3.LK TREENIT, ke 14.9.2011
kouluttaja Susanna Kangasvuo
Tiistaina hallin olivat valloittaneet ratamestarikurssille osallistujat, joten siirsimme minun vetovastuullani olevat treenit keskiviikolle. Yleisön pyynnöstä vedin pätkää Harrin valmennuksesta, joskin vähän lyhennettynä versiona. Hirmuisen hyviä koirakoita mun ryhmässä. Keskimäärin on vielä ongelmia lähinnä siinä, että osaa pitää keskittymisen kasassa loppuun asti. Todella hyviä pätkiä porukalla, mutta ote herpaantuu loppua kohden. Vähän eri tasoisia 3.lk koirakoita tässä, aina vastikään luokkaan nousseista pitkään ja menestyksekkäästi agilityä harrasteneisiin. Toki kokemus näkyy tekemisessä. Ryhmässä on kuitenkin hyvin lupaavia ja osaavia ohjaajia sekä koiria, joista saadaan vielä vaikka mitä. :)
Tässä Harrin pätkässähän oli pari saksalaista peräjälkeen ja ilokseni ihmiset kykenivät kääntyilemään useamman kerran peräkkäin. Yhtä koirakkoa koulutin jo viime jaksolla ja erityisen kivaa oli nähdä se kehitys mikä ohjaajan liikkumisessa on tapahtunut. Kaikki opitaan pala kerrallaan.
Otettiin systeemejä videolle, kun sattui mukaan ihan toisista syistä (otin pari Ursan suoritusta videolle ennen treenien alkua). Näihin on kiva palata sitten, kun palat ovat loksahtaneet kohdalleen ja immeiset ovat oppineet uusia juttuja agilityn saloista. :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kouluttaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kouluttaminen. Näytä kaikki tekstit
perjantai 16. syyskuuta 2011
tiistai 1. maaliskuuta 2011
Pakkaset lauhtuu, pääsee vetämään treenejä.
Eilen ma 28.2. oli pakkastauon jälkeen vihdoin jakson toiset 2.-3.lk treenit, jotka vedin. Paikalla vain kolme koirakkoa, osa oli pois juoksujen ja reissujen takia. Kiva vetää pienelle ryhmälle yksilöllisempää treeniä. Hauska seurata ihmisten "Ahaa!"-elämyksiä. :)
Pari lyhyempää treeniä, jotka molemmat kerettiin suorittaa, kun porukkaa oli niin vähän paikalla. Yliajalle meni tietysti silti....
Pari lyhyempää treeniä, jotka molemmat kerettiin suorittaa, kun porukkaa oli niin vähän paikalla. Yliajalle meni tietysti silti....
lauantai 26. helmikuuta 2011
2.-3.lk ryhmää vetämässä.
Ai niin, nyt kun olen raportoimisen makuun päässyt, niin aikaisemmasta on jäänyt raportoimatta tämän jakson ensimmäinen koulutuskerta. Vedän siis 2.-3.lk treenejä maanantai-illassa. Ryhmässä on 6 koirakkoa ja ensituntumalta varsin kivan oloinen ryhmä on kyseessä.
perjantai 25. helmikuuta 2011
Keppihärpäkkeet.
KEPPIHÄRPÄKEKURSSI pe 25.2.2011
kouluttaja Julia Kärnä
Julia piti parin tunnin koulutuksen "keppihärpäkkeistä" kouluttajille. Koiria ei siis ollut mukana, joskin muutama mallikoirakko erilaisine keppiongelmineen oli valittu paikalle näyttämään härpäkkeiden toimivuutta käytännössä.
Tuttavallisesti "keppihärpäkkeet" tarkoittavat verkkoja sekä ohjureita, joiden avulla koiralle opetetaan pujottelu. Oli huikea nähdä miten lamput koirien päässä syttyivät pää toisensa jälkeen siihen mitä piti tehdä selvittääkseen "labyrintin" ja saadakseen sen lopusta namin.
Iski kipinää josko opettaisi Hipalle itsenäisen pujottelun verkkojen avulla. Olemme alkeiskurssilta toimineet ohjureiden avulla, mutta itsenäiseksi pujottelusuoritus ei ole tullut, sillä itse on pitänyt olla niin paljon kädellä avustamassa. Ajattelin käydä sunnuntaina itsenäisesti treenaamassa (jos vaikka hakisi Haikankin pitkästä aikaa liitämään), Hipalle voisi kokeilla härpäkkeitä. Pienen neljän kepin totuttelupätkän jälkeen voisi kokeilla heti 12 keppiä. Oli hämmästyttävä seurata miten nopeasti koirat oivalsivat jutun jujun ja miten ulkopuolelta katsottuna suoritukset muistuttivat jo paljon "ihan oikeaa" pujoittelua. Jop pujottelun osaavien koirien tyylikin muuttui ihan täysin, pää painui alas, liikkeeseen tuli "uivuutta" ja koko suoritus oli paljon intensiivisempi.
