Jännää, olin seuraamassa Agilityn MM-kisoja Helsingin jäähallilla 26.-18.9. Metkaa nähdä niitä ohjauskuvioita, joita maailmalla käytetään. Huomattavasti enemmän ohjattiin persjätöllä mitä Suomessa (jossa väännetään valssille hirmu usein). Erityisesti japanilaisilla oli hyvinkin erilaisia ohjaustekniikoita ja -ratkaisuja radan kohtiin. Onneksi tuli videoitua paljon suorituksia, joten voin palata MM-tunnelmiin ja erityisesti imeä vaikutteita niistä.
Pääosin melko peruskauraa (nopeita koiria tietysti), perusohjausjuttuja, vaan onneksi myös ripaus outoutta ja huippusuorituksia, riskinottoa. WAU!
Brasilia vei kaksi joukkuemestaruutta (minit ja maxit), Ranska vei medien mestaruuden. Minien ja maxien yksilömestari tuli Usasta ja medien mestarikoirakko oli sveitsiläinen. Suomi juhlisti maxien pronssisijaa, kun Jouni Orenius ja borcol Yoko teki hienoa rataa. Suoknuutin Jaakko ja Zen tekivät finaaliradalla ikävästi hylyn, vaikka lauantain hyppyradan jälkeen olivat ykköspallilla - aina ei voi voittaa.
Hieno viikonloppu, hieno tunnelma ja hienoja suorituksia!
tiistai 30. syyskuuta 2008
Ratatreenit koulutettaville.
Vedin jatkokakkosille treenit keskiviikkona 24.9. Ensimmäistä kertaa tälle kaudelle Viherlandialla. Näillekin treenaajille oli tullut meidän astutusreissun takia kahden kerran pakollinen tauko. Tehtiin rataa.
Tiesin kyllä, että kyseessä on melkoisen vaikea rata. Ainakin kaksi aidosti kinkkistä kohtaa, joissa oli lisänä ansat. Iloinen olen siitä, että pitkälti näiden ansojen ohittaminen onnistui loistavasti kaikilta. Varsinaiset virheet tällä tasolla ovat myöhässä tulevat valssit (mikä on ihan normaalia ja jollaisia meikäläisellekin tulee ihan liian usein, pikkuhiljaa vasta nyt rupeaa päästä kärryille), myöhäiset käskyt ja vain yhteen asiaan keskittyminen. Rohkaisevaa on se, että kaikkeen tähän tulee vaikuttamaan aika, rutiinit ja kehittyminen valtavasti. Ryhmässä on selvästi potentiaalia.
Kukaan ei keralla päässyt loppuun asti, mutta eipä se päämäärä tarvitse ollakaan.
Osan kanssa säädettiin valssin ja sen oikea-aikaisuuden perusajatusta, jollekin kerroin puomin alastulokontaktille parannusehdotusta (koira kääntyy kontaktilla ohjaajaansa kohti, jolloin takajalat kiertyy pois kontaktilta, enimmäiseksi otetaan koiraa vastaan ja siitä pikkuhiljaa niin, että voi jäädä sivulle, kuitenkin niin, että ohjaaja on aina koiran edellä pysähtyessään).
Ensi kerralla otetaan todennäköisetsi jännä putkitreeni (mikäli eräs putkea jännittävä koira on paikalla) tai sitten treenataan ainakin mäkelöitä.
Tiesin kyllä, että kyseessä on melkoisen vaikea rata. Ainakin kaksi aidosti kinkkistä kohtaa, joissa oli lisänä ansat. Iloinen olen siitä, että pitkälti näiden ansojen ohittaminen onnistui loistavasti kaikilta. Varsinaiset virheet tällä tasolla ovat myöhässä tulevat valssit (mikä on ihan normaalia ja jollaisia meikäläisellekin tulee ihan liian usein, pikkuhiljaa vasta nyt rupeaa päästä kärryille), myöhäiset käskyt ja vain yhteen asiaan keskittyminen. Rohkaisevaa on se, että kaikkeen tähän tulee vaikuttamaan aika, rutiinit ja kehittyminen valtavasti. Ryhmässä on selvästi potentiaalia.
Kukaan ei keralla päässyt loppuun asti, mutta eipä se päämäärä tarvitse ollakaan.
