"Hakemus".

HUPIJA 2009 -projekti

Koska toimin itse yhtenä vetäjänä HuPiJa 2009-projektissa, minun ei tarvitse siihen erikseen hakea, paikka on automaattisesti minun ja Ursan ilman hakemusten väsäilyäkin. Kuitenkin sitä haluaa kirjata saavutuksia ja tavoitteita sekä tulevalle vuodelle, että pitkällä tähtäimellä.

Ursa on 3-vuotias suomenlapinkoiranarttu, jonka kanssa kisaan maxi3-luokassa. Se on aktiivinen, reipas ja kuuliainen koira, jonka suurin kompastuskivi menestykseen on sen vauhti. Se on rotuisekseen nopeimmasta päästä, mutta kisakentillä häviää nopeimmille roduille ja tiukoissa ihanneajoissa. Vauhti on kuitenkin tasaisesti kasvanut ja huomaan 3-lk ihanneaikojen kuitenkin pitkälti riittävän, pikkuhiljaa kokeilemalla olen löytänyt Ursalle sopivan leikkimistavan sen oikeanlaiseen sytyttämiseen. Tämä kokeilu ja tapojen hakeminen jatkuu edelleenkin.

Irtoamistreeniä tulemme jatkossa tekemään, jotta Ursan rohkeus kasvaisi siihen, että se hakisi spontaanisti itse enemmän esteitä. Varsinkin suorilla, kun ohjaaja häviää koiralle juoksukilpailussa, niin Ursalla ei ole rohkeutta singota nopeudella eteen, vaan jää odottelemaan hitailevaa kartturia. Toisaalta ohjaajallakin on oppimisen paikka siinä, että osaa sijoittua radalla niin, ettei häviäisi suorallakaan koiralleen.

Kontaktit ovat ihan näinä aikoina aiheuttaneet ongelmia. Käynkin parhaillaan läpi niitä konsteja, joilla Ursalle saisi opetettua varmat, mutta nopeat kontaktit. Mielessä on käynyt sekä nenäkosketuksen opettaminen, että juoksukontaktit apuvälinein, esimerkiksi sopivalle korkeudelle asetetuin halkaistuin putken pätkin tms. mistä tekniikasta olen kuullut.

Vähitellen hakemalla on löytynyt oikeat, meille koirakkona ja erityisesti ohjaajalle sopivat, keskittymistavat, jotta radalla olisi mahdollisuus tehdä mahdollisimman sujuvaa ja hyvää suoritusta. Kunnollinen mielikuvaharjoittelu ja oikein haettu asenne radalle mennessä, sekä toki huolellinen lämmittely tuottaa parasta menestystä.

Olimme mukana viime vuoden HuPiJassa tuuraajana, mukana olosta koen olleen meille valtavasti hyötyä (yhtä koulutusta lukuunottamatta kaikilla kerroilla mukana). Vuoden sisään olemme nousseet 1.lk:sta 3.lk:aan ja nyt myös onnistuneesti keräilleet puhtaita ratoja kolmosluokassa. Ohjaajana kehityin huimasti, kuin myös koira, joka tällä hetkellä toimii suurimmalla osalla tekniikoista - ihan tavan valssikin on pikkuhiljaa löytynyt ohjaajalle, joka hyvin usein on ojauksessaan myöhässä kera kahden vasemman jalkansa. Omat avaimet koiran ohjaamiseen ovat huomattavasti mittavammat mitä vain vuosi sitten syksyllä 2008.

2009 vuoden tavoitteena on erityisesti yksilö SM-kisat, mahdollisesti suuntaamme myös MM-karsintoihin. SM-kisoissa tavoitteena on tehdä karsintaradalla puhdas (ratavirheetön) rata, jolla suorituksella voisi todennäköisyydellä aueta myös finaaliratapaikka.

Tällä hetkellä vuodelle 2009 on koossa neljä SM-nollaa, jotka sisältävät tuplanollan. Ursa jää loppuvuodeksi 2008 todennäkoisesti mammalomalle (mikäli astutus onnistuu ja pentuja on luvassa), joten nollien keräily jatkunee ensi keväänä.

Pitemmän tähtäimen suunnitelmana ja haaveena on tottakai AVAutua. Sekä parantaa vuosien saatossa suorituksia ja sijoituksia SM-kisoissa. Päätavoitteena on kuitenkin edelleen se, kuten viime vuonnakin, että saamme agilityn harrastamisen pidettyä hauskana ja mielekkäänä, molemmille koukuttavana tekemisenä - mitä se on menestyksekkäästi tähän asti ollutkin.

Tottakai olen edelleen niinikään valmis panostamaan ja näkemään vaivaa sen eteen, että kehitymme ja edistymme lajissa, sekä myös viemään oppimaamme eteenpäin kanssatreenaajille (tällä hetkellä toimin JATissa Jatko2-ryhmän kouluttajana).

HuPiJa 2009-projektilta odotan paljon, valittuun valmentajakolmikkoon kuuluvat ovat agilityn huippuja, osaajia ja kouluttajia, jotka ymmärtävät koirien erilaisuutta ja rotutyypillisiä ominaisuuksia, jokaisen yksilön huomioiden. Harmikseni Ursan kanssa ei päästä osallistumaan syksyn koulutuksiin - ainakaan silloin, jos kaikki menee toiveiden ja suunnitelmien mukaan niin, että Ursa saa pentueellisen terveitä jälkeläisiä, potria ja tasapainoisia harrastuskoiranalkuja.

Keväällä 2009 olemme mukana täysillä ja toki koko projektin kulun olen mukana JATin puolesta koordinaattorin ominaisuudessa, delegoin ja jaan tuuraajille vapautuneita paikkoja, informoin ja pidän huolta yhdessä projektiin osallistuvien kanssa, että kaikki toimii.