni sellainen tietynlainen guru (varmaan siitä Kilpailemaan-kurssista ja perseelle potkimisesta johtuen), jota pidän hyvänä ohjaajana, jonka ohjaukset on hiottuja ja oikea-aikaisia. Varmasti osaa katsoa meneekö ohjaukset oikein.)
URSA - KILPA-ryhmän YHTEISTREENIT to 10.2.2011
ei kouluttajaa, seurattiin toinen toisiamme
(meidän lisäksi treenaamassa Väne + Pongo ja Kaitsu + Onsku)
* pakkasta pihalla lähelle 20, hallissa -10, treenit oli varsinaisesti peruttu
Hyvä treeni, sovellettu eilisen itsenäisen ryhmän treenistä. Paljon samaa mitä Tanjan vetämissä treeneissä eilen, tosin tehtiin rata toisinpäin, alkaen keinulta. Päälimmäisenä käteen jäi huikean onnistuneet persjätöt. Käytän näitä jo suhteellisen sujuvasti (aikalailla tasan vuosi siitä, kun otin persjätöt repertuaariin), mutta edelleen käytön soveltamista voi miettiä, ne toimivat tosi hyvin ja lisäävät vauhtia.
Ursa kääntyi hienosti pussista uukkarinna renkaalle (mikä oli Pongolle ja Onskulle vaikea paikka). Aan alla olevaan putkeen sain vietyä ehdottomasti parhaiten ja sujuvimmin persjätöllä. Toimi UPEASTI! Keinun jälkeistä kulmaa tein paitsi perinteisesti vekaten, pyörittäen ja valssaten, kuin myös Kaitsun tyyliin jaakotuksella. Toimi sekin, Ursa kävi todennäköisesti vähän pienemmällä kurvilla, kello kertoisi mikä suoritustapa olisi nopein. Putkea Ursa ei kuitenkaan tsiigaillut, vaikka se olikin lähellä. Puomin jälkeistä kulmaa tehtiin paitsi koira vasemmalla sylikäännöllä + valssilla kuin myös koira oikealla pyörittäen ja toisen esteen takaa niistäen. Molemmat toimi.
Puomilla tehtiin tosi onnistuneita kontakteja, WAU! Muutamia toistoja ihan pelkkää ylösmenoa ja pelkkää alasmenoa. Tein myös vähän eri tavoilla. Jätin Ursan odottamaan ja menin itse n.1/3 puomia eteenpäin ja kutsuin Ursan tekemään kontaktin. Hyvin toimi sekin. Edelleen palkkasin puomin ohi. Saatiin monta hyvää puomitoistoa vauhdilla ja yksittäisenä esteenä. Tänään Aa oli vaikeampi, pari kertaa tuli juosten alas (otti siis kontaktialueen, mutta ei pysähtynyt 2on-2off). Hyvät treenit!
lauantai 12. kesäkuuta 2010
Persjättöjä Akin kurssilla.
AGIKURSSI KÖHNIÖLLÄ 11.6.2010
kouluttaja Aki Korhonen
Eilen perjantaina oltiin JATin järjestämällä, ensisijaisesti KILPA-ryhmälle suunnatulla agikurssilla Köhniön urheilukentällä, kouluttajana Aki Korhonen LAUKAsta. Pilvi-tihku-sateisessa säässä reenailtiin hyppyradalla. Ollaan joskus aikaisemmin, puolisentoista vuotta sitten, osallistuttu Ursan kanssa Akin kurssille Viherlandialla ja siitä jäi mieleen varsin positiivis-sävytteiset tuntumat. Aki koulii rauhallisesti ja asiallisesti, eikä aliarvosta ketään, vaan paneutuu koulutettaviin rodusta tai aikaisemmista taidoista riippumatta.
Rata oli suht simppeli, toki siellä oli vaikeitakin paikkoja joukossa, mutta ainakin itse tykkäsin siitä, että radalla pääsi myös onnistumaan, eikä se ollut vain ja ainoastaan tiukkaa pyöritystä. Tämän päivän ahaa-elämys liittyi meidän osalta taasen persjättöihin (joita vissiin pitäisi kutsua virallisemmin sokkoleikkauksiksi tai tuttavallisemmin sokkareiksi). Olen nyt tämän kevään/kesän aikana ottanut repertuaariin pesjätöt (ks. blogiteksti Reippaat KILPA-treenit.) ja huomannut, että ne oikeasti toimii meillä. Paitsi, että olen treeneissä ruvennut viljelemään perjättöjä, olen jo useassa kisassakin uskaltautunut lähteä persjätöille Ursan kanssa - onnistunein ja vauhdikkain lopputuloksin. :)
Tällä radalla persjättöjä viljelin kohtiin 3-4, 13-14 ja 17-18 (jossa kohdassa kyllä valssikin toimii oikein hyvin). Tietysti erityisesti nuo kaksi ensin mainittua paikkaa on itselle automaattisia valssin paikkoja, mutta huomasimpa Akin ohjeistuksessa, että persjättö toimii tällaisissa tiukoissakin kääntöpaikoissa oikein loistavasti. Oppiipa tässä pikkuhiljaa näkemään miten ja millaisissa paikoissa persjättöjä voi käyttää. Jokatapauksessa kyseessä on ohjaus, joka sopii meille ja jonka treenaamista olen pelännyt vähän turhan kauan. Aika lienee sen osalta tälle vuodelle 2010 kypsä ja varmaan ennen vuoden loppumista harjaannutaan tässä vielä lisää.
Muutamia muistamisen paikkoja. 3-4 persjättö, jo kakkoshypyllä voi kropan kääntää selin koiraan ja ottaa ohjaavaksi kädeksi oikean käden. Tämä tuntui aluksi aika hurjalta, mutta loppujen lopuksi, kun ohjaajan liike ja jalat suuntaavat kokoajan eteenpän, ei koiralle tullut yhtään epäselväksi se, että hyppy kolme mennään takaa, eikä tulla ohjaajan luokse hyppyjen välistä, kuten alkujaan oletin käyvän. Onpa silti sellainen paikka, etten tiedä olisinko kisoissa äkkiseltään valinnut kyseisenlaista ohjausta, mutta toimihan tuo.
Malttia odottaa koiraa silloin, kun se on tulossa 5-putkesta ja se pitää saada 6-hypyn taakse. 7-hypylle taas pitää antaa koiralle hyvin tilaa, ettei omalla kropallaan työnnä koiraa takaakiertoon. Koira kiertää siivekkeen ulkokautta. Toinen ohjaustapa, joka tuntui suhtkoht omalta, mutta joka jäi kokeilematta oli se, että koira 6-hypyn takaakiertoon, persjättö ja oma kroppa suuntaa 6- ja 7-hyppyjen siivekkeiden väliin, koira oikealla kädellä yli ja vasemmalla vastaan, matka jatkuu. Tässä ohjauksessa koira hyppää automaattisesti optimaalisemmasta kulmasta hypylle 9 kohti putkea 10. Tuossa siivekkeen ulkokautta kierrättämistyylissä koira pitää saada 9-hypyllä hyppäämään jo kohti putkea. Tähän kohti sylivekki (jota termiä Aki ei käyttänyt, mutta jonka ohjauksen tajusin juuri sylivekiksi, kun mietin miten asian ilmaisen) eli mennään itse 9-hypyn suoritussuuntapuolelle ja omalla kropalla tönästään koira vekkaamaan oikein hypylle. Tästä oma liike jatkuu peruuttamalla pois ja koira esimerkiksi valssilla putkeen.