Tällä tyylillä tulisi itsenäinen pujottelu, koira hakisi hyvin aloituksia ja ohjaajan sijainnilla ja tekemisillä ei olisi niin väliä. Keppisuorituksesta, niistä 12 kepistä tulisi kokonaisuus. Enpä mitään menetä, kun Hipalle tällä tyylillä opettaisin. Pitkä tiehän siinä on, että saa häivytettyä viimeisetkin ohjurit jossain vaiheessa. Vaan riippuuhan se niin kovin paljon koirastakin, että kuinka nopeasti voi edetä harjoitteissa.
Oma rauhallisuus on aa ja oo, kannustava ja positiivinen, mutta rauhallinen lähtö tähän systeemiin. Jännittävää.
Nami ensin viimeisen keppivälin oikealla puolella, ikään kuin verkkojen sisällä, jotta koira ei oikaise namille. Kun koira jo tajuaa jutun jujun, namin voi siirtää viimeisen kepin jälkeen.
kouluttaja Julia Kärnä
Julia piti parin tunnin koulutuksen "keppihärpäkkeistä" kouluttajille. Koiria ei siis ollut mukana, joskin muutama mallikoirakko erilaisine keppiongelmineen oli valittu paikalle näyttämään härpäkkeiden toimivuutta käytännössä.
Tuttavallisesti "keppihärpäkkeet" tarkoittavat verkkoja sekä ohjureita, joiden avulla koiralle opetetaan pujottelu. Oli huikea nähdä miten lamput koirien päässä syttyivät pää toisensa jälkeen siihen mitä piti tehdä selvittääkseen "labyrintin" ja saadakseen sen lopusta namin.
Iski kipinää josko opettaisi Hipalle itsenäisen pujottelun verkkojen avulla. Olemme alkeiskurssilta toimineet ohjureiden avulla, mutta itsenäiseksi pujottelusuoritus ei ole tullut, sillä itse on pitänyt olla niin paljon kädellä avustamassa. Ajattelin käydä sunnuntaina itsenäisesti treenaamassa (jos vaikka hakisi Haikankin pitkästä aikaa liitämään), Hipalle voisi kokeilla härpäkkeitä. Pienen neljän kepin totuttelupätkän jälkeen voisi kokeilla heti 12 keppiä. Oli hämmästyttävä seurata miten nopeasti koirat oivalsivat jutun jujun ja miten ulkopuolelta katsottuna suoritukset muistuttivat jo paljon "ihan oikeaa" pujoittelua. Jop pujottelun osaavien koirien tyylikin muuttui ihan täysin, pää painui alas, liikkeeseen tuli "uivuutta" ja koko suoritus oli paljon intensiivisempi.
Tällä tyylillä tulisi itsenäinen pujottelu, koira hakisi hyvin aloituksia ja ohjaajan sijainnilla ja tekemisillä ei olisi niin väliä. Keppisuorituksesta, niistä 12 kepistä tulisi kokonaisuus. Enpä mitään menetä, kun Hipalle tällä tyylillä opettaisin. Pitkä tiehän siinä on, että saa häivytettyä viimeisetkin ohjurit jossain vaiheessa. Vaan riippuuhan se niin kovin paljon koirastakin, että kuinka nopeasti voi edetä harjoitteissa.
Oma rauhallisuus on aa ja oo, kannustava ja positiivinen, mutta rauhallinen lähtö tähän systeemiin. Jännittävää.
Nami ensin viimeisen keppivälin oikealla puolella, ikään kuin verkkojen sisällä, jotta koira ei oikaise namille. Kun koira jo tajuaa jutun jujun, namin voi siirtää viimeisen kepin jälkeen.
tiistai 30. syyskuuta 2008
Ratatreenit koulutettaville.
Vedin jatkokakkosille treenit keskiviikkona 24.9. Ensimmäistä kertaa tälle kaudelle Viherlandialla. Näillekin treenaajille oli tullut meidän astutusreissun takia kahden kerran pakollinen tauko. Tehtiin rataa.
Tiesin kyllä, että kyseessä on melkoisen vaikea rata. Ainakin kaksi aidosti kinkkistä kohtaa, joissa oli lisänä ansat. Iloinen olen siitä, että pitkälti näiden ansojen ohittaminen onnistui loistavasti kaikilta. Varsinaiset virheet tällä tasolla ovat myöhässä tulevat valssit (mikä on ihan normaalia ja jollaisia meikäläisellekin tulee ihan liian usein, pikkuhiljaa vasta nyt rupeaa päästä kärryille), myöhäiset käskyt ja vain yhteen asiaan keskittyminen. Rohkaisevaa on se, että kaikkeen tähän tulee vaikuttamaan aika, rutiinit ja kehittyminen valtavasti. Ryhmässä on selvästi potentiaalia.