Osan kanssa säädettiin valssin ja sen oikea-aikaisuuden perusajatusta, jollekin kerroin puomin alastulokontaktille parannusehdotusta (koira kääntyy kontaktilla ohjaajaansa kohti, jolloin takajalat kiertyy pois kontaktilta, enimmäiseksi otetaan koiraa vastaan ja siitä pikkuhiljaa niin, että voi jäädä sivulle, kuitenkin niin, että ohjaaja on aina koiran edellä pysähtyessään).
Ensi kerralla otetaan todennäköisetsi jännä putkitreeni (mikäli eräs putkea jännittävä koira on paikalla) tai sitten treenataan ainakin mäkelöitä.
Ruosteiden karistusta.
URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 23.9.2008
Juoksu- ja astutusyritysreissutauon jälkeen taas treeneihin. Sepä näkyi, että oltiin oltu tauolla. Vielä kun meidät laitettiin Ursan kanssa ekana suorittamaan, alla ei ollut kuin lämmittelylenkki, rataantutustuminen ja pikkuhetki leikkiä. Näkyi kyllä, että oltiin ruosteessa. Aivan ensimmäiseksi Ursa paineli selkäni takaa kolmosputken väärään päähän, kieputuksissa en ollut ihan kärryillä, meni vähän sähläämiseksi. Uutta jännää: seiskaputkesta kasille niin, että ensin oikealla kädellä ykköshypyn ohi, sitten ohjaus käsi vaihtuu vasemmaksi ikään kuin ohjattaisiin hämyhypylle, siitä oikeassa kohti taas oikean käden ohjauksella koira esteen yli - kaikki toki nopealla temmolla. Myös ysille ihan uusi juttu, itse olisin kyllä kisoissa valssanut, sulkien hämyhypyn ylitysmahdollisuuden pois. Minna tarjosi seuraavaa, koira lähetetään oikealla kädellä ysin taakse, lähdetään ikään kuin valssille ja vasemman käden ohjaukseen, mutta pyörähdetäänkin nopeasti oikean kautta ympäri ja otetaan koira oikeaan käteen. Koko systeemi siis tapahtuu ysiaidan rataan nähden sisemmän siivekkeen kohdalla. Kyllä tätä kovasti miettiä täytyi, varsinkin kasihypyn nopeiden puolenvaihdosten jälkeen. Joka kerralla toiminnassani näkyi ja tuntui kyllä se, etten aivan varmasti tiennyt mitä olen tekemässä, mutta onneksi sentään saatiin onnistumaankin niin, että jäi sopiva muistijälki lihaksiin ja päähän. (Mietin, että onkohan tämä ohjauskuvio sitten flippi...?)
Väliin otettiin keppejä, Aata, keinua ja pientä itsenäistä estesarjaa. Hypyn kautta persjätöllä (mäkelöillä) kepeille, mikä oli ihan metkaa ja onnistui. Kova halu alkaa opetella persjättöjä erinäisiin tilanteisiin, tähän hetkeen teen mäkelät vain putkella, mutta ohjaustavalla voisi saada Ursan kääntymään melko nätisti ja tiukasti joissain sopivissa hyppykohdissakin kenties. Aan kontaktilla naksuttelin, joka näytti toimivan. Aloitan ainakin nenäkosketuksen opettamisen, saa nähdä koska sen saa siirrettyä kontakteille, siihen mennee pikkasen aikaa.
Toisella kertaa, kun mentiin ohjatulle radalle, niin meni jo ihan eri lailla. Tunnin muistin ja tekniikoiden verryttely selkeästi oli tuottanut tulosta ja Ursahan toimi loistavasti! Takaa leikkaus toimi kuulemma täydellisesti :), muutenkin toimi ja jäi hyvä fillis. Tehtiin toinenkin suoritus perään: "Todistaen, ettei ensimmäinen kerta ollut vain hyvää tuuria." Yksi rima lensi, taisin vetää kasilla vähän turhan tiukasti haltuun. Erityisen tyytyväinen olen toki takaaleikkausten onnistumiseen (tapahtuivat aivan täsmälleen oikeassa paikassa), sekä kasin ja ysin välissä tehtyyn sylikäännöksiin.