Ohjaaja pinkoo putken ulkokautta, 11-hypyllä toimi meillä kaikkein parhaiten saksalainen ja tämän rataantutustumisessa myös omakseni ajattelin (eli jos olisi kisatilanne, käyttäisin saksalaista), mutta testattiin myös tätä kohtaa persjättömäisin tavoin. Termistö aiheutti kiistaa, Aki käytti termiä japanilainen, joka meidän treenaajien mieleen näytti enemmänkin pakkopersjätöltä tai pakkosokkarilta, japanilaiseksi ollaan opittu ihan toisenlainen kuvio (tämä on tämän termiviidakon kääntöpuoli, kun mitään yhtenäistä ei kuitenkaan ole, itäsuomalaiset (Vitikainen) on opettanut oman tapansa (joka on valunut JATtilaisille) ja eteläsuomalaiset omansa (joka oli Akilla tiedossa), nooo, mitäpä tuosta...). Jokatapauksessa koira putkesta oikeaan käteen, hypyn kohdalla vaihto selän takaa vasempaan käteen, jolla koira hypystä yli. Vauhdissa, radan yhteydessä toimi hienosti, mutta yksittäisenä juttuna, kun miettimällä mietin, ei meinannut onnistua millään, tahdoin kokoajan olla liian ajoissa, jolloin Ursa hyppäsi 11-hypyn loogisesti suoraan tai vastaavasti ampaisi putkesta suoraan toiseen putkeen, jos kroppa jäi auki sinne suuntaan ja välimatkaa koiraan oli liikaa. Malttia ottaa koira putken suulta mukaan, hallittu kuljetus ja käden vaihto hypyn kohdalla/jälkeen.
Tämä kohta 11-14 oli varmaankin radan vaikein kohta, ihmeellistä pyöritystä sinne tänne. Parhaiten onnistui yhdistelmällä: 11, saksalainen - 12, siivekkeen ympäri pyöritys & selän takaa oikeaan käteen (jaakotus) - 13, siivekken takaa kierrätys & persjättö & kevyt vekkaus - 14, hyppy kohti keppejä. Tiukkana näissä pyörityksissä saa olla, että koira pysyy hallussa, ei sinkoa minnekään tai toisaalta jää selän taakse ja pääse yllättämään sillä, että ohjautuisi esteille vääristä suunnista. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että tajusin jotain 12-hypyllä. Kun menee itse suoritussuuntapuolelle, pystyy omalla kropallaan ohjaamaan koiran hyppylinjan oikein kohti 13-hyppyä.
Loppuosa radasta olikin vauhdikasta kiitämistä ilman ihmeellisyyksiä. Persjättö toimi meillä kohdassa 17-18, joskin tehtiin tätä myös valssilla ja sekin kävi meille hyvin. Pitää vain ajatella väkisin noita persjättöjä joka kohtaan, että tulee tietoisesti treenattua niitä (valsseja tulee tahtomattaankin väännettyä muutenkin). Koska Ursa ei ole kovin irtoava tapaus, se piti saattaa aika pitkälle 22-hypyllä. Tässä kohdassa ei oletuksesta huolimatta tullut kuitenkaan liian kiire, vaan kerkesin ohjaamaan suoran putken jälkeisen hypyn hyvin, kunhan pistelin töppöstä toisen eteen. Koira kuitenkin käy aika kaukana 22-hypyn kohdalla suhteessa ohjaajan linjaan.
24:lle suunnittelin alunperin valssin, jolla ohjaten putkeen. Tämä meni vauhdin kanssa kuitenkin pitkäksi ja vähän kököksi. Akin ohjein otettiin tämä kohta jaakotuksella - sehän toimi! Pitää vain muistaa, että oma liike ei kohdistu jaakotuksessa putken suuntaisesti vaan kohtisuoraan takaisinpäin, samaan suuntaan suoran putken kanssa. Jos tässä kohti oma napa rupeaa näyttää 25-putken suuta kohti, ampaisee koira helposti väärään päähän putkea. Toimi kyllä kaikilla kerroilla meillä, eikä Ursa ampuillut vääriin päihin. Pikkuisen arveluttavaa kyllä oli ja taasen oli sellainen ohjaustyyli, etten tiedä josko olisin kisoissa moiselle uskaltanut lähteä, pysytellyt todennäköisesti siinä (näennäisesti?) turvallisemmassa valssiratkaisussa. Kiva kuitenkin hoksata, että uudet jutut toimii, josko joskus uskaltautuisi viljelemään niitä kisoissakin (ja jos tosiaan aion saada sitä nopeuttamme viilattua aina vain, niin pakkohan se on ryhtyä näille "riskiohjauksille" kisoissakin).
26-28 ihan simppelisti koiraa vasemmalla puolella ohjaten. 27 hypyllä annettava tilaa koiralle, että se mahtuu suorituslinjalle kohti 28-hyppyä. Tehtiin tämä myös whiskyleikkauksella. Osin olin tätä ajatellut rataantutustumisessakin, muttei ollut meidän osalla se ykkösvaihtoehto. Akin pyynnöstä tehtiin myös whiskyllä ja hyvinhän se niinkin toimi - mikäpä ei Ursan kanssa toimisi! :D (Ursa on kyllä siitä upea, että se ohjautuu ihan kaikenlaisilla ohjauksilla epäröimättä. Sille tuntuu toimivan melkein mikä vain, mitä vain keksitään kokeilla. Mahtava juttu!)
Pidettiin säätöjen jälkeen taukoa. Erityisesti kun oltiin viilattu hyppyä 11 sen pakkosokkarin kanssa. Muut ryhmässämme suoriutuivat vuoroistaan, jonka jälkeen otettiin vielä Ursan kanssa koko rata. Kokeilin kakkos-session alkuun 11-hyppyä saksalaisella ja koska se toimi mainiosti, niin päätin iskeä sen kokoradan ratasuoritukseemme.
Käskytin Ursan istumaan lähtöön jä päätin: "Nyt tehdään 0-rata." - ja niin myös tehtiin. :D Hieno rata kaikkinensa, oma flunssan jälkimaininki sekä ylipitkä rata, jossa käytössä meille vieraampia juttuja veroitti pienen osansa draivista, siitä raivosta millä tiedän kykenevämme suorittamaan rataa, mutta ilman valittamista silti maalissa. Upeasti suoritettiin ja Ursa eteni todella innokkaasti, kuuliaisesti ja sujuvasti rataa. Oli neiti Uu-Uu palkkansa ansainnut.
Nostan korkealle sellaiset kommentit mitä sain radan päätteeksi taitavilta ja arvostamiltani kouluttajilta sekä ohjaajilta Päivikki ja Tanja, jotka ylistivät viimeisen ratasuorituksemme olleen oikein hyvän ja sujuvan, sellaisen, etten missään vaiheessa ollut koiran tiellä vaan aina oikeassa paikassa ja ohjaamassa oikeaan suuntaan. Kiva juttu. Eipä itselläkään kieltämättä radalla ollut yhtään räpiköinti- ja säätämisolotila. Loistavaa Ursa!!! :D
kouluttaja Aki Korhonen
Eilen perjantaina oltiin JATin järjestämällä, ensisijaisesti KILPA-ryhmälle suunnatulla agikurssilla Köhniön urheilukentällä, kouluttajana Aki Korhonen LAUKAsta. Pilvi-tihku-sateisessa säässä reenailtiin hyppyradalla. Ollaan joskus aikaisemmin, puolisentoista vuotta sitten, osallistuttu Ursan kanssa Akin kurssille Viherlandialla ja siitä jäi mieleen varsin positiivis-sävytteiset tuntumat. Aki koulii rauhallisesti ja asiallisesti, eikä aliarvosta ketään, vaan paneutuu koulutettaviin rodusta tai aikaisemmista taidoista riippumatta.
