Käytiin Mikkelissä lauantaina 1.10. kisaamassa kolme starttia Jari Tienhaaran radoilla.
A-kisassa Ursa livahti keppien ekavälistä putkeen. Täysin oma moka, kun valssasin ennen hyppyä ja ohjasin kepeille niin, että oma rintamasuunta näytti juurikin putkeen.
B-radalla tuli sitten tulosta. ;) Kisasimme kilpailunumerolla 37, joten lähes viidenkymmenen koirakon maxi3-luokassa olimme suhteellisen loppupäässä, silti onnistuimme siinä vaiheessa tekemään radan ensimmäisen nollan! Huippufiilis tottakai, vaikka viimeiset kolme estettä olivat vähän täpärällä, kun oma pää ei meinannut kestää painetta. Jälleen kerran kiittelen Ursan hyviä kontakteja päivän aikana. Vihdoin työ kontaktien uudelleen opetuksessa on tuottamassa hedelmää! B-radan nollan myötä saatiin päivän tavoitekin täytettyä eli SM- ja MM-karsintanollat kasaan vuodelle 2012! Hyvä Ursa! :D
Hyppyradalla yksi hyppy väärään suuntaan ja HYL, keskimäärin kuitenkin varsin mallikasta menoa.
A-kisa, HYL
B-kisa, 0/-1,80, sij.3./48 (nopeus 3,90m/s)
C-kisa, HYL
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ursan kisat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ursan kisat. Näytä kaikki tekstit
maanantai 3. lokakuuta 2011
maanantai 19. syyskuuta 2011
SM- ja MM-karsintanollasaldo 6/7.
Käytiin sunnuntaina 18.9. Tampereella Ursan kanssa sijoittumassa. :)
Anne Viitasen pari rataa. C-kisa oli agilityrata. Varsin helponoloinen rata (laskin, että radalle vaadittiin vain kolme puolenvaihtoa (=valssia) muuten mentiin vallan yhtä puolta), jolla kaikesta huolimatta tehtiin vain kolme puhdasta rataa. Meille 0/-7,44 ja sijoitus 3./33. Parasta radassa olivat onnistuneet kontaktit! :D Radalla suoritettiin Aa ja kaksi kertaa puomi, joten ylösmenojännityksiä oli. Ursa pysähtyi kuitenkin kaikki kontaktit napakasti (paitsi Aan, jolla vedin Uun alas). Viimeisellä puomin alastulolla vapautin aavistuksen ajoissa, joten jännitti saatiinko vitonen, mutta puhtaasti meni. Pitäisi kyetä itse pitämään pää kylmänä radalla ja odottaa se kontakti kunnolla. Pysähdyskontakteista huolimatta meidän nopeus oli 3,9m/s, joten eipä hätää, miinusaikaakin kertyi yli seitsemän sekuntia.
D-kisa oli hypäri, jolla tehtiin ekarataan nähden yli tuplaten nollia. Meille kuitenkin kieltovitonen kepeiltä. Avoin lähestyminen ja itse tökkäsin Ursan väärään väliin. Korjaus söi varmasti aikaa, mutta silti meidän etenemä oli yli 3,9m/s, joten lujaa mentiin. Saletisti olisi ilman kieltoa mennyt yli 4m/s. Varsin hauskaa! :) Rata oli muutoin todella hyvä, loppukiemurat tehtiin persjätöillä ja ne tuntui todella sujuvilta.
C-kisa, 0/-7,44, sij.3./33 (nopeus 3,90m/s)
D-kisa, 5/-4,14, sij.16/32 (nopeus 3,93m/s)
Anne Viitasen pari rataa. C-kisa oli agilityrata. Varsin helponoloinen rata (laskin, että radalle vaadittiin vain kolme puolenvaihtoa (=valssia) muuten mentiin vallan yhtä puolta), jolla kaikesta huolimatta tehtiin vain kolme puhdasta rataa. Meille 0/-7,44 ja sijoitus 3./33. Parasta radassa olivat onnistuneet kontaktit! :D Radalla suoritettiin Aa ja kaksi kertaa puomi, joten ylösmenojännityksiä oli. Ursa pysähtyi kuitenkin kaikki kontaktit napakasti (paitsi Aan, jolla vedin Uun alas). Viimeisellä puomin alastulolla vapautin aavistuksen ajoissa, joten jännitti saatiinko vitonen, mutta puhtaasti meni. Pitäisi kyetä itse pitämään pää kylmänä radalla ja odottaa se kontakti kunnolla. Pysähdyskontakteista huolimatta meidän nopeus oli 3,9m/s, joten eipä hätää, miinusaikaakin kertyi yli seitsemän sekuntia.
D-kisa oli hypäri, jolla tehtiin ekarataan nähden yli tuplaten nollia. Meille kuitenkin kieltovitonen kepeiltä. Avoin lähestyminen ja itse tökkäsin Ursan väärään väliin. Korjaus söi varmasti aikaa, mutta silti meidän etenemä oli yli 3,9m/s, joten lujaa mentiin. Saletisti olisi ilman kieltoa mennyt yli 4m/s. Varsin hauskaa! :) Rata oli muutoin todella hyvä, loppukiemurat tehtiin persjätöillä ja ne tuntui todella sujuvilta.
C-kisa, 0/-7,44, sij.3./33 (nopeus 3,90m/s)
D-kisa, 5/-4,14, sij.16/32 (nopeus 3,93m/s)
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Nollia pukkaa.
URSA - JOAn AGILITYKISAT 6.12.2010, Kontiolahti
tuomari: Hannele Lummeranta
A-kisa, maxi3, tulos 0/-5,91, sij. 5./24 (nopeus 4,21m/s)
B-kisa, maxi3, tulos 0/-4,41, sij. 5./24 (nopeus 4,18m/s)
Käytiin itsenäisyyspäivänä puoliperinteisesti Joensuun tietämillä kisaamassa. Ollaan kolmena vuonna käyty näissä kisoissa. 2007 maxi2-luokan voitto, 2008 maxi3-luokassa hyppyradalta nolla ja yhden vuoden tauon jälkeen tänä vuonna 2010 tuplanolla. :) Vaikka yleensä tuntuu, että mitä kauemmas lähtee kisaamaan, sitä huonommin menee, niin meidän on ainakin tähän asti kannattanut käydä JOAn itsenäisyyspäivän kisoissa...
Radat olivat suhteellisen suoraviivaisia, nopeita ratoja, siksi vauhtikin on ollut huimaa. Olin yllättynyt, että päästiin reiluun 4m/s nopeuteen, vaan lujaa mentiin.
Ekaradalla oli aivan _kaameat_ alastulokontaktit sekä puomilla, että Aalla ja olinkin aivan varma, että tuloksemme olisi ollut 10. Ilmeisesti Ursa otti kuitenkin tuomarin silmään jollakin tassun osalla kontaktipinnat, joten selvittiin puhtaasti läpi. Erityisen tyytyväinen olen meidän loppusuoraan. Radan viimeiset 5-6 hyppyä olivat ihan vinksin vonksin, jokainen ihan vinkurassa edelliseen ja seuraavaan nähden. Jokainen hypättiin kuitenkin suoraan ja mikäli koiran sai sopivalle linjalle, niin suorituslinjastakin oli mahdollista saada suora. Moni koira hyppi nämä hypyt siksakaten, tuhlaten metrejä ja vauhtia. Meidän hyppysuora oli ihan optimaalinen. :) Otin radalla nimenomaan tavoitteekseni sen, että saisin Ursan suorittamaan tuon lopun hienosti. Vekkasin voimakkaasti 14-15 hyppyjen välissä ja linjasin Ursan hyppysuoralle. Toimi aivan loistavasti!
Tokaradan kontaktit olivat huomattavasti edellistä rataa paremmat. Pikkasen meinasi tulla kiire 4- ja 5-hyppyjen väliin persjätölle, vaan nipinnapin kerkesin ja rata oli oikein hyvä.
Näennäisen helppoja ratoja, joissa piti kyllä aika paljon katsoa niitä optimaalisimpia suorituslinjoja. Moni koirakko tuhlasi matkaa ja aikaa väärillä linjoilla ja jokunen otti siitä syystä hyllyjäkin, kun koirat luki rataa väärin.