Juoksu- ja astutusyritysreissutauon jälkeen taas treeneihin. Sepä näkyi, että oltiin oltu tauolla. Vielä kun meidät laitettiin Ursan kanssa ekana suorittamaan, alla ei ollut kuin lämmittelylenkki, rataantutustuminen ja pikkuhetki leikkiä. Näkyi kyllä, että oltiin ruosteessa. Aivan ensimmäiseksi Ursa paineli selkäni takaa kolmosputken väärään päähän, kieputuksissa en ollut ihan kärryillä, meni vähän sähläämiseksi. Uutta jännää: seiskaputkesta kasille niin, että ensin oikealla kädellä ykköshypyn ohi, sitten ohjaus käsi vaihtuu vasemmaksi ikään kuin ohjattaisiin hämyhypylle, siitä oikeassa kohti taas oikean käden ohjauksella koira esteen yli - kaikki toki nopealla temmolla. Myös ysille ihan uusi juttu, itse olisin kyllä kisoissa valssanut, sulkien hämyhypyn ylitysmahdollisuuden pois. Minna tarjosi seuraavaa, koira lähetetään oikealla kädellä ysin taakse, lähdetään ikään kuin valssille ja vasemman käden ohjaukseen, mutta pyörähdetäänkin nopeasti oikean kautta ympäri ja otetaan koira oikeaan käteen. Koko systeemi siis tapahtuu ysiaidan rataan nähden sisemmän siivekkeen kohdalla. Kyllä tätä kovasti miettiä täytyi, varsinkin kasihypyn nopeiden puolenvaihdosten jälkeen. Joka kerralla toiminnassani näkyi ja tuntui kyllä se, etten aivan varmasti tiennyt mitä olen tekemässä, mutta onneksi sentään saatiin onnistumaankin niin, että jäi sopiva muistijälki lihaksiin ja päähän. (Mietin, että onkohan tämä ohjauskuvio sitten flippi...?)
Väliin otettiin keppejä, Aata, keinua ja pientä itsenäistä estesarjaa. Hypyn kautta persjätöllä (mäkelöillä) kepeille, mikä oli ihan metkaa ja onnistui. Kova halu alkaa opetella persjättöjä erinäisiin tilanteisiin, tähän hetkeen teen mäkelät vain putkella, mutta ohjaustavalla voisi saada Ursan kääntymään melko nätisti ja tiukasti joissain sopivissa hyppykohdissakin kenties. Aan kontaktilla naksuttelin, joka näytti toimivan. Aloitan ainakin nenäkosketuksen opettamisen, saa nähdä koska sen saa siirrettyä kontakteille, siihen mennee pikkasen aikaa.
Toisella kertaa, kun mentiin ohjatulle radalle, niin meni jo ihan eri lailla. Tunnin muistin ja tekniikoiden verryttely selkeästi oli tuottanut tulosta ja Ursahan toimi loistavasti! Takaa leikkaus toimi kuulemma täydellisesti :), muutenkin toimi ja jäi hyvä fillis. Tehtiin toinenkin suoritus perään: "Todistaen, ettei ensimmäinen kerta ollut vain hyvää tuuria." Yksi rima lensi, taisin vetää kasilla vähän turhan tiukasti haltuun. Erityisen tyytyväinen olen toki takaaleikkausten onnistumiseen (tapahtuivat aivan täsmälleen oikeassa paikassa), sekä kasin ja ysin välissä tehtyyn sylikäännöksiin.
torstai 4. syyskuuta 2008
Reippaasti maaliin.
LUNAN MÖLLIAGITEENIT 4.9.2008
Sataa, sataa. Luna oli alkuun reippaalla tuulella ja myös loppua kohti. Itseäni sätin vain siitä, etten keppien jälkeen antanut sille palkkaa ja rauhoittanut tilannetta siihen. Kun tohotin vain eteenpäin renkaalle, niin Luna hyppäsi sen sivusta. Otettiin tiheällä palkkauksella renkaan jälkeen, sitten rengas-takaahyppy -kuvion jälkeen, sitten rengas, takaahyppy, putki - jälkeen, jonka jälkeen sitten tehtiinkin rata loppuun reippaasti. Luna kääntyi hyvin välistävetoon ja viimeiselle esteelle valssasin, niin senkin loikki reippaasti.
