URSA - 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 17.2.2010
kouluttaja: Jari Hokkanen
Tämän talvikauden viimeiset treenit, ensi viikolla ei ole treenejä ja kohtsillään alkaa kevätkausi Polleparkissa, maneesissa Laukaan puolella, jossa treenataan Ursan kanssa sunnuntai-aamupäivisin Julian ja Heidin toimiessa kouluttajina.
Nämä treenit pyrin ottamaan viettimielellä, kunnollinen rataantutustuminen ja Ursa pääsi autosta halliin vasta suorittamaan. Herättelin sen ulkona, vilautin lelua ja menoksi. Aika innokkaasti teki neitokainen kieltämättä töitä, vaikka paljon on säätöä sen suhteen, että osaan itse pitää vireen yllä. Jarin kanssa korjausehdotuksia jutellessa treenin välissä laitoin Ursan paikkamakuuseen - kyllä sekin Ursaa purkasi, laski siis virettään haistelemalla jne. mutta ei ihan samaa vaikutusta kuin yleensä toteutuvalla haahuiluhaistelulla.
Kivalla sykkeellä tehtiin töitä. Radalla oli neljä kontaktiestettä, kaksi kertaa puomi ja kaksi kertaa Aa (hyvät kontaktit muuten puomilla, sekä ylösmennessä, että alastullessa, kontaktityöstö on tuottanut tulosta :) ). Jostain syystä Ursa rupesi ottamaan Aata aika huonosti, otti kontaktin, mutta pysähtyi vasta maassa. Otettiin muutama kerta vietillä hypyn takaa ja onnistumaankin saatiin. Pysyipä näppärän tytön häntäkin ylhäällä, että skarppina oli.
Vaikeimmaksi kohdaksi muodostui viimeisen Aan suorittamisen jälkeen hypylle irroitus ja raju kiihdytys putkeen, että kerkeää sopivasti ohjaamaan Ursan takaakierrolle putken jälkeen. Ensin Ursa luki puomille, toisellakin kerralla kaarroksen kautta, kolmannella kerralla itse horjahdin jne. Onnistuttiin me silti... ;) ...joskin viimeisellä kerralla tönäisin itse putken jälkeisen hypyn siivekettä tiputtaen riman. Läksittiin silti hallista hyvillä mielin, Ursaa palkiten.
Tuo vietin nosto toimii Ursalla näemmä hyvin myös nakilla, varsinkin sen jälkeen kun lelu ei ole enää kiinnostava (kontaktilla namipalkkauksen jälkeen, vietin laskiessa, radan edetessä jne.), niin nami säilyttää edelleen arvonsa.
keskiviikko 17. helmikuuta 2010
maanantai 15. helmikuuta 2010
Hippa tokoilee.
Kirjoittelin Omituisella puolella Hipan ekasta tokokerrasta 24.1. Pätevät tokolupaus siskokset.. Viikko sitten sunnuntaina, 7.2., oli tyypin toinen kerta tokoa niinikään K-S Lappalaiskoirien tokotreeneissä. Tällä kertaa meitä vedätti Sonja ja saatiin speciaaliopetusta jälleen kerran kera siskosten, Hipan ja Noidan, muita pentuja ei ollut paikalla.
Lähdettiin liikenteeseen kentällisellä leluja. Jippii, lelumaa!!! :D Maassa oli tasaisen epätasaisesti ripoteltu esineitä, palloja, patukoita, solmunaruja, hanskoja jne. Koiran kanssa piti pujotella ja kieputella rataa ees taas ilman, että koira sai koskea esineisiin, pyrittiin hakemaan koiran suunnalta kontaktia ja palkkaamaan siitä. Hyvin Hippa piti kontaktia yllä, pariin otteeseen pyrki nuuhkailemaan leluja, mutta kun pysähdyin eikä se päässyt toteuttamaan mielitekojaan, niin aika nopeasti tyyppi tyytyi yhdessä kuljeskeluun ja nakin tipahteluun taskusta. Toisella kierroksella ohjaajan piti ottaa kiintopisteeksi jokin lelu, jonka tykönä pyydettiin koira istumaan, kehuttiin ja vapautettiin lelulle, tätä lelua sitten kannustettiin kantamaan. Hippa ei heti tajunnut jutun jujua, oli vähän öö-kirjaimena, kun just äsken oltiin estetty sitä pääsemästä lelujen tykö ja nyt sen olisi pitänyt sitten kiinnostua niistä. Eipä mitään, ei se niin vakavaa. :) Voisi pitää monessa tapauksessa mielessä ettei vaadi liikaa, pikku-pikku palasista palkita ja edetä siitä vähitellen. Nytkin oletin Hipan kantavan lelua kauemmin, enkä palkannut lyhyemmästä kantamisesta - no kantaa se silti, joten toivoa on esim. noudon suhteen.