--
Oikein hyvä lopetus tälle kisavuodelle. Tsekkasin pikaseen millainen kehitys meillä on tapahtunut edellisiin vuosiin nähden. Viime vuonna 2009 nollaprosenttimme oli 30,6% ja tänä vuonna 2010 olemme parantaneet reilusti, nollaprosenttimme oli 45,8%. Yliaikaisia ratoja teimme viime vuonna 38,9% ja tänä vuonna vain 12,5%. Hyllyprosentti oli vähän kasvanut edelliseen vuoteen, mutta muutenkaan hyllyttäminen ei ole meille mikään ykkösongelma.
tuomari: Hannele Lummeranta
A-kisa, maxi3, tulos 0/-5,91, sij. 5./24 (nopeus 4,21m/s)
B-kisa, maxi3, tulos 0/-4,41, sij. 5./24 (nopeus 4,18m/s)
Käytiin itsenäisyyspäivänä puoliperinteisesti Joensuun tietämillä kisaamassa. Ollaan kolmena vuonna käyty näissä kisoissa. 2007 maxi2-luokan voitto, 2008 maxi3-luokassa hyppyradalta nolla ja yhden vuoden tauon jälkeen tänä vuonna 2010 tuplanolla. :) Vaikka yleensä tuntuu, että mitä kauemmas lähtee kisaamaan, sitä huonommin menee, niin meidän on ainakin tähän asti kannattanut käydä JOAn itsenäisyyspäivän kisoissa...
Radat olivat suhteellisen suoraviivaisia, nopeita ratoja, siksi vauhtikin on ollut huimaa. Olin yllättynyt, että päästiin reiluun 4m/s nopeuteen, vaan lujaa mentiin.
Ekaradalla oli aivan _kaameat_ alastulokontaktit sekä puomilla, että Aalla ja olinkin aivan varma, että tuloksemme olisi ollut 10. Ilmeisesti Ursa otti kuitenkin tuomarin silmään jollakin tassun osalla kontaktipinnat, joten selvittiin puhtaasti läpi. Erityisen tyytyväinen olen meidän loppusuoraan. Radan viimeiset 5-6 hyppyä olivat ihan vinksin vonksin, jokainen ihan vinkurassa edelliseen ja seuraavaan nähden. Jokainen hypättiin kuitenkin suoraan ja mikäli koiran sai sopivalle linjalle, niin suorituslinjastakin oli mahdollista saada suora. Moni koira hyppi nämä hypyt siksakaten, tuhlaten metrejä ja vauhtia. Meidän hyppysuora oli ihan optimaalinen. :) Otin radalla nimenomaan tavoitteekseni sen, että saisin Ursan suorittamaan tuon lopun hienosti. Vekkasin voimakkaasti 14-15 hyppyjen välissä ja linjasin Ursan hyppysuoralle. Toimi aivan loistavasti!
Tokaradan kontaktit olivat huomattavasti edellistä rataa paremmat. Pikkasen meinasi tulla kiire 4- ja 5-hyppyjen väliin persjätölle, vaan nipinnapin kerkesin ja rata oli oikein hyvä.
Näennäisen helppoja ratoja, joissa piti kyllä aika paljon katsoa niitä optimaalisimpia suorituslinjoja. Moni koirakko tuhlasi matkaa ja aikaa väärillä linjoilla ja jokunen otti siitä syystä hyllyjäkin, kun koirat luki rataa väärin.
--
Oikein hyvä lopetus tälle kisavuodelle. Tsekkasin pikaseen millainen kehitys meillä on tapahtunut edellisiin vuosiin nähden. Viime vuonna 2009 nollaprosenttimme oli 30,6% ja tänä vuonna 2010 olemme parantaneet reilusti, nollaprosenttimme oli 45,8%. Yliaikaisia ratoja teimme viime vuonna 38,9% ja tänä vuonna vain 12,5%. Hyllyprosentti oli vähän kasvanut edelliseen vuoteen, mutta muutenkaan hyllyttäminen ei ole meille mikään ykkösongelma.
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
Pari sujuvaa rataa Laukaasta.
URSA - LAUKAn AGILITYKISAT 28.11.2010, Laukaa
tuomari: Johanna Wütrich
A-kisa, maxi3, tulos 0/-4,22, sij. 6./35 (nopeus 3,77m/s)
B-kisa, maxi3, tulos 5/-4,72, sij.xx./xx (nopeus 3,78m/s)
Varsin hyvät ja sujuvat radat olivat nämä, molemmat. Ekaradalta oli maaliin tullessa pieni epäilys, josko saatiin kontaktin alastulolta vitonen, mutta ei saatu. Hyvä, hyvä!
Toisen radan kontaktit olivat paremmat, huomiota saava seikka: juoksin puomin ohi suoraan ottaen etäisyyttä, Ursa otti kontaktipinnan kaikilla tassuilla, eikä hypähdystä tullut tähän ollenkaan. Virhe tuli kolmanneksi viimeiseltä aidalta, rima tuli alas. Aidalla piti kääntää aika tiukkaan putkelle, saattoi olla, että käänsin Ursaa riman päällä käskyttäen ja siksi tuli rima alas. Olisi vain pitänyt malttaa tässäkin...
Pakkasta oli tänäänkin, mutta muuten lämpimänä pysyminen oli eilistä helpompaa. Pakkasasteita oli muutama vähemmän kuin eilen (-12-16) siten, että ilta oli leudompi. Ei tuullut niinkuin eilen, joten ei ollut ihan niin raakaa. Ursa oli Haikan kisojen ajan kotona ja hain sen kakkosten ja kolmosten starttien välissä. Auto oli piuhassa ja sisätilanlämmitin pöhötti siten, että koiran tohti jättää paremmalla omatunnolla autoon odottelemaan.
tuomari: Johanna Wütrich
A-kisa, maxi3, tulos 0/-4,22, sij. 6./35 (nopeus 3,77m/s)
B-kisa, maxi3, tulos 5/-4,72, sij.xx./xx (nopeus 3,78m/s)
Varsin hyvät ja sujuvat radat olivat nämä, molemmat. Ekaradalta oli maaliin tullessa pieni epäilys, josko saatiin kontaktin alastulolta vitonen, mutta ei saatu. Hyvä, hyvä!
Toisen radan kontaktit olivat paremmat, huomiota saava seikka: juoksin puomin ohi suoraan ottaen etäisyyttä, Ursa otti kontaktipinnan kaikilla tassuilla, eikä hypähdystä tullut tähän ollenkaan. Virhe tuli kolmanneksi viimeiseltä aidalta, rima tuli alas. Aidalla piti kääntää aika tiukkaan putkelle, saattoi olla, että käänsin Ursaa riman päällä käskyttäen ja siksi tuli rima alas. Olisi vain pitänyt malttaa tässäkin...
Pakkasta oli tänäänkin, mutta muuten lämpimänä pysyminen oli eilistä helpompaa. Pakkasasteita oli muutama vähemmän kuin eilen (-12-16) siten, että ilta oli leudompi. Ei tuullut niinkuin eilen, joten ei ollut ihan niin raakaa. Ursa oli Haikan kisojen ajan kotona ja hain sen kakkosten ja kolmosten starttien välissä. Auto oli piuhassa ja sisätilanlämmitin pöhötti siten, että koiran tohti jättää paremmalla omatunnolla autoon odottelemaan.
lauantai 10. huhtikuuta 2010
TUPLANOLLA Pieksämäeltä!!
HIPHURAA!!!!! :D
Käytiin tänään kisaamassa Pieksämäellä, turhaan ei paikanpäälle vaivauduttu. Päivän saldo on TUPLANOLLA!
Mietiskelin ajomatkalla mitkä olisi tälle päivää tavoitteena ja päädyin siihen, että pyrin itse toimimaan oikein kontakteilla, rauhoittua, toimia hätiköimättä sekä pitää kaikkiaan yllä hyvää ja rentoa suorittamisfiilistä läpi radan - mahdollisista epäonnistumisista huolimatta. Hyvin toimi strategiat. Kontaktivirheitä ei otettu, vaikka tokaradalla puomin alastulolla en tehnytkään ihan sitä mitä piti, eikä sitten Ursakaan. Oikeaoppisesti ja sääntöjen mukaisesti se kontaktin otti, mutta ei pysähtynyt, kuten on opetettu, vaan hidasti ja pikkuisen hypähti lopuksi. Tuo ei kuitenkaan onnistunut romuttamaan päivän loistavan hyvää fiilistä. :)
Nybergin Johannan tämän päiväiset radat olivat kivoja (tottakai ne oli kivoja, kun onnistuttiin...) ja ihanneajat inhimillisiä. Ursa eteni reippaasti ja varmasti ja uskaltaisin väittää, että meillä molemmilla oli Kivaa. Itse ainakin odotin malttamattomana kisaamista, kun edellisistä riennoista on vierähtänyt jo aikaa. Erityisesti toiselle radalle mennessä suorastaan puhkuin intoa.
Ekarata oli helpompi, siinä ei pahemmin ollut hankalia paikkoja, Ursa-parka vain kävi tokahypyn jälkeen kanveesissa, sillä ilmeisesti petti etujalka vähän alta, possunokka aurasi maata ja meininki jatkui riemukkasti turpa purussa. Tämä lassevirénmäinen kaatuminen ei ilokseni syönyt aikaa niin, etteikö oltaisi ihanneaikaan päästy (olympiavoittajia meistä ei kuitenkaan tullut... Kuten ei silloinkaan, kun viimeksi olemme Uun kanssa kompuroineet, viime vuoden SM-kisoissa, sillä kertaa Lasse Viréniä leikki ohjaaja...). Etenemisnopeus A-radalla varsin kiva 3,85m/s.