Esteet oli medikorkeudessa, lukuunottamatta pituutta ja rengasta.
Väne laittaa ryhmäläiset tekemään radan kaksi kertaa. Ekalla rupeamalla kertaalleen virheineen ja tokakerralla virheisiin pureutuen. Me ei olla Lunan kanssa toiselle kierrokselle lähdetty ollenkaan.
Jahka päästään Ursan astutuksesta ja juoksuista (ja tämä ikuinen sade lakkaisi), niin ruvetaan käymään itsenäisesti kentällä - nyt kun mulla on avainkin koppiin - otetaan jotain helppoa ja kivaa Lunalle, pääasiassa mielessä pitäen se, että sillä olisi hyvä ja reipas meno päällä. Vastaavasti Ursalle rohkeita irtoamistreenejä palkalla ym. kieputuksia.
Sataa, sataa. Luna oli alkuun reippaalla tuulella ja myös loppua kohti. Itseäni sätin vain siitä, etten keppien jälkeen antanut sille palkkaa ja rauhoittanut tilannetta siihen. Kun tohotin vain eteenpäin renkaalle, niin Luna hyppäsi sen sivusta. Otettiin tiheällä palkkauksella renkaan jälkeen, sitten rengas-takaahyppy -kuvion jälkeen, sitten rengas, takaahyppy, putki - jälkeen, jonka jälkeen sitten tehtiinkin rata loppuun reippaasti. Luna kääntyi hyvin välistävetoon ja viimeiselle esteelle valssasin, niin senkin loikki reippaasti.
Esteet oli medikorkeudessa, lukuunottamatta pituutta ja rengasta.
Väne laittaa ryhmäläiset tekemään radan kaksi kertaa. Ekalla rupeamalla kertaalleen virheineen ja tokakerralla virheisiin pureutuen. Me ei olla Lunan kanssa toiselle kierrokselle lähdetty ollenkaan.
Jahka päästään Ursan astutuksesta ja juoksuista (ja tämä ikuinen sade lakkaisi), niin ruvetaan käymään itsenäisesti kentällä - nyt kun mulla on avainkin koppiin - otetaan jotain helppoa ja kivaa Lunalle, pääasiassa mielessä pitäen se, että sillä olisi hyvä ja reipas meno päällä. Vastaavasti Ursalle rohkeita irtoamistreenejä palkalla ym. kieputuksia.
Jatko2-valssit.
Eilen taas "valmensin" jatkokakkosia. Nyt teemana oli valssin erilaiset variaatiot: ennakoiva valssi, juoksuvalssi ja pakkovalssi. Kaikkia yhdistää se, että käännytään koiraa vasten, leikataan sen edessä ja muutetaan sen suuntaa.
(Illalla luin valssille määritelmän:
VALSSI = vastainen käännös = Edessä leikkaus. Käännös missä ohjaaja suorittaa käännöksen koiraa kohti (vastainen) sekä etenemissuuntaa vasten (käännös). Liikkeen tarkoituksena on koiran suunnan muuttaminen.)
Olin alunperin suunnitellut ne ihan yksittäisinä harjoituksina, mutta pienellä pähkäilyllä sain harjoitukset "samalle radalle" niin, että ne voitiin suorittaa molempiin suuntiin ilman tehokasta treeniaikaa vievää esteiden siirtelyä.
Kuten odotettua ennakoiva valssi oli monelle helppo, joillain oli vaikeuksia hahmottaa se, että käännöksessä täytyy ottaa toinenkin käsi mukaan, vastakkaisella kädellä jarruttaa koiraa ajoissa ja ennakoida sille näin käännöstä. Joku jätti vastakkaisen käden näytön päälle, joku unohti koiran (katse ei seurannut koiraa) jne. Yllätyin kuitenkin kauttaaltaan siitä, miten tiukasti suuri osa koirista osasi kääntyä siivekkeen ympäri. Koska porukassa on monentyyppistä koiraa ja rotua, erot näkyvät. Varsinkin herkällä paimenkoiralla ei saa olla liian tiukkana, muuten koira kääntyy kuuliaisesti jo ennen estettä.