Seuraamisessa täytyy keskittyä tosissaan omaan asentoon. Kumarrun kuulemma helposti koiran suuntaan kääntäen rintaa (agilitytermein laseria :) ) koiraa kohti, jolloin koiran seuraamisasento kääntyy vinoon. Pitäisihän minun jo agilitynkin treenaamisen tiimoilta tietää rintamasuunnan merkitys! ;) Selkä suorana eteenpäin ja nakkia vasemmalla kädellä koiran suuhun - on se helppoa (kun elikkäs jos sen osaa)...
Hippa pääsi myös elämänsä ensimmäistä kertaa hyppimään tokoesteen yli. Eihän se luonnostaan suju, tietenkään. Ensin mentiin yhdessä yli ja sen jälkeen kouluttajan (Niina oli myös paikalla, miellä oli siis kahdelle pentukoiralle yhteensä kaksi vetäjää, luksusta) luo kutsuna. Hippa paineli innoissaan yli kaikki toistot (ehkä viisi toistoa?), loppukerroilla pyysin sitä istumaan ja käskyllä "yli." se sai mennä hakemaan nakkia. Josko se silta näiden asioiden ja käskyjen välille pikkuhiljaa muodostuisi.
Olivat järjestäneet meille myös rapisevan alustan. Maassa oli painojen alla jätesäkki, josta käveltiin ensin koiran kanssa ihan vain yhdessä yli. Sitten pyydettiin koira istumaan alustalla, palkattiin ja vapautettiin, lähdettiin alustalta. Maahanmenoa ollaan vähän treenattu tässä koulutuskertojen välissä ja nyt otettiin sitä myös pariin kertaan rapisevalla alustalla, hyvin Hippa lähti tekemään, vaikka tietysti (immeisensä treenauslaiskuudesta johtuen) joudun avustamaan sitä vielä paljon. Pari viimeistä kertaa otettiin luoksetuloina jätesäkin yli. Hippa ei ollut millänsäkään jätesäkistä, siihen se luiskahteli (jätesäkki siis myös liikkui askeleiden alla, lumisella parkkiksella) jokaisella kerralla ihan tyynenä, ei näkynyt ihmetystä pienen reippaan koiran päässä. Kiva juttu. :) Sonja kehuikin siskoksia ja sanoi miten metka on nähdä kaksijakoisuus koirissa, toiset ovat ihan kauhuissaan rapinasta tassujen alla ja toiset eivät ole moksiskaan.
Muutama luoksetulo vielä loppuun, lelumeren ollessa häiriönä, luoksetulo siis leluilla ripotellun kentän läpi. Pikkutyyppi paineli iloisesti tykö ja viimeisen kerran jälkeen sai ottaa palkaksi kentältä jonkin lelun. tietysti luvan kanssa. :) Loppuaika menikin sitten leikkiessä ja leluja repiessä ja toinen toistensa leluista kiinnostumalla: "Systerillä on ihan saletisti parempi aarre! Ihan takuulla!!"
Kivaa oli jälleen. :) Mitä Noitaa pidin sivusilmällä, niin samankaltaista menoa oli taas siskoksilla. Noita innostui leluista ja erityisesti pehmeästä nahkapatukasta ja hienosti kantoi sitä, ylpeydellä. Paljoaa ei ei keritty jäädä siskosten kesken painimaan, kun mulla oli kiire viedä Hippa kotia, vetää napaan jotain syömistä ja mennä palaveeraamaan agilityn tiimoilla KILPA-ryhmän toiminnasta ja siitä mitä haluamme, millaista treeniä, kuinka usein, kuinka suurin panoksin jne.