Kukaan ei keralla päässyt loppuun asti, mutta eipä se päämäärä tarvitse ollakaan.
Osan kanssa säädettiin valssin ja sen oikea-aikaisuuden perusajatusta, jollekin kerroin puomin alastulokontaktille parannusehdotusta (koira kääntyy kontaktilla ohjaajaansa kohti, jolloin takajalat kiertyy pois kontaktilta, enimmäiseksi otetaan koiraa vastaan ja siitä pikkuhiljaa niin, että voi jäädä sivulle, kuitenkin niin, että ohjaaja on aina koiran edellä pysähtyessään).
Ensi kerralla otetaan todennäköisetsi jännä putkitreeni (mikäli eräs putkea jännittävä koira on paikalla) tai sitten treenataan ainakin mäkelöitä.
Tiesin kyllä, että kyseessä on melkoisen vaikea rata. Ainakin kaksi aidosti kinkkistä kohtaa, joissa oli lisänä ansat. Iloinen olen siitä, että pitkälti näiden ansojen ohittaminen onnistui loistavasti kaikilta. Varsinaiset virheet tällä tasolla ovat myöhässä tulevat valssit (mikä on ihan normaalia ja jollaisia meikäläisellekin tulee ihan liian usein, pikkuhiljaa vasta nyt rupeaa päästä kärryille), myöhäiset käskyt ja vain yhteen asiaan keskittyminen. Rohkaisevaa on se, että kaikkeen tähän tulee vaikuttamaan aika, rutiinit ja kehittyminen valtavasti. Ryhmässä on selvästi potentiaalia.
Kukaan ei keralla päässyt loppuun asti, mutta eipä se päämäärä tarvitse ollakaan.
Osan kanssa säädettiin valssin ja sen oikea-aikaisuuden perusajatusta, jollekin kerroin puomin alastulokontaktille parannusehdotusta (koira kääntyy kontaktilla ohjaajaansa kohti, jolloin takajalat kiertyy pois kontaktilta, enimmäiseksi otetaan koiraa vastaan ja siitä pikkuhiljaa niin, että voi jäädä sivulle, kuitenkin niin, että ohjaaja on aina koiran edellä pysähtyessään).
Ensi kerralla otetaan todennäköisetsi jännä putkitreeni (mikäli eräs putkea jännittävä koira on paikalla) tai sitten treenataan ainakin mäkelöitä.
sunnuntai 31. elokuuta 2008
Oivalluksia.
Viime keskiviikkona 27.8. oli taas jatkokakkosten kouluttamisen aika. Nyt teemana oli takaaleikkaus ja valssit, jotka sain pienen pähkäilyn jälkeen sovitettua samaan treeniin. Treeni käsitti seitsemän aitaa abaut siksak-mallissa (laitan ratapiirroksen joskus, jahka saan aikaiseksi skannailla).
Osa koirista suoriutui loistavasti, ohjaajan itsevarmuudella ja uskolla siihen, että "tää me handlataan" on suuri merkitys. Myös sillä on kova merkitys, miettiikö radan tarkkaan ja käy läpi sen, mitä on oikeasti radalla tekemessä vai meneekö "vain suorittamaan". Tottakai meitä on monenlaisia, joku on asenteeltaan erinomainen koulutettavaksi, kuuntelee tarkkaan, ottaa opiksi, jaksaa yrittää riittävällä ponnekkuudella, joku taas ei suhtaudu koulutuksiin niin tosissaan, että välttämättä kouluttajalla olisi mielekästä viedä koirakkoa eteenpäin.
Enivei. Sessioon osallistui tällä kertaa viisi koirakkoa, joista kolme ei ollut viime viikon koulutuksessa. Viimeksimainituille otettiin ensin yksinkertainen harjoitus, johon sisällytettiin vain yksi takaaleikkaus ja itse olin palkkaamassa. Koiran mukaan mentiin.
Ehdottomia tähtihetkiä kouluttajalle on ne, kun näkee ohjaajan päässä jonkin ahaa-elämyksen tai toisaalta näkee miten koira oivaltaa uuden asian.
Päivän treeni oli aika vaikea - tiedostin sen jo aluksi, vaan positiivista oli se, että melkeinpä kaikki suoriutuivat siitä. Viimeinen takaaleikkaus onnistui jo melkeinpä rutiinilla. Tätä treeniähän voisi jatkaa loputtomasti aidoilla, jotta pääsee kunnolla leikkausten tai valssien makuun kummankin puolen.
Valssipyörähdyksillä rata sujui pitkälti paremmin kuin takaaleikkauksilla.
Itsenäisinä esteinä kepit, keinu, Aa ja rengas, sekä yksi aita, jolla sai "leikkiä". Kotiläksynä se, että jatketaan näitä viimeviikkoisia sylikääntöalkeita.
