IV HuPiJa-2009 - Huotari Petteri

Aivan loistavaa! Oltiin eilen Ursan (ja muiden HuPiJalaisten) kanssa Huotarin Peten koulutuksessa Pieksämäellä. Lähtökohtien takia odotukset eivät olleet suuria, kuukauden agitauko, jota ennen pienoinen motivaation ja uskon puute agilityyn sekä oma tukalaa oloa aiheuttava flunssa muodostivat puitteet, asetelmat, joissa ei toiveet onnistumisesta olleet kovinkaan korkealentoisia.

Taaspa sai kuitenkin todeta, jotta toisin kävi. Ursahan oli "ihan kuin eri koira", kuten Pete sanoi (oltiin lokakuussa viimeksi Peten koulutettavana, niinikään HuPiJa-projektin tiimoilta). Ursassa oli ennenkaikkea vauhtia, intoa ja ruutia. Rata oli tietenkin kohtuu haastava, mutta ei pahalla tavalla, mitään lällärirataa haluakaan tehdä, erityisestikään silloin, kun vetäjänä on joku jota kunnioitan kovasti agilityvalmentajana. Radalla oli 32 estettä, joista ensimmäisen meille kuuluvan vartin pätkän aikana suoritettiin esteet 1-19 ja toisella vartin pätkällä esteet 15-32.

1-19

Arvatenkin ensimmäinen yritys meni vouhkaamiseksi, Ursassa oli enempi vauhtia mitä osasin odottaa ja käsistähän se lähti... (Positiivinen juttuhan se vain on. ;) ) Toki siellä oli ohjauksellisesti hyviäkin pätkiä, mitä nyt kävi hyppimässä ylimääräisiä esteitä väliin, haki putken väärän pään jne. Olin täysin välittämättä virheistä ja uskon, ettei Ursakaan virheiden paikkoja huomannut (tätä tähdennetään, koira ei saa tietää, kun virhe tulee - positiivinen asenne ennen kaikkea). Loistava kohta loppuun, elikkäs 17 hypyn tein poispäin käännöllä, koira pituuden jälkeen oikeaan käteen tiukasti ja sillä poispäin kääntö esteen taakse.

Koska ensimmäinen versio meni iloiseksi - ja hauskaksi, kyllä - sähläämiseksi, niin säätövaraa oli paljon. Ensimmäinen valssi 2-3 välissä onnistuu hienosti ja oikeaan aikaan, 3-4 välin valssia säädettiin. Kutoshypyn takaakierto onnistui hyvin uloimman siivekkeen ympäri, ensin tein 7 hypyn takaisinkierron sisemmän siivekkeen ympäri, mutta päivän suoraviivaiselle turbo-Ursalle sopi paremmin ulomman siivekkeen kierto.

Ongelmallisimmaksi kohdaksi näytti muodostuvan hankala kepeille meno. Tähän saatiin kuitenkin lopulta oikein kivaa Ahaa-elämystäkin aikaiseksi - onneksi. Koira kiertämään 9 takaa ja oma sivuttain solahdus ahtaaseen hyppyväliin, koira ohjaajan editse kepeille. Ongelmallisinta oli tuo sivuttain solahdus, joko jäin liiaksi kökkimään paikalleni, menin väärässä asennossa, en huomioinut koiraa tme. Vihdoin sain aikaiseksi sen pysähtyneen hetken, kun katsoin Ursaa ja ei ollut kiire minnekään, Ursakaan ei silloin hakenut väärille esteille. Rauhallinen maltti, kunnes koira on aloittanut pujottelun ja jatkamaan. (Sivuttain solahdus siis vasen kylki edellä, jolloin koira lähtee kepeille ohjaajan edeltä.)

Toinen vaikeahko kohta oli kepeiltä putkeen meno, Ursa haki ainakin pariin kertaan toistaen väärään (eli loogiseen, joka oli suoraan nenän edessä) päähän putkea. Jahka maltoin taas ottaa oman rintamasuunnan tarpeeksi oikealle ja Ursan tiukemmin oikeaan käteen, josta hyvissä ajoin päästö oikeaan putken päähän.