Lähdettiin liikenteeseen kentällisellä leluja. Jippii, lelumaa!!! :D Maassa oli tasaisen epätasaisesti ripoteltu esineitä, palloja, patukoita, solmunaruja, hanskoja jne. Koiran kanssa piti pujotella ja kieputella rataa ees taas ilman, että koira sai koskea esineisiin, pyrittiin hakemaan koiran suunnalta kontaktia ja palkkaamaan siitä. Hyvin Hippa piti kontaktia yllä, pariin otteeseen pyrki nuuhkailemaan leluja, mutta kun pysähdyin eikä se päässyt toteuttamaan mielitekojaan, niin aika nopeasti tyyppi tyytyi yhdessä kuljeskeluun ja nakin tipahteluun taskusta. Toisella kierroksella ohjaajan piti ottaa kiintopisteeksi jokin lelu, jonka tykönä pyydettiin koira istumaan, kehuttiin ja vapautettiin lelulle, tätä lelua sitten kannustettiin kantamaan. Hippa ei heti tajunnut jutun jujua, oli vähän öö-kirjaimena, kun just äsken oltiin estetty sitä pääsemästä lelujen tykö ja nyt sen olisi pitänyt sitten kiinnostua niistä. Eipä mitään, ei se niin vakavaa. :) Voisi pitää monessa tapauksessa mielessä ettei vaadi liikaa, pikku-pikku palasista palkita ja edetä siitä vähitellen. Nytkin oletin Hipan kantavan lelua kauemmin, enkä palkannut lyhyemmästä kantamisesta - no kantaa se silti, joten toivoa on esim. noudon suhteen.
Seuraamisessa täytyy keskittyä tosissaan omaan asentoon. Kumarrun kuulemma helposti koiran suuntaan kääntäen rintaa (agilitytermein laseria :) ) koiraa kohti, jolloin koiran seuraamisasento kääntyy vinoon. Pitäisihän minun jo agilitynkin treenaamisen tiimoilta tietää rintamasuunnan merkitys! ;) Selkä suorana eteenpäin ja nakkia vasemmalla kädellä koiran suuhun - on se helppoa (kun elikkäs jos sen osaa)...
Hippa pääsi myös elämänsä ensimmäistä kertaa hyppimään tokoesteen yli. Eihän se luonnostaan suju, tietenkään. Ensin mentiin yhdessä yli ja sen jälkeen kouluttajan (Niina oli myös paikalla, miellä oli siis kahdelle pentukoiralle yhteensä kaksi vetäjää, luksusta) luo kutsuna. Hippa paineli innoissaan yli kaikki toistot (ehkä viisi toistoa?), loppukerroilla pyysin sitä istumaan ja käskyllä "yli." se sai mennä hakemaan nakkia. Josko se silta näiden asioiden ja käskyjen välille pikkuhiljaa muodostuisi.
Olivat järjestäneet meille myös rapisevan alustan. Maassa oli painojen alla jätesäkki, josta käveltiin ensin koiran kanssa ihan vain yhdessä yli. Sitten pyydettiin koira istumaan alustalla, palkattiin ja vapautettiin, lähdettiin alustalta. Maahanmenoa ollaan vähän treenattu tässä koulutuskertojen välissä ja nyt otettiin sitä myös pariin kertaan rapisevalla alustalla, hyvin Hippa lähti tekemään, vaikka tietysti (immeisensä treenauslaiskuudesta johtuen) joudun avustamaan sitä vielä paljon. Pari viimeistä kertaa otettiin luoksetuloina jätesäkin yli. Hippa ei ollut millänsäkään jätesäkistä, siihen se luiskahteli (jätesäkki siis myös liikkui askeleiden alla, lumisella parkkiksella) jokaisella kerralla ihan tyynenä, ei näkynyt ihmetystä pienen reippaan koiran päässä. Kiva juttu. :) Sonja kehuikin siskoksia ja sanoi miten metka on nähdä kaksijakoisuus koirissa, toiset ovat ihan kauhuissaan rapinasta tassujen alla ja toiset eivät ole moksiskaan.