Osa koirista suoriutui loistavasti, ohjaajan itsevarmuudella ja uskolla siihen, että "tää me handlataan" on suuri merkitys. Myös sillä on kova merkitys, miettiikö radan tarkkaan ja käy läpi sen, mitä on oikeasti radalla tekemessä vai meneekö "vain suorittamaan". Tottakai meitä on monenlaisia, joku on asenteeltaan erinomainen koulutettavaksi, kuuntelee tarkkaan, ottaa opiksi, jaksaa yrittää riittävällä ponnekkuudella, joku taas ei suhtaudu koulutuksiin niin tosissaan, että välttämättä kouluttajalla olisi mielekästä viedä koirakkoa eteenpäin.
Enivei. Sessioon osallistui tällä kertaa viisi koirakkoa, joista kolme ei ollut viime viikon koulutuksessa. Viimeksimainituille otettiin ensin yksinkertainen harjoitus, johon sisällytettiin vain yksi takaaleikkaus ja itse olin palkkaamassa. Koiran mukaan mentiin.
Ehdottomia tähtihetkiä kouluttajalle on ne, kun näkee ohjaajan päässä jonkin ahaa-elämyksen tai toisaalta näkee miten koira oivaltaa uuden asian.
Päivän treeni oli aika vaikea - tiedostin sen jo aluksi, vaan positiivista oli se, että melkeinpä kaikki suoriutuivat siitä. Viimeinen takaaleikkaus onnistui jo melkeinpä rutiinilla. Tätä treeniähän voisi jatkaa loputtomasti aidoilla, jotta pääsee kunnolla leikkausten tai valssien makuun kummankin puolen.
Valssipyörähdyksillä rata sujui pitkälti paremmin kuin takaaleikkauksilla.
Itsenäisinä esteinä kepit, keinu, Aa ja rengas, sekä yksi aita, jolla sai "leikkiä". Kotiläksynä se, että jatketaan näitä viimeviikkoisia sylikääntöalkeita.
keskiviikko 20. elokuuta 2008
Monenlaista treenaajaa.
Kouluttamista taas tänään 20.8. Tällä kertaa puoli viidestä oli paikalla kolme aktiivista ja yksi tuli viiteen - eikä muita näkynyt (kaksi oli ilmoittanut poissaolostaan). Jäipä aikaa enempi muille.
Päivän teema oli irtoaminen ja takaaleikkaus. Itsenäisinä esteinä keinu, kepit, puomi ja pussi (joista viimeistä onneksi päästiin käyttämään, treenivuoron lopuksi alkoi sataa sen verran, ettei olisi tullut käyttämisestä mitään).
Ekatreeni oli tottakai helpompi, kolme aitaa, 90 asteen putki oikealle ja sen päässä aita. Tarkoitus oli aloittaa ohjaus niin, että koira oli oikealla, leikata takaa ennen putkea ja hyppyyttää koira vasemmalla viimeisen hypyn.
Toinen treeni oli sellainen, että kakkoshyppyä hilattiin enempi vasemmalle (myös putken suuta säädettiin niin, että koiran näkymä olisi suora), nyt tarkoitus oli se, että ohjaaja on alussa koiran vasemmalla puolella, leikkaa takaa ykkös- ja kakkoshypyn välissä ja antaa koiran irrota suoralla putkeen, josta vielä vika hyppy.
Pikkasen eritasoinen ryhmä tänään. Pari, joilta suoritukset onnistuivat melkein muitta mutkitta ja pari joita ei oikein sytyttänyt. Pitäisi keksiä ratkaisu sellaisen koiran irtoamiseen ja palkkaamiseen, joka ei juuri irtoa ohjaajan edelle, eikä myöskään erityisen mieluusti irtoa vieraan ihmisen tykö, ei ole kiinnostunut leluista. Haastava koira. Harjoitukset jäivät sen koiran osalta vähän vajaiksi, ei tunnu kestävän paljoa toistoja, melkein pitäisi saada kerralla purkkiin... Päätti herra suurimmalta osin vain - maanitteluista huolimatta - jäkittää paikallaan. Eräs oli ekaa kertaa treenaamassa tänään ja arkaili muita koiria ja kolahduksia, oli menossa kokoajan pois. Arempi tapaus, joka kyllä hetkeksi syttyi ja nosti häntänsäkin menossa, vaan kahden esteen sarjaan jäi. Suosittelin "sosiaalistamaan" ja palkkaamaan paljon, liikkumaan kentällä ja kuuntelemaan suorituksia, siedättämään koiraa, ettei ahdistaisi niin.
Yksi on kyllä ihan suosikki, eräs valkoruskea pikkuneiti. Ihana sporttimimmi. :)
Lopuksi, kun aikaa jäi (yllätys, yllätys! :D ), niin katselin koirakoiden keppisuoritukset läpi ja annoin vinkkiä. Hyvällä mallilla näyttää olevan.
