Onnistuttiin eilen haalimaan kokoon pisteet kolmanteen ykköstulokseen ja eilisellä päivämäärällä Ursalle siis TK1. :D
BH TK1 NUTUKAS URSULA
Käytiin hyvin hyvin extempore Tampereella koettamassa, soitin aamulla, että mahtaako olla peruutuspaikkoja ja illalla toteltiin kehänauhojen sisäpuolella. Yllättävää kyllä siellä olisi ollut kahdellekinkoiralle tilaa, yksi kun oli perunut juoksujen takia ja toinen jonkinlääkityksen takia, jossa oli vielä varoajat päällä. Kokeessa oli hurja osanottaja määrä, jotakuinkin kolmisenkymmentä, taisi jäädä muutaman koiran alle.
Alokasluokka
Tampere 30.7.2008
Tuomari Jari Salokanto (yhteisliikkeet) & Marja Ala-Nikkola (yksilöliikkeet)
1. Luoksepäästävyys - 10
2. Paikalla makaaminen - 10
3. Seuraaminen kytkettynä - 9
4. Seuraaminen taluttimetta - 8,5
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 9
6. Luoksetulo - 8
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä - 7
8. Estehyppy - 9
9. Kokonaisvaikutus - 9
Yht. 175 p. 1. - TK1
Sijoitus 6./30 (?)
Ursa toimi hienosti, vaikka ohjaaja olikin pikkasen kipsissä ja teki typeriä tahattomia pakkoliikkeitä. Ainoa floppi tapahtui seisomisessa, kun eräs ennakoi voimakkasti jo valmistelevalla osuudella ja tarjosi vielä maahanmenoa, saatiin sentään pelastettua pisteet seiskaan (mikä kyllä yllätti itseni, että saatiin pisteitä ensinnäkään). Luoksetulossa olisi voinut tulla vähän ripeämmin ja tiiviimmin, vaan yhtäkaikki, iloinen olen suorituksestamme!
Kun vertaa sitä miten kokeet ovat menneet, niin jatkuvasti olemme olleet nousujohteisessa. Seuraamiset ovat parantuneet huomattavasti (vaikka viilaamista onkin), joulukuussa luoksetulokin tapahtui eteen vähän avusteisesti, nyt tulee avuitta (vaikka eilen kyllä melkoisen voimakkaasti kenotin taaksepäin - turhaa varmistelua).
Vaikken juuri toko-orientoituneeksi itseäni myönnäkään, niin tottahan onnistumiset potkii eteenpäin niin, etten voi olla nyt yrittämättä tosissani avoimenkin luokan liikkeiden opettelua....
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ursan tottelevaisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ursan tottelevaisuus. Näytä kaikki tekstit
torstai 31. heinäkuuta 2008
maanantai 28. heinäkuuta 2008
Epätoivon tokot.
TOKOKOE PIHTIPUTAALLA 20.7.2008
Alokasluokka
Pihtipudas, 20.7.2008
Tuomari Mauri Pehkonen
1. Luoksepäästävyys - 10
2. Paikalla makaaminen - 10
3. Seuraaminen kytkettynä - 8,5
4. Seuraaminen taluttimetta - 8
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 10
6. Luoksetulo - 0
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä - 8
8. Estehyppy - 7
9. Kokonaisvaikutus - 7
Yht. 146 p. 2.
Sijoitus 4./6
Tästä jäi epätoivon fiilikset...
Varsinainen sössiminen tapahtui luoksetulossa, jonka nollan jälkeen ei enää saatu pelastettua tulostamme ykköseksi. Sen verran vähän itsellä tokokoerutiinia, että jos kaikki ei sujukaan ihan suunnitelmien ja odotusten mukaan en osaa toimia oikein niin, että vielä saataisiin pisteitä.
Nollasin siis luoksetuloliikkeenkolmannella käskyllä. Tilanne oli muutenkin hyvin outo, alkukoe meni oikein kivan oloisesti, mutta luoksetulo... Ursa jäi hyvin istumaan,mutta kun kutsuin sitä luokse, se napottikin kuin kuurona paikallaan, kuin se ei olisi ikinä moista sanaa kuullutkaan. Toistin käskyn, jolloin se nousi hyvin hitaasti ylös ja rupesi haistelemaan. Kaiketikin tilanne ja oma kireyteni, jännittyneisyyteni oli sen verran outoa, että Ursa koki parhaaksi vähän rauhotella tilannetta. Kolmas käskyni olikin sitten jo taas asteen kärkevämpi, jonka jälkeen Ursa tuli äärimmäisen hitaasti luokse. Loppuliikkeet se sitten lahjakkaasti yrittikin vain rauhoitella tilannetta ja meno oli sen mukaista, hidastempoista ja epävarmaa. Harmi juttu, vaan kaikestapa oppii. Käskytys pitää olla aikalailla iloista ja aina kannustavaa. Käskevämmät ärähdykset saa kyllä nöyrän koiran epävarmaksi ja haluttomaksi.
Hyvääkin kyllä, erityisen tyytyväinen olen paikkamakuuseen. Onnistui toki loistavasti, Ursa vain potkaisi makuulle mennessään aika pian takajalkansa taakse niin, että makasi mahallaan "taljana". Tottakai huvituin, vaikka samalla enempi tosissani mietin miten mahdankaan saada supereläimen nousemaan asennostaan sivulle. Ilokseni siinä ei kuitenkaan ollut mitään ongelmia. Riittävän napakka ja iloinen komento, niin Ursa oli täpäkästi sivulla. :)
Vähän epävarmaa oli omakin meno tällä koekerralla. Uskoakseni vaikutti aikalailla suorituspaineet TK1:sen osalta... Nekin odotukset jäi matkan varrelle. Harmi juttu.
Kotiintulomatkalla tavattiin Okra sateisella lenkillä pikkuisen Äänekosken pohjoispuolella. Hauska oli nähdä riemuisaa ilopilleriä.
Alokasluokka
Pihtipudas, 20.7.2008
Tuomari Mauri Pehkonen
1. Luoksepäästävyys - 10
2. Paikalla makaaminen - 10
3. Seuraaminen kytkettynä - 8,5
4. Seuraaminen taluttimetta - 8
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 10
6. Luoksetulo - 0
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä - 8
8. Estehyppy - 7
9. Kokonaisvaikutus - 7
Yht. 146 p. 2.
Sijoitus 4./6
Tästä jäi epätoivon fiilikset...
Varsinainen sössiminen tapahtui luoksetulossa, jonka nollan jälkeen ei enää saatu pelastettua tulostamme ykköseksi. Sen verran vähän itsellä tokokoerutiinia, että jos kaikki ei sujukaan ihan suunnitelmien ja odotusten mukaan en osaa toimia oikein niin, että vielä saataisiin pisteitä.
Nollasin siis luoksetuloliikkeenkolmannella käskyllä. Tilanne oli muutenkin hyvin outo, alkukoe meni oikein kivan oloisesti, mutta luoksetulo... Ursa jäi hyvin istumaan,mutta kun kutsuin sitä luokse, se napottikin kuin kuurona paikallaan, kuin se ei olisi ikinä moista sanaa kuullutkaan. Toistin käskyn, jolloin se nousi hyvin hitaasti ylös ja rupesi haistelemaan. Kaiketikin tilanne ja oma kireyteni, jännittyneisyyteni oli sen verran outoa, että Ursa koki parhaaksi vähän rauhotella tilannetta. Kolmas käskyni olikin sitten jo taas asteen kärkevämpi, jonka jälkeen Ursa tuli äärimmäisen hitaasti luokse. Loppuliikkeet se sitten lahjakkaasti yrittikin vain rauhoitella tilannetta ja meno oli sen mukaista, hidastempoista ja epävarmaa. Harmi juttu, vaan kaikestapa oppii. Käskytys pitää olla aikalailla iloista ja aina kannustavaa. Käskevämmät ärähdykset saa kyllä nöyrän koiran epävarmaksi ja haluttomaksi.
Hyvääkin kyllä, erityisen tyytyväinen olen paikkamakuuseen. Onnistui toki loistavasti, Ursa vain potkaisi makuulle mennessään aika pian takajalkansa taakse niin, että makasi mahallaan "taljana". Tottakai huvituin, vaikka samalla enempi tosissani mietin miten mahdankaan saada supereläimen nousemaan asennostaan sivulle. Ilokseni siinä ei kuitenkaan ollut mitään ongelmia. Riittävän napakka ja iloinen komento, niin Ursa oli täpäkästi sivulla. :)
Vähän epävarmaa oli omakin meno tällä koekerralla. Uskoakseni vaikutti aikalailla suorituspaineet TK1:sen osalta... Nekin odotukset jäi matkan varrelle. Harmi juttu.
Kotiintulomatkalla tavattiin Okra sateisella lenkillä pikkuisen Äänekosken pohjoispuolella. Hauska oli nähdä riemuisaa ilopilleriä.
keskiviikko 9. heinäkuuta 2008
Tokopiiri.
Lunan treenien päätteeksi tokopiiri kokoontui. Tällä kertaa kokoonpanona Ursa, Beo, Kiila, Simmi & Omppu. Otettiin paikkamakuuta, Ursalle menin piiloon. Harmillisesti Ursalla meni eka yritys pipariksi. :( Lähestyttiin kolmea minuuttia, olin Ursalle kokonaan piilossa ja eräs piiriläinen oli omalleen vain puoliksi, joten toimi vahtina meille muillekin. Äidyttiin kuitenkin juttelemaan niin, että oli yllätys kaikille kun Ursa tuli häntää liehutellen piilolle. Harmi.
Toisellakin kerralla nousi ylös, mutta sain sen palautettua ennen kuin oli päässyt ihan luokse - Ursa vain nousee ja lähtee, ilman miettimistä, ilman levottomuutta, ilman pälyilyä, ilman istumaan nousua, nousee vain kintuilleen ja lähtee. Plääh.
Kolmas ja neljäs kerta olivat onnistuneita. Onneksi! Napotti paikallaan kuin tatti. Kävin palkkaamassa väliin ja kehuin piilolta näkyville tullen.
Pitää saada varmuutta tuohon paikkamakuuseen silloinkin kuin en ole näkyvillä.
Toisellakin kerralla nousi ylös, mutta sain sen palautettua ennen kuin oli päässyt ihan luokse - Ursa vain nousee ja lähtee, ilman miettimistä, ilman levottomuutta, ilman pälyilyä, ilman istumaan nousua, nousee vain kintuilleen ja lähtee. Plääh.
Kolmas ja neljäs kerta olivat onnistuneita. Onneksi! Napotti paikallaan kuin tatti. Kävin palkkaamassa väliin ja kehuin piilolta näkyville tullen.
Pitää saada varmuutta tuohon paikkamakuuseen silloinkin kuin en ole näkyvillä.
sunnuntai 6. heinäkuuta 2008
Tottelevaisuuden koettelua.
TOKOKOE 4.7.2008, Mänttä
Näinhän siinä kävi, että ilmoitin Ursan tokokokeeseen aivan extempore, tiistaina saatiin potkua Ainolta ja onnistuneesta noutoharjoittelusta, keskiviikkona ilmoittauduin (kokeeseen onneksi mahtui) ja perjantaina kokeeseen.
Kotiintuomisina ykköstulos ja hienosti vielä kakkossijoituksella. :)
Alokasluokka
Mänttä, 4.7.2008
Tuomari Mauri Pehkonen
1. Luoksepäästävyys - 10
2. Paikalla makaaminen - 9
3. Seuraaminen kytkettynä - 9
4. Seuraaminen taluttimetta - 8,5
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 9
6. Luoksetulo - 8
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä - 8
8. Estehyppy - 9
9. Kokonaisvaikutus - 9
Yht. 174 p. 1.
Sijoitus 2./12
Paikkamakuussa jouduin käskyttämään Ursan kahdesti nousemaan sivulle, siitä pistemenetys. Seuraamisissa oli kauneusvirheitä, vaikka kaikkiaan menivät niin paljon paremmin kuin ensimmäisessä ja edellisessä kokeessamme viime joulukuun puolessavälissä. Luoksetulossa Ursa tuli hienosti ja tiiviisti eteen, kun käskytin sivulle se korjasi vielä tiiviimmän eteenistumisen... Seisomaanjäädessä taisi pysähtyä hidastamisen kautta, ettei ollut niin napakka seisahtuminen mitä olisi voinut olla. Kaikkiaan olen kyllä äärimmäisen iloinen! - Nyt vain sivullesiirtymisiä opettelemaan...
Hiljaa hyvää tulee, kyseessä oli tosiaan historiamme toinen tokokoe, edellinen viime vuoden puolella. Kulkee näin puolen vuoden sykleissä, vaan yhtä kaikki, yhtä ykköstulosta vajaa TK1...
Mäntän kokeeseen osallistui yhteensä 15 koiraa (alo & avo), joista viidennes lapinkoiria - kiva edustus. Alokkaassa Runotar Dainslaf teki myöskin hienolla kontaktilla ykköstuloksen ja avoimessa Lukumon Carvajal sijoittui kolmanneksi kaiketikin kakkostuloksella.
Näinhän siinä kävi, että ilmoitin Ursan tokokokeeseen aivan extempore, tiistaina saatiin potkua Ainolta ja onnistuneesta noutoharjoittelusta, keskiviikkona ilmoittauduin (kokeeseen onneksi mahtui) ja perjantaina kokeeseen.
Kotiintuomisina ykköstulos ja hienosti vielä kakkossijoituksella. :)
Alokasluokka
Mänttä, 4.7.2008
Tuomari Mauri Pehkonen
1. Luoksepäästävyys - 10
2. Paikalla makaaminen - 9
3. Seuraaminen kytkettynä - 9
4. Seuraaminen taluttimetta - 8,5
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 9
6. Luoksetulo - 8
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä - 8
8. Estehyppy - 9
9. Kokonaisvaikutus - 9
Yht. 174 p. 1.
Sijoitus 2./12
Paikkamakuussa jouduin käskyttämään Ursan kahdesti nousemaan sivulle, siitä pistemenetys. Seuraamisissa oli kauneusvirheitä, vaikka kaikkiaan menivät niin paljon paremmin kuin ensimmäisessä ja edellisessä kokeessamme viime joulukuun puolessavälissä. Luoksetulossa Ursa tuli hienosti ja tiiviisti eteen, kun käskytin sivulle se korjasi vielä tiiviimmän eteenistumisen... Seisomaanjäädessä taisi pysähtyä hidastamisen kautta, ettei ollut niin napakka seisahtuminen mitä olisi voinut olla. Kaikkiaan olen kyllä äärimmäisen iloinen! - Nyt vain sivullesiirtymisiä opettelemaan...
Hiljaa hyvää tulee, kyseessä oli tosiaan historiamme toinen tokokoe, edellinen viime vuoden puolella. Kulkee näin puolen vuoden sykleissä, vaan yhtä kaikki, yhtä ykköstulosta vajaa TK1...
Mäntän kokeeseen osallistui yhteensä 15 koiraa (alo & avo), joista viidennes lapinkoiria - kiva edustus. Alokkaassa Runotar Dainslaf teki myöskin hienolla kontaktilla ykköstuloksen ja avoimessa Lukumon Carvajal sijoittui kolmanneksi kaiketikin kakkostuloksella.
tiistai 1. heinäkuuta 2008
Sehän NOUTAA!
Ainon ja Beon kanssa otettiin Lunan ja Beon agin päätteeksi paikkamakuu. Pirjolle mentiin piiloon, mutta Ursaa varten jäin näkösälle. Kumpikin paikkamakasi hienosti, vaikka koirien ja seistätököttävän itseni välistä juoksi kaksi lenkkeilijääkin. Hyvin malttoi viereen tullessa jäädä maahan, josta nousi näppärästi sivulle.
Parit jäävät liikkeet tehtiin, pitää muistutella Ursalle, että se antaa seisomaanjäädessään mun tulla viereensä ilman sivuttaisaskelia. Lisäksi myös unohtaa nuo jäävät liikkeet, kun se kuitenkin jää ihan hienosti. Tehdä vain niitä seisoessa sivulletuloja ja ihan vain seuraamista ilman pysähdyksiä.
Tokohyppyä voisi mennä treenaamaan muutamaan otteeseen tuohon kennelkerhon kentälle. Palautellaan mieliin taas alon liikkeitä...
Kun jo agin loppulöpinöissä otin puheeksi kammoni noutoon, niin Aino lupasi, että hän ottaa meidän kanssa noutoja. Hyvin saatiinkin vinkkejä! :D
Ursa kuitenkin leikkii mun kanssa patukalla. Riskitesti, heitettiin leikin tiimellyksessä patukka Ursalle, toistin "Tuo, tuo." ja juoksin karkuun. Kun Ursa oli lähellä nappasin kiinni ja riepoteltiin. Uusi yritys samantien perään. Ursa syttyi hyvin ja toi lähelle - pääidea oli, että koira juoksee minua kohti - ei Ursa sentään edes yrittänyt viedä sitä itselleen jonnekin mässytettäväksi, vaan tuli luonnollisesti kohti.
Seuraavaksi mulla olikin noutokapula kädessä, kerran se oli liikkumatta maassa ja hulluna kehuin ja kannustin Ursaa - niillä konstein millä olen saanut sen kiinnostumaan ja innostumaan kepeistäkin, kehumalla sen löytämää aarretta "Mikä siinä on, mahtava, voi vitsi mikä aarre sulla on, ota mukaan se!". Ursa otti kapulan suuhun - lipasta tosin, vaan silti! Kannustamalla toi myös mua kohti. Seuraavaksi revittiin taas patukkaa patukkaa ja heitinkin sille haettavaksi kapulan. Sama juttu, "Tuo, tuo." ja karkuun juokseminen. Nyt Ursa ottikin sitten jo ihan oikeaoppisesti kiinni kapulan keskeltä, tuli kohti, riemuitsin siitä, kiitin kapulasta ja jatkettiin repimistä patukalla. Toistettiin taas, tosin nyt palkkasin sillä, että revittiin kapulaa. Ursa oli ihan innoissaan. :D Se syttyi idealle täysin - otekin oli ihan oikea, kun se lähti kapulalle.
Tosiaankin vain ihan pari-kolme noutoa, jonka jälkeen riepotin, otin kapulan siltä ja laitoin sen kiinni. Lopuksi vielä vilautin ja härnäsin sitä kapulalla ja se laitettiin pois. Ursalle jäi himo kytemään.
Mahtavaa, en olisi ikinä uskonut, että noutaminen olisi Ursalle noinkin helppoa. Olen tehnyt siitä itselleni ihan valtavan mörön, enkä ole osannut käsitellä koko noutoa mitenkään - naksutellut vain välillä kapulasta, ilman merkittävää edistystä.
Kotitehtäväksi saatiin, että kannustan Ursaa antamaan ja hakemaan mulle kaikenlaista - sekä hommaamaan kunnon noutokapulan, jossa on riittävä maavara, 650g on kuulemma sopiva, passaa myös PK-puolella - ainakin aluksi. Nyt se saa ruoankin siitä, että se antaa mulle jonkun lelun, esineen tms. Mitä nyt keksin pyytää. Patukka on ainakin hyvä lähtökohta, kun Ursa on siitä tosissaan kiinnostunut.
Upea fiilis kyllä, kun Ursa haki kapulaa ihan kaukaakin. :)
Parit jäävät liikkeet tehtiin, pitää muistutella Ursalle, että se antaa seisomaanjäädessään mun tulla viereensä ilman sivuttaisaskelia. Lisäksi myös unohtaa nuo jäävät liikkeet, kun se kuitenkin jää ihan hienosti. Tehdä vain niitä seisoessa sivulletuloja ja ihan vain seuraamista ilman pysähdyksiä.
Tokohyppyä voisi mennä treenaamaan muutamaan otteeseen tuohon kennelkerhon kentälle. Palautellaan mieliin taas alon liikkeitä...
Kun jo agin loppulöpinöissä otin puheeksi kammoni noutoon, niin Aino lupasi, että hän ottaa meidän kanssa noutoja. Hyvin saatiinkin vinkkejä! :D
Ursa kuitenkin leikkii mun kanssa patukalla. Riskitesti, heitettiin leikin tiimellyksessä patukka Ursalle, toistin "Tuo, tuo." ja juoksin karkuun. Kun Ursa oli lähellä nappasin kiinni ja riepoteltiin. Uusi yritys samantien perään. Ursa syttyi hyvin ja toi lähelle - pääidea oli, että koira juoksee minua kohti - ei Ursa sentään edes yrittänyt viedä sitä itselleen jonnekin mässytettäväksi, vaan tuli luonnollisesti kohti.
Seuraavaksi mulla olikin noutokapula kädessä, kerran se oli liikkumatta maassa ja hulluna kehuin ja kannustin Ursaa - niillä konstein millä olen saanut sen kiinnostumaan ja innostumaan kepeistäkin, kehumalla sen löytämää aarretta "Mikä siinä on, mahtava, voi vitsi mikä aarre sulla on, ota mukaan se!". Ursa otti kapulan suuhun - lipasta tosin, vaan silti! Kannustamalla toi myös mua kohti. Seuraavaksi revittiin taas patukkaa patukkaa ja heitinkin sille haettavaksi kapulan. Sama juttu, "Tuo, tuo." ja karkuun juokseminen. Nyt Ursa ottikin sitten jo ihan oikeaoppisesti kiinni kapulan keskeltä, tuli kohti, riemuitsin siitä, kiitin kapulasta ja jatkettiin repimistä patukalla. Toistettiin taas, tosin nyt palkkasin sillä, että revittiin kapulaa. Ursa oli ihan innoissaan. :D Se syttyi idealle täysin - otekin oli ihan oikea, kun se lähti kapulalle.
Tosiaankin vain ihan pari-kolme noutoa, jonka jälkeen riepotin, otin kapulan siltä ja laitoin sen kiinni. Lopuksi vielä vilautin ja härnäsin sitä kapulalla ja se laitettiin pois. Ursalle jäi himo kytemään.
Mahtavaa, en olisi ikinä uskonut, että noutaminen olisi Ursalle noinkin helppoa. Olen tehnyt siitä itselleni ihan valtavan mörön, enkä ole osannut käsitellä koko noutoa mitenkään - naksutellut vain välillä kapulasta, ilman merkittävää edistystä.
Kotitehtäväksi saatiin, että kannustan Ursaa antamaan ja hakemaan mulle kaikenlaista - sekä hommaamaan kunnon noutokapulan, jossa on riittävä maavara, 650g on kuulemma sopiva, passaa myös PK-puolella - ainakin aluksi. Nyt se saa ruoankin siitä, että se antaa mulle jonkun lelun, esineen tms. Mitä nyt keksin pyytää. Patukka on ainakin hyvä lähtökohta, kun Ursa on siitä tosissaan kiinnostunut.
Upea fiilis kyllä, kun Ursa haki kapulaa ihan kaukaakin. :)
torstai 15. toukokuuta 2008
BH Nutukas Ursula
PALVELUSKOIRIEN KÄYTTÄYTYMISKOE
Jyväskylän mlk, 15.5.2008
Tuomari Pirjo Pasanen
OSA A. Tottelevaisuusosuus.
Kytkettynä seuraaminen (15p) - erinomainen
Vapaana seuraaminen (15p) - erittäin hyvä, -1
Liikkestä istuminen (10p) - puutteellinen, -6
Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo (10p) - erinomainen
Paikallaolo häiriön alaisena (10p) - erinomainen
OSA B. Kaupunkiosuus.
1. Suhtautuminen henkilöryhmään - hyväksytty
2. Suhtautuminen polkupyöräilijöihin - hyväksytty
3. Suhtautuminen autoihin - hyväksytty
4- Suohtautuminen lenkkeilijään - hyväksytty
5. Suhtautuminen muihin koiriin - hyväksytty
6. Liikenteen keskelle yksin jätetyn koiran käyttäytyminen ja suhtautuminen eläimiin - hyväksytty
KÄYTTÄYTYMISKOE HYVÄKSYTTY.
Käyttäytyjää voi tästä päivästä lähtien tituleerata nimellä, BH Nutukas Ursula.
On tää hienoo!! :D
Suoriuduttiin yllättäen melkoisen hyvinkin jopa, saimme kiitosta nätinnäköisestä tottelemisesta ja teknisesti oikeista suorituksista. Ursa suoritti rauhallisesti ja hienossa kontaktissa, piti kivasti seuraamispaikkansa ja toimi yksiin ohjaajansa kanssa. Saimme positiivista palautetta, vaikka täytyy myöntää, ettei suorittaessa tuntunut ihan siltä, että olisi mennyt mitenkään erityisen loistavasti....
Ensin kävimme läpi seuraamispätkät, jäävät liikkeet ja luoksetulon. Samaan aikaan kun parimme nuori bordercollie uros Riitti oli paikkamakuussa.
Kytkettynä seuraamisessa Ursa jaksoi skarpata loppuun asti, vaikka jonkun verran huomasi (tosin minä itse taisin olla ainoa, joka sen huomasi...), ettei Ursa ole tottunut juurikaan seuraamaan hihnassa. Pitkälti kun treenaan Ursan kanssa vapaana, lähinnä sen takia, etten vahingossakaan antaisi hihnalla pakotteita, vaan vahvistaisin mielummin oikea-aikaisesti nappisuorituksesta. Jokatapauksessa Ursa oleentui tilanteeseen ja seurasi kivasti hihnassakin. Jonkun verran taisin itse olla kipsissä (vaikken mikään kisajännittäjä olekaan), kun heti aluiksi menin askeleiden laskemisessa sekaisin ja käännyin selvästi liian aikaisin takaisin tulosuuntaan. Tuli pieni kiire, että kerettiin liikkua omat kymmenet askeleensa sekä juosten, että matelehtien. Käännökset olivat kivoja, pysähtyessä Ursan perusasento jäi vähän liian eteen (näin käy hyvin usein treenattaessakin, täytyypi ruveta oikaisemaan). Henkilöryhmässä Ursan kontakti piti, eikä härkkinyt ihmisten luokse, erästä taisi ihan hiukan nuuskaista, itsekin pysyin kärryillä ja tehtiin oikein mallikas kahdeksikko.
Kun irrotin hihnan vapaana seuraamista varten, Ursa skarpaasi selvästi. Henkilöryhmä meni näpäkästi alkuinnostuksessa, samoin ensimmäinen suora (50 askelta). Nyt jo pysyin laskuissakin mukana ja askellettiin riittävän kauas - käveltävä matka on yllättävän pitkä seuruutettavaksi, Ursan kontakti pysyi hyvin ja se piti oikean paikkansa sivulla, täyskäänöskin oli oikein nätti. Juoksuosuudessa Ursa jätätti pikkuisen ja vaati hienoista innostusta, johon päädyin sortuvani, jotta Ursan motivaatio säilyisi. Näillämain tuntui, että ihan kohta lopahtaa. Ensimmäisestä oikealle suuntautuvasta käännöksestä tuli väljä ja ongelma vain paheni toisessa käännöksessä. Ursan seuraamiskestävyys oli koetuksella, BH-kokeen seuraamiskaavion mukaan askeleita tulee ottaa teoriassa 160, plus lisäaskeleet liittyen henkilöryhmään, sekä tietysti koko hoito tuplana, ensin kytkettynä ja sitten vapaana. Vapaana seuraamisen lopussa Ursa rupesi jätättää, periaatteessa ei paljoaa, eli todennäköisesti näytti ihan hyvältä yleisön näkökulmasta, mutta omasta näkökulmasta kymmenenkin senttiä tekee melkoisen paljon, erityisesti kun kuitenkin on suorituspaineitakin päällä.
Meidän jännäriliike oli alunperinkin liikkeestä istuminen, valmisteleva osuus oli kunnossa, mutta istutettaessa annoin aivan liian voimakkaan käskyn puolitahattomine vartaloapuineen (oma jännitys ja epävarmuus näkyi kyllä tallaisessa, kun tiesin, ettei välttämättä tule onnistumaan) ja Ursa pisti makuulle, todennäköisesti paineistuneena ja tilannetta sekä osapuolia rauhoittaakseen. Olisi vain pitänyt luottaa ja käskyttää nätimmin, vielä kentän laidalla Ursa tiesi ihan taatusti "istu" ja "maahan" käskyjen olennaisen eron.
Liikkestä maahanmenoa en kovasti varmistellut, varsinkin, kun Ursa oli juuri maahan mennyt, tiesin, että maahan menee uudelleenkin. Etenin matkaa vauhdilla ja Ursa tipahti maahan, joskin tuomari sanoi, että voisi mennä vieläkin nopeammin maahan. Luoksetuloa jännäsin myös hiippasen, siitä on kuitenkin sen verran vähän aikaa, kun Ursa tajusi eteentulemisen jalon taidon, joskin sen jälkeen se onkin ollut varma ja tiivis. Jokatapauksessa kuulin oman ääneni "luokse" käskytykseni epäluonnollisen pinkeänä, Ursa lähti kyllä hyvin mutta hidasti loppuun, vaikka normaalisti tulee vauhdilla perille asti. Tuomari sanoikin, että koiran tulee tulla samalla vauhdilla perille saakka. Edestä sivulle Ursa kääntyi kivasti.
Paikkamakuu häiriön alaisena tapahtui, kun samainen parimme bortsu Riitti suoritti ihmisensä kanssa muut tottelevaisuusosioon kuuluvat liikkeet. Ursa jäi hyvin ja makasi rauhassa. Ei oikeastaan kummempaa negatiivista kommentoitavaa. Itse yllätyin siitä, miten lyhyt matka se loppujen lopuksi oli, millä etäisyydellä seistiin selkä koiraan päin. Olemme Ursan kanssa treenanneet huomattavasti pidemmiltäkin matkoilta. Ursa ei ottanut häiriötä toisesta koirasta tai ruvennut puuhailemaan omiaan, vaikka pitikin malttaa n. 10min, mitä toisen koirakon liikkeiden suorittaminen kestää. Hjuva hjuva!
Kaupunkiosuus meni loistavasti, arjen tilanteissa toimiminen ei tuolle kyllä tuota onkkelmia, oikeastaan ei mitään kummoisempaa mainittavaa, Ursa oli ihan cool kaikissa tilanteissa.
"Wau! Te ootte uskomattomia! Onnea!"
Jyväskylän mlk, 15.5.2008
Tuomari Pirjo Pasanen
OSA A. Tottelevaisuusosuus.
Kytkettynä seuraaminen (15p) - erinomainen
Vapaana seuraaminen (15p) - erittäin hyvä, -1
Liikkestä istuminen (10p) - puutteellinen, -6
Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo (10p) - erinomainen
Paikallaolo häiriön alaisena (10p) - erinomainen
OSA B. Kaupunkiosuus.
1. Suhtautuminen henkilöryhmään - hyväksytty
2. Suhtautuminen polkupyöräilijöihin - hyväksytty
3. Suhtautuminen autoihin - hyväksytty
4- Suohtautuminen lenkkeilijään - hyväksytty
5. Suhtautuminen muihin koiriin - hyväksytty
6. Liikenteen keskelle yksin jätetyn koiran käyttäytyminen ja suhtautuminen eläimiin - hyväksytty
KÄYTTÄYTYMISKOE HYVÄKSYTTY.
Käyttäytyjää voi tästä päivästä lähtien tituleerata nimellä, BH Nutukas Ursula.
On tää hienoo!! :D
Suoriuduttiin yllättäen melkoisen hyvinkin jopa, saimme kiitosta nätinnäköisestä tottelemisesta ja teknisesti oikeista suorituksista. Ursa suoritti rauhallisesti ja hienossa kontaktissa, piti kivasti seuraamispaikkansa ja toimi yksiin ohjaajansa kanssa. Saimme positiivista palautetta, vaikka täytyy myöntää, ettei suorittaessa tuntunut ihan siltä, että olisi mennyt mitenkään erityisen loistavasti....
Ensin kävimme läpi seuraamispätkät, jäävät liikkeet ja luoksetulon. Samaan aikaan kun parimme nuori bordercollie uros Riitti oli paikkamakuussa.
Kytkettynä seuraamisessa Ursa jaksoi skarpata loppuun asti, vaikka jonkun verran huomasi (tosin minä itse taisin olla ainoa, joka sen huomasi...), ettei Ursa ole tottunut juurikaan seuraamaan hihnassa. Pitkälti kun treenaan Ursan kanssa vapaana, lähinnä sen takia, etten vahingossakaan antaisi hihnalla pakotteita, vaan vahvistaisin mielummin oikea-aikaisesti nappisuorituksesta. Jokatapauksessa Ursa oleentui tilanteeseen ja seurasi kivasti hihnassakin. Jonkun verran taisin itse olla kipsissä (vaikken mikään kisajännittäjä olekaan), kun heti aluiksi menin askeleiden laskemisessa sekaisin ja käännyin selvästi liian aikaisin takaisin tulosuuntaan. Tuli pieni kiire, että kerettiin liikkua omat kymmenet askeleensa sekä juosten, että matelehtien. Käännökset olivat kivoja, pysähtyessä Ursan perusasento jäi vähän liian eteen (näin käy hyvin usein treenattaessakin, täytyypi ruveta oikaisemaan). Henkilöryhmässä Ursan kontakti piti, eikä härkkinyt ihmisten luokse, erästä taisi ihan hiukan nuuskaista, itsekin pysyin kärryillä ja tehtiin oikein mallikas kahdeksikko.
Kun irrotin hihnan vapaana seuraamista varten, Ursa skarpaasi selvästi. Henkilöryhmä meni näpäkästi alkuinnostuksessa, samoin ensimmäinen suora (50 askelta). Nyt jo pysyin laskuissakin mukana ja askellettiin riittävän kauas - käveltävä matka on yllättävän pitkä seuruutettavaksi, Ursan kontakti pysyi hyvin ja se piti oikean paikkansa sivulla, täyskäänöskin oli oikein nätti. Juoksuosuudessa Ursa jätätti pikkuisen ja vaati hienoista innostusta, johon päädyin sortuvani, jotta Ursan motivaatio säilyisi. Näillämain tuntui, että ihan kohta lopahtaa. Ensimmäisestä oikealle suuntautuvasta käännöksestä tuli väljä ja ongelma vain paheni toisessa käännöksessä. Ursan seuraamiskestävyys oli koetuksella, BH-kokeen seuraamiskaavion mukaan askeleita tulee ottaa teoriassa 160, plus lisäaskeleet liittyen henkilöryhmään, sekä tietysti koko hoito tuplana, ensin kytkettynä ja sitten vapaana. Vapaana seuraamisen lopussa Ursa rupesi jätättää, periaatteessa ei paljoaa, eli todennäköisesti näytti ihan hyvältä yleisön näkökulmasta, mutta omasta näkökulmasta kymmenenkin senttiä tekee melkoisen paljon, erityisesti kun kuitenkin on suorituspaineitakin päällä.
Meidän jännäriliike oli alunperinkin liikkeestä istuminen, valmisteleva osuus oli kunnossa, mutta istutettaessa annoin aivan liian voimakkaan käskyn puolitahattomine vartaloapuineen (oma jännitys ja epävarmuus näkyi kyllä tallaisessa, kun tiesin, ettei välttämättä tule onnistumaan) ja Ursa pisti makuulle, todennäköisesti paineistuneena ja tilannetta sekä osapuolia rauhoittaakseen. Olisi vain pitänyt luottaa ja käskyttää nätimmin, vielä kentän laidalla Ursa tiesi ihan taatusti "istu" ja "maahan" käskyjen olennaisen eron.
Liikkestä maahanmenoa en kovasti varmistellut, varsinkin, kun Ursa oli juuri maahan mennyt, tiesin, että maahan menee uudelleenkin. Etenin matkaa vauhdilla ja Ursa tipahti maahan, joskin tuomari sanoi, että voisi mennä vieläkin nopeammin maahan. Luoksetuloa jännäsin myös hiippasen, siitä on kuitenkin sen verran vähän aikaa, kun Ursa tajusi eteentulemisen jalon taidon, joskin sen jälkeen se onkin ollut varma ja tiivis. Jokatapauksessa kuulin oman ääneni "luokse" käskytykseni epäluonnollisen pinkeänä, Ursa lähti kyllä hyvin mutta hidasti loppuun, vaikka normaalisti tulee vauhdilla perille asti. Tuomari sanoikin, että koiran tulee tulla samalla vauhdilla perille saakka. Edestä sivulle Ursa kääntyi kivasti.
Paikkamakuu häiriön alaisena tapahtui, kun samainen parimme bortsu Riitti suoritti ihmisensä kanssa muut tottelevaisuusosioon kuuluvat liikkeet. Ursa jäi hyvin ja makasi rauhassa. Ei oikeastaan kummempaa negatiivista kommentoitavaa. Itse yllätyin siitä, miten lyhyt matka se loppujen lopuksi oli, millä etäisyydellä seistiin selkä koiraan päin. Olemme Ursan kanssa treenanneet huomattavasti pidemmiltäkin matkoilta. Ursa ei ottanut häiriötä toisesta koirasta tai ruvennut puuhailemaan omiaan, vaikka pitikin malttaa n. 10min, mitä toisen koirakon liikkeiden suorittaminen kestää. Hjuva hjuva!
Kaupunkiosuus meni loistavasti, arjen tilanteissa toimiminen ei tuolle kyllä tuota onkkelmia, oikeastaan ei mitään kummoisempaa mainittavaa, Ursa oli ihan cool kaikissa tilanteissa.
"Wau! Te ootte uskomattomia! Onnea!"
tiistai 13. toukokuuta 2008
Käyttäytymistä.
Lunan agitreenien lopuksi hoksasin saaneeni tekstiviestinä ilmoituksen, että olemme Ursan kanssa saaneet varapaikan BH-kokeessa, otin sen vastaan. Hiippasen jännittää, kun ei ole ihan niin tosissaan nyt treeaillut, vaan otettiinpa illan päälle pientä treeniä jäähdyttelylenkin lomassa.
Pitkähköjä seuraamisia käännöksineen, pari luoksetuloa ja liikkeestä jäämisiä. Istuminen taitaa olla kököin liike tällä hetkellä, ilman pientä taka-askelta se ei istahda, vaan jää seisomaan. Todennäköisesti kokeessa kuitenkin varmistan liikkeet, vaikka joutuisinkin ikäänkuin kaksoiskäskyttämään tai pysäyttämään liikkeen hetkeksi.
Pari paikkamakuuta vielä agikentän laidalla niin, että toiset treenasivat ihan vieressä (vastannee pitkälti sitä tilannetta, mikä käyttäytymiskokeen paikkamakuussa vallitsee, kun toinen suorittaa vieressä liikkeitä luoksetuloineen). Ursa pysyi hyvin. Oma epävarmuus vain tuohon on, kun ei ollenkaan pääse näkemään mitä koiran päässä liikkuu - huomenna voisi ottaa taas peilin avulla. Tavattoman pitkiä pätkiä en ottanut, minuutin ja kaksi minuuttia. Kunhan saisi sen mielenkiinnon pysymään yllä, ei se välttämättä toisista koirista kiinnostu, mutta tylsistyessään kyllä sijaistoimintona ympärillä olevista hajuista.
Koe järjestetään tostaina Palokan viihdekeskuksella, jossa käytiin tsekkaamassa saman tien paikat. Otettiin kentällä patukkaleikkiä, jonka jälkeen luoksetulo todella pitkältä matkalta (100-150m), kentän vastakkaisilta laidoilta. Ursa lähti makuulta hyvin ja laukkaa kyllä luokse ja istuu nätisti eteen - tässä ollaan menty hurjasti tänä vuonna eteenpäin.
Huomenna vielä loppurutistus sen liikkeestä istumisen kanssa....
Jos koskaan kaupunkiosuuteen asti päästään, niin siinä ei enää pitäisi olla mitään jännitettävää - ainakaan kovin.
Pitkähköjä seuraamisia käännöksineen, pari luoksetuloa ja liikkeestä jäämisiä. Istuminen taitaa olla kököin liike tällä hetkellä, ilman pientä taka-askelta se ei istahda, vaan jää seisomaan. Todennäköisesti kokeessa kuitenkin varmistan liikkeet, vaikka joutuisinkin ikäänkuin kaksoiskäskyttämään tai pysäyttämään liikkeen hetkeksi.
Pari paikkamakuuta vielä agikentän laidalla niin, että toiset treenasivat ihan vieressä (vastannee pitkälti sitä tilannetta, mikä käyttäytymiskokeen paikkamakuussa vallitsee, kun toinen suorittaa vieressä liikkeitä luoksetuloineen). Ursa pysyi hyvin. Oma epävarmuus vain tuohon on, kun ei ollenkaan pääse näkemään mitä koiran päässä liikkuu - huomenna voisi ottaa taas peilin avulla. Tavattoman pitkiä pätkiä en ottanut, minuutin ja kaksi minuuttia. Kunhan saisi sen mielenkiinnon pysymään yllä, ei se välttämättä toisista koirista kiinnostu, mutta tylsistyessään kyllä sijaistoimintona ympärillä olevista hajuista.
Koe järjestetään tostaina Palokan viihdekeskuksella, jossa käytiin tsekkaamassa saman tien paikat. Otettiin kentällä patukkaleikkiä, jonka jälkeen luoksetulo todella pitkältä matkalta (100-150m), kentän vastakkaisilta laidoilta. Ursa lähti makuulta hyvin ja laukkaa kyllä luokse ja istuu nätisti eteen - tässä ollaan menty hurjasti tänä vuonna eteenpäin.
Huomenna vielä loppurutistus sen liikkeestä istumisen kanssa....
Jos koskaan kaupunkiosuuteen asti päästään, niin siinä ei enää pitäisi olla mitään jännitettävää - ainakaan kovin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
