URSA - KILPA-RYHMÄN YHTEISTREENIT 12.4.2010
kouluttaja: Jari Hokkanen
Maanantaina treenattiin KILPA-ryhmän kesken. Jari oli ideoinut B-maajoukkueleirin tiimoilta siellä esillä olleen treenin ja myös toimi vetäjänä meille muille.
Ratahan suorastaan seisautti veret paitsi silloin, kun katsoin sitä ratapiirustuksena (Jari laittoi etukäteen piirustuksen sähköpostina porukoille) sekä silloin, kun rakennettiin rataa paikan päälle. Pahin kohta - ja samalla koko radan juju - oli kaksi peräkkäin, metrin välein, laitettua suoraa putkea, joiden välistä koira piti saada kolmeen kertaan kääntymään tiukasti muille esteille, vain yhdessä kohtaa oli toiveissa keritä nappaamaan koira mukaan putken suulta. Teemana siis putkijarrutukset. Melkein tuntui mahdottomalta koko systeemi, kun ohjauskuvioita lähti suunnittelemaan koiraa varten. Miten tämän VOI suorittaa läpi!?
Eipä siinä, oikein hienostihan meillä meni. :D Mitä nyt ohjaajan kurkku oli tulessa ja huusi mammamiiaa, kun radalta päästiin. Vaikea, ylipitkä rata (27 estettä) upottavalla maneesipurupohjalla veti kyllä jalat hapoille ja hengen tiukille. Toisaalta oli myös hauska tehdä rankkaa treeniä, vaikka kunto loppuikin ihan täysin, minkä sille, kun "E-i v-a-i-n j-a-k-s-a j-u-o-s-t-a e-n-ä-ä." ...
Taas sai hämmästyä siitä, mien tavattoman TAITAVA Ursa on. Ekayritys meni kolmannella esteellä mönkään, kun valssasin okserin jälkeen jotenkin liian kauas ja vedin Ursan pois linjalta, kolmannen esteen ohi. Toka yritys kantoi sitten jo suoraan esteelle 27 saakka.... ;) Ursa kulkee ja ohjautuu niin upeasti vaikeissakin paikoissa, se hakee keppikulmat hienosti ja suoritti näissä treeneissä kontaktitkin tosi hienosti. Erityiskiitosta nyt puomin ylösmenoilla, joissa se pysähtyi kivasti, vaikka kierrokset oli kyllä aika koholla, pikkuisen se himmaili alastulolla ja kerran tuli Aan alas pysähtymättä - joskin otti kyllä kontaktialueen sääntöjen mukaisesti. Ursan pystyy niin hienosti lähettämään hypyille ja uskomaan siihen, että se handlaa ne, jotta itse saa etäisyyttä, pinkomaan edelle. Viimeisen puomin ylityksen jälkeen lähetys hypyille ja itse ripeästi persjätölle, kyllä tulee Ursaan liikettä, kun itse kuljen edellä ja saadaan aikaan kunnon takaa-ajotilanne.
Putkijarrutukset toimi kivasti. Ennen putkeen menoa tiukka "Ursa.", pienenpieni pysähdys ja kokoajan putkea suorittaessa ääntä. Kyllä se sieltä kääntyi, välistä, joka kerta. :) Upeaa! Vaikka oli kartturi ihan poikki treenin jälkeen, kahden ja puolen ratakierroksen jälkeen, niin, ettei ääni meinannut kulkea, niin hyvä fiilishän tuosta treenistä tuli.
Ainoa ongelmakohta oli keinun jälkeiset pari hyppyä muurille asti. Suunnittelin ohjauskuviot siten, että tekisin valssin hypyn 17 ja muurin 18 väliin, ripeä eteneminen 20 hypylle ja vastaanotto valssilla esteen oikean puoleisen siivekkeen takaa. Ekakerralla jäi pienestä kiinni, en kerinnyt valssille muuria varten, vaan tein kohdan improvisoiden takaaleikkauksella ja jatkoin radan loppuun. Tokakerralla pääsin valssille, mutta käänsin liian äkisti, jolloin Ursa kuuliaisena koirana ei hypännyt 17-hyppyä vaan kääntyi siltä pois, kolmas kerta toden sanoi, rohkeasti siirryin pois keinun tyköä ja kerkesin hyvin valssille. Ursa teki hienoja tiukkoja käännöksiä, ei voi valittaa. :)
Ursunen on ihan loistava agilityhirmu! :D
keskiviikko 14. huhtikuuta 2010
lauantai 10. huhtikuuta 2010
TUPLANOLLA Pieksämäeltä!!