Muutama luoksetulo vielä loppuun, lelumeren ollessa häiriönä, luoksetulo siis leluilla ripotellun kentän läpi. Pikkutyyppi paineli iloisesti tykö ja viimeisen kerran jälkeen sai ottaa palkaksi kentältä jonkin lelun. tietysti luvan kanssa. :) Loppuaika menikin sitten leikkiessä ja leluja repiessä ja toinen toistensa leluista kiinnostumalla: "Systerillä on ihan saletisti parempi aarre! Ihan takuulla!!"
Kivaa oli jälleen. :) Mitä Noitaa pidin sivusilmällä, niin samankaltaista menoa oli taas siskoksilla. Noita innostui leluista ja erityisesti pehmeästä nahkapatukasta ja hienosti kantoi sitä, ylpeydellä. Paljoaa ei ei keritty jäädä siskosten kesken painimaan, kun mulla oli kiire viedä Hippa kotia, vetää napaan jotain syömistä ja mennä palaveeraamaan agilityn tiimoilla KILPA-ryhmän toiminnasta ja siitä mitä haluamme, millaista treeniä, kuinka usein, kuinka suurin panoksin jne.
sunnuntai 14. helmikuuta 2010
Wii aar bäk!
Ja kyllä, ajattelin ihan josko sitä aktivoituisi treenien ylöskirjaamiseenkin taas piiiitkästä aikaa, jotenkin se taannoin jäi siihen, kun treenejä ja kisoja rupesi olemaan sen verran paljon, ettei raportoimaan kerennyt, sitten iski ahdistus, eikä kyennyt millekään. Tuttu tunne... ;)
Muutamia kisa- ja teenausraportteja on ollut esillä tässä välissäkin, bongattavissa Omituisella puolella:
1.2.2010 Hullut Hyvinkäällä.
30.12.2009 Ursan agisyksy.
6.9.2009 PM-4 2009.
16.8.2009 Kuopion agit.
10.8.2009 Agilityn rotumestaruus, Vaasa.
25.7.2009 Rapa-agia Mikkelissä.
27.6.2009 Kohti vuoden 2010 SM-kisoja.
15.6.2009 SM-agility 2009, Tornio.
10.5.2009 Ursan ensimmäinen AVA-kiinnitys!! :D
28.4.2009 Vuoden 2008 Agilitykoira III.
13.4.2009 AGILITYKOIRA 2008 - Nutukas Ursula.
12.1.2009 Vuoden 2009 MM-karsintanollat koossa!
Pääosin pyrin keskittymään tulevassa treeni- ja kisaraportoinnissa Ursaan, josko sen priorisoisi ykköseksi, niin muita voi kirjailla ylös jos ja kun kerkeäminen antaa myöten.
Muutamia kisa- ja teenausraportteja on ollut esillä tässä välissäkin, bongattavissa Omituisella puolella:
1.2.2010 Hullut Hyvinkäällä.
30.12.2009 Ursan agisyksy.
6.9.2009 PM-4 2009.
16.8.2009 Kuopion agit.
10.8.2009 Agilityn rotumestaruus, Vaasa.
25.7.2009 Rapa-agia Mikkelissä.
27.6.2009 Kohti vuoden 2010 SM-kisoja.
15.6.2009 SM-agility 2009, Tornio.
10.5.2009 Ursan ensimmäinen AVA-kiinnitys!! :D
28.4.2009 Vuoden 2008 Agilitykoira III.
13.4.2009 AGILITYKOIRA 2008 - Nutukas Ursula.
12.1.2009 Vuoden 2009 MM-karsintanollat koossa!
Pääosin pyrin keskittymään tulevassa treeni- ja kisaraportoinnissa Ursaan, josko sen priorisoisi ykköseksi, niin muita voi kirjailla ylös jos ja kun kerkeäminen antaa myöten.
Viettiagilityaatoksia.