Toisella, B-radalla oli jo vaikeitakin paikkoja. Erityisen haastava sekä kentän laidalla minien ja medien menoa pällistellessä, että rataantutustumisessa oli puomin ja pussin väliin jäävä kolmen hyppyesteen (aita-aita-muuri) muodostelma, joka sisälsi vaikeita hyppykulmia, oikeaa ajoitusta, ansojen (Aa) väistelyä sekä ripeää koiran hyppylinjan tieltä livatamista. Tämä kohta söi meiltä radalla pikkuisen aikaa, koska päätin, että otetaan se keskittyen ja hätiköimättä, Aalle karkaamista en olisi halunnut jälkikäteen kirota. Saatiin kohdasta kuitenkin kohtalaisen sujuva, johon on tyytyminen. Vaikeahko keppikulma radan loppupuoliskolla selvitettiin hyvin (en ohjannjut pujottelua, vaan Ursa haki itse kulmaan) ja suoriuduttiin iloisesti kiljahdellen maaliin etenemisnopeudella 3,81m/s.
A-kisa, tulos 0/-4,42, sij. 9./37
B-kisa, tulos 0/-3,54, sij.7./38
Aivan mahtavaa ja helpottavaa. Tällä hetkellä SM-nollia puuttuu enää yksi agiradalta - eiköhän me se saada kerättyä ennen Vantaan Tikkurilassa järjestettäviä SM-kisoja (18.-20.6.). Tsekkailin kisalistaa ja tarkoituksena olisi osallistua seuraavaksi JATin äitienpäiväkisoihin 9.5. (2 starttia), seuraavana viikonloppuna niinikään kotikisoihin 16.5. (3 starttia) ja sitten vielä ajella Varkauteen 29.5. (3 starttia).
Käytiin tänään kisaamassa Pieksämäellä, turhaan ei paikanpäälle vaivauduttu. Päivän saldo on TUPLANOLLA!
Mietiskelin ajomatkalla mitkä olisi tälle päivää tavoitteena ja päädyin siihen, että pyrin itse toimimaan oikein kontakteilla, rauhoittua, toimia hätiköimättä sekä pitää kaikkiaan yllä hyvää ja rentoa suorittamisfiilistä läpi radan - mahdollisista epäonnistumisista huolimatta. Hyvin toimi strategiat. Kontaktivirheitä ei otettu, vaikka tokaradalla puomin alastulolla en tehnytkään ihan sitä mitä piti, eikä sitten Ursakaan. Oikeaoppisesti ja sääntöjen mukaisesti se kontaktin otti, mutta ei pysähtynyt, kuten on opetettu, vaan hidasti ja pikkuisen hypähti lopuksi. Tuo ei kuitenkaan onnistunut romuttamaan päivän loistavan hyvää fiilistä. :)
Nybergin Johannan tämän päiväiset radat olivat kivoja (tottakai ne oli kivoja, kun onnistuttiin...) ja ihanneajat inhimillisiä. Ursa eteni reippaasti ja varmasti ja uskaltaisin väittää, että meillä molemmilla oli Kivaa. Itse ainakin odotin malttamattomana kisaamista, kun edellisistä riennoista on vierähtänyt jo aikaa. Erityisesti toiselle radalle mennessä suorastaan puhkuin intoa.
Ekarata oli helpompi, siinä ei pahemmin ollut hankalia paikkoja, Ursa-parka vain kävi tokahypyn jälkeen kanveesissa, sillä ilmeisesti petti etujalka vähän alta, possunokka aurasi maata ja meininki jatkui riemukkasti turpa purussa. Tämä lassevirénmäinen kaatuminen ei ilokseni syönyt aikaa niin, etteikö oltaisi ihanneaikaan päästy (olympiavoittajia meistä ei kuitenkaan tullut... Kuten ei silloinkaan, kun viimeksi olemme Uun kanssa kompuroineet, viime vuoden SM-kisoissa, sillä kertaa Lasse Viréniä leikki ohjaaja...). Etenemisnopeus A-radalla varsin kiva 3,85m/s.
Toisella, B-radalla oli jo vaikeitakin paikkoja. Erityisen haastava sekä kentän laidalla minien ja medien menoa pällistellessä, että rataantutustumisessa oli puomin ja pussin väliin jäävä kolmen hyppyesteen (aita-aita-muuri) muodostelma, joka sisälsi vaikeita hyppykulmia, oikeaa ajoitusta, ansojen (Aa) väistelyä sekä ripeää koiran hyppylinjan tieltä livatamista. Tämä kohta söi meiltä radalla pikkuisen aikaa, koska päätin, että otetaan se keskittyen ja hätiköimättä, Aalle karkaamista en olisi halunnut jälkikäteen kirota. Saatiin kohdasta kuitenkin kohtalaisen sujuva, johon on tyytyminen. Vaikeahko keppikulma radan loppupuoliskolla selvitettiin hyvin (en ohjannjut pujottelua, vaan Ursa haki itse kulmaan) ja suoriuduttiin iloisesti kiljahdellen maaliin etenemisnopeudella 3,81m/s.
A-kisa, tulos 0/-4,42, sij. 9./37
B-kisa, tulos 0/-3,54, sij.7./38
Aivan mahtavaa ja helpottavaa. Tällä hetkellä SM-nollia puuttuu enää yksi agiradalta - eiköhän me se saada kerättyä ennen Vantaan Tikkurilassa järjestettäviä SM-kisoja (18.-20.6.). Tsekkailin kisalistaa ja tarkoituksena olisi osallistua seuraavaksi JATin äitienpäiväkisoihin 9.5. (2 starttia), seuraavana viikonloppuna niinikään kotikisoihin 16.5. (3 starttia) ja sitten vielä ajella Varkauteen 29.5. (3 starttia).
lauantai 6. maaliskuuta 2010
Rosentteja.
Pikkuisen järkytyin, laskeskelin Ursan tuloksia. Kolmosluokassa kaudella 2008-2009 (SM-kisoista SM-kisoihin) Ursa teki 17 puhdasta rataa, joista kaksi meni yliajalle, siis 15/17 ihanneaikanollaa. Tällä kaudella 2009-2010 (joka on siis kesken vielä) Ursa on tehnyt yhteensä 13 puhdasta rataa, joista kahdeksan on mennyt yliajalle, siis 5/13 ihanneaikanollaa.
Vaikea uskoa, että Ursan vauhti olisi hiipunut keskimäärin noin paljon, päinvastoin, koska töitä olemme vauhdin eteen tehneet. Ahdistus näistä nykykisojen tiukoista ajoista. Tietysti riippuu paljon tuomaristakin, mutta sen verran pitäisi nuissakin olla otosta, että suuntaan pääsee.
Koska innostuin laskeskelemaan, niin alla vähän prosenttiosuuksia. Onnistumisprosentti tuloksen saamiseksi on kasvanut, mutta ihanneaikaanpääsemisprosentit ovat rajusti romahtaneet. Hmmm... (Saapa nähdä kerkeääkö kaula viime vuoteen tasoittua kunhan päästään tämän kauden 2009-2010 loppuun.)
2008-2009
39 kisaa, 29 tulosta, kaikista tuloksista yliaikaisia 10, 17 ratavirheetöntä, 15 puhdasta nollaa
1. kisoista tuloksia 74,4%
2. tuloksista yliaikaisia 34,5%
3. tuloksista ratavirheettömiä 58,6%
4. tuloksista puhtaita nollia 51,7%
5. ratavirheettömistä ihanneaikaisia nollia 88,2%
2009-2010 (kausi kesken)
29 kisaa, 25 tulosta, kaikista tuloksista yliaikaisia 13, 13 ratavirheetöntä, 5 puhdasta nollaa
1. kisoista tuloksia 86,2%
2. tuloksista yliaikaisia 52%
3. tuloksista ratavirheettömiä 52%
4. tuloksista puhtaita nollia 20%
5. ratavirheettömistä ihanneaikaisia nollia 38,5%
Pakko oli verrata myös 1. ja 2.lk suorituksiin...
1.lk
17 kisaa, 12 tulosta, kaikista tuloksista yliaikaisia 5, 4 ratavirheetöntä, 3 puhdasta nollaa
1. kisoista tuloksia 70,6%
2. tuloksista yliaikaisia 41,7%
3. tuloksista ratavirheettömiä 33,3%
4. tuloksista puhtaita nollia 25%
5. ratavirheettömistä ihanneaikaisia nollia 75%
2.lk
11 kisaa, 8 tulosta, kaikista tuloksista yliaikaisia 0, 6 ratavirheetöntä, 6 puhdasta nollaa
1. kisoista tuloksia 72,7%
2. tuloksista yliaikaisia 0%
3. tuloksista ratavirheettömiä 75%
4. tuloksista puhtaita nollia 75%
5. ratavirheettömistä ihanneaikaisia nollia 100%
Ja näihin tällaisiinhan ei pitäisi missään nimessä jäädä kiinni, vaan jatkaa positiivisella asenteella kisaamista.