Juoksuvalssin miettimiminen kumpaankin suuntaan. Välillä harhauduttiin valssaamaan myös kakkosaidan jälkeen niin, että ohjaus siirtyi ulkokurville. Ideaali on, että ohjaajan linja olisi mahdollisimman suora, lukuunottamatta valssipyörähdystä. Tosin tietenkään, kun koirat ovat kokemattomia ja tarvitsevat tukea ja vastaavasti myös ohjaajat ovat kokemattomia, niin ei voi olettaa suorituksen olevan vielä ideaali.
Ennakoiva valssi ja juoksuvalssi otettiin peräjälkeen ja pakkovalssi jätettiin siihen, jos jää aikaa ja keritään se ottaa. Aikaa jäi niin, että tehtiin harjoitus toiseen suuntaan. Tästä suoriutuivat keskimäärin oikein hyvinm. Täytyy tulevissa treeneissä ottaa joskus pakkovalssia uudelleen esimerkiksi hyppyjen kanssa, että tulee rutiinia siihen, että valssitapoja on useita.
Porukassa on huomattavan eritasoisia ohjaajia, selkeä ero siinä onko aiemmin vienyt agilitya vai ei. Myös koiran ja ohjaajan välinen suhde vaikuttaa selvästi harjoituksen onnistumiseen. Koiralle pitäisi ihmisen toimesta järjestää paljon kivaa tekemistä, vaikka temppujen opettelua ja yleistä hallintaa. Paikallaoloharjoituksia. Tavoitteena se, että koiralla on KIVAA tehdä ihmisensä kanssa hommia. Kontaktiharjoituksia yms. Porukassa on niitä, jotka napottavat jatkuvasti ohjaajaa odottaen huippua yhdessätekemistä ja sitten vastaavasti niitä, joilla keskittymiskyky herpaantuu muihin asioihin kentällä.
(Illalla luin valssille määritelmän:
VALSSI = vastainen käännös = Edessä leikkaus. Käännös missä ohjaaja suorittaa käännöksen koiraa kohti (vastainen) sekä etenemissuuntaa vasten (käännös). Liikkeen tarkoituksena on koiran suunnan muuttaminen.)
Olin alunperin suunnitellut ne ihan yksittäisinä harjoituksina, mutta pienellä pähkäilyllä sain harjoitukset "samalle radalle" niin, että ne voitiin suorittaa molempiin suuntiin ilman tehokasta treeniaikaa vievää esteiden siirtelyä.
Kuten odotettua ennakoiva valssi oli monelle helppo, joillain oli vaikeuksia hahmottaa se, että käännöksessä täytyy ottaa toinenkin käsi mukaan, vastakkaisella kädellä jarruttaa koiraa ajoissa ja ennakoida sille näin käännöstä. Joku jätti vastakkaisen käden näytön päälle, joku unohti koiran (katse ei seurannut koiraa) jne. Yllätyin kuitenkin kauttaaltaan siitä, miten tiukasti suuri osa koirista osasi kääntyä siivekkeen ympäri. Koska porukassa on monentyyppistä koiraa ja rotua, erot näkyvät. Varsinkin herkällä paimenkoiralla ei saa olla liian tiukkana, muuten koira kääntyy kuuliaisesti jo ennen estettä.
Juoksuvalssin miettimiminen kumpaankin suuntaan. Välillä harhauduttiin valssaamaan myös kakkosaidan jälkeen niin, että ohjaus siirtyi ulkokurville. Ideaali on, että ohjaajan linja olisi mahdollisimman suora, lukuunottamatta valssipyörähdystä. Tosin tietenkään, kun koirat ovat kokemattomia ja tarvitsevat tukea ja vastaavasti myös ohjaajat ovat kokemattomia, niin ei voi olettaa suorituksen olevan vielä ideaali.
Ennakoiva valssi ja juoksuvalssi otettiin peräjälkeen ja pakkovalssi jätettiin siihen, jos jää aikaa ja keritään se ottaa. Aikaa jäi niin, että tehtiin harjoitus toiseen suuntaan. Tästä suoriutuivat keskimäärin oikein hyvinm. Täytyy tulevissa treeneissä ottaa joskus pakkovalssia uudelleen esimerkiksi hyppyjen kanssa, että tulee rutiinia siihen, että valssitapoja on useita.
