Sehän NOUTAA!

Ainon ja Beon kanssa otettiin Lunan ja Beon agin päätteeksi paikkamakuu. Pirjolle mentiin piiloon, mutta Ursaa varten jäin näkösälle. Kumpikin paikkamakasi hienosti, vaikka koirien ja seistätököttävän itseni välistä juoksi kaksi lenkkeilijääkin. Hyvin malttoi viereen tullessa jäädä maahan, josta nousi näppärästi sivulle.

Parit jäävät liikkeet tehtiin, pitää muistutella Ursalle, että se antaa seisomaanjäädessään mun tulla viereensä ilman sivuttaisaskelia. Lisäksi myös unohtaa nuo jäävät liikkeet, kun se kuitenkin jää ihan hienosti. Tehdä vain niitä seisoessa sivulletuloja ja ihan vain seuraamista ilman pysähdyksiä.

Tokohyppyä voisi mennä treenaamaan muutamaan otteeseen tuohon kennelkerhon kentälle. Palautellaan mieliin taas alon liikkeitä...


Kun jo agin loppulöpinöissä otin puheeksi kammoni noutoon, niin Aino lupasi, että hän ottaa meidän kanssa noutoja. Hyvin saatiinkin vinkkejä! :D

Ursa kuitenkin leikkii mun kanssa patukalla. Riskitesti, heitettiin leikin tiimellyksessä patukka Ursalle, toistin "Tuo, tuo." ja juoksin karkuun. Kun Ursa oli lähellä nappasin kiinni ja riepoteltiin. Uusi yritys samantien perään. Ursa syttyi hyvin ja toi lähelle - pääidea oli, että koira juoksee minua kohti - ei Ursa sentään edes yrittänyt viedä sitä itselleen jonnekin mässytettäväksi, vaan tuli luonnollisesti kohti.

Seuraavaksi mulla olikin noutokapula kädessä, kerran se oli liikkumatta maassa ja hulluna kehuin ja kannustin Ursaa - niillä konstein millä olen saanut sen kiinnostumaan ja innostumaan kepeistäkin, kehumalla sen löytämää aarretta "Mikä siinä on, mahtava, voi vitsi mikä aarre sulla on, ota mukaan se!". Ursa otti kapulan suuhun - lipasta tosin, vaan silti! Kannustamalla toi myös mua kohti. Seuraavaksi revittiin taas patukkaa patukkaa ja heitinkin sille haettavaksi kapulan. Sama juttu, "Tuo, tuo." ja karkuun juokseminen. Nyt Ursa ottikin sitten jo ihan oikeaoppisesti kiinni kapulan keskeltä, tuli kohti, riemuitsin siitä, kiitin kapulasta ja jatkettiin repimistä patukalla. Toistettiin taas, tosin nyt palkkasin sillä, että revittiin kapulaa. Ursa oli ihan innoissaan. :D Se syttyi idealle täysin - otekin oli ihan oikea, kun se lähti kapulalle.

Tosiaankin vain ihan pari-kolme noutoa, jonka jälkeen riepotin, otin kapulan siltä ja laitoin sen kiinni. Lopuksi vielä vilautin ja härnäsin sitä kapulalla ja se laitettiin pois. Ursalle jäi himo kytemään.

Mahtavaa, en olisi ikinä uskonut, että noutaminen olisi Ursalle noinkin helppoa. Olen tehnyt siitä itselleni ihan valtavan mörön, enkä ole osannut käsitellä koko noutoa mitenkään - naksutellut vain välillä kapulasta, ilman merkittävää edistystä.

Kotitehtäväksi saatiin, että kannustan Ursaa antamaan ja hakemaan mulle kaikenlaista - sekä hommaamaan kunnon noutokapulan, jossa on riittävä maavara, 650g on kuulemma sopiva, passaa myös PK-puolella - ainakin aluksi. Nyt se saa ruoankin siitä, että se antaa mulle jonkun lelun, esineen tms. Mitä nyt keksin pyytää. Patukka on ainakin hyvä lähtökohta, kun Ursa on siitä tosissaan kiinnostunut.

Upea fiilis kyllä, kun Ursa haki kapulaa ihan kaukaakin. :)