Onnistuttiin eilen haalimaan kokoon pisteet kolmanteen ykköstulokseen ja eilisellä päivämäärällä Ursalle siis TK1. :D
BH TK1 NUTUKAS URSULA
Käytiin hyvin hyvin extempore Tampereella koettamassa, soitin aamulla, että mahtaako olla peruutuspaikkoja ja illalla toteltiin kehänauhojen sisäpuolella. Yllättävää kyllä siellä olisi ollut kahdellekinkoiralle tilaa, yksi kun oli perunut juoksujen takia ja toinen jonkinlääkityksen takia, jossa oli vielä varoajat päällä. Kokeessa oli hurja osanottaja määrä, jotakuinkin kolmisenkymmentä, taisi jäädä muutaman koiran alle.
Alokasluokka
Tampere 30.7.2008
Tuomari Jari Salokanto (yhteisliikkeet) & Marja Ala-Nikkola (yksilöliikkeet)
1. Luoksepäästävyys - 10
2. Paikalla makaaminen - 10
3. Seuraaminen kytkettynä - 9
4. Seuraaminen taluttimetta - 8,5
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 9
6. Luoksetulo - 8
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä - 7
8. Estehyppy - 9
9. Kokonaisvaikutus - 9
Yht. 175 p. 1. - TK1
Sijoitus 6./30 (?)
Ursa toimi hienosti, vaikka ohjaaja olikin pikkasen kipsissä ja teki typeriä tahattomia pakkoliikkeitä. Ainoa floppi tapahtui seisomisessa, kun eräs ennakoi voimakkasti jo valmistelevalla osuudella ja tarjosi vielä maahanmenoa, saatiin sentään pelastettua pisteet seiskaan (mikä kyllä yllätti itseni, että saatiin pisteitä ensinnäkään). Luoksetulossa olisi voinut tulla vähän ripeämmin ja tiiviimmin, vaan yhtäkaikki, iloinen olen suorituksestamme!
Kun vertaa sitä miten kokeet ovat menneet, niin jatkuvasti olemme olleet nousujohteisessa. Seuraamiset ovat parantuneet huomattavasti (vaikka viilaamista onkin), joulukuussa luoksetulokin tapahtui eteen vähän avusteisesti, nyt tulee avuitta (vaikka eilen kyllä melkoisen voimakkaasti kenotin taaksepäin - turhaa varmistelua).
Vaikken juuri toko-orientoituneeksi itseäni myönnäkään, niin tottahan onnistumiset potkii eteenpäin niin, etten voi olla nyt yrittämättä tosissani avoimenkin luokan liikkeiden opettelua....
torstai 31. heinäkuuta 2008
maanantai 28. heinäkuuta 2008
Namien kylväjät.
URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 24.7.2008
Viimeinen kesäkauden treenikerta Ursallekin. Rallit vievät yhden viikon treenit.
Erityisen tyytyväinen olin tällä kertaa Ursan pujotteluihin, sekä puomin suorittamiseen. Nameja tosin oli kylvetty kummallekin kontaktille, vaan yhtäkaikki, ei loikkinut.
Pujottelussa taisi kertaalleen mennä näin avoimesta kulmasta toiseen väliin, mutta kun itse uskaltauduin jättäytyä vähän taustalle ja antaa Ursan itse valita oikean välin, antaa sille tilaa suorittaa, niin ei mitään ongelmia. Vauhtia sillä oli oikein kivasti. Ennen ensimmäistä suoritusvuoroamme otin kentän laidalla olevat kepit kertaalleen. Ursa pujotteli nopeammin kuin koskaan, tai ainakaan pitkään aikaan. :D Toki olemme nyt viime aikoina ottaneet paljon neljän kepin vauhtipujotteluita omilla kepeillämme - kenties siitä on aivan todella ollut hyötyä.
Päälimmäiseksi mieleen jäänyt seikka on se, että tästä lähtien täytyy ruveta kylvämään nameja useampaan paikkaan radalla, että Ursa saa palkkaa niin monesta erityyppisestä paikasta, ettei se tiedä milloin herkkua saa. Varsinkin nyt, kun rupean laittamaan Ursalle aina kontakteille (erityisesti puomi) nameja, niin herkkua täytyy löytyä muualtakin, ettei kontakti ole se ainoa namipaikka. Tottakai koira hakeutuu sinne, mistä se saa namia ja tokihan haluan sen kontakteista palkata, vaan jos se rupeaa livistämään niille omia aikojaan, niin joudun siitä kieltämään ja kierre ja epätietoisuus on valmis. Palkkaa, palkkaa, palkkaa.
Alun aitakierrätyksissä näytti toimivan se, että työnnän Ursaa, siten se saa huomattavasti paljon enemmän tilaa liikkua, se kääntyy huomattavasti tiukemmin ja itsekin saan pidettyä liikkeen selkeämpänä. Kohta siis tuntui toimivan parhaiten sylikäännöllä/takaaleikkauksella ei siis perus siivekkeen ympäri kierrättämisellä (niin että koira käytännössä kulkee kokoajan vasemmalla). Tätä hyväksikäyttämään.
Keppien jälkeen renkaalle poispäinkäännöllä, hyvin bongasi - tietty, lempiesteensä.
Keinun jälkeinen hyppyhässäkkä saatiin myös onnistumaan, vaan tiukkuutta tarvitaan, ohjauksen selkeyttä. Eka kerralla kaarsi takaisin 11.hypylle, eikä tullut hyppyjen välistä. Putkeenkin sain sen vietyä, vaikka ensimmäinen kerta lässähti siihen, kun piti väen vängällä päästä tsekkaamaan puomi, samoin putkseta putkeen onnistui, vaan niinikään yhdellä kertaa piti kiepauttaa putkesta puomille tsekkailemaan.
Nameja, tilaa ja omia ratkaisumahdollisuuksia Ursalle. Älä käännä selkää!
Viimeinen kesäkauden treenikerta Ursallekin. Rallit vievät yhden viikon treenit.
Erityisen tyytyväinen olin tällä kertaa Ursan pujotteluihin, sekä puomin suorittamiseen. Nameja tosin oli kylvetty kummallekin kontaktille, vaan yhtäkaikki, ei loikkinut.
Pujottelussa taisi kertaalleen mennä näin avoimesta kulmasta toiseen väliin, mutta kun itse uskaltauduin jättäytyä vähän taustalle ja antaa Ursan itse valita oikean välin, antaa sille tilaa suorittaa, niin ei mitään ongelmia. Vauhtia sillä oli oikein kivasti. Ennen ensimmäistä suoritusvuoroamme otin kentän laidalla olevat kepit kertaalleen. Ursa pujotteli nopeammin kuin koskaan, tai ainakaan pitkään aikaan. :D Toki olemme nyt viime aikoina ottaneet paljon neljän kepin vauhtipujotteluita omilla kepeillämme - kenties siitä on aivan todella ollut hyötyä.
Päälimmäiseksi mieleen jäänyt seikka on se, että tästä lähtien täytyy ruveta kylvämään nameja useampaan paikkaan radalla, että Ursa saa palkkaa niin monesta erityyppisestä paikasta, ettei se tiedä milloin herkkua saa. Varsinkin nyt, kun rupean laittamaan Ursalle aina kontakteille (erityisesti puomi) nameja, niin herkkua täytyy löytyä muualtakin, ettei kontakti ole se ainoa namipaikka. Tottakai koira hakeutuu sinne, mistä se saa namia ja tokihan haluan sen kontakteista palkata, vaan jos se rupeaa livistämään niille omia aikojaan, niin joudun siitä kieltämään ja kierre ja epätietoisuus on valmis. Palkkaa, palkkaa, palkkaa.