Kolmas (kyllähän näitä lopulta olikin... ;) ) säädön paikka oli 12-14. Hyvin ajoitettu valssi 12-13 väliin, 13 hypyn jälkeen koiralle vasenta kättä, jolla sylkkärillä 14-hypylle.

15-32

Tämä pätkä olikin sitten se itse täydellisyys. :D Ekayrittämällä päästiin samantien loppuun asti, ilman takkuja, radan unohtamista, vääriä hyppyjä, haparointia tai mitään. Aivan loistavaa, taitavaa ja mahtavaa! Kehuipa Petekin, naureskeli jo, että se oli siinä, ei tarvitse sanoa tai säätää mitään.

Ei nyt sentään, hienosäätöähän on aina. Kaikkiaan voi kuitenkin olla vain tyytyväinen siihen miten hienosti pätkä meni.

Ensimmäinen tyytyväisyyden hetki oli siinä, kun Ursa epäuskostani huolimatta irtosi 19 hypyn jälkeen 20-putkeen niin, että saatoin juosta 11/28-putken avoimempaa puolta niin, että kerkesin hyvin seuraaville ohjauksille. Sen verran hienosäätöä tähän Peten kertomasta, että otan Ursan 18-hypyltä alas vähän lähempää, jätän itseäni varten matkaa ja avoimen reitin putkelle. 4-5 askelta on se matka, minkä koira tarvitsee saattoa seuraavaan esteeseen, jotta se osaa lukita sen, samoin kun ohjaajan kropan suunta (napa) on menossa samaan suuntaan kuin koiran täytyy mennä, vaikka sivuttaisliike olisikin jo seuraavaan suuntaan.

Omassa ratasuunnitelmassa ja ensimmäisellä onnistuneella kerralla vein 21-23 siten, että olin esteiden sisäpuolella ja otin Ursan ohjaukseen takaakierroilla. Eihän niissä mitään vikaa ollut, päinvastoin ne toimivat Ursalla oikein hyvin. Saatiin kuitenkin tälle kohtaa ihan uudenlaista tekniikkaa, kun otettiin kohta poispäinkäännöksillä - jotka toimii Ursalla, mikä sitten näkyi jo esimerkiksi loistavasti onnistuneina 17-hypyn takaakiertoina. Säätämistähän se alkuun oli, en meinannut millään vauhdissa muistaa sitä, että piti ryhtyä jollekin muulle kuin valssille ja takaakierroille. Ajoitus oli ensalkuun myös vähän pyllystä, mutta saatiinhan onnistumaan hienosti näilläkin - harjoitustahan se vaatii meiltä molemmilta. Voidaan treenata tätä kohtaa helposti kolmella hypyllä ihan viikottaistreeneissäkin. Napaa vain käyttöön. Käsi maata myöten ja pienillä liikkeillä, helposti käsi heilahtaa liian ylös, jolloin se ei enää kerro koiralle mitään - moni koira pyörähtää siinä vaiheessa väärää kautta ympäri.

Irrotus 25-hypylle ja vastaan 26 hypyn takaa, josta valssipyörähdys ja putkeen rohkealla viennillä. 29:lle tein reippan vekin, jolla sain linjan oikeaksi, koira sylikäännöllä 31-hypylle. Jälleen pieni käden liike riittää ja käteenoton täytyy tapahtua 30-hypyn siivekkeen muodostaman suoranlinjan aidan puolella, kun koiran neä on kääntynyt siivekkeen ympäri se tajuaa jo, että 31 hypätään tältä puolen. Näinpä joidenkin (Essi ja Yoyo) tekevän niinkin, että valssilla koiran ohi 29-hypyllä ja 30 ja 31 takaakiertoina, näytti toimivan niinkin.

Erittäin tyytyväinen jälleen Peten valmennukseen, oli kivaa, eikä hampaankoloon jäänyt mitään. Iloinen olen siitä, että pystyin itse suhtautumaan positiivisesti virheisiin, enkä jäänyt mähystämään niitä. Tosi hyvä mieli!