Vaikea uskoa, että Ursan vauhti olisi hiipunut keskimäärin noin paljon, päinvastoin, koska töitä olemme vauhdin eteen tehneet. Ahdistus näistä nykykisojen tiukoista ajoista. Tietysti riippuu paljon tuomaristakin, mutta sen verran pitäisi nuissakin olla otosta, että suuntaan pääsee.
Koska innostuin laskeskelemaan, niin alla vähän prosenttiosuuksia. Onnistumisprosentti tuloksen saamiseksi on kasvanut, mutta ihanneaikaanpääsemisprosentit ovat rajusti romahtaneet. Hmmm... (Saapa nähdä kerkeääkö kaula viime vuoteen tasoittua kunhan päästään tämän kauden 2009-2010 loppuun.)
2008-2009
39 kisaa, 29 tulosta, kaikista tuloksista yliaikaisia 10, 17 ratavirheetöntä, 15 puhdasta nollaa
1. kisoista tuloksia 74,4%
2. tuloksista yliaikaisia 34,5%
3. tuloksista ratavirheettömiä 58,6%
4. tuloksista puhtaita nollia 51,7%
5. ratavirheettömistä ihanneaikaisia nollia 88,2%
2009-2010 (kausi kesken)
29 kisaa, 25 tulosta, kaikista tuloksista yliaikaisia 13, 13 ratavirheetöntä, 5 puhdasta nollaa
1. kisoista tuloksia 86,2%
2. tuloksista yliaikaisia 52%
3. tuloksista ratavirheettömiä 52%
4. tuloksista puhtaita nollia 20%
5. ratavirheettömistä ihanneaikaisia nollia 38,5%
Pakko oli verrata myös 1. ja 2.lk suorituksiin...
1.lk
17 kisaa, 12 tulosta, kaikista tuloksista yliaikaisia 5, 4 ratavirheetöntä, 3 puhdasta nollaa
1. kisoista tuloksia 70,6%
2. tuloksista yliaikaisia 41,7%
3. tuloksista ratavirheettömiä 33,3%
4. tuloksista puhtaita nollia 25%
5. ratavirheettömistä ihanneaikaisia nollia 75%
2.lk
11 kisaa, 8 tulosta, kaikista tuloksista yliaikaisia 0, 6 ratavirheetöntä, 6 puhdasta nollaa
1. kisoista tuloksia 72,7%
2. tuloksista yliaikaisia 0%
3. tuloksista ratavirheettömiä 75%
4. tuloksista puhtaita nollia 75%
5. ratavirheettömistä ihanneaikaisia nollia 100%
Ja näihin tällaisiinhan ei pitäisi missään nimessä jäädä kiinni, vaan jatkaa positiivisella asenteella kisaamista.
maanantai 1. syyskuuta 2008
sunnuntai 24. elokuuta 2008
Hienoa ja harmittavaa.
MIKKELI 23.-24.8.2008
Tuomari Hannele Lummeranta (A- & B-kisa),
Minna Väyrynen (C-kisa) ja
tuomariharjoittelija Seppo Savikko (D-kisa, ylit. Minna Väyrynen)
Maxi3, A-kisa, ihanneaika 47.
Aikavirhe -4,34. Ratavirheet 0.
Tulos 0. Sijoitus 4./34.
Maxi3, B-kisa, ihanneaika 45.
Aikavirhe -3,64. Ratavirheet 0.
Tulos 0. Sijoitus 9./31.
Maxi3, C-kisa, ihanneaika 51.
Tulos HYL.
Maxi3, D-kisa, ihanneaika 50.
Aikavirhe -5,72. Ratavirheet 5.
Tulos 5. Sijoitus ?
Oltiin viikonloppu Mikkelissä kisaamassa. Eilen lauantaina oli hieno päivä, TUPLANOLLA!! :D Herää konkreettinen usko siihen, että oikeasti ollaan yksilö SM-kisoissa ensi kesänä - ainakaan ei jää tästä rajapyyksitä kiinni. Kolme nollaa seitsemästä vielä keräämättä, eiköhän me ne handlata vaikka Ursalla menisikin/meneekin mammalomaan loppu vuosi, keväällä viimeistään jatketaan keräämistä.
Tämä päivä meni eiliseen nähden samaa rataa siinä mielessä, että vauhti oli napakkaa ja meno sujuvaa, joskin tulokset eivät sitten puhu puolestaan. Ekaradalta HYL ja tokaradalta 5 - pirun puomin alastulo....
Vaikka toki tokaradan kontaktivirhe harmittaa, niin eniten harmittaa hyllyradan putken väärä pää... Niin helppo paikka, kun muuten oli mennyt niin loistavasti koko rata - loistavasti meno jatkui väärän päänkin jälkeen. Sain suorituksen videolle ja kellotin aikamme siitä, ihanneaika olisi riittänyt mainiosti. Meille oli siis tyrkyllä voittonolla, koska maxi3 luokka voitettiin tuloksella 1,40.... Ei siis ainuttakaan puhdasta rataa, jolla olisi päästy ihanneaikaan. Vain kaksi puhdasta rataa yhteensä (molemmat siis yliajalla). Että sitä onkin tullut jossiteltua, varsinkin sen jälkeen kun kävin tulostaululla tsekkailemassa... Voe, voe, voe... Se on pienestä kiinni.
Kaikkiaan ei kuitenkaan voi olla kuin tyytyväinen, saatiin pari nollaa ja tehtiin tasaista työtä koko viikonloppu. Laskeskelin etenemisnopeuksiammekin ja keskimäärin mentiin Ursan kanssa n. 3,8m/s. Nopeiten paineltiin eilisellä tokaradalla (B-kisa), jossa etenemisnopeus huimat 4,04! :D (Lapinkoiralle agilityradalla tuollainen vauhti on kova, vaikka voipi olla, että nopeampien rotujen ihmiset eivät tästä hurraisikaan. Kaikki on niin subjektiivista.)
Löysinpä meille sopivan keskittymisohjelman ja - rytmin.
1. Kunnon lenkki, koira autoon
2. minien aikaan rataantutustumista ja mielikuvaharjoittelua kentän laidalta
3. koira autosta, verryttelyä ja oletettavat vaikeat paikat lämmittelyesteiden kanssa
4. koira autoon, mielikuvaharjoitukset jatkuu, kunnes oma rataantutustuminen (huomasimpa musiikin parantavan keskittymiskykyä)
5. mielikuvaharjoittelua (edelleen musiikki mukana) ensin ilman koiraa, sitten koiran kanssa, lämmittelyesteillä vaikeat paikat, nollauslenkki
6. lyhyt mielikuvaharjoittelu, koiran herättely ja radalle
(7. palkka, jäähdyttely ja tilanteen nollaus tietty)
Riippuhan tuo pikkasen siitä missä vaiheessa on menossa radalle, mutta ohjelma toimii ainakin tässä hetkessä meillä hyvin, jos ollaan lähtemässä n. 15. koirakkona, kuten nyt viikonloppuna. Tämä on tällaista omien tapojen ja rutiinien hakemista, joka muokkautuu pikkuhiljaa, kaipa sitä vain jokaisen täytyy itse miettiä mikä itselle sopii, eipä toisen tavat toiselle käy.
Tuomari Hannele Lummeranta (A- & B-kisa),
Minna Väyrynen (C-kisa) ja
tuomariharjoittelija Seppo Savikko (D-kisa, ylit. Minna Väyrynen)
Maxi3, A-kisa, ihanneaika 47.
Aikavirhe -4,34. Ratavirheet 0.
Tulos 0. Sijoitus 4./34.
Maxi3, B-kisa, ihanneaika 45.
Aikavirhe -3,64. Ratavirheet 0.
Tulos 0. Sijoitus 9./31.
Maxi3, C-kisa, ihanneaika 51.
Tulos HYL.
Maxi3, D-kisa, ihanneaika 50.
Aikavirhe -5,72. Ratavirheet 5.
Tulos 5. Sijoitus ?
Oltiin viikonloppu Mikkelissä kisaamassa. Eilen lauantaina oli hieno päivä, TUPLANOLLA!! :D Herää konkreettinen usko siihen, että oikeasti ollaan yksilö SM-kisoissa ensi kesänä - ainakaan ei jää tästä rajapyyksitä kiinni. Kolme nollaa seitsemästä vielä keräämättä, eiköhän me ne handlata vaikka Ursalla menisikin/meneekin mammalomaan loppu vuosi, keväällä viimeistään jatketaan keräämistä.