Rata oli suht simppeli, toki siellä oli vaikeitakin paikkoja joukossa, mutta ainakin itse tykkäsin siitä, että radalla pääsi myös onnistumaan, eikä se ollut vain ja ainoastaan tiukkaa pyöritystä. Tämän päivän ahaa-elämys liittyi meidän osalta taasen persjättöihin (joita vissiin pitäisi kutsua virallisemmin sokkoleikkauksiksi tai tuttavallisemmin sokkareiksi). Olen nyt tämän kevään/kesän aikana ottanut repertuaariin pesjätöt (ks. blogiteksti Reippaat KILPA-treenit.) ja huomannut, että ne oikeasti toimii meillä. Paitsi, että olen treeneissä ruvennut viljelemään perjättöjä, olen jo useassa kisassakin uskaltautunut lähteä persjätöille Ursan kanssa - onnistunein ja vauhdikkain lopputuloksin. :)
Tällä radalla persjättöjä viljelin kohtiin 3-4, 13-14 ja 17-18 (jossa kohdassa kyllä valssikin toimii oikein hyvin). Tietysti erityisesti nuo kaksi ensin mainittua paikkaa on itselle automaattisia valssin paikkoja, mutta huomasimpa Akin ohjeistuksessa, että persjättö toimii tällaisissa tiukoissakin kääntöpaikoissa oikein loistavasti. Oppiipa tässä pikkuhiljaa näkemään miten ja millaisissa paikoissa persjättöjä voi käyttää. Jokatapauksessa kyseessä on ohjaus, joka sopii meille ja jonka treenaamista olen pelännyt vähän turhan kauan. Aika lienee sen osalta tälle vuodelle 2010 kypsä ja varmaan ennen vuoden loppumista harjaannutaan tässä vielä lisää.
Muutamia muistamisen paikkoja. 3-4 persjättö, jo kakkoshypyllä voi kropan kääntää selin koiraan ja ottaa ohjaavaksi kädeksi oikean käden. Tämä tuntui aluksi aika hurjalta, mutta loppujen lopuksi, kun ohjaajan liike ja jalat suuntaavat kokoajan eteenpän, ei koiralle tullut yhtään epäselväksi se, että hyppy kolme mennään takaa, eikä tulla ohjaajan luokse hyppyjen välistä, kuten alkujaan oletin käyvän. Onpa silti sellainen paikka, etten tiedä olisinko kisoissa äkkiseltään valinnut kyseisenlaista ohjausta, mutta toimihan tuo.
Malttia odottaa koiraa silloin, kun se on tulossa 5-putkesta ja se pitää saada 6-hypyn taakse. 7-hypylle taas pitää antaa koiralle hyvin tilaa, ettei omalla kropallaan työnnä koiraa takaakiertoon. Koira kiertää siivekkeen ulkokautta. Toinen ohjaustapa, joka tuntui suhtkoht omalta, mutta joka jäi kokeilematta oli se, että koira 6-hypyn takaakiertoon, persjättö ja oma kroppa suuntaa 6- ja 7-hyppyjen siivekkeiden väliin, koira oikealla kädellä yli ja vasemmalla vastaan, matka jatkuu. Tässä ohjauksessa koira hyppää automaattisesti optimaalisemmasta kulmasta hypylle 9 kohti putkea 10. Tuossa siivekkeen ulkokautta kierrättämistyylissä koira pitää saada 9-hypyllä hyppäämään jo kohti putkea. Tähän kohti sylivekki (jota termiä Aki ei käyttänyt, mutta jonka ohjauksen tajusin juuri sylivekiksi, kun mietin miten asian ilmaisen) eli mennään itse 9-hypyn suoritussuuntapuolelle ja omalla kropalla tönästään koira vekkaamaan oikein hypylle. Tästä oma liike jatkuu peruuttamalla pois ja koira esimerkiksi valssilla putkeen.
Ohjaaja pinkoo putken ulkokautta, 11-hypyllä toimi meillä kaikkein parhaiten saksalainen ja tämän rataantutustumisessa myös omakseni ajattelin (eli jos olisi kisatilanne, käyttäisin saksalaista), mutta testattiin myös tätä kohtaa persjättömäisin tavoin. Termistö aiheutti kiistaa, Aki käytti termiä japanilainen, joka meidän treenaajien mieleen näytti enemmänkin pakkopersjätöltä tai pakkosokkarilta, japanilaiseksi ollaan opittu ihan toisenlainen kuvio (tämä on tämän termiviidakon kääntöpuoli, kun mitään yhtenäistä ei kuitenkaan ole, itäsuomalaiset (Vitikainen) on opettanut oman tapansa (joka on valunut JATtilaisille) ja eteläsuomalaiset omansa (joka oli Akilla tiedossa), nooo, mitäpä tuosta...). Jokatapauksessa koira putkesta oikeaan käteen, hypyn kohdalla vaihto selän takaa vasempaan käteen, jolla koira hypystä yli. Vauhdissa, radan yhteydessä toimi hienosti, mutta yksittäisenä juttuna, kun miettimällä mietin, ei meinannut onnistua millään, tahdoin kokoajan olla liian ajoissa, jolloin Ursa hyppäsi 11-hypyn loogisesti suoraan tai vastaavasti ampaisi putkesta suoraan toiseen putkeen, jos kroppa jäi auki sinne suuntaan ja välimatkaa koiraan oli liikaa. Malttia ottaa koira putken suulta mukaan, hallittu kuljetus ja käden vaihto hypyn kohdalla/jälkeen.
Tämä kohta 11-14 oli varmaankin radan vaikein kohta, ihmeellistä pyöritystä sinne tänne. Parhaiten onnistui yhdistelmällä: 11, saksalainen - 12, siivekkeen ympäri pyöritys & selän takaa oikeaan käteen (jaakotus) - 13, siivekken takaa kierrätys & persjättö & kevyt vekkaus - 14, hyppy kohti keppejä. Tiukkana näissä pyörityksissä saa olla, että koira pysyy hallussa, ei sinkoa minnekään tai toisaalta jää selän taakse ja pääse yllättämään sillä, että ohjautuisi esteille vääristä suunnista. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että tajusin jotain 12-hypyllä. Kun menee itse suoritussuuntapuolelle, pystyy omalla kropallaan ohjaamaan koiran hyppylinjan oikein kohti 13-hyppyä.
Loppuosa radasta olikin vauhdikasta kiitämistä ilman ihmeellisyyksiä. Persjättö toimi meillä kohdassa 17-18, joskin tehtiin tätä myös valssilla ja sekin kävi meille hyvin. Pitää vain ajatella väkisin noita persjättöjä joka kohtaan, että tulee tietoisesti treenattua niitä (valsseja tulee tahtomattaankin väännettyä muutenkin). Koska Ursa ei ole kovin irtoava tapaus, se piti saattaa aika pitkälle 22-hypyllä. Tässä kohdassa ei oletuksesta huolimatta tullut kuitenkaan liian kiire, vaan kerkesin ohjaamaan suoran putken jälkeisen hypyn hyvin, kunhan pistelin töppöstä toisen eteen. Koira kuitenkin käy aika kaukana 22-hypyn kohdalla suhteessa ohjaajan linjaan.