Kuntokin kesti ihan hyvin, vaikka hulluksi itsensä kieltämäätä tunsin, kun flunssaisena lähdin treenaamaan. En kuitenkaan mistään hinnasta tohtinut jättää valmennusta väliin, joten - pää kainalossa. (Miten niin agility vienyt mennessään!?)

Alla Peten ensimmäisen HuPiJan ratapiirros.

HuPiJa jälkilöylyt - huippufiils kepeillä.

Kätiin tänään ottamassa "JATin HuPiJa-porukalla" (joista seitsemästä paikalle pääsi tällä kertaa vain kaksi, Hanna&Siiri + minä&Ursa) pätkiä Peten viime viikonloppuisesta treenistä.

Päädyttiin rakentamaan kaksi pätkää alkupuoliskolta 5-9 ja keskivaiheilta 12-16. Lisäksi otettiin "Peten pähkinää" ja keppejä.

Ehdottomasti sokerina pohjalle jäi aivan LOISTAVA pujottelu. :D Väkisin jäi päällimmäisenä mieleen, ei voinut olla mitään muuta kuin äärettömän iloinen ja tyytyväinen, hirmu kehut Ursalle. Hanna oli palkkaamassa keppien pääsä kissanruoalla, Ursa lähti pujottelemaan innokkaasti ja vauhdilla (ohjasin Ursan vasemmalla puolella), pujotteli sukkulana loppuun asti ja sai tottakai palkkaa ja hirmuiset kehut. Hyvä mieli jäi. Ei otettu toistoja, kun ekakerralla meni niin hienosti. Menisipäs näin aina. :D Nyt on kuitenkin selvä mielikuva siitä mihin pyrimme ja mihin Ursa pujottelussa pystyy.

EKA PÄTKÄ

Otettiin siis HuPiJa-pätkiä. Sellaisella systeemillä toimittiin, että kumpikin katsoi vähän toistensa perään ja kommentoi aiheelliseksi näkemistään. Ihan kivasti toimi ja itselle ainakin jäi se tuntuma, että teki ihan hyvää kerrata näitä vaikeita osuuksia. Toki metkaksi seikaksi muodostui se, että en millaan meinannut saada epäonnistunutta suoritusta. Ekapätkällä en siis saanut Ursaa menemmän Aalle, vaan paineli ihan suorimmin putkeen. Vaikeutin kulmaakin, vaan edelleen haki putkeen ihan oikein. Hirveä asennevamma, kun haluaa epäonnistuneita... :) No, onnistuinpa niitäkin sitten lopulta haalimaan, vaan pääosin meni oikein kivasti, Ursa haki hyvin esteen taakse, irtosi ja paineli putkeen. Kokeilin tokarupeamalla myös niin, että ohjasin Aalle vasemmalla puolella ja irrotin esteen taakse poispäinkäännöllä, josta vain ronskisti suoraan ohjaamalla putkeen, onnistui sekin oikein hienosti, itselle jäi huomattavasti enemmän ohjausaikaa putken jälkeen.

Putken jälkeistä elämää treenasin alkuun ihan samalla lailla mitä Peten ohjauksessakin, putken oikealla puolella ja siitä taakseohjaus navalla. Joka kerralla Ursa haki kyllä ihan oikealla puolelle, mutta tämä jäi jossain määrin itselläni kuitenkin kaivelemaan, sillä ihan sellaista varmuutta omassa ohjauksessani ei ollut, mihin pyrin. Toisella rupeamalla otin tätä kohtaa niin, että menin Aan vasemmalta puolelta ja käänsin Ursan poispäinkäännöllä hypylle, tämä toimi kyllä myöskin erittäin sujuvasti ja jokseenkin helponoloisesti, ei otettu toistoja.