Päivän teema oli irtoaminen ja takaaleikkaus. Itsenäisinä esteinä keinu, kepit, puomi ja pussi (joista viimeistä onneksi päästiin käyttämään, treenivuoron lopuksi alkoi sataa sen verran, ettei olisi tullut käyttämisestä mitään).
Ekatreeni oli tottakai helpompi, kolme aitaa, 90 asteen putki oikealle ja sen päässä aita. Tarkoitus oli aloittaa ohjaus niin, että koira oli oikealla, leikata takaa ennen putkea ja hyppyyttää koira vasemmalla viimeisen hypyn.
Toinen treeni oli sellainen, että kakkoshyppyä hilattiin enempi vasemmalle (myös putken suuta säädettiin niin, että koiran näkymä olisi suora), nyt tarkoitus oli se, että ohjaaja on alussa koiran vasemmalla puolella, leikkaa takaa ykkös- ja kakkoshypyn välissä ja antaa koiran irrota suoralla putkeen, josta vielä vika hyppy.
Pikkasen eritasoinen ryhmä tänään. Pari, joilta suoritukset onnistuivat melkein muitta mutkitta ja pari joita ei oikein sytyttänyt. Pitäisi keksiä ratkaisu sellaisen koiran irtoamiseen ja palkkaamiseen, joka ei juuri irtoa ohjaajan edelle, eikä myöskään erityisen mieluusti irtoa vieraan ihmisen tykö, ei ole kiinnostunut leluista. Haastava koira. Harjoitukset jäivät sen koiran osalta vähän vajaiksi, ei tunnu kestävän paljoa toistoja, melkein pitäisi saada kerralla purkkiin... Päätti herra suurimmalta osin vain - maanitteluista huolimatta - jäkittää paikallaan. Eräs oli ekaa kertaa treenaamassa tänään ja arkaili muita koiria ja kolahduksia, oli menossa kokoajan pois. Arempi tapaus, joka kyllä hetkeksi syttyi ja nosti häntänsäkin menossa, vaan kahden esteen sarjaan jäi. Suosittelin "sosiaalistamaan" ja palkkaamaan paljon, liikkumaan kentällä ja kuuntelemaan suorituksia, siedättämään koiraa, ettei ahdistaisi niin.
Yksi on kyllä ihan suosikki, eräs valkoruskea pikkuneiti. Ihana sporttimimmi. :)
Lopuksi, kun aikaa jäi (yllätys, yllätys! :D ), niin katselin koirakoiden keppisuoritukset läpi ja annoin vinkkiä. Hyvällä mallilla näyttää olevan.
perjantai 15. elokuuta 2008
Irtoaminen & haltuunotto.
Kouluttamista taas viime keskiviikkona 13.8.2008. Jatko2:lle oli nyt aiheena irtoaminen ja haltuunotto. Itsenäisinä keinu, kepit ja rengas, sekä kaksi hyppyä, joiden kanssa sai "leikkiä", lähinnä takaahyppyä, ne jotka taitavat pystyivät ottamaan myös välistävetoja tms.
Aloiteltiin jo 16.30 ja tällä kertaa saatiin aikataulukin kestämään. ;) (Vaikka edelleen sitä vain tuli pikkasen kiire, olen kyllä hidas kouluttamaan.....)
Irtoaminen tuotti huomattavasti enemmän ongelmia mitä haltuunotto. Toki joukossa oli pari kirkasta tähteä, jotka irtosivat muitta mutkitta aita-okseri-aita-putki suoralla. Moni koira hakeutuu vielä hypyn jälkeen ohjaajaan. Kun ohjaajan rintamasuunta oli suoraan eteenpäin ja eteneminen suoraviivaista, sekä käskyt ajoissa, niin koirat painelivat mielellään putkeen.
Joku alitti esteet estoyrityksistä huolimatta, joku ei ihan mielellään juossut minua kohti, vaikka oli herkut jaossa, joku tarvitsi vähän herättelyä pystyäkseen keskittymään. Kaikki kuitenkin onnistuivat! Jonkun verran tasoeroa ryhmässä on, mutta jatkossahan sen näkee - yksi osaa yhden jutun paremmin ja toinen toisen.
Ensin yhden hypyn takaa, sitten koko suoralta, kummankin puolen. Olin palkkaamassa suoran päässä joko namein tai leluin, toiset tarvitsivat enemmän kontaktia suoran päästä, jotkut menivät ihan ohjaajan käskyillä suoraan.
Haltuunotto onnistui liki kaikilla aivan ekakerralla. Otettiin yhdellä aidalla ja Uun mallisen putken "väärään päähän" vastakkaisella kädellä. Saapi nähdä, koska kykenevät tekemään saman vauhdista ja useamman esteen jälkeen.
Ensi kerralla jatketaan irtoamisella edellen ja kakkosteemana takaahyppy, johon liittyen kotiläksy, lelun heittoa ja koiran linjan takaaleikkaamista ja namiavusteisesti takaaleikkausta (onnistunee pikkukoirilla helpommin).