24:lle suunnittelin alunperin valssin, jolla ohjaten putkeen. Tämä meni vauhdin kanssa kuitenkin pitkäksi ja vähän kököksi. Akin ohjein otettiin tämä kohta jaakotuksella - sehän toimi! Pitää vain muistaa, että oma liike ei kohdistu jaakotuksessa putken suuntaisesti vaan kohtisuoraan takaisinpäin, samaan suuntaan suoran putken kanssa. Jos tässä kohti oma napa rupeaa näyttää 25-putken suuta kohti, ampaisee koira helposti väärään päähän putkea. Toimi kyllä kaikilla kerroilla meillä, eikä Ursa ampuillut vääriin päihin. Pikkuisen arveluttavaa kyllä oli ja taasen oli sellainen ohjaustyyli, etten tiedä josko olisin kisoissa moiselle uskaltanut lähteä, pysytellyt todennäköisesti siinä (näennäisesti?) turvallisemmassa valssiratkaisussa. Kiva kuitenkin hoksata, että uudet jutut toimii, josko joskus uskaltautuisi viljelemään niitä kisoissakin (ja jos tosiaan aion saada sitä nopeuttamme viilattua aina vain, niin pakkohan se on ryhtyä näille "riskiohjauksille" kisoissakin).
26-28 ihan simppelisti koiraa vasemmalla puolella ohjaten. 27 hypyllä annettava tilaa koiralle, että se mahtuu suorituslinjalle kohti 28-hyppyä. Tehtiin tämä myös whiskyleikkauksella. Osin olin tätä ajatellut rataantutustumisessakin, muttei ollut meidän osalla se ykkösvaihtoehto. Akin pyynnöstä tehtiin myös whiskyllä ja hyvinhän se niinkin toimi - mikäpä ei Ursan kanssa toimisi! :D (Ursa on kyllä siitä upea, että se ohjautuu ihan kaikenlaisilla ohjauksilla epäröimättä. Sille tuntuu toimivan melkein mikä vain, mitä vain keksitään kokeilla. Mahtava juttu!)
Pidettiin säätöjen jälkeen taukoa. Erityisesti kun oltiin viilattu hyppyä 11 sen pakkosokkarin kanssa. Muut ryhmässämme suoriutuivat vuoroistaan, jonka jälkeen otettiin vielä Ursan kanssa koko rata. Kokeilin kakkos-session alkuun 11-hyppyä saksalaisella ja koska se toimi mainiosti, niin päätin iskeä sen kokoradan ratasuoritukseemme.
Käskytin Ursan istumaan lähtöön jä päätin: "Nyt tehdään 0-rata." - ja niin myös tehtiin. :D Hieno rata kaikkinensa, oma flunssan jälkimaininki sekä ylipitkä rata, jossa käytössä meille vieraampia juttuja veroitti pienen osansa draivista, siitä raivosta millä tiedän kykenevämme suorittamaan rataa, mutta ilman valittamista silti maalissa. Upeasti suoritettiin ja Ursa eteni todella innokkaasti, kuuliaisesti ja sujuvasti rataa. Oli neiti Uu-Uu palkkansa ansainnut.
Nostan korkealle sellaiset kommentit mitä sain radan päätteeksi taitavilta ja arvostamiltani kouluttajilta sekä ohjaajilta Päivikki ja Tanja, jotka ylistivät viimeisen ratasuorituksemme olleen oikein hyvän ja sujuvan, sellaisen, etten missään vaiheessa ollut koiran tiellä vaan aina oikeassa paikassa ja ohjaamassa oikeaan suuntaan. Kiva juttu. Eipä itselläkään kieltämättä radalla ollut yhtään räpiköinti- ja säätämisolotila. Loistavaa Ursa!!! :D
keskiviikko 14. huhtikuuta 2010
Kintut hapoilla ja kurkku tulessa.
URSA - KILPA-RYHMÄN YHTEISTREENIT 12.4.2010
kouluttaja: Jari Hokkanen
Maanantaina treenattiin KILPA-ryhmän kesken. Jari oli ideoinut B-maajoukkueleirin tiimoilta siellä esillä olleen treenin ja myös toimi vetäjänä meille muille.
Ratahan suorastaan seisautti veret paitsi silloin, kun katsoin sitä ratapiirustuksena (Jari laittoi etukäteen piirustuksen sähköpostina porukoille) sekä silloin, kun rakennettiin rataa paikan päälle. Pahin kohta - ja samalla koko radan juju - oli kaksi peräkkäin, metrin välein, laitettua suoraa putkea, joiden välistä koira piti saada kolmeen kertaan kääntymään tiukasti muille esteille, vain yhdessä kohtaa oli toiveissa keritä nappaamaan koira mukaan putken suulta. Teemana siis putkijarrutukset. Melkein tuntui mahdottomalta koko systeemi, kun ohjauskuvioita lähti suunnittelemaan koiraa varten. Miten tämän VOI suorittaa läpi!?
Eipä siinä, oikein hienostihan meillä meni. :D Mitä nyt ohjaajan kurkku oli tulessa ja huusi mammamiiaa, kun radalta päästiin. Vaikea, ylipitkä rata (27 estettä) upottavalla maneesipurupohjalla veti kyllä jalat hapoille ja hengen tiukille. Toisaalta oli myös hauska tehdä rankkaa treeniä, vaikka kunto loppuikin ihan täysin, minkä sille, kun "E-i v-a-i-n j-a-k-s-a j-u-o-s-t-a e-n-ä-ä." ...
Taas sai hämmästyä siitä, mien tavattoman TAITAVA Ursa on. Ekayritys meni kolmannella esteellä mönkään, kun valssasin okserin jälkeen jotenkin liian kauas ja vedin Ursan pois linjalta, kolmannen esteen ohi. Toka yritys kantoi sitten jo suoraan esteelle 27 saakka.... ;) Ursa kulkee ja ohjautuu niin upeasti vaikeissakin paikoissa, se hakee keppikulmat hienosti ja suoritti näissä treeneissä kontaktitkin tosi hienosti. Erityiskiitosta nyt puomin ylösmenoilla, joissa se pysähtyi kivasti, vaikka kierrokset oli kyllä aika koholla, pikkuisen se himmaili alastulolla ja kerran tuli Aan alas pysähtymättä - joskin otti kyllä kontaktialueen sääntöjen mukaisesti. Ursan pystyy niin hienosti lähettämään hypyille ja uskomaan siihen, että se handlaa ne, jotta itse saa etäisyyttä, pinkomaan edelle. Viimeisen puomin ylityksen jälkeen lähetys hypyille ja itse ripeästi persjätölle, kyllä tulee Ursaan liikettä, kun itse kuljen edellä ja saadaan aikaan kunnon takaa-ajotilanne.
Putkijarrutukset toimi kivasti. Ennen putkeen menoa tiukka "Ursa.", pienenpieni pysähdys ja kokoajan putkea suorittaessa ääntä. Kyllä se sieltä kääntyi, välistä, joka kerta. :) Upeaa! Vaikka oli kartturi ihan poikki treenin jälkeen, kahden ja puolen ratakierroksen jälkeen, niin, ettei ääni meinannut kulkea, niin hyvä fiilishän tuosta treenistä tuli.