Porukassa on huomattavan eritasoisia ohjaajia, selkeä ero siinä onko aiemmin vienyt agilitya vai ei. Myös koiran ja ohjaajan välinen suhde vaikuttaa selvästi harjoituksen onnistumiseen. Koiralle pitäisi ihmisen toimesta järjestää paljon kivaa tekemistä, vaikka temppujen opettelua ja yleistä hallintaa. Paikallaoloharjoituksia. Tavoitteena se, että koiralla on KIVAA tehdä ihmisensä kanssa hommia. Kontaktiharjoituksia yms. Porukassa on niitä, jotka napottavat jatkuvasti ohjaajaa odottaen huippua yhdessätekemistä ja sitten vastaavasti niitä, joilla keskittymiskyky herpaantuu muihin asioihin kentällä.
tiistai 2. syyskuuta 2008
"Hakemus".
HUPIJA 2009 -projekti
Koska toimin itse yhtenä vetäjänä HuPiJa 2009-projektissa, minun ei tarvitse siihen erikseen hakea, paikka on automaattisesti minun ja Ursan ilman hakemusten väsäilyäkin. Kuitenkin sitä haluaa kirjata saavutuksia ja tavoitteita sekä tulevalle vuodelle, että pitkällä tähtäimellä.
Ursa on 3-vuotias suomenlapinkoiranarttu, jonka kanssa kisaan maxi3-luokassa. Se on aktiivinen, reipas ja kuuliainen koira, jonka suurin kompastuskivi menestykseen on sen vauhti. Se on rotuisekseen nopeimmasta päästä, mutta kisakentillä häviää nopeimmille roduille ja tiukoissa ihanneajoissa. Vauhti on kuitenkin tasaisesti kasvanut ja huomaan 3-lk ihanneaikojen kuitenkin pitkälti riittävän, pikkuhiljaa kokeilemalla olen löytänyt Ursalle sopivan leikkimistavan sen oikeanlaiseen sytyttämiseen. Tämä kokeilu ja tapojen hakeminen jatkuu edelleenkin.
Irtoamistreeniä tulemme jatkossa tekemään, jotta Ursan rohkeus kasvaisi siihen, että se hakisi spontaanisti itse enemmän esteitä. Varsinkin suorilla, kun ohjaaja häviää koiralle juoksukilpailussa, niin Ursalla ei ole rohkeutta singota nopeudella eteen, vaan jää odottelemaan hitailevaa kartturia. Toisaalta ohjaajallakin on oppimisen paikka siinä, että osaa sijoittua radalla niin, ettei häviäisi suorallakaan koiralleen.
Kontaktit ovat ihan näinä aikoina aiheuttaneet ongelmia. Käynkin parhaillaan läpi niitä konsteja, joilla Ursalle saisi opetettua varmat, mutta nopeat kontaktit. Mielessä on käynyt sekä nenäkosketuksen opettaminen, että juoksukontaktit apuvälinein, esimerkiksi sopivalle korkeudelle asetetuin halkaistuin putken pätkin tms. mistä tekniikasta olen kuullut.
Vähitellen hakemalla on löytynyt oikeat, meille koirakkona ja erityisesti ohjaajalle sopivat, keskittymistavat, jotta radalla olisi mahdollisuus tehdä mahdollisimman sujuvaa ja hyvää suoritusta. Kunnollinen mielikuvaharjoittelu ja oikein haettu asenne radalle mennessä, sekä toki huolellinen lämmittely tuottaa parasta menestystä.
Olimme mukana viime vuoden HuPiJassa tuuraajana, mukana olosta koen olleen meille valtavasti hyötyä (yhtä koulutusta lukuunottamatta kaikilla kerroilla mukana). Vuoden sisään olemme nousseet 1.lk:sta 3.lk:aan ja nyt myös onnistuneesti keräilleet puhtaita ratoja kolmosluokassa. Ohjaajana kehityin huimasti, kuin myös koira, joka tällä hetkellä toimii suurimmalla osalla tekniikoista - ihan tavan valssikin on pikkuhiljaa löytynyt ohjaajalle, joka hyvin usein on ojauksessaan myöhässä kera kahden vasemman jalkansa. Omat avaimet koiran ohjaamiseen ovat huomattavasti mittavammat mitä vain vuosi sitten syksyllä 2008.