URSA - KILPA-RYHMÄN VIETTIAGILITY 14.2.2010
kouluttaja: Elina Will
Ensimmäiset KILPA-ryhmän (tavoitteellisesti tähtäimessä tämän vuoden 2010 ja ensi vuoden 2011 Agilityn SM-kisat sekä maajoukkuekarsinnat) treenit. Päästiin "vietti-agilityn" saloihin, kun Willin Ellu veti meille treenejä. Tietysti viettien maailma on niin moninainen, että jäljille pyrittiin vain pintaraapaisulla, mutta kiinnostavaa oli silti kaikkinensa. Mulla on Julialta lainassa Mujusen Salmen kirjoittama Saalisvietti koiraharrastuksessa-kirja, tietysti pitää lukea sitä nyt iltaluksemiseksi. ;)
Lyhyen, pienen teoriaosuuden jälkeen siirryttiin samantien toteuttamaan. Ihan ensimmäiseksi, meidän leikissä ja mun tavassa sytyttää Ursa lelulla on vika, ensiksi se, että annan Ursan purra kiinni, toiseksi leikki kestää ihan liian pitkään - kylläännyttää koiraa turhaan, varsinkin kun kyse on kuitenkin ei niin vietikkäästä koirasta (verraten esimerkiksi bortsuihin, belggareihin, kelpieihin jne.). Leikin pitää olla sähäkkää, lelu pakenee koiraa, eikä koira saa keritä käydä kiinni. Kun vietti nousee, samantien räjähtävä lähtö esteille ja koira puree kiinni leluun vasta palkkausvaiheessa. Tässä tapauksessa hyppy-hyppy-hyppy-putki-hyppy-suoran jälkeen, tässäkin lelu pakenee kokoajan, koira saa juosta leluun kiinni tai vastaavasti se heitetään koiran menosuuntaan. Tässä palkkausvaiheessakin koiran voi antaa tehdä pari kolme saalishyppyä lelua kohti saavuttamatta sitä. Käännöksissä voi palkata leluun tai vain käyttää sitä esillä ilman purua.
Toinen juttu, mikä meitä varten pitää pistää korvan taakse. Ursan vietti ja vire laskee, kun se "hengailee" treenihallissa tai -kentällä, sen pitäisi odotella vuoroaan täysin poissa, autossa tai ainakin häkissä viltillä peitettynä. Se ei saisi "syödä nälkäänsä" elikkäs katsella, kun muut suorittaa, saada agilityärsykkeitä ja kyllääntyä niistä, vaan se pitäisi ottaa suoraan tekemään, vietin nosto ja radalle. Samoin suorituksen jälkeen samantien pois, jotta se yhdistää tekemisen meiningin tunnetilakseen treeneissä. Aikaisemmin jo olen huomannut, että mm. juttelut kouluttajan kanssa treenien lomassa ovat myrkkyä Ursan vauhdille ja innokkuudelle. Pitää tästedes laittaa se suorittamaan jotain tiettyä tehtävää siksi aikaa, kun jutellaan kouluttajan kanssa, paikkamakuuseen esimerkiksi, treenikaverin kävelytettäväksi tms. Joku selkeä toimintamalli pitänee ottaa käyttöön.
Nämä ne päälimmäiset tämän päivän viettiagilitystä. Seuraavan kerran samalla aiheella 24.2. Koska KILPA-ryhmäläisiä on tällä hetkellä yhteensä melkein parikymmentä ei tietenkään kaikille voi sopia samat teeniajat, joten tänään paikalla oli vain osa porukasta. Ensi kerta on pääosin niitä varten jotka ei tänään päässeet treeneihin, mutta kertaamaankin saa mennä, joten voi olla, että ilmaannutaan silloinkin vietteilemään.
Leikistä vielä, jota täytyy "treenata" kotona ja lenkillä nyt, kun vähän tietää miten sen "oikeasti", koiraa paineistamatta, pitäisi tapahtua. Koiraa voi haastaa, kun se tuo lelua tykö revittäväksi, sitä voi töniä kauemmas, jolloin tuloksena on yleensä entistä voimakkaampi lelun tyrkyttäminen koiran suunnalta. Koiraa voi haastaa hyppäämään ihmistä kohti, saalistamaan lelua korkeammalta jne. Tällainenkin saalisleikki rupeaa etenemään hurjemmaksi ajan kanssa. Leikki parantaa itsetuntoa ja toisaalta koira ei paineistu niin helposti esim. kontakteilla tms. kun ohjaaja kumartuu kohti, kun koira on oppinut "ottamaan mittaa ohjaajasta" jo leikissä.