Alun aitakierrätyksissä näytti toimivan se, että työnnän Ursaa, siten se saa huomattavasti paljon enemmän tilaa liikkua, se kääntyy huomattavasti tiukemmin ja itsekin saan pidettyä liikkeen selkeämpänä. Kohta siis tuntui toimivan parhaiten sylikäännöllä/takaaleikkauksella ei siis perus siivekkeen ympäri kierrättämisellä (niin että koira käytännössä kulkee kokoajan vasemmalla). Tätä hyväksikäyttämään.
Keppien jälkeen renkaalle poispäinkäännöllä, hyvin bongasi - tietty, lempiesteensä.
Keinun jälkeinen hyppyhässäkkä saatiin myös onnistumaan, vaan tiukkuutta tarvitaan, ohjauksen selkeyttä. Eka kerralla kaarsi takaisin 11.hypylle, eikä tullut hyppyjen välistä. Putkeenkin sain sen vietyä, vaikka ensimmäinen kerta lässähti siihen, kun piti väen vängällä päästä tsekkaamaan puomi, samoin putkseta putkeen onnistui, vaan niinikään yhdellä kertaa piti kiepauttaa putkesta puomille tsekkailemaan.
Nameja, tilaa ja omia ratkaisumahdollisuuksia Ursalle. Älä käännä selkää!
Epätoivon tokot.
TOKOKOE PIHTIPUTAALLA 20.7.2008
Alokasluokka
Pihtipudas, 20.7.2008
Tuomari Mauri Pehkonen
1. Luoksepäästävyys - 10
2. Paikalla makaaminen - 10
3. Seuraaminen kytkettynä - 8,5
4. Seuraaminen taluttimetta - 8
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 10
6. Luoksetulo - 0
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä - 8
8. Estehyppy - 7
9. Kokonaisvaikutus - 7
Yht. 146 p. 2.
Sijoitus 4./6
Tästä jäi epätoivon fiilikset...
Varsinainen sössiminen tapahtui luoksetulossa, jonka nollan jälkeen ei enää saatu pelastettua tulostamme ykköseksi. Sen verran vähän itsellä tokokoerutiinia, että jos kaikki ei sujukaan ihan suunnitelmien ja odotusten mukaan en osaa toimia oikein niin, että vielä saataisiin pisteitä.
Nollasin siis luoksetuloliikkeenkolmannella käskyllä. Tilanne oli muutenkin hyvin outo, alkukoe meni oikein kivan oloisesti, mutta luoksetulo... Ursa jäi hyvin istumaan,mutta kun kutsuin sitä luokse, se napottikin kuin kuurona paikallaan, kuin se ei olisi ikinä moista sanaa kuullutkaan. Toistin käskyn, jolloin se nousi hyvin hitaasti ylös ja rupesi haistelemaan. Kaiketikin tilanne ja oma kireyteni, jännittyneisyyteni oli sen verran outoa, että Ursa koki parhaaksi vähän rauhotella tilannetta. Kolmas käskyni olikin sitten jo taas asteen kärkevämpi, jonka jälkeen Ursa tuli äärimmäisen hitaasti luokse. Loppuliikkeet se sitten lahjakkaasti yrittikin vain rauhoitella tilannetta ja meno oli sen mukaista, hidastempoista ja epävarmaa. Harmi juttu, vaan kaikestapa oppii. Käskytys pitää olla aikalailla iloista ja aina kannustavaa. Käskevämmät ärähdykset saa kyllä nöyrän koiran epävarmaksi ja haluttomaksi.
Hyvääkin kyllä, erityisen tyytyväinen olen paikkamakuuseen. Onnistui toki loistavasti, Ursa vain potkaisi makuulle mennessään aika pian takajalkansa taakse niin, että makasi mahallaan "taljana". Tottakai huvituin, vaikka samalla enempi tosissani mietin miten mahdankaan saada supereläimen nousemaan asennostaan sivulle. Ilokseni siinä ei kuitenkaan ollut mitään ongelmia. Riittävän napakka ja iloinen komento, niin Ursa oli täpäkästi sivulla. :)
Vähän epävarmaa oli omakin meno tällä koekerralla. Uskoakseni vaikutti aikalailla suorituspaineet TK1:sen osalta... Nekin odotukset jäi matkan varrelle. Harmi juttu.
Kotiintulomatkalla tavattiin Okra sateisella lenkillä pikkuisen Äänekosken pohjoispuolella. Hauska oli nähdä riemuisaa ilopilleriä.
Alokasluokka
Pihtipudas, 20.7.2008
Tuomari Mauri Pehkonen
1. Luoksepäästävyys - 10
2. Paikalla makaaminen - 10
3. Seuraaminen kytkettynä - 8,5
4. Seuraaminen taluttimetta - 8
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 10
6. Luoksetulo - 0
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä - 8
8. Estehyppy - 7
9. Kokonaisvaikutus - 7
Yht. 146 p. 2.
Sijoitus 4./6
Tästä jäi epätoivon fiilikset...
Varsinainen sössiminen tapahtui luoksetulossa, jonka nollan jälkeen ei enää saatu pelastettua tulostamme ykköseksi. Sen verran vähän itsellä tokokoerutiinia, että jos kaikki ei sujukaan ihan suunnitelmien ja odotusten mukaan en osaa toimia oikein niin, että vielä saataisiin pisteitä.
Nollasin siis luoksetuloliikkeenkolmannella käskyllä. Tilanne oli muutenkin hyvin outo, alkukoe meni oikein kivan oloisesti, mutta luoksetulo... Ursa jäi hyvin istumaan,mutta kun kutsuin sitä luokse, se napottikin kuin kuurona paikallaan, kuin se ei olisi ikinä moista sanaa kuullutkaan. Toistin käskyn, jolloin se nousi hyvin hitaasti ylös ja rupesi haistelemaan. Kaiketikin tilanne ja oma kireyteni, jännittyneisyyteni oli sen verran outoa, että Ursa koki parhaaksi vähän rauhotella tilannetta. Kolmas käskyni olikin sitten jo taas asteen kärkevämpi, jonka jälkeen Ursa tuli äärimmäisen hitaasti luokse. Loppuliikkeet se sitten lahjakkaasti yrittikin vain rauhoitella tilannetta ja meno oli sen mukaista, hidastempoista ja epävarmaa. Harmi juttu, vaan kaikestapa oppii. Käskytys pitää olla aikalailla iloista ja aina kannustavaa. Käskevämmät ärähdykset saa kyllä nöyrän koiran epävarmaksi ja haluttomaksi.
Hyvääkin kyllä, erityisen tyytyväinen olen paikkamakuuseen. Onnistui toki loistavasti, Ursa vain potkaisi makuulle mennessään aika pian takajalkansa taakse niin, että makasi mahallaan "taljana". Tottakai huvituin, vaikka samalla enempi tosissani mietin miten mahdankaan saada supereläimen nousemaan asennostaan sivulle. Ilokseni siinä ei kuitenkaan ollut mitään ongelmia. Riittävän napakka ja iloinen komento, niin Ursa oli täpäkästi sivulla. :)
Vähän epävarmaa oli omakin meno tällä koekerralla. Uskoakseni vaikutti aikalailla suorituspaineet TK1:sen osalta... Nekin odotukset jäi matkan varrelle. Harmi juttu.
Kotiintulomatkalla tavattiin Okra sateisella lenkillä pikkuisen Äänekosken pohjoispuolella. Hauska oli nähdä riemuisaa ilopilleriä.
Syyskauden lukkari.
LUKUJÄRJESTYSPALAVERI 17.7.2008
Ursan agitreenit peruttu, syystä että Sepänkeskuksessa oli lukkaripalaveri. Olen lupautunut tulevalle syyskaudelle kouluttamaan, joten tottahan sitä piti itsensä palaveeraamasta löytää.
Nakki napsahti niin, että vedän syksyllä keskiviikkoisin Jatko2-ryhmää ja treenailen omien kanssa niin, että Luna on koulutusvuoroni jälkeen mölliryhmässä keskiviikkoisin (Tuonosen Väne) ja Ursa treenailee 3.lk kilpailevien ryhmässä tiistaisin (Räsäsen Minna) - ainakin siihen asti kunnes juoksut, toivottavasti onnistanut astutus ja tiinehtyminen katkaisee treenaamisen tämän vuoden loppuun saakka.
