Tiistaina oli tiistain treeniryhmien vuoro järjestää JATpailut. Koulutan tiistaisin, joten olin lupautunut maximöllien ja -1-luokan tuomariksi. Konkareiden aikaan sain sitten itse kisata. Koko päivä meni viidestä puoli kymppiin hallilla.
Mölliradalla starttasi kisauraansa myös kasvattisijokki Noita (Omituinen Källeröinen), joka kävi riemuissaan moikkaamassa minua ennen kuin kerkesi edes radalle. Annan ja Noidan ensimmäisen radan ensimmäinen puolisko kulki sen mukaan, kun tuomari oli Noidan mielestä vain niiiin ihana (ja omituinen, kun ei reagoinut iloitteluun millään tavalla). Loppuosuus olikin sitten jo agilityä. :) Uusintasuorituksellakin Noidan piti käydä moikkaamassa minut heti alkuun, josta käynnistyi myös aika. Anna sai kerittyä Noidan kuitenkin takaisin lähtöön ja jatko oli oikein mallikasta lukuunottamatta viimeistä putkeen menoa, kun Anna ei ohjannut ihan loppuun asti, vaan oletti Noidan irtoavan. Oikein mallikkaat kontaktit. Hyvä Anna ja Noita!! :D Tulos 24,5, josta yliaikaa +4,5 ja sijoitus 14.
Ursan kanssa startattiin konkareissa. Penttisen Maria oli rakentanut vähän erilaisen, mutta varsin hauskan radan. Ensimmäisellä yrityksellä kolmanneksi viimeisen esteen jälkeen hyl, kun otin huolimattomasti Ursan putkelta haltuun ja se luki väärälle esteelle. Uusintakierroksella tehtiin sitten nolla, jolla pärähti kirkkaasti konkareiden voitto. Hyvä me!!! Tulos 0/-23,27, sij.1./12.
torstai 27. lokakuuta 2011
perjantai 7. lokakuuta 2011
Kaikki toimii!
URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGILITYTREENIT ma 3.10
kouluttaja Heidi Turunen
Maanantaina 3.10. Heidin vetämät ratatreenit, joista jäi hyvä fiilis. Eipä mennyt kerralla putkeen koko rata, mutta kaikkiaan oikein kiva into päällä. Erityishehkutusta (taas...) puomin kontakteista. Napakka ylösmenopysähdys ja nopea alastulo, eikä lähtenyt kontaktilta, vaikka hytkyin eteenpäin Ursaa härnäten. Parempi kuin hyvä! :D
Loppupuoliskon kolme peräkkäistä välistävetoa olivat jotenkin hölmöimmän tuntuiset, mutta siltähän nämä aina tuntuu. Ilmeisesti kuitenkin näyttivät ihan sujuvilta. Kisatilanteessa olisin aika varmasti pyrkinyt hyppyjen toiselle puolelle, että olisin voinut työntää Ursaa hyppyjen taakse.
14-15 pakkopersjätöllä tai "Kangasvoilla", kuten Heidi ja treenikaverit sen nimesivät. ;) Se sujuu kyllä. Kokeiltiin myös pakkovalssi ja eipä siinäkään moittimista.
Lopuksi kokeiltiin niin, että laitettiin S:lle väännetty putki suoraksi, joka pakotti minut muuttamaan ohjaussuunnitelmaa. Alunperin otin 17-putken oikealta ohjaten, kun tiesin kerkeäväni työntämään Ursaa 18-aidalle hyvälle linjalle. S-mutkalle väännetty putki on siis todella hidas ja tiesin sen. Suoraksi vedettynä jouduin tekemään persjätön 16-17 väliin renkaalta putkeen sekä samaisen persjätön myös 17-18 väliin putkelta aidalle, kerkesin tässäkin. Heidi näytti myös Janitan ja Jaakon kurssilla oppimansa tekniikan, kun koira viedään nenästä ympyrälle. Tässä kohtaa siis otetaan koira oikeaan käteen, käsi sellaisessa asennossa ikäänkuin antamassa namia koiralle. Siitä vienti eteenpäin ja puolivalssille. Vaikea selostaa, mutta saatiin toimimaan hyvin Ursan kanssa.
Mikäs siinä. Ursan kanssa kun kokeilee ihan mitä vaan, niin aina toimii. :) On se vain huippu!
kouluttaja Heidi Turunen
Maanantaina 3.10. Heidin vetämät ratatreenit, joista jäi hyvä fiilis. Eipä mennyt kerralla putkeen koko rata, mutta kaikkiaan oikein kiva into päällä. Erityishehkutusta (taas...) puomin kontakteista. Napakka ylösmenopysähdys ja nopea alastulo, eikä lähtenyt kontaktilta, vaikka hytkyin eteenpäin Ursaa härnäten. Parempi kuin hyvä! :D
Loppupuoliskon kolme peräkkäistä välistävetoa olivat jotenkin hölmöimmän tuntuiset, mutta siltähän nämä aina tuntuu. Ilmeisesti kuitenkin näyttivät ihan sujuvilta. Kisatilanteessa olisin aika varmasti pyrkinyt hyppyjen toiselle puolelle, että olisin voinut työntää Ursaa hyppyjen taakse.
14-15 pakkopersjätöllä tai "Kangasvoilla", kuten Heidi ja treenikaverit sen nimesivät. ;) Se sujuu kyllä. Kokeiltiin myös pakkovalssi ja eipä siinäkään moittimista.
Lopuksi kokeiltiin niin, että laitettiin S:lle väännetty putki suoraksi, joka pakotti minut muuttamaan ohjaussuunnitelmaa. Alunperin otin 17-putken oikealta ohjaten, kun tiesin kerkeäväni työntämään Ursaa 18-aidalle hyvälle linjalle. S-mutkalle väännetty putki on siis todella hidas ja tiesin sen. Suoraksi vedettynä jouduin tekemään persjätön 16-17 väliin renkaalta putkeen sekä samaisen persjätön myös 17-18 väliin putkelta aidalle, kerkesin tässäkin. Heidi näytti myös Janitan ja Jaakon kurssilla oppimansa tekniikan, kun koira viedään nenästä ympyrälle. Tässä kohtaa siis otetaan koira oikeaan käteen, käsi sellaisessa asennossa ikäänkuin antamassa namia koiralle. Siitä vienti eteenpäin ja puolivalssille. Vaikea selostaa, mutta saatiin toimimaan hyvin Ursan kanssa.
Mikäs siinä. Ursan kanssa kun kokeilee ihan mitä vaan, niin aina toimii. :) On se vain huippu!
maanantai 3. lokakuuta 2011
SM- ja MM-karsintanollat kasassa!
Käytiin Mikkelissä lauantaina 1.10. kisaamassa kolme starttia Jari Tienhaaran radoilla.
A-kisassa Ursa livahti keppien ekavälistä putkeen. Täysin oma moka, kun valssasin ennen hyppyä ja ohjasin kepeille niin, että oma rintamasuunta näytti juurikin putkeen.
B-radalla tuli sitten tulosta. ;) Kisasimme kilpailunumerolla 37, joten lähes viidenkymmenen koirakon maxi3-luokassa olimme suhteellisen loppupäässä, silti onnistuimme siinä vaiheessa tekemään radan ensimmäisen nollan! Huippufiilis tottakai, vaikka viimeiset kolme estettä olivat vähän täpärällä, kun oma pää ei meinannut kestää painetta. Jälleen kerran kiittelen Ursan hyviä kontakteja päivän aikana. Vihdoin työ kontaktien uudelleen opetuksessa on tuottamassa hedelmää! B-radan nollan myötä saatiin päivän tavoitekin täytettyä eli SM- ja MM-karsintanollat kasaan vuodelle 2012! Hyvä Ursa! :D
Hyppyradalla yksi hyppy väärään suuntaan ja HYL, keskimäärin kuitenkin varsin mallikasta menoa.
A-kisa, HYL
B-kisa, 0/-1,80, sij.3./48 (nopeus 3,90m/s)
C-kisa, HYL
A-kisassa Ursa livahti keppien ekavälistä putkeen. Täysin oma moka, kun valssasin ennen hyppyä ja ohjasin kepeille niin, että oma rintamasuunta näytti juurikin putkeen.
B-radalla tuli sitten tulosta. ;) Kisasimme kilpailunumerolla 37, joten lähes viidenkymmenen koirakon maxi3-luokassa olimme suhteellisen loppupäässä, silti onnistuimme siinä vaiheessa tekemään radan ensimmäisen nollan! Huippufiilis tottakai, vaikka viimeiset kolme estettä olivat vähän täpärällä, kun oma pää ei meinannut kestää painetta. Jälleen kerran kiittelen Ursan hyviä kontakteja päivän aikana. Vihdoin työ kontaktien uudelleen opetuksessa on tuottamassa hedelmää! B-radan nollan myötä saatiin päivän tavoitekin täytettyä eli SM- ja MM-karsintanollat kasaan vuodelle 2012! Hyvä Ursa! :D
Hyppyradalla yksi hyppy väärään suuntaan ja HYL, keskimäärin kuitenkin varsin mallikasta menoa.
A-kisa, HYL
B-kisa, 0/-1,80, sij.3./48 (nopeus 3,90m/s)
C-kisa, HYL
tiistai 27. syyskuuta 2011
KILPA 2010-2011
Tällaisia olen kirjoitellut JATin KILPA-foorumille. Nyt foorumi tyhjennetään uusien tulevien KILPAlaisten tieltä, joten pistetäänpäs talteen.
8.11.2010
URSA
suomenlapinkoiranarttu, 5v (s.7/2005)
2x SERTI-A
TAVOITTEET
Konkreettisina tavoitteinamme tulevalle vuodelle 2011:
- SM-kisat ja siellä finaaliradalle pääseminen
- 0-voitto ja sitä myöten
- osallistumisoikeus MM-karsintoihin.
- Asetan myös tavoitteeksemme valioitumisen vuonna 2011.
Tavoitteeseen asetetuista tuloksista on saavutettuna nyt marraskuussa 2010 SM-nollat sekä MM-karsintanollat lukuun ottamatta 0-voittoa. Lisäksi saimme juuri toisen agility sertimme, joten valioituminen on suhteellisen realistinen tavoite ensi vuodelle.
Muuten tavoitteenamme on vakiinnuttaa kisaamiseen ja treenaamiseen tietty rentous, vaivattomuus ja ”flow”, sekä parantaa 0-tulosvarmuuttamme. Pitää hauskaa ja parantaa edelleen yhteistyötä.
ONGELMAT & TREENIN PAIKAT
- kontaktit nopeammiksi ja koiran suoritukseen itsevarmuutta
- kepeille vauhtia
OHJAAJAN TREENATTAVA
- tilan antaminen koiralle
- ohjaamisen oikea-aikaisuuden ja ennakoinnin hiominen
- koiraan ja sen osaamiseen luottaminen
- liikkuvuutta ja rohkeutta ohjaamiseen
- fyysisen kunnon parantaminen
VAHVUUDET
Ursa
- kuuliainen, ei sooloile
- hyppyvarma
- osaa tehdä tiukat kaarrokset
- toimii lähes kaikilla ohjaustavoilla
Susanna
- tajuaa koiran suorituslinjat
- tietää mikä toimii itselle ja koiralle
- kehityskelpoinen
RYHMÄÄN JA KEHITTYMISEEN PANOSTAMINEN /
MITÄ OLEN VALMIS TEKEMÄÄN
- sitoudun osallistumaan koulutuksiin sekä valmennusviikonlopuille ja/tai –arki-illoille
- olen valmis parantamaan myös omaa fyysistä rapakuntoani…
- osaamiseni ja ymmärtämiseni puitteissa haluan kommentoida toisten treenejä ja kehittyä siinä, uskaltautua löytämään pääpointit myös kokeneempien treenaajien suorituksista
- olen valmis rakentamaan yhteishenkeä ja osallistumaan myös ilman koiraa järjestettäviin kinkereihin (vaikka sitten pelaamaan sitä polttopalloa tai hippaa lämmittelyn merkeissä )
- voin olla porukalla järjestämässä möllikisoja sekä esim. Toivo-ryhmän treenisessioita
Voisin luvata pitää säännöllisemmin treenipäiväkirjaa kuin tähän asti... Pari vuotta sitten treenien kirjaamiseen oli kunnollinen tuntuma, mutta nyttemmin se on ikävä kyllä pikkasen jäänyt.
(Treeniblogi löytyy osoitteesta http://sosuka-treenit.blogspot.com/ )
KISAAMINEN
Olemme tähän asti kisanneet säännöllisesti ainakin kerran kuussa pois lukien Ursan juoksujen pakottamat tauot. Pyrin talvikaudellakin osallistumaan kisoihin jossain, paitsi että meillä säilyy tuntuma kisaamiseen, myös siksi, että itsekäs ohjaaja nauttii suurensuuresti kisaamisesta.
Tänä vuonna vielä kotikisat, Laukaa sekä todennäköisesti Joensuu.
Ensivuotta vielä suunnitellaan, mutta todennäköisesti se 2-6 starttia/kk.
MITÄ TOIVON RYHMÄLTÄ
- samanhenkistä tavoitteellista treeniryhmää
- avoimmuutta ja yhteishenkeä
- tukea, kannustusta, kommentteja
- sisäistä arvostusta (kaikki kommentit treenisuorituksesta ja mahdolliset parannusehdotukset ovat arvokkaita)
- treenikavereita ja perään katsojia itsenäisiin treeneihin (olen surkea treenaamaan itsenäisesti, teen helposti liikaa toistoja ja junnaan paikallaan löytämättä ulospääsyä esimerkiksi epäonnistuneesta suorituksesta)
Ikäväkseni vuorotyö tulee rajoittamaan jonkin verran osallistumistamme. Toivon, että rajoittuminen on mahdollisimman vähäistä ja tulen tekemään kyllä sen eteen, että saan valmennusviikonloput vapaaksi ja mahdollisuuksien puitteissa myös treeni-iltoina aamuvuorot. Jälkimmäinen tavoite ei todennäköisesti tule toteutumaan, joten ryhmäläiset saavat tottua, että tulen teoriassa noin joka toinen viikko treeneihin myöhässä – osallistumistamme se ei kuitenkaan estä, sen vannon.
10.1.2011
Ursa + Susanna 2010
kisat 49 kpl
nollat 23 kpl / 46,9%
yliaikanollat 1kpl / 2,0%
vitoset 7kpl / 14,3%
muut 8kpl / 16,3%
hylätyt 10kpl / 20,4%
(yliaikaisia kaikista tuloksista 6kpl / 12,2%)
10.1.2011
Viime vuoden koosteen jälkeen on hyvä palata maan pinnalle uuden vuoden 2011 epämenestyksen merkeissä. Kisavuosi starttasi Hyvinkäällä viikko siten viikonloppuna 2.1. Kotiintuomisina upea sarja - 3x HYL. Tästä on suunta vain ylöspäin...
Harvinaislaatuista tasaisten tulosten sarjaa meille. Loppuvuosi täytyy sitten vältellä ankarasti tällaisia floppeja.
Treenitauko näkyi molempien menemisessä, enempi ohjaajassa kylläkin, mutta Ursakin liikkui laput silmillä ja bongaili esteitä eteenpäin ihan eri tavalla mitä yleensä. Ursa harvoin sooloilee ja lukitsee esteitä omavaltaisesti, meillä toimii täpärätkin pelastukset. Eipä pelannut Hyvinkäällä, joten tuloskunto oli mitä oli.
Odottelen innokkaasti, että treenit alkavat tälle vuodelle, jotta päästään hyvään rytmiin ja yhteistyön rutiiniin taas kiinni.
13.4.2011
Huippufiilikset meneillään, vuoden 2011 tavoitteista saavutettu erittäin konkreettinen rajapyykki agilitypolullamme.
Ursasta tuli Pieksämäellä 10.4. AGILITYVALIO!
Hyvinkään triplahyllyn jälkeen aivan alkuvuodesta olemme kisanneet 26.-27.3 kotikisoissa yhteensä neljä starttia, sekä viime viikonloppuna kaksi starttia kotikisoissa 9.4. ja kaksi starttia Pieksämäellä 10.4.
Tuloskunto tämän vuoden yhteensä 11 startissa:
4 hyllyä, 1 vitonen ja 6 puhdasta rataa, joista kaksi yliajalla. Puhtaista radoista kaksi on ollut sijoituksia.
26.-27.3.2011 - JYVÄSKYLÄ
Lauantaina Jalosen Karin molemmilta radoilta tehtiin sujuvat nollat (HR 0/-4,00 sij.5/38 ja 0/-1,80 sij.8./40). Sunnuntaina Kokkosen Tuijan tuomaroimilta radoilta ensin HYL ja sitten sijoitusnolla, joskin harmittavasti yliajalla (HYL ja 2,12 sij.3./40).
9.4.2011 - JYVÄSKYLÄ
Kotikisoissa pari starttia Sami Topran tuomaroimilla radoilla. Ekaradalla AVAutuminen oli jo lähellä, aika olisi riittänyt 2.sijaan ja sertiin, mutta valioituminen livahti kontaktivirheeseen (tulos 5/-4,77, sij.10./36), toiselta radalta nolla (tulos 0/-2,07, sij.7./37).
10.4.2011. - PIEKSÄMÄKI
Agikisattiin Ursan kanssa Pieksämäellä Hannele Lummerannan tiukka-aikaisilla radoilla. Ensimmäiseltä radalta puhdas suoritus, joskin harmittavasti yliajalla (1,52, sij.5). Toinen rata oli kiinnostavalla tavalla erilainen ja ohjauksellisesti monella tapaa ratkaistavissa, onnistuin valitsemaan meille parhaiten toimivat ratkaisut ja ohjaamaan Ursaa varmasti ja rohkeasti, Ursa liikkui hyvin, toimi ohjauksen mukaan ja teki tiukat kurvit. Millekään ylimääräiselle ei radalla olisi ollut aikaa - vaan meille se riitti! Ursalle SERT-A ja 2. sija puhtaalla radalla ja täpärällä ajalla -0,09 (0/-0,09, sij.2./25).
Viimeisen sertin myötä Ursa on kaiken treenaamisen ja kisaamisen jälkeen ansaitusti FI AVA! Mahtavaa!
8.11.2010
URSA
suomenlapinkoiranarttu, 5v (s.7/2005)
2x SERTI-A
TAVOITTEET
Konkreettisina tavoitteinamme tulevalle vuodelle 2011:
- SM-kisat ja siellä finaaliradalle pääseminen
- 0-voitto ja sitä myöten
- osallistumisoikeus MM-karsintoihin.
- Asetan myös tavoitteeksemme valioitumisen vuonna 2011.
Tavoitteeseen asetetuista tuloksista on saavutettuna nyt marraskuussa 2010 SM-nollat sekä MM-karsintanollat lukuun ottamatta 0-voittoa. Lisäksi saimme juuri toisen agility sertimme, joten valioituminen on suhteellisen realistinen tavoite ensi vuodelle.
Muuten tavoitteenamme on vakiinnuttaa kisaamiseen ja treenaamiseen tietty rentous, vaivattomuus ja ”flow”, sekä parantaa 0-tulosvarmuuttamme. Pitää hauskaa ja parantaa edelleen yhteistyötä.
ONGELMAT & TREENIN PAIKAT
- kontaktit nopeammiksi ja koiran suoritukseen itsevarmuutta
- kepeille vauhtia
OHJAAJAN TREENATTAVA
- tilan antaminen koiralle
- ohjaamisen oikea-aikaisuuden ja ennakoinnin hiominen
- koiraan ja sen osaamiseen luottaminen
- liikkuvuutta ja rohkeutta ohjaamiseen
- fyysisen kunnon parantaminen
VAHVUUDET
Ursa
- kuuliainen, ei sooloile
- hyppyvarma
- osaa tehdä tiukat kaarrokset
- toimii lähes kaikilla ohjaustavoilla
Susanna
- tajuaa koiran suorituslinjat
- tietää mikä toimii itselle ja koiralle
- kehityskelpoinen
RYHMÄÄN JA KEHITTYMISEEN PANOSTAMINEN /
MITÄ OLEN VALMIS TEKEMÄÄN
- sitoudun osallistumaan koulutuksiin sekä valmennusviikonlopuille ja/tai –arki-illoille
- olen valmis parantamaan myös omaa fyysistä rapakuntoani…
- osaamiseni ja ymmärtämiseni puitteissa haluan kommentoida toisten treenejä ja kehittyä siinä, uskaltautua löytämään pääpointit myös kokeneempien treenaajien suorituksista
- olen valmis rakentamaan yhteishenkeä ja osallistumaan myös ilman koiraa järjestettäviin kinkereihin (vaikka sitten pelaamaan sitä polttopalloa tai hippaa lämmittelyn merkeissä )
- voin olla porukalla järjestämässä möllikisoja sekä esim. Toivo-ryhmän treenisessioita
Voisin luvata pitää säännöllisemmin treenipäiväkirjaa kuin tähän asti... Pari vuotta sitten treenien kirjaamiseen oli kunnollinen tuntuma, mutta nyttemmin se on ikävä kyllä pikkasen jäänyt.
