Tänään selvisin myös kunnialla Lappalaiskoirat ry.:n Keski-Suomen alajaoston agiin tutustumisesta, jossa toimin Närän Riikan kanssa kouluttajana. Kouluttaminen on itselle ihan uusi juttu, vaan loppujen lopuksi tuntuu, että meni ihan hyvin. Koirissa (slku Mörri, lpkn Alli + lpku Naru, lpkn Hedda, slkn Saana, slkn Ella + slkn Ceres, slku Halti + slku Jalo) oli selvää potentiaalia ja intoa, toivottavasti rupeaa näkyä enemmänkin lappalaiskoiria agikentillä - Hedda nyt jo onkin parhaillaan JATin alkeiskurssilla. (JATin lappalaiskoiraedustus on tällä hetkellä omat Ursa (3.lk) & Luna (jatko2), sekä kaksi lapinporokoiraa Viima (mölli) & Hedda (alkeet).)
Erityisesti mieleen jäivät innokkaat koirapojat Naru ja Halti, joista kumpikaan ei ollut koskaan nähnyt agiesteitä, mutta silti niiden päässä tuntui hyvin nopeasti syttyvän lamppu, oivallus ja into.
Monenlaisia koiraotuksia oli, vaan kaikki saatiin menemään esteitä ihan onnistuneesti.
Itsellä oli kepit, aita ja putki, joista viimeisistä tehtiin sitten pikku "ratakin" (aita ja putkeen). Riikalla oli Aa, muuri ja pituus - sekä aita. Ihan oli mukavata kouluttaa eipä siinä, tottakai se vaatii rutiinin, mutta huomaan kuitenkin olevani sen verran sisällä ja innoissani aiheesta, että juttua suoltuu, korjausehdotuksia ja tärkeistä pointteja. Paras palaute on tietenkin se, kun mainitsin, että en toimi kouluttajana, niin palaute oli se, että ainesta olisi. Kiva kiva. :)
Kiitokset kaikille paikalle vaivautuneille ihmisille ja koirille, teissä on ainesta!
Lopuksi vielä näytettiin Ursan kanssa kepit muutamaan kertaan. Ensin avokulmasta, sitten suljettuun kulmaan poispäinkäännöllä, sekä niin, etrtä Ursa irtosi kauempaa kepeille - itse olin oikealla. Lopuksi otin vielä ikäänkuin namilla vetäen (kuten alkeet opetetaan), Ursa tosin on jo sen verran nopea, että vikkelästi sai kättä joka toiseen väliin siirtää, tämä "namilla veto" kummaltakin puolelta. Hämmästyttävää on se, että olen jotenkin ajatellut, että Ursa hämääntyisi enemmän, kun nuo kennelkerhon kepit on 55cm väleillä, vaan kylläpä se osaa rytmittää menonsa niihinkin siinä missä 60cm väleihinkin.
sunnuntai 29. kesäkuuta 2008
Anja Lehtiö II
ANJA LEHTIÖN VIIKOLOPPUKURSSI
Jyväskylä, 29.6.2008
Tämäkin päivä oli erittäin erittäin onnistunut. :D Anja todella osaa hommansa, hän on positiivinen, kouluttamiseen paneutuva, kovaääninen ja helposti lähestyttävä. Vetäjäainekset siis ihan kohdillaan.
KISANOMAINEN TREENI
Tänään oli rakennettu rata, joka suoritettiin kisanomaisesti. Mukana pilli lähdön merkiksi ja ratasuoritukset kellotettiin. Samalle radalle oli kolme yritystä. Yllättävää kyllä, meidän kaikki suoritukset olivat hienoja, meno tasaista ja tulokset sen mukaisia.
Kolmosaidalle tein wrapin, joka onnistui joka kerralla tosi hienosti ja tiukasti. Nelos- ja vitosaitojen takaakierto meni ekakerralla pikkuisen pitkäksi, vaikkakin ihan oikein. Toisella ja kolmannella yrityksellä ihan nappisuorituksia, joissa Ursa kiersi pienin kaarroksin. Salaisuus oli jämerä vastakkainen käsi, joka pysyi päällä aina siihen asti, kunnes irroitus putkeen (ekakerrallakin oli kyllä vastakkainen käsi käytössä, mutta se ei ollut tarpeeksi määrätietoinen ja kävin itse liian syvällä kaarroksessa, seuraavissa suorituksissa pysyin selkeästi esteiden sisäpuolella).