Kiinnostuksella odotan koulutusnakkiani, paloa on kyllä, vaan tottahan sitä miettii onko sitä tarpeeksi neuvoja takataskussa niin, että saisi koirakot kehittymään.
Ursan agitreenit peruttu, syystä että Sepänkeskuksessa oli lukkaripalaveri. Olen lupautunut tulevalle syyskaudelle kouluttamaan, joten tottahan sitä piti itsensä palaveeraamasta löytää.
Nakki napsahti niin, että vedän syksyllä keskiviikkoisin Jatko2-ryhmää ja treenailen omien kanssa niin, että Luna on koulutusvuoroni jälkeen mölliryhmässä keskiviikkoisin (Tuonosen Väne) ja Ursa treenailee 3.lk kilpailevien ryhmässä tiistaisin (Räsäsen Minna) - ainakin siihen asti kunnes juoksut, toivottavasti onnistanut astutus ja tiinehtyminen katkaisee treenaamisen tämän vuoden loppuun saakka.
Kiinnostuksella odotan koulutusnakkiani, paloa on kyllä, vaan tottahan sitä miettii onko sitä tarpeeksi neuvoja takataskussa niin, että saisi koirakot kehittymään.
torstai 10. heinäkuuta 2008
Paimenkoira. :)
URSAN 3.lk KILPAILEVIEN AGILITYTREENIT 10.7.2008
Tänään oli radanpätkä, joka oli ymmärtääkseni sovellettu jostain Agirodun yhteydessä olleista kilpailusta, 3.lk radalta tietty.
Rata oli ihan hauska. Omien harppojalkojen kanssa on suorilla tekeminen, kun meinaan juosta käännöksen kohdalla siivekkeeseen... Radalla oli useampi ansapaikka kontakteille, mutta ilokseni Ursa ei kertaakaan karannut niille. :) (Yritti kyllä, kun ohjaus meni pipariksi, mutta sain ärräpäiden saattelemalla sen muuttamaan suuntaa.)
Tehtiin rata pariin kertaan. Ensin kilpailun omaisesti alusta loppuun ja toisella kierroksella säädettiin itse kunkin ongelmakohtia.
Sain siitä kiitosta, että osaan käännöksissä ainakin pääosin rytmittää menoani oikein. Lisäksi en luovuta, vaikka ohjaus hukkuu ja koko tiimi tipahtaa kartalta. Yritän silti, vaikka tilanne näyttää epätoivoiselta - olen kyllä huomannut, että hirmuisen moni luovuttaa, lopettaa yrittämästä
OHJATTU
Sama aita kierrettiin radanpätkässä kolme kertaa samalta puolelta ja joka kerta rata jatkui eri suuntaan. Tässä meinasi tulla välillä unohdus...
Pitkiä kuljetuksia, takaakiertoja, takaahyppyjä, hankala keppikulma, kontakteja, ansaputkia, pari okseria, pituus. Kaikennäköistä, vaan ihan hauska rata oli. :)
Ensimmäisen takaakierron (3. este) vein alta pois peruuttaen Aalle. Seiskalla takaaleikkaus, valssi kasille. Puomilta kymppihyppy niinikään alta peruuttaen, putkeen lähetykset oli hienoja, olin tarkkana kohdan kanssa, vaikka olin Ursan vasemmalla puolella ja liike vei myös puomille - Ursa ei varastanut. Kepit törkkäisten (= ohjattu pujottelu). 14. hypyn alta peruuttaen, koira hallussa, 13-14 esteiden suuntaisesti, edestälähetys putkeen ja takaaleikkaus. Kummallakin kerralla meinasin juosta okserin oikeaan siivekkeeseen....
Ursa hyppää hienosti, oksereilla ei tiputtele ja pituus hallussa. Yksi rima tuli alas ekalla kerralla, kasihypyllä olin Ursan hypyn tiellä ja aivan liian lähellä, joten tiputti riman. Muuten no problems.
Puomin ylösmenot Ursa loikkii. Perskutas. Ekalla kerralla oli hilkulla, seuraavilla kerroilla järkättiin nami ylösmenolle, yhden kerran ohitti namin, huomasi sen vasta liian myöhään, seuraavalla kerralla stoppasi nappasemaan herkun. Täytyy ryveta pitämään nakkia ylösmenolla. Alasmenolla istuu kyllä hyvin, jos keskityn itse, Ura toimii kyllä ihan kuin minäkin, jos minä hutiloin, niin sitten se peilautuu myös Ursaan.
Hauska yksityiskohta, kun Tuija spekuloi treenien tiimellyksessä eri koirien eroja. Ursa on hyvin ohjautuva, eikä paineistu työskennellä ohjaajan lähellä. Sanoi, että Ursa on paimenkoira.... Toki, tiedän, niin onkin, tätä yritän aina toitottaa, vaan yleensä asiaan perehtymättömät mieltää lapinkoiran helposti pystykorvaksi tms. Lämmittää aina mieltä, kun joku ymmärtää sen, mitä nämä nyt oikeasti oikein ovatkaan. :)
Tänään oli radanpätkä, joka oli ymmärtääkseni sovellettu jostain Agirodun yhteydessä olleista kilpailusta, 3.lk radalta tietty.
Rata oli ihan hauska. Omien harppojalkojen kanssa on suorilla tekeminen, kun meinaan juosta käännöksen kohdalla siivekkeeseen... Radalla oli useampi ansapaikka kontakteille, mutta ilokseni Ursa ei kertaakaan karannut niille. :) (Yritti kyllä, kun ohjaus meni pipariksi, mutta sain ärräpäiden saattelemalla sen muuttamaan suuntaa.)
Tehtiin rata pariin kertaan. Ensin kilpailun omaisesti alusta loppuun ja toisella kierroksella säädettiin itse kunkin ongelmakohtia.
Sain siitä kiitosta, että osaan käännöksissä ainakin pääosin rytmittää menoani oikein. Lisäksi en luovuta, vaikka ohjaus hukkuu ja koko tiimi tipahtaa kartalta. Yritän silti, vaikka tilanne näyttää epätoivoiselta - olen kyllä huomannut, että hirmuisen moni luovuttaa, lopettaa yrittämästä
OHJATTU
Sama aita kierrettiin radanpätkässä kolme kertaa samalta puolelta ja joka kerta rata jatkui eri suuntaan. Tässä meinasi tulla välillä unohdus...
Pitkiä kuljetuksia, takaakiertoja, takaahyppyjä, hankala keppikulma, kontakteja, ansaputkia, pari okseria, pituus. Kaikennäköistä, vaan ihan hauska rata oli. :)
Ensimmäisen takaakierron (3. este) vein alta pois peruuttaen Aalle. Seiskalla takaaleikkaus, valssi kasille. Puomilta kymppihyppy niinikään alta peruuttaen, putkeen lähetykset oli hienoja, olin tarkkana kohdan kanssa, vaikka olin Ursan vasemmalla puolella ja liike vei myös puomille - Ursa ei varastanut. Kepit törkkäisten (= ohjattu pujottelu). 14. hypyn alta peruuttaen, koira hallussa, 13-14 esteiden suuntaisesti, edestälähetys putkeen ja takaaleikkaus. Kummallakin kerralla meinasin juosta okserin oikeaan siivekkeeseen....
Ursa hyppää hienosti, oksereilla ei tiputtele ja pituus hallussa. Yksi rima tuli alas ekalla kerralla, kasihypyllä olin Ursan hypyn tiellä ja aivan liian lähellä, joten tiputti riman. Muuten no problems.