(Treeniblogi löytyy osoitteesta http://sosuka-treenit.blogspot.com/ )
KISAAMINEN
Olemme tähän asti kisanneet säännöllisesti ainakin kerran kuussa pois lukien Ursan juoksujen pakottamat tauot. Pyrin talvikaudellakin osallistumaan kisoihin jossain, paitsi että meillä säilyy tuntuma kisaamiseen, myös siksi, että itsekäs ohjaaja nauttii suurensuuresti kisaamisesta.
Tänä vuonna vielä kotikisat, Laukaa sekä todennäköisesti Joensuu.
Ensivuotta vielä suunnitellaan, mutta todennäköisesti se 2-6 starttia/kk.
MITÄ TOIVON RYHMÄLTÄ
- samanhenkistä tavoitteellista treeniryhmää
- avoimmuutta ja yhteishenkeä
- tukea, kannustusta, kommentteja
- sisäistä arvostusta (kaikki kommentit treenisuorituksesta ja mahdolliset parannusehdotukset ovat arvokkaita)
- treenikavereita ja perään katsojia itsenäisiin treeneihin (olen surkea treenaamaan itsenäisesti, teen helposti liikaa toistoja ja junnaan paikallaan löytämättä ulospääsyä esimerkiksi epäonnistuneesta suorituksesta)
Ikäväkseni vuorotyö tulee rajoittamaan jonkin verran osallistumistamme. Toivon, että rajoittuminen on mahdollisimman vähäistä ja tulen tekemään kyllä sen eteen, että saan valmennusviikonloput vapaaksi ja mahdollisuuksien puitteissa myös treeni-iltoina aamuvuorot. Jälkimmäinen tavoite ei todennäköisesti tule toteutumaan, joten ryhmäläiset saavat tottua, että tulen teoriassa noin joka toinen viikko treeneihin myöhässä – osallistumistamme se ei kuitenkaan estä, sen vannon.
10.1.2011
Ursa + Susanna 2010
kisat 49 kpl
nollat 23 kpl / 46,9%
yliaikanollat 1kpl / 2,0%
vitoset 7kpl / 14,3%
muut 8kpl / 16,3%
hylätyt 10kpl / 20,4%
(yliaikaisia kaikista tuloksista 6kpl / 12,2%)
10.1.2011
Viime vuoden koosteen jälkeen on hyvä palata maan pinnalle uuden vuoden 2011 epämenestyksen merkeissä. Kisavuosi starttasi Hyvinkäällä viikko siten viikonloppuna 2.1. Kotiintuomisina upea sarja - 3x HYL. Tästä on suunta vain ylöspäin...
Harvinaislaatuista tasaisten tulosten sarjaa meille. Loppuvuosi täytyy sitten vältellä ankarasti tällaisia floppeja.
Treenitauko näkyi molempien menemisessä, enempi ohjaajassa kylläkin, mutta Ursakin liikkui laput silmillä ja bongaili esteitä eteenpäin ihan eri tavalla mitä yleensä. Ursa harvoin sooloilee ja lukitsee esteitä omavaltaisesti, meillä toimii täpärätkin pelastukset. Eipä pelannut Hyvinkäällä, joten tuloskunto oli mitä oli.
Odottelen innokkaasti, että treenit alkavat tälle vuodelle, jotta päästään hyvään rytmiin ja yhteistyön rutiiniin taas kiinni.
13.4.2011
Huippufiilikset meneillään, vuoden 2011 tavoitteista saavutettu erittäin konkreettinen rajapyykki agilitypolullamme.
Ursasta tuli Pieksämäellä 10.4. AGILITYVALIO!
Hyvinkään triplahyllyn jälkeen aivan alkuvuodesta olemme kisanneet 26.-27.3 kotikisoissa yhteensä neljä starttia, sekä viime viikonloppuna kaksi starttia kotikisoissa 9.4. ja kaksi starttia Pieksämäellä 10.4.
Tuloskunto tämän vuoden yhteensä 11 startissa:
4 hyllyä, 1 vitonen ja 6 puhdasta rataa, joista kaksi yliajalla. Puhtaista radoista kaksi on ollut sijoituksia.
26.-27.3.2011 - JYVÄSKYLÄ
Lauantaina Jalosen Karin molemmilta radoilta tehtiin sujuvat nollat (HR 0/-4,00 sij.5/38 ja 0/-1,80 sij.8./40). Sunnuntaina Kokkosen Tuijan tuomaroimilta radoilta ensin HYL ja sitten sijoitusnolla, joskin harmittavasti yliajalla (HYL ja 2,12 sij.3./40).
9.4.2011 - JYVÄSKYLÄ
Kotikisoissa pari starttia Sami Topran tuomaroimilla radoilla. Ekaradalla AVAutuminen oli jo lähellä, aika olisi riittänyt 2.sijaan ja sertiin, mutta valioituminen livahti kontaktivirheeseen (tulos 5/-4,77, sij.10./36), toiselta radalta nolla (tulos 0/-2,07, sij.7./37).
10.4.2011. - PIEKSÄMÄKI
Agikisattiin Ursan kanssa Pieksämäellä Hannele Lummerannan tiukka-aikaisilla radoilla. Ensimmäiseltä radalta puhdas suoritus, joskin harmittavasti yliajalla (1,52, sij.5). Toinen rata oli kiinnostavalla tavalla erilainen ja ohjauksellisesti monella tapaa ratkaistavissa, onnistuin valitsemaan meille parhaiten toimivat ratkaisut ja ohjaamaan Ursaa varmasti ja rohkeasti, Ursa liikkui hyvin, toimi ohjauksen mukaan ja teki tiukat kurvit. Millekään ylimääräiselle ei radalla olisi ollut aikaa - vaan meille se riitti! Ursalle SERT-A ja 2. sija puhtaalla radalla ja täpärällä ajalla -0,09 (0/-0,09, sij.2./25).
Viimeisen sertin myötä Ursa on kaiken treenaamisen ja kisaamisen jälkeen ansaitusti FI AVA! Mahtavaa!
Pailaamassa.
Eilen oli JATpailut, joissa juostiin Ursan kanssa konkareiden radalla pari kertaa ja parin nollan verran. :) Toisella radalla paranneettiin aikaammekin parin sekunnin verran.
Ensimmäisellä radalla takanurkka 4-putkelta 9-Aalle söi aikaa. Toisella radalla saatiin tämä kohta korjattua (vaikka ei se ihan surkea ollut ekaradallakaan ;) ), mutta Aan jälkeiseltä hypyltä Ursa meinasi painella keinun sijaan puomille. Sain kiljaistua Ursan takaisin oikeille linjoille, mutta ylimääräinen mutka saatiin aikaiseksi.
Reippaita suorituksia oli molemmat. Toinen rata otettiin huomioon sijoituksia laskiessa ja sijoituttiin toisiksi. Jari ja medi Kettu voittivat meidät neljällä sekunnilla ja olivat ykköspallilla (konkariradalla paras suoritus jää voimaan ja säkäluokat palkitaan ristiin). Tyytyväinen siitä, ettemme hävinneet tuon enempää tiimille J&K, ovat todella nopeita ja taitavia.
0/-8,43
uusinta, 0/-10,19, sij. Konkarit 2./10
Ensimmäisellä radalla takanurkka 4-putkelta 9-Aalle söi aikaa. Toisella radalla saatiin tämä kohta korjattua (vaikka ei se ihan surkea ollut ekaradallakaan ;) ), mutta Aan jälkeiseltä hypyltä Ursa meinasi painella keinun sijaan puomille. Sain kiljaistua Ursan takaisin oikeille linjoille, mutta ylimääräinen mutka saatiin aikaiseksi.
Reippaita suorituksia oli molemmat. Toinen rata otettiin huomioon sijoituksia laskiessa ja sijoituttiin toisiksi. Jari ja medi Kettu voittivat meidät neljällä sekunnilla ja olivat ykköspallilla (konkariradalla paras suoritus jää voimaan ja säkäluokat palkitaan ristiin). Tyytyväinen siitä, ettemme hävinneet tuon enempää tiimille J&K, ovat todella nopeita ja taitavia.
0/-8,43
uusinta, 0/-10,19, sij. Konkarit 2./10
maanantai 19. syyskuuta 2011
Perusohjaukset säätöön.
URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGILITYTREENIT
kouluttaja Päivikki Partinen
Päivikki veti tekniikkatreeniä kuudella hypyllä. Säädettiin samat kiemurat ensin valsseilla ja sitten toinen kierros oman valinnan mukaan joko persjätöillä tai takaaleikkauksilla. Tein itse jälkimmäisen kierroksen persjätöillä. Kotiläksyksi jäi sitten treenata se kolmas versio itsenäisesti ja ottaa myös jo treenatut ohjaukset ensimmäistä hyppyä takaa lähestyen (ensimmäiselle hypylle ohjaus pakkovalssilla/-persjätöllä/-takaaleikkauksella niin, että jää vähemmän etumatkaa).
Siitä on aikaa, kun joku on oikeasti katsonut mun valssitekniikkaa ja olihan siinä hiomista. Väkisin meinasi linja karata. Ajoituksessa ei niinkään ollut niin paljon pielessä, mutta oma linja heilui niin, että tein Ursalle aavistuksen pidempää matkaa mitä ihannetapauksessa. Helposti läksin myös peruuttelemaan sen sijaan, että vain kääntyisin valssilla ympäri ohjaussuuntaa vaihtaen. Tehtiin aika pitkä rataantutustuminen ja Päivikki tsekkaili räikeimmät virheet jo siinä vaiheessa.
Persjätöillä tein samaa linjan heiluttamista, joskin ei yhtä paljon mitä valsseilla. Pääosin rytmitysongelmaa. Persjätöt olivat oikea-aikaisia, mutta päädyn uukkarikäännöksessä rytmitys puuttui ja ajauduin liian eteen ja sitä myöten Ursan hyppy ei ollut tiukkuudeltaan optimaalinen. Kerran tuli kolmanneksi viimeinen sivuttaisrima alas, todennäköisesti juurikin siksi, että Ursa ajautui vähän hankalalle linjalle.
Itsenäisessä treenipätkässä jatkettiin viime viikkoisella putkijarruteemalla. Ei kummaa ihmeellistä, sain palkattua Ursaa hyvistä käännöksistä. Itsenäisesti otimme myös keppejä namille (takaaleikkauksia suljettuun kulmaan) ja Aan kontaktia. Onnistui hienosti!
kouluttaja Päivikki Partinen
Päivikki veti tekniikkatreeniä kuudella hypyllä. Säädettiin samat kiemurat ensin valsseilla ja sitten toinen kierros oman valinnan mukaan joko persjätöillä tai takaaleikkauksilla. Tein itse jälkimmäisen kierroksen persjätöillä. Kotiläksyksi jäi sitten treenata se kolmas versio itsenäisesti ja ottaa myös jo treenatut ohjaukset ensimmäistä hyppyä takaa lähestyen (ensimmäiselle hypylle ohjaus pakkovalssilla/-persjätöllä/-takaaleikkauksella niin, että jää vähemmän etumatkaa).
Siitä on aikaa, kun joku on oikeasti katsonut mun valssitekniikkaa ja olihan siinä hiomista. Väkisin meinasi linja karata. Ajoituksessa ei niinkään ollut niin paljon pielessä, mutta oma linja heilui niin, että tein Ursalle aavistuksen pidempää matkaa mitä ihannetapauksessa. Helposti läksin myös peruuttelemaan sen sijaan, että vain kääntyisin valssilla ympäri ohjaussuuntaa vaihtaen. Tehtiin aika pitkä rataantutustuminen ja Päivikki tsekkaili räikeimmät virheet jo siinä vaiheessa.
Persjätöillä tein samaa linjan heiluttamista, joskin ei yhtä paljon mitä valsseilla. Pääosin rytmitysongelmaa. Persjätöt olivat oikea-aikaisia, mutta päädyn uukkarikäännöksessä rytmitys puuttui ja ajauduin liian eteen ja sitä myöten Ursan hyppy ei ollut tiukkuudeltaan optimaalinen. Kerran tuli kolmanneksi viimeinen sivuttaisrima alas, todennäköisesti juurikin siksi, että Ursa ajautui vähän hankalalle linjalle.
Itsenäisessä treenipätkässä jatkettiin viime viikkoisella putkijarruteemalla. Ei kummaa ihmeellistä, sain palkattua Ursaa hyvistä käännöksistä. Itsenäisesti otimme myös keppejä namille (takaaleikkauksia suljettuun kulmaan) ja Aan kontaktia. Onnistui hienosti!
SM- ja MM-karsintanollasaldo 6/7.
Käytiin sunnuntaina 18.9. Tampereella Ursan kanssa sijoittumassa. :)
Anne Viitasen pari rataa. C-kisa oli agilityrata. Varsin helponoloinen rata (laskin, että radalle vaadittiin vain kolme puolenvaihtoa (=valssia) muuten mentiin vallan yhtä puolta), jolla kaikesta huolimatta tehtiin vain kolme puhdasta rataa. Meille 0/-7,44 ja sijoitus 3./33. Parasta radassa olivat onnistuneet kontaktit! :D Radalla suoritettiin Aa ja kaksi kertaa puomi, joten ylösmenojännityksiä oli. Ursa pysähtyi kuitenkin kaikki kontaktit napakasti (paitsi Aan, jolla vedin Uun alas). Viimeisellä puomin alastulolla vapautin aavistuksen ajoissa, joten jännitti saatiinko vitonen, mutta puhtaasti meni. Pitäisi kyetä itse pitämään pää kylmänä radalla ja odottaa se kontakti kunnolla. Pysähdyskontakteista huolimatta meidän nopeus oli 3,9m/s, joten eipä hätää, miinusaikaakin kertyi yli seitsemän sekuntia.
D-kisa oli hypäri, jolla tehtiin ekarataan nähden yli tuplaten nollia. Meille kuitenkin kieltovitonen kepeiltä. Avoin lähestyminen ja itse tökkäsin Ursan väärään väliin. Korjaus söi varmasti aikaa, mutta silti meidän etenemä oli yli 3,9m/s, joten lujaa mentiin. Saletisti olisi ilman kieltoa mennyt yli 4m/s. Varsin hauskaa! :) Rata oli muutoin todella hyvä, loppukiemurat tehtiin persjätöillä ja ne tuntui todella sujuvilta.
C-kisa, 0/-7,44, sij.3./33 (nopeus 3,90m/s)
D-kisa, 5/-4,14, sij.16/32 (nopeus 3,93m/s)
Anne Viitasen pari rataa. C-kisa oli agilityrata. Varsin helponoloinen rata (laskin, että radalle vaadittiin vain kolme puolenvaihtoa (=valssia) muuten mentiin vallan yhtä puolta), jolla kaikesta huolimatta tehtiin vain kolme puhdasta rataa. Meille 0/-7,44 ja sijoitus 3./33. Parasta radassa olivat onnistuneet kontaktit! :D Radalla suoritettiin Aa ja kaksi kertaa puomi, joten ylösmenojännityksiä oli. Ursa pysähtyi kuitenkin kaikki kontaktit napakasti (paitsi Aan, jolla vedin Uun alas). Viimeisellä puomin alastulolla vapautin aavistuksen ajoissa, joten jännitti saatiinko vitonen, mutta puhtaasti meni. Pitäisi kyetä itse pitämään pää kylmänä radalla ja odottaa se kontakti kunnolla. Pysähdyskontakteista huolimatta meidän nopeus oli 3,9m/s, joten eipä hätää, miinusaikaakin kertyi yli seitsemän sekuntia.
D-kisa oli hypäri, jolla tehtiin ekarataan nähden yli tuplaten nollia. Meille kuitenkin kieltovitonen kepeiltä. Avoin lähestyminen ja itse tökkäsin Ursan väärään väliin. Korjaus söi varmasti aikaa, mutta silti meidän etenemä oli yli 3,9m/s, joten lujaa mentiin. Saletisti olisi ilman kieltoa mennyt yli 4m/s. Varsin hauskaa! :) Rata oli muutoin todella hyvä, loppukiemurat tehtiin persjätöillä ja ne tuntui todella sujuvilta.
C-kisa, 0/-7,44, sij.3./33 (nopeus 3,90m/s)
D-kisa, 5/-4,14, sij.16/32 (nopeus 3,93m/s)
perjantai 16. syyskuuta 2011
3.lk kouluttajana.
3.LK TREENIT, ke 14.9.2011
kouluttaja Susanna Kangasvuo
Tiistaina hallin olivat valloittaneet ratamestarikurssille osallistujat, joten siirsimme minun vetovastuullani olevat treenit keskiviikolle. Yleisön pyynnöstä vedin pätkää Harrin valmennuksesta, joskin vähän lyhennettynä versiona. Hirmuisen hyviä koirakoita mun ryhmässä. Keskimäärin on vielä ongelmia lähinnä siinä, että osaa pitää keskittymisen kasassa loppuun asti. Todella hyviä pätkiä porukalla, mutta ote herpaantuu loppua kohden. Vähän eri tasoisia 3.lk koirakoita tässä, aina vastikään luokkaan nousseista pitkään ja menestyksekkäästi agilityä harrasteneisiin. Toki kokemus näkyy tekemisessä. Ryhmässä on kuitenkin hyvin lupaavia ja osaavia ohjaajia sekä koiria, joista saadaan vielä vaikka mitä. :)
Tässä Harrin pätkässähän oli pari saksalaista peräjälkeen ja ilokseni ihmiset kykenivät kääntyilemään useamman kerran peräkkäin. Yhtä koirakkoa koulutin jo viime jaksolla ja erityisen kivaa oli nähdä se kehitys mikä ohjaajan liikkumisessa on tapahtunut. Kaikki opitaan pala kerrallaan.
Otettiin systeemejä videolle, kun sattui mukaan ihan toisista syistä (otin pari Ursan suoritusta videolle ennen treenien alkua). Näihin on kiva palata sitten, kun palat ovat loksahtaneet kohdalleen ja immeiset ovat oppineet uusia juttuja agilityn saloista. :)
kouluttaja Susanna Kangasvuo
Tiistaina hallin olivat valloittaneet ratamestarikurssille osallistujat, joten siirsimme minun vetovastuullani olevat treenit keskiviikolle. Yleisön pyynnöstä vedin pätkää Harrin valmennuksesta, joskin vähän lyhennettynä versiona. Hirmuisen hyviä koirakoita mun ryhmässä. Keskimäärin on vielä ongelmia lähinnä siinä, että osaa pitää keskittymisen kasassa loppuun asti. Todella hyviä pätkiä porukalla, mutta ote herpaantuu loppua kohden. Vähän eri tasoisia 3.lk koirakoita tässä, aina vastikään luokkaan nousseista pitkään ja menestyksekkäästi agilityä harrasteneisiin. Toki kokemus näkyy tekemisessä. Ryhmässä on kuitenkin hyvin lupaavia ja osaavia ohjaajia sekä koiria, joista saadaan vielä vaikka mitä. :)
Tässä Harrin pätkässähän oli pari saksalaista peräjälkeen ja ilokseni ihmiset kykenivät kääntyilemään useamman kerran peräkkäin. Yhtä koirakkoa koulutin jo viime jaksolla ja erityisen kivaa oli nähdä se kehitys mikä ohjaajan liikkumisessa on tapahtunut. Kaikki opitaan pala kerrallaan.