Tämä päivä meni eiliseen nähden samaa rataa siinä mielessä, että vauhti oli napakkaa ja meno sujuvaa, joskin tulokset eivät sitten puhu puolestaan. Ekaradalta HYL ja tokaradalta 5 - pirun puomin alastulo....
Vaikka toki tokaradan kontaktivirhe harmittaa, niin eniten harmittaa hyllyradan putken väärä pää... Niin helppo paikka, kun muuten oli mennyt niin loistavasti koko rata - loistavasti meno jatkui väärän päänkin jälkeen. Sain suorituksen videolle ja kellotin aikamme siitä, ihanneaika olisi riittänyt mainiosti. Meille oli siis tyrkyllä voittonolla, koska maxi3 luokka voitettiin tuloksella 1,40.... Ei siis ainuttakaan puhdasta rataa, jolla olisi päästy ihanneaikaan. Vain kaksi puhdasta rataa yhteensä (molemmat siis yliajalla). Että sitä onkin tullut jossiteltua, varsinkin sen jälkeen kun kävin tulostaululla tsekkailemassa... Voe, voe, voe... Se on pienestä kiinni.
Kaikkiaan ei kuitenkaan voi olla kuin tyytyväinen, saatiin pari nollaa ja tehtiin tasaista työtä koko viikonloppu. Laskeskelin etenemisnopeuksiammekin ja keskimäärin mentiin Ursan kanssa n. 3,8m/s. Nopeiten paineltiin eilisellä tokaradalla (B-kisa), jossa etenemisnopeus huimat 4,04! :D (Lapinkoiralle agilityradalla tuollainen vauhti on kova, vaikka voipi olla, että nopeampien rotujen ihmiset eivät tästä hurraisikaan. Kaikki on niin subjektiivista.)
Löysinpä meille sopivan keskittymisohjelman ja - rytmin.
1. Kunnon lenkki, koira autoon
2. minien aikaan rataantutustumista ja mielikuvaharjoittelua kentän laidalta
3. koira autosta, verryttelyä ja oletettavat vaikeat paikat lämmittelyesteiden kanssa
4. koira autoon, mielikuvaharjoitukset jatkuu, kunnes oma rataantutustuminen (huomasimpa musiikin parantavan keskittymiskykyä)
5. mielikuvaharjoittelua (edelleen musiikki mukana) ensin ilman koiraa, sitten koiran kanssa, lämmittelyesteillä vaikeat paikat, nollauslenkki
6. lyhyt mielikuvaharjoittelu, koiran herättely ja radalle
(7. palkka, jäähdyttely ja tilanteen nollaus tietty)
Riippuhan tuo pikkasen siitä missä vaiheessa on menossa radalle, mutta ohjelma toimii ainakin tässä hetkessä meillä hyvin, jos ollaan lähtemässä n. 15. koirakkona, kuten nyt viikonloppuna. Tämä on tällaista omien tapojen ja rutiinien hakemista, joka muokkautuu pikkuhiljaa, kaipa sitä vain jokaisen täytyy itse miettiä mikä itselle sopii, eipä toisen tavat toiselle käy.
lauantai 9. elokuuta 2008
Menevää hyllytystä.
Taas sataa, onneksi päästiin alta pois - tänään ei juuri kastuttu, vaikka uhka oli yllä.
Olimme siis Varkaudessa kisaamassa. Varsin onnistunut päivä, peilaten enempi omaan olotilaan ja suoritusten sujuvuuteen, kuin varsinaiseen tulossaldoon. ;)
Olimme siis Varkaudessa kisaamassa. Varsin onnistunut päivä, peilaten enempi omaan olotilaan ja suoritusten sujuvuuteen, kuin varsinaiseen tulossaldoon. ;)
VARKAUS 9.8.2008
Tuomari Eija Berglund
Maxi3, A-kisa, ihanneaika 51.
Tulos HYL.
Maxi3, B-kisa, ihanneaika 47.
Aikavirhe +1,03. Ratavirheet 0.
Tulos 1,03. Sijoitus 5./20.
Maxi3, C-kisa hr, ihanneaika 36.
Tulos HYL.
A-KISA
Rataa oli kiva tehdä, Ursassa oli vauhtia ja se suoritti hyvin kaikki kontaktit. Ursa kuunteli hyvin, eikä yrittänytkään varastaa minnekään. Ainoa virhe, hylkäävä virhe, tapahtui kun itse oletin liikaa. En ottanut Ursaa vastaan puolivalssilla, kuten olisi pitänyt, vaan vedätin suoraan, jolloin Ursa kiersi 8. hypyn väärältä puolelta.
Tämä hylkäävä virhekään ei saanut pilattua sitä, että rata oli hyvä ja sujuva, nätti. (Ainiin, kyllähän se aloitti kepit väärin, itse siis vedätin liikaa siinä kohtaa, kun Ursa valitsi oikeaa väliä. Tarkoitus oli jättäytyä vähän taustammalle, mutten sitten kuitenkaan malttanut tarpeeksi.)
B-KISA
Edelleen jatkui varma ja sujuva työ. Ei moitteen sijaa, paitsi... - ihanneaika ylittyi himpun verran. Loppujen lopuksi nolla oli vain 4:n sadasosasekunnin päässä. Voi se joskus olla niin täpärällä, näin täpärällä ei ole koskaan ollutkaan, tämä ohitti ykkösluokan tuloksen, jossa puhtaalla radalla ylitettiin ihanneaika 1,30 sekunnilla eli nolla (<>
Ei voi silti olla kuin tyytyväinen. Alun kieputuksistakin selvittiin kunnialla. Hienoa Ursa!
C-KISA 
Ihanneaika oli niin tiukka ja rata kiemurainen, etten edes olettanut, että päästäisiin ihaneaikaan, uskaltauduin siis ottamaan tätä riskillä. Sellaisilla ohjauskuvioilla, joita en ole juuri ennen kisoissa uskaltanut käyttääkään.
Alun kiemurat onnistui loistavasti! :D Kepeille uskaltauduin kääntämään sylikäännöllä - jota olen kyllä aktiivisesti treenannut tuolla omalla 4-harjanvarren sarjalla, joten tiesin, että Ursa sen osaa - itse vain en osannut. ;) Olisi pitänyt kääntää sylissä vähän etäämmällä keppien alusta (askelkin taaksepäin olisi riittänyt), Ursa kääntyi kyllä hyvin, mutta aloitti toisesta välistä vasta ... kaksi kertaa. Tästä siis jo kaksi kieltoa, kolmannella Ursa menikin jo oikein.
Kolmas kielto saatiin taas paikassa jossa tein jotain erilaista. Edelleen halusin kokeilla sylikääntöä. 15-16 puolivalssilla välistä, 16-esteelle sylikäännöllä, mutta 17-esteen Ursa kielsi, ei siis sylin jälkeen irronnut hakemaan - tai minä en irronnut. ;) Olisi ripeästi pitänyt liikkua Ursan avuksi, vaan hitailin.
Muut kiemurat kuitenkin onnistui oikein hienosti ja sujuvasti, joten enpä valita, vaikka kolme kieltoa tulikin, jotka yhdessä johtivat hylkyyn. Ursa oli oikein menoisalla päällä ja meillä oli oikein kivaa - se on kaiken aa ja oo, jätti varmasti hyvän mielen, vaikka kisakirja jäikin ilman merkintöjä. ;)
Saapa nähdä päästäänkö ensi viikonloppuna Kuopioon kisaamaan ja lappalaiskoirien rotumestaruuteen. Odottelen Ursan juoksuja alkavaksi melkeinpä hetkenä minä hyvänsä, joten päivä kerrallaan mennään tässä vaiheessa.
tiistai 17. kesäkuuta 2008
Agility SM 2008
AGILITY SM 2008, 14.-15.6.
VARKAUS
Oltiin viikonloppu Varkaudessa agilityn SM-kisoissa. Lauantaina ratkottiin Suomen joukkuemestaruudet, Ursan kanssa vahvistettiin JATin joukkuetta. Sunnuntaina turisteiltiin ja katseltiin upeita suorituksia ja SM-tason agiliitoa. VAU!
SUNNUNTAI
Seuraavana päivänä ajelin sekä Ursan, että Lunan kanssa turisteilemaan (myös Umbra ihmisineen paikalla muutaman tunnin keskipäivän kummankin puolen). Satoi kaatamalla, vaan ei se haitannut huippusuorituksia. Hienoa katsoa, miten agilityä oikeasti tehdään. ;)
VARKAUS
Oltiin viikonloppu Varkaudessa agilityn SM-kisoissa. Lauantaina ratkottiin Suomen joukkuemestaruudet, Ursan kanssa vahvistettiin JATin joukkuetta. Sunnuntaina turisteiltiin ja katseltiin upeita suorituksia ja SM-tason agiliitoa. VAU!
kuva Minna Rummukainen
VARKAUS 14.6.2008
Tuomari Risto Ojanperä
Maxi3, SM-joukkue Jyväskylän Agility Team ry.
slapko Ursa, schape Leevi, borcol Exce & borcol Kastanja
Ihanneaika 53. Aikavirhe -4,02. Ratavirheet 0. Tulos 0.