Puomin ylösmenot Ursa loikkii. Perskutas. Ekalla kerralla oli hilkulla, seuraavilla kerroilla järkättiin nami ylösmenolle, yhden kerran ohitti namin, huomasi sen vasta liian myöhään, seuraavalla kerralla stoppasi nappasemaan herkun. Täytyy ryveta pitämään nakkia ylösmenolla. Alasmenolla istuu kyllä hyvin, jos keskityn itse, Ura toimii kyllä ihan kuin minäkin, jos minä hutiloin, niin sitten se peilautuu myös Ursaan.
Hauska yksityiskohta, kun Tuija spekuloi treenien tiimellyksessä eri koirien eroja. Ursa on hyvin ohjautuva, eikä paineistu työskennellä ohjaajan lähellä. Sanoi, että Ursa on paimenkoira.... Toki, tiedän, niin onkin, tätä yritän aina toitottaa, vaan yleensä asiaan perehtymättömät mieltää lapinkoiran helposti pystykorvaksi tms. Lämmittää aina mieltä, kun joku ymmärtää sen, mitä nämä nyt oikeasti oikein ovatkaan. :)
keskiviikko 9. heinäkuuta 2008
Tokopiiri.
Lunan treenien päätteeksi tokopiiri kokoontui. Tällä kertaa kokoonpanona Ursa, Beo, Kiila, Simmi & Omppu. Otettiin paikkamakuuta, Ursalle menin piiloon. Harmillisesti Ursalla meni eka yritys pipariksi. :( Lähestyttiin kolmea minuuttia, olin Ursalle kokonaan piilossa ja eräs piiriläinen oli omalleen vain puoliksi, joten toimi vahtina meille muillekin. Äidyttiin kuitenkin juttelemaan niin, että oli yllätys kaikille kun Ursa tuli häntää liehutellen piilolle. Harmi.
Toisellakin kerralla nousi ylös, mutta sain sen palautettua ennen kuin oli päässyt ihan luokse - Ursa vain nousee ja lähtee, ilman miettimistä, ilman levottomuutta, ilman pälyilyä, ilman istumaan nousua, nousee vain kintuilleen ja lähtee. Plääh.
Kolmas ja neljäs kerta olivat onnistuneita. Onneksi! Napotti paikallaan kuin tatti. Kävin palkkaamassa väliin ja kehuin piilolta näkyville tullen.
Pitää saada varmuutta tuohon paikkamakuuseen silloinkin kuin en ole näkyvillä.
Toisellakin kerralla nousi ylös, mutta sain sen palautettua ennen kuin oli päässyt ihan luokse - Ursa vain nousee ja lähtee, ilman miettimistä, ilman levottomuutta, ilman pälyilyä, ilman istumaan nousua, nousee vain kintuilleen ja lähtee. Plääh.
Kolmas ja neljäs kerta olivat onnistuneita. Onneksi! Napotti paikallaan kuin tatti. Kävin palkkaamassa väliin ja kehuin piilolta näkyville tullen.
Pitää saada varmuutta tuohon paikkamakuuseen silloinkin kuin en ole näkyvillä.
Vekki.
LUNAN JATKO2 AGILITYTREENIT 8.7.2008
OHJATTU I
Päivän sana oli vekki. Aita, Aa, jonka jälkeen vekattiin aidalle ja vielä takaahyppy viimeiselle aidalle. Luna teki kyllä oikein, mutta ei se tainnut tajuta jutun juonta... Hölmistyneeltä se näytti, kun ensin ohjattiin yhteen ja sitten yhtäkkiä toiseen suuntaan. Luna kun ei vielä tippaakaan irtoa, niin tuotti vaikeutta. Sama juttu mikä näkyi möllikisoissa, Lunan kanssa pitää tehdä itse aivan valtavasti töitä, että sen saa liikkumaan - Aalle (= nakkia) se kyllä menee mielellään.
OHJATTU II
Toinen harjoitus sisälsi sitten pitkiä vientejä. Tämän pätkän olisi voinut viedä niin moneen tapaan, jos olisin ollut Ursan kanssa treenaamassa olisin ehdottomasti halunnut kokeilla niin, että olen itse aitojen vesemmalla puolella kokoajan, ohjausta siis aitojen toiselta puolelta. Tietenkään tähän en Lunan kanssa ryhtynyt...
Ohjasin Aan vasemmalta puolelta, valssi kolmannen aidan takana putkeen ja toinen valssi putken päähän. Lunalle valssit selvästi tuntuu sopivan, kun se tarvitsee niin paljon sitä, että minä liikun kokoajan.
ITSENÄISET
Itsenäisenä oli kepit, joita pystyi yhdistelemään putkeen ja lähettämään aidalta. Luna menee jo melkoisen sujuvasti ja lujaa ohjaavan käden mukana kummankin puolen, mutta itsenäisyyttä siinä ei vielä ole. Otin törkkäsyjä elikkäs ohjattuja pujotteluja kummankin puolen, sekä niin, että Luna tuli putkesta tai aidalta, jatkettiin myös vuhdista kepeiltä seuraavalle esteelle.
Alkutreeneistä Lunalla oli vauhtia ja innokkuutta. Loppua kohden hiipuu. Ehdottomasti Lunalle pitäisi saada onnistuminen jo toisella, viimeistään kolmannella kerralla. Tahkoaminen ei sovi sille YHTÄÄN. Mamman moottori hiipuu...
OHJATTU I
Päivän sana oli vekki. Aita, Aa, jonka jälkeen vekattiin aidalle ja vielä takaahyppy viimeiselle aidalle. Luna teki kyllä oikein, mutta ei se tainnut tajuta jutun juonta... Hölmistyneeltä se näytti, kun ensin ohjattiin yhteen ja sitten yhtäkkiä toiseen suuntaan. Luna kun ei vielä tippaakaan irtoa, niin tuotti vaikeutta. Sama juttu mikä näkyi möllikisoissa, Lunan kanssa pitää tehdä itse aivan valtavasti töitä, että sen saa liikkumaan - Aalle (= nakkia) se kyllä menee mielellään.
OHJATTU II
Toinen harjoitus sisälsi sitten pitkiä vientejä. Tämän pätkän olisi voinut viedä niin moneen tapaan, jos olisin ollut Ursan kanssa treenaamassa olisin ehdottomasti halunnut kokeilla niin, että olen itse aitojen vesemmalla puolella kokoajan, ohjausta siis aitojen toiselta puolelta. Tietenkään tähän en Lunan kanssa ryhtynyt...
Ohjasin Aan vasemmalta puolelta, valssi kolmannen aidan takana putkeen ja toinen valssi putken päähän. Lunalle valssit selvästi tuntuu sopivan, kun se tarvitsee niin paljon sitä, että minä liikun kokoajan.
ITSENÄISET
Itsenäisenä oli kepit, joita pystyi yhdistelemään putkeen ja lähettämään aidalta. Luna menee jo melkoisen sujuvasti ja lujaa ohjaavan käden mukana kummankin puolen, mutta itsenäisyyttä siinä ei vielä ole. Otin törkkäsyjä elikkäs ohjattuja pujotteluja kummankin puolen, sekä niin, että Luna tuli putkesta tai aidalta, jatkettiin myös vuhdista kepeiltä seuraavalle esteelle.
Alkutreeneistä Lunalla oli vauhtia ja innokkuutta. Loppua kohden hiipuu. Ehdottomasti Lunalle pitäisi saada onnistuminen jo toisella, viimeistään kolmannella kerralla. Tahkoaminen ei sovi sille YHTÄÄN. Mamman moottori hiipuu...
sunnuntai 6. heinäkuuta 2008
Luna ja Ursa samoissa kisoissa.
JATIN MÖLLIKISAT 6.7.2008
Tänään oli Jatilla möllikisat, järjestäjinä jatko2- ja mölliryhmät, joten olinpa kuskaamassa esteitä radalle ja radalta, vaikken ratahölönä paljoaa kerinnytkään puuhastella, kun jokaisessa luokassa starttasi koira.