Otettiin systeemejä videolle, kun sattui mukaan ihan toisista syistä (otin pari Ursan suoritusta videolle ennen treenien alkua). Näihin on kiva palata sitten, kun palat ovat loksahtaneet kohdalleen ja immeiset ovat oppineet uusia juttuja agilityn saloista. :)
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
Putkijarruja.
URSAN TREENIT 12.9.2011
kouluttaja Heidi Turunen
Maanantaina oli Heidin vetämät agitreenit. Viime viikolla kävin seuraamassa treenejä ja tutustumassa rataan ilman koiraa (Ursalla juoksut) ja nyt oli kivaa päästä itsekin treenaamaan. 17 estettä, pari kertaa pääsi suorittamaan puomin per rata ja kertaalleen Aan, joten kontaktitreeniä oli luvassa. Teemana putkijarrutukset.
Ursan kanssa tehtiin vallan 0-rataa. :) Hyvin siis meni. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että puomin kaikki kontaktit oli tosi napakoita ja nopeita. Putkijarrut meni hyvin, joskin pari kertaa Ursa kävi vähän pitkällä, pitää vain itse olla tosi päättäväinen jo putkeen mennessä. Treenattiin kahdessa sessiossa. Toisella kerralla hain vähän rytmiä jarrutuksiin ja yritin löytää sen rajan, kuinka paljon pysähtyvää liikettä Ursa minulta sietää, että vielä jatkaa putkeen. Kaikkia jarruja ei pystynyt laittamaan pohjaan, muuten Ursa stoppasi. Nytkähdykset kyllä kestää.
Aan menin oikealta puolelta ja putkeen ohjasin Harrin viime torstaisin opein vastakkaisella kädellä, joka toimi hyvin.
Keppien jälkeiselle hypylle tehtiin pari kertaa saksalainen ja parilla kertaa meidän bravuuri "pakkopersjättö", josta Heidi oli innoissaan. Ilmeisesti tämä on joku meidän ihan oma juttu... Kyseli ja kuivaharjotteli ja meinasi, että tätä pitää ruveta treenaamaan itsekin. Heidi on harrastanut agilityä varmaan 15 vuotta ja ovat todella guruja Allun kanssa tässä. Suhteellisen jännät tunteet, kun osasin näyttää ja kertoa Heidille jotain uutta. Pakkopersjätöllä kerkesi putken päähänkin vastaanottamaan koiraa, joten ei välttämättä vaadi putkijarruakaan. Saatiin ainakin tosi napakka käännös hypylle, kun juoksin putken suulta nappaamaan Ursaa nenästä.
No problems. Ursa on kyllä huipputyyppi!
kouluttaja Heidi Turunen
Maanantaina oli Heidin vetämät agitreenit. Viime viikolla kävin seuraamassa treenejä ja tutustumassa rataan ilman koiraa (Ursalla juoksut) ja nyt oli kivaa päästä itsekin treenaamaan. 17 estettä, pari kertaa pääsi suorittamaan puomin per rata ja kertaalleen Aan, joten kontaktitreeniä oli luvassa. Teemana putkijarrutukset.
Ursan kanssa tehtiin vallan 0-rataa. :) Hyvin siis meni. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että puomin kaikki kontaktit oli tosi napakoita ja nopeita. Putkijarrut meni hyvin, joskin pari kertaa Ursa kävi vähän pitkällä, pitää vain itse olla tosi päättäväinen jo putkeen mennessä. Treenattiin kahdessa sessiossa. Toisella kerralla hain vähän rytmiä jarrutuksiin ja yritin löytää sen rajan, kuinka paljon pysähtyvää liikettä Ursa minulta sietää, että vielä jatkaa putkeen. Kaikkia jarruja ei pystynyt laittamaan pohjaan, muuten Ursa stoppasi. Nytkähdykset kyllä kestää.
Aan menin oikealta puolelta ja putkeen ohjasin Harrin viime torstaisin opein vastakkaisella kädellä, joka toimi hyvin.
Keppien jälkeiselle hypylle tehtiin pari kertaa saksalainen ja parilla kertaa meidän bravuuri "pakkopersjättö", josta Heidi oli innoissaan. Ilmeisesti tämä on joku meidän ihan oma juttu... Kyseli ja kuivaharjotteli ja meinasi, että tätä pitää ruveta treenaamaan itsekin. Heidi on harrastanut agilityä varmaan 15 vuotta ja ovat todella guruja Allun kanssa tässä. Suhteellisen jännät tunteet, kun osasin näyttää ja kertoa Heidille jotain uutta. Pakkopersjätöllä kerkesi putken päähänkin vastaanottamaan koiraa, joten ei välttämättä vaadi putkijarruakaan. Saatiin ainakin tosi napakka käännös hypylle, kun juoksin putken suulta nappaamaan Ursaa nenästä.
No problems. Ursa on kyllä huipputyyppi!
perjantai 9. syyskuuta 2011
Agilitytanssi.
URSAN AGILITYVALMENNUS to 8.9.2011
koul. Harri Katainen
Eilen Kataisen Harri kävi ACElta valmentamassa JATtilaisia. Tykästyin kovasti. Rata oli saanut nimen "Monaco", radalla oli tekninen syherö, jossa käytiin useasti vääntämässä ja toisaalta sitten useamman esteen suora, jolla pääsi revittelemään oikein kunnolla. 31 esteen rata, jonka karikoista selvittiin Ursan kanssa varsin kunniakkaasti.
Alun ohjausta en varmasti kisoissa valitsisi näin, mutta olipahan kiintoisaa leikkiä, että koira on niin nopea, etten kerkeä juosta sen kanssa. Elikkäs kakkoshypyn ja putken välistä, putken linjan oikealta puolelta rintamasuunta kakkoshyppyä kohti ja oikea käsi kohti koiraa, kutsu ja siitä vippaus vasemmalla kädellä kakkoshypyn yli. Samalla vasen jalka tekee näyttävän kanttauksen kohti hyppyä (tarvittaessa koiraa voi auttaa liikkeellä/askeleilla, kunnes se selvästi lukitsee hypyn). (Alkuasento: oikea jalka vähän edellä, laser kohti kakkoshyppyä ja oikea käsi kutsuu koiran ekahypyn yli.) Onnistuttiin kyllä varsin hyvin.
Neloshypyn takaavienti sylivekin tapaan ja jaakotus kepeille. Keppien jälkeen valssi ja saksalainen kutoselle. Niinikään 8-hypyllä saksalainen. Putkiansa häämötti kasin takana, tämän pystyi blokkaamaan omalla rintamasuunnalla, ohjaus suuntautuu sivuttain hypyn taakse, ohjaajan oikea kylki lähinnä hyppyä ja koira laseria kohti. Valssi ysiltä kympille ja putkesta persjätöllä hypyn kautta putkeen. Persjätölle 15 ja 16 esteiden väliin kerkesi vähän liiankin hyvin. Tällä juoksusuoralla sain viedä suhteellisen syvään, sillä oma juoksuvoima tuntuu riittävän - ehkä vielä joskus mulla on käsissä koira, jonka kanssa en aina kerkiäkään juosta. ;)
17-hypylle sylivekki jaakotus, koira vasempaan käteen ja oikealla putkeen keilaus. Tämä "juntin näköinen" ohjaus oli Harrin Ranskan tuliainen, joka kuulemma säästää aikaa 0,2s suhteessa siihen, että koiran veisi koko matkan oikealla kädellä. Samoin 17-hypyn oikean puoleisen siivekkeen kierto säästää aikaa, 0,4s suhteessa, jos vie vasemman siivekkeen kautta (pidempää reittiä). Näitä olivat kellottaneet.
19-hypyn taakse pakkovalssi-valssi, 23-hypylle takaakierto-persjättö, jossa tapahtui yksi päivän "Ahaa!"-elämyksistä. Automaattisesti pyrin siihen, että pukkasin vasemmalla kädellä takaakierrolle ja siitä niinikään vasemmalla kädellä jatkaen kunnes koira ponnistaa ja sitten persjättö ja ohjaus siirtyy oikeaan käteen. Tämähän on takaakierto-päällejuoksu-persjättö ja sillä hukkaa varmaan taas jonkun sadasosan, kenties kymmenyksen. Ehkäpä jotain tapahtui päässä tuon persjätön tajuamisen kanssa. :)
24-putken jälkeen kerkesi persjätölle ja taas juostiin kovaa suoralla. 27-hypylle irrotus ja ohjaajalle etäisyyttä putkeen, jotta kerkesi pakkovalssi-jaakotukselle hypyllä 29. Onnistui mielettömän hyvin ja sain useamman ylävitosen Harrilta. :)
Yhden kerran tönäsin jalallani 29-aidan siivekettä, jolloin rima tuli alas. Ekayrittämällä olin kepeillä liian edellä ja saksalainen epäonnistui - Ursa ei kiertänyt hypyn taakse, vaan hyppäsi suoraan. 10- ja 24-putkissa kummassakin tuli kerran virhe-erhe, kun Ursa yritti kurvata heti putken painon jälkeen putkeen, mutta törmäsikin kulmittain putken ja painon väliin. Perustuu vissiin siihen, että koirat ovat oppineet lukemaan putken painoja, eikä niinkään putken suita. Pöllöä. ...ja sitten tein kahteen persjättöpaikkaan päällejuoksu-persjätöt (11- ja 23-hypyt) sekä sain ohjeistuksen jälkeen ahaa-elämyksiä.
Ihan täysin virheittä ei selvitty. Yhdesti päästiin rata läpi lukuunottamatta mun potkaisemaa 29-rimaa ja viimeisellä sessiolla tehtiin puhdasta rataa lukuun ottamatta sitä, että Ursa pompsautti 24-esteellä putken ja painon väliin. Viimeksi mainittu ratasuoritus on videolla, joten on lupa katsoa. Kiitos Tiina kuvaamisesta!
..ja Harri hyvistä treeneistä!!
...ja Ursa siitä, että olet upea elukka, joka TOIMII!!
koul. Harri Katainen
Eilen Kataisen Harri kävi ACElta valmentamassa JATtilaisia. Tykästyin kovasti. Rata oli saanut nimen "Monaco", radalla oli tekninen syherö, jossa käytiin useasti vääntämässä ja toisaalta sitten useamman esteen suora, jolla pääsi revittelemään oikein kunnolla. 31 esteen rata, jonka karikoista selvittiin Ursan kanssa varsin kunniakkaasti.
Alun ohjausta en varmasti kisoissa valitsisi näin, mutta olipahan kiintoisaa leikkiä, että koira on niin nopea, etten kerkeä juosta sen kanssa. Elikkäs kakkoshypyn ja putken välistä, putken linjan oikealta puolelta rintamasuunta kakkoshyppyä kohti ja oikea käsi kohti koiraa, kutsu ja siitä vippaus vasemmalla kädellä kakkoshypyn yli. Samalla vasen jalka tekee näyttävän kanttauksen kohti hyppyä (tarvittaessa koiraa voi auttaa liikkeellä/askeleilla, kunnes se selvästi lukitsee hypyn). (Alkuasento: oikea jalka vähän edellä, laser kohti kakkoshyppyä ja oikea käsi kutsuu koiran ekahypyn yli.) Onnistuttiin kyllä varsin hyvin.
Neloshypyn takaavienti sylivekin tapaan ja jaakotus kepeille. Keppien jälkeen valssi ja saksalainen kutoselle. Niinikään 8-hypyllä saksalainen. Putkiansa häämötti kasin takana, tämän pystyi blokkaamaan omalla rintamasuunnalla, ohjaus suuntautuu sivuttain hypyn taakse, ohjaajan oikea kylki lähinnä hyppyä ja koira laseria kohti. Valssi ysiltä kympille ja putkesta persjätöllä hypyn kautta putkeen. Persjätölle 15 ja 16 esteiden väliin kerkesi vähän liiankin hyvin. Tällä juoksusuoralla sain viedä suhteellisen syvään, sillä oma juoksuvoima tuntuu riittävän - ehkä vielä joskus mulla on käsissä koira, jonka kanssa en aina kerkiäkään juosta. ;)
17-hypylle sylivekki jaakotus, koira vasempaan käteen ja oikealla putkeen keilaus. Tämä "juntin näköinen" ohjaus oli Harrin Ranskan tuliainen, joka kuulemma säästää aikaa 0,2s suhteessa siihen, että koiran veisi koko matkan oikealla kädellä. Samoin 17-hypyn oikean puoleisen siivekkeen kierto säästää aikaa, 0,4s suhteessa, jos vie vasemman siivekkeen kautta (pidempää reittiä). Näitä olivat kellottaneet.
19-hypyn taakse pakkovalssi-valssi, 23-hypylle takaakierto-persjättö, jossa tapahtui yksi päivän "Ahaa!"-elämyksistä. Automaattisesti pyrin siihen, että pukkasin vasemmalla kädellä takaakierrolle ja siitä niinikään vasemmalla kädellä jatkaen kunnes koira ponnistaa ja sitten persjättö ja ohjaus siirtyy oikeaan käteen. Tämähän on takaakierto-päällejuoksu-persjättö ja sillä hukkaa varmaan taas jonkun sadasosan, kenties kymmenyksen. Ehkäpä jotain tapahtui päässä tuon persjätön tajuamisen kanssa. :)
24-putken jälkeen kerkesi persjätölle ja taas juostiin kovaa suoralla. 27-hypylle irrotus ja ohjaajalle etäisyyttä putkeen, jotta kerkesi pakkovalssi-jaakotukselle hypyllä 29. Onnistui mielettömän hyvin ja sain useamman ylävitosen Harrilta. :)
Yhden kerran tönäsin jalallani 29-aidan siivekettä, jolloin rima tuli alas. Ekayrittämällä olin kepeillä liian edellä ja saksalainen epäonnistui - Ursa ei kiertänyt hypyn taakse, vaan hyppäsi suoraan. 10- ja 24-putkissa kummassakin tuli kerran virhe-erhe, kun Ursa yritti kurvata heti putken painon jälkeen putkeen, mutta törmäsikin kulmittain putken ja painon väliin. Perustuu vissiin siihen, että koirat ovat oppineet lukemaan putken painoja, eikä niinkään putken suita. Pöllöä. ...ja sitten tein kahteen persjättöpaikkaan päällejuoksu-persjätöt (11- ja 23-hypyt) sekä sain ohjeistuksen jälkeen ahaa-elämyksiä.
Ihan täysin virheittä ei selvitty. Yhdesti päästiin rata läpi lukuunottamatta mun potkaisemaa 29-rimaa ja viimeisellä sessiolla tehtiin puhdasta rataa lukuun ottamatta sitä, että Ursa pompsautti 24-esteellä putken ja painon väliin. Viimeksi mainittu ratasuoritus on videolla, joten on lupa katsoa. Kiitos Tiina kuvaamisesta!
..ja Harri hyvistä treeneistä!!
...ja Ursa siitä, että olet upea elukka, joka TOIMII!!
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
Hämmästyttävän hyvä Hippa.
HIPPA - JATKO1 AGITREENIT ti 15.3.2011
kouluttaja: Minna Räsänen
Menin Hipan treeneihin eilen myöhässä suoraan töistä, iltavuorosta. Muutaman viikon tauon jälkeen en odottanut suuria, enkä mitää kovin vaikeaa Hipan osalle ollut ajatellutkaan.
Itsenäisinä treeneinä oli kolmen esteen pätkät, hyppy + puomi + Uun mallinen putki sekä hyppy + Aa + Uun mallinen putki. Ensin otin pelkkää puomia, ensimmäinen ylitys hihnassa ja seuraavat 3-4 vapaana. Hippa lähtee puomille halukkaasti, myös hypyn takaa (rima ehkä 35cm). Ehkä se rupeaa pikkuhiljaa oppimaan, että radalla voi katsoa myös kauempaa, kohdistaa eteenpäin, eikä vain ohjaajaan.
Aa pätkällä tehtiin samaan tyyliin kuin puomilla (eli siis myös hypyn takaa ongelmitta) ja tässä alastulo on nyt muuttunut, Hippa ei enää tule läheskään niin vinoon mitä aikaisemmin, vaan selkeästi keskemmälle. Kyllähän se peffa vähän sinne oikealle kallistuu (Hippa siis tulee siis alas silmä edellä pikkuisen sivuttain), mutta ei enää yhtään niin kuin aikaisemmin.
Puomia tehdessä (eli puomn kontaktilta vapautettuani) Hippa hakeutui itse kurkkaamaan putkeen ja kannustin sitä jatkamaan. Sain myös pari onnistunutta putkeenmenoa (tai putkesta ulostuloa) hanskalle. Tässäkin siis tauko tehnyt hyvää, aikaisemmin en ole sitä noin jyrkälle mutkalle laitettuun putkeen saanut ollenkaan. Toki tuli epäonnistumisiakin putkeenmenoissa tälle kerralle, mutta onnistumisistahan tässä pitää iloita. ;)
Treenien huippuosaaminen löytyi yllättäen kepeiltä. Mehän ollaan tässä välissä käyty kertaalleen treenaamassa verkoilla ja en tiedä auttoiko tämä homman onnistumiseen vai mikä, mutta jotenkin vaivattomalta veivaamiselta tuntui. 6 keppiä, jokaisessa välissä ohjurit, veivasin ensin pari kertaa oikealta puolelta peruuttaen ja sitten vasemmalta etuperin ja vielä kertaalleen kummaltakin puolelta. Jokainen toisto oli ihan loistava. Vedätin hanskalla ja Hippa työsti todellisella innolla, ei mitään takeltelua. Huippu Hippa! :D
Keinu otettiin viimeisenä Minnan avustamana. Ensimmäisellä toistolla ei epäröintiä ja kontaktin ottaminenkin upeasti. Toisella kertaa iski sitten neitoselle jännitys päälle ja saatiin kolme kertaa ottaa nameja keinulle kylväen. Keinua ei olla kyllä otettukaan sitten viime syksyn, joten siitä varmaan johtui taantumakin.
Keppien kehitykseen olen tyytyväinen ja kontaktit Hippa osaa, tuo etujalat alas asti, nappaa namin alustalta ja samantien peffa kontaktille, kököttää siinä niin kauan kunnes vapautetaan ja tykkää olemisestaan. Hienoa. Hipaksi (ja odotuksiin verraten) Hippa teki tänään hyvin hommia.
kouluttaja: Minna Räsänen
Menin Hipan treeneihin eilen myöhässä suoraan töistä, iltavuorosta. Muutaman viikon tauon jälkeen en odottanut suuria, enkä mitää kovin vaikeaa Hipan osalle ollut ajatellutkaan.
Itsenäisinä treeneinä oli kolmen esteen pätkät, hyppy + puomi + Uun mallinen putki sekä hyppy + Aa + Uun mallinen putki. Ensin otin pelkkää puomia, ensimmäinen ylitys hihnassa ja seuraavat 3-4 vapaana. Hippa lähtee puomille halukkaasti, myös hypyn takaa (rima ehkä 35cm). Ehkä se rupeaa pikkuhiljaa oppimaan, että radalla voi katsoa myös kauempaa, kohdistaa eteenpäin, eikä vain ohjaajaan.
Aa pätkällä tehtiin samaan tyyliin kuin puomilla (eli siis myös hypyn takaa ongelmitta) ja tässä alastulo on nyt muuttunut, Hippa ei enää tule läheskään niin vinoon mitä aikaisemmin, vaan selkeästi keskemmälle. Kyllähän se peffa vähän sinne oikealle kallistuu (Hippa siis tulee siis alas silmä edellä pikkuisen sivuttain), mutta ei enää yhtään niin kuin aikaisemmin.