Ainoa ongelmakohta oli keinun jälkeiset pari hyppyä muurille asti. Suunnittelin ohjauskuviot siten, että tekisin valssin hypyn 17 ja muurin 18 väliin, ripeä eteneminen 20 hypylle ja vastaanotto valssilla esteen oikean puoleisen siivekkeen takaa. Ekakerralla jäi pienestä kiinni, en kerinnyt valssille muuria varten, vaan tein kohdan improvisoiden takaaleikkauksella ja jatkoin radan loppuun. Tokakerralla pääsin valssille, mutta käänsin liian äkisti, jolloin Ursa kuuliaisena koirana ei hypännyt 17-hyppyä vaan kääntyi siltä pois, kolmas kerta toden sanoi, rohkeasti siirryin pois keinun tyköä ja kerkesin hyvin valssille. Ursa teki hienoja tiukkoja käännöksiä, ei voi valittaa. :)
Ursunen on ihan loistava agilityhirmu! :D
kouluttaja: Jari Hokkanen
Maanantaina treenattiin KILPA-ryhmän kesken. Jari oli ideoinut B-maajoukkueleirin tiimoilta siellä esillä olleen treenin ja myös toimi vetäjänä meille muille.
Ratahan suorastaan seisautti veret paitsi silloin, kun katsoin sitä ratapiirustuksena (Jari laittoi etukäteen piirustuksen sähköpostina porukoille) sekä silloin, kun rakennettiin rataa paikan päälle. Pahin kohta - ja samalla koko radan juju - oli kaksi peräkkäin, metrin välein, laitettua suoraa putkea, joiden välistä koira piti saada kolmeen kertaan kääntymään tiukasti muille esteille, vain yhdessä kohtaa oli toiveissa keritä nappaamaan koira mukaan putken suulta. Teemana siis putkijarrutukset. Melkein tuntui mahdottomalta koko systeemi, kun ohjauskuvioita lähti suunnittelemaan koiraa varten. Miten tämän VOI suorittaa läpi!?
Eipä siinä, oikein hienostihan meillä meni. :D Mitä nyt ohjaajan kurkku oli tulessa ja huusi mammamiiaa, kun radalta päästiin. Vaikea, ylipitkä rata (27 estettä) upottavalla maneesipurupohjalla veti kyllä jalat hapoille ja hengen tiukille. Toisaalta oli myös hauska tehdä rankkaa treeniä, vaikka kunto loppuikin ihan täysin, minkä sille, kun "E-i v-a-i-n j-a-k-s-a j-u-o-s-t-a e-n-ä-ä." ...
Taas sai hämmästyä siitä, mien tavattoman TAITAVA Ursa on. Ekayritys meni kolmannella esteellä mönkään, kun valssasin okserin jälkeen jotenkin liian kauas ja vedin Ursan pois linjalta, kolmannen esteen ohi. Toka yritys kantoi sitten jo suoraan esteelle 27 saakka.... ;) Ursa kulkee ja ohjautuu niin upeasti vaikeissakin paikoissa, se hakee keppikulmat hienosti ja suoritti näissä treeneissä kontaktitkin tosi hienosti. Erityiskiitosta nyt puomin ylösmenoilla, joissa se pysähtyi kivasti, vaikka kierrokset oli kyllä aika koholla, pikkuisen se himmaili alastulolla ja kerran tuli Aan alas pysähtymättä - joskin otti kyllä kontaktialueen sääntöjen mukaisesti. Ursan pystyy niin hienosti lähettämään hypyille ja uskomaan siihen, että se handlaa ne, jotta itse saa etäisyyttä, pinkomaan edelle. Viimeisen puomin ylityksen jälkeen lähetys hypyille ja itse ripeästi persjätölle, kyllä tulee Ursaan liikettä, kun itse kuljen edellä ja saadaan aikaan kunnon takaa-ajotilanne.
Putkijarrutukset toimi kivasti. Ennen putkeen menoa tiukka "Ursa.", pienenpieni pysähdys ja kokoajan putkea suorittaessa ääntä. Kyllä se sieltä kääntyi, välistä, joka kerta. :) Upeaa! Vaikka oli kartturi ihan poikki treenin jälkeen, kahden ja puolen ratakierroksen jälkeen, niin, ettei ääni meinannut kulkea, niin hyvä fiilishän tuosta treenistä tuli.
Ainoa ongelmakohta oli keinun jälkeiset pari hyppyä muurille asti. Suunnittelin ohjauskuviot siten, että tekisin valssin hypyn 17 ja muurin 18 väliin, ripeä eteneminen 20 hypylle ja vastaanotto valssilla esteen oikean puoleisen siivekkeen takaa. Ekakerralla jäi pienestä kiinni, en kerinnyt valssille muuria varten, vaan tein kohdan improvisoiden takaaleikkauksella ja jatkoin radan loppuun. Tokakerralla pääsin valssille, mutta käänsin liian äkisti, jolloin Ursa kuuliaisena koirana ei hypännyt 17-hyppyä vaan kääntyi siltä pois, kolmas kerta toden sanoi, rohkeasti siirryin pois keinun tyköä ja kerkesin hyvin valssille. Ursa teki hienoja tiukkoja käännöksiä, ei voi valittaa. :)
Ursunen on ihan loistava agilityhirmu! :D
tiistai 2. maaliskuuta 2010
Reippaat KILPA-treenit.
URSA - KILPA-RYHMÄN YHTEISTREENIT 1.3.2010
kouluttaja: kaikki ja ei kukaan, Jari kommentoi meitä
Eilen oli KILPA-ryhmän ensimmäiset yhteistreenit, koostauduttiin Polleparkkiin maanantai-iltana klo 20.00 treenailemaan. Paikalla oli 9 koirakkoa ja Minnan ehdotuksesta tehtiin rataa, joka oli bongattu Väyrysen Minnan blogista. Siellä myös selostus siitä, miten olivat Vitikaisen Tiian ohjeistamana rataa suorittaneet.
Meillä pätkä loppui 23-esteeseen, tuota viimeistä (24) putkea ei radalle roudattu ollenkaan. Pääosin tehtiin siten, miten blogissa on selitetty, mutta omin maustein.
Nämä tällaiset treenit, jotka ovat varsinaisesti kouluttajattomia osin ahdistavat itseä, kun kukaan ei ole "määrätty" pitämään silmällä ketään, niin pelko on persiissä, että, jos systeemit menee läskiksi, niin kukaan ei ole pelastamassa tilanteesta, purkamassa lukkoja niin, etten erehdy tekemään samoja mokia uudelleen ja uudelleen, ymmärtämättä mitä omassa ohjauksessa pitää muuttaa. Minna oli hyvin laittanut ennen treenejä porukalle viestiä siitä, millaista rataa mennään tekemään, joten sai hyvin oleennuttua tekemiseen ja opeteltua rataa mielessä jo ennen treeneihin lähtöä. Opettelin kyllä alunperin vain kepeille asti radan, joten loppuosaa sai sitten paukuttaa treenien aikana mieleen tosissaan. Valmistauduin huolellisella mielikuvaharjoittelulla ja päätin, että nyt mennään rataa omalla vastuulla, rohkeasti ja hyvällä asenteella. Hyvähän siitä tuli. :)
TODELLA onnistuneet treenit. Toki kävin rataa läpi mielessä moneen kertaan, jotta mielikuvissa tiesin mitä aioin tehdä, mutta siihen nähden, että kokeilin kaikkia uusia juttuja ja erilaisia ohjauksia, niin älyttömän hienosti ja hyvällä fiiliksellä meni.