HIPHURAA!!!!! :D
Käytiin tänään kisaamassa Pieksämäellä, turhaan ei paikanpäälle vaivauduttu. Päivän saldo on TUPLANOLLA!
Mietiskelin ajomatkalla mitkä olisi tälle päivää tavoitteena ja päädyin siihen, että pyrin itse toimimaan oikein kontakteilla, rauhoittua, toimia hätiköimättä sekä pitää kaikkiaan yllä hyvää ja rentoa suorittamisfiilistä läpi radan - mahdollisista epäonnistumisista huolimatta. Hyvin toimi strategiat. Kontaktivirheitä ei otettu, vaikka tokaradalla puomin alastulolla en tehnytkään ihan sitä mitä piti, eikä sitten Ursakaan. Oikeaoppisesti ja sääntöjen mukaisesti se kontaktin otti, mutta ei pysähtynyt, kuten on opetettu, vaan hidasti ja pikkuisen hypähti lopuksi. Tuo ei kuitenkaan onnistunut romuttamaan päivän loistavan hyvää fiilistä. :)
Nybergin Johannan tämän päiväiset radat olivat kivoja (tottakai ne oli kivoja, kun onnistuttiin...) ja ihanneajat inhimillisiä. Ursa eteni reippaasti ja varmasti ja uskaltaisin väittää, että meillä molemmilla oli Kivaa. Itse ainakin odotin malttamattomana kisaamista, kun edellisistä riennoista on vierähtänyt jo aikaa. Erityisesti toiselle radalle mennessä suorastaan puhkuin intoa.
Ekarata oli helpompi, siinä ei pahemmin ollut hankalia paikkoja, Ursa-parka vain kävi tokahypyn jälkeen kanveesissa, sillä ilmeisesti petti etujalka vähän alta, possunokka aurasi maata ja meininki jatkui riemukkasti turpa purussa. Tämä lassevirénmäinen kaatuminen ei ilokseni syönyt aikaa niin, etteikö oltaisi ihanneaikaan päästy (olympiavoittajia meistä ei kuitenkaan tullut... Kuten ei silloinkaan, kun viimeksi olemme Uun kanssa kompuroineet, viime vuoden SM-kisoissa, sillä kertaa Lasse Viréniä leikki ohjaaja...). Etenemisnopeus A-radalla varsin kiva 3,85m/s.
Toisella, B-radalla oli jo vaikeitakin paikkoja. Erityisen haastava sekä kentän laidalla minien ja medien menoa pällistellessä, että rataantutustumisessa oli puomin ja pussin väliin jäävä kolmen hyppyesteen (aita-aita-muuri) muodostelma, joka sisälsi vaikeita hyppykulmia, oikeaa ajoitusta, ansojen (Aa) väistelyä sekä ripeää koiran hyppylinjan tieltä livatamista. Tämä kohta söi meiltä radalla pikkuisen aikaa, koska päätin, että otetaan se keskittyen ja hätiköimättä, Aalle karkaamista en olisi halunnut jälkikäteen kirota. Saatiin kohdasta kuitenkin kohtalaisen sujuva, johon on tyytyminen. Vaikeahko keppikulma radan loppupuoliskolla selvitettiin hyvin (en ohjannjut pujottelua, vaan Ursa haki itse kulmaan) ja suoriuduttiin iloisesti kiljahdellen maaliin etenemisnopeudella 3,81m/s.
A-kisa, tulos 0/-4,42, sij. 9./37
B-kisa, tulos 0/-3,54, sij.7./38
Aivan mahtavaa ja helpottavaa. Tällä hetkellä SM-nollia puuttuu enää yksi agiradalta - eiköhän me se saada kerättyä ennen Vantaan Tikkurilassa järjestettäviä SM-kisoja (18.-20.6.). Tsekkailin kisalistaa ja tarkoituksena olisi osallistua seuraavaksi JATin äitienpäiväkisoihin 9.5. (2 starttia), seuraavana viikonloppuna niinikään kotikisoihin 16.5. (3 starttia) ja sitten vielä ajella Varkauteen 29.5. (3 starttia).