MÖLLILUOKKA
Päätin, että katson radan läpi ja jos iskee himo päälle, niin ilmoittaudun Lunan kanssa. Olihan siinä vaikeita kohtia, mutta silti päätin ottaa härkää sarvista.
Radalla oli jopa ihan hyviä ja vauhdikkaitakin kohtia. ;) Aloitus oli ihan säpäkkä puomin alastulolle asti, valssilla hypylle, jonka Luna alitti kaksi kertaa... Kolmannella kerralla loikkasi yli, vaan kyllä sai ohjaajakin tosissaan sen eteen töitä tehdä.
Putkesta alkoi taas vauhti, joka jatkui periaatteessa Aan alastulolle saakka ihan nätisti. Kovasti Lunan kanssa vaan saa juosta, melkein ulkokaarteissa (vaikkei nyt sentään putkia ulkopuolelta sentään). Aan jälkeinen hyppy meni taas tahkoamiseksi, siinä taisi tulla meille viimeinen kielto ja viimeistään siinä kohti hylky (ellei se kerinnyt tulla jo nelosaidalla puomin jälkeen...).
Hirvittävää pinkomista loppusuoralla, en uskaltanut viimeiseen putkeen takaaleikata, vaikka se olisi kyllä säästänyt vähän omia metrejä. Viimeisen aidan Luna taas kielsi kertaalleen. Kovasti oli ainakin ohjaaja hengstynyt ja lähes maitohapoilla Lunan kanssa radalla juoksemisen jälkeen.
Laskettuna Luna meni tällä radalla parhaimmillaan 10 estettä putkeen ihan nätisti (vitosaidalta Aalle) eli sinänsä ihan mahdollisuuksia on, vaikka kyllähän mamman kanssa saa rutkasti paljon enemmän tehdä hommia kuin Ursan kanssa, joka tekee jo viittauksestakin - rautalangasta vääntäminen voi mennä raskaaksikin.
Nyt ollaan kuitenkin tehty Lunan kanssa ihan kokopituinen rata kuitenkin (20 estettä, noin 130 "räsäsmetriä", ihanneaika 60). Joku kynnys ylitetty.
ALOKASLUOKKA
Alokasluokassahan virallisissa kisoissa startanneilla koirakoilla ei ole sijoittumismahdollisuuksia. Meillä jäi muutenkin Ursan kanssa radalla pyörähdys lyhyeksi, joten eipä siinä..
Alku lähti liikkeelle hypyllä ja renkaalla, seuraavan esteen elikkäs puomin ylösmeno meni loikaten, alastulo ok. Putkeen, aita, aita ja tarkoitus oli laittaa koira putkeen. Ursa kävi suulla ja selkeästi mielessä kävi, että siitä sisään, mutta silti loikki käteni yli puomille. Palkkasin lastulon ja rauhoitin kunnolla kahden nakin verran ja paineltiin pois.
Tulos siis HYL, ihanneaika taisi olla jotain 55 tai ehkä jopa 60, vaikka eihän se meihin sitten lopulta vaikuttanut.
KONKARILUOKKA
Parin hyllyn jälkeen meni kuitenkin hienostikin vihdoin. :)
Alku oli vaikein, kolme valssia peräkkäin, vaan selvittiin Ursan kanssa ihan sujuvasti kieputuksista. Loppurata olikin sitten melkoisen helppo.
Suoriuduttiin radalta ajalla 45 ja risat (ihanneaika 55s) ja plakkarissa nolla, jolla sitten voitimme luokkamme. :D Konkarikoirat palkitaan säkäluokkien kesken ristiin. Ykkösenä maxi Ursa, kakkosena medi Selma, kolmonen ei jäänyt mieleen.
Ainoa nollan tehnyt koirakko oltiin jokatapauksessa, nättiä menoa Ursalta, vaikka puomin ylösmeno olikin taas hilkulla. Ilmeisesti joku tassunosa kontaktipinnalle osui, vaikka itse kerkesin jo ajatella, että vitonen päjähti.
Puomin ylösmenolle nami nyt tulevissa treeneissä taas.
Tänään oli Jatilla möllikisat, järjestäjinä jatko2- ja mölliryhmät, joten olinpa kuskaamassa esteitä radalle ja radalta, vaikken ratahölönä paljoaa kerinnytkään puuhastella, kun jokaisessa luokassa starttasi koira.
MÖLLILUOKKA
Päätin, että katson radan läpi ja jos iskee himo päälle, niin ilmoittaudun Lunan kanssa. Olihan siinä vaikeita kohtia, mutta silti päätin ottaa härkää sarvista.
Radalla oli jopa ihan hyviä ja vauhdikkaitakin kohtia. ;) Aloitus oli ihan säpäkkä puomin alastulolle asti, valssilla hypylle, jonka Luna alitti kaksi kertaa... Kolmannella kerralla loikkasi yli, vaan kyllä sai ohjaajakin tosissaan sen eteen töitä tehdä.
Putkesta alkoi taas vauhti, joka jatkui periaatteessa Aan alastulolle saakka ihan nätisti. Kovasti Lunan kanssa vaan saa juosta, melkein ulkokaarteissa (vaikkei nyt sentään putkia ulkopuolelta sentään). Aan jälkeinen hyppy meni taas tahkoamiseksi, siinä taisi tulla meille viimeinen kielto ja viimeistään siinä kohti hylky (ellei se kerinnyt tulla jo nelosaidalla puomin jälkeen...).
Hirvittävää pinkomista loppusuoralla, en uskaltanut viimeiseen putkeen takaaleikata, vaikka se olisi kyllä säästänyt vähän omia metrejä. Viimeisen aidan Luna taas kielsi kertaalleen. Kovasti oli ainakin ohjaaja hengstynyt ja lähes maitohapoilla Lunan kanssa radalla juoksemisen jälkeen.
Laskettuna Luna meni tällä radalla parhaimmillaan 10 estettä putkeen ihan nätisti (vitosaidalta Aalle) eli sinänsä ihan mahdollisuuksia on, vaikka kyllähän mamman kanssa saa rutkasti paljon enemmän tehdä hommia kuin Ursan kanssa, joka tekee jo viittauksestakin - rautalangasta vääntäminen voi mennä raskaaksikin.
Nyt ollaan kuitenkin tehty Lunan kanssa ihan kokopituinen rata kuitenkin (20 estettä, noin 130 "räsäsmetriä", ihanneaika 60). Joku kynnys ylitetty.
ALOKASLUOKKA
Alokasluokassahan virallisissa kisoissa startanneilla koirakoilla ei ole sijoittumismahdollisuuksia. Meillä jäi muutenkin Ursan kanssa radalla pyörähdys lyhyeksi, joten eipä siinä..
Alku lähti liikkeelle hypyllä ja renkaalla, seuraavan esteen elikkäs puomin ylösmeno meni loikaten, alastulo ok. Putkeen, aita, aita ja tarkoitus oli laittaa koira putkeen. Ursa kävi suulla ja selkeästi mielessä kävi, että siitä sisään, mutta silti loikki käteni yli puomille. Palkkasin lastulon ja rauhoitin kunnolla kahden nakin verran ja paineltiin pois.
Tulos siis HYL, ihanneaika taisi olla jotain 55 tai ehkä jopa 60, vaikka eihän se meihin sitten lopulta vaikuttanut.
KONKARILUOKKA
Parin hyllyn jälkeen meni kuitenkin hienostikin vihdoin. :)
Alku oli vaikein, kolme valssia peräkkäin, vaan selvittiin Ursan kanssa ihan sujuvasti kieputuksista. Loppurata olikin sitten melkoisen helppo.
Suoriuduttiin radalta ajalla 45 ja risat (ihanneaika 55s) ja plakkarissa nolla, jolla sitten voitimme luokkamme. :D Konkarikoirat palkitaan säkäluokkien kesken ristiin. Ykkösenä maxi Ursa, kakkosena medi Selma, kolmonen ei jäänyt mieleen.