8-11 väli oli väli, jonka pystyi tekemään ainakin kolmella tavalla. Vastakkainen käsi tässäkin salaisuus. Ekakerralla tein tähän oikein hienon ja tiukan wrapin. Tokakerralla halusin kokeilla mikä muutos on, jos twistaan, eli tarkoituksena se, että otan koiran kymppihypyltä vastaan ja kierrätän siivekkeen kautta niin, ettei koira leikkaa omaa linjaansa kuten wrapissa, vaan taipuu ässänä banaanille. Tässä kaarrokset olivat aika laajoja, joten ei ihan onnistunut kaikkein hienoimmin, vaikka oikea rata tulikin. (Kolmas vaihtoehto olisi ollut vauhdikas valssi, jossa koiran linja ihan samanlainen mitä twistissä, vaan se ei tunnu omalta, joten ei edes kokeiltu, kun edelliset sopii meille tällaisissa kohdin.)
Twisti tässä oli se kohta, jota halusin hinkata yksistään, että oikeasti oivaltaisin mistä siinä on kyse. Tärkeintä oli se, että koira irtoaa ysille. Vastakkainen käsi (vasen) näyttää kympin yli, jonka koira hyppää ohjaajaa kohti. Samalla laser hallussa ja peruutus hypyn suuntaisesti koiran alta pois. Persus kohti keppejä käytännössä, ei saa pyllistellä putkea tai Aata kohti, muuten kaarroksista tulee pitkiä, kuten näissä kahdessa viimeisessä yrityksessä kävi, vaikka kolmosradalla yritin korjata tokaradan virheen - ei onnistunut. Peruuttelin luonnollisesti Aata kohti, enkä alta pois. Yksittäistreeninä onnistuttiin hienosti, kun Anja väänsi rautalankamallin, pahin virhe oli se, että peruuttelin ja pyllistelin vikasuuntaan. Anja sai oikeasti tajuamaan juttuja, kuten nyt tämän ja wrapinkin.
Kepeillä sössittiin kutakuinkin vikaväli, kenties ajattelin jo Aalle menoa, joten hätiköin. Sain kyllä sen samantien törkättyä jatkamaan, joten ei saatu tästä virhettä. Aalle ja putkeen koira oikealla puolella. Toisella ja kolmannella kerralla varmistin kepit loppuun asti ja valssasin niin, että koira oli vasemmalla.
Viisitoista hypyn otin valssilla vastaan niin, etten mennyt sen aitahässäkän sisälle ollenkaan, vaan jäin kokonaan Aan ja putken puolelle. Tämä onnistui jokaisella kerralla tosi hyvin, vaikka ääntä olisi pitänyt enempi muistaa pitää, kun Ursa oli putkessa (tätä Anja ei sanonut, vaan tulipa nyt kirjoittaessa mieleen). Tärkeää, että menee taas koiran linjalta pois.
Loppusuorat olivat vauhdikkaita, tokaradalla lensi viimeinen rima, josta harmillisesti vitonen. :(
KUITENKIN, yllättäen meidän jokainen suoritus, tulos, parani edellisestä.
Ratojen tulokset ja ajat:
1. 0/41,96
2. 5/39,59
3. 0/38,41
Tottakai olen yllättynyt ja äärimmäisen iloinen. Vaikka radat eivät olleet ihan äärivaikeita, niin eivät suinkaan mitään helppojakaan. Ursa oli innokas ja teki tosi tasaisesti hommia. Loppujenlopuksi meidän viimeisen radan aika oli treeniryhmämme nopein (ja ratojen tulokset yhteensäkin parhaat, meillä ei tullut hyllyjä), kakkoseksi tullut (vaikka eihän tässä mitään kisaa ollut) sai ajaksensa 0/38,88 (Eräs kolmosluokassa kisaava parsoni, joka meni mun vinkkelistä melkoisen lujaa radalla.). WAU, Ursa paineli vallan pätevästi! :D
KEPPISYÖTTÖJÄ
Anjalla taisi olla korvan takana suunnitelma, että oltaisiin otettu rata vielä toiseenkin suuntaan, mutta oli sen verran helteistä ja läkähdyttävää, että taisi sekä koirat, että ohjaajat olla jo aika poikki. Otettiin siis keppisyöttöjä vaihdista. Parin esteen ja putken kautta kuuteen keppiin. Onnistui hyvin.