Lähtötilanne oli se, että jätin Ursan aika kauas ekasta hypystä (Raunon sunnuntain koulutuksesta viisastuneena :) ) menin itse kakkoshypyn taakse, selin koiraan, oikealla kädellä merkkaus takaakiertoon. Yritin ekakerralla vipata Ursan vain oikealla kädellä selän taakse, johon Ursa kyllä lähti, mutta kaarsi liian tiukkaan heti minua kohti (tiukkakaarteisia jaakotuksia on treenattu), ettei kolmosta voinut suorittaa. Toisella yrityksellä ohjasin Ursan molemmin käsin hypyn yli, josta suoraan heitto kolmoshypyn taakse ja persjätöllä putkeen. Hienosti onnistui persjätöt. Mehän ollaan treenattu näitä tosi vähän, enkä pääosin käytä niitä meidän ohjauskuvioissa, joskus putkella, mutta pääosin ne on pois meidän repertuaarista. Pöljä ajatuskuvio olla treenaamatta jotain mitä ei osata, koska ei osata sitä sujuvasti. Kysehän on NIMENOMAAN treeneistä! Päätinpä siis, että nyt ollaan treeneissä ja persjätöt tehdään. Vaikka muuten en ole nuita käyttänytkään, niin hienosti - UPEASTI - Ursa lähti persjättöön mukaan.
Aan jälkeen takaakierto hypylle ja niinikään persjätöllä putkeen. Ursa ei vilkaissutkan Aalle, toisaalta oma linja ei näyttänyt sinne kertaakaan, enkä myöskään pyrkinyt blokkaamaan sitä itselläni (jääden koiran ja Aan väliin ja takaaleikaten putkella, silloin myös avonainen nelosputken pää on houkutuksena), vaan reippaasti ja rohkeasti putkea kohti.
Niisto 8-hypyllä onnistui kivasti, samoin niistosokkari 10-hypyllä. Ihan hyvä kommentti Kitiltä, kun olin tutustumassa rataan ja mietin kyseistä 10-11 kohtaa, pitää väistää heti siivekkeen ohi, että Ursan juoksulinja jää vapaaksi 11-hypylle ja kurvista tulee tiukka. 12-13 välistäveto ja jaakotus Aalle onnistui, se ei ehkä ollut niin hyvä ja viimeistelty, kun olisi voinut olla, hinkata en kuitenkaan halunnut.
Putken jälkeen upea layerointi okserille, tuossa oli vaarana, että koira irtoaisi kakkoshypylle tai tulisi ohjaajan tykö layeroitavan hypyn yli. Ursa ei kuitenkaan vilkuillutkaan minnekään, vaan eteni okserille juuri niin rohkean reippaasti, kun omakin kroppa näytti. Kepeillekin haki hienosti vauhdista, kepeiltä vauhdilla vedolla putkeen, itse vaan ripeästi kohti seuraavaa hyppyä. Vähän joutui kohdassa pakottamaan, taistelemaan, mutta sain kun sainkin Ursan hypylle takaakiertoon josta sujuvasti tiukalla kaarteella Aalle.
Aan jälkeen loppuosa lösähti. Kroppa kertoi Aan jälkeen putkeen, kun yritin pakkovalssilla hypyn taakse. Takaakierto 21 ja niistosokkari 22-hypylle, hienosti onnistui (Väyrysen Minnan blogiselostuksen mukaan tekivät tämän saksalaisella). Koska alkurata meni niin hienosti, niin uusittiin vain loppuosa, ohjasin 17-putkeen, saatiin 18-takaakierto aikaisempaa suoritusta sujuvammaksi ja Aan jälkeinen elämä onnistumaan. Otin sivuttaisetäisyyttä Aalla, jolloin Ursan kuono näytti luonnollisemmin 20-hypyn taakse eikä putkeen. Niistokohdassakaan ei tullut täpärää kuten ekakerralla. Hyvin luonnisti ja treeneistä jäi ihan VALTAISAN upea fiilis Ursan innokkuudesta, vauhdista, sujuvuudesta jne. ...ja omista vastaavista siinä sivussa.
Olin ajelemassa jo kotia päin Laukaasta, kun iski ahaa-elämys, että Aan jälkeisen takaakierron olisi voinut tehdä myös saksalaisella. Rupesipa melkein harmittamaan, etten tajunnut sitä treenattaessa. Tiedän kokemuksesta, että saksalaiset luonnistuu meiltä ja se ohjaus ei ehkä olisi ohjannut niin paljon putkeen. Pakkovalssi tarkoittaa aina kuljetusta, hallussapitoa ja sitä, ettei koira tiedä mihin seuraavaksi mennään. Varsinkin kyseisenlaisessa ansapaikassa voi olla tiukkaa pitää kuuma koira hanskassa. Saksalaisella olisin saanut vipattua suoraan hypyn taakse, enkä siltikään olisi ollut yhtään sen myöhemmin niistotilanteessa, sillä saksalainen vie ohjaajan siivekkeen toiselle puolelle koiran tieltä.
Treenattiin Polleparkissa ja siellä tälle vuodelle ekaa kertaa. Maneesi, jossa on melkoisen upottava pohja, joskin luksusmaisesti tilaa treenata (Kukkiksen, Viherlandian, jälkeen). Kunto riitti kuitenkin hyvin, eikä edes tullut varsinaisesti tuska ja maitohappo, mitä oletin. Varsin hyvin siis kaikin puolin.
Palkitsemis- ja virityskonstina käytin saalisleikkiä kokonaisella nakilla, joka lensi radan päätteeksi palkaksi. Tosi hyvin toimii Ursalla, nakki motivoi ahnetta neitiä. Erityisen tyytyväinen olen siitä, ettei tarvinnut oikeastaan hinkata mitään kohtaa radasta, vaan saatiin sujuvasti ja iloisella asenteella treenattua.
kouluttaja: kaikki ja ei kukaan, Jari kommentoi meitä
Eilen oli KILPA-ryhmän ensimmäiset yhteistreenit, koostauduttiin Polleparkkiin maanantai-iltana klo 20.00 treenailemaan. Paikalla oli 9 koirakkoa ja Minnan ehdotuksesta tehtiin rataa, joka oli bongattu Väyrysen Minnan blogista. Siellä myös selostus siitä, miten olivat Vitikaisen Tiian ohjeistamana rataa suorittaneet.
Meillä pätkä loppui 23-esteeseen, tuota viimeistä (24) putkea ei radalle roudattu ollenkaan. Pääosin tehtiin siten, miten blogissa on selitetty, mutta omin maustein.
Nämä tällaiset treenit, jotka ovat varsinaisesti kouluttajattomia osin ahdistavat itseä, kun kukaan ei ole "määrätty" pitämään silmällä ketään, niin pelko on persiissä, että, jos systeemit menee läskiksi, niin kukaan ei ole pelastamassa tilanteesta, purkamassa lukkoja niin, etten erehdy tekemään samoja mokia uudelleen ja uudelleen, ymmärtämättä mitä omassa ohjauksessa pitää muuttaa. Minna oli hyvin laittanut ennen treenejä porukalle viestiä siitä, millaista rataa mennään tekemään, joten sai hyvin oleennuttua tekemiseen ja opeteltua rataa mielessä jo ennen treeneihin lähtöä. Opettelin kyllä alunperin vain kepeille asti radan, joten loppuosaa sai sitten paukuttaa treenien aikana mieleen tosissaan. Valmistauduin huolellisella mielikuvaharjoittelulla ja päätin, että nyt mennään rataa omalla vastuulla, rohkeasti ja hyvällä asenteella. Hyvähän siitä tuli. :)
TODELLA onnistuneet treenit. Toki kävin rataa läpi mielessä moneen kertaan, jotta mielikuvissa tiesin mitä aioin tehdä, mutta siihen nähden, että kokeilin kaikkia uusia juttuja ja erilaisia ohjauksia, niin älyttömän hienosti ja hyvällä fiiliksellä meni.