Aloiteltiin jo 16.30 ja tällä kertaa saatiin aikataulukin kestämään. ;) (Vaikka edelleen sitä vain tuli pikkasen kiire, olen kyllä hidas kouluttamaan.....)
Irtoaminen tuotti huomattavasti enemmän ongelmia mitä haltuunotto. Toki joukossa oli pari kirkasta tähteä, jotka irtosivat muitta mutkitta aita-okseri-aita-putki suoralla. Moni koira hakeutuu vielä hypyn jälkeen ohjaajaan. Kun ohjaajan rintamasuunta oli suoraan eteenpäin ja eteneminen suoraviivaista, sekä käskyt ajoissa, niin koirat painelivat mielellään putkeen.
Joku alitti esteet estoyrityksistä huolimatta, joku ei ihan mielellään juossut minua kohti, vaikka oli herkut jaossa, joku tarvitsi vähän herättelyä pystyäkseen keskittymään. Kaikki kuitenkin onnistuivat! Jonkun verran tasoeroa ryhmässä on, mutta jatkossahan sen näkee - yksi osaa yhden jutun paremmin ja toinen toisen.
Ensin yhden hypyn takaa, sitten koko suoralta, kummankin puolen. Olin palkkaamassa suoran päässä joko namein tai leluin, toiset tarvitsivat enemmän kontaktia suoran päästä, jotkut menivät ihan ohjaajan käskyillä suoraan.
Haltuunotto onnistui liki kaikilla aivan ekakerralla. Otettiin yhdellä aidalla ja Uun mallisen putken "väärään päähän" vastakkaisella kädellä. Saapi nähdä, koska kykenevät tekemään saman vauhdista ja useamman esteen jälkeen.
Ensi kerralla jatketaan irtoamisella edellen ja kakkosteemana takaahyppy, johon liittyen kotiläksy, lelun heittoa ja koiran linjan takaaleikkaamista ja namiavusteisesti takaaleikkausta (onnistunee pikkukoirilla helpommin).
keskiviikko 6. elokuuta 2008
Aikataulu repeää.
Ekan kerran kouluttamassa tänään (vaikka vedettiinhän me Riikan kanssa se lappalaiskoirien agi aikaisemmin kesällä). Jatko2 ryhmä työn alla (rotuja mukana monenlaista russeli, kääpiöpinseri, bichon frisé, harjis, bortsu, aussie x2, nahkacollie).
Ensimmäisen kerran ideana oli kartoittaa sitä millaisia koirakoita touhussa on mukana. Kuusi kahdeksasta oli paikalla ja ihan ensimmäisenä mieleen jäänyt oli se, että tunti on hyvin, hyvin lyhyt aika treenata... Mulla hajosi aikataulu ihan täysin käsiin. :(
Kiire tuli. Harmittaa vietävästi. Erityisesti maxi-koirakot saivat varmasti kärsiä siitä, että ei ollut aikaa paneutua ongelmiin. Harmi juttu, ehkei ainakaan kaikki treenaajat lähteneet hyvillä mielin kotiin, että olisivat aidosti onnistuneet. Noo.... enemmänhän tämä eka kerta oli sitä varten, että itse pääsen jyvälle siitä, millaisia treenaajat ovat.
Onneksi valtavia tasoeroja ei ollut. Erityisesti maxeissa oli potentiaalia, toki mineissäkin... ;) - vaan ehkä sitä pitää maxien ohjausjuttuja itselleen lähempinä, ymmärtää niitä paremmin, kuin "hippiäisten" vedätystä. ;) Hyviä, vauhdikkaita koiria, jotka osasivat jo lukea itsekin esteitä. Ei pitkälle, mutta jonkin verran kuitenkin. Pääosin ongelmat pyöri sen parissa, ettei koirat irtoa ohjaajasta, vaan kokoajan kysyvät - onneksi tällainen ropleema, kuuluu ihan tälle tasolle ja sitä on näppärä viedä eteenpäin, korjaantuu myös kuin vahingossa eteenpäin mennessä.
Päivän treeni oli aika monelle liian vaikea ja varmasti pitkäkin, pyrin stoppaamaan aina putken jälkeen. Harmittaa edelleen, että aikaa ei ollut niin paljon, mitä olisi halunnut. Onneksi melkein kaikille kävi se, että aloitetaan jatkossa treenit jo 16.30, joten saadaan puoli tuntia lisää treeniaikaa, eikä toivottavasti tule niin kiire.