Käytiin tänään kisaamassa Pieksämäellä, turhaan ei paikanpäälle vaivauduttu. Päivän saldo on TUPLANOLLA!
Mietiskelin ajomatkalla mitkä olisi tälle päivää tavoitteena ja päädyin siihen, että pyrin itse toimimaan oikein kontakteilla, rauhoittua, toimia hätiköimättä sekä pitää kaikkiaan yllä hyvää ja rentoa suorittamisfiilistä läpi radan - mahdollisista epäonnistumisista huolimatta. Hyvin toimi strategiat. Kontaktivirheitä ei otettu, vaikka tokaradalla puomin alastulolla en tehnytkään ihan sitä mitä piti, eikä sitten Ursakaan. Oikeaoppisesti ja sääntöjen mukaisesti se kontaktin otti, mutta ei pysähtynyt, kuten on opetettu, vaan hidasti ja pikkuisen hypähti lopuksi. Tuo ei kuitenkaan onnistunut romuttamaan päivän loistavan hyvää fiilistä. :)
Nybergin Johannan tämän päiväiset radat olivat kivoja (tottakai ne oli kivoja, kun onnistuttiin...) ja ihanneajat inhimillisiä. Ursa eteni reippaasti ja varmasti ja uskaltaisin väittää, että meillä molemmilla oli Kivaa. Itse ainakin odotin malttamattomana kisaamista, kun edellisistä riennoista on vierähtänyt jo aikaa. Erityisesti toiselle radalle mennessä suorastaan puhkuin intoa.
Ekarata oli helpompi, siinä ei pahemmin ollut hankalia paikkoja, Ursa-parka vain kävi tokahypyn jälkeen kanveesissa, sillä ilmeisesti petti etujalka vähän alta, possunokka aurasi maata ja meininki jatkui riemukkasti turpa purussa. Tämä lassevirénmäinen kaatuminen ei ilokseni syönyt aikaa niin, etteikö oltaisi ihanneaikaan päästy (olympiavoittajia meistä ei kuitenkaan tullut... Kuten ei silloinkaan, kun viimeksi olemme Uun kanssa kompuroineet, viime vuoden SM-kisoissa, sillä kertaa Lasse Viréniä leikki ohjaaja...). Etenemisnopeus A-radalla varsin kiva 3,85m/s.
Toisella, B-radalla oli jo vaikeitakin paikkoja. Erityisen haastava sekä kentän laidalla minien ja medien menoa pällistellessä, että rataantutustumisessa oli puomin ja pussin väliin jäävä kolmen hyppyesteen (aita-aita-muuri) muodostelma, joka sisälsi vaikeita hyppykulmia, oikeaa ajoitusta, ansojen (Aa) väistelyä sekä ripeää koiran hyppylinjan tieltä livatamista. Tämä kohta söi meiltä radalla pikkuisen aikaa, koska päätin, että otetaan se keskittyen ja hätiköimättä, Aalle karkaamista en olisi halunnut jälkikäteen kirota. Saatiin kohdasta kuitenkin kohtalaisen sujuva, johon on tyytyminen. Vaikeahko keppikulma radan loppupuoliskolla selvitettiin hyvin (en ohjannjut pujottelua, vaan Ursa haki itse kulmaan) ja suoriuduttiin iloisesti kiljahdellen maaliin etenemisnopeudella 3,81m/s.
A-kisa, tulos 0/-4,42, sij. 9./37
B-kisa, tulos 0/-3,54, sij.7./38
Aivan mahtavaa ja helpottavaa. Tällä hetkellä SM-nollia puuttuu enää yksi agiradalta - eiköhän me se saada kerättyä ennen Vantaan Tikkurilassa järjestettäviä SM-kisoja (18.-20.6.). Tsekkailin kisalistaa ja tarkoituksena olisi osallistua seuraavaksi JATin äitienpäiväkisoihin 9.5. (2 starttia), seuraavana viikonloppuna niinikään kotikisoihin 16.5. (3 starttia) ja sitten vielä ajella Varkauteen 29.5. (3 starttia).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