Vaikein kulma ohjata oli kiertokulma, jossa ohjaaja menee keppien oikealla puolelle. Tässä pitää muistaa "Isku, isku, isku." vastakkaisella kädellä ja pakkovalssilla kepeille. Tähän tein pari väärää suoritusta, joissa pakka hajosi laajoihin kaarroksiin, vaan uskon, että tajusin tuonkin ohjauksen idean.
SUURKIITOKSET ANJA!
Jyväskylä, 29.6.2008
Tämäkin päivä oli erittäin erittäin onnistunut. :D Anja todella osaa hommansa, hän on positiivinen, kouluttamiseen paneutuva, kovaääninen ja helposti lähestyttävä. Vetäjäainekset siis ihan kohdillaan.
KISANOMAINEN TREENI
Tänään oli rakennettu rata, joka suoritettiin kisanomaisesti. Mukana pilli lähdön merkiksi ja ratasuoritukset kellotettiin. Samalle radalle oli kolme yritystä. Yllättävää kyllä, meidän kaikki suoritukset olivat hienoja, meno tasaista ja tulokset sen mukaisia.
Kolmosaidalle tein wrapin, joka onnistui joka kerralla tosi hienosti ja tiukasti. Nelos- ja vitosaitojen takaakierto meni ekakerralla pikkuisen pitkäksi, vaikkakin ihan oikein. Toisella ja kolmannella yrityksellä ihan nappisuorituksia, joissa Ursa kiersi pienin kaarroksin. Salaisuus oli jämerä vastakkainen käsi, joka pysyi päällä aina siihen asti, kunnes irroitus putkeen (ekakerrallakin oli kyllä vastakkainen käsi käytössä, mutta se ei ollut tarpeeksi määrätietoinen ja kävin itse liian syvällä kaarroksessa, seuraavissa suorituksissa pysyin selkeästi esteiden sisäpuolella).
8-11 väli oli väli, jonka pystyi tekemään ainakin kolmella tavalla. Vastakkainen käsi tässäkin salaisuus. Ekakerralla tein tähän oikein hienon ja tiukan wrapin. Tokakerralla halusin kokeilla mikä muutos on, jos twistaan, eli tarkoituksena se, että otan koiran kymppihypyltä vastaan ja kierrätän siivekkeen kautta niin, ettei koira leikkaa omaa linjaansa kuten wrapissa, vaan taipuu ässänä banaanille. Tässä kaarrokset olivat aika laajoja, joten ei ihan onnistunut kaikkein hienoimmin, vaikka oikea rata tulikin. (Kolmas vaihtoehto olisi ollut vauhdikas valssi, jossa koiran linja ihan samanlainen mitä twistissä, vaan se ei tunnu omalta, joten ei edes kokeiltu, kun edelliset sopii meille tällaisissa kohdin.)
Twisti tässä oli se kohta, jota halusin hinkata yksistään, että oikeasti oivaltaisin mistä siinä on kyse. Tärkeintä oli se, että koira irtoaa ysille. Vastakkainen käsi (vasen) näyttää kympin yli, jonka koira hyppää ohjaajaa kohti. Samalla laser hallussa ja peruutus hypyn suuntaisesti koiran alta pois. Persus kohti keppejä käytännössä, ei saa pyllistellä putkea tai Aata kohti, muuten kaarroksista tulee pitkiä, kuten näissä kahdessa viimeisessä yrityksessä kävi, vaikka kolmosradalla yritin korjata tokaradan virheen - ei onnistunut. Peruuttelin luonnollisesti Aata kohti, enkä alta pois. Yksittäistreeninä onnistuttiin hienosti, kun Anja väänsi rautalankamallin, pahin virhe oli se, että peruuttelin ja pyllistelin vikasuuntaan. Anja sai oikeasti tajuamaan juttuja, kuten nyt tämän ja wrapinkin.
Kepeillä sössittiin kutakuinkin vikaväli, kenties ajattelin jo Aalle menoa, joten hätiköin. Sain kyllä sen samantien törkättyä jatkamaan, joten ei saatu tästä virhettä. Aalle ja putkeen koira oikealla puolella. Toisella ja kolmannella kerralla varmistin kepit loppuun asti ja valssasin niin, että koira oli vasemmalla.