OHJATTU
Ensimmäisen kerran ideana oli kartoittaa sitä millaisia koirakoita touhussa on mukana. Kuusi kahdeksasta oli paikalla ja ihan ensimmäisenä mieleen jäänyt oli se, että tunti on hyvin, hyvin lyhyt aika treenata... Mulla hajosi aikataulu ihan täysin käsiin. :(
Kiire tuli. Harmittaa vietävästi. Erityisesti maxi-koirakot saivat varmasti kärsiä siitä, että ei ollut aikaa paneutua ongelmiin. Harmi juttu, ehkei ainakaan kaikki treenaajat lähteneet hyvillä mielin kotiin, että olisivat aidosti onnistuneet. Noo.... enemmänhän tämä eka kerta oli sitä varten, että itse pääsen jyvälle siitä, millaisia treenaajat ovat.
Onneksi valtavia tasoeroja ei ollut. Erityisesti maxeissa oli potentiaalia, toki mineissäkin... ;) - vaan ehkä sitä pitää maxien ohjausjuttuja itselleen lähempinä, ymmärtää niitä paremmin, kuin "hippiäisten" vedätystä. ;) Hyviä, vauhdikkaita koiria, jotka osasivat jo lukea itsekin esteitä. Ei pitkälle, mutta jonkin verran kuitenkin. Pääosin ongelmat pyöri sen parissa, ettei koirat irtoa ohjaajasta, vaan kokoajan kysyvät - onneksi tällainen ropleema, kuuluu ihan tälle tasolle ja sitä on näppärä viedä eteenpäin, korjaantuu myös kuin vahingossa eteenpäin mennessä.
Päivän treeni oli aika monelle liian vaikea ja varmasti pitkäkin, pyrin stoppaamaan aina putken jälkeen. Harmittaa edelleen, että aikaa ei ollut niin paljon, mitä olisi halunnut. Onneksi melkein kaikille kävi se, että aloitetaan jatkossa treenit jo 16.30, joten saadaan puoli tuntia lisää treeniaikaa, eikä toivottavasti tule niin kiire.
OHJATTU
Itsenäisinä esteinä kepit, puomi, keinu ja ohjauskuviona takaahyppy - näistä en tiedä YHTÄÄN, miten porukalla meni, ei paljon kerinnyt vilkuilla (Pöh.). Kotiläksyksi annoin käteentulemista (haltuun oton alkeet) ja esim. puun, pensaan tms. kiertämistä (takaakierto) - molempia kummankin puolen.
ITSENÄINEN (takaahyppy)
Seuraavilla kerroilla ihan selkeästi lyhyemmät kuviot (mikä on alunperin ollut kyllä tarkoituskin, että keskitytään yhteen juttuun ja viedään sitä muutamalla esteellä eteenpäin). Katsotaan miten minäkin kehityn tässä matkan varrella. ;)
Pikku anekdootti tähän. Eräällä repesi housut iloisesti ritskahtaen toisen koirakon yhteydessä, kun kyykisteli pitäen pientä karvaista lähdössä kiinni... Jipii! En tiedä hävettikö vai naurattiko enemmän. :D
maanantai 28. heinäkuuta 2008
Syyskauden lukkari.
LUKUJÄRJESTYSPALAVERI 17.7.2008
Ursan agitreenit peruttu, syystä että Sepänkeskuksessa oli lukkaripalaveri. Olen lupautunut tulevalle syyskaudelle kouluttamaan, joten tottahan sitä piti itsensä palaveeraamasta löytää.
Nakki napsahti niin, että vedän syksyllä keskiviikkoisin Jatko2-ryhmää ja treenailen omien kanssa niin, että Luna on koulutusvuoroni jälkeen mölliryhmässä keskiviikkoisin (Tuonosen Väne) ja Ursa treenailee 3.lk kilpailevien ryhmässä tiistaisin (Räsäsen Minna) - ainakin siihen asti kunnes juoksut, toivottavasti onnistanut astutus ja tiinehtyminen katkaisee treenaamisen tämän vuoden loppuun saakka.
Kiinnostuksella odotan koulutusnakkiani, paloa on kyllä, vaan tottahan sitä miettii onko sitä tarpeeksi neuvoja takataskussa niin, että saisi koirakot kehittymään.
Ursan agitreenit peruttu, syystä että Sepänkeskuksessa oli lukkaripalaveri. Olen lupautunut tulevalle syyskaudelle kouluttamaan, joten tottahan sitä piti itsensä palaveeraamasta löytää.
Nakki napsahti niin, että vedän syksyllä keskiviikkoisin Jatko2-ryhmää ja treenailen omien kanssa niin, että Luna on koulutusvuoroni jälkeen mölliryhmässä keskiviikkoisin (Tuonosen Väne) ja Ursa treenailee 3.lk kilpailevien ryhmässä tiistaisin (Räsäsen Minna) - ainakin siihen asti kunnes juoksut, toivottavasti onnistanut astutus ja tiinehtyminen katkaisee treenaamisen tämän vuoden loppuun saakka.
Kiinnostuksella odotan koulutusnakkiani, paloa on kyllä, vaan tottahan sitä miettii onko sitä tarpeeksi neuvoja takataskussa niin, että saisi koirakot kehittymään.
sunnuntai 29. kesäkuuta 2008
Lappalaisten agikoulutusta.