Lähtötilanne oli se, että jätin Ursan aika kauas ekasta hypystä (Raunon sunnuntain koulutuksesta viisastuneena :) ) menin itse kakkoshypyn taakse, selin koiraan, oikealla kädellä merkkaus takaakiertoon. Yritin ekakerralla vipata Ursan vain oikealla kädellä selän taakse, johon Ursa kyllä lähti, mutta kaarsi liian tiukkaan heti minua kohti (tiukkakaarteisia jaakotuksia on treenattu), ettei kolmosta voinut suorittaa. Toisella yrityksellä ohjasin Ursan molemmin käsin hypyn yli, josta suoraan heitto kolmoshypyn taakse ja persjätöllä putkeen. Hienosti onnistui persjätöt. Mehän ollaan treenattu näitä tosi vähän, enkä pääosin käytä niitä meidän ohjauskuvioissa, joskus putkella, mutta pääosin ne on pois meidän repertuaarista. Pöljä ajatuskuvio olla treenaamatta jotain mitä ei osata, koska ei osata sitä sujuvasti. Kysehän on NIMENOMAAN treeneistä! Päätinpä siis, että nyt ollaan treeneissä ja persjätöt tehdään. Vaikka muuten en ole nuita käyttänytkään, niin hienosti - UPEASTI - Ursa lähti persjättöön mukaan.
Aan jälkeen takaakierto hypylle ja niinikään persjätöllä putkeen. Ursa ei vilkaissutkan Aalle, toisaalta oma linja ei näyttänyt sinne kertaakaan, enkä myöskään pyrkinyt blokkaamaan sitä itselläni (jääden koiran ja Aan väliin ja takaaleikaten putkella, silloin myös avonainen nelosputken pää on houkutuksena), vaan reippaasti ja rohkeasti putkea kohti.
Niisto 8-hypyllä onnistui kivasti, samoin niistosokkari 10-hypyllä. Ihan hyvä kommentti Kitiltä, kun olin tutustumassa rataan ja mietin kyseistä 10-11 kohtaa, pitää väistää heti siivekkeen ohi, että Ursan juoksulinja jää vapaaksi 11-hypylle ja kurvista tulee tiukka. 12-13 välistäveto ja jaakotus Aalle onnistui, se ei ehkä ollut niin hyvä ja viimeistelty, kun olisi voinut olla, hinkata en kuitenkaan halunnut.
Putken jälkeen upea layerointi okserille, tuossa oli vaarana, että koira irtoaisi kakkoshypylle tai tulisi ohjaajan tykö layeroitavan hypyn yli. Ursa ei kuitenkaan vilkuillutkaan minnekään, vaan eteni okserille juuri niin rohkean reippaasti, kun omakin kroppa näytti. Kepeillekin haki hienosti vauhdista, kepeiltä vauhdilla vedolla putkeen, itse vaan ripeästi kohti seuraavaa hyppyä. Vähän joutui kohdassa pakottamaan, taistelemaan, mutta sain kun sainkin Ursan hypylle takaakiertoon josta sujuvasti tiukalla kaarteella Aalle.
Aan jälkeen loppuosa lösähti. Kroppa kertoi Aan jälkeen putkeen, kun yritin pakkovalssilla hypyn taakse. Takaakierto 21 ja niistosokkari 22-hypylle, hienosti onnistui (Väyrysen Minnan blogiselostuksen mukaan tekivät tämän saksalaisella). Koska alkurata meni niin hienosti, niin uusittiin vain loppuosa, ohjasin 17-putkeen, saatiin 18-takaakierto aikaisempaa suoritusta sujuvammaksi ja Aan jälkeinen elämä onnistumaan. Otin sivuttaisetäisyyttä Aalla, jolloin Ursan kuono näytti luonnollisemmin 20-hypyn taakse eikä putkeen. Niistokohdassakaan ei tullut täpärää kuten ekakerralla. Hyvin luonnisti ja treeneistä jäi ihan VALTAISAN upea fiilis Ursan innokkuudesta, vauhdista, sujuvuudesta jne. ...ja omista vastaavista siinä sivussa.
Olin ajelemassa jo kotia päin Laukaasta, kun iski ahaa-elämys, että Aan jälkeisen takaakierron olisi voinut tehdä myös saksalaisella. Rupesipa melkein harmittamaan, etten tajunnut sitä treenattaessa. Tiedän kokemuksesta, että saksalaiset luonnistuu meiltä ja se ohjaus ei ehkä olisi ohjannut niin paljon putkeen. Pakkovalssi tarkoittaa aina kuljetusta, hallussapitoa ja sitä, ettei koira tiedä mihin seuraavaksi mennään. Varsinkin kyseisenlaisessa ansapaikassa voi olla tiukkaa pitää kuuma koira hanskassa. Saksalaisella olisin saanut vipattua suoraan hypyn taakse, enkä siltikään olisi ollut yhtään sen myöhemmin niistotilanteessa, sillä saksalainen vie ohjaajan siivekkeen toiselle puolelle koiran tieltä.
Treenattiin Polleparkissa ja siellä tälle vuodelle ekaa kertaa. Maneesi, jossa on melkoisen upottava pohja, joskin luksusmaisesti tilaa treenata (Kukkiksen, Viherlandian, jälkeen). Kunto riitti kuitenkin hyvin, eikä edes tullut varsinaisesti tuska ja maitohappo, mitä oletin. Varsin hyvin siis kaikin puolin.
Palkitsemis- ja virityskonstina käytin saalisleikkiä kokonaisella nakilla, joka lensi radan päätteeksi palkaksi. Tosi hyvin toimii Ursalla, nakki motivoi ahnetta neitiä. Erityisen tyytyväinen olen siitä, ettei tarvinnut oikeastaan hinkata mitään kohtaa radasta, vaan saatiin sujuvasti ja iloisella asenteella treenattua.
sunnuntai 14. helmikuuta 2010
Viettiagilityaatoksia.
URSA - KILPA-RYHMÄN VIETTIAGILITY 14.2.2010
kouluttaja: Elina Will
Ensimmäiset KILPA-ryhmän (tavoitteellisesti tähtäimessä tämän vuoden 2010 ja ensi vuoden 2011 Agilityn SM-kisat sekä maajoukkuekarsinnat) treenit. Päästiin "vietti-agilityn" saloihin, kun Willin Ellu veti meille treenejä. Tietysti viettien maailma on niin moninainen, että jäljille pyrittiin vain pintaraapaisulla, mutta kiinnostavaa oli silti kaikkinensa. Mulla on Julialta lainassa Mujusen Salmen kirjoittama Saalisvietti koiraharrastuksessa-kirja, tietysti pitää lukea sitä nyt iltaluksemiseksi. ;)
Lyhyen, pienen teoriaosuuden jälkeen siirryttiin samantien toteuttamaan. Ihan ensimmäiseksi, meidän leikissä ja mun tavassa sytyttää Ursa lelulla on vika, ensiksi se, että annan Ursan purra kiinni, toiseksi leikki kestää ihan liian pitkään - kylläännyttää koiraa turhaan, varsinkin kun kyse on kuitenkin ei niin vietikkäästä koirasta (verraten esimerkiksi bortsuihin, belggareihin, kelpieihin jne.). Leikin pitää olla sähäkkää, lelu pakenee koiraa, eikä koira saa keritä käydä kiinni. Kun vietti nousee, samantien räjähtävä lähtö esteille ja koira puree kiinni leluun vasta palkkausvaiheessa. Tässä tapauksessa hyppy-hyppy-hyppy-putki-hyppy-suoran jälkeen, tässäkin lelu pakenee kokoajan, koira saa juosta leluun kiinni tai vastaavasti se heitetään koiran menosuuntaan. Tässä palkkausvaiheessakin koiran voi antaa tehdä pari kolme saalishyppyä lelua kohti saavuttamatta sitä. Käännöksissä voi palkata leluun tai vain käyttää sitä esillä ilman purua.