Joukkueen yhteinen tulos 5. Sijoitus 15./43
Ursan kanssa lähdettiin joukkueen ensimmäisenä elikkäs oltiin ensimmäisessä rataantutustumissatsissa klo 10.30. Onneksi niin, sillä päivä ja iltapäivä äityi sen verran kuumaksi, ettei Ursan (tai minun) jalka olisi välttämättä noussut niin notkeasti. Risto Ojanperän radalla tehtiin "ihan kiva" nolla pikku kömmähdyksineen, kuitenkin selvästi ihanneajan puitteissa.
Periaatteessa melko helppo ja suoraviivainen rata. Alussa olivat radan vaikeimmat kohdat, kakkoshyppy takaa, sekä pituuden jälkeinen lähestyminen puomille, sekä puomin jälkeinen kutosaita. Jo alku lähti meidän osaltamme "lupaavasti", Ursa meinasi tulla esteen suoraan, vaan onneksi huomasin sen ja kerkesin puuttua siihen juuri ennen kuin oli liian myöhäistä. Takaakierto oli vähän kökkö, olisi pitänyt kuunnella omaa intuitiota siitä, että kyseinen kohta olisi pitänyt ohjata pakkovalssilla, eikä taakse huiskasemalla, vaan kuuntelimpa seurakaveria... Oppi siitäkin. Kenties (kenties ei) olisi pakkovalssilla tullut sujuvampi suoritus.
Toinen kökkö kohta oli radan loppupuoliskolla, renkaalta keinulle. Jälleen kerran olisi varmasti hoitunut paremmin, jos olisin ohjannut Ursan suoraan ja leikannut takaa joko keinulla tai seuraavalla aidalla, vaan valssailinpas keinulle... Oli kyllä tällä radalla aika paljon varmistelun makua, toki. Oli paine saada nollatulos, että osaltamme varmistaisimme, että seuramme maxi-joukkue saa ainakin tuloksen.
Tottahan olen tyytyväinen siihen, että ekoissa SM-kisoissa (en ole koskaan ollut edes katsomassa moista touhua) tehtiin nolla, eikä edes oikeastaan jännittänyt, vaikka taatusti yleisö ja puitteet ovat pikkkkusen suurempia kuin tavan kisoissa. Vertailussa muihin lappalaisiin (toki pitää sitä tehdä, uteliaisuudesta... ;) ) ei tarvinnut hävetä, keskimäärin Ursa on nopea lappalaiskoira. Vaikka kömmähtelin radalla, joissa tuhraantui sekunteja, niin silti oltiin nopeimpien joukossa. Kyllä Ursasta vielä hyvä tulee! :D
Kepit voisi pujotella nopeammin ja kakenkaikkiaan riskinottokykyä ohjaajalle, mutta pääosin meni oikein kivasti. Kepeillä takaaleikkasin (vaikka mietin, että valssaan, jos Ursa on kovin jäljessä). EI kummempia onkkelmia. Hienoa!
kuva Minna Rummukainen
SUNNUNTAI
Seuraavana päivänä ajelin sekä Ursan, että Lunan kanssa turisteilemaan (myös Umbra ihmisineen paikalla muutaman tunnin keskipäivän kummankin puolen). Satoi kaatamalla, vaan ei se haitannut huippusuorituksia. Hienoa katsoa, miten agilityä oikeasti tehdään. ;)
lauantai 17. toukokuuta 2008
Taitavaa työskentelyä.
JYVÄSKYLÄ 17.5.2008
Tuomari Marja Lahikainen (A- & B-kisa) ja Sisko Pulkkinen (C-kisa)
Maxi3, A-kisa, ihanneaika 46.
Tulos HYL
Maxi3, B-kisa, ihanneaika 47.
Aikavirhe -0,31. Ratavirheet 0.
Tulos 0. Sijoitus 6./31.
Maxi3, C-kisa, ihanneaika 34.
Aikavirhe +5,10. Ratavirheet 0.
Tulos 5,10. Sijoitus 4./30
Kotiuduimme juuri kisahumusta Pohjanlammen koulun kentältä, Kuokkalasta. Saatiin aika lämmin ja aurinkoinen päivä, vaikka onneksi tuuli vähän leyhäytteli, jotta ei ihan tukalaksi mennyt. Kenttä pölisi kyllä ja radalla tuli kuuma, mutta metsän viileydessä oli kiva käydä läämmittely- ja jäähdyttelylenkeillä.
Päivälle tuli kolme starttia, mietin jo, että jos näyttää pahalta, niin jätän viimeisen starttaamatta. Viime viikonlopusta tiesin, että Sisko Pulkkisen ratojen ihanneajat ovat lähes epäinhimillisiä. Onneksi A- ja B-kisan tuomaroi Marja Lahikainen, jolla oli selkeästi stressittömämmät ihanneajat, vaikka tottakai niihinkin päästäkseen pitää suorituksen olla melkoisen sujuva.
A-KISA
Päivän eka startti meni penkin alle. Ensimmäinen moka tapahtui vaiheessa, kun ohjasin Ursan puomilta putkeen. Ursa valitsi ihan oikean pään, mutta itse turhaan hätiköin samantien toiseen suuntaan kepeille ennakoiden, joten Ursa laittoi liinat kiinni ja peruutti putkesta ulos. Siitä ensimmäinen vitonen.
Toinen virhe tuli kepeillä. Ursa pujotteli kisatilanteeseen nähden nopeasti (josta olen kyllä todella tyytyväinen), rytmi meni kuitenkin sekaisin ja Ursa jätti yhden välin pujottelematta. Aavistuksen pohdin mitä tehdä ja kävin kiertämässä viimeisen kepin, jotta kepit loppuivat oikein. Tästä hylky kuitenkin. Jäin kyllä miettimään tätä, piti oikein tavaa sääntökirjaa, josta otteita seuraavaksi. PUJOTTELU, Arvostelu. Hylkääminen: estesuoritus tulee päättää oikein, muuten suoritus hylätään seuraavalla esteellä. Kieltäytyminen: koira joutuu palaamaan takaisin esteelle. Ratavirhe: keppivälin ohittaminen. Oman ymmärrykseni mukaan meille olisi pitänyt tulla kepeiltä Ursan kanssa kymppi eikä hyllyä - vaan samapa tuo, ei se olisi enää rataa pelastanut.
Loppu menikin ihan kivasti. Erityisen tyytyväinen olin siihen, miten sujuvasti ja helponoloisesti sain Ursan putkeen nummero 13. En estellyt liikaa, vaan ronskisti ohjasin Ursa vasemmalla puolellani ohi väärän pään ja hienosti kohti oikeaa putken suuta. Saatiin vältettyä kaksi ansaa, toinen putken pää ja valloittava Aa. Loistavaa!
Samoin olen iloinen siitä, että sain Ursan kauniisti 16-aidalta keinulle takaaleikkauksella. Loppuosa meni virheittä, mutta tyhmästi otin etumatkaa ihan liikaa keinulta ja takaaleikkaus tapahtui melkein paikaltaan, samoin valssi renkaalle oli myöhässä. 18-19 kaarroksesta tuli aika väljä.
Ekarata oli omalta osaltani vähän kokeileva, Ursakin ilmoitteli, kun ohjaukseni oli niin kökköä, varovaista ja myöhässä. Mulla on ollut vasen reisilihas jumissa jo reilun viikon, selkeästi oli jo paranemaan päin, vaan eilen töissä onnistuin reväyttää sen lievästi. Mietin kovasti jätänkö kisat väliin, mutta en malttanut. Tänään pidin erityisesti mielessä sen, että lihakset pysyisivät lämpimänä normaalia paremmin, venyttelin ja verryttelin. Ajattelin, että kokeilen miltä tuntuu, jos juokseminen on tuskaa, en starttaa. Onneksi jalka toimi, vaan ihan maksiminopeuteen en uskaltanut kiihdyttää, varsinkin A-kisassa näkyi se, että olin kokeilumielellä.
B-KISA
Tokastartti meni huomattavasti edeltäjäänsä loistavammin, edelleenkään en uskaltanut täysillä revittää, mutta selkeästi reippaammin kyllä, reisi tuntui vähän oudolta ja selkeästikään ei niin normaalilta, mutta varsinaisesti ei tehnyt kipeää.