Erityisen tyytyväinen olen tämän päivän kontakteihin. Toki pitkälti oli kissanruoat kontakteilla (ja lihapullaa ylösmenolla), mutta yhtälailla otin sitten vain tyhjällä kipolla, naksulla ja palkalla kippoon ja toisaalta myös ilman palkkaa. Joka kerta onnistui, mistä ei voi olla kuin tyytyväinen.

TOKA PÄTKÄ

Toisella puoella käytävää oli sitten kakkospätkä. Kovasti meillä oli palapelin rakentamista, kunnes saatiin treeni rakennettua piirustusten mukaan - mielikuvia apuna käyttäen. Rajallisessa tilassa saatiin kuitenkin vihdoin tärkein rakennettua. Mietin kyllä kovasti oliko ansa yhtään sen kaltainen, mitä se Petetn treenissä oli. Jälleen kerran kun ei meinannut millään saada epäonnistunutta suoritusta. Treenin toimivuus kyllä todistui siinä vaiheessa, kun en näyttänyt Ursalle ollenkaan vastaista kättä, vaan mennä posotettiin suoraan, silloin se haki kyllä vika aidalle. Onneksi toimi.

Yritin vaikeuttaakin treeniä lopulta niin, että laitoin hypyn aivan putken viereen (itse ohjasin siis oikealla), vaan edelleen sain sen oikein mainiosti ihan oikein putken suusta sisälle. Pieni haltuunotto (pääosin mun haltuunotot on vähän liian voimakkaita ja pitkäkestoisia Ursalle, se tulee ohjaukseen niin helposti - jos se siis vain suinkin tapahtuu oikeaan aikaan ajoissa... :) ) ja napaohjaus putkeen. Hyvin meni. Loistavaa jälleen kerran.

NELJÄ PUTKEN PÄÄTÄ

Halusin myös kokeilla sitä Peten pähkinää. Yksi aita viiden metrin päässä putken päistä jotka olivat noin metrin etäisyydellä toisistaan. Tästä lähtötilanteesta piti sitten ohjata Ursaa putken päihin. Taisi toimia noin 60-70%:sti... Vähän vaikeuksia mulla on tajuta tätä. Täytyy fundeerata. Vähän epäselväksi kun jäi saako koiraa asettaa oikean suuntaisesti sitä putkea kohden jonne ollaan menossa tai ohjataanko oikean puolimmaiset putken päät oikealla ja vasemman puolimmaiset vasemmalla vai miten. Saako näyttää vastaista kättä tms.?

Periaatteessa jatkossa voisi kokeilla niin, että putkille tullaan kahden aidan takaa - siis suoraan - ja ohjaus sillä puolella minkä puoleisiin putkenpäihin pitää mennä.

Jossain määrin napaohjaus toimi, varmasti toimisi paremmin, jos koira irtoaisi niin, ettei tarvitsisi mennä hypyn putkien puolelle ollenkaan. Nyt väkisin tuli niin, että sääntö siitä, että koira pitää kokoajan saman etäisyyden ohjaajasta rupesi lyömään läpi enemmän. Varsinkin kauimmaisiin päihin oli älyvaikea saada ohjattua oikein. Totuus kuitenkin on se, että jos tällainen paikka olisi kisoissa radalla ohjaisin sillä puolen mihin putken päihin pitäisi mennä, jos pitäisi mennä uloimpaan niin näyttäisin vastaisella kädellä, että pitää lähteä tulemaan likemmäs, josta vapautus putkeen.

Imheellisiä tsytseemejä.

Vaan jäipä kerrassaan iloinen mieli kepeistä! :D

"Hakemus".

HUPIJA 2009 -projekti

Koska toimin itse yhtenä vetäjänä HuPiJa 2009-projektissa, minun ei tarvitse siihen erikseen hakea, paikka on automaattisesti minun ja Ursan ilman hakemusten väsäilyäkin. Kuitenkin sitä haluaa kirjata saavutuksia ja tavoitteita sekä tulevalle vuodelle, että pitkällä tähtäimellä.