Toinen juttu, mikä meitä varten pitää pistää korvan taakse. Ursan vietti ja vire laskee, kun se "hengailee" treenihallissa tai -kentällä, sen pitäisi odotella vuoroaan täysin poissa, autossa tai ainakin häkissä viltillä peitettynä. Se ei saisi "syödä nälkäänsä" elikkäs katsella, kun muut suorittaa, saada agilityärsykkeitä ja kyllääntyä niistä, vaan se pitäisi ottaa suoraan tekemään, vietin nosto ja radalle. Samoin suorituksen jälkeen samantien pois, jotta se yhdistää tekemisen meiningin tunnetilakseen treeneissä. Aikaisemmin jo olen huomannut, että mm. juttelut kouluttajan kanssa treenien lomassa ovat myrkkyä Ursan vauhdille ja innokkuudelle. Pitää tästedes laittaa se suorittamaan jotain tiettyä tehtävää siksi aikaa, kun jutellaan kouluttajan kanssa, paikkamakuuseen esimerkiksi, treenikaverin kävelytettäväksi tms. Joku selkeä toimintamalli pitänee ottaa käyttöön.
Nämä ne päälimmäiset tämän päivän viettiagilitystä. Seuraavan kerran samalla aiheella 24.2. Koska KILPA-ryhmäläisiä on tällä hetkellä yhteensä melkein parikymmentä ei tietenkään kaikille voi sopia samat teeniajat, joten tänään paikalla oli vain osa porukasta. Ensi kerta on pääosin niitä varten jotka ei tänään päässeet treeneihin, mutta kertaamaankin saa mennä, joten voi olla, että ilmaannutaan silloinkin vietteilemään.
Leikistä vielä, jota täytyy "treenata" kotona ja lenkillä nyt, kun vähän tietää miten sen "oikeasti", koiraa paineistamatta, pitäisi tapahtua. Koiraa voi haastaa, kun se tuo lelua tykö revittäväksi, sitä voi töniä kauemmas, jolloin tuloksena on yleensä entistä voimakkaampi lelun tyrkyttäminen koiran suunnalta. Koiraa voi haastaa hyppäämään ihmistä kohti, saalistamaan lelua korkeammalta jne. Tällainenkin saalisleikki rupeaa etenemään hurjemmaksi ajan kanssa. Leikki parantaa itsetuntoa ja toisaalta koira ei paineistu niin helposti esim. kontakteilla tms. kun ohjaaja kumartuu kohti, kun koira on oppinut "ottamaan mittaa ohjaajasta" jo leikissä.
kouluttaja: Elina Will
Ensimmäiset KILPA-ryhmän (tavoitteellisesti tähtäimessä tämän vuoden 2010 ja ensi vuoden 2011 Agilityn SM-kisat sekä maajoukkuekarsinnat) treenit. Päästiin "vietti-agilityn" saloihin, kun Willin Ellu veti meille treenejä. Tietysti viettien maailma on niin moninainen, että jäljille pyrittiin vain pintaraapaisulla, mutta kiinnostavaa oli silti kaikkinensa. Mulla on Julialta lainassa Mujusen Salmen kirjoittama Saalisvietti koiraharrastuksessa-kirja, tietysti pitää lukea sitä nyt iltaluksemiseksi. ;)
Lyhyen, pienen teoriaosuuden jälkeen siirryttiin samantien toteuttamaan. Ihan ensimmäiseksi, meidän leikissä ja mun tavassa sytyttää Ursa lelulla on vika, ensiksi se, että annan Ursan purra kiinni, toiseksi leikki kestää ihan liian pitkään - kylläännyttää koiraa turhaan, varsinkin kun kyse on kuitenkin ei niin vietikkäästä koirasta (verraten esimerkiksi bortsuihin, belggareihin, kelpieihin jne.). Leikin pitää olla sähäkkää, lelu pakenee koiraa, eikä koira saa keritä käydä kiinni. Kun vietti nousee, samantien räjähtävä lähtö esteille ja koira puree kiinni leluun vasta palkkausvaiheessa. Tässä tapauksessa hyppy-hyppy-hyppy-putki-hyppy-suoran jälkeen, tässäkin lelu pakenee kokoajan, koira saa juosta leluun kiinni tai vastaavasti se heitetään koiran menosuuntaan. Tässä palkkausvaiheessakin koiran voi antaa tehdä pari kolme saalishyppyä lelua kohti saavuttamatta sitä. Käännöksissä voi palkata leluun tai vain käyttää sitä esillä ilman purua.
Toinen juttu, mikä meitä varten pitää pistää korvan taakse. Ursan vietti ja vire laskee, kun se "hengailee" treenihallissa tai -kentällä, sen pitäisi odotella vuoroaan täysin poissa, autossa tai ainakin häkissä viltillä peitettynä. Se ei saisi "syödä nälkäänsä" elikkäs katsella, kun muut suorittaa, saada agilityärsykkeitä ja kyllääntyä niistä, vaan se pitäisi ottaa suoraan tekemään, vietin nosto ja radalle. Samoin suorituksen jälkeen samantien pois, jotta se yhdistää tekemisen meiningin tunnetilakseen treeneissä. Aikaisemmin jo olen huomannut, että mm. juttelut kouluttajan kanssa treenien lomassa ovat myrkkyä Ursan vauhdille ja innokkuudelle. Pitää tästedes laittaa se suorittamaan jotain tiettyä tehtävää siksi aikaa, kun jutellaan kouluttajan kanssa, paikkamakuuseen esimerkiksi, treenikaverin kävelytettäväksi tms. Joku selkeä toimintamalli pitänee ottaa käyttöön.
Nämä ne päälimmäiset tämän päivän viettiagilitystä. Seuraavan kerran samalla aiheella 24.2. Koska KILPA-ryhmäläisiä on tällä hetkellä yhteensä melkein parikymmentä ei tietenkään kaikille voi sopia samat teeniajat, joten tänään paikalla oli vain osa porukasta. Ensi kerta on pääosin niitä varten jotka ei tänään päässeet treeneihin, mutta kertaamaankin saa mennä, joten voi olla, että ilmaannutaan silloinkin vietteilemään.
Leikistä vielä, jota täytyy "treenata" kotona ja lenkillä nyt, kun vähän tietää miten sen "oikeasti", koiraa paineistamatta, pitäisi tapahtua. Koiraa voi haastaa, kun se tuo lelua tykö revittäväksi, sitä voi töniä kauemmas, jolloin tuloksena on yleensä entistä voimakkaampi lelun tyrkyttäminen koiran suunnalta. Koiraa voi haastaa hyppäämään ihmistä kohti, saalistamaan lelua korkeammalta jne. Tällainenkin saalisleikki rupeaa etenemään hurjemmaksi ajan kanssa. Leikki parantaa itsetuntoa ja toisaalta koira ei paineistu niin helposti esim. kontakteilla tms. kun ohjaaja kumartuu kohti, kun koira on oppinut "ottamaan mittaa ohjaajasta" jo leikissä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
