Mitään ei osata.

URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGILITYTREENIT 29.5.2008

Kylläpäs osasikin olla treenien jälkeen sellainen olo, ettei osata mitään - ei edes perusjuttuja. Etten osaa edes juosta oikein... Huoh.


Ensinnäkin harpon ja loikin enkä juokse, askeleita pitää lyhentää puoleen, kiirehdin edelle, valssailen miten sattuu ja myöhässä, en anna Ursalle lupaa edetä jne. jne. Tuntui, että jokainen ratojen kohta piti erikseen tahkota läpi, muuttaa ja säätää, jonka lisäksi ihan perusjututkin oli päin mäntyä.

Keskeneräinen olotila. Plääh.

OHJATTU I

OHJATTU II

Loistava mamma!

LUNAN JATKO2-AGILITYTREENIT 27.5.2008

Luna oli ihan hirmu pätevä tänään!! :D Sellainen melko viileä keli, saatiin treenien lopuksi kasteleva kesäsadekin niskaan.

OHJATTU TREENI I

Tälle päivää treenattiin valsseja. Kyseessä melkoisen helppo valssin paikka, elikkäs putken päässä - joskin onnistuin kuitenkin ekalla kerralla sössimään, kun aivokapasiteetti automaattisesti tarjosi tuohon kohtaan mäkelöitä (persjättö). Upeasti mentiin silläkin ohjaussysteemillä. Rimat olivat 50cm korkeudella, viimeinen este oli okseri, jonka taaimmainen rima oli 55cm korkeudella, leveyttä okserilla kuitenkin vain ehkä 15-20cm. Olen erittäin tyytyväinen Lunan tämänpäiväiseen menoon! :) Luna hyppäsi hyvin ja lennokkaasti, eikä okserinkaan kanssa ollut minkäännäköisiä ongelmia. Lunassa oli omaksi itsekseen hyvin vauhtia ja intoa, menomme ei mennyt ollenkaan laiskaksi lönkyttelyksi.

Kolme toistoa taisimme tehdä oikealla kaartuvalla radalla, joista jokaisella Luna hyppäsi todella hyvin ja innokkaasti. Ekakerralla työnsin mukaan väkisin mäkelät, kolmannella kerralla saatiin suorituksesta tasoomme nähden hyvinkin sujuva. Luna ei kuitenkaan missään vaiheessa yrittänytkään ohittaa tai alittaa esteitä, vaan eteni kivasti.

Toisella kierroksella käännettiin esteiden suoritussuuntaa. Jälleen todistin olevani mäkelöihin jumiutunut lahopää, kun ekakerta meni sössimiseksi. Kuin väkisin vääntäydyin mäkelöille, josta samantien pyörähdin valssille, johon en kerinnyt, joten Luna lopetti etenemisen ja kertoi Niinalle haukku-ulisten kommentteja köpelöstä ohjaajasta. Saatiinpa hyvät valssitkin aikaiseksi. Tähänkin suuntaan taidettiin tehdä kolme toistoa. Luna oli todellakin aivan huippueläin! :D

OHJATTU II

Koska treenikerralla oli vain viisi treenaajaa, kun ryhmäämme oikeasti kuuluu seitsemän, jäi lopusta aikaa vielä hyvästi järjestää toisenlainenkin treeni. Jokaista koirakkoa kohti jäi siis käytänössä huomattavasti normaalia enemmän treeniaikaa. Järjesteltiin yhdeksän esteen huima sarja (pari aitaa, putki, kolme aitaa, putki, pari aitaa) - rata. Tässä vaiheessa sadekuuro oli jo kerinnyt kastella innokkaat agilitaajat ja puolentoista tunnin treenipätkä läheni loppuaan. Sanoin julkisesti kovaan ääneen, että nythän me ei tätä Lunan kanssa oteta, kun on mennyt treenit niin hienosti. Luna ei kuitenkaan kestä liian paljon toistoja, se väsyy, on kivempi lopettaa mielummin vähän liian aikaisin, kuin liian myöhään, jotta saadaan pidettyä himo päällä. Kuulutin, että nyt olen nöyränä. Niinpä niin....

Treenaamattomuuspäätöksestäni olin olevinani varma, vaikka kovasti kovasti teki mieli lähteä radalle. Laitoin Lunan autoon, kuin aikomuksena lopettaa tältä päivältä, otin Ursan hetkeksi kentälle, tein sen kanssa muutaman kerran kepit kuudella kepillä (vaikeat kulmat ja takaaleikkaus) ja hyppyytin muurin yli, jonka jälkeen vein sen autoon myös. Siinä vaiheessa iski mieliolo, lankeaminen - jos nyt kuitenkin... Voi pöh, itseäni!!

Periaatteessa treeni meni ihan kivasti, mutta Lunassa ei ollut sitä reippautta ja paloa, mikä sillä oli ollut päällä koko treenien ajan. Lunalla oli väsynyt ja märkä olo - kaikkensa antanut. Kovasti tsemppasin Lunaa, pidin meteliä sen ollessa putkessa ja kannustin, mutta silti menossa oli lönkyttelyn makua. Tottahan uu-kurvi on erityisesti kokemattomalle koiralle tiukka ja se hidastaa koiraa, jonka pitää miettiä miten jalkansa asettelee. Luna teki hienosti treeneissä hommia, vaan on niin pöhkö ja ahne ohjaaja.... Joka vielä etuilee, sama vika siis mitä Ursan kanssa, etuilen liikaa. Luna on kuitenkin hidas koira, jonka kanssa ei ole kiire seuraavalle esteelle, tärkeämpää on odotella ja tehdä yhdessä, sillä löytyy tekemisen palo touhuihin.

ITSENÄISET TREENIT

Itsenäisinä esteinä Aa (+ aita), muuri (+ aita) ja kepit.

Aata otin ensin yksittäisenä (ilman hihnaa ja avustajaa), nami maassa ja juoksukontaktina jatkaen. Mamma suoritti hienosti kolme toistoa, joiden jälkeen siirryttiin aidan taakse ja tehtiin sama aidan kanssa kummankin puolen. Annoin Lunalle mahdollisuuden irrota ja kyllähän se irtosikin luvan kanssa. :) Aidan rima oli 55cm korkeudella ja Luna leiskautti hienosti yli. Lähdettiin yhtäaikaa liikenteeseen, eikä Luna yhtään miettinyt mennäkö yli vai ali. Upeaa.

Aata suorittaessa kävi kiva juttu, kun palattiin onnistuneen suorituksen jälkeen esteiden alkuun, mutta Luna jäi jostain syystä aidan väärälle puolelle. Luna oli todella lähellä rimaa (vain n.5cm etäisyyttä) ja tiesin sen aivan varmasti mahtuvan riman alta (onhan se joskus tullut varmaan 40cm korkeudellakin olevan riman alta) ja tämän todennäköisesti tekevänkin. Osoitin sille, että kiertäisi esteen, vaan Lunapa yllätti... Loikkasi aivan paikaltaan ilman vauhtia ja erittäin läheltä rimaa riman YLI! :) Jotain mamman päässä raksuttaa, että ei mennäkään rimojen ali, vaan ne tulee ylittää. Tämäkin oli hieno askel eteenpäin.

Muurillakin oli kaverina aita. Ensin otin Lunan kanssa muurin kutsuhyppynä. En säätänyt nyt matalammalta, vaan ronskisti suorilta maximuurin kimppuun. Todella upeasti Luna siitä yli leiskauttikin. Kutsuhypyssä otti ihan pikkuaavistuksen takajaloilla tukea palikoista, palikoiden kuitenkaan liikkumatta. Seuraavaan yritykseen testattiin uutta tekniikkaa, lähdettiin Lunan kanssa yhtämatkaa - selvästi into ja hyppyvoima kasvoi. Otettiin myös muutama toisto aidan kanssa, Luna hyppäsi todella hienosti muurin massiivisuudesta huolimatta.