Ursa on 3-vuotias suomenlapinkoiranarttu, jonka kanssa kisaan maxi3-luokassa. Se on aktiivinen, reipas ja kuuliainen koira, jonka suurin kompastuskivi menestykseen on sen vauhti. Se on rotuisekseen nopeimmasta päästä, mutta kisakentillä häviää nopeimmille roduille ja tiukoissa ihanneajoissa. Vauhti on kuitenkin tasaisesti kasvanut ja huomaan 3-lk ihanneaikojen kuitenkin pitkälti riittävän, pikkuhiljaa kokeilemalla olen löytänyt Ursalle sopivan leikkimistavan sen oikeanlaiseen sytyttämiseen. Tämä kokeilu ja tapojen hakeminen jatkuu edelleenkin.

Irtoamistreeniä tulemme jatkossa tekemään, jotta Ursan rohkeus kasvaisi siihen, että se hakisi spontaanisti itse enemmän esteitä. Varsinkin suorilla, kun ohjaaja häviää koiralle juoksukilpailussa, niin Ursalla ei ole rohkeutta singota nopeudella eteen, vaan jää odottelemaan hitailevaa kartturia. Toisaalta ohjaajallakin on oppimisen paikka siinä, että osaa sijoittua radalla niin, ettei häviäisi suorallakaan koiralleen.

Kontaktit ovat ihan näinä aikoina aiheuttaneet ongelmia. Käynkin parhaillaan läpi niitä konsteja, joilla Ursalle saisi opetettua varmat, mutta nopeat kontaktit. Mielessä on käynyt sekä nenäkosketuksen opettaminen, että juoksukontaktit apuvälinein, esimerkiksi sopivalle korkeudelle asetetuin halkaistuin putken pätkin tms. mistä tekniikasta olen kuullut.

Vähitellen hakemalla on löytynyt oikeat, meille koirakkona ja erityisesti ohjaajalle sopivat, keskittymistavat, jotta radalla olisi mahdollisuus tehdä mahdollisimman sujuvaa ja hyvää suoritusta. Kunnollinen mielikuvaharjoittelu ja oikein haettu asenne radalle mennessä, sekä toki huolellinen lämmittely tuottaa parasta menestystä.

Olimme mukana viime vuoden HuPiJassa tuuraajana, mukana olosta koen olleen meille valtavasti hyötyä (yhtä koulutusta lukuunottamatta kaikilla kerroilla mukana). Vuoden sisään olemme nousseet 1.lk:sta 3.lk:aan ja nyt myös onnistuneesti keräilleet puhtaita ratoja kolmosluokassa. Ohjaajana kehityin huimasti, kuin myös koira, joka tällä hetkellä toimii suurimmalla osalla tekniikoista - ihan tavan valssikin on pikkuhiljaa löytynyt ohjaajalle, joka hyvin usein on ojauksessaan myöhässä kera kahden vasemman jalkansa. Omat avaimet koiran ohjaamiseen ovat huomattavasti mittavammat mitä vain vuosi sitten syksyllä 2008.

2009 vuoden tavoitteena on erityisesti yksilö SM-kisat, mahdollisesti suuntaamme myös MM-karsintoihin. SM-kisoissa tavoitteena on tehdä karsintaradalla puhdas (ratavirheetön) rata, jolla suorituksella voisi todennäköisyydellä aueta myös finaaliratapaikka.

Tällä hetkellä vuodelle 2009 on koossa neljä SM-nollaa, jotka sisältävät tuplanollan. Ursa jää loppuvuodeksi 2008 todennäkoisesti mammalomalle (mikäli astutus onnistuu ja pentuja on luvassa), joten nollien keräily jatkunee ensi keväänä.

Pitemmän tähtäimen suunnitelmana ja haaveena on tottakai AVAutua. Sekä parantaa vuosien saatossa suorituksia ja sijoituksia SM-kisoissa. Päätavoitteena on kuitenkin edelleen se, kuten viime vuonnakin, että saamme agilityn harrastamisen pidettyä hauskana ja mielekkäänä, molemmille koukuttavana tekemisenä - mitä se on menestyksekkäästi tähän asti ollutkin.