2009 vuoden tavoitteena on erityisesti yksilö SM-kisat, mahdollisesti suuntaamme myös MM-karsintoihin. SM-kisoissa tavoitteena on tehdä karsintaradalla puhdas (ratavirheetön) rata, jolla suorituksella voisi todennäköisyydellä aueta myös finaaliratapaikka.
Tällä hetkellä vuodelle 2009 on koossa neljä SM-nollaa, jotka sisältävät tuplanollan. Ursa jää loppuvuodeksi 2008 todennäkoisesti mammalomalle (mikäli astutus onnistuu ja pentuja on luvassa), joten nollien keräily jatkunee ensi keväänä.
Pitemmän tähtäimen suunnitelmana ja haaveena on tottakai AVAutua. Sekä parantaa vuosien saatossa suorituksia ja sijoituksia SM-kisoissa. Päätavoitteena on kuitenkin edelleen se, kuten viime vuonnakin, että saamme agilityn harrastamisen pidettyä hauskana ja mielekkäänä, molemmille koukuttavana tekemisenä - mitä se on menestyksekkäästi tähän asti ollutkin.
Tottakai olen edelleen niinikään valmis panostamaan ja näkemään vaivaa sen eteen, että kehitymme ja edistymme lajissa, sekä myös viemään oppimaamme eteenpäin kanssatreenaajille (tällä hetkellä toimin JATissa Jatko2-ryhmän kouluttajana).
HuPiJa 2009-projektilta odotan paljon, valittuun valmentajakolmikkoon kuuluvat ovat agilityn huippuja, osaajia ja kouluttajia, jotka ymmärtävät koirien erilaisuutta ja rotutyypillisiä ominaisuuksia, jokaisen yksilön huomioiden. Harmikseni Ursan kanssa ei päästä osallistumaan syksyn koulutuksiin - ainakaan silloin, jos kaikki menee toiveiden ja suunnitelmien mukaan niin, että Ursa saa pentueellisen terveitä jälkeläisiä, potria ja tasapainoisia harrastuskoiranalkuja.
Keväällä 2009 olemme mukana täysillä ja toki koko projektin kulun olen mukana JATin puolesta koordinaattorin ominaisuudessa, delegoin ja jaan tuuraajille vapautuneita paikkoja, informoin ja pidän huolta yhdessä projektiin osallistuvien kanssa, että kaikki toimii.
Koska toimin itse yhtenä vetäjänä HuPiJa 2009-projektissa, minun ei tarvitse siihen erikseen hakea, paikka on automaattisesti minun ja Ursan ilman hakemusten väsäilyäkin. Kuitenkin sitä haluaa kirjata saavutuksia ja tavoitteita sekä tulevalle vuodelle, että pitkällä tähtäimellä.
Ursa on 3-vuotias suomenlapinkoiranarttu, jonka kanssa kisaan maxi3-luokassa. Se on aktiivinen, reipas ja kuuliainen koira, jonka suurin kompastuskivi menestykseen on sen vauhti. Se on rotuisekseen nopeimmasta päästä, mutta kisakentillä häviää nopeimmille roduille ja tiukoissa ihanneajoissa. Vauhti on kuitenkin tasaisesti kasvanut ja huomaan 3-lk ihanneaikojen kuitenkin pitkälti riittävän, pikkuhiljaa kokeilemalla olen löytänyt Ursalle sopivan leikkimistavan sen oikeanlaiseen sytyttämiseen. Tämä kokeilu ja tapojen hakeminen jatkuu edelleenkin.
Irtoamistreeniä tulemme jatkossa tekemään, jotta Ursan rohkeus kasvaisi siihen, että se hakisi spontaanisti itse enemmän esteitä. Varsinkin suorilla, kun ohjaaja häviää koiralle juoksukilpailussa, niin Ursalla ei ole rohkeutta singota nopeudella eteen, vaan jää odottelemaan hitailevaa kartturia. Toisaalta ohjaajallakin on oppimisen paikka siinä, että osaa sijoittua radalla niin, ettei häviäisi suorallakaan koiralleen.
