Ursankin osalta alkoi talvikauden treenaaminen. Meidän paikka on torstaissa klo 17.30-19.00 ja kouluttajana Virtasen Tanja. Reilu vuosi sitten elo-syyskuussa -07 oltiin Tanjan vetämällä, noin kuukauden kestävällä Kilpailemaan-kurssilla (toisena vetäjänä Turusen Heidi) ja koin silloin, että saatiin siitä paljon irti. Myöhemmin samana vuonna, marraskuussa -07, oltiin Tanjan ja Partisen Päivikin (joka siis on nyt talvikaudella Lunan kouluttaja) viikonloppukurssilla ja sieltäkin tarttui paljon paljon uutta mukaan. Lisäksi Tanja on hyvin mm. kisojen yhteydessä antanut toimivaa vinkkiä ja potkinut asioissa eteenpäin. Kaikilta osin on siis odotukset korkealla, uskon, että kykenen tällä kaudella viemään meidän - Ursan ja minun - yhteistä agilityä taas askeleella eteenpäin. :)
Vasemmalla itsenäinen treeni. Oikealla ohjattu treeni, piirustukseen on neliöity henkilökohtaiset ongelmakohdat. Punaisella on merkattu se, miten radan opettelimme ja miten sen pääasiallisesti suoritimme (sinisellä merkattu se, miten rata olisi pitänyt suorittaa).
OHJATTU (piirros ylinnä)
Tämän päivän treenit olivat oikein onnistuneet. :) Tekevät Hokkasen Jarin kanssa yhteistyötä siten, että vuoroviikoin suunnittelevat treenit, joita sitten peräkkäiset 3.lk ryhmät voivat treenata. Tällä viikolla oli Jarin vuoro suunnitella treeni, joka oli pätkä tämän vuoden MM-kisojen mini-luokan yksilöhyppyradalta. Viherlandian kasvihuoneen "Kukkiksen" rajallisesta tilasta johtuen hieman sovellettuna pätkä 2-esteeltä 15-esteelle.
Pääosin meni oikein kivasti. Systeemiksi sovittiin se, että ekasessiolla jokainen menee radan kutakuinkin kertaalleen ja toisella rupeamalla fiksaillaan. Ekasessiolla sain onnistumaan ok esteelle 12 saakka, mutta siitä ohjasin Ursan 9-putkesta sisälle (kahteen kertaan, kävi siis pari kierrosta ysiputkessa..). Taustalla oli puolittain väärinkäsitys, sillä luulin alunperin ja rataantutustuessa treenasin niin, että 12-aidan jälkeen mennään 13-putken vasemmasta suusta sisälle - tokihan valssilla Ursa oli helppo saada oikeaan ratapiirustuksen mukaiseen päähän (tätäkin kokeiltiin ja kerralla oikein). Otettiin kuitenkin minun tutustumiseni mukaisesti rataa - joustavuudesta kiitokset Tanjalle. Käytiin siis läpi, miten saisin Ursan putkeen vasemmasta päästä - mikä on se vaikeampi pää. Hienosti onnistui siinä vaiheessa, kun tajusin ottaa Ursaa haltuun ENNEN 12-estettä ja pikkasen enemmän hakea ja vekata Ursaa 11 hypyltä kahdelletoista ja kohti kolmeatoista. Tanjan opeilla ja Peten viime viikonlopun napaohjauksen mielessä pitäen sain Ursan kivasti oikeasta putken suusta sisälle.Alun ohjauskuviot onnistui "ihan kivasti", eli lähinnä niin, että sain Ursan menemään rataa oikein. Totuus kuitenkin on etten (vieläkään) osaa valssata, periaatteen tiedän, mutta ajoitus ei vain millään ota loksahtaakseen paikalleen.
Tokarupeamalla sitten säädettiin alkupuoliskon valsseja vähän nätimmiksi. 1-3 välin otin pakkovalssilla kakkoselle. Alkuperäinen "pystyvalssini" (Tanjan aivan tuore termi siitä, kun valssi pyörähtää paikallaan), säädettiin enempi esteen suuntaisesti (tämä tärkeä muistaa ja iskostaa enempi ytimiin: pakkovalssi tehdään esteen suuntaisesti). Tähän ei montaa toistoa tarvittu. Kunhan sain vähän etumatkaa Ursasta niin, että lähdettiin lentäen, niin aika nopeasti olin tarpeeksi ajoissa valssailemassa. Vähän ohjaus oli kyllä täpärällä, niin esteitä hipoen itse liikuin, vaan pääajatus jäi aivoon - uskoisin.
Enempi säätöä tapahtui sitten 6-7 välissä. Olin päättänyt tehdä sen niin, että otan Ursan välistävetämällä ja valssaan seiskan jälkeen ohjaten Ursan pujotteluun. Tämän kohdan saan kyllä onnistumaan näilläkin taidoilla, Ursa kestää minun myöhästelyni ja sen, että olen toisinaan sähläämässä jotain sen tiellä, kaunista ja sujuvaa, saati aikaa säästävää se ei kuitenkaan ole. Omat valssini ovat väkisin myöhässä. Koska välistävetokin tapahtuu jo vähän myöhässä, niin myöhässäolo kertautuu vielä enempi valssille. Ei vain mene jakeluun mikä on se oikea aika ja missä pitää olla silloin, kuin koira ponnistaa jne. Tiedän ja ymmärrän kyllä teorian, mutta käytäntö on ihan eri juttu. (Koira etuperin hypyn yli, josta välistäveto hakemalla, mutta samalla liikkuen, kun koiran nenä ylittänyt siivekkeiden välisen linjan meno jatkuu etuperin ripeästi liikkuen niin, että ennen kuin koira ponnistaa itse on jo esteen toisella puolella valssin loppuasennossa valmiina syöttämään kepeille. - Oma selkeä moka välissävedoissa on se, että en juurikaan liiku (jos liikut, liiku aina esteen suuntaisesti), jolloin myöhästyn entisestään.)
