Namien kylväjät.

URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 24.7.2008

Viimeinen kesäkauden treenikerta Ursallekin. Rallit vievät yhden viikon treenit.

Erityisen tyytyväinen olin tällä kertaa Ursan pujotteluihin, sekä puomin suorittamiseen. Nameja tosin oli kylvetty kummallekin kontaktille, vaan yhtäkaikki, ei loikkinut.

Pujottelussa taisi kertaalleen mennä näin avoimesta kulmasta toiseen väliin, mutta kun itse uskaltauduin jättäytyä vähän taustalle ja antaa Ursan itse valita oikean välin, antaa sille tilaa suorittaa, niin ei mitään ongelmia. Vauhtia sillä oli oikein kivasti. Ennen ensimmäistä suoritusvuoroamme otin kentän laidalla olevat kepit kertaalleen. Ursa pujotteli nopeammin kuin koskaan, tai ainakaan pitkään aikaan. :D Toki olemme nyt viime aikoina ottaneet paljon neljän kepin vauhtipujotteluita omilla kepeillämme - kenties siitä on aivan todella ollut hyötyä.

Päälimmäiseksi mieleen jäänyt seikka on se, että tästä lähtien täytyy ruveta kylvämään nameja useampaan paikkaan radalla, että Ursa saa palkkaa niin monesta erityyppisestä paikasta, ettei se tiedä milloin herkkua saa. Varsinkin nyt, kun rupean laittamaan Ursalle aina kontakteille (erityisesti puomi) nameja, niin herkkua täytyy löytyä muualtakin, ettei kontakti ole se ainoa namipaikka. Tottakai koira hakeutuu sinne, mistä se saa namia ja tokihan haluan sen kontakteista palkata, vaan jos se rupeaa livistämään niille omia aikojaan, niin joudun siitä kieltämään ja kierre ja epätietoisuus on valmis. Palkkaa, palkkaa, palkkaa.

Alun aitakierrätyksissä näytti toimivan se, että työnnän Ursaa, siten se saa huomattavasti paljon enemmän tilaa liikkua, se kääntyy huomattavasti tiukemmin ja itsekin saan pidettyä liikkeen selkeämpänä. Kohta siis tuntui toimivan parhaiten sylikäännöllä/takaaleikkauksella ei siis perus siivekkeen ympäri kierrättämisellä (niin että koira käytännössä kulkee kokoajan vasemmalla). Tätä hyväksikäyttämään.

Keppien jälkeen renkaalle poispäinkäännöllä, hyvin bongasi - tietty, lempiesteensä.

Keinun jälkeinen hyppyhässäkkä saatiin myös onnistumaan, vaan tiukkuutta tarvitaan, ohjauksen selkeyttä. Eka kerralla kaarsi takaisin 11.hypylle, eikä tullut hyppyjen välistä. Putkeenkin sain sen vietyä, vaikka ensimmäinen kerta lässähti siihen, kun piti väen vängällä päästä tsekkaamaan puomi, samoin putkseta putkeen onnistui, vaan niinikään yhdellä kertaa piti kiepauttaa putkesta puomille tsekkailemaan.

Nameja, tilaa ja omia ratkaisumahdollisuuksia Ursalle. Älä käännä selkää!