Ainoa nollan tehnyt koirakko oltiin jokatapauksessa, nättiä menoa Ursalta, vaikka puomin ylösmeno olikin taas hilkulla. Ilmeisesti joku tassunosa kontaktipinnalle osui, vaikka itse kerkesin jo ajatella, että vitonen päjähti.
Puomin ylösmenolle nami nyt tulevissa treeneissä taas.
Tottelevaisuuden koettelua.
TOKOKOE 4.7.2008, Mänttä
Näinhän siinä kävi, että ilmoitin Ursan tokokokeeseen aivan extempore, tiistaina saatiin potkua Ainolta ja onnistuneesta noutoharjoittelusta, keskiviikkona ilmoittauduin (kokeeseen onneksi mahtui) ja perjantaina kokeeseen.
Kotiintuomisina ykköstulos ja hienosti vielä kakkossijoituksella. :)
Alokasluokka
Mänttä, 4.7.2008
Tuomari Mauri Pehkonen
1. Luoksepäästävyys - 10
2. Paikalla makaaminen - 9
3. Seuraaminen kytkettynä - 9
4. Seuraaminen taluttimetta - 8,5
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 9
6. Luoksetulo - 8
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä - 8
8. Estehyppy - 9
9. Kokonaisvaikutus - 9
Yht. 174 p. 1.
Sijoitus 2./12
Paikkamakuussa jouduin käskyttämään Ursan kahdesti nousemaan sivulle, siitä pistemenetys. Seuraamisissa oli kauneusvirheitä, vaikka kaikkiaan menivät niin paljon paremmin kuin ensimmäisessä ja edellisessä kokeessamme viime joulukuun puolessavälissä. Luoksetulossa Ursa tuli hienosti ja tiiviisti eteen, kun käskytin sivulle se korjasi vielä tiiviimmän eteenistumisen... Seisomaanjäädessä taisi pysähtyä hidastamisen kautta, ettei ollut niin napakka seisahtuminen mitä olisi voinut olla. Kaikkiaan olen kyllä äärimmäisen iloinen! - Nyt vain sivullesiirtymisiä opettelemaan...
Hiljaa hyvää tulee, kyseessä oli tosiaan historiamme toinen tokokoe, edellinen viime vuoden puolella. Kulkee näin puolen vuoden sykleissä, vaan yhtä kaikki, yhtä ykköstulosta vajaa TK1...
Mäntän kokeeseen osallistui yhteensä 15 koiraa (alo & avo), joista viidennes lapinkoiria - kiva edustus. Alokkaassa Runotar Dainslaf teki myöskin hienolla kontaktilla ykköstuloksen ja avoimessa Lukumon Carvajal sijoittui kolmanneksi kaiketikin kakkostuloksella.
Näinhän siinä kävi, että ilmoitin Ursan tokokokeeseen aivan extempore, tiistaina saatiin potkua Ainolta ja onnistuneesta noutoharjoittelusta, keskiviikkona ilmoittauduin (kokeeseen onneksi mahtui) ja perjantaina kokeeseen.
Kotiintuomisina ykköstulos ja hienosti vielä kakkossijoituksella. :)
Alokasluokka
Mänttä, 4.7.2008
Tuomari Mauri Pehkonen
1. Luoksepäästävyys - 10
2. Paikalla makaaminen - 9
3. Seuraaminen kytkettynä - 9
4. Seuraaminen taluttimetta - 8,5
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 9
6. Luoksetulo - 8
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä - 8
8. Estehyppy - 9
9. Kokonaisvaikutus - 9
Yht. 174 p. 1.
Sijoitus 2./12
Paikkamakuussa jouduin käskyttämään Ursan kahdesti nousemaan sivulle, siitä pistemenetys. Seuraamisissa oli kauneusvirheitä, vaikka kaikkiaan menivät niin paljon paremmin kuin ensimmäisessä ja edellisessä kokeessamme viime joulukuun puolessavälissä. Luoksetulossa Ursa tuli hienosti ja tiiviisti eteen, kun käskytin sivulle se korjasi vielä tiiviimmän eteenistumisen... Seisomaanjäädessä taisi pysähtyä hidastamisen kautta, ettei ollut niin napakka seisahtuminen mitä olisi voinut olla. Kaikkiaan olen kyllä äärimmäisen iloinen! - Nyt vain sivullesiirtymisiä opettelemaan...
Hiljaa hyvää tulee, kyseessä oli tosiaan historiamme toinen tokokoe, edellinen viime vuoden puolella. Kulkee näin puolen vuoden sykleissä, vaan yhtä kaikki, yhtä ykköstulosta vajaa TK1...
Mäntän kokeeseen osallistui yhteensä 15 koiraa (alo & avo), joista viidennes lapinkoiria - kiva edustus. Alokkaassa Runotar Dainslaf teki myöskin hienolla kontaktilla ykköstuloksen ja avoimessa Lukumon Carvajal sijoittui kolmanneksi kaiketikin kakkostuloksella.
Finnish Open rataa
URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 3.7.2008
Torstaina treenattiin Finnish Open rataa. Moni oli kaiketikin lähdössä Ylöjärvelle Agirotuun, jossa ratkottiin myös avoimet suomenmestaruudet. Eipä tullut sitten itsellä ilmoittauduttua, vaikka aikomus oli, ensin oli, sitten ei, viimeisenä ilmoittautumispäivänä kiireessä täytin ilmolomakkeet, vaan päätin kuitenkin olla lähettämättä. Kauhiaa venkslausta.
Tuija oli suunnitellut niin, että rakennetaan rata ja otetaan se kellottaen kisanomaisesti. Kömmähdyskohdaksi muodostui alkupuoliskolla oleva kohta putkesta aidan kautta putkeen, kun en malttanut odottaa samaa tahtia, vaan vedätin liikaa. Ursa valitsi hypyn jälkeen toisen hypyn - väärä rata.
Toisena en edelleenkään malttanut odotella puomille, vaan taas etuilin. Ursa loikkii.
Yksi kohta jota halusin säätää tiukemmaksi oli, kun tultiin muurilta uukkarilla aidalle ja siitä Aalle. Ursa kaarsi melko kaukaa, vaan eipä sitä säätämällä kovin tiukaksi saatu, tarvitseehan koira muurilla voimakasta hyppyä ja kääntymiseen menee aikaa ja askeleita. Ennen muuria tehdyllä vekillä ja omalla rintamasuunnalla saatiin paras tulos, helposti peruutin liikaa Aan suuntaan, vaikka kääntö voi tapahtua aidan muurin puolimmaisen siivekkeen tietämillä.
Maltilla saatiin hyvää tulosta aikaan.
Tokakierroksen aika taisi olla jotain 44s luokkaa (?).
Ihan hyvin tuo pikkuplikka paineli.
Torstaina treenattiin Finnish Open rataa. Moni oli kaiketikin lähdössä Ylöjärvelle Agirotuun, jossa ratkottiin myös avoimet suomenmestaruudet. Eipä tullut sitten itsellä ilmoittauduttua, vaikka aikomus oli, ensin oli, sitten ei, viimeisenä ilmoittautumispäivänä kiireessä täytin ilmolomakkeet, vaan päätin kuitenkin olla lähettämättä. Kauhiaa venkslausta.
Tuija oli suunnitellut niin, että rakennetaan rata ja otetaan se kellottaen kisanomaisesti. Kömmähdyskohdaksi muodostui alkupuoliskolla oleva kohta putkesta aidan kautta putkeen, kun en malttanut odottaa samaa tahtia, vaan vedätin liikaa. Ursa valitsi hypyn jälkeen toisen hypyn - väärä rata.
Toisena en edelleenkään malttanut odotella puomille, vaan taas etuilin. Ursa loikkii.