Kunhan tätä oltiin hetki taottu, kokeiltiin vielä toisella ohjaustavalla, niin, että menin hyppyjen ulkopuolelle (vasen puoli), kutosen ohi puolittain pakkovalssilla ja työntö seiskan taakse, josta lähetys suoraan kepeille. Tämä onnistui jo heti kerrasta. Tässä vaiheessa meille (mulle) selkeästi se helpompi ja sujuvampi tapa ohjata tämäntyyppisiä kurveja. Seiskalla ei edes tarvinnut enää ottaa Ursaa rintamasuunnalla vastaan, kun se nätisti hyppää takaisinpäin myös käden liikkeellä (käsi liikkuu lähemmäs kroppaa).
Pitää treenata ahkerasti valsseja ja tahkota niitä mahdollisimman moneen treeniin, jotta jossain vaiheessa loksahtaa vihdoin paikalleen, mikä on oikeasti oikea-aikainen valssi - uskon kyllä hyvinkin, että jonain päivänä päässä loksahtaa. :)
Kepeille Ursa haki joka kerta oikein hienosti, eikä 9-putken oikean pään löytäminen tuottanut mitään vaikeuksia - Peten napatekniikka toimii. :) 10-12 kuulemma kuljetan hyvin vaikka ekasessiolla se haltuunotto 11-12 välissä jäikin vajaaksi.
Lopulta kävi sitten niin, että koska rataan tutustuessani olin takonut aivooni 13-putken vasemman pään, niin kyllähän sinne tuli sitten vauhdissa viimeiselläkin kerralla ohjattua. Ursa teki kuitenkin aivan loistavasti ja tämä kohta onnistui hyvin. 12-aita syöttää pikkuisen enemmän 9-putken päästä, joten siinä mielessä olen kyllä erityisen iloinen miten hienosti sainkaan sen siitä putkesta sisälle, minne olikin tarkoitus ohjata. Loistavaa Ursa! Ei haittaa vaikka tehtiin vähän omaa rataa. :)
Tällä hetkellä täytyy laittaa erityispaino tietysti siihen, että ensinnäkin ohjaan Ursaa ja katson sitä, olen siihen kontaktissa, mutta myös ajoitukseen täytyy kiinnittää huomiota. Samoin joissain kohti siihen erityishuomio, ettei kuminauha Ursan ja minun välillä kasva liian pitkäksi, jolloin myös suorituksesta tulee haparoivampaa ja riskialttiimpaa.
ITSENÄISET (piirros ylinnä)
Otettiin kissanruoalla kontakteja. Ensin Aa ruoan kanssa ja naksuttaen (nami myös ylösmenolla), toisella kertaa edelleen nami ylösmenolla, mutta alasmenolla pelkkä tyhjä kippo, johon reagoituaan se sai namin. Täsmälleen sama juttu puomilla. Hienosti se pysähtyy nyt kontakteille. Yritetään pitää tämä. :)
Otettiin myös yksinkertaista rinkulaa, kontakteilla namit. Lähdettiin putkelta ja päädyttiin putkeen. Keinulla Ursa sai namin kädestä. Hyvin meni taas kaikki. Kontakteilla olen lähtenyt siihen, että Ursa on kontakteilla täsmälleen niin kauan, kun sillä on kiinnostusta nameihin ja kontaktilla oloon, mielummin aavistuksen vähemmän aikaa, vapauttavalla kutsulla kuitenkin tottakai pois. Pyrin lukemaan Ursan mielioloa, enkä odotuta sitä liian kauan kontakteilla. Jotain tästä toimintatavasta on näkyvillä Ursassa, sillä on selkeästi yhteistyöhalukkaampi ja virtaisampi ilme ja enempi meno päällä kontaktin jälkeen, kun sen ei tarvitse odottaa liian kauan. En myöskään vaadi istumista, ei haittaa vaikka iskee listonsa kontaktille, mutta se ei ole itse tarkoitus. En halua, että kontakteilla Ursan motivaatio ja kierrokset laskee, pyrin vähän päinvastaiseen, jotta saadaan nopeutta suorituksiin.
Keinua otettiin myös pari kertaa namikipolla. Kissanruoka on kyllä ihan must-juttu!
Lisäksi otettiin itseohjautuvasti kahta hyppyä, samaa kohtaa mikä oli ohjatulla radalla 6-7, treenattiin käteen tulemista ja oikea-aikaista valssia. Ursahan kyllä toimii moitteetta. Omaan päähän kun saisi taottua. Enempi tämä oli ohjaajan sheippaamista nyt. :) Ensin vain käteen tulemista välistä vedossa kumpaankin suuntaan ja sitten tehtiin valssia takaperoisesti. Ensin kutsuin Ursan esteen yli loppuasennossa, sitten vaadin itseltäni yhden askeleen ennen oikea-aikaista loppuasentoa, sitten kaksi askelta jne. Ei mulle ihan vieläkään mikään loksahtanut, mutta ainakin oli yritystä...
Ihan lopuksi otin ilman koiraa ja yritin hakea sitä ymmärrystä mikä on oikea-aikainen valssi. Tiedä nyt tajusinko mitään... :)
Innolla ensi viikkoon.