Suoritus oli sujuva ja tuloskin sen mukainen. Toinen kolmosluokan nolla meille! :D Siltä osin ei tietenkään pahaa sanottavaa, vaikka olikin aikalailla meidän yhteistä perusmeininkiä, ei siis mitään silmiinpistävän mahtavaa. Loistava kohta oli putkelta keinulle, jossa erityishuomio ohjaajan oikea-aikaiseen valssiin, tuntui, että olin kuin vahingossa ihan nappipaikassa - tiedä sitten miten se tapahtuikaan... Oikein kivaa menoa.
C-KISA
Tämä hirvitti jo ihan heti, jos Ursan jaksaminen tai oma jalkani olisi näyttänyt merkkejä lopahtamisesta, en olisi startannut ensinnäkään. Rata oli kuitenkin sen verran kivanoloinen, etten taaskaan malttanut olla menemättä... Tuomarin puhuttelussa suljin korvani, en edes halunnut kuulla ihanneaikaa.
Eihän tietenkään päästy tuomarin tiukkaan aikaan - ei muuten päässyt kukaan muukaan maxi... Yksi 0,79 ja kaikki muut yliaikaa. Yhteensä kuusi nollasuoritusta ja meidän neljänneksi nopein. Ihan ei päästy palkinnoille, mutta olen kyllä erityisen tyytyväinen muuten. Missään tapauksessa ei mennyt huonosti. Rata oli hyppyrata ja periaatteessa paljoltikin meidän näköinen. Sen verran haltuunottoa ja tiukkaa kurvia, että peitottiin nopeammat ja sooloilevat hyllyttäjät, mutta myös sen verran suoraa, että saatiin kiihdytelläkin.
Yritin välttää ohjauksessa valsseja, selvittiin kahdella. 5 ja 6 aitojen välissä takaaleikkasin (monet valssasivat), valssilla kasille ja samoin ysille, jotka olivatkin sitten onneksi meille radan ainoat. 17-putkesta mäkelöillä 18-aidalle. Ursalla oli tässä vaiheessa sen verran vauhtia, että takaaleikkauskin olisi onnistunut, vaan en siinä tiimellyksessä lähtenyt ottamaan suunnitelmaa B käyttöön.
Rata oli kiva suorittaa ja meidän meno sujuvan tuntuista. Ei mitään ylimääräisiä kömmähdyksiä ja kiepauksia. Taitava Ursa! :D
A-kisan jälkeen tunnelma ja mieliala oli vähän lattea, vaan onneksi loppupäivä näytti, että meissäkin on potentiaalia. Toki täytyy tuolle vauhdille tehdä vielä jotain, mutta ainakin meillä on selvät mahdollisuudet korkeammalle. Vielä meille palkintopaikkakin heltiää. ;)
Tuomari Marja Lahikainen (A- & B-kisa) ja Sisko Pulkkinen (C-kisa)
Maxi3, A-kisa, ihanneaika 46.
Tulos HYL
Maxi3, B-kisa, ihanneaika 47.
Aikavirhe -0,31. Ratavirheet 0.
Tulos 0. Sijoitus 6./31.
Maxi3, C-kisa, ihanneaika 34.
Aikavirhe +5,10. Ratavirheet 0.
Tulos 5,10. Sijoitus 4./30
Kotiuduimme juuri kisahumusta Pohjanlammen koulun kentältä, Kuokkalasta. Saatiin aika lämmin ja aurinkoinen päivä, vaikka onneksi tuuli vähän leyhäytteli, jotta ei ihan tukalaksi mennyt. Kenttä pölisi kyllä ja radalla tuli kuuma, mutta metsän viileydessä oli kiva käydä läämmittely- ja jäähdyttelylenkeillä.
Päivälle tuli kolme starttia, mietin jo, että jos näyttää pahalta, niin jätän viimeisen starttaamatta. Viime viikonlopusta tiesin, että Sisko Pulkkisen ratojen ihanneajat ovat lähes epäinhimillisiä. Onneksi A- ja B-kisan tuomaroi Marja Lahikainen, jolla oli selkeästi stressittömämmät ihanneajat, vaikka tottakai niihinkin päästäkseen pitää suorituksen olla melkoisen sujuva.
A-KISA
Päivän eka startti meni penkin alle. Ensimmäinen moka tapahtui vaiheessa, kun ohjasin Ursan puomilta putkeen. Ursa valitsi ihan oikean pään, mutta itse turhaan hätiköin samantien toiseen suuntaan kepeille ennakoiden, joten Ursa laittoi liinat kiinni ja peruutti putkesta ulos. Siitä ensimmäinen vitonen.
Toinen virhe tuli kepeillä. Ursa pujotteli kisatilanteeseen nähden nopeasti (josta olen kyllä todella tyytyväinen), rytmi meni kuitenkin sekaisin ja Ursa jätti yhden välin pujottelematta. Aavistuksen pohdin mitä tehdä ja kävin kiertämässä viimeisen kepin, jotta kepit loppuivat oikein. Tästä hylky kuitenkin. Jäin kyllä miettimään tätä, piti oikein tavaa sääntökirjaa, josta otteita seuraavaksi. PUJOTTELU, Arvostelu. Hylkääminen: estesuoritus tulee päättää oikein, muuten suoritus hylätään seuraavalla esteellä. Kieltäytyminen: koira joutuu palaamaan takaisin esteelle. Ratavirhe: keppivälin ohittaminen. Oman ymmärrykseni mukaan meille olisi pitänyt tulla kepeiltä Ursan kanssa kymppi eikä hyllyä - vaan samapa tuo, ei se olisi enää rataa pelastanut.
Loppu menikin ihan kivasti. Erityisen tyytyväinen olin siihen, miten sujuvasti ja helponoloisesti sain Ursan putkeen nummero 13. En estellyt liikaa, vaan ronskisti ohjasin Ursa vasemmalla puolellani ohi väärän pään ja hienosti kohti oikeaa putken suuta. Saatiin vältettyä kaksi ansaa, toinen putken pää ja valloittava Aa. Loistavaa!
Samoin olen iloinen siitä, että sain Ursan kauniisti 16-aidalta keinulle takaaleikkauksella. Loppuosa meni virheittä, mutta tyhmästi otin etumatkaa ihan liikaa keinulta ja takaaleikkaus tapahtui melkein paikaltaan, samoin valssi renkaalle oli myöhässä. 18-19 kaarroksesta tuli aika väljä.
Ekarata oli omalta osaltani vähän kokeileva, Ursakin ilmoitteli, kun ohjaukseni oli niin kökköä, varovaista ja myöhässä. Mulla on ollut vasen reisilihas jumissa jo reilun viikon, selkeästi oli jo paranemaan päin, vaan eilen töissä onnistuin reväyttää sen lievästi. Mietin kovasti jätänkö kisat väliin, mutta en malttanut. Tänään pidin erityisesti mielessä sen, että lihakset pysyisivät lämpimänä normaalia paremmin, venyttelin ja verryttelin. Ajattelin, että kokeilen miltä tuntuu, jos juokseminen on tuskaa, en starttaa. Onneksi jalka toimi, vaan ihan maksiminopeuteen en uskaltanut kiihdyttää, varsinkin A-kisassa näkyi se, että olin kokeilumielellä.
B-KISA
Tokastartti meni huomattavasti edeltäjäänsä loistavammin, edelleenkään en uskaltanut täysillä revittää, mutta selkeästi reippaammin kyllä, reisi tuntui vähän oudolta ja selkeästikään ei niin normaalilta, mutta varsinaisesti ei tehnyt kipeää.
Suoritus oli sujuva ja tuloskin sen mukainen. Toinen kolmosluokan nolla meille! :D Siltä osin ei tietenkään pahaa sanottavaa, vaikka olikin aikalailla meidän yhteistä perusmeininkiä, ei siis mitään silmiinpistävän mahtavaa. Loistava kohta oli putkelta keinulle, jossa erityishuomio ohjaajan oikea-aikaiseen valssiin, tuntui, että olin kuin vahingossa ihan nappipaikassa - tiedä sitten miten se tapahtuikaan... Oikein kivaa menoa.
C-KISA
Tämä hirvitti jo ihan heti, jos Ursan jaksaminen tai oma jalkani olisi näyttänyt merkkejä lopahtamisesta, en olisi startannut ensinnäkään. Rata oli kuitenkin sen verran kivanoloinen, etten taaskaan malttanut olla menemättä... Tuomarin puhuttelussa suljin korvani, en edes halunnut kuulla ihanneaikaa.
Eihän tietenkään päästy tuomarin tiukkaan aikaan - ei muuten päässyt kukaan muukaan maxi... Yksi 0,79 ja kaikki muut yliaikaa. Yhteensä kuusi nollasuoritusta ja meidän neljänneksi nopein. Ihan ei päästy palkinnoille, mutta olen kyllä erityisen tyytyväinen muuten. Missään tapauksessa ei mennyt huonosti. Rata oli hyppyrata ja periaatteessa paljoltikin meidän näköinen. Sen verran haltuunottoa ja tiukkaa kurvia, että peitottiin nopeammat ja sooloilevat hyllyttäjät, mutta myös sen verran suoraa, että saatiin kiihdytelläkin.