Kontaktit ovat ihan näinä aikoina aiheuttaneet ongelmia. Käynkin parhaillaan läpi niitä konsteja, joilla Ursalle saisi opetettua varmat, mutta nopeat kontaktit. Mielessä on käynyt sekä nenäkosketuksen opettaminen, että juoksukontaktit apuvälinein, esimerkiksi sopivalle korkeudelle asetetuin halkaistuin putken pätkin tms. mistä tekniikasta olen kuullut.
Vähitellen hakemalla on löytynyt oikeat, meille koirakkona ja erityisesti ohjaajalle sopivat, keskittymistavat, jotta radalla olisi mahdollisuus tehdä mahdollisimman sujuvaa ja hyvää suoritusta. Kunnollinen mielikuvaharjoittelu ja oikein haettu asenne radalle mennessä, sekä toki huolellinen lämmittely tuottaa parasta menestystä.
Olimme mukana viime vuoden HuPiJassa tuuraajana, mukana olosta koen olleen meille valtavasti hyötyä (yhtä koulutusta lukuunottamatta kaikilla kerroilla mukana). Vuoden sisään olemme nousseet 1.lk:sta 3.lk:aan ja nyt myös onnistuneesti keräilleet puhtaita ratoja kolmosluokassa. Ohjaajana kehityin huimasti, kuin myös koira, joka tällä hetkellä toimii suurimmalla osalla tekniikoista - ihan tavan valssikin on pikkuhiljaa löytynyt ohjaajalle, joka hyvin usein on ojauksessaan myöhässä kera kahden vasemman jalkansa. Omat avaimet koiran ohjaamiseen ovat huomattavasti mittavammat mitä vain vuosi sitten syksyllä 2008.
2009 vuoden tavoitteena on erityisesti yksilö SM-kisat, mahdollisesti suuntaamme myös MM-karsintoihin. SM-kisoissa tavoitteena on tehdä karsintaradalla puhdas (ratavirheetön) rata, jolla suorituksella voisi todennäköisyydellä aueta myös finaaliratapaikka.
Tällä hetkellä vuodelle 2009 on koossa neljä SM-nollaa, jotka sisältävät tuplanollan. Ursa jää loppuvuodeksi 2008 todennäkoisesti mammalomalle (mikäli astutus onnistuu ja pentuja on luvassa), joten nollien keräily jatkunee ensi keväänä.
Pitemmän tähtäimen suunnitelmana ja haaveena on tottakai AVAutua. Sekä parantaa vuosien saatossa suorituksia ja sijoituksia SM-kisoissa. Päätavoitteena on kuitenkin edelleen se, kuten viime vuonnakin, että saamme agilityn harrastamisen pidettyä hauskana ja mielekkäänä, molemmille koukuttavana tekemisenä - mitä se on menestyksekkäästi tähän asti ollutkin.
Tottakai olen edelleen niinikään valmis panostamaan ja näkemään vaivaa sen eteen, että kehitymme ja edistymme lajissa, sekä myös viemään oppimaamme eteenpäin kanssatreenaajille (tällä hetkellä toimin JATissa Jatko2-ryhmän kouluttajana).
HuPiJa 2009-projektilta odotan paljon, valittuun valmentajakolmikkoon kuuluvat ovat agilityn huippuja, osaajia ja kouluttajia, jotka ymmärtävät koirien erilaisuutta ja rotutyypillisiä ominaisuuksia, jokaisen yksilön huomioiden. Harmikseni Ursan kanssa ei päästä osallistumaan syksyn koulutuksiin - ainakaan silloin, jos kaikki menee toiveiden ja suunnitelmien mukaan niin, että Ursa saa pentueellisen terveitä jälkeläisiä, potria ja tasapainoisia harrastuskoiranalkuja.
Keväällä 2009 olemme mukana täysillä ja toki koko projektin kulun olen mukana JATin puolesta koordinaattorin ominaisuudessa, delegoin ja jaan tuuraajille vapautuneita paikkoja, informoin ja pidän huolta yhdessä projektiin osallistuvien kanssa, että kaikki toimii.
maanantai 1. syyskuuta 2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