Viisitoista hypyn otin valssilla vastaan niin, etten mennyt sen aitahässäkän sisälle ollenkaan, vaan jäin kokonaan Aan ja putken puolelle. Tämä onnistui jokaisella kerralla tosi hyvin, vaikka ääntä olisi pitänyt enempi muistaa pitää, kun Ursa oli putkessa (tätä Anja ei sanonut, vaan tulipa nyt kirjoittaessa mieleen). Tärkeää, että menee taas koiran linjalta pois.
Loppusuorat olivat vauhdikkaita, tokaradalla lensi viimeinen rima, josta harmillisesti vitonen. :(
KUITENKIN, yllättäen meidän jokainen suoritus, tulos, parani edellisestä.
Ratojen tulokset ja ajat:
1. 0/41,96
2. 5/39,59
3. 0/38,41
Tottakai olen yllättynyt ja äärimmäisen iloinen. Vaikka radat eivät olleet ihan äärivaikeita, niin eivät suinkaan mitään helppojakaan. Ursa oli innokas ja teki tosi tasaisesti hommia. Loppujenlopuksi meidän viimeisen radan aika oli treeniryhmämme nopein (ja ratojen tulokset yhteensäkin parhaat, meillä ei tullut hyllyjä), kakkoseksi tullut (vaikka eihän tässä mitään kisaa ollut) sai ajaksensa 0/38,88 (Eräs kolmosluokassa kisaava parsoni, joka meni mun vinkkelistä melkoisen lujaa radalla.). WAU, Ursa paineli vallan pätevästi! :D
KEPPISYÖTTÖJÄ
Anjalla taisi olla korvan takana suunnitelma, että oltaisiin otettu rata vielä toiseenkin suuntaan, mutta oli sen verran helteistä ja läkähdyttävää, että taisi sekä koirat, että ohjaajat olla jo aika poikki. Otettiin siis keppisyöttöjä vaihdista. Parin esteen ja putken kautta kuuteen keppiin. Onnistui hyvin.
Vaikein kulma ohjata oli kiertokulma, jossa ohjaaja menee keppien oikealla puolelle. Tässä pitää muistaa "Isku, isku, isku." vastakkaisella kädellä ja pakkovalssilla kepeille. Tähän tein pari väärää suoritusta, joissa pakka hajosi laajoihin kaarroksiin, vaan uskon, että tajusin tuonkin ohjauksen idean.
SUURKIITOKSET ANJA!
lauantai 28. kesäkuuta 2008
Anja Lehtiö I
ANJA LEHTIÖN VIIKONLOPPUKURSSI
Jyväskylä 28.6.2008
Oikein onnistunut päivä. Tykkäsin kovasti Anjan kouluttamistavasta, hän oli positiivinen, jokaiseen treenaajaan paneutuva, reipas kouluttaja, joka väänsi tarvittaessa rautalangasta, näytti moneen kertaan ja kädestä pitäen. Kehui, ei puuttunut hellekelissä pikkuvirheisiin, mutta ainakaan itsellä ei jäänyt keskeneräiseksi mikään, joten ihan onnistui laittamaan pisteen koulutukselle (tätä voisi pyytää mahd. ensi vuoden 2009 HuPiJaan kouluttajaksi).
ESTEIDEN TAKAA KIERTO
Päivän teemana oli esteiden takaa kierto, jota opeteltiin pakkovalssin, twistin ja wrapin kautta. Viimeksi mainittu oli taasen ihan uusi juttu (vaikka toki tuota on tullut ennenkin tehtyä - ilman nimeä tosin).
Ensin käytiin nämä kolme ohjausjuttua Anjan kanssa läpi ja Anja näytti ne vielä oman koiransa kanssa. Nämä yksittäiset jutut ensin parilla aidalla, joka hyvin antoi eväitä vaikka kotipihaharjoitteluun (keillä piha on...). Ensin kuivaharjoiteltiin, jonka jälkeen järjestyksessä käytiin kokeilemassa Anjan valvovan silmän alla.
Wrap = koira kiepahtaa siivekkeen ympäri, tiedättähän nämä lettuset joiden sisällä on sörsselssöniä, siitä siis tulee nimi melko loogisesti, koira tekee wrapin siivekkeen ympärille.