Tottakai olen edelleen niinikään valmis panostamaan ja näkemään vaivaa sen eteen, että kehitymme ja edistymme lajissa, sekä myös viemään oppimaamme eteenpäin kanssatreenaajille (tällä hetkellä toimin JATissa Jatko2-ryhmän kouluttajana).

HuPiJa 2009-projektilta odotan paljon, valittuun valmentajakolmikkoon kuuluvat ovat agilityn huippuja, osaajia ja kouluttajia, jotka ymmärtävät koirien erilaisuutta ja rotutyypillisiä ominaisuuksia, jokaisen yksilön huomioiden. Harmikseni Ursan kanssa ei päästä osallistumaan syksyn koulutuksiin - ainakaan silloin, jos kaikki menee toiveiden ja suunnitelmien mukaan niin, että Ursa saa pentueellisen terveitä jälkeläisiä, potria ja tasapainoisia harrastuskoiranalkuja.

Keväällä 2009 olemme mukana täysillä ja toki koko projektin kulun olen mukana JATin puolesta koordinaattorin ominaisuudessa, delegoin ja jaan tuuraajille vapautuneita paikkoja, informoin ja pidän huolta yhdessä projektiin osallistuvien kanssa, että kaikki toimii.

HuPiJa 2009

HUPIJA 2009 -projekti

Järjestyksessään kolmas agilitykoulutusprojekti HuPiJa ja siihen haku on alkamassa. Projektin pääasiallisena tavoitteena on kehittää kolmen seuran (Hu-Pu, Pieks, JAT) agilityharrastajien mahdollisuuksia päästä vuoden 2009/2010 SM-kisoihin ja MM-karsintoihin ja niissä mahdollisimman hyvään tulokseen.

AIKATAULU ja HINNAT

Alustavat koulutuspäivämäärät, kouluttajat sekä koulutuksien hinnat:

Keväälle 2009 on suunniteltu pohjustavasti kaksi Janita Leinosen / Jaakko Suoknuutin viikonlopun kestävää koulutusta (55€/viikonloppu).
Kevään kouluttajat ja päivämäärät vahvistuvat vuoden 2009 kisakalenterin varmistuttua.

Treenit järjestetään pääosin Pieksämäen Hau-Hau hallissa.

14.9. Tarja Ihalainen, 12 €
26.10. Pete Huotari, 20-25€
16.11. Tarja Ihalainen, 12 €
7.12. Tarja Ihalainen, 12 €
3.1. Pete Huotari, 20-25€
7.2.
7.3.
18.4.
9.5.

Alustavasti on myös sovittu ohjaajien juoksutekniikkatreeneistä keväälle, tällöin kouluttajana mm. salibandya harrastava ja valmentajana lajin parissa toimiva Satu Lipsanen.

PROJEKTIIN HAKU

Hakuaika 15.8. – 31.8.2008

Projektiin haetaan vapaamuotoisesti avoimella haulla kunkin seuran yhdyshenkilölle. Painopiste osallistujien valinnassa on selkeissä ja realistissa tavoitteissa sekä projektiin sitoutumisessa. Projektiin valitaan 1-3-luokassa kilpailevia koirakoita.

Kussakin seurassa ilmoittautumiset ensin omalle yhdyshenkilölle, jotka kokoavat ryhmät.

Hu-Pu Johanna Väisänen
Pieks Päivi Saarilahti & Johanna Putkonen

JAT
Susanna Kangasvuo, susanna.kangasvuo@gmail.com
Vuokko Malk, vuokko.malk@helsinki.fi

Jos olet valmis tarttumaan uusiin haasteisiin, älä epäröi hakea mukaan projektiin!

RYHMÄT JA OSALLISTUJAT

Ryhmiä muodostetaan lähtötasoltaan (tilanne syksy 2008) kahdenlaisia
1) kolmosluokkalaisia, ryhmäkoko noin 8 koirakkoa
2) ykkös-kakkosluokkalaisia, ryhmäkoko noin 8 koirakkoa
Myös X-rotuiset ovat tervetulleita, heillä tavoitteena avoimet SM-kisat 2009.