kouluttaja: Elina Will
Ensimmäiset KILPA-ryhmän (tavoitteellisesti tähtäimessä tämän vuoden 2010 ja ensi vuoden 2011 Agilityn SM-kisat sekä maajoukkuekarsinnat) treenit. Päästiin "vietti-agilityn" saloihin, kun Willin Ellu veti meille treenejä. Tietysti viettien maailma on niin moninainen, että jäljille pyrittiin vain pintaraapaisulla, mutta kiinnostavaa oli silti kaikkinensa. Mulla on Julialta lainassa Mujusen Salmen kirjoittama Saalisvietti koiraharrastuksessa-kirja, tietysti pitää lukea sitä nyt iltaluksemiseksi. ;)
Lyhyen, pienen teoriaosuuden jälkeen siirryttiin samantien toteuttamaan. Ihan ensimmäiseksi, meidän leikissä ja mun tavassa sytyttää Ursa lelulla on vika, ensiksi se, että annan Ursan purra kiinni, toiseksi leikki kestää ihan liian pitkään - kylläännyttää koiraa turhaan, varsinkin kun kyse on kuitenkin ei niin vietikkäästä koirasta (verraten esimerkiksi bortsuihin, belggareihin, kelpieihin jne.). Leikin pitää olla sähäkkää, lelu pakenee koiraa, eikä koira saa keritä käydä kiinni. Kun vietti nousee, samantien räjähtävä lähtö esteille ja koira puree kiinni leluun vasta palkkausvaiheessa. Tässä tapauksessa hyppy-hyppy-hyppy-putki-hyppy-suoran jälkeen, tässäkin lelu pakenee kokoajan, koira saa juosta leluun kiinni tai vastaavasti se heitetään koiran menosuuntaan. Tässä palkkausvaiheessakin koiran voi antaa tehdä pari kolme saalishyppyä lelua kohti saavuttamatta sitä. Käännöksissä voi palkata leluun tai vain käyttää sitä esillä ilman purua.
Toinen juttu, mikä meitä varten pitää pistää korvan taakse. Ursan vietti ja vire laskee, kun se "hengailee" treenihallissa tai -kentällä, sen pitäisi odotella vuoroaan täysin poissa, autossa tai ainakin häkissä viltillä peitettynä. Se ei saisi "syödä nälkäänsä" elikkäs katsella, kun muut suorittaa, saada agilityärsykkeitä ja kyllääntyä niistä, vaan se pitäisi ottaa suoraan tekemään, vietin nosto ja radalle. Samoin suorituksen jälkeen samantien pois, jotta se yhdistää tekemisen meiningin tunnetilakseen treeneissä. Aikaisemmin jo olen huomannut, että mm. juttelut kouluttajan kanssa treenien lomassa ovat myrkkyä Ursan vauhdille ja innokkuudelle. Pitää tästedes laittaa se suorittamaan jotain tiettyä tehtävää siksi aikaa, kun jutellaan kouluttajan kanssa, paikkamakuuseen esimerkiksi, treenikaverin kävelytettäväksi tms. Joku selkeä toimintamalli pitänee ottaa käyttöön.
Nämä ne päälimmäiset tämän päivän viettiagilitystä. Seuraavan kerran samalla aiheella 24.2. Koska KILPA-ryhmäläisiä on tällä hetkellä yhteensä melkein parikymmentä ei tietenkään kaikille voi sopia samat teeniajat, joten tänään paikalla oli vain osa porukasta. Ensi kerta on pääosin niitä varten jotka ei tänään päässeet treeneihin, mutta kertaamaankin saa mennä, joten voi olla, että ilmaannutaan silloinkin vietteilemään.
Leikistä vielä, jota täytyy "treenata" kotona ja lenkillä nyt, kun vähän tietää miten sen "oikeasti", koiraa paineistamatta, pitäisi tapahtua. Koiraa voi haastaa, kun se tuo lelua tykö revittäväksi, sitä voi töniä kauemmas, jolloin tuloksena on yleensä entistä voimakkaampi lelun tyrkyttäminen koiran suunnalta. Koiraa voi haastaa hyppäämään ihmistä kohti, saalistamaan lelua korkeammalta jne. Tällainenkin saalisleikki rupeaa etenemään hurjemmaksi ajan kanssa. Leikki parantaa itsetuntoa ja toisaalta koira ei paineistu niin helposti esim. kontakteilla tms. kun ohjaaja kumartuu kohti, kun koira on oppinut "ottamaan mittaa ohjaajasta" jo leikissä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