Yksi kohta jota halusin säätää tiukemmaksi oli, kun tultiin muurilta uukkarilla aidalle ja siitä Aalle. Ursa kaarsi melko kaukaa, vaan eipä sitä säätämällä kovin tiukaksi saatu, tarvitseehan koira muurilla voimakasta hyppyä ja kääntymiseen menee aikaa ja askeleita. Ennen muuria tehdyllä vekillä ja omalla rintamasuunnalla saatiin paras tulos, helposti peruutin liikaa Aan suuntaan, vaikka kääntö voi tapahtua aidan muurin puolimmaisen siivekkeen tietämillä.
Maltilla saatiin hyvää tulosta aikaan.
Tokakierroksen aika taisi olla jotain 44s luokkaa (?).
Ihan hyvin tuo pikkuplikka paineli.
tiistai 1. heinäkuuta 2008
Sehän NOUTAA!
Ainon ja Beon kanssa otettiin Lunan ja Beon agin päätteeksi paikkamakuu. Pirjolle mentiin piiloon, mutta Ursaa varten jäin näkösälle. Kumpikin paikkamakasi hienosti, vaikka koirien ja seistätököttävän itseni välistä juoksi kaksi lenkkeilijääkin. Hyvin malttoi viereen tullessa jäädä maahan, josta nousi näppärästi sivulle.
Parit jäävät liikkeet tehtiin, pitää muistutella Ursalle, että se antaa seisomaanjäädessään mun tulla viereensä ilman sivuttaisaskelia. Lisäksi myös unohtaa nuo jäävät liikkeet, kun se kuitenkin jää ihan hienosti. Tehdä vain niitä seisoessa sivulletuloja ja ihan vain seuraamista ilman pysähdyksiä.
Tokohyppyä voisi mennä treenaamaan muutamaan otteeseen tuohon kennelkerhon kentälle. Palautellaan mieliin taas alon liikkeitä...
Kun jo agin loppulöpinöissä otin puheeksi kammoni noutoon, niin Aino lupasi, että hän ottaa meidän kanssa noutoja. Hyvin saatiinkin vinkkejä! :D
Ursa kuitenkin leikkii mun kanssa patukalla. Riskitesti, heitettiin leikin tiimellyksessä patukka Ursalle, toistin "Tuo, tuo." ja juoksin karkuun. Kun Ursa oli lähellä nappasin kiinni ja riepoteltiin. Uusi yritys samantien perään. Ursa syttyi hyvin ja toi lähelle - pääidea oli, että koira juoksee minua kohti - ei Ursa sentään edes yrittänyt viedä sitä itselleen jonnekin mässytettäväksi, vaan tuli luonnollisesti kohti.
Seuraavaksi mulla olikin noutokapula kädessä, kerran se oli liikkumatta maassa ja hulluna kehuin ja kannustin Ursaa - niillä konstein millä olen saanut sen kiinnostumaan ja innostumaan kepeistäkin, kehumalla sen löytämää aarretta "Mikä siinä on, mahtava, voi vitsi mikä aarre sulla on, ota mukaan se!". Ursa otti kapulan suuhun - lipasta tosin, vaan silti! Kannustamalla toi myös mua kohti. Seuraavaksi revittiin taas patukkaa patukkaa ja heitinkin sille haettavaksi kapulan. Sama juttu, "Tuo, tuo." ja karkuun juokseminen. Nyt Ursa ottikin sitten jo ihan oikeaoppisesti kiinni kapulan keskeltä, tuli kohti, riemuitsin siitä, kiitin kapulasta ja jatkettiin repimistä patukalla. Toistettiin taas, tosin nyt palkkasin sillä, että revittiin kapulaa. Ursa oli ihan innoissaan. :D Se syttyi idealle täysin - otekin oli ihan oikea, kun se lähti kapulalle.
Tosiaankin vain ihan pari-kolme noutoa, jonka jälkeen riepotin, otin kapulan siltä ja laitoin sen kiinni. Lopuksi vielä vilautin ja härnäsin sitä kapulalla ja se laitettiin pois. Ursalle jäi himo kytemään.
Mahtavaa, en olisi ikinä uskonut, että noutaminen olisi Ursalle noinkin helppoa. Olen tehnyt siitä itselleni ihan valtavan mörön, enkä ole osannut käsitellä koko noutoa mitenkään - naksutellut vain välillä kapulasta, ilman merkittävää edistystä.
Kotitehtäväksi saatiin, että kannustan Ursaa antamaan ja hakemaan mulle kaikenlaista - sekä hommaamaan kunnon noutokapulan, jossa on riittävä maavara, 650g on kuulemma sopiva, passaa myös PK-puolella - ainakin aluksi. Nyt se saa ruoankin siitä, että se antaa mulle jonkun lelun, esineen tms. Mitä nyt keksin pyytää. Patukka on ainakin hyvä lähtökohta, kun Ursa on siitä tosissaan kiinnostunut.
Upea fiilis kyllä, kun Ursa haki kapulaa ihan kaukaakin. :)
Parit jäävät liikkeet tehtiin, pitää muistutella Ursalle, että se antaa seisomaanjäädessään mun tulla viereensä ilman sivuttaisaskelia. Lisäksi myös unohtaa nuo jäävät liikkeet, kun se kuitenkin jää ihan hienosti. Tehdä vain niitä seisoessa sivulletuloja ja ihan vain seuraamista ilman pysähdyksiä.
Tokohyppyä voisi mennä treenaamaan muutamaan otteeseen tuohon kennelkerhon kentälle. Palautellaan mieliin taas alon liikkeitä...
Kun jo agin loppulöpinöissä otin puheeksi kammoni noutoon, niin Aino lupasi, että hän ottaa meidän kanssa noutoja. Hyvin saatiinkin vinkkejä! :D
Ursa kuitenkin leikkii mun kanssa patukalla. Riskitesti, heitettiin leikin tiimellyksessä patukka Ursalle, toistin "Tuo, tuo." ja juoksin karkuun. Kun Ursa oli lähellä nappasin kiinni ja riepoteltiin. Uusi yritys samantien perään. Ursa syttyi hyvin ja toi lähelle - pääidea oli, että koira juoksee minua kohti - ei Ursa sentään edes yrittänyt viedä sitä itselleen jonnekin mässytettäväksi, vaan tuli luonnollisesti kohti.
Seuraavaksi mulla olikin noutokapula kädessä, kerran se oli liikkumatta maassa ja hulluna kehuin ja kannustin Ursaa - niillä konstein millä olen saanut sen kiinnostumaan ja innostumaan kepeistäkin, kehumalla sen löytämää aarretta "Mikä siinä on, mahtava, voi vitsi mikä aarre sulla on, ota mukaan se!". Ursa otti kapulan suuhun - lipasta tosin, vaan silti! Kannustamalla toi myös mua kohti. Seuraavaksi revittiin taas patukkaa patukkaa ja heitinkin sille haettavaksi kapulan. Sama juttu, "Tuo, tuo." ja karkuun juokseminen. Nyt Ursa ottikin sitten jo ihan oikeaoppisesti kiinni kapulan keskeltä, tuli kohti, riemuitsin siitä, kiitin kapulasta ja jatkettiin repimistä patukalla. Toistettiin taas, tosin nyt palkkasin sillä, että revittiin kapulaa. Ursa oli ihan innoissaan. :D Se syttyi idealle täysin - otekin oli ihan oikea, kun se lähti kapulalle.
Tosiaankin vain ihan pari-kolme noutoa, jonka jälkeen riepotin, otin kapulan siltä ja laitoin sen kiinni. Lopuksi vielä vilautin ja härnäsin sitä kapulalla ja se laitettiin pois. Ursalle jäi himo kytemään.
Mahtavaa, en olisi ikinä uskonut, että noutaminen olisi Ursalle noinkin helppoa. Olen tehnyt siitä itselleni ihan valtavan mörön, enkä ole osannut käsitellä koko noutoa mitenkään - naksutellut vain välillä kapulasta, ilman merkittävää edistystä.