Tänään selvisin myös kunnialla Lappalaiskoirat ry.:n Keski-Suomen alajaoston agiin tutustumisesta, jossa toimin Närän Riikan kanssa kouluttajana. Kouluttaminen on itselle ihan uusi juttu, vaan loppujen lopuksi tuntuu, että meni ihan hyvin. Koirissa (slku Mörri, lpkn Alli + lpku Naru, lpkn Hedda, slkn Saana, slkn Ella + slkn Ceres, slku Halti + slku Jalo) oli selvää potentiaalia ja intoa, toivottavasti rupeaa näkyä enemmänkin lappalaiskoiria agikentillä - Hedda nyt jo onkin parhaillaan JATin alkeiskurssilla. (JATin lappalaiskoiraedustus on tällä hetkellä omat Ursa (3.lk) & Luna (jatko2), sekä kaksi lapinporokoiraa Viima (mölli) & Hedda (alkeet).)
Erityisesti mieleen jäivät innokkaat koirapojat Naru ja Halti, joista kumpikaan ei ollut koskaan nähnyt agiesteitä, mutta silti niiden päässä tuntui hyvin nopeasti syttyvän lamppu, oivallus ja into.
Monenlaisia koiraotuksia oli, vaan kaikki saatiin menemään esteitä ihan onnistuneesti.
Itsellä oli kepit, aita ja putki, joista viimeisistä tehtiin sitten pikku "ratakin" (aita ja putkeen). Riikalla oli Aa, muuri ja pituus - sekä aita. Ihan oli mukavata kouluttaa eipä siinä, tottakai se vaatii rutiinin, mutta huomaan kuitenkin olevani sen verran sisällä ja innoissani aiheesta, että juttua suoltuu, korjausehdotuksia ja tärkeistä pointteja. Paras palaute on tietenkin se, kun mainitsin, että en toimi kouluttajana, niin palaute oli se, että ainesta olisi. Kiva kiva. :)
Kiitokset kaikille paikalle vaivautuneille ihmisille ja koirille, teissä on ainesta!
Lopuksi vielä näytettiin Ursan kanssa kepit muutamaan kertaan. Ensin avokulmasta, sitten suljettuun kulmaan poispäinkäännöllä, sekä niin, etrtä Ursa irtosi kauempaa kepeille - itse olin oikealla. Lopuksi otin vielä ikäänkuin namilla vetäen (kuten alkeet opetetaan), Ursa tosin on jo sen verran nopea, että vikkelästi sai kättä joka toiseen väliin siirtää, tämä "namilla veto" kummaltakin puolelta. Hämmästyttävää on se, että olen jotenkin ajatellut, että Ursa hämääntyisi enemmän, kun nuo kennelkerhon kepit on 55cm väleillä, vaan kylläpä se osaa rytmittää menonsa niihinkin siinä missä 60cm väleihinkin.
Erityisesti mieleen jäivät innokkaat koirapojat Naru ja Halti, joista kumpikaan ei ollut koskaan nähnyt agiesteitä, mutta silti niiden päässä tuntui hyvin nopeasti syttyvän lamppu, oivallus ja into.
Monenlaisia koiraotuksia oli, vaan kaikki saatiin menemään esteitä ihan onnistuneesti.
Itsellä oli kepit, aita ja putki, joista viimeisistä tehtiin sitten pikku "ratakin" (aita ja putkeen). Riikalla oli Aa, muuri ja pituus - sekä aita. Ihan oli mukavata kouluttaa eipä siinä, tottakai se vaatii rutiinin, mutta huomaan kuitenkin olevani sen verran sisällä ja innoissani aiheesta, että juttua suoltuu, korjausehdotuksia ja tärkeistä pointteja. Paras palaute on tietenkin se, kun mainitsin, että en toimi kouluttajana, niin palaute oli se, että ainesta olisi. Kiva kiva. :)
Kiitokset kaikille paikalle vaivautuneille ihmisille ja koirille, teissä on ainesta!
Lopuksi vielä näytettiin Ursan kanssa kepit muutamaan kertaan. Ensin avokulmasta, sitten suljettuun kulmaan poispäinkäännöllä, sekä niin, etrtä Ursa irtosi kauempaa kepeille - itse olin oikealla. Lopuksi otin vielä ikäänkuin namilla vetäen (kuten alkeet opetetaan), Ursa tosin on jo sen verran nopea, että vikkelästi sai kättä joka toiseen väliin siirtää, tämä "namilla veto" kummaltakin puolelta. Hämmästyttävää on se, että olen jotenkin ajatellut, että Ursa hämääntyisi enemmän, kun nuo kennelkerhon kepit on 55cm väleillä, vaan kylläpä se osaa rytmittää menonsa niihinkin siinä missä 60cm väleihinkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