Yhteistyöprojektiin osallistujien valinnassa korostetaan koirakon tavoitteellisuutta ja tahtoa kehittyä agilityn parissa, projektiin sitoutumista ja sitä kautta motivaatiota osallistua aktiivisesti toisia treenaajia tukien.

Ryhmään liittyessään koirakko sitoutuu projektiin vuodeksi niin ajan, vaivan kuin rahan käytönkin osalta. Lisäksi projektiin osallistuja sitoutuu myös viemään oppejaan omaan seuraansa, kouluttamaan kiinteää ryhmää tai pitämään kurssimuotoisia koulutuksia.

KOULUTTAJAT

Kouluttajat valmentavat vuorotellen, kukin 2-4 kertaa, mukana niin yksipäiväisiä kuin koko viikonlopun kestäviä koulutuksia. Tällä lailla koulutukset säilyvät toisiaan tukevana jatkumona, ohjaajalla ja kouluttajalla on mahdollisuus seurata koirakon kehittymistä sekä viedä tavoitteita oikealla tavalla eteenpäin, pureutua ongelmiin ja tukea vahvuuksia.

Tarja Ihalainen

Tarja Ihalainen on aloittanut agilityn vuonna 1993 ja kilpaillut kahden parson russellinterrierin FIN MVA, AVA Kenar Prior, Jasun ja FIN AVA Trumpmoor Exmoor Flyer, Ripan kanssa. Koiriensa kanssa Tarja on voittanut useita piirimestaruuksia, Jasu ja Ripa ovat Suomen ensimmäiset agilityvalioparsonit, lisäksi Ripalla on CACIAG vuodelta 2003. Ripa on ollut myös mm. Suur-Savon kennelpiirin ja Pieksämäen palveluskoirayhdistyksen paras agilitykoira useina peräkkäisinä vuosina. Tarja ja Ripa ovat menestyneet Avoin SM:ssa, MM-karsinnoissa sekä voittaneet vuonna 2006 SM-joukkuepronssia Jyväskylän Agility Teamin medijoukkueen ankkurina. B-maajoukkueessa he ovat olleet kausina 2004-2005 ja 2006-2007.

Tarjan pyrkimyksenä on kouluttaa koiristaan irtoavia ja ohjausta lukevia, iloisia kilpakumppaneita, jotka opetetaan suorittamaan kontaktit ja pujottelun mahdollisimman itsenäisesti, jolloin ohjaajalla on mahdollisuus keskittyä jo seuraavan esteen kertomiseen koiralle. Erityisesti hän painottaa koiran ja ohjaajan hyvää lihashuoltoa ja –kuntoa. Koira tekee hänen mukaansa aina parhaansa, joten tähän tulisi myös ohjaajan pyrkiä niin treeneissä kuin kisoissakin.

Pete Huotari

Pete Huotari on aloittanut agilityn 1995 borderterrieri Wilman kanssa. Vahvan pohjan koirien ymmärtämiselle ja nykyiselle ajatusmallilleen agilitystä hän on saanut mm. Vilanderin Peetsalta, sekä seurakavereiltaan, joista löytyy niinikään suuria nimiä, Janne Karstunen, Tuija Saari, Jaana Lindfors, Taneli Hakasalo jne. Vuosien varrella Pete on treenannut myös Hollannin, Ranskan, Saksan ja Belgian maajoukkueiden jäsenten kanssa. Hän on myös kouluttanut kolme borderterrieriä maajoukkueeseen, 1999 Wilma Dortmundissa, 2005 Leevi ja Topi Valladolissa.

Pete on kouluttanut useissa eri seuroissa vuodesta 2000 lähtien. Hänen koulutustyylinsä perustuu jokaisen koirakon yksilölliseen huomioimiseen. Peten omin sanoin: ”En juurikaan perusta erilaisiin tekniikoihin. Koiran motivaatio on tärkein asia minulle koulutuksessa.”

Janita Leinonen / Jaakko Suoknuuti