Kotitehtäväksi saatiin, että kannustan Ursaa antamaan ja hakemaan mulle kaikenlaista - sekä hommaamaan kunnon noutokapulan, jossa on riittävä maavara, 650g on kuulemma sopiva, passaa myös PK-puolella - ainakin aluksi. Nyt se saa ruoankin siitä, että se antaa mulle jonkun lelun, esineen tms. Mitä nyt keksin pyytää. Patukka on ainakin hyvä lähtökohta, kun Ursa on siitä tosissaan kiinnostunut.
Upea fiilis kyllä, kun Ursa haki kapulaa ihan kaukaakin. :)
Muumimamma.
LUNAN JATKO2 AGILITYTREENIT 1.7.2008
Luna ristittiin tänään treeneissä Muumimammaksi. Sellainenhan se on, lempeä ja rauhallinen olemus, jonka voisi kuvitella keittelevän mehua ja pyöräyttelevän lapsukaisille torttua. Luna tekee kyllä pitkälti agilityssa juttuja enemmän sen vuoksi, että minä pyydän sitä tekemään, kuin siksi, että sen nauttisi suunnattomasti itse tekemisestä - kuten Ursalla.
Mulla oli kamera mukana ja napsin kuvia, vastaavasti sitten Aino tarttui halukkaasti kameraan, kun me Lunan kanssa tehtiin. Tack!
OHJATTU
Vähän kieputustakin. Systeemissä takaahyppy ja valssikin. Rengas radalla, jota tähän asti ollaan tehty vain yksittäisenä. Oli aika kuuma shortsikeli ja mammassa se näkyi. Ensimmäinen suoritus (rata suuntaan Aa-aita-aita-rengas) oli hyvä varsinkin renkaan osalta, jossa se katsoi jo hyvästi renkaan ohi, mutta silti hienosti kävi koukkasemassa renkaan mukaan. Loistavaa.
Toiseen suuntaan sitten vähän kankeutta. Lähtötilanne oli Lunalle houkuttava, kun namikippo oli juuri ollut Aan alastulolla ja Lunahan katseli sinne, eikä renkaan läpi, pari kertaa siis meni ihan ohi tsekkaamaan olisiko ollut Aalla namia - ei ollut. Kolmannella kerralla sain sen sentään lähtemään renkaalle, mutta se tuli sivusta, jonka jälkeen otin renkaan kerran kutsuhyppynä ja ohjasin renkaan sivusta tarkasti, josta jatkettiin radalle. Takaahypyt kumpaankin suuntaan onnistui hyvin, suunnassa rengas-aita-aita-Aa jäin sisäkurviin.
Aalla Luna ottaa kontaktit, mutta eihän se istumaan jää, kun minä tupelo taas pyysin siltä istumista, vaikka ollaan otettu juoksukontakteina. Plääh mikä lahoaivo. Enpä minäkään näemmä muista pysyä samassa systeemissä aina, olisihan toki riittänyt se, että Luna nappaisi namikiposta namin, jonka jälkeen jatketaan suoraan.
ITSENÄISET (Niina tosin katsoi vierestä)
Kepit otettiin ehkä pari kertaa kummankin puolen, yhdellä kertaa jatkettiin kepeiltä hypylle. Edelleen vasemmalla puolellani osaa itsekin hakea pujottelua, mutta oikealla puolellani mennessään ei loppuun asti - ehkä 4-6 ensimmäistä keppiä osaa hakea. Lunan rytmi on ok ja se tietää ekan välin, joten hyvä jatkaa.
Pussia pitkästä aikaa. Liikaa parilla ekalla kerralla oletin, että Luna menee pusiin hypyn jälkeen, vaikka pussin päässä oli namikippo. Tästä on hyvä kuvakin - kumpikin meistä juoksee lennokkaasti eri puolilla pussia.... Tarkkuutta tähän, niin sain sen menemään oikein. Eihän Luna ampaise, mutta tulee sentään reippaasti.
Ilmoittauduttiin syyskaudelle mölliryhmään, saapi näkee mitä tuosta Muumimammasta vielä tulee. :) Kuinka kauan se jaksaa tehdä vain minun mielekseni. Lunakin kyllä menee, mutta eihän agility sen laji ole siinä määrin kuin Ursan, Luna voisi olla onnellinen ilmankin "kaikenmaailman harrastuksia" (Ursa ei niinkään, se tarvii toimintaa). Katellaan.
Luna ristittiin tänään treeneissä Muumimammaksi. Sellainenhan se on, lempeä ja rauhallinen olemus, jonka voisi kuvitella keittelevän mehua ja pyöräyttelevän lapsukaisille torttua. Luna tekee kyllä pitkälti agilityssa juttuja enemmän sen vuoksi, että minä pyydän sitä tekemään, kuin siksi, että sen nauttisi suunnattomasti itse tekemisestä - kuten Ursalla.
Mulla oli kamera mukana ja napsin kuvia, vastaavasti sitten Aino tarttui halukkaasti kameraan, kun me Lunan kanssa tehtiin. Tack!
OHJATTU
Vähän kieputustakin. Systeemissä takaahyppy ja valssikin. Rengas radalla, jota tähän asti ollaan tehty vain yksittäisenä. Oli aika kuuma shortsikeli ja mammassa se näkyi. Ensimmäinen suoritus (rata suuntaan Aa-aita-aita-rengas) oli hyvä varsinkin renkaan osalta, jossa se katsoi jo hyvästi renkaan ohi, mutta silti hienosti kävi koukkasemassa renkaan mukaan. Loistavaa.
Toiseen suuntaan sitten vähän kankeutta. Lähtötilanne oli Lunalle houkuttava, kun namikippo oli juuri ollut Aan alastulolla ja Lunahan katseli sinne, eikä renkaan läpi, pari kertaa siis meni ihan ohi tsekkaamaan olisiko ollut Aalla namia - ei ollut. Kolmannella kerralla sain sen sentään lähtemään renkaalle, mutta se tuli sivusta, jonka jälkeen otin renkaan kerran kutsuhyppynä ja ohjasin renkaan sivusta tarkasti, josta jatkettiin radalle. Takaahypyt kumpaankin suuntaan onnistui hyvin, suunnassa rengas-aita-aita-Aa jäin sisäkurviin.
Aalla Luna ottaa kontaktit, mutta eihän se istumaan jää, kun minä tupelo taas pyysin siltä istumista, vaikka ollaan otettu juoksukontakteina. Plääh mikä lahoaivo. Enpä minäkään näemmä muista pysyä samassa systeemissä aina, olisihan toki riittänyt se, että Luna nappaisi namikiposta namin, jonka jälkeen jatketaan suoraan.
ITSENÄISET (Niina tosin katsoi vierestä)
Kepit otettiin ehkä pari kertaa kummankin puolen, yhdellä kertaa jatkettiin kepeiltä hypylle. Edelleen vasemmalla puolellani osaa itsekin hakea pujottelua, mutta oikealla puolellani mennessään ei loppuun asti - ehkä 4-6 ensimmäistä keppiä osaa hakea. Lunan rytmi on ok ja se tietää ekan välin, joten hyvä jatkaa.
Pussia pitkästä aikaa. Liikaa parilla ekalla kerralla oletin, että Luna menee pusiin hypyn jälkeen, vaikka pussin päässä oli namikippo. Tästä on hyvä kuvakin - kumpikin meistä juoksee lennokkaasti eri puolilla pussia.... Tarkkuutta tähän, niin sain sen menemään oikein. Eihän Luna ampaise, mutta tulee sentään reippaasti.
Ilmoittauduttiin syyskaudelle mölliryhmään, saapi näkee mitä tuosta Muumimammasta vielä tulee. :) Kuinka kauan se jaksaa tehdä vain minun mielekseni. Lunakin kyllä menee, mutta eihän agility sen laji ole siinä määrin kuin Ursan, Luna voisi olla onnellinen ilmankin "kaikenmaailman harrastuksia" (Ursa ei niinkään, se tarvii toimintaa). Katellaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