Twist = twistailua, ensin koira huiskastaan siivekkeen taakse, toisella kädellä vastaan, peruutellaan ja vaihdetaan taas kättä.
Pakkovalssi = väännetään väkisin ja vasta kohdalla, työskennellään käytännössä sillä puolella, josta koira ponnistaa (kun twistissä ja wrapissa jäädään esteen toiselle puolelle ja koira kiertää ohjaajaa kohti).
Pidä ohjaus päällä ja huomioi laserin näyttö!
OHJATTU
Ohjatussa sitten käytettiin näitä opittuja hyväksi. Kolmosaidalla vaihtoehtoja oli useita, toki siihen olisi voinut tehdä kaikilla noilla edellämainituilla. Jo ennen kuin tiesin päivän teemasta ja tutustuin rataan päädyin pakkovalssiin ja siinä pysyinkin - hienosti toimi.
Wrap tehtiin keppien jälkeiselle aidalle, joka onnistuikin tosi hyvin! Muisti vain pitää laserin (rintamasuunta) koirassa, peruuttaa suoraan eikä pyllistellä vikasuuntiin.
Aan jälkeinen vaikea kulma hypyn kautta putkeen onnistui myöskin tosi hienosti, ei epäilystäkään ettei olisi hoksannut putkea. Piti vain tehdä vekkiä ennen hyppyä, jotta linjasta tuli tosi viisto, mutta suora putkea kohti.
Ainoa varsinnainen ropleemakohta oli 15-17 välissä. Viidenneltätoista kuudennelletoista ohjauskuviot joita käytiin läpi olivat valssi (ja takaa huiskasu), sylikääntö ja poispäinkääntö. Jälleen kerran olin jo itsenäisessä rataantutustumisessa ajatellut sen poispäinkääntönä ja sen sitten toteutinkin. Se tuntuu selkeästi omimmalta ja meille sopivimmalta, valssilla minä tipahdan kärryiltä ja sotkeudun jaloissani ja sylikäännössä Ursa hidastuu, kun sen pitää tulla suoraan rintaani kohti.
Tässä kohdassa ongelmaksi muodostui se, että ajauduin ekakerralla aivan liian syvälle ja koska mielessä pitää pitää se, että etäisyys koiraan pysyisi kokoajan samana, niin työnsin omalla sijoittumisellani Ursan yli 16 hypystä väärään suuntaan. Kun hallitsin itseni, olin tarpeeksi etäällä ja otin Ursaa ajoissa haltuun (plus menosuunta ja laser 16 hypyn ohi eikä hypyn 15 suuntaisesti) sain onnistumaan poispäinkäännöllä hienosti.
Tänään oli tekemisenmeininkiä, itsekin olin ihan eri sfääreissä kuin torstain treeneissä, jotenkin oli olo, että oli tilaa tehdä. Onnistuttiinkin vielä hienosti!
KEPPISYÖTTÖJÄ
Lopuksi otettiin kepeille syöttöjä. Sekä avokulmasta, että suljetusta tai kiertokulmasta. Kaikkiaan onistui hyvin jälleen. Näitä ollaan otettukin. Ainoastaan yhteen jouduttiin ottamaan toisto ohjauskämmin takia, kyseessä oli suljettu kulma, jossa jäin itse keppien vasemmalle puolelle. Ilman eri ohjausta olisin varmasti ottanut Ursan suoraan eka kepin takaa vasemmalla kädellä, vaan kun Anjalla oli tapa "syöttää ja kalastaa" eli syöttövaihe sekoitti. Jokatapauksessa syötin Ursan keppien taakse ja samantien kalastin, Ursa tuli ennen ensimmäistäkään keppieä pois. Hätiköin ja etuilin, enkä malttanut siis.
Innolla odottelen huomista, kun hommat jatkuu. :)
Jyväskylä 28.6.2008
Oikein onnistunut päivä. Tykkäsin kovasti Anjan kouluttamistavasta, hän oli positiivinen, jokaiseen treenaajaan paneutuva, reipas kouluttaja, joka väänsi tarvittaessa rautalangasta, näytti moneen kertaan ja kädestä pitäen. Kehui, ei puuttunut hellekelissä pikkuvirheisiin, mutta ainakaan itsellä ei jäänyt keskeneräiseksi mikään, joten ihan onnistui laittamaan pisteen koulutukselle (tätä voisi pyytää mahd. ensi vuoden 2009 HuPiJaan kouluttajaksi).