Kepeillä treenattiin taas totuttuun tapaan muutamaan eri otteeseen, jotta saadaan paljon toistoja treenikerralle, mutta ei samalla erää kuitenkaan. Neljällä ja kuudella kepillä tällä kertaa. Luna teki tämänkin esteen kanssa huippuhienosti töitä! Se on tajunnut jo jujun juonen. Namin perässä tekee nopesti ja melkeinpä voisin sanoa, että varmasti. Kokeiltiin myös miten Luna itse hakisi rytmiä ja keppivälejä, oikealta ohjaten parhaimmillaan tällä hetkellä menee niin, että itse olen selkä suorassa ja osoitan vastakkaisella kädellä (oikea) keppejä, jolloin Luna pujottelee. Ei kovin nopeasti, mutta kokoajan suorittaen. Pikkuhiljaa voi apuja vähentääkin - näemmä. Namikäden perässä pujotellessa eri ohjauspuolilla ei ole mitään eroa, eikä paljoaa siinäkään, kun Luna valitsee oikean aloitusvälin, mutta tässä itsenäisemmässä pujottelussa on vielä eripuolilla jonkin verran eroa. Ollan kuitenkin Lunan kanssa aivan alusta asti otettu täsmälleen yhtä paljon toistoja kummankin puolen, joten ei meillä vaikeaa puolta olekaan.

Rytmit hakusessa.

URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGILITYTREENIT 22.5.2008

Treenikerralta puuttui itsenäinen treeni kokonaan, samoin jouduttiin lopulta antaa periksi myös siinä, että olisi tehty samalla radalla toinen ohjattu treeni. Vaikka treenaajia oli vain viisi, niin jokaisella oli sen verran säätöä, ettei kerittykään ottaa toista osiota treeneistä. Yhdellä mentiin.

OHJATTU TREENI
Periaatteessa helponoloinen radanpätkä, josta kuitenkin löytyi yllättäen vaikeitakin paikkoja. Alkuperäinen suunnitelma oli, että vien Ursan oikealta ohjaten näppärästi putken ohi, vaan Aa oli sen verran houkutteleva este, että Ursa pääsi toistamaan sillä virhekäytöstään pariin otteeseen. Parin Aalle ampaisun jälkeen vaihdon ohjauspuoleni vasemmalle, jolla sai myös Ursan ohjautumaan oikealle esteelle. Periaatteessa en kyllä itse tykkää olla ulkokurvissa, vaan joskuspa sekin puoltaa paikkaansa.

Valssilla putkeen ja mäkelöillä aidalle ja siitä vastakkaisen käden jarrulla kepeille, jotka Ursa pujotteli oikein hienosti. Jo alunperin vaikeimmaksi kohdaksi luokittelemani 8-10 pätkä osoittautuikin odotusten kaltaiseksi. Ohjausideana oli hyppyyttää Ursa normisti kasin yli, välistäveto puolivalssilla ja sylikäännöllä ysiaidan yli, josta nenä näyttäisi suoraan oikealle esteelle. Toki näin saatiin se onnistumaankin, vaan pienehköä viilausta vaati, ihan niin yksinkertaista ei toteutus ollutkaan. Ursa ei jostain syystä hiffannut nyt taas sylikääntöä ja kiepahti vähän väärän kautta ylimääräisen lenkin ennen hyppyä. Toisaalta oma kätenikin nousee sylikäännössä kuin väkisin liian ylös. Täytyy treenailla sylikääntöjä ihan matalalla hypyllä ja opetella vaikka kahden käden ohjauksella, jos en muuten saa pidettyä ohjaavaa kättäni kurissa ja koiran tasolla. Samoin ongelma tuntui olevan se, että kuitenkin onnistuin hätiköimään tässä kohdassa, pitäisi pitää mielessä, ettei todella ole kiire minnekään, eikä varsinkaan seuraavalle esteelle, vaan että jokainen kohta ohjattaisiin maltilla loppuun asti. Näistä kahdesta asiasta (hätiköiminen ja korkea käsi) johtuen suoritus meni säätämiseksi. Toinen ongelma odottikin esteen toisella puolella, kun päästin Ursan suvereenisti putken väärään päähän.... Tässä helpotti se, että otin Ursan esteen takaa vastakkaisella kädellä kiini (nenästä kiinni menetelmä) ja siitä putkeen. Hienoa.

Radan loppupätkän olin rataantutustuessa opetellut väärin, joten kun kuulin miten se tulikaan oikeasti suorittaa, en kerinnyt enää takoa sitä päähäni mielikuvaharjoittelulla ja väkisin ohjauksesta tuli tökkivää. Korostuupa kunnollisen rataantutustumisen ja mielikuvaharjoittelun tärkeys radan sujuvassa suorittamisessa. Jokatapauksessa ohjaukset yksinkertaisuudessaan niin, että valssilla ykstoistasen toiselle puolelle, ikään kuin esteiden keskelle, siitä koiraa oikein esteiden yli ohjaten. 14-15 välin halusin kokeilla takaaleikkauksella, vaikka varmastikin kisatilanteessa olisin tehnyt sen valssilla. Tällaisessa kohtaa korostuu sen merkitys, että takaaleikatessa koiran täytyy olla edellä. Kuin väkisin aina ajaudun Ursan edelle ja vedätän sitä. Oman liikkumiseni rytmityksessä on vakavia puutteita, periaatteessa tässä vaiheessa "uraa" se onkin meidän vakavin ongelma, tiedän vauhdin salaisuudenkin piilevän oikean rytmin löytämisessä. Askel kerrallaan... Psyykkausta ja päässä läpikäymistä vaatii vielä paljon. Saimme kuitenkin loppuradan onistumaan, vaikka taas vähän nytkähdellen.

Rytmin löytämiseen täytyy paneutua (toki olen aiemminkin tajunnut sen ja pyrkinyt jo vähän aikaa sen rytmin löytämistä kohti), hakea ne kohdat, joissa pitää porhaltaa täysillä, ne kohdat joissa päästää koira ohi, ne kohdat joissa ottaa pikkuaskeleita, ne kohdat joissa vedättää jne. jne. Samalle radalle saa mahtumaan hyvin monenlaista askellusta.

ITSENÄISTÄ

Treenien lopuksi otin vielä muutamat toistot sylikääntöjä aivan matalalla hypyllä. Keskityin kahden käden ohjaukseen ja ainakin se tuntui sujuvan niin paremmin mitä radalla yhdellä kädellä. Lisäksi otin pariin otteeseen kepit vaikeista kulmista kannustaen ja kivasti Ursa etenikin loppuun asti. Koska radan kinkkisin kohta 8-10 jäi vaivaamaan, niin viilasin sitä vielä oma-aloitteisesti, josta kohdasta sainkin muutaman todella hienon toiston. Tässä vaiheessa ohjasin sylikäännön kahdella kädellä ja se tuntu toimivan huomattavasti paremmin, lisäksi keskityin ohjaamiseen maltilla, enkä hätiköinyt eteenpäin, keskityin Ursan menemiseen, oikea pää löytyi kuin itsestään. Omat treenit sujui kiitettävän mallikkaasti.

Haltuunottoja hallussa olevalla.

LUNAN JATKO2-AGILITYTREENIT 20.5.2008

Suht vilponen treenikeli. Pipa visusti päässä. Yritin säästellä jälleen Lunaa, enkä ottanut montaa toistoa itsenäisiä, että Lunalla riittäisi paukut. Päivän teemana oli haltuunotto.

OHJATTU TREENI IHaltuunotossa ei Lunan kanssa juuri ongelmia, tärkeämpää ainakin tässä vaiheessa on se, että pyrkisi saamaan Lunaa miellummin irtoamaan. Kolmen hyppysuora, jonka ensimmäinen este oli rengas ja sitä seuraavat aitoja. Ideana, että ensimmäisellä kerralla otetaan haltuun jo ensimmäisen esteen jälkeen, toisella kertaa kahden esteen jälkeen ja kolmannella kerralla kolmen esteen jälkeen, jonka otin sitten kummankin puolen. Periaatteessa meni ihan hyvin, Luna "tulee haltuun" mainiosti. Treeni takkusi enemmän silloin, kun ohjasin oikealla, vasemman puolen ohjaukset meni loistavasti.