Puomia tehdessä (eli puomn kontaktilta vapautettuani) Hippa hakeutui itse kurkkaamaan putkeen ja kannustin sitä jatkamaan. Sain myös pari onnistunutta putkeenmenoa (tai putkesta ulostuloa) hanskalle. Tässäkin siis tauko tehnyt hyvää, aikaisemmin en ole sitä noin jyrkälle mutkalle laitettuun putkeen saanut ollenkaan. Toki tuli epäonnistumisiakin putkeenmenoissa tälle kerralle, mutta onnistumisistahan tässä pitää iloita. ;)
Treenien huippuosaaminen löytyi yllättäen kepeiltä. Mehän ollaan tässä välissä käyty kertaalleen treenaamassa verkoilla ja en tiedä auttoiko tämä homman onnistumiseen vai mikä, mutta jotenkin vaivattomalta veivaamiselta tuntui. 6 keppiä, jokaisessa välissä ohjurit, veivasin ensin pari kertaa oikealta puolelta peruuttaen ja sitten vasemmalta etuperin ja vielä kertaalleen kummaltakin puolelta. Jokainen toisto oli ihan loistava. Vedätin hanskalla ja Hippa työsti todellisella innolla, ei mitään takeltelua. Huippu Hippa! :D
Keinu otettiin viimeisenä Minnan avustamana. Ensimmäisellä toistolla ei epäröintiä ja kontaktin ottaminenkin upeasti. Toisella kertaa iski sitten neitoselle jännitys päälle ja saatiin kolme kertaa ottaa nameja keinulle kylväen. Keinua ei olla kyllä otettukaan sitten viime syksyn, joten siitä varmaan johtui taantumakin.
Keppien kehitykseen olen tyytyväinen ja kontaktit Hippa osaa, tuo etujalat alas asti, nappaa namin alustalta ja samantien peffa kontaktille, kököttää siinä niin kauan kunnes vapautetaan ja tykkää olemisestaan. Hienoa. Hipaksi (ja odotuksiin verraten) Hippa teki tänään hyvin hommia.
Kahdet treenit. Kellottamista sekä persjättöjä.
Viime viikon treenien raportointia en ole kerinnyt tekemään. Siitä siis pikaisesti.
URSA & HAIKKA - 1.-3.lk TREENIT ke 9.3.
kouluttaja: Tanja Virtanen
Tanjan treeneissä keskiviikkona oli radanpätkä Virran Raunon tuomaroimalta 2.lk radalta. Siitä hyvä pätkä, että eri kohtia pystyi viemään eri tavoilla, joten saatiin kellotettua mitkä ohjaustavat sopii itselle ja millä saa sen nopeimman suorituksen.
Radalta tehtiin pätkä 1-10.
1-3 välin tein Ursalle vasemmalta puolelta (sisäkaarre) vietynä, lähtö yhtäaikaa. Toisena tapana otin sylikäännön. Näistä nopeampi oli vienti. Lisäksi aikaa sai nipistettyä myös sillä, että hain Ursan ihan putken suulta ja mentiin yhdessä puomille. Hitaampi oli jos olin kauempana koiran tullessa putkesta ja odotin Ursan tulemista puomille. Varsin odotettu tulos tässä. Ursalle sopii se, että tehdään hommia yhdessä ja lähekkäin ja siten, ettei mun oma liike pysähdy, sillä silloin pysähtyy myös Ursa.
Haikan kanssa tein saman välin oikealta (ulkokaarre) vietynä ja muistaakseni (...?) myös kutsuna sylikäännön kautta. Jokatapauksessa vienti sopii Haikallekin kuin myös se, että vien myös esteiden välit eli hain sen putken suulta kohti puomia.
Myös pätkän 4-9 pystyi tekemään usemmalla tavalla. Ensimmäiseksi kokeilin vasemmalta vientiä eli puomi jäi ohjaajan ja koiran väliin. Tässä selkeä näyttö pituudelle ja samantien persjättö 6-hypylle ja irti tilanteesta. Katseella ja ohjauksella koira putkeen, itse oli tarkoitus olla jo pitkällä menossa kohti muuria. Oma linja muurin oikean puoleista tolppaa kohti, etäisyyttä 6-hypyllä, eteneminen ei puomin suuntaista. Kun pisti töppöstä toisen eteen ja ajoitus oli kutosella kunnossa niin hyvin kerkesi vekkaamaan muurin tiukaksi kohti 8-putkea.
Toinen ohjausmahdollisuus oli puomin oikea puoli (puoli vaihtui oikealle jo ennen puomia). Tässä takaaleikkaus pituudelle näyttö kutoselle ja rohkeasti putkeen. Koirat eivät edes vilkaisseet puomia. Tässä kerkesi oikealla ajoituksella ja rohkeudella molempien koirien kanssa persjätölle putken jälkeen tai takaaleikaten muurilla.
Ursan kanssa toimi nopeiten (aika otettiin putkesta putkeen), että otin persjätöllä putkesta ja vekkasin oikeaan suuntaan kohti 8-putkea. Toiseksi nopein oli ensimmäinen konsti (puomi tavallaan layeroitiin osittain) ja hitain oli takaaleikkaus muurille. Nämäkin oletettuja, joten näyttää siltä, että tiedän miten Ursa toimii. Edestä ohjaukset ja liikkeen hidastuminen hidastaa Ursaa. Sama juttu myös Haikan kanssa kyllä. Haikka teki hyvin hommia ja keskittyi, hienoa huomata, että koira jota on lähinnä vain viety ja ohjattu valsseilla osaa myös irrota ja toimia muilla ohjauskiemuroilla.
Itsenäisesti otin keppejä sekä vauhtia hakien, että vaikeita kulmia kokeillen.
URSA - KILPA-ryhmän YHTEISTREENIT to 10.2.2011
ei koulutajaa (Laura & Tiina)
Kilparyhmän kimppatreeneissä torstaina Ursan kanssa tehtiin Vitikaisen Tiian kurssilla ollutta (jolloin me emme olleet mukana) pätkää. Ohjauksellisesti otin kaikki mahdolliset kohdat persjättöinä. Yllättävän hyvin toimi ja vauhti säilyi hyvin alusta loppuun, vaikka ulkopuolelta (Laura ja Tiina katsoi meidän treenaamista) katsottuna kuulemma olin monessa paikassa vähän myöhässä (nämä perjätöt ja erityisesti niiden soveltaminen on meillä (mulla!) vielä opetteluvaiheessa).
Vaikeimmaksi paikaksi muodostui pussin jälkeinen elämä. Ensimmäisellä kerralla Ursa sotkeutui pussiin ihan täysin. Taitaa olla ihan ensimmäinen kerta, kun kävi näin. Vaikutuksilta vältyttiin eli Ursa oli episodin jälkeen oma reipas itsensä. Se, että lähdin peruuttamalla väistämään keppejä ja valssasin/tein persjätön hypyn jälkeen kyllä toimi, mutta hyvä siitä ei tullut. Parempi vaihtoehto oli tehdä persjättö muurille ja ottaa seuraavat hypyt koira vasemmalla ulkokaarteessa. Tässä sai vain säätää ajoitusta tosissani. Vähän vekata muurille ja persjättö ajoissa. Kerta kerralta saatiin kurvia lyhyemmäksi, mutta vieläkin olisi voinut parantaa.
Muuten jäi kyllä hyvä mieli. Jokainen kerta kun uskallan viljellä nuita persjättöjä, sitä paremmin ne rupeaa sujua ja sen paremmin onnistutaan niillä myös kisoissa.
URSA & HAIKKA - 1.-3.lk TREENIT ke 9.3.
kouluttaja: Tanja Virtanen
Tanjan treeneissä keskiviikkona oli radanpätkä Virran Raunon tuomaroimalta 2.lk radalta. Siitä hyvä pätkä, että eri kohtia pystyi viemään eri tavoilla, joten saatiin kellotettua mitkä ohjaustavat sopii itselle ja millä saa sen nopeimman suorituksen.
1-3 välin tein Ursalle vasemmalta puolelta (sisäkaarre) vietynä, lähtö yhtäaikaa. Toisena tapana otin sylikäännön. Näistä nopeampi oli vienti. Lisäksi aikaa sai nipistettyä myös sillä, että hain Ursan ihan putken suulta ja mentiin yhdessä puomille. Hitaampi oli jos olin kauempana koiran tullessa putkesta ja odotin Ursan tulemista puomille. Varsin odotettu tulos tässä. Ursalle sopii se, että tehdään hommia yhdessä ja lähekkäin ja siten, ettei mun oma liike pysähdy, sillä silloin pysähtyy myös Ursa.
Haikan kanssa tein saman välin oikealta (ulkokaarre) vietynä ja muistaakseni (...?) myös kutsuna sylikäännön kautta. Jokatapauksessa vienti sopii Haikallekin kuin myös se, että vien myös esteiden välit eli hain sen putken suulta kohti puomia.
Myös pätkän 4-9 pystyi tekemään usemmalla tavalla. Ensimmäiseksi kokeilin vasemmalta vientiä eli puomi jäi ohjaajan ja koiran väliin. Tässä selkeä näyttö pituudelle ja samantien persjättö 6-hypylle ja irti tilanteesta. Katseella ja ohjauksella koira putkeen, itse oli tarkoitus olla jo pitkällä menossa kohti muuria. Oma linja muurin oikean puoleista tolppaa kohti, etäisyyttä 6-hypyllä, eteneminen ei puomin suuntaista. Kun pisti töppöstä toisen eteen ja ajoitus oli kutosella kunnossa niin hyvin kerkesi vekkaamaan muurin tiukaksi kohti 8-putkea.
Toinen ohjausmahdollisuus oli puomin oikea puoli (puoli vaihtui oikealle jo ennen puomia). Tässä takaaleikkaus pituudelle näyttö kutoselle ja rohkeasti putkeen. Koirat eivät edes vilkaisseet puomia. Tässä kerkesi oikealla ajoituksella ja rohkeudella molempien koirien kanssa persjätölle putken jälkeen tai takaaleikaten muurilla.
Ursan kanssa toimi nopeiten (aika otettiin putkesta putkeen), että otin persjätöllä putkesta ja vekkasin oikeaan suuntaan kohti 8-putkea. Toiseksi nopein oli ensimmäinen konsti (puomi tavallaan layeroitiin osittain) ja hitain oli takaaleikkaus muurille. Nämäkin oletettuja, joten näyttää siltä, että tiedän miten Ursa toimii. Edestä ohjaukset ja liikkeen hidastuminen hidastaa Ursaa. Sama juttu myös Haikan kanssa kyllä. Haikka teki hyvin hommia ja keskittyi, hienoa huomata, että koira jota on lähinnä vain viety ja ohjattu valsseilla osaa myös irrota ja toimia muilla ohjauskiemuroilla.
Itsenäisesti otin keppejä sekä vauhtia hakien, että vaikeita kulmia kokeillen.
URSA - KILPA-ryhmän YHTEISTREENIT to 10.2.2011
ei koulutajaa (Laura & Tiina)
Kilparyhmän kimppatreeneissä torstaina Ursan kanssa tehtiin Vitikaisen Tiian kurssilla ollutta (jolloin me emme olleet mukana) pätkää. Ohjauksellisesti otin kaikki mahdolliset kohdat persjättöinä. Yllättävän hyvin toimi ja vauhti säilyi hyvin alusta loppuun, vaikka ulkopuolelta (Laura ja Tiina katsoi meidän treenaamista) katsottuna kuulemma olin monessa paikassa vähän myöhässä (nämä perjätöt ja erityisesti niiden soveltaminen on meillä (mulla!) vielä opetteluvaiheessa).
Vaikeimmaksi paikaksi muodostui pussin jälkeinen elämä. Ensimmäisellä kerralla Ursa sotkeutui pussiin ihan täysin. Taitaa olla ihan ensimmäinen kerta, kun kävi näin. Vaikutuksilta vältyttiin eli Ursa oli episodin jälkeen oma reipas itsensä. Se, että lähdin peruuttamalla väistämään keppejä ja valssasin/tein persjätön hypyn jälkeen kyllä toimi, mutta hyvä siitä ei tullut. Parempi vaihtoehto oli tehdä persjättö muurille ja ottaa seuraavat hypyt koira vasemmalla ulkokaarteessa. Tässä sai vain säätää ajoitusta tosissani. Vähän vekata muurille ja persjättö ajoissa. Kerta kerralta saatiin kurvia lyhyemmäksi, mutta vieläkin olisi voinut parantaa.
Muuten jäi kyllä hyvä mieli. Jokainen kerta kun uskallan viljellä nuita persjättöjä, sitä paremmin ne rupeaa sujua ja sen paremmin onnistutaan niillä myös kisoissa.
torstai 3. maaliskuuta 2011
Sylkkärisäätöä ja putki-muuri-pyörityksiä.
URSA & HAIKKA - 1.-3.lk TREENIT ke 2.3.
kouluttaja: Tanja Virtanen
Lyhyesti eilisistä treeneistä.
Molempien koirien osalla tuli esille, että ohjaaja ei oikein keskity sylikäännöksissä oikeintekemiseen. Erityisesti Ursan kanssa oletan, että Ursa tekee oikein, enkä malta itse tehdä oikein. Sylikäännös (ja poispäinkäännös) tapahtuu ohjaajan lähellä. Oma pää vain ei tahdo kestää sitä, että rauhassa käännän koiran ja sen jälkeen osoitan mitä pitää tehdä. Omat sylkkärit on vähän sellaisia kaukaa huiskaisuja. Ursa kääntyy kyllä, mutta ihanteellisia kurveja tällä huiskis-tyylillä ai saa. Toinen tyylivirheeni on se, että ahdistan hirveästi esteiden lähelle, enkä anna koiralle tilaa. Tämä on ennenkin tullut esille. Ursa kestää sen, että painostan lähelle, mutta suorittamisesta tulee rennompaa ja varmempaa molemmille silloin, kun muistan pitää etäisyyttä esteisiin.
Haikan kanssa keskityin paremmin oikeintekemiseen, kun tiedän ettei se osaa vielä kunnolla näitä edestäkääntymisiä. Toisaalta tämän myötä tulin ajatelleeksi, että ehkei kyse ole siitä, etteikö Haikan kanssa pystyisi näitäkin ohjaustyylejä käyttämään, sen kanssa vaan pitää tehdä vielä enemmän oikein mitä Ursan kanssa... Haikan kanssa keskityin siihen, että sillä on tilaa hypätä (tiedostan, että se on iso koira, joka ei toimi kuin tilan kanssa) ja käänsin sen ihan rauhassa ympäriasti lähellä, vähän taaksepäin askeleen kanssa peruuttaen. Saatiin kehuja ja sen myötä sitten nousi pissa päähän ja rupesin olettaamaan: "Kyllähän se Haikka osaa!" ja niin taas tuli takapakkia siinä, että olisin malttanut odottaa koiran ihan lähelle. Pitää mielikuvaharjoitella tätä paljon ja ottaa toistoja namin kanssa.
Muuten meni hienosti treenit. Luottamusta vain peliin. Erityisen iloinen olin molempien koirien kohdalla siihen, että sain puomilta (9. este) tullessa molemmat hienosti poispäinkäännöllä esteen taakse ja siitä putkeen puomin layeroiden. Pientä suorituslinjan korjausta sain tehdä omassa liikkumisessa, rohkeasti tilaa koiralle, itse pystyi jäämään etäämmälle ja sai siten loogisemmin juoksulinjan suoraksi puomin oikeaa puolta, ei tarvinnut niin väistellä puomia. Alitajuinen pelko varmaan siitä, että koira lähtee puomille. Mitä varmemmalla otteella ohjaa, sitä paremmin tulee onnistuneita ja vapaita suorituksia.
Pientä säätöä sai tehdä myös 2-hypyllä. Onnistuihan tuo kohta, mutta itselle tuli enempi kiire. Säädin siis valssia enemmän putken suuta kohti 2- & 3-esteiden välissä, kun sen voi tehdä siellä 2-hypyn puomin puoleisen siivekkeen ulkopuolella, jotta omaa liikettä riittää puttaamaan koira putkeen.
Ursalle (ja erityisesti siis mulle) kotiläksynä sylikäännökset (keskityttävä nyt siihen, että ne tapahtuu lähellä) ja Haikalle esteille irtoamiset. Eli pari siivekettä ensin toisiaan lähellä ja sitten kauempana. Idena, että pyöritään koiran kanssa siinä keskellä, kun käsi on kropan lähellä, koira pysyy lähellä, kun käsi lähtee etäämmälle, koira lähtee sitä myöten kiertämään siivekkeitä (tätä katsoin joskus Leinoten Janitan videolta, käytännössä en ole toteuttanut koskaan). Tässä voi sitten yhdistää mukaan valssit, persjätöt, takaaleikkaukset jne. sekä liittää mukaan neliön jokaiselle sivulle siivekkeet, joita kierretään erilaisin kuvioin, esim. kasia.
Hyvät treenit oli! Kiitos Tanja!
kouluttaja: Tanja Virtanen
Lyhyesti eilisistä treeneistä.
Molempien koirien osalla tuli esille, että ohjaaja ei oikein keskity sylikäännöksissä oikeintekemiseen. Erityisesti Ursan kanssa oletan, että Ursa tekee oikein, enkä malta itse tehdä oikein. Sylikäännös (ja poispäinkäännös) tapahtuu ohjaajan lähellä. Oma pää vain ei tahdo kestää sitä, että rauhassa käännän koiran ja sen jälkeen osoitan mitä pitää tehdä. Omat sylkkärit on vähän sellaisia kaukaa huiskaisuja. Ursa kääntyy kyllä, mutta ihanteellisia kurveja tällä huiskis-tyylillä ai saa. Toinen tyylivirheeni on se, että ahdistan hirveästi esteiden lähelle, enkä anna koiralle tilaa. Tämä on ennenkin tullut esille. Ursa kestää sen, että painostan lähelle, mutta suorittamisesta tulee rennompaa ja varmempaa molemmille silloin, kun muistan pitää etäisyyttä esteisiin.
Haikan kanssa keskityin paremmin oikeintekemiseen, kun tiedän ettei se osaa vielä kunnolla näitä edestäkääntymisiä. Toisaalta tämän myötä tulin ajatelleeksi, että ehkei kyse ole siitä, etteikö Haikan kanssa pystyisi näitäkin ohjaustyylejä käyttämään, sen kanssa vaan pitää tehdä vielä enemmän oikein mitä Ursan kanssa... Haikan kanssa keskityin siihen, että sillä on tilaa hypätä (tiedostan, että se on iso koira, joka ei toimi kuin tilan kanssa) ja käänsin sen ihan rauhassa ympäriasti lähellä, vähän taaksepäin askeleen kanssa peruuttaen. Saatiin kehuja ja sen myötä sitten nousi pissa päähän ja rupesin olettaamaan: "Kyllähän se Haikka osaa!" ja niin taas tuli takapakkia siinä, että olisin malttanut odottaa koiran ihan lähelle. Pitää mielikuvaharjoitella tätä paljon ja ottaa toistoja namin kanssa.
Muuten meni hienosti treenit. Luottamusta vain peliin. Erityisen iloinen olin molempien koirien kohdalla siihen, että sain puomilta (9. este) tullessa molemmat hienosti poispäinkäännöllä esteen taakse ja siitä putkeen puomin layeroiden. Pientä suorituslinjan korjausta sain tehdä omassa liikkumisessa, rohkeasti tilaa koiralle, itse pystyi jäämään etäämmälle ja sai siten loogisemmin juoksulinjan suoraksi puomin oikeaa puolta, ei tarvinnut niin väistellä puomia. Alitajuinen pelko varmaan siitä, että koira lähtee puomille. Mitä varmemmalla otteella ohjaa, sitä paremmin tulee onnistuneita ja vapaita suorituksia.
Pientä säätöä sai tehdä myös 2-hypyllä. Onnistuihan tuo kohta, mutta itselle tuli enempi kiire. Säädin siis valssia enemmän putken suuta kohti 2- & 3-esteiden välissä, kun sen voi tehdä siellä 2-hypyn puomin puoleisen siivekkeen ulkopuolella, jotta omaa liikettä riittää puttaamaan koira putkeen.
Ursalle (ja erityisesti siis mulle) kotiläksynä sylikäännökset (keskityttävä nyt siihen, että ne tapahtuu lähellä) ja Haikalle esteille irtoamiset. Eli pari siivekettä ensin toisiaan lähellä ja sitten kauempana. Idena, että pyöritään koiran kanssa siinä keskellä, kun käsi on kropan lähellä, koira pysyy lähellä, kun käsi lähtee etäämmälle, koira lähtee sitä myöten kiertämään siivekkeitä (tätä katsoin joskus Leinoten Janitan videolta, käytännössä en ole toteuttanut koskaan). Tässä voi sitten yhdistää mukaan valssit, persjätöt, takaaleikkaukset jne. sekä liittää mukaan neliön jokaiselle sivulle siivekkeet, joita kierretään erilaisin kuvioin, esim. kasia.