ESTEIDEN TAKAA KIERTO
Päivän teemana oli esteiden takaa kierto, jota opeteltiin pakkovalssin, twistin ja wrapin kautta. Viimeksi mainittu oli taasen ihan uusi juttu (vaikka toki tuota on tullut ennenkin tehtyä - ilman nimeä tosin).
Ensin käytiin nämä kolme ohjausjuttua Anjan kanssa läpi ja Anja näytti ne vielä oman koiransa kanssa. Nämä yksittäiset jutut ensin parilla aidalla, joka hyvin antoi eväitä vaikka kotipihaharjoitteluun (keillä piha on...). Ensin kuivaharjoiteltiin, jonka jälkeen järjestyksessä käytiin kokeilemassa Anjan valvovan silmän alla.
Wrap = koira kiepahtaa siivekkeen ympäri, tiedättähän nämä lettuset joiden sisällä on sörsselssöniä, siitä siis tulee nimi melko loogisesti, koira tekee wrapin siivekkeen ympärille.
Twist = twistailua, ensin koira huiskastaan siivekkeen taakse, toisella kädellä vastaan, peruutellaan ja vaihdetaan taas kättä.
Pakkovalssi = väännetään väkisin ja vasta kohdalla, työskennellään käytännössä sillä puolella, josta koira ponnistaa (kun twistissä ja wrapissa jäädään esteen toiselle puolelle ja koira kiertää ohjaajaa kohti).
Pidä ohjaus päällä ja huomioi laserin näyttö!
OHJATTU
Ohjatussa sitten käytettiin näitä opittuja hyväksi. Kolmosaidalla vaihtoehtoja oli useita, toki siihen olisi voinut tehdä kaikilla noilla edellämainituilla. Jo ennen kuin tiesin päivän teemasta ja tutustuin rataan päädyin pakkovalssiin ja siinä pysyinkin - hienosti toimi.
Wrap tehtiin keppien jälkeiselle aidalle, joka onnistuikin tosi hyvin! Muisti vain pitää laserin (rintamasuunta) koirassa, peruuttaa suoraan eikä pyllistellä vikasuuntiin.
Aan jälkeinen vaikea kulma hypyn kautta putkeen onnistui myöskin tosi hienosti, ei epäilystäkään ettei olisi hoksannut putkea. Piti vain tehdä vekkiä ennen hyppyä, jotta linjasta tuli tosi viisto, mutta suora putkea kohti.
Ainoa varsinnainen ropleemakohta oli 15-17 välissä. Viidenneltätoista kuudennelletoista ohjauskuviot joita käytiin läpi olivat valssi (ja takaa huiskasu), sylikääntö ja poispäinkääntö. Jälleen kerran olin jo itsenäisessä rataantutustumisessa ajatellut sen poispäinkääntönä ja sen sitten toteutinkin. Se tuntuu selkeästi omimmalta ja meille sopivimmalta, valssilla minä tipahdan kärryiltä ja sotkeudun jaloissani ja sylikäännössä Ursa hidastuu, kun sen pitää tulla suoraan rintaani kohti.
Tässä kohdassa ongelmaksi muodostui se, että ajauduin ekakerralla aivan liian syvälle ja koska mielessä pitää pitää se, että etäisyys koiraan pysyisi kokoajan samana, niin työnsin omalla sijoittumisellani Ursan yli 16 hypystä väärään suuntaan. Kun hallitsin itseni, olin tarpeeksi etäällä ja otin Ursaa ajoissa haltuun (plus menosuunta ja laser 16 hypyn ohi eikä hypyn 15 suuntaisesti) sain onnistumaan poispäinkäännöllä hienosti.
Tänään oli tekemisenmeininkiä, itsekin olin ihan eri sfääreissä kuin torstain treeneissä, jotenkin oli olo, että oli tilaa tehdä. Onnistuttiinkin vielä hienosti!
KEPPISYÖTTÖJÄ
Lopuksi otettiin kepeille syöttöjä. Sekä avokulmasta, että suljetusta tai kiertokulmasta. Kaikkiaan onistui hyvin jälleen. Näitä ollaan otettukin. Ainoastaan yhteen jouduttiin ottamaan toisto ohjauskämmin