Erityisen tyytyväinen tässä treenissä olin siihen, miten hyvin Luna hyppäsi rengasta. :) Sain sen hienosti renkaasta läpi, vaikka en näyttänytkään renkaan oikeaa hypättävää reikää kutsuna, vaan oltiin Lunan kanssa enempi rinnan. Yhden epäonnistuneen onnistuimme haalimaan, kun Luna tuli renkaan oikeasta reunasta läpi (itse ohjasin oikealla). Harmi sinänsä, mutta pääosin meni kivasti. Aitojen rimakorkeudet edelleen 45cm, että saadaan Luna oikeasti rimojen yli eikä ali (vaikkei alitusta ole tällä kaudella yrittänytkään).

OHJATTU TREENI IITreenien loppupuolella jäi taas sen verran aikaa, että otettiin pieni takaaleikkaus treeni, jossa koira piti kääntää putken jälkeen aidalle. Luna ei irtoa kovin paljoaa edelle, joten takaaleikkaus tapahtui ihan putken suulla. Ensimmäisellä kerralla onnistuin saamaan Lunan kokonaan ohi aidasta. Toiseen kertaan saatiin onnistuminen, vaikka ihan täydellisetä sujuvuutta ei saavutettukaan, vaan jäipä muhimaan mamman mieleen taas jotain uutta. Pitäisi edelleen muistaa itse pitää ääntä, kun koira on putkessa ja varoitella missä mennään - vaikka selkeästi Luna kuitenkin oikeaan suuntaan putkesta tullessaan katsoi, oli siis tietoinen minun puolen vaihdoksesta.

ITSENÄISET ESTEET

Itsenäisinä puomi, keinu, kepit, pituus.

Puomia otin juoksukontakteilla, ensin hihnassa ja sitten menestyksekkäästi vapaana, ilman avustajia. Miten lie sitten, aion kyllä sinnikkäästi pysyä Lunan kanssa juoksukontaktiopetuksessa, vaikka ainakin eräs treenikaveri säikyttelikin, että myöhemmin voi tulla ongelmia. Vihjaili ja epäili toimintani järkevyyttä. Toisaalta uskon, että asia on täysin eri Lunan tyyppisen rauhallisen lapinkoiran, kuin räjähtävän bortsun kanssa. Toistaiseksi Lunalla on oikein kivasti vauhtia esimerkiksi puomilla, mutta silti se suorittaa kontaktit maltilliseen tyyliinsä. Haluan tietää, mitä seuraa, kun koiralle opettaa alusta asti juoksukontaktit, ideana, että Luna katsoisi kokoajan eteenpäin, alastulolle, jossa aina odottaa nami.

Keinua otettiin taas askeleen vaikeuttaen, mutta kuitenkin pienin askelin edeten. Ensimmäisellä kerralla taas laskeutumisen pehmennys (joskin avustaja jarrutti vähän liikaa ja Luna teki 'lentokeinun' ;) ), seuraavalla kerralla Luna itse laski keinun omalla painollaan, mutta pehmennettiin edelleen viimeistä rämähdystä. Tällaisia onnistuneita taisi olla pari toistoa, kunnes Luna itse laski keinun täydellisesti itse, mutta pyysin pehmentämään sitä rämähdystä mikä kuuluu, kun keinun pää laskee takaisin alkuasentoonsa. Eipä Luna tunnu näitä ääniä jännittävän, kanapullien voimalla mennään mihin vain (vaikka onhan Luna muutenkin sellainen teräshermo, joka ei kavahda mitään). Jonkin verran jäi lopulta harmittamaan se, etten konkreettisesti pysäyttänyt Lunaa keinulle, vaan tein tässäkin juoksukontaktit. Pohdinnan jälkeen taidan muuttaa toimintatapaa niin, että keinulla on kaksi pintaa menetelmä käytössä kunnon pysähdyksellä ja Aalle sekä puomille opetan juoksukontaktit. Ehkä niin olisi varmin ja selkein tapa toimia.

Kepit kuuluvat olennaisena osana jokaiseen treenikertaan. Taas käytin Lunaa muutamaan otteeseen kepeillä, ottaen jokaisella kerralla 2-4 toistoa. Ihailtavaa huomata miten Luna selkeästi on jo löytänyt rytmiä, toki se tulee paljon namin perässä, mutta menossa on jo paljon varmuutta ja sujuvuutta, nopeutta. Tuntuu jo ymmärtävän sen, mistä keppivälistä pujottelu aloitetaan, vaikkei osaakaan toimia itsenäisesti, jos en ohjaa miten tehdään. Eiköhän frau opi vielä sujuvaksi kepittäjäksi.

Pituutta ei kesäkaudelle olekaan vielä aikaisemmin ollut, viimeksi talvella otettu tätä Lunan kanssa. Siihen nähden meni kyllä oikein hienosti ja ilman epäonnistumisia. Luna oli innokas ja mukana touhuissa. Aloitin niin, että Luna sai hypätä kolmen palikan yli namikipolle. Kerta kerralta pidensin hypättävää matkaa, neljän palikan kautta viiteen - kyllä Luna selkeästi kuitenkin katsoo kuinka pitkälle pitää hypätä ja sen loikassa löytyy kyllä tarvittava pituus. Eikä yritäkään kiertää estettä, jonkun verran Lunan siis täytyy tykätä agilitytouhuista, kun kerran suorittaa palkkansa eteen, eikä toistuvasti yritä vain oikaista ja mennä sieltä mistä aita on matalin. Katsotaan mitä mammasta vielä tuleekaan...

Kisatyövelvollisuus

Eilen 18.5. suoritin seuramme kisatyövelvollisuuteni ja olin töissä aamu seitsemästä yli ilta kahdeksaan. Pitkä päivä koirilla itsekseen, vaan nyt voi hyvillä mielin treenata ensi vuonnakin ohjatuissa ryhmissä. Kiva juttu.

Vilu oli, aamulla satoi vaakasuorassa räntää, joka onneksi ennen kisojen alkamista yhdeksältä loppui, oli vain ja ainoastaan kylmää. Eipä käynyt kateeksi kisailijoita - vaan tuskinpa niilläkään kateeksi minua tuli. ;) Hääräsin palkintojen kimpussa eli jaoin sijoittuneille lisäpalkinnot ja järkkäsin, jotta homma toimi. Väliajoilla olin ilmoittautumisessa ja infossa, möinpä muutamat pullakahvitkin buffetissa. Illan tullen siivoiltiin paikkoja ja hääräsin siellä täällä, yleisimmeisenä siis lähinnä.

Sujuvia ja kauniita ratoja, huippusuorituksia ja upeita pareja, erityisesti muutama seuralainen jäi mieleen. Tietenkin ihan ensimmäisenä vasta vappukisoissa 1.5. uransa aloittanut 20kk kelpienarttu, joka ohjaajansa kanssa nappasi eilen viimeisen nousunollansa kakkosiin ja starttasi perään kakkosissa kahden kisan verran - jokaiselta radalta voittonolla! Nämä nähdään ihan kohta kolmosissa - ja pari on todella kisannut vasta yhteensä kuusi kisaa (jokaiselta kuudelta radalta ensimmäinen palkintopalli). Ei tuollaisia koirakkoja ole.... Ei voi kuin ihailla.

Taitavaa työskentelyä.

JYVÄSKYLÄ 17.5.2008
Tuomari Marja Lahikainen (A- & B-kisa) ja Sisko Pulkkinen (C-kisa)

Maxi3, A-kisa, ihanneaika 46.
Tulos HYL

Maxi3, B-kisa, ihanneaika 47.
Aikavirhe -0,31. Ratavirheet 0.
Tulos 0. Sijoitus 6./31.

Maxi3, C-kisa, ihanneaika 34.
Aikavirhe +5,10. Ratavirheet 0.
Tulos 5,10. Sijoitus 4./30


Kotiuduimme juuri kisahumusta Pohjanlammen koulun kentältä, Kuokkalasta. Saatiin aika lämmin ja aurinkoinen päivä, vaikka onneksi tuuli vähän leyhäytteli, jotta ei ihan tukalaksi mennyt. Kenttä pölisi kyllä ja radalla tuli kuuma, mutta metsän viileydessä oli kiva käydä läämmittely- ja jäähdyttelylenkeillä.

Päivälle tuli kolme starttia, mietin jo, että jos näyttää pahalta, niin jätän viimeisen starttaamatta. Viime viikonlopusta tiesin, että Sisko Pulkkisen ratojen ihanneajat ovat lähes epäinhimillisiä. Onneksi A- ja B-kisan tuomaroi Marja Lahikainen, jolla oli selkeästi stressittömämmät ihanneajat, vaikka tottakai niihinkin päästäkseen pitää suorituksen olla melkoisen sujuva.

A-KISA

Päivän eka startti meni penkin alle. Ensimmäinen moka tapahtui vaiheessa, kun ohjasin Ursan puomilta putkeen. Ursa valitsi ihan oikean pään, mutta itse turhaan hätiköin samantien toiseen suuntaan kepeille ennakoiden, joten Ursa laittoi liinat kiinni ja peruutti putkesta ulos. Siitä ensimmäinen vitonen.

Toinen virhe tuli kepeillä. Ursa pujotteli kisatilanteeseen nähden nopeasti (josta olen kyllä todella tyytyväinen), rytmi meni kuitenkin sekaisin ja Ursa jätti yhden välin pujottelematta. Aavistuksen pohdin mitä tehdä ja kävin kiertämässä viimeisen kepin, jotta kepit loppuivat oikein. Tästä hylky kuitenkin. Jäin kyllä miettimään tätä, piti oikein tavaa sääntökirjaa, josta otteita seuraavaksi. PUJOTTELU, Arvostelu. Hylkääminen: estesuoritus tulee päättää oikein, muuten suoritus hylätään seuraavalla esteellä. Kieltäytyminen: koira joutuu palaamaan takaisin esteelle. Ratavirhe: keppivälin ohittaminen. Oman ymmärrykseni mukaan meille olisi pitänyt tulla kepeiltä Ursan kanssa kymppi eikä hyllyä - vaan samapa tuo, ei se olisi enää rataa pelastanut.

Loppu menikin ihan kivasti. Erityisen tyytyväinen olin siihen, miten sujuvasti ja helponoloisesti sain Ursan putkeen nummero 13. En estellyt liikaa, vaan ronskisti ohjasin Ursa vasemmalla puolellani ohi väärän pään ja hienosti kohti oikeaa putken suuta. Saatiin vältettyä kaksi ansaa, toinen putken pää ja valloittava Aa. Loistavaa!

Samoin olen iloinen siitä, että sain Ursan kauniisti 16-aidalta keinulle takaaleikkauksella. Loppuosa meni virheittä, mutta tyhmästi otin etumatkaa ihan liikaa keinulta ja takaaleikkaus tapahtui melkein paikaltaan, samoin valssi renkaalle oli myöhässä. 18-19 kaarroksesta tuli aika väljä.

Ekarata oli omalta osaltani vähän kokeileva, Ursakin ilmoitteli, kun ohjaukseni oli niin kökköä, varovaista ja myöhässä. Mulla on ollut vasen reisilihas jumissa jo reilun viikon, selkeästi oli jo paranemaan päin, vaan eilen töissä onnistuin reväyttää sen lievästi. Mietin kovasti jätänkö kisat väliin, mutta en malttanut. Tänään pidin erityisesti mielessä sen, että lihakset pysyisivät lämpimänä normaalia paremmin, venyttelin ja verryttelin. Ajattelin, että kokeilen miltä tuntuu, jos juokseminen on tuskaa, en starttaa. Onneksi jalka toimi, vaan ihan maksiminopeuteen en uskaltanut kiihdyttää, varsinkin A-kisassa näkyi se, että olin kokeilumielellä.

B-KISA

Tokastartti meni huomattavasti edeltäjäänsä loistavammin, edelleenkään en uskaltanut täysillä revittää, mutta selkeästi reippaammin kyllä, reisi tuntui vähän oudolta ja selkeästikään ei niin normaalilta, mutta varsinaisesti ei tehnyt kipeää.

Suoritus oli sujuva ja tuloskin sen mukainen. Toinen kolmosluokan nolla meille! :D Siltä osin ei tietenkään pahaa sanottavaa, vaikka olikin aikalailla meidän yhteistä perusmeininkiä, ei siis mitään silmiinpistävän mahtavaa. Loistava kohta oli putkelta keinulle, jossa erityishuomio ohjaajan oikea-aikaiseen valssiin, tuntui, että olin kuin vahingossa ihan nappipaikassa - tiedä sitten miten se tapahtuikaan... Oikein kivaa menoa.

C-KISA

Tämä hirvitti jo ihan heti, jos Ursan jaksaminen tai oma jalkani olisi näyttänyt merkkejä lopahtamisesta, en olisi startannut ensinnäkään. Rata oli kuitenkin sen verran kivanoloinen, etten taaskaan malttanut olla menemättä... Tuomarin puhuttelussa suljin korvani, en edes halunnut kuulla ihanneaikaa.

Eihän tietenkään päästy tuomarin tiukkaan aikaan - ei muuten päässyt kukaan muukaan maxi... Yksi 0,79 ja kaikki muut yliaikaa. Yhteensä kuusi nollasuoritusta ja meidän neljänneksi nopein. Ihan ei päästy palkinnoille, mutta olen kyllä erityisen tyytyväinen muuten. Missään tapauksessa ei mennyt huonosti. Rata oli hyppyrata ja periaatteessa paljoltikin meidän näköinen. Sen verran haltuunottoa ja tiukkaa kurvia, että peitottiin nopeammat ja sooloilevat hyllyttäjät, mutta myös sen verran suoraa, että saatiin kiihdytelläkin.

Yritin välttää ohjauksessa valsseja, selvittiin kahdella. 5 ja 6 aitojen välissä takaaleikkasin (monet valssasivat), valssilla kasille ja samoin ysille, jotka olivatkin sitten onneksi meille radan ainoat. 17-putkesta mäkelöillä 18-aidalle. Ursalla oli tässä vaiheessa sen verran vauhtia, että takaaleikkauskin olisi onnistunut, vaan en siinä tiimellyksessä lähtenyt ottamaan suunnitelmaa B käyttöön.

Rata oli kiva suorittaa ja meidän meno sujuvan tuntuista. Ei mitään ylimääräisiä kömmähdyksiä ja kiepauksia. Taitava Ursa! :D

A-kisan jälkeen tunnelma ja mieliala oli vähän lattea, vaan onneksi loppupäivä näytti, että meissäkin on potentiaalia. Toki täytyy tuolle vauhdille tehdä vielä jotain, mutta ainakin meillä on selvät mahdollisuudet korkeammalle. Vielä meille palkintopaikkakin heltiää. ;)

BH Nutukas Ursula

PALVELUSKOIRIEN KÄYTTÄYTYMISKOE

Jyväskylän mlk, 15.5.2008
Tuomari Pirjo Pasanen

OSA A. Tottelevaisuusosuus.

Kytkettynä seuraaminen (15p) - erinomainen
Vapaana seuraaminen (15p) - erittäin hyvä, -1
Liikkestä istuminen (10p) - puutteellinen, -6
Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo (10p) - erinomainen
Paikallaolo häiriön alaisena (10p) - erinomainen

OSA B. Kaupunkiosuus.

1. Suhtautuminen henkilöryhmään - hyväksytty
2. Suhtautuminen polkupyöräilijöihin - hyväksytty
3. Suhtautuminen autoihin - hyväksytty
4- Suohtautuminen lenkkeilijään - hyväksytty
5. Suhtautuminen muihin koiriin - hyväksytty
6. Liikenteen keskelle yksin jätetyn koiran käyttäytyminen ja suhtautuminen eläimiin - hyväksytty

KÄYTTÄYTYMISKOE HYVÄKSYTTY.


Käyttäytyjää voi tästä päivästä lähtien tituleerata nimellä, BH Nutukas Ursula.
On tää hienoo!! :D

Suoriuduttiin yllättäen melkoisen hyvinkin jopa, saimme kiitosta nätinnäköisestä tottelemisesta ja teknisesti oikeista suorituksista. Ursa suoritti rauhallisesti ja hienossa kontaktissa, piti kivasti seuraamispaikkansa ja toimi yksiin ohjaajansa kanssa. Saimme positiivista palautetta, vaikka täytyy myöntää, ettei suorittaessa tuntunut ihan siltä, että olisi mennyt mitenkään erityisen loistavasti....

Ensin kävimme läpi seuraamispätkät, jäävät liikkeet ja luoksetulon. Samaan aikaan kun parimme nuori bordercollie uros Riitti oli paikkamakuussa.

Kytkettynä seuraamisessa Ursa jaksoi skarpata loppuun asti, vaikka jonkun verran huomasi (tosin minä itse taisin olla ainoa, joka sen huomasi...), ettei Ursa ole tottunut juurikaan seuraamaan hihnassa. Pitkälti kun treenaan Ursan kanssa vapaana, lähinnä sen takia, etten vahingossakaan antaisi hihnalla pakotteita, vaan vahvistaisin mielummin oikea-aikaisesti nappisuorituksesta. Jokatapauksessa Ursa oleentui tilanteeseen ja seurasi kivasti hihnassakin. Jonkun verran taisin itse olla kipsissä (vaikken mikään kisajännittäjä olekaan), kun heti aluiksi menin askeleiden laskemisessa sekaisin ja käännyin selvästi liian aikaisin takaisin tulosuuntaan. Tuli pieni kiire, että kerettiin liikkua omat kymmenet askeleensa sekä juosten, että matelehtien. Käännökset olivat kivoja, pysähtyessä Ursan perusasento jäi vähän liian eteen (näin käy hyvin usein treenattaessakin, täytyypi ruveta oikaisemaan). Henkilöryhmässä Ursan kontakti piti, eikä härkkinyt ihmisten luokse, erästä taisi ihan hiukan nuuskaista, itsekin pysyin kärryillä ja tehtiin oikein mallikas kahdeksikko.

Kun irrotin hihnan vapaana seuraamista varten, Ursa skarpaasi selvästi. Henkilöryhmä meni näpäkästi alkuinnostuksessa, samoin ensimmäinen suora (50 askelta). Nyt jo pysyin laskuissakin mukana ja askellettiin riittävän kauas - käveltävä matka on yllättävän pitkä seuruutettavaksi, Ursan kontakti pysyi hyvin ja se piti oikean paikkansa sivulla, täyskäänöskin oli oikein nätti. Juoksuosuudessa Ursa jätätti pikkuisen ja vaati hienoista innostusta, johon päädyin sortuvani, jotta Ursan motivaatio säilyisi. Näillämain tuntui, että ihan kohta lopahtaa. Ensimmäisestä oikealle suuntautuvasta käännöksestä tuli väljä ja ongelma vain paheni toisessa käännöksessä. Ursan seuraamiskestävyys oli koetuksella, BH-kokeen seuraamiskaavion mukaan askeleita tulee ottaa teoriassa 160, plus lisäaskeleet liittyen henkilöryhmään, sekä tietysti koko hoito tuplana, ensin kytkettynä ja sitten vapaana. Vapaana seuraamisen lopussa Ursa rupesi jätättää, periaatteessa ei paljoaa, eli todennäköisesti näytti ihan hyvältä yleisön näkökulmasta, mutta omasta näkökulmasta kymmenenkin senttiä tekee melkoisen paljon, erityisesti kun kuitenkin on suorituspaineitakin päällä.

Meidän jännäriliike oli alunperinkin liikkeestä istuminen, valmisteleva osuus oli kunnossa, mutta istutettaessa annoin aivan liian voimakkaan käskyn puolitahattomine vartaloapuineen (oma jännitys ja epävarmuus näkyi kyllä tallaisessa, kun tiesin, ettei välttämättä tule onnistumaan) ja Ursa pisti makuulle, todennäköisesti paineistuneena ja tilannetta sekä osapuolia rauhoittaakseen. Olisi vain pitänyt luottaa ja käskyttää nätimmin, vielä kentän laidalla Ursa tiesi ihan taatusti "istu" ja "maahan" käskyjen olennaisen eron.

Liikkestä maahanmenoa en kovasti varmistellut, varsinkin, kun Ursa oli juuri maahan mennyt, tiesin, että maahan menee uudelleenkin. Etenin matkaa vauhdilla ja Ursa tipahti maahan, joskin tuomari sanoi, että voisi mennä vieläkin nopeammin maahan. Luoksetuloa jännäsin myös hiippasen, siitä on kuitenkin sen verran vähän aikaa, kun Ursa tajusi eteentulemisen jalon taidon, joskin sen jälkeen se onkin ollut varma ja tiivis. Jokatapauksessa kuulin oman ääneni "luokse" käskytykseni epäluonnollisen pinkeänä, Ursa lähti kyllä hyvin mutta hidasti loppuun, vaikka normaalisti tulee vauhdilla perille asti. Tuomari sanoikin, että koiran tulee tulla samalla vauhdilla perille saakka. Edestä sivulle Ursa kääntyi kivasti.

Paikkamakuu häiriön alaisena tapahtui, kun samainen parimme bortsu Riitti suoritti ihmisensä kanssa muut tottelevaisuusosioon kuuluvat liikkeet. Ursa jäi hyvin ja makasi rauhassa. Ei oikeastaan kummempaa negatiivista kommentoitavaa. Itse yllätyin siitä, miten lyhyt matka se loppujen lopuksi oli, millä etäisyydellä seistiin selkä koiraan päin. Olemme Ursan kanssa treenanneet huomattavasti pidemmiltäkin matkoilta. Ursa ei ottanut häiriötä toisesta koirasta tai ruvennut puuhailemaan omiaan, vaikka pitikin malttaa n. 10min, mitä toisen koirakon liikkeiden suorittaminen kestää. Hjuva hjuva!

Kaupunkiosuus meni loistavasti, arjen tilanteissa toimiminen ei tuolle kyllä tuota onkkelmia, oikeastaan ei mitään kummoisempaa mainittavaa, Ursa oli ihan cool kaikissa tilanteissa.

"Wau! Te ootte uskomattomia! Onnea!"

Käyttäytymistä.

Lunan agitreenien lopuksi hoksasin saaneeni tekstiviestinä ilmoituksen, että olemme Ursan kanssa saaneet varapaikan BH-kokeessa, otin sen vastaan. Hiippasen jännittää, kun ei ole ihan niin tosissaan nyt treeaillut, vaan otettiinpa illan päälle pientä treeniä jäähdyttelylenkin lomassa.

Pitkähköjä seuraamisia käännöksineen, pari luoksetuloa ja liikkeestä jäämisiä. Istuminen taitaa olla kököin liike tällä hetkellä, ilman pientä taka-askelta se ei istahda, vaan jää seisomaan. Todennäköisesti kokeessa kuitenkin varmistan liikkeet, vaikka joutuisinkin ikäänkuin kaksoiskäskyttämään tai pysäyttämään liikkeen hetkeksi.

Pari paikkamakuuta vielä agikentän laidalla niin, että toiset treenasivat ihan vieressä (vastannee pitkälti sitä tilannetta, mikä käyttäytymiskokeen paikkamakuussa vallitsee, kun toinen suorittaa vieressä liikkeitä luoksetuloineen). Ursa pysyi hyvin. Oma epävarmuus vain tuohon on, kun ei ollenkaan pääse näkemään mitä koiran päässä liikkuu - huomenna voisi ottaa taas peilin avulla. Tavattoman pitkiä pätkiä en ottanut, minuutin ja kaksi minuuttia. Kunhan saisi sen mielenkiinnon pysymään yllä, ei se välttämättä toisista koirista kiinnostu, mutta tylsistyessään kyllä sijaistoimintona ympärillä olevista hajuista.

Koe järjestetään tostaina Palokan viihdekeskuksella, jossa käytiin tsekkaamassa saman tien paikat. Otettiin kentällä patukkaleikkiä, jonka jälkeen luoksetulo todella pitkältä matkalta (100-150m), kentän vastakkaisilta laidoilta. Ursa lähti makuulta hyvin ja laukkaa kyllä luokse ja istuu nätisti eteen - tässä ollaan menty hurjasti tänä vuonna eteenpäin.

Huomenna vielä loppurutistus sen liikkeestä istumisen kanssa....

Jos koskaan kaupunkiosuuteen asti päästään, niin siinä ei enää pitäisi olla mitään jännitettävää - ainakaan kovin.

Kepit alkaa sujua.

LUNAN JATKO2-AGILITYTREENIT 13.5.2008

Viileä keli, Killerille ajellessa satoi jopa jotain rännän ja rakeiden välimuotoa. Treenien lopussa ilta-aurinko pilkahteli ja suojapaikassa jopa lämmitti, vaan pipo oli päässä... +2.

OHJATTU TREENI I

Tämän päivän ohjatun treenin teemana oli takaaleikkaus. Pari aitaa ja suora putki. Ensin koira vain putkeen, sen jälkeen yhden aidan takaa, viimeisenä vaiheena koira ohjataan kahden aidan takaa ja takaaleikkaus toka-aidan ja putken välissä. Tänäänkin yritin pitää toistot vähissä, enkä turhaan tehnyt ensimmäisiä simppelimpiä vaiheita kummaltakin puolelta. Namitäti-Niina palkkasi eka- ja tokavaiheessa, varsinaisessa takaa-leikkaus harjoituksessa nami tuli ohjaajalta.

Luna lähtee hyvin ja tekee itsenäisesti, etenee, eikä ihmettele takanaleikkaamista. Itse pitää jatkossa vain petrata sitä, että ilmoittelen Lunalle minne putken jälkeen pitää kääntyä, pitää pitää äntää silloin, kun koira on putkessa. Tällä kertaa keskityin aikalailla etenemisen kannustamiseen ja haltuunotto jäi vähemmälle. Ei tahkottu kuitenkaan ohjaajan virheitä, pitää muistaa seuraavalla kerralla.

OHJATTU TREENI II

Kun aikaa vielä treenien lopuksi jäi niin otettiin pientä pätkää, ideana lähinnä mutkaputkeen meno. Me ei otettu Lunan kanssa suuria, sen verran väsyneen oloinen rouva oli. Yhden aidan takaa putkeen ja mäkelöillä (persjättö) palkka, pari toistoa.

ITSENÄINEN TREENI

Ohjauskuvioille varattuna kolmen aidan rypäs ja kaksi rinnakkaista aitaa (viimeksi mainittuja ei Lunan kanssa otettu, periaatteessa voisi treenata vaikka välistävetoja, kasia, takaahyppyjä jne.), kepit, rengas ja keinu.

Aitojen kanssa sai pieniä ohjauksia otettua, kuljetusta työntämällä kumpaankin suuntaan. Valsseja molempiin suuntiin. Meni ihan kivasti. Pidin hyppykorkeudet matalalla ja mamma loikki hyvin.

Keppejä otettiin muistaakseni kolmeen eri otteeseen, jokaisella kerralla pari kolme toistoa. Luna oli tavattoman näppärä. :) Vauhtiakin jo on ja suorittaminen namikäden perässä on melkoisen sujuvaa jo. Toki epäonnistumisiakin, lähinnä johtuen ohjaajan hätiköimisestä, vaan jokatapauksessa keskimäärin oikein kivoja kepityksiä.

Renkaalla tehtiin aikalailla samantyyppisesti mitä viime viikollakin. Kutsuhyppyjä ensin, jonka jälkeen sivummalta (kumankin puolen), kuitenkin varmistaen, että koira hyppää oikeasta rei'ästä. Luna sujahtaa hienosti maxirenkaasta, eikä yritä sivustoilta. Ehkäpä tästä tulee Lunallekin himoeste, jolla suorittaessa voipi brassailla, kuten Ursa tekee.

Keinu oli myös viime viikolla ja sen suorittamisessa on jo nyt näkyvillä selvä kehitys. Luna tajusi kivasti, että ollaan kiipeämässä ylös, eikä yrittänyt oikaista suoraan maitse namikipolle. Edelleen nakitin trenikaverin pehmentämään keinun laskeutumista, enemmän niin, että Luna itse laskisi keinun painollaan, mutta viimeinen rämähdys pehmennettäisiin vielä. Kivoja suorituksia. Ainoa ongelma oli se, että Luna istahti alastulokontaktilla vinoon aina, kun ohjasin vasemmalla, oikealla ohjatessa istahti suoraan. Periaatteessa pitäisi pidättäytyä noista istumisista, pitää todellakin kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta ja opettaa Lunalle juoksukontaktit. Ensikerralla kontakteilla namikippo maahan, mutta matka jatkuu välittömästi namin syömisen jälkeen, näin ollaan kuitenkin suoritettu alusta asti ja näin suoritettiin muistaakseni myös viime viikolla - mistä lie tämänkertainen hairahdus.

Ympyrä sulkeutuu - yliajalla.

JYVÄSKYLÄ 11.5.2008
Tuomari Sisko Pulkkinen

Maxi3, A-kisa, ihanneaika 41.
Aikavirhe +13,30. Ratavirheet 10.
Tulos 23,30. Sijoitus

Maxi3, B-kisa, ihanneaika 39.
Aikavirhe +7,88. Ratavirheet 5.
Tulos 12,88. Sijoitus


JATin perinteiset äitienpäiväkisat, kotikisat. Tasan vuosi sitten samaisissa kisoissa startattiin Ursan kanssa kisauramme, tänä vuonna kisataan jo kolmosissa. Lopputunnelmissa lähinnä ärsytys tiukoista ihanneajoista, sekä toisaalta myös omista mokista. Radat olivat suoritettavia, mitään liian vaikeita paikkoja siellä ei ollut, oikeastaan suurin kompastuskivi tuntuu olevan älyttömän tiukat ajat, joihin pitäisi päästä.


A-KISA

Lähdin draiviasenteella, pääosin pitäen mielessäni sen, että kulkisin samaa matkaa Ursan kanssa. Lähdötkin jo otin huomattavan yhtäaikaa, en ottanut juurikaan etumatkaa. Keskimäärin suoriuduimme ihan nopeasti ja sujuvasti, vaan kompurointeja oli kyllä myös erityisesti ohjaajan puolelta... Ekaradalla harhauduin radalta putken jälkeen, kun vein Ursan liian vasemmalle, vaikka este oli suhteellisen oikealla. Kumma tunne, kuin sekunnin murto-osan aivot löi tyhjää: "Tässä sen esteen piti olla...". Korjasin, vaikka jälkeen päin ajatellen olisin hyvin voinut ottaa sujuvasti tarkoituksellisen hylynkin, vaan tällä kertaa toimin näin. Toinen kompastus ekaradalla tapahtui putken suulla, Ursa oli menossa hienosti oikeaan suuntaan, mutta jostain syystä se törmäsi putken oikeaan laitaan, jonka jälkeen oli hetken pöllämystyneenä, meni kyllä putkeen kun ohjastin uudestaan. Näissä kohdissa saimme varmasti sitten tuhrattua niitä kallisarvoisia sekunteja, yliaikaa huimasti, kaksitoista ja risat...

Kontaktit varmistin ja ne menikin kaikki hyvin. Sisko Pulkkisella oli ainakin tänään aika paljon putken epäloogisia päitä, kaikkiin päihin sain Ursan hyvin ohjattua. Näistä seikoista olen tyytyväinen kyllä.


B-KISA

Tokarata oli ensimmäistä huomattavasti sujuvampi ja tuntui, että olisi ollut nopeakin. Alkuperäinen ajatus heti radan jälkeen oli, että olisi tullut nolla - jännitin vain, että riittiköhän aika. Yllätys oli suuri, kun tuloslapussa luki 5 ja yliaikaakin oli rapiat 7 sekuntia. Hämmästys ja pettymys kieltämättä. Kovasti ensin mietin mistä virhe olisi voinut tulla, ainoa, joka tulee mieleen on se, että meillä oli Ursan kanssa kosketus. Aalle mennessä olin ulkokurvissa ja meillä oli törmäyksen tapainen, vaikka en kyllä itse muista, että olisi fyysistä kontaktia ollut - miltä lie sitten tuomarin näkökulmasta näyttänyt...

Tällaisten ihanneajat tuntuvat kurjalta, kovasti olisi tehnyt mieli tietää radan pituus, jotta olisi voinut laskea vähän etenemisnopeutta. Ainoat, jotka pääsivät kummallakaan radalla ihanneaikoihin olivat Janita Leinonen ja Jaakko Suoknuuti sikanopeilla bortsuillaan, hekin vain parin sekunnin miinuksella...

Kesäkauden kiemuroita.

URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGILITYTREENIT 8.5.2008

Treenataan kesäkautta Kortelaisen Tuijan ohjaksissa 3.lk kisaavien ryhmässä. Viimeksi viime kesänä olin Tuijan koulutettavana mölliryhmässä. Sen jälkeen ollaan Ursan kanssa käyty JATin riveissä Kilpailemaan-kurssi, treenattu 2.lk kisaavien ryhmissä kaksi treenikautta ja oltu mukana HuPiJa 2008-projektissa, josta on ollut valtavasti hyötyä ja oppia. Tuijalla jos jollain on avaimet saada potkittua meihin lisävauhtia tällä kaudella - katsellaan.

OHJATTU TREENI I

Eka treeni oli kohtuu sujuva ja looginen suorittaa. Ekayrityksellä olin liian edellä Ursaa ja kutosputki imi väärään päähän, kun olin paremmin Ursan kanssa samaa matkaa menossa, vauhti pysyi kovempana ja itselläni jäi enemmän aikaa vedättää Ursa oikeaan päähän putkea. Pitäisi osata enemmän käyttää hyväksi sitä ajatusta, että viekin koiran ikäänkuin ihan eri esteelle, josta päästää ansan jälkeen irti. Esimerkiksi tällä treeniradalla hämyaitaa putken vieressä voi käyttää hyväksi - onkin viemässä koiraa ikäänkuin aidalle. Koiranhan saa vietyä minne vain, suotta tekee putkien vääristä päistä peikkoja.

Toiseen putkeen Ursa meni hyvin niin, että Ursa oli minun ja putken välissä. En viitsinyt tehdä sinänsä tarpeetonta valssia väliin. Oma ongelma oli kyllä se, etten päästänyt Ursaa tarpeeksi ajoissa irti, pidin sitä liian kauan hallussa, jolloin putkeen menosta tuli kulmikas ja vähän töksähtävä. Koiranhan voi päästää irti jo siinä vaiheessa kun ansapää on ohitettu, periaatteessa jo melkein kohdalla.

Kepit Ursa teki ihailtavan nopeasti, loppuun asti, vaikka kuroin lopussa etumatkaa. Tällä lailla avoin kulma rupeaa oikeasti sujumaan jo. Tässä ekatreenissä otin kepit niin, että jäin keppien oikealle puolelle.

Ursan kanssa vauhtia saa kaikkein parhaiten, kun tekee sen kanssa töitä yhdessä ja samaa matkaa. Kun välimatka kasvaa, niin Ursan vauhti hidastuu selvästi. Pitää olla ihan rinnalla tsemppaamassa ja raivokkaasti luomassa tekemiseen draivia.

OHJATTU TREENI II

Kakkostreeni oli huomattavasti ekaa vaikeampi, sinänsä treenit olivat väärin päin. Ursa rupesi olemaan jo väsynyt - samoin minä. Ei meinannut puhti riittää vaikeisiin pyörityksiin, toistuvasti teki pöljiä mokia, jokseenkin vaikea treeni meille...

Putkeen mennessä jo tuli eka moka - näinkin helpossa paikassa. Koira näkee hypyllä loogisemmin putken väärän pään ja jos etäisyyttä ohjaajaan on liikaa itsenäisten ratkaisujen riski kasvaa, kun haki Ursan kakkosesteeltä ja vei kädestä putkeen, toimi hienosti.

Kepit otin tässä treenissä niin, että menin keppien vasemmalle puolelle ja näytin Ursalle ekavälin, hyvin toimi näinkin, vaikkei tällaisia syöttöjä olla juuri treenattukaan, kun vaikeimpia ovat selkeästi ollut avoimet kulmat, joissa jään itse oikealle ohjaamaan.

7.-10. aidat oli radan kaikkein vaikein kohta, johon emme harmittavasti ihan sujuvaa suoritusta edes saaneet. Ihme kiekuraa, sellaista jota ei ole ennen tullut tehtyäkään - tällaista uutta treenattaessa pitäisi olla ihan skarppina ja virkeänä, tällaisen treenin paikka ei siis ole parhaimmillaan puolentoista tunnin treenisession lopussa. Jokatapauksessa takaahypyn jälkeen kierrättäessä sanomisesta huolimatta pari kertaa käänsin Ursalle selän, itsekin vain aivot sokeana ihmetellen, kun en näe koiraa... Kun pidin mielessä, että Ursa näkyy kokoajan ja kulkee kuin käsieni välissä saatiin vauhti edes jotakuinkin säilymään. Tieltä peruuttaen ja ysihypylle vieden tekeminen säilyi, ysiltä valssilla kympille ja putkeen. Olisin mieluusti kokeillut 9.-10. väliä sylikäännöllä, mutta kouluttajalta tuli napakka vastalause, että vauhti pysähtyy, näin tiukassa viemisessä tulee turhaa kyselyä koiran puolelta. Kenties, mutta olisihan tuon mieluusti edes kokeillut. Tällaista kieputuskohtaa täytyy joku kerta itsenäisesti treenata jossain, rakentaa omat kuviot vaikka tuossa lähikentällä.

Kepeille vieminen onnistui jälleen hienosti, siitä olen kyllä erityisen tyytyväinen. Juoksutauon kuuden harjanvarren treenit teki tehtäväänsä - vaikka sittemmin naapuruston huligaaniteinit veivätkin harjanvarret kentältä, täytynee investoida uusiin, keppitreeniä pitäisi päästä tekemään päivittäin tai ainakin liki päivittäin.

ITSENÄINEN TREENI

Kentän laidalle rakennettiin hyppysuora, jonka päähän hyppyneiliö. Tulevana sunnuntaina 11.5. on JATin perinteiset äitienpäiväkisat, jossa kolmosluokkien tuomarina Sisko Pulkkinen, hänellä on kuulemma tapana laittaa radoilleen mm. ulkokulmia.

Tätä treeniä oli kiva soveltaa, Ursa ohjautuu hyvin takaa, eikä valitse omia juttujaan, jos vain pidän ohjauksen päällä. Kokeilin myös takaaleikkausta kakkos ja kolmos aitojen välissä ja Ursa haki kivasti sivulle. Samoin testasin takaalekkaamista suoran kolmannen ja neljännen hypyn välissä, Ursa kääntyy kyllä hienosti - edelleen, jotta pystyin kääntämään sen hyppäämään takaa. Otimme myös namikipolle irtoamista ja "Eteen!" käskyä.

Ursalla riitti into itsenäisessä, mutta sain noottia toisen ohjatun treenin aikaan Tuijalta. Pitäisi malttaa ottaa koiran kanssa itsenäistä treeniä niin vähän, että paukkuja riittää myös ohjattujen treenien toiseen osioon. Jokatapauksessa meillä on ilmeisesti tarkoitus kesän treenijaksolla ottaa pari eri ohjattua treeniä, Ursaa pitää ruveta säästelemään. Treenata sen kanssa mielummin liian vähän kuin liikaa, jotta sille (ja itsellenikin) jää himo päälle - vielä vähän olisi voinut ottaa. Pidän mielessä, pakko malttaa olla treenaamatta.

Selvästi huomasi sekä itsestä, että Ursasta, että kevätkauden tunnin treenien jälkeen puolitoista tuntia tuntui pitkältä ajalta, kesä tekee vauhdilla tuloaan ja ilman lämpötila nousee, sitä enemmän täytyy pitää mielesä, että säästää koiran puhtia oikeisiin koitoksiin. Muutama itsenäinen treeni vain, kenties sytyttelyksi alussa, joku välissä ja lopuksi vielä, jos intoa tuntuu riittävän, ei kuitenkaan niin, että kaikki odotteluajat viipyilee itsenäisen treenin parissa (kärjistetysti).

Lunan agi ja Ursa kuokkii.

LUNAN JATKO2-AGILITYTREENIT 6.5.2008

Mammalla oli agitreenit pitkästä aikaa. Viime syyskaudella 2007 käytiin Lunan kanssa alkeiskurssi, josta jatkettiin talvikaudella Jatko1-ryhmässä. Kevät pidettiin taukoa ja nyt kesäkausi 2008 treenataan Niina Niemispellon Jatko2-ryhmässä.

OHAJTTU TREENI

Päivän teemana oli irtoaminen. Varsinainen ohjattu treeni käsitti kolmen aidan suoran, sekä näihin 90 asteen kulmassa olevan hämyaidan. Namitäti-Niina odotteli suoran päässä kera nakkien.

Kerkesin ennen suoritusvuoroamme muistutella yksittäisellä aidalla Lunan mieleen sitä, mitä tälle esteelle pitikään tehdä. Otin pari matalampaa hyppyä, josta pikkuhiljaa korottaen maksikorkeuden alarajoille. Lähinnä kutsuhyppyinä, yrittäen tehdä ensimmäisestä kerrasta pitkään aikaan Lunalle mahdollisimman helpon, yrittäen välttää virhesuorituksia. Luna teki töitä kuuliaisen varmasti ja rauhallisen innokkaasti.

Ohjattu treeni meni loistavasti. Rimat eivät olleet maksikorkeudessa, lienivät jotain 45-50cm tienoilla. Tarkoituksena oli hyppyyttää koira ensin yhden aidan takaa, sen jälkeen kahden takaa ja viimeiseksi kolmen aidan takaa. Yritettiin taas säästyä mahdollisimman vähillä toistoilla - siinä ilokseni onnistuen. Yhden aidan otin vain oikealta puolelta ohjaten, kahden aidan takaa vasemmalta ohjaten ja kolmen aidan takaa kummaltakin puolelta.

Luna irtosi innokkaasti, sivuilleen pälyilemättä. Kerranpa ihan varasti omin nokkineen lähtöön, jota pidän Lunan ollessa kyseessä vain positiivisena seikkana - varsinkin kun se varaslähdöllä suoritti myös esteet moitteettomasti ja puhtaasti. Lunan vauhti ei ole päätä huimaava, mutta ainakin se liikkuu tasaisesti edeten ja laukalla.

Niina vinkkasi, josko en rauhoittaisikaan Lunaa lähdössä, sille voisi vauhdin maksimoiseksi toimia lentävätkin lähdöt.

ITSENÄISET TREENIT

Itsenäisellä puolella, välillä treenikaveria hihasta nykäisten oli tälle kertaa pieni irtoamisharjoitus, aita ja pöytä. Jätin namin pöydälle ja käskytin Lunan etenemään. Muutama toisto, vuorotellen kummaltakin puolelta ohjaten, ongelmitta, Luna lähtee hyvin ja irtoaa ainakin namille.

Yksittäisinä esteinä jokaiseen kertaan kuuluvat kepit, joita tehtiin muutamaan otteeseen muutamia toistoja kummaltakin puolelta ohjaten. Namivedätyksellä mennään, Lunalla on ihailtavasti malttia ja omakin maltti kestää pysytellä oikeassa rytmissä. Molemmilta puolilta hoituu sujuvasti, "kannustusörinät" ja namihärnäys saa niveliin liikettä.

Renkaalla otin lähinnä kutsuhyppyjä maksikorkeudesta, jokusen toiston otin myös niin, että lähdin sen verran edeltä, että kerkesin renkaan toiselle puolelle näyttämään oikeaa hyppyaukkoa, lähtötilanne siis astetta vaikeampi, olin renkaan sivulla, enkä jo valmiiksi sen toisella puolella kutsumassa. Luna työsti hommat kotiin hienosti virhesuorituksitta.

Keinu on sen verran erilainen este suhteessa muihin, että tässä otan hitaan etenemisen linjan - varsinkin kun paha tapani on ahnehtia. Nykäisin kanssatreenaajaa hihasta ja otin meille rymähdyksenvaimentimen. Tämä kerta meni siihen, kun muistuttelin Lunalle sitä, mitä keinulla tehdään. Namilautanen alastulokontaktin päässä maassa. Aluksi Luna meinasi selkeästi oikaista maata pitkin namille, joskin se ei hihnan vuoksi onnistunutkaan. Toistojen kautta rupesi selkeästi tajuamaan, että vain keinun suorittaminen on tie namille. Vasemman puolen ohaus oli vaikeampaa ja vaati enemmän miettimistä. Lunasta kuitenkin huomasi viiden toiston aikana sen, miten se alkoi tajuta mistä on kyse, harkitsematta kontaktipinnalle nousemista enää parilla viimeisellä kerralla.


URSAN RAIVOKAS BRASSAILU
Ursa piippaili Lunan treenien väliin omiaan ja sai kuin saikin pienen hetken verran tahtonsa läpi, kun kävin ottamassa sen kanssa hyvälle mielelle saavaa brassailurengasta vaikeista vinokulmista ja raivosin sen kanssa positiivisesti kepeillä.

Sporttimimmi kiekui odottamisen intoa. Lähetin sen etumatkalla kepeille, yrittäen itse rytmittää omaa vauhtiani niin, että periaatteessa juoksemiseni tempo olisi nopea, mutta askeleet lyhyitä, lisäksi kannustin sitä matkalla möristen. Suoritus oli hieno ja normaaliin verrattuna nopea. Jospa joskus kisoissakin oppisi vauhdittamaan, pudottamaan turhanaikaisesta varmistelusta pois - josko ottaisi kepit taas teemaksi. Vauhdin kasvattaminen on tämän kesän tavoite Ursalle - tai minulle. Yhteisen suoritusrytmin löytäminen (muuallakin toki kuin vain kepeillä) niin, että vauhti kasvaa - enemmän siinä minulle on töitä, mitä Ursalle.

Pieni askel ihmiselle.

Treeniblogin perustamisesta on noin vuosi, aika ottaa järjestyksessään toinen ASKEL, järjestelmään joka mielestäni toimii käyttäjäystävällisemmin. Aikaisempi löytyy ja tulee löytymään edelleen osoitteesta: http://sosuka.vuodatus.net/