Yritin välttää ohjauksessa valsseja, selvittiin kahdella. 5 ja 6 aitojen välissä takaaleikkasin (monet valssasivat), valssilla kasille ja samoin ysille, jotka olivatkin sitten onneksi meille radan ainoat. 17-putkesta mäkelöillä 18-aidalle. Ursalla oli tässä vaiheessa sen verran vauhtia, että takaaleikkauskin olisi onnistunut, vaan en siinä tiimellyksessä lähtenyt ottamaan suunnitelmaa B käyttöön.
Rata oli kiva suorittaa ja meidän meno sujuvan tuntuista. Ei mitään ylimääräisiä kömmähdyksiä ja kiepauksia. Taitava Ursa! :D
A-kisan jälkeen tunnelma ja mieliala oli vähän lattea, vaan onneksi loppupäivä näytti, että meissäkin on potentiaalia. Toki täytyy tuolle vauhdille tehdä vielä jotain, mutta ainakin meillä on selvät mahdollisuudet korkeammalle. Vielä meille palkintopaikkakin heltiää. ;)
tiistai 13. toukokuuta 2008
Ympyrä sulkeutuu - yliajalla.
JYVÄSKYLÄ 11.5.2008
Tuomari Sisko Pulkkinen
Maxi3, A-kisa, ihanneaika 41.
Aikavirhe +13,30. Ratavirheet 10.
Tulos 23,30. Sijoitus
Maxi3, B-kisa, ihanneaika 39.
Aikavirhe +7,88. Ratavirheet 5.
Tulos 12,88. Sijoitus
JATin perinteiset äitienpäiväkisat, kotikisat. Tasan vuosi sitten samaisissa kisoissa startattiin Ursan kanssa kisauramme, tänä vuonna kisataan jo kolmosissa. Lopputunnelmissa lähinnä ärsytys tiukoista ihanneajoista, sekä toisaalta myös omista mokista. Radat olivat suoritettavia, mitään liian vaikeita paikkoja siellä ei ollut, oikeastaan suurin kompastuskivi tuntuu olevan älyttömän tiukat ajat, joihin pitäisi päästä.
A-KISA
Lähdin draiviasenteella, pääosin pitäen mielessäni sen, että kulkisin samaa matkaa Ursan kanssa. Lähdötkin jo otin huomattavan yhtäaikaa, en ottanut juurikaan etumatkaa. Keskimäärin suoriuduimme ihan nopeasti ja sujuvasti, vaan kompurointeja oli kyllä myös erityisesti ohjaajan puolelta... Ekaradalla harhauduin radalta putken jälkeen, kun vein Ursan liian vasemmalle, vaikka este oli suhteellisen oikealla. Kumma tunne, kuin sekunnin murto-osan aivot löi tyhjää: "Tässä sen esteen piti olla...". Korjasin, vaikka jälkeen päin ajatellen olisin hyvin voinut ottaa sujuvasti tarkoituksellisen hylynkin, vaan tällä kertaa toimin näin. Toinen kompastus ekaradalla tapahtui putken suulla, Ursa oli menossa hienosti oikeaan suuntaan, mutta jostain syystä se törmäsi putken oikeaan laitaan, jonka jälkeen oli hetken pöllämystyneenä, meni kyllä putkeen kun ohjastin uudestaan. Näissä kohdissa saimme varmasti sitten tuhrattua niitä kallisarvoisia sekunteja, yliaikaa huimasti, kaksitoista ja risat...
Kontaktit varmistin ja ne menikin kaikki hyvin. Sisko Pulkkisella oli ainakin tänään aika paljon putken epäloogisia päitä, kaikkiin päihin sain Ursan hyvin ohjattua. Näistä seikoista olen tyytyväinen kyllä.
B-KISA
Tokarata oli ensimmäistä huomattavasti sujuvampi ja tuntui, että olisi ollut nopeakin. Alkuperäinen ajatus heti radan jälkeen oli, että olisi tullut nolla - jännitin vain, että riittiköhän aika. Yllätys oli suuri, kun tuloslapussa luki 5 ja yliaikaakin oli rapiat 7 sekuntia. Hämmästys ja pettymys kieltämättä. Kovasti ensin mietin mistä virhe olisi voinut tulla, ainoa, joka tulee mieleen on se, että meillä oli Ursan kanssa kosketus. Aalle mennessä olin ulkokurvissa ja meillä oli törmäyksen tapainen, vaikka en kyllä itse muista, että olisi fyysistä kontaktia ollut - miltä lie sitten tuomarin näkökulmasta näyttänyt...
Tällaisten ihanneajat tuntuvat kurjalta, kovasti olisi tehnyt mieli tietää radan pituus, jotta olisi voinut laskea vähän etenemisnopeutta. Ainoat, jotka pääsivät kummallakaan radalla ihanneaikoihin olivat Janita Leinonen ja Jaakko Suoknuuti sikanopeilla bortsuillaan, hekin vain parin sekunnin miinuksella...
Tuomari Sisko Pulkkinen
Maxi3, A-kisa, ihanneaika 41.
Aikavirhe +13,30. Ratavirheet 10.
Tulos 23,30. Sijoitus
Maxi3, B-kisa, ihanneaika 39.
Aikavirhe +7,88. Ratavirheet 5.
Tulos 12,88. Sijoitus
JATin perinteiset äitienpäiväkisat, kotikisat. Tasan vuosi sitten samaisissa kisoissa startattiin Ursan kanssa kisauramme, tänä vuonna kisataan jo kolmosissa. Lopputunnelmissa lähinnä ärsytys tiukoista ihanneajoista, sekä toisaalta myös omista mokista. Radat olivat suoritettavia, mitään liian vaikeita paikkoja siellä ei ollut, oikeastaan suurin kompastuskivi tuntuu olevan älyttömän tiukat ajat, joihin pitäisi päästä.
A-KISA
Lähdin draiviasenteella, pääosin pitäen mielessäni sen, että kulkisin samaa matkaa Ursan kanssa. Lähdötkin jo otin huomattavan yhtäaikaa, en ottanut juurikaan etumatkaa. Keskimäärin suoriuduimme ihan nopeasti ja sujuvasti, vaan kompurointeja oli kyllä myös erityisesti ohjaajan puolelta... Ekaradalla harhauduin radalta putken jälkeen, kun vein Ursan liian vasemmalle, vaikka este oli suhteellisen oikealla. Kumma tunne, kuin sekunnin murto-osan aivot löi tyhjää: "Tässä sen esteen piti olla...". Korjasin, vaikka jälkeen päin ajatellen olisin hyvin voinut ottaa sujuvasti tarkoituksellisen hylynkin, vaan tällä kertaa toimin näin. Toinen kompastus ekaradalla tapahtui putken suulla, Ursa oli menossa hienosti oikeaan suuntaan, mutta jostain syystä se törmäsi putken oikeaan laitaan, jonka jälkeen oli hetken pöllämystyneenä, meni kyllä putkeen kun ohjastin uudestaan. Näissä kohdissa saimme varmasti sitten tuhrattua niitä kallisarvoisia sekunteja, yliaikaa huimasti, kaksitoista ja risat...
Kontaktit varmistin ja ne menikin kaikki hyvin. Sisko Pulkkisella oli ainakin tänään aika paljon putken epäloogisia päitä, kaikkiin päihin sain Ursan hyvin ohjattua. Näistä seikoista olen tyytyväinen kyllä.
B-KISA
Tokarata oli ensimmäistä huomattavasti sujuvampi ja tuntui, että olisi ollut nopeakin. Alkuperäinen ajatus heti radan jälkeen oli, että olisi tullut nolla - jännitin vain, että riittiköhän aika. Yllätys oli suuri, kun tuloslapussa luki 5 ja yliaikaakin oli rapiat 7 sekuntia. Hämmästys ja pettymys kieltämättä. Kovasti ensin mietin mistä virhe olisi voinut tulla, ainoa, joka tulee mieleen on se, että meillä oli Ursan kanssa kosketus. Aalle mennessä olin ulkokurvissa ja meillä oli törmäyksen tapainen, vaikka en kyllä itse muista, että olisi fyysistä kontaktia ollut - miltä lie sitten tuomarin näkökulmasta näyttänyt...
Tällaisten ihanneajat tuntuvat kurjalta, kovasti olisi tehnyt mieli tietää radan pituus, jotta olisi voinut laskea vähän etenemisnopeutta. Ainoat, jotka pääsivät kummallakaan radalla ihanneaikoihin olivat Janita Leinonen ja Jaakko Suoknuuti sikanopeilla bortsuillaan, hekin vain parin sekunnin miinuksella...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