Hyvät treenit oli! Kiitos Tanja!
tiistai 1. maaliskuuta 2011
Pakkaset lauhtuu, pääsee vetämään treenejä.
Eilen ma 28.2. oli pakkastauon jälkeen vihdoin jakson toiset 2.-3.lk treenit, jotka vedin. Paikalla vain kolme koirakkoa, osa oli pois juoksujen ja reissujen takia. Kiva vetää pienelle ryhmälle yksilöllisempää treeniä. Hauska seurata ihmisten "Ahaa!"-elämyksiä. :)
Pari lyhyempää treeniä, jotka molemmat kerettiin suorittaa, kun porukkaa oli niin vähän paikalla. Yliajalle meni tietysti silti....
Pari lyhyempää treeniä, jotka molemmat kerettiin suorittaa, kun porukkaa oli niin vähän paikalla. Yliajalle meni tietysti silti....
sunnuntai 27. helmikuuta 2011
Agilitytauon jälkeistä taikaa.
HAIKKA - AVOIN RYHMÄ KILPAILEVILLE su 27.2.
kouluttaja: Julia Kärnä
Saatiin Haikan kanssa yksityisopetusta... Muita ei siis tullut Julian vetämään avoimeen ryhmään. Pureuduttiin ongelmakohtiin.
Takaaleikkaus tuntuu Haikan kanssa kankealta ja sitähän se oli nytkin. Pakottamalla ja taistelemalla Haikan saa kääntymään edestä, mutta sujuva ohjustapa se ei ole. Ensin tehtiin hypyltä putkeen takaaleikkauksia ja sen jälkeen rakennettiin yhteensä viidestä hypystä "siksak", perinteinen harjoitus, jolla tehtiin takaaleikkauksia molempiin suuntiin. Itse saa olla tosi ajoissa kääntämässä peräsintä, jotta tuo "valtamerilaiva" saadaan kääntymään oikeaan suuntaan.
Samaa siksakkia tehtiin myös persjätöillä. Tämä oli vielä asteen haastavampaa, helposti onnistuin ajamaan Haikan viimeisestä hypystä ohi. Oma kroppa sai näyttää Haikalle käännökset todella selkeästi ja ajoissa (= aina siivekkeiden kohdalla), jotta koira kääntyi. Ihan en ole tottunut tällaiseen kovaan koiran kalasteluun, liioiteltuihin käännöksiin ja taisteluun. Hirmuisen kuuliainenhan Haikka on, mutta vähän kankea - erityisesti siihen nähden mitä olen viimeaikoina tottunut Haikkaan nähden pikkuista Ursaa viemään.
Haikka opettaa kyllä minut ajoittamaan käännökset oikein, jotta säästytään siltä, että koira hyppää kauas ja kääntyy vasta hypyn jälkeen oikeaan suuntaan. Haikan kanssa saa erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että kääntäminen tapahtuu ennen hyppyä ja oikeaan suuntaan jo seuraavaa estettä ajatellen, muuten ohjauslinjat karkaa armottomasti.
Alkutreeneistä oli nähtävillä pientä aadeehoodeilua ja ksekittymiskyvyttömyyttä, mutta siitä päästiin kyllä, kun treenit etesivät. Alku oli vähän sellaista, että Haikka hääräsi, seurasi jotenkuten ohjausta ja loikki esteet tyyliin "Oho, tuollainen on tuossa edessä, kai se pitää hypätä!" Radan lukemisesta ei ollut juuri merkkiäkään. Agilitytauon taikaa! ;) Intoahan tuolla tyypillä kyllä on.
Tiedä sitten onko tauon tekemää agilityssa tarvittavien lihasten olemattomuutta, mutta tuntui, että Haikalla meni aikaa ja tarmoa hyppyihin keskittymiseen ja osittain siksi sen kääntäminenkin oli vaikeaa (Haikka tuntui keskittyvän hyppäämiseen, eikä ohjaukseen).
Tehtiin hyppytekniikkatreeniä, joka olikin ihan kiinnostavaa. Ensin kolme 25cm korkuista pikkuhyppyä kuuden kengän mitan päässä toisistaan ja sitten normaalilla estevälillä neljäs. Kaikkien rimat ihan matalalla. Haikka suoran päähän ja rauhallisella kutsulla palkalle. Ensimmäiset suoritukset olivat hämmentäviä jänisloikkia, Haikka keskittyi kovasti osuakseen lyhyihin esteväleihin ja käytti hommaan tarpeettomasti energiaa. Hyppyjen linja parani muutaman toiston myötä.
Samaan hyppytekniikkaan liittyen "kaarreajoa" eli kolme hyppyä kaarella, jälleen esteiden väki kuusi kengänmittaa (n.1,5m). Vasemmalle taipui paremmin kuin oikealle. Kovasti herra hommaan keskittyi ja nojasi kyllä painoaan sisäkaarteelle kuten kuuluukin. Oikealle kaartaessa kynnet rapsui vähän rimoihin, joten kehonhallinta ei ollut ihan priimaa tälle puolelle. Kiinnostavaa kaikkiaan.
Itsenäisesti otin Haikan kanssa puomia siten, että alastulolla nami "Koske." ja siitä vapautus lelulle. Tuntui toimivan ja toi Haikan suoritukseen napakkuutta, ei varastellut kuten lauantain itsenäistreeneissä. Myös keppejä otin lelulle, molemmin puolin, hyvin rupeaa kestää vedätystä ja takaaleikkauksia.
Sylikääntöjä tehtiin molempiin suuntiin yhdellä hypyllä siivekkeen ympäri. Alkukankeuden jälkeen toimi, vaikka Haikka pitää kääntää aika kaukana takana, sillä sen kroppa on pitkä, eikä se käänny ihan pennin päällä.
URSAN ITSENÄISET AGIT
Koska Ursa odotteli autossa, otin senkin kanssa jotain pientä, vaikken varsinaisesti sitä treenannutkaan Julian ohjastuksessa. Tehtiin jälleen keppejä ja kontakteja, ihan perinteistä.
Kokeilin myös hyppytekniikkaharjoitteita Ursan kanssa. Meni pipariksi. Ei Ursa energiaa varsinaisesti tuhlannut, kaareajot onnistui hyvin, mutta suoralla meni pipariksi. Ursan ratkaisu hommaan oli se, että ensin ekan riman yli ja sitten 2. ja 3. riman yli yhtäaikaa. Tyyppi hyppäsi pituutta siis. Muutamalla toistolla sain sille hommaan vähän malttia, mutta ihan tohkeissaan se suoritti, eikä tainnut ihan tajuta, mitä tässä oikeasti siltä vaaditaan...
kouluttaja: Julia Kärnä
Saatiin Haikan kanssa yksityisopetusta... Muita ei siis tullut Julian vetämään avoimeen ryhmään. Pureuduttiin ongelmakohtiin.
Takaaleikkaus tuntuu Haikan kanssa kankealta ja sitähän se oli nytkin. Pakottamalla ja taistelemalla Haikan saa kääntymään edestä, mutta sujuva ohjustapa se ei ole. Ensin tehtiin hypyltä putkeen takaaleikkauksia ja sen jälkeen rakennettiin yhteensä viidestä hypystä "siksak", perinteinen harjoitus, jolla tehtiin takaaleikkauksia molempiin suuntiin. Itse saa olla tosi ajoissa kääntämässä peräsintä, jotta tuo "valtamerilaiva" saadaan kääntymään oikeaan suuntaan.
Samaa siksakkia tehtiin myös persjätöillä. Tämä oli vielä asteen haastavampaa, helposti onnistuin ajamaan Haikan viimeisestä hypystä ohi. Oma kroppa sai näyttää Haikalle käännökset todella selkeästi ja ajoissa (= aina siivekkeiden kohdalla), jotta koira kääntyi. Ihan en ole tottunut tällaiseen kovaan koiran kalasteluun, liioiteltuihin käännöksiin ja taisteluun. Hirmuisen kuuliainenhan Haikka on, mutta vähän kankea - erityisesti siihen nähden mitä olen viimeaikoina tottunut Haikkaan nähden pikkuista Ursaa viemään.
Haikka opettaa kyllä minut ajoittamaan käännökset oikein, jotta säästytään siltä, että koira hyppää kauas ja kääntyy vasta hypyn jälkeen oikeaan suuntaan. Haikan kanssa saa erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että kääntäminen tapahtuu ennen hyppyä ja oikeaan suuntaan jo seuraavaa estettä ajatellen, muuten ohjauslinjat karkaa armottomasti.
Alkutreeneistä oli nähtävillä pientä aadeehoodeilua ja ksekittymiskyvyttömyyttä, mutta siitä päästiin kyllä, kun treenit etesivät. Alku oli vähän sellaista, että Haikka hääräsi, seurasi jotenkuten ohjausta ja loikki esteet tyyliin "Oho, tuollainen on tuossa edessä, kai se pitää hypätä!" Radan lukemisesta ei ollut juuri merkkiäkään. Agilitytauon taikaa! ;) Intoahan tuolla tyypillä kyllä on.
Tiedä sitten onko tauon tekemää agilityssa tarvittavien lihasten olemattomuutta, mutta tuntui, että Haikalla meni aikaa ja tarmoa hyppyihin keskittymiseen ja osittain siksi sen kääntäminenkin oli vaikeaa (Haikka tuntui keskittyvän hyppäämiseen, eikä ohjaukseen).
Tehtiin hyppytekniikkatreeniä, joka olikin ihan kiinnostavaa. Ensin kolme 25cm korkuista pikkuhyppyä kuuden kengän mitan päässä toisistaan ja sitten normaalilla estevälillä neljäs. Kaikkien rimat ihan matalalla. Haikka suoran päähän ja rauhallisella kutsulla palkalle. Ensimmäiset suoritukset olivat hämmentäviä jänisloikkia, Haikka keskittyi kovasti osuakseen lyhyihin esteväleihin ja käytti hommaan tarpeettomasti energiaa. Hyppyjen linja parani muutaman toiston myötä.
Samaan hyppytekniikkaan liittyen "kaarreajoa" eli kolme hyppyä kaarella, jälleen esteiden väki kuusi kengänmittaa (n.1,5m). Vasemmalle taipui paremmin kuin oikealle. Kovasti herra hommaan keskittyi ja nojasi kyllä painoaan sisäkaarteelle kuten kuuluukin. Oikealle kaartaessa kynnet rapsui vähän rimoihin, joten kehonhallinta ei ollut ihan priimaa tälle puolelle. Kiinnostavaa kaikkiaan.
Itsenäisesti otin Haikan kanssa puomia siten, että alastulolla nami "Koske." ja siitä vapautus lelulle. Tuntui toimivan ja toi Haikan suoritukseen napakkuutta, ei varastellut kuten lauantain itsenäistreeneissä. Myös keppejä otin lelulle, molemmin puolin, hyvin rupeaa kestää vedätystä ja takaaleikkauksia.
Sylikääntöjä tehtiin molempiin suuntiin yhdellä hypyllä siivekkeen ympäri. Alkukankeuden jälkeen toimi, vaikka Haikka pitää kääntää aika kaukana takana, sillä sen kroppa on pitkä, eikä se käänny ihan pennin päällä.
URSAN ITSENÄISET AGIT
Koska Ursa odotteli autossa, otin senkin kanssa jotain pientä, vaikken varsinaisesti sitä treenannutkaan Julian ohjastuksessa. Tehtiin jälleen keppejä ja kontakteja, ihan perinteistä.
Kokeilin myös hyppytekniikkaharjoitteita Ursan kanssa. Meni pipariksi. Ei Ursa energiaa varsinaisesti tuhlannut, kaareajot onnistui hyvin, mutta suoralla meni pipariksi. Ursan ratkaisu hommaan oli se, että ensin ekan riman yli ja sitten 2. ja 3. riman yli yhtäaikaa. Tyyppi hyppäsi pituutta siis. Muutamalla toistolla sain sille hommaan vähän malttia, mutta ihan tohkeissaan se suoritti, eikä tainnut ihan tajuta, mitä tässä oikeasti siltä vaaditaan...
Koko konkkaronkka reeneissä.
ITSENÄISET TREENIT NELJÄLLE la 26.2.
itsenäinen treeni
Eilen käytin yhteensä neljää koiraa hallilla...
Hipan ja Lunan kanssa otin keppejä härpäkkeillä, Ursan ja Haikan kanssa tein kontakteja, keppejä sekä pientä radanpätkää - lähinnä kokeiltiin Raunon kurssilla esille tullutta aloitusta niin, että ohjaaja on kauempana, molemmat tajusivat kyllä homman juonen.
Luna
Mammakin liitää piiiiiitkästä aikaa. :)
4 tai 5 toistoa neljällä kepillä, ensin oikealta ohjattuna ja sen jälkeen myös vasemmalta. Mammaa eivät verkot hirvittäneet, joskin ekalla kerralla loikkasi vähän vaarallisen oloisesti pois verkkojen yli. Rauhoitin tilannetta ja hyvin haki namikipolle.
Siirryttiin kahdelletoista kepille. Ensimmäiseeä suorituksessa oli vähän hämillään ja pyrki kääntymään takaisin. Kannustin kuitenkin jatkamaan ja oikea sävel löytyi. Pystyi ottamaan molemmilta puolilta. Rupesi selkeästi hakemaan jo pujottelun rytmiä. Namikiponkin sai siirrettyä verkkojen ulkopuolelle.
Hippa
Hipalla samanlainen systeemi kuin Lunalla. Muutama toisto ensin neljällä kepillä ja sen jälkeen pian kokonaisille kepeille. Hippakin tajusi jutun juonen ja ihan ensimmäisten kertojen epäröinnin jälkeen rupesi tekemään todella hyvin ja itsenäisesti. Luulen tämän tavan sopivan erityisesti Hipalle, jolle pitää saada mahdollisimman itsenäiset estesuoritukset silmäpuolisuutensa takia.
Ensimmäisen session jälkeen treenasin väliin Ursan ja Haikan ja sen jälkeen toin Hipan vielä uudelleen kepeille. Pieni mietintätauko autossa oli vienyt kaikki kankeudet mennessään ja Hippa eteni todella varmasti namikipolle molemmin puolin ohjattuna. Namikipon sai myös Hipan osalla siirtää verkkojen ulkopuolelle.
Hyvän oloinen keppien opetus-systeemi.
Ursa
Keppejä ja kontakteja viimeaikaiseen tapaan. Irtoamista Aalle siten, että namikippo oli Aan jälkeen vasta seuraavan hypyn takana. Hyvin malttoi odottaa silti vapautuskäskyä. Poispäinkäännöksiä hypyn taakse.
Haikka
Haikalla oli aluksi vähän kepit hukassa, mutta maltilla kun mentiin, niin sain palkattua ja lopulta palkkasin keppien päätyttyä heittämällä lelun eteenpäin. Hyvin tulee poikaan vauhtia.
Puomin alastuloa varasti, pysähtyi kyllä syömään namin, mutta ei odottanut vapauttavaa käskyä. Napakkuutta tähän. Haikka ei kestä vielä ihan sellaista etäisyyttä kontaktilla, joten pitää muistaa Ursan ja Haikan erot, eikä olettaa niin paljon. Ylöstulolle laitoin vaihdellen namin, jolloin paremmin totteli rytmiä rikkovaa "Haikka" -"käskyä".
Radanpätkällä etäisyys toimii hyvin, joten Raunon kurssilla esille tullut aloitus onnistui hienosti molemmin puolin. Takaaleikkauksissa on yllättäviä ongelmia, tämän osittain olin jo aikaisemmin huomannutkin, Haikalle tuottaa vaikeuksia kaikki edestä kääntymiset: sylikääntö, poispäinkääntö ja takaa-leikkaukset.
Päästiinpä nyt kuitenkin Haikankin kanssa avaamaan vähän päätä kolmen kuukauden agilitytauon jälkeen.
itsenäinen treeni
Eilen käytin yhteensä neljää koiraa hallilla...
Hipan ja Lunan kanssa otin keppejä härpäkkeillä, Ursan ja Haikan kanssa tein kontakteja, keppejä sekä pientä radanpätkää - lähinnä kokeiltiin Raunon kurssilla esille tullutta aloitusta niin, että ohjaaja on kauempana, molemmat tajusivat kyllä homman juonen.
Luna
Mammakin liitää piiiiiitkästä aikaa. :)
4 tai 5 toistoa neljällä kepillä, ensin oikealta ohjattuna ja sen jälkeen myös vasemmalta. Mammaa eivät verkot hirvittäneet, joskin ekalla kerralla loikkasi vähän vaarallisen oloisesti pois verkkojen yli. Rauhoitin tilannetta ja hyvin haki namikipolle.
Siirryttiin kahdelletoista kepille. Ensimmäiseeä suorituksessa oli vähän hämillään ja pyrki kääntymään takaisin. Kannustin kuitenkin jatkamaan ja oikea sävel löytyi. Pystyi ottamaan molemmilta puolilta. Rupesi selkeästi hakemaan jo pujottelun rytmiä. Namikiponkin sai siirrettyä verkkojen ulkopuolelle.
Hippa
Hipalla samanlainen systeemi kuin Lunalla. Muutama toisto ensin neljällä kepillä ja sen jälkeen pian kokonaisille kepeille. Hippakin tajusi jutun juonen ja ihan ensimmäisten kertojen epäröinnin jälkeen rupesi tekemään todella hyvin ja itsenäisesti. Luulen tämän tavan sopivan erityisesti Hipalle, jolle pitää saada mahdollisimman itsenäiset estesuoritukset silmäpuolisuutensa takia.
Ensimmäisen session jälkeen treenasin väliin Ursan ja Haikan ja sen jälkeen toin Hipan vielä uudelleen kepeille. Pieni mietintätauko autossa oli vienyt kaikki kankeudet mennessään ja Hippa eteni todella varmasti namikipolle molemmin puolin ohjattuna. Namikipon sai myös Hipan osalla siirtää verkkojen ulkopuolelle.
Hyvän oloinen keppien opetus-systeemi.
Ursa
Keppejä ja kontakteja viimeaikaiseen tapaan. Irtoamista Aalle siten, että namikippo oli Aan jälkeen vasta seuraavan hypyn takana. Hyvin malttoi odottaa silti vapautuskäskyä. Poispäinkäännöksiä hypyn taakse.
Haikka
Haikalla oli aluksi vähän kepit hukassa, mutta maltilla kun mentiin, niin sain palkattua ja lopulta palkkasin keppien päätyttyä heittämällä lelun eteenpäin. Hyvin tulee poikaan vauhtia.
Puomin alastuloa varasti, pysähtyi kyllä syömään namin, mutta ei odottanut vapauttavaa käskyä. Napakkuutta tähän. Haikka ei kestä vielä ihan sellaista etäisyyttä kontaktilla, joten pitää muistaa Ursan ja Haikan erot, eikä olettaa niin paljon. Ylöstulolle laitoin vaihdellen namin, jolloin paremmin totteli rytmiä rikkovaa "Haikka" -"käskyä".
Radanpätkällä etäisyys toimii hyvin, joten Raunon kurssilla esille tullut aloitus onnistui hienosti molemmin puolin. Takaaleikkauksissa on yllättäviä ongelmia, tämän osittain olin jo aikaisemmin huomannutkin, Haikalle tuottaa vaikeuksia kaikki edestä kääntymiset: sylikääntö, poispäinkääntö ja takaa-leikkaukset.
Päästiinpä nyt kuitenkin Haikankin kanssa avaamaan vähän päätä kolmen kuukauden agilitytauon jälkeen.
lauantai 26. helmikuuta 2011
2.-3.lk ryhmää vetämässä.
Ai niin, nyt kun olen raportoimisen makuun päässyt, niin aikaisemmasta on jäänyt raportoimatta tämän jakson ensimmäinen koulutuskerta. Vedän siis 2.-3.lk treenejä maanantai-illassa. Ryhmässä on 6 koirakkoa ja ensituntumalta varsin kivan oloinen ryhmä on kyseessä.
Itsenäiset agit tässä välissä.
On pidellyt pitkään pakkasia, joten ohjattuja treenejä ei ole tälle jaksolle ollut kuin yhdet/koira. Itsenäisiä treenejä pakkaset eivät ole rajoittaneet ja olenkin pyrkinyt, että ainakin kerta viikkoon kävisi hallilla ottamassa jotain itsenäisesti.
NOIDAN JA HIPAN ITSENÄISET KIMPPATREENIT
su 13.2. ja ti 22.2.
itsenäinen treeni
Sunnuntaina 13.2. saatiin Noita mukaan treenaamaan ja käytiin siskosten ja Ursan kanssa ottamassa hallilla pätkiä kameran kera. Tästä reissusta on stooria toisen blogin puolella, Omituiset agilitysiskot.
Samalla porukalla (tosin tällä kertaa ilman kameraa) käytiin myös tiistaina 22.2. Hipan kanssa onnistuin saamaan todella iloisia ja vauhdikkaita putkisuorituksia, kun juostiin kilpaa ja Hippa sai juosta karvahanskaan kiinni. Lisäksi otettiin muutama pituus ja rengas sekä puomia onnistuneesti. Noita teki Annan kanssa pidempääkin pätkää. Hakee edelleen ohjaajaan hyppyjen välissä, mutta irtosi silloin hienosti, kun namikippo odotti lopussa. Noita menee pätevästi jo pätkiä.
URSA PIKKUSISKOTREENEISSÄ su 13.2. ja ti 22.2.
itsenäinen treeni
Ursan kanssa ollaan otettu näillä pikkusiskokerroilla jotain pienempää. Lähinnä olen tehnyt kontakteja, hakenut niihin varmuutta sekä hakenut kepeille vauhtia namikipolla.
Lisäksi 22.2. olleissa treeneissä otin teemaksi poispäinkäännöt puomilta puomin alta menevään putkeen. Nämä onnistui tosi hyvin, kun näytin Ursalle, että putken päästä saa namia. Näihin olin todella tyytyväinen!
Puomin ylösmenolla rupeaa tulemaan ohijuoksuja, kun olen palkannut sitä kontaktille pysähtymisestä naksulla ja namilla puomin ohi. Tähän pitää jatkossa tarttua, ehkä ei tavita enää niin paljoa pelkkää ylösmenotreeniä. Vaikeammatkin harjotteet rupeaa toimia - takaa ohjaus, edelle juokseminen, sivuetäisyys jne. Kontaktien treenaamista täytyy silti jatkaa, jotta saadaan napakkuus ja vauhti siirtymään kisoihinkin jossain vaiheessa.
URSAN ITSENÄISTREENIT to 17.2.
itsenäinen treeni
17.2. torstaina menin hallille ajatuksena ottaa "jotain pientä". Tehtiinkin alkuun hienoja kontakti- ja keppisuorituksia. 2-kentällä oli kuitenkin edelliseltä päivältä 3.lk itsenäisen treenin rata ja Jari näytti miten olivat rataa edellisenä päivänä tehneet. Hommahan ajautui siihen, että otettiin samaan syssyyn ratatreenit Ursan kanssa. Vähän tuli hinkattua, mutta ihan ok systeemit.
NOIDAN JA HIPAN ITSENÄISET KIMPPATREENIT
su 13.2. ja ti 22.2.
itsenäinen treeni
Sunnuntaina 13.2. saatiin Noita mukaan treenaamaan ja käytiin siskosten ja Ursan kanssa ottamassa hallilla pätkiä kameran kera. Tästä reissusta on stooria toisen blogin puolella, Omituiset agilitysiskot.
Samalla porukalla (tosin tällä kertaa ilman kameraa) käytiin myös tiistaina 22.2. Hipan kanssa onnistuin saamaan todella iloisia ja vauhdikkaita putkisuorituksia, kun juostiin kilpaa ja Hippa sai juosta karvahanskaan kiinni. Lisäksi otettiin muutama pituus ja rengas sekä puomia onnistuneesti. Noita teki Annan kanssa pidempääkin pätkää. Hakee edelleen ohjaajaan hyppyjen välissä, mutta irtosi silloin hienosti, kun namikippo odotti lopussa. Noita menee pätevästi jo pätkiä.
URSA PIKKUSISKOTREENEISSÄ su 13.2. ja ti 22.2.
itsenäinen treeni
Ursan kanssa ollaan otettu näillä pikkusiskokerroilla jotain pienempää. Lähinnä olen tehnyt kontakteja, hakenut niihin varmuutta sekä hakenut kepeille vauhtia namikipolla.
Lisäksi 22.2. olleissa treeneissä otin teemaksi poispäinkäännöt puomilta puomin alta menevään putkeen. Nämä onnistui tosi hyvin, kun näytin Ursalle, että putken päästä saa namia. Näihin olin todella tyytyväinen!
Puomin ylösmenolla rupeaa tulemaan ohijuoksuja, kun olen palkannut sitä kontaktille pysähtymisestä naksulla ja namilla puomin ohi. Tähän pitää jatkossa tarttua, ehkä ei tavita enää niin paljoa pelkkää ylösmenotreeniä. Vaikeammatkin harjotteet rupeaa toimia - takaa ohjaus, edelle juokseminen, sivuetäisyys jne. Kontaktien treenaamista täytyy silti jatkaa, jotta saadaan napakkuus ja vauhti siirtymään kisoihinkin jossain vaiheessa.
URSAN ITSENÄISTREENIT to 17.2.
itsenäinen treeni
17.2. torstaina menin hallille ajatuksena ottaa "jotain pientä". Tehtiinkin alkuun hienoja kontakti- ja keppisuorituksia. 2-kentällä oli kuitenkin edelliseltä päivältä 3.lk itsenäisen treenin rata ja Jari näytti miten olivat rataa edellisenä päivänä tehneet. Hommahan ajautui siihen, että otettiin samaan syssyyn ratatreenit Ursan kanssa. Vähän tuli hinkattua, mutta ihan ok systeemit.
Kisatyöt.
Muistiin itselle, vuoden 2011 kistöistä tuli tehtyä toinen puolisko eli yksi kokonainen päivä viime viikonloppuna, sunnuntaina 20.2. toimin aamupäivällä Nannan kanssa toimistossa tulospalvelussa ja iltapäivällä kuuluttajana.
Päivä hurahti nopeasti ohi, vaikka iltapäivän hommista meinasin saada etukäteen vatsahaavan. Piristävää oli tehdä kuitenkin ihan jotain uutta, sitä myöten varmaan aikakin kului pikaiseen. Tulospalveluhommat olivat ihan ok nakki, joskin kisasuorituksia ei päässyt näkemään. Iltapäivällä tämä sitten korjautui, kun pääsi aitiopaikalle. Sain kuuluttamisesta jotain kieroa mielihyvää, vaikka ensimmäinen kerta kun piti avata suu mikrofonille, niin meinasi jalat lähteä alta paniikista. Loppujen lopuksi kaameimmilta kämmeiltäkin vältyin. Normikuulutukset sujuivat ihan ok. Palkintojenjaossa tuli enemmän takeltelua, kun tuloslistoissa ei ole aukikirjoitettuna seuralyhenteitä ja muutenkin koko tuloksen kertomisen järjestys ei ollut selvänä päässä. Palkitsevaa itselle oli kuitenkin se, että tein jotain mitä ajattelin etten tohtisi....
Päivä hurahti nopeasti ohi, vaikka iltapäivän hommista meinasin saada etukäteen vatsahaavan. Piristävää oli tehdä kuitenkin ihan jotain uutta, sitä myöten varmaan aikakin kului pikaiseen. Tulospalveluhommat olivat ihan ok nakki, joskin kisasuorituksia ei päässyt näkemään. Iltapäivällä tämä sitten korjautui, kun pääsi aitiopaikalle. Sain kuuluttamisesta jotain kieroa mielihyvää, vaikka ensimmäinen kerta kun piti avata suu mikrofonille, niin meinasi jalat lähteä alta paniikista. Loppujen lopuksi kaameimmilta kämmeiltäkin vältyin. Normikuulutukset sujuivat ihan ok. Palkintojenjaossa tuli enemmän takeltelua, kun tuloslistoissa ei ole aukikirjoitettuna seuralyhenteitä ja muutenkin koko tuloksen kertomisen järjestys ei ollut selvänä päässä. Palkitsevaa itselle oli kuitenkin se, että tein jotain mitä ajattelin etten tohtisi....
perjantai 25. helmikuuta 2011
Keppihärpäkkeet.
KEPPIHÄRPÄKEKURSSI pe 25.2.2011
kouluttaja Julia Kärnä
Julia piti parin tunnin koulutuksen "keppihärpäkkeistä" kouluttajille. Koiria ei siis ollut mukana, joskin muutama mallikoirakko erilaisine keppiongelmineen oli valittu paikalle näyttämään härpäkkeiden toimivuutta käytännössä.
Tuttavallisesti "keppihärpäkkeet" tarkoittavat verkkoja sekä ohjureita, joiden avulla koiralle opetetaan pujottelu. Oli huikea nähdä miten lamput koirien päässä syttyivät pää toisensa jälkeen siihen mitä piti tehdä selvittääkseen "labyrintin" ja saadakseen sen lopusta namin.
Iski kipinää josko opettaisi Hipalle itsenäisen pujottelun verkkojen avulla. Olemme alkeiskurssilta toimineet ohjureiden avulla, mutta itsenäiseksi pujottelusuoritus ei ole tullut, sillä itse on pitänyt olla niin paljon kädellä avustamassa. Ajattelin käydä sunnuntaina itsenäisesti treenaamassa (jos vaikka hakisi Haikankin pitkästä aikaa liitämään), Hipalle voisi kokeilla härpäkkeitä. Pienen neljän kepin totuttelupätkän jälkeen voisi kokeilla heti 12 keppiä. Oli hämmästyttävä seurata miten nopeasti koirat oivalsivat jutun jujun ja miten ulkopuolelta katsottuna suoritukset muistuttivat jo paljon "ihan oikeaa" pujoittelua. Jop pujottelun osaavien koirien tyylikin muuttui ihan täysin, pää painui alas, liikkeeseen tuli "uivuutta" ja koko suoritus oli paljon intensiivisempi.
Tällä tyylillä tulisi itsenäinen pujottelu, koira hakisi hyvin aloituksia ja ohjaajan sijainnilla ja tekemisillä ei olisi niin väliä. Keppisuorituksesta, niistä 12 kepistä tulisi kokonaisuus. Enpä mitään menetä, kun Hipalle tällä tyylillä opettaisin. Pitkä tiehän siinä on, että saa häivytettyä viimeisetkin ohjurit jossain vaiheessa. Vaan riippuuhan se niin kovin paljon koirastakin, että kuinka nopeasti voi edetä harjoitteissa.
Oma rauhallisuus on aa ja oo, kannustava ja positiivinen, mutta rauhallinen lähtö tähän systeemiin. Jännittävää.
Nami ensin viimeisen keppivälin oikealla puolella, ikään kuin verkkojen sisällä, jotta koira ei oikaise namille. Kun koira jo tajuaa jutun jujun, namin voi siirtää viimeisen kepin jälkeen.
kouluttaja Julia Kärnä
Julia piti parin tunnin koulutuksen "keppihärpäkkeistä" kouluttajille. Koiria ei siis ollut mukana, joskin muutama mallikoirakko erilaisine keppiongelmineen oli valittu paikalle näyttämään härpäkkeiden toimivuutta käytännössä.
Tuttavallisesti "keppihärpäkkeet" tarkoittavat verkkoja sekä ohjureita, joiden avulla koiralle opetetaan pujottelu. Oli huikea nähdä miten lamput koirien päässä syttyivät pää toisensa jälkeen siihen mitä piti tehdä selvittääkseen "labyrintin" ja saadakseen sen lopusta namin.
Iski kipinää josko opettaisi Hipalle itsenäisen pujottelun verkkojen avulla. Olemme alkeiskurssilta toimineet ohjureiden avulla, mutta itsenäiseksi pujottelusuoritus ei ole tullut, sillä itse on pitänyt olla niin paljon kädellä avustamassa. Ajattelin käydä sunnuntaina itsenäisesti treenaamassa (jos vaikka hakisi Haikankin pitkästä aikaa liitämään), Hipalle voisi kokeilla härpäkkeitä. Pienen neljän kepin totuttelupätkän jälkeen voisi kokeilla heti 12 keppiä. Oli hämmästyttävä seurata miten nopeasti koirat oivalsivat jutun jujun ja miten ulkopuolelta katsottuna suoritukset muistuttivat jo paljon "ihan oikeaa" pujoittelua. Jop pujottelun osaavien koirien tyylikin muuttui ihan täysin, pää painui alas, liikkeeseen tuli "uivuutta" ja koko suoritus oli paljon intensiivisempi.
Tällä tyylillä tulisi itsenäinen pujottelu, koira hakisi hyvin aloituksia ja ohjaajan sijainnilla ja tekemisillä ei olisi niin väliä. Keppisuorituksesta, niistä 12 kepistä tulisi kokonaisuus. Enpä mitään menetä, kun Hipalle tällä tyylillä opettaisin. Pitkä tiehän siinä on, että saa häivytettyä viimeisetkin ohjurit jossain vaiheessa. Vaan riippuuhan se niin kovin paljon koirastakin, että kuinka nopeasti voi edetä harjoitteissa.
Oma rauhallisuus on aa ja oo, kannustava ja positiivinen, mutta rauhallinen lähtö tähän systeemiin. Jännittävää.
Nami ensin viimeisen keppivälin oikealla puolella, ikään kuin verkkojen sisällä, jotta koira ei oikaise namille. Kun koira jo tajuaa jutun jujun, namin voi siirtää viimeisen kepin jälkeen.
torstai 24. helmikuuta 2011
Raunon kurssilla.
URSA - AGIKURSSI KILPAILEVILLE to 24.2.2011
kouluttaja Rauno Virta
Ai, että tykkäänkin Virran Raunosta kouluttajana! :D Eipä taaskaan jäänyt takataskuun muuta kuin pelkkää positiivista. Kannustavaa, positiivista ja rauhallista palautetta ja kärsivällistä kouluttamista. Kukapa ei tykkäisi koulutuksen päätteeksi tuntea onnistuneensa (itselläni on vastakkaisiakin kokemuksia joidenkin kouluttajien taholta).
Ratapiirrosta en ole vielä saanut sähköisenä, mutta päälimmäiset illan koulutuksesta.
Esteet 13-20
Huikeinta oli saada onnistumaan heti ensiyrittämällä (kuin myös seuraavilla yrittämillä) kohta, jossa ohjasin Ursan putken kauimmaiseen päähän putken takaa layeroiden. Tätä tavallaan jännitin eniten, mutta päätin riskillä kokeilla (yksi positiivinen piirre vielä Raunon koulutuksissa, siellä voi yrittää ja kokeilla sellaisiakin juttuja, joita ei vielä osaa tai luulee ettei osaa, eikä tarvitse pelätä epäonnistumisia. Hän luo sellaisen rennon ilmapiirin. Jälleen on vastakkaisiakin kokemuksia, joissa tekee mieli kokeilla sitä helpointa ja itsestäänselvintä vaihtoehtoa, ettei tulisi virheitä ja sitä myöten jollain tavalla osoittelua). Kieltämättä oli tunnelmat korkealla, kun Ursa kääntyi oikeaan putken päähän empimättä yhtään. Jujuna oli, että keppien jälkeen piti viedä metri puolitoista kauemmas vekille ja sieltä lähettää koira okserin yli. SIten oman linjan sai kääntymään suoraan eikä tarvinnut väistää itse putkea missään vaiheessa. Tämä tapa oli kieltämättä yllättävän luonnollinen tapa suorittaa. Hauskaa!
Ensimmäisellä onnistumisen kerralla olin niin tuohduksissani, että ajauduin putken jälkeen vahingoissa liian edelle ja tein onnistuneesti, mutta täysin extempore suunnittelematta pakkovalssin 18-esteen taakse. Muilla kerroilla ja suunnitellusti jäin esteiden sisäkurviin ja otin 18-hypyltä persjättönä. Pikkuinen vekki 18-19-välissä, ettei hyppää 19-20 väliä pitkäksi.
Okseri-putki-kohtaa tein myös siten, että menin itse putken suiden puolelle, ohjasin oikeaan päähän, jäin odottamaan ja vein 17-hypyllä takaaleikaten. Kepeiltä piti vekata lähempänä okseria ja pysytellä itse ihan kiinni putken suusta, ettei vie koiraa hyppäämään kauas. Onnistui tälläkin tavalla ihan mainiosti. Tässä piti vain oikeasti malttaa, että koira tulee putkesta, jotta ei ajaudu edelle takaaleikkauksessa. Yllättävän vaikeaa oli totella odottelukäskyä, kun jalat ihan väkisin liikkui eteenpäin, Raunon ääni kuului taustalla: "Odota. Odota. Odota!" - ja jalat vain vei eteenpäin... Ei silti ongelmaa onnistumisessa, vaan joskus on vain niin vaikeaa itse pysähtyä ja odottaa koiraa.
Esteet 1-5
Radan huippukohdasta alkuun palaten....
Alku tuntui sujuvammalta esteiden ulkopuolelta ohjattuna (3-aita takaakierrolla ja keinu vasemmalta). Sainkin hyvin ohjattua Ursan 1-hypyn yli siten, että itse olin 2-hypyn kohdalla ja otin askeleen eteenpäin ja ohjasin liikkeellä ykkösen yli, siellä vastaan kakkonen ja esteiden lähellä pysyen takaakiertoon (ettei koira hyppää kakkosella liian etäälle, vaan pysyy tiukalla kurvilla). Tällä puolella ohjaten, myös 5-putkeen vienti oli jotenkin sujuva ja looginen.
Kokeilin alun myös esteiden sisäpuolella ohjaten, periaate samanlainen (eli ohjaus alkoi 2-hypyn riman tai jopa kauemman siivekkeen kohdalta). Tämä puoli oli vaikeampi Ursalle (ja minulle....), tätä piti helpottaa siten, että itse "kurotin" ohjaavaa kättä ja katsetta, että Ursa näki riman yli. Ykkösen yli, kakkoselle ja ennen 2-hypyn ponnistusta jo vastakkainen käsi, jotta tulee välistä tiukalla ja siitä kolmosen yli ja keinulle. Keinuosuus tai pikemminkin siltä putkeen vienti oli tältä puolelta vaikeampaa. Ursa ei osaa suorittaa keinua kovin itsenäisesti (vissiinkin treenin paikka ;) ) ja koska itse olin niin lähellä Ursaa ja väärä putken pää myös, niin Ursahan sujahti väärästä päästä, vaikka otin vastakkaista kättä kääntämään. Leena ja Ansa tekivät valssin keinun päähän. Sekin olisi ehkä varteenotettavampi vaihtoehto, kuin vastakkaisella kädellä vetäminen. Kyllähän Ursa putkiin hakee. Täytyy namilla opettaa Ursaa menemään ihan keinun päähän saakka.
Otettiin vielä namikippo avuksi, Ursa etesi sille ja itse sain mahdollisuuden siirtyä oikean putken pään kohdille selin, Ursalle kutsu tykö ja oikean putken suun kohdalla koiran puoleinen käsi "imaisee" koiran puitkeen.
Omin vaihtoehto oli ehdottomasti se ykkösvaihtoehto (Onneksi tunnen miten Ursa ja minä tiiminä toimimme, jotta tämän ykköseksi alunperin valitsinkin. Meille toimii yksinkertaiset vaihtoehdot, jossa ei tarvitse kääntyillä tai vetää koiraa rintamasuuntaa kohti, se jarruttaa Ursaa aina enemmän.).
Esteet 6-7 ja 8-12
Putken jälkeen menin 6-7 hyppyjen väliin perjätöllä. Pitää muistaa se mikä meinasi kokoajan unohtua, vastakkainen käsi jo ajoissa esille ennakoimaan koiralle tiukkaa käännöstä seuraavalla hypyllä. Ennakoivuus!
Ensimmäinen yrittämä piti sisällään käännön 9-putkeen, koira siis pysyi kokoajan vasemmalla puolella, kun Ursa irtosi putkeen niin itse pinkaisin suorinta reittiä hyppyjen vasenta puolta 12-hypylle ajatuksena päällejuoksu. Taakse ei saanut vilkuilla kuin vasta 11- ja 12-hyppyjen välissä. Tällä yrittämällä Ursa tuli 10-hypyn ohi, oma liike veti siis tässä liikaa vasemmalle. Naureskeltiinkin, että miten tiesin, että Ursa tuli ohi, kun taakse ei saanut katsoa... Juu-u, se on yllättävän vaikeaa olla vilkuilematta, vaikka käsketään... ;)
Paremmin onnistui, kun valssasin 8-hypyltä 9-putkeen (sain siis metrin verran etumatkaa oikealle) ja lähdin siitä tuplapersjätölle, kropan kääntö ja ohjauspuolen vaihto 10-hypyn ja 11-hypyn siivekkeen kohdalla - ja taakse ei vilkuilla! ;) Tämä kohta onnistui hienosti persjätöillä (tuli ihan mieleen parin viikon takaiset treenit Vänen ja Kaitsun kanssa, kun Ursan kanssa onnistuttiin triplapersjätöillä putkeen upean sujuvasti), mutta vielä hakisin varmuutta omaan liikkumiseeni.
Radan lopun kepeiltä 20-hypylle kävinkin jo läpi selostuksen alussa. Kaikkiaan koulutuksesta jäi oikein oikein hyvä ja onnistunut mieli. Rauno kehui, että Ursasta löytyy vauhtia ja selkeästihän se kiihdyttää kunnon menoon siinä vaiheessa, kun itse ohjaan varmasti ja näennäisellä riskillä. Ursa on ihan huippuotus!
Kiitos Rauno ja treenikaverit!
kouluttaja Rauno Virta
Ai, että tykkäänkin Virran Raunosta kouluttajana! :D Eipä taaskaan jäänyt takataskuun muuta kuin pelkkää positiivista. Kannustavaa, positiivista ja rauhallista palautetta ja kärsivällistä kouluttamista. Kukapa ei tykkäisi koulutuksen päätteeksi tuntea onnistuneensa (itselläni on vastakkaisiakin kokemuksia joidenkin kouluttajien taholta).
Ratapiirrosta en ole vielä saanut sähköisenä, mutta päälimmäiset illan koulutuksesta.
Esteet 13-20
Huikeinta oli saada onnistumaan heti ensiyrittämällä (kuin myös seuraavilla yrittämillä) kohta, jossa ohjasin Ursan putken kauimmaiseen päähän putken takaa layeroiden. Tätä tavallaan jännitin eniten, mutta päätin riskillä kokeilla (yksi positiivinen piirre vielä Raunon koulutuksissa, siellä voi yrittää ja kokeilla sellaisiakin juttuja, joita ei vielä osaa tai luulee ettei osaa, eikä tarvitse pelätä epäonnistumisia. Hän luo sellaisen rennon ilmapiirin. Jälleen on vastakkaisiakin kokemuksia, joissa tekee mieli kokeilla sitä helpointa ja itsestäänselvintä vaihtoehtoa, ettei tulisi virheitä ja sitä myöten jollain tavalla osoittelua). Kieltämättä oli tunnelmat korkealla, kun Ursa kääntyi oikeaan putken päähän empimättä yhtään. Jujuna oli, että keppien jälkeen piti viedä metri puolitoista kauemmas vekille ja sieltä lähettää koira okserin yli. SIten oman linjan sai kääntymään suoraan eikä tarvinnut väistää itse putkea missään vaiheessa. Tämä tapa oli kieltämättä yllättävän luonnollinen tapa suorittaa. Hauskaa!
Ensimmäisellä onnistumisen kerralla olin niin tuohduksissani, että ajauduin putken jälkeen vahingoissa liian edelle ja tein onnistuneesti, mutta täysin extempore suunnittelematta pakkovalssin 18-esteen taakse. Muilla kerroilla ja suunnitellusti jäin esteiden sisäkurviin ja otin 18-hypyltä persjättönä. Pikkuinen vekki 18-19-välissä, ettei hyppää 19-20 väliä pitkäksi.
Okseri-putki-kohtaa tein myös siten, että menin itse putken suiden puolelle, ohjasin oikeaan päähän, jäin odottamaan ja vein 17-hypyllä takaaleikaten. Kepeiltä piti vekata lähempänä okseria ja pysytellä itse ihan kiinni putken suusta, ettei vie koiraa hyppäämään kauas. Onnistui tälläkin tavalla ihan mainiosti. Tässä piti vain oikeasti malttaa, että koira tulee putkesta, jotta ei ajaudu edelle takaaleikkauksessa. Yllättävän vaikeaa oli totella odottelukäskyä, kun jalat ihan väkisin liikkui eteenpäin, Raunon ääni kuului taustalla: "Odota. Odota. Odota!" - ja jalat vain vei eteenpäin... Ei silti ongelmaa onnistumisessa, vaan joskus on vain niin vaikeaa itse pysähtyä ja odottaa koiraa.
Esteet 1-5
Radan huippukohdasta alkuun palaten....
Alku tuntui sujuvammalta esteiden ulkopuolelta ohjattuna (3-aita takaakierrolla ja keinu vasemmalta). Sainkin hyvin ohjattua Ursan 1-hypyn yli siten, että itse olin 2-hypyn kohdalla ja otin askeleen eteenpäin ja ohjasin liikkeellä ykkösen yli, siellä vastaan kakkonen ja esteiden lähellä pysyen takaakiertoon (ettei koira hyppää kakkosella liian etäälle, vaan pysyy tiukalla kurvilla). Tällä puolella ohjaten, myös 5-putkeen vienti oli jotenkin sujuva ja looginen.
Kokeilin alun myös esteiden sisäpuolella ohjaten, periaate samanlainen (eli ohjaus alkoi 2-hypyn riman tai jopa kauemman siivekkeen kohdalta). Tämä puoli oli vaikeampi Ursalle (ja minulle....), tätä piti helpottaa siten, että itse "kurotin" ohjaavaa kättä ja katsetta, että Ursa näki riman yli. Ykkösen yli, kakkoselle ja ennen 2-hypyn ponnistusta jo vastakkainen käsi, jotta tulee välistä tiukalla ja siitä kolmosen yli ja keinulle. Keinuosuus tai pikemminkin siltä putkeen vienti oli tältä puolelta vaikeampaa. Ursa ei osaa suorittaa keinua kovin itsenäisesti (vissiinkin treenin paikka ;) ) ja koska itse olin niin lähellä Ursaa ja väärä putken pää myös, niin Ursahan sujahti väärästä päästä, vaikka otin vastakkaista kättä kääntämään. Leena ja Ansa tekivät valssin keinun päähän. Sekin olisi ehkä varteenotettavampi vaihtoehto, kuin vastakkaisella kädellä vetäminen. Kyllähän Ursa putkiin hakee. Täytyy namilla opettaa Ursaa menemään ihan keinun päähän saakka.
Otettiin vielä namikippo avuksi, Ursa etesi sille ja itse sain mahdollisuuden siirtyä oikean putken pään kohdille selin, Ursalle kutsu tykö ja oikean putken suun kohdalla koiran puoleinen käsi "imaisee" koiran puitkeen.
Omin vaihtoehto oli ehdottomasti se ykkösvaihtoehto (Onneksi tunnen miten Ursa ja minä tiiminä toimimme, jotta tämän ykköseksi alunperin valitsinkin. Meille toimii yksinkertaiset vaihtoehdot, jossa ei tarvitse kääntyillä tai vetää koiraa rintamasuuntaa kohti, se jarruttaa Ursaa aina enemmän.).
Esteet 6-7 ja 8-12
Putken jälkeen menin 6-7 hyppyjen väliin perjätöllä. Pitää muistaa se mikä meinasi kokoajan unohtua, vastakkainen käsi jo ajoissa esille ennakoimaan koiralle tiukkaa käännöstä seuraavalla hypyllä. Ennakoivuus!
Ensimmäinen yrittämä piti sisällään käännön 9-putkeen, koira siis pysyi kokoajan vasemmalla puolella, kun Ursa irtosi putkeen niin itse pinkaisin suorinta reittiä hyppyjen vasenta puolta 12-hypylle ajatuksena päällejuoksu. Taakse ei saanut vilkuilla kuin vasta 11- ja 12-hyppyjen välissä. Tällä yrittämällä Ursa tuli 10-hypyn ohi, oma liike veti siis tässä liikaa vasemmalle. Naureskeltiinkin, että miten tiesin, että Ursa tuli ohi, kun taakse ei saanut katsoa... Juu-u, se on yllättävän vaikeaa olla vilkuilematta, vaikka käsketään... ;)
Paremmin onnistui, kun valssasin 8-hypyltä 9-putkeen (sain siis metrin verran etumatkaa oikealle) ja lähdin siitä tuplapersjätölle, kropan kääntö ja ohjauspuolen vaihto 10-hypyn ja 11-hypyn siivekkeen kohdalla - ja taakse ei vilkuilla! ;) Tämä kohta onnistui hienosti persjätöillä (tuli ihan mieleen parin viikon takaiset treenit Vänen ja Kaitsun kanssa, kun Ursan kanssa onnistuttiin triplapersjätöillä putkeen upean sujuvasti), mutta vielä hakisin varmuutta omaan liikkumiseeni.
Radan lopun kepeiltä 20-hypylle kävinkin jo läpi selostuksen alussa. Kaikkiaan koulutuksesta jäi oikein oikein hyvä ja onnistunut mieli. Rauno kehui, että Ursasta löytyy vauhtia ja selkeästihän se kiihdyttää kunnon menoon siinä vaiheessa, kun itse ohjaan varmasti ja näennäisellä riskillä. Ursa on ihan huippuotus!
Kiitos Rauno ja treenikaverit!
perjantai 11. helmikuuta 2011
Hippa ulalla.
HIPPA - JATKO1 AGITREENIT ti 8.2.2011
kouluttaja: Minna Räsänen
Tuurataan Hipan kanssa Minnan jatkoryhmässä. Ekakerta oli vähän säätämistä. Tauon aikana neiti ei ole vaivannut päätään agilityn ajattelemisella, erityisesti hankaluutta aiheutti peräkkäisten esteiden suorittaminen (alkeiskurssilla Hippa kyllä suoritti parhaimmillaan 3-4 estettä peräkkäin, joten toivoa paluuseen on...).
Hippa muisti loistavasti puomin suorituksen, pari kertaa otettiin hihnassa, mutta niiden jälkeen pystyikin Hipan päästämään vapaaksi, sillä se ei ollut ryntäilemässä minnekään. Tasainen puominylitys, namin syöminen ja kontaktille 2on-2off istahtaminen. Luvalla pois. Upeaa Hippa! Molemmat puolet toimi hyvin. Myös Aa toimi hyvin. Hippa kiipesi esteelle epäröimättä. Nami oli alustalla maassa, mutta otin Hipan lisäksi Aan alla vastaan, että saatiin suora alastulo. Hipalla on ollut se ropleemi, että se istuu kontaktille oikea kylki edellä, jolloin valahtaa oikeasta asennosta, vaikka muuten olisikin ottamassa kontaktia toivotulla tavalla.
Neljä keppiä ohjureilla. Taidettiin molemmat olla yhtä hämmennyksissämme. Hippa ihmetteli vähän ohjureita ja itse säädin väärien ohjaavien käsien kanssa (hankalaa, kun ei osaa sujuvasti enää vetää namikädellä, Ursan kanssa siitä vaiheesta on niiiiiin kauan). Kyllä se siitä vielä. :)
Rengas meni alkuun tosi hyvin. Pari kertaa matalalta, eikä Hippa epäröinyt yhtään. Korotettiin ja sama juttu, Hippa tuli hyvin läpi oikeasta reiästä. Sitten iski - harmi kyllä - ahneus ja saatiin muutama epäonnistunut suoritus, kun ahnehdittiin korkeutta. Matalammalta taas saatiin onnistumiset ja lopetettiin niihin.
Mutkaputkeen Hippa ei mennyt, suoraan ja loivalla kaarella olevaan putkeen kyllä. Niina palkkasi karvahanskalla putken päässä. Samoin otettiin Niina avuksi aidalla, jotta Hippa sai palkan muualta kuin minulta. Hipalle pitää samantien opettaa sitä, ettei palkka tule multa, se muutenkin hakee tosi paljon minun luo, eikä irtoa esteille.
Päästään onneksi myös itsenäísesti treenaamaan ja ehkä sitä myöten ruvetaan kehittymäänkin...
kouluttaja: Minna Räsänen
Tuurataan Hipan kanssa Minnan jatkoryhmässä. Ekakerta oli vähän säätämistä. Tauon aikana neiti ei ole vaivannut päätään agilityn ajattelemisella, erityisesti hankaluutta aiheutti peräkkäisten esteiden suorittaminen (alkeiskurssilla Hippa kyllä suoritti parhaimmillaan 3-4 estettä peräkkäin, joten toivoa paluuseen on...).
Hippa muisti loistavasti puomin suorituksen, pari kertaa otettiin hihnassa, mutta niiden jälkeen pystyikin Hipan päästämään vapaaksi, sillä se ei ollut ryntäilemässä minnekään. Tasainen puominylitys, namin syöminen ja kontaktille 2on-2off istahtaminen. Luvalla pois. Upeaa Hippa! Molemmat puolet toimi hyvin. Myös Aa toimi hyvin. Hippa kiipesi esteelle epäröimättä. Nami oli alustalla maassa, mutta otin Hipan lisäksi Aan alla vastaan, että saatiin suora alastulo. Hipalla on ollut se ropleemi, että se istuu kontaktille oikea kylki edellä, jolloin valahtaa oikeasta asennosta, vaikka muuten olisikin ottamassa kontaktia toivotulla tavalla.
Neljä keppiä ohjureilla. Taidettiin molemmat olla yhtä hämmennyksissämme. Hippa ihmetteli vähän ohjureita ja itse säädin väärien ohjaavien käsien kanssa (hankalaa, kun ei osaa sujuvasti enää vetää namikädellä, Ursan kanssa siitä vaiheesta on niiiiiin kauan). Kyllä se siitä vielä. :)
Rengas meni alkuun tosi hyvin. Pari kertaa matalalta, eikä Hippa epäröinyt yhtään. Korotettiin ja sama juttu, Hippa tuli hyvin läpi oikeasta reiästä. Sitten iski - harmi kyllä - ahneus ja saatiin muutama epäonnistunut suoritus, kun ahnehdittiin korkeutta. Matalammalta taas saatiin onnistumiset ja lopetettiin niihin.
Mutkaputkeen Hippa ei mennyt, suoraan ja loivalla kaarella olevaan putkeen kyllä. Niina palkkasi karvahanskalla putken päässä. Samoin otettiin Niina avuksi aidalla, jotta Hippa sai palkan muualta kuin minulta. Hipalle pitää samantien opettaa sitä, ettei palkka tule multa, se muutenkin hakee tosi paljon minun luo, eikä irtoa esteille.
Päästään onneksi myös itsenäísesti treenaamaan ja ehkä sitä myöten ruvetaan kehittymäänkin...
2x treeni/vko.
Pieni kooste Ursan tämän viikkoisista treeneistä.
URSA - 2.-3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT ke 9.2.2011
kouluttaja: Tanja Virtanen
* pakkasta ulkona noin -10, hallissa noin -5
Ratatreeni, yht. 15 estettä. Suhteellisen helppo rata, vähän esteelle linjausta, ennakoivaa valssia ja Herralan kulman ohjausta. Ursa teki hyvin hommia ja saatiin kehuja siitä, että vauhti pysyi tasaisesti päällä koko radan alusta loppuun asti.
Kokeiltiin renkaalta pussiin kohtaa sekä valssaten esteiden väliin, että niin, että jäin esteiden sisäpuolelle ja tein persjätön pussin ja keppien väliin. Molemmat toimi ohjauksellisesti, kello jos olisi ollut se olisi kertonut kumpi tapa oli nopeampi. Herralan kulman tein takaaleikaten ja valssaten puomille.
Kontaktit olivat ongelmalliset tänään. Ensimmäisellä radanomaisella suorituksella jouduin korjaamaan sekä Aan, että puomin uudelleen. Ursa kyllä otti kontaktit, mutta ei edes aikonut pysähtyä (suoritus siis ärsyttävällä tavalla samanlainen mitä kisoissakin). Toisella sessiolla sain oikeanlaisen tatsin kontakteille, sopivan tiukka, mutta positiivinen. Puomilla jo pelkkä kehuminen estettä ylittäessä auttoi siihen, että kuunteli alastulolla paremmin. Pitää tulla tekemään itsenäisesti kontakteja (sekä kepeille vauhtia namikipon kanssa). Täytyy löytää se sopiva tunnetila, jolla saavutetaan toivotunlaiset kontaktisuoritukset. Se on herkkää touhua. Jos olen liian tiukka, Ursa rupeaa himmailemaan, jos en ole tarpeeksi tiukka, se ei pysähdy...
Ollaan treenattu Tanjan ryhmässä viimeksi silloin, kun oltiin Kilpailemaan-kurssilla joskus syksyllä 2007. Toki niistä ajoista on tapahtunut paljon kehitystä (onneksi!) ja onkin kiintoisaa kuulla, mitä Tanjalla on sanottavaa meistä nyt (tai no, Mimmulla myös, sillä tämä on varsinaisesti heidän yhteisesti vetämänsä ryhmä). Tällä kertaa ainakin sanoi, että yhteistyö pelaa ja olen itse oppinut ohjaamaan Ursaa. Hommat tapahtuu oikea-aikaisesti jne. (Näitä kuuntelee mielellään tietysti, sillä Tanja on itselleni sellainen tietynlainen guru (varmaan siitä Kilpailemaan-kurssista ja perseelle potkimisesta johtuen), jota pidän hyvänä ohjaajana, jonka ohjaukset on hiottuja ja oikea-aikaisia. Varmasti osaa katsoa meneekö ohjaukset oikein.)
URSA - KILPA-ryhmän YHTEISTREENIT to 10.2.2011
ei kouluttajaa, seurattiin toinen toisiamme
(meidän lisäksi treenaamassa Väne + Pongo ja Kaitsu + Onsku)
* pakkasta pihalla lähelle 20, hallissa -10, treenit oli varsinaisesti peruttu
Hyvä treeni, sovellettu eilisen itsenäisen ryhmän treenistä. Paljon samaa mitä Tanjan vetämissä treeneissä eilen, tosin tehtiin rata toisinpäin, alkaen keinulta. Päälimmäisenä käteen jäi huikean onnistuneet persjätöt. Käytän näitä jo suhteellisen sujuvasti (aikalailla tasan vuosi siitä, kun otin persjätöt repertuaariin), mutta edelleen käytön soveltamista voi miettiä, ne toimivat tosi hyvin ja lisäävät vauhtia.
Ursa kääntyi hienosti pussista uukkarinna renkaalle (mikä oli Pongolle ja Onskulle vaikea paikka). Aan alla olevaan putkeen sain vietyä ehdottomasti parhaiten ja sujuvimmin persjätöllä. Toimi UPEASTI! Keinun jälkeistä kulmaa tein paitsi perinteisesti vekaten, pyörittäen ja valssaten, kuin myös Kaitsun tyyliin jaakotuksella. Toimi sekin, Ursa kävi todennäköisesti vähän pienemmällä kurvilla, kello kertoisi mikä suoritustapa olisi nopein. Putkea Ursa ei kuitenkaan tsiigaillut, vaikka se olikin lähellä. Puomin jälkeistä kulmaa tehtiin paitsi koira vasemmalla sylikäännöllä + valssilla kuin myös koira oikealla pyörittäen ja toisen esteen takaa niistäen. Molemmat toimi.
Puomilla tehtiin tosi onnistuneita kontakteja, WAU! Muutamia toistoja ihan pelkkää ylösmenoa ja pelkkää alasmenoa. Tein myös vähän eri tavoilla. Jätin Ursan odottamaan ja menin itse n.1/3 puomia eteenpäin ja kutsuin Ursan tekemään kontaktin. Hyvin toimi sekin. Edelleen palkkasin puomin ohi. Saatiin monta hyvää puomitoistoa vauhdilla ja yksittäisenä esteenä. Tänään Aa oli vaikeampi, pari kertaa tuli juosten alas (otti siis kontaktialueen, mutta ei pysähtynyt 2on-2off). Hyvät treenit!
URSA - 2.-3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT ke 9.2.2011
kouluttaja: Tanja Virtanen
* pakkasta ulkona noin -10, hallissa noin -5
Ratatreeni, yht. 15 estettä. Suhteellisen helppo rata, vähän esteelle linjausta, ennakoivaa valssia ja Herralan kulman ohjausta. Ursa teki hyvin hommia ja saatiin kehuja siitä, että vauhti pysyi tasaisesti päällä koko radan alusta loppuun asti.
Kokeiltiin renkaalta pussiin kohtaa sekä valssaten esteiden väliin, että niin, että jäin esteiden sisäpuolelle ja tein persjätön pussin ja keppien väliin. Molemmat toimi ohjauksellisesti, kello jos olisi ollut se olisi kertonut kumpi tapa oli nopeampi. Herralan kulman tein takaaleikaten ja valssaten puomille.
Kontaktit olivat ongelmalliset tänään. Ensimmäisellä radanomaisella suorituksella jouduin korjaamaan sekä Aan, että puomin uudelleen. Ursa kyllä otti kontaktit, mutta ei edes aikonut pysähtyä (suoritus siis ärsyttävällä tavalla samanlainen mitä kisoissakin). Toisella sessiolla sain oikeanlaisen tatsin kontakteille, sopivan tiukka, mutta positiivinen. Puomilla jo pelkkä kehuminen estettä ylittäessä auttoi siihen, että kuunteli alastulolla paremmin. Pitää tulla tekemään itsenäisesti kontakteja (sekä kepeille vauhtia namikipon kanssa). Täytyy löytää se sopiva tunnetila, jolla saavutetaan toivotunlaiset kontaktisuoritukset. Se on herkkää touhua. Jos olen liian tiukka, Ursa rupeaa himmailemaan, jos en ole tarpeeksi tiukka, se ei pysähdy...
Ollaan treenattu Tanjan ryhmässä viimeksi silloin, kun oltiin Kilpailemaan-kurssilla joskus syksyllä 2007. Toki niistä ajoista on tapahtunut paljon kehitystä (onneksi!) ja onkin kiintoisaa kuulla, mitä Tanjalla on sanottavaa meistä nyt (tai no, Mimmulla myös, sillä tämä on varsinaisesti heidän yhteisesti vetämänsä ryhmä). Tällä kertaa ainakin sanoi, että yhteistyö pelaa ja olen itse oppinut ohjaamaan Ursaa. Hommat tapahtuu oikea-aikaisesti jne. (Näitä kuuntelee mielellään tietysti, sillä Tanja on itselleni sellainen tietynlainen guru (varmaan siitä Kilpailemaan-kurssista ja perseelle potkimisesta johtuen), jota pidän hyvänä ohjaajana, jonka ohjaukset on hiottuja ja oikea-aikaisia. Varmasti osaa katsoa meneekö ohjaukset oikein.)
URSA - KILPA-ryhmän YHTEISTREENIT to 10.2.2011
ei kouluttajaa, seurattiin toinen toisiamme
(meidän lisäksi treenaamassa Väne + Pongo ja Kaitsu + Onsku)
* pakkasta pihalla lähelle 20, hallissa -10, treenit oli varsinaisesti peruttu
Hyvä treeni, sovellettu eilisen itsenäisen ryhmän treenistä. Paljon samaa mitä Tanjan vetämissä treeneissä eilen, tosin tehtiin rata toisinpäin, alkaen keinulta. Päälimmäisenä käteen jäi huikean onnistuneet persjätöt. Käytän näitä jo suhteellisen sujuvasti (aikalailla tasan vuosi siitä, kun otin persjätöt repertuaariin), mutta edelleen käytön soveltamista voi miettiä, ne toimivat tosi hyvin ja lisäävät vauhtia.
Ursa kääntyi hienosti pussista uukkarinna renkaalle (mikä oli Pongolle ja Onskulle vaikea paikka). Aan alla olevaan putkeen sain vietyä ehdottomasti parhaiten ja sujuvimmin persjätöllä. Toimi UPEASTI! Keinun jälkeistä kulmaa tein paitsi perinteisesti vekaten, pyörittäen ja valssaten, kuin myös Kaitsun tyyliin jaakotuksella. Toimi sekin, Ursa kävi todennäköisesti vähän pienemmällä kurvilla, kello kertoisi mikä suoritustapa olisi nopein. Putkea Ursa ei kuitenkaan tsiigaillut, vaikka se olikin lähellä. Puomin jälkeistä kulmaa tehtiin paitsi koira vasemmalla sylikäännöllä + valssilla kuin myös koira oikealla pyörittäen ja toisen esteen takaa niistäen. Molemmat toimi.
Puomilla tehtiin tosi onnistuneita kontakteja, WAU! Muutamia toistoja ihan pelkkää ylösmenoa ja pelkkää alasmenoa. Tein myös vähän eri tavoilla. Jätin Ursan odottamaan ja menin itse n.1/3 puomia eteenpäin ja kutsuin Ursan tekemään kontaktin. Hyvin toimi sekin. Edelleen palkkasin puomin ohi. Saatiin monta hyvää puomitoistoa vauhdilla ja yksittäisenä esteenä. Tänään Aa oli vaikeampi, pari kertaa tuli juosten alas (otti siis kontaktialueen, mutta ei pysähtynyt 2on-2off). Hyvät treenit!
torstai 27. tammikuuta 2011
Uudessa hallissa.
Ihan mieletöntä! :D Tänään (no eilen...26.1. keskiviikkona) kävin ensimmäistä kertaa treenaamassa JATin uudessa hallissa, JAT-tilassa Killerillä. Vähän epäuskoinen fiilis, kun menin sisälle, kaikkiala tuoksui ihan upouudelta - esteet tosin olivat ainakin suurelta osin vanhoja tuttuja. Ovi avautui hienosti soittamalla ja hallin kaikki 1800m2 oli meillä ihan privaattikäytössä, sillä muita treenaajia ei ollut. Mukana olivat Ursa ja Hippa, Luna ei ollut edes mukana, sillä se on juoksussa ja ulkona oli pakkasta rapiat 15, joten autossa odotellessakin olisi voinut tulla pian kylmä. En tiedä onko hallissa sisällä lämpömittaria, mutta siellä oli kyllä ihan selkeästi lämpimämpää kuin ulkona, päällystakin sai surutta heittää pois päältä. Lämmin tuli. Lämmitetty hallihan se ei varsinaisesti ainakaan tässä vaiheessa vielä ole, mutta varsin oli miellyttävä treenikokemus.
URSA
Rakensin Ursaa varten pienen 9 esteen sarjan, pätkä Hyvinkään yhdeltä kisaradalta vuoden alusta, joka jäi kaivelemaan.
Ursassa oli todella hienosti vauhtia, intoa ja napakkuutta. Treenasin kahdessa erässä. Ensin otin ihan vain lämmittelymielessä hyppyjä, takaakiertoja, whiskyleikkausta ym. kikkailua, tiukkoja käteen tuloja palkalla. Puomilla otettiin molemmin puolin kolme toistoa ylösmenolla ja sitten erikseen sama kolme toistoa per puoli alasmenolla. Naksutinta en käyttänyt (koska luulin, ettei se ollut mulla mukana, treenien jälkeen kuitenkin löysin sen - treeniliivin rintataskusta...). Oikein hienoja ja napakoita kaikki. Lisäksi otin kepit kerran kummankin puolen vauhdilla namikipolle. Ursa etenee kyllä namille tosi kovaa, sellaisen meiningin kun saisin vielä siirrettyä muutenkin keppien suorittamiseen. Päätös oli, että otan vain pari helppoa, mutta tosi hyvää ja vauhdikasta, jotta Ursalle jää himo päälle. Onneksi onnistuin pitämään itseni ja treeniahneuteni kurissa. :) Itellekin jäi himo päälle...
Toisessa treenierässä (kun olin väliin treenannut vähän Hippaa ja Ursa oli saanut malttaa hetken häkissä) päästiin radalle, meiningin makuun. Kisoissa kaivelemaan jäänyt kohta saatiin korjattua hyvin, mutta pari kertaa vienti 4-hypyn takaakiertoon epäonnistui. Malttia, vauhdin hidastus ja selkeä näyttö (kanttaus) takaakiertoon, onnistui oikein hyvin, vaikka oman hätiköintini takia Ursa tuli pari kertaa hypyn suoraan, minun kainaloni alta. Näyttö oli siis päällä, mutta oman kiireeni takia mulla ei ollut vain enää tilaa vahvistaa näyttöä liikkeellä. 5:lla toimi sekä sylkkäri (joka epäonnistui kisoissa, en saanut Ursaa silloin kääntymään edestäni, vaan jouduin pakottamaan ja ajauduin liian taakse ja kroppa jäi näyttämään väärälle esteelle), että valssi. Valssi on huomattavasti varmempi tapa, sillä pääsee koiran edelle, joten mahdollisuus virheelliseen kropan asentoon ja näyttöön pienenee huomattavasti. Kokeiltiin 3-4 kohtaa myös siten, että valssin kanssa Ursa 4-hypyn siivekkeen ympäri. Tälläkin konstilla kyllä onnistui, mutta vähän kökkö se oli, ei yhtään niin sujuvan oloinen kuin pitempää reittiä.
Lopuksi otettiin kertaalleen yksi tosi hyvä puomisuoritus. Onneksi taas maltti piti, etten ruvennut hinkkaamaan.
Olin tosi tyytyväinen näihin treeneihin. En pidä itseäni mitenkään erityisen hyvänä itsenäistreenaajana, mutta näemmä olen siinäkin kuin varkain petrannut. :) Vaikka kukaan ei ollut katsomassa sivusta, niin hyvin pysyin silti kärryillä siitä missä tein väärin ja miten se pitää korjata, jotta lopputulos olisi toivotunlainen. Hyvä me! :) Olen ilmoinen myös siitä, että en ahnehtinut ja jäänyt hinkkaamaan mitään, vaikka mieli olisikin tehnyt. Varmasti auttoi se, etten "vain mennyt treenaamaan", vaan istahdin ennen lähtöä keittiön pöydän ääreen ja mietin mitä olemme hallille menossa tekemään. Kirjasin jo valmiiksi ylös kuinka monta toistoa saan tehdä esim kepeillä ja puomilla. Auttoi kyllä varmasti osaltaan sitä, ettei mennyt överiksi.
HIPPA
Hippa ei ole vielä niin hyvin kiinni agilityssä, että laitoin tälle treenikerralle pienet tavoitteet. Otettaisiin pari kertaa ihan lyhyt putki muistutuksena, ensin kutsuna ja sitten yhtäaikaa namille/lelulle edeten. Lisäksi otettaisiin hyppyä samalla kaavalla kutsuna ensin ja sitten ohjattuna ja vielä muisteltaisiin vähän puomia. Yhdistettäisiin putki ja hyppy/hypyt, jos menee hyvin.
No, hyvin ei mennyt. Alku oli hyvinkin lupaava. Hippa jäi hienosti odottamaan ja tuli kutsulla iloisesti putken läpi. Samoin lähti innokkaasti ohjattuunkin mukaan. Vaan sen jälkeen Hippa keksi, että Ursa vinkui kentän laidalla ja neitokainen lähti hillumaan sinne suuntaan. Keskittyminen herpaantui ihan tosissaan, juoksenteli ees taas, ihmetteli uutta tilaa, eikä tullut luo. Ihme touhua. No, neiti hihnaan, muutama hyppy hihnassa ja sen jälkeen kertaalleen yritys saada Hippa tulemaan putken jälkeen vielä hypystä yli. Ei onnistunut. Hippa oli vähän (paljon...) muissa maailmoissa. Laitoin Hipan autoon odottamaan siksi ajaksi kun tein Ursan kanssa toista treeniosiota.
Ursan treenien päätteeksi hain vielä Hipan uudelleen yksikseen hallille. Päätin, että katsellaan vain vähän ympärillemme. Käveltiin hihnassa hallia ristiin rastiin, Hippa haisteli esteitä ja sai namia. Rentoutui vähän ja teki iloisesti Aan kummaltakin puolelta. Samoin lähti puomille kannustuksesta. Ihmetteli vähän Ursan hajuja esteellä. Otettiin vielä hyppyä pari kertaa hihnassa ja sitten päästin vapaaksi putkea varten. Keskittyi vähän paremmin, kuin ensimmäisellä yrityksellä. Varmaan se, ettei Ursa ollut hallissa vinkumassa auttoi asiaa paljon. Täytyy ainakin muutamaan otteeseen treenata Hippaa hallilla niin, ettei Ursa ole hallissa sisällä viemässä kiinnostusta.
Loppujen lopuksi ihan ok olo Hipankin esteillä käymisestä. Se tuntui muistavan kontaktien suoritustavan hyvin, ei pelännyt niitä (vaikka Aata meni vasta alkeiskurssin ihan viimeisillä kerroilla eikä ole pariin kuukauteen edes nähnyt esteitä) ja teksi sinänsä asioita oikein. Tämän pitikin kyllä olla vähän sellainen totuttelukerta Hipalle ja sellainen siitä kyllä sitten ihan tulikin.
Kaikkiaan oikein positiivinen ensikosketus upeaan halliimme! :D
URSA
Rakensin Ursaa varten pienen 9 esteen sarjan, pätkä Hyvinkään yhdeltä kisaradalta vuoden alusta, joka jäi kaivelemaan.
Ursassa oli todella hienosti vauhtia, intoa ja napakkuutta. Treenasin kahdessa erässä. Ensin otin ihan vain lämmittelymielessä hyppyjä, takaakiertoja, whiskyleikkausta ym. kikkailua, tiukkoja käteen tuloja palkalla. Puomilla otettiin molemmin puolin kolme toistoa ylösmenolla ja sitten erikseen sama kolme toistoa per puoli alasmenolla. Naksutinta en käyttänyt (koska luulin, ettei se ollut mulla mukana, treenien jälkeen kuitenkin löysin sen - treeniliivin rintataskusta...). Oikein hienoja ja napakoita kaikki. Lisäksi otin kepit kerran kummankin puolen vauhdilla namikipolle. Ursa etenee kyllä namille tosi kovaa, sellaisen meiningin kun saisin vielä siirrettyä muutenkin keppien suorittamiseen. Päätös oli, että otan vain pari helppoa, mutta tosi hyvää ja vauhdikasta, jotta Ursalle jää himo päälle. Onneksi onnistuin pitämään itseni ja treeniahneuteni kurissa. :) Itellekin jäi himo päälle...
Toisessa treenierässä (kun olin väliin treenannut vähän Hippaa ja Ursa oli saanut malttaa hetken häkissä) päästiin radalle, meiningin makuun. Kisoissa kaivelemaan jäänyt kohta saatiin korjattua hyvin, mutta pari kertaa vienti 4-hypyn takaakiertoon epäonnistui. Malttia, vauhdin hidastus ja selkeä näyttö (kanttaus) takaakiertoon, onnistui oikein hyvin, vaikka oman hätiköintini takia Ursa tuli pari kertaa hypyn suoraan, minun kainaloni alta. Näyttö oli siis päällä, mutta oman kiireeni takia mulla ei ollut vain enää tilaa vahvistaa näyttöä liikkeellä. 5:lla toimi sekä sylkkäri (joka epäonnistui kisoissa, en saanut Ursaa silloin kääntymään edestäni, vaan jouduin pakottamaan ja ajauduin liian taakse ja kroppa jäi näyttämään väärälle esteelle), että valssi. Valssi on huomattavasti varmempi tapa, sillä pääsee koiran edelle, joten mahdollisuus virheelliseen kropan asentoon ja näyttöön pienenee huomattavasti. Kokeiltiin 3-4 kohtaa myös siten, että valssin kanssa Ursa 4-hypyn siivekkeen ympäri. Tälläkin konstilla kyllä onnistui, mutta vähän kökkö se oli, ei yhtään niin sujuvan oloinen kuin pitempää reittiä.
Lopuksi otettiin kertaalleen yksi tosi hyvä puomisuoritus. Onneksi taas maltti piti, etten ruvennut hinkkaamaan.
Olin tosi tyytyväinen näihin treeneihin. En pidä itseäni mitenkään erityisen hyvänä itsenäistreenaajana, mutta näemmä olen siinäkin kuin varkain petrannut. :) Vaikka kukaan ei ollut katsomassa sivusta, niin hyvin pysyin silti kärryillä siitä missä tein väärin ja miten se pitää korjata, jotta lopputulos olisi toivotunlainen. Hyvä me! :) Olen ilmoinen myös siitä, että en ahnehtinut ja jäänyt hinkkaamaan mitään, vaikka mieli olisikin tehnyt. Varmasti auttoi se, etten "vain mennyt treenaamaan", vaan istahdin ennen lähtöä keittiön pöydän ääreen ja mietin mitä olemme hallille menossa tekemään. Kirjasin jo valmiiksi ylös kuinka monta toistoa saan tehdä esim kepeillä ja puomilla. Auttoi kyllä varmasti osaltaan sitä, ettei mennyt överiksi.
HIPPA
Hippa ei ole vielä niin hyvin kiinni agilityssä, että laitoin tälle treenikerralle pienet tavoitteet. Otettaisiin pari kertaa ihan lyhyt putki muistutuksena, ensin kutsuna ja sitten yhtäaikaa namille/lelulle edeten. Lisäksi otettaisiin hyppyä samalla kaavalla kutsuna ensin ja sitten ohjattuna ja vielä muisteltaisiin vähän puomia. Yhdistettäisiin putki ja hyppy/hypyt, jos menee hyvin.
No, hyvin ei mennyt. Alku oli hyvinkin lupaava. Hippa jäi hienosti odottamaan ja tuli kutsulla iloisesti putken läpi. Samoin lähti innokkaasti ohjattuunkin mukaan. Vaan sen jälkeen Hippa keksi, että Ursa vinkui kentän laidalla ja neitokainen lähti hillumaan sinne suuntaan. Keskittyminen herpaantui ihan tosissaan, juoksenteli ees taas, ihmetteli uutta tilaa, eikä tullut luo. Ihme touhua. No, neiti hihnaan, muutama hyppy hihnassa ja sen jälkeen kertaalleen yritys saada Hippa tulemaan putken jälkeen vielä hypystä yli. Ei onnistunut. Hippa oli vähän (paljon...) muissa maailmoissa. Laitoin Hipan autoon odottamaan siksi ajaksi kun tein Ursan kanssa toista treeniosiota.
Ursan treenien päätteeksi hain vielä Hipan uudelleen yksikseen hallille. Päätin, että katsellaan vain vähän ympärillemme. Käveltiin hihnassa hallia ristiin rastiin, Hippa haisteli esteitä ja sai namia. Rentoutui vähän ja teki iloisesti Aan kummaltakin puolelta. Samoin lähti puomille kannustuksesta. Ihmetteli vähän Ursan hajuja esteellä. Otettiin vielä hyppyä pari kertaa hihnassa ja sitten päästin vapaaksi putkea varten. Keskittyi vähän paremmin, kuin ensimmäisellä yrityksellä. Varmaan se, ettei Ursa ollut hallissa vinkumassa auttoi asiaa paljon. Täytyy ainakin muutamaan otteeseen treenata Hippaa hallilla niin, ettei Ursa ole hallissa sisällä viemässä kiinnostusta.
Loppujen lopuksi ihan ok olo Hipankin esteillä käymisestä. Se tuntui muistavan kontaktien suoritustavan hyvin, ei pelännyt niitä (vaikka Aata meni vasta alkeiskurssin ihan viimeisillä kerroilla eikä ole pariin kuukauteen edes nähnyt esteitä) ja teksi sinänsä asioita oikein. Tämän pitikin kyllä olla vähän sellainen totuttelukerta Hipalle ja sellainen siitä kyllä sitten ihan tulikin.
Kaikkiaan oikein positiivinen ensikosketus upeaan halliimme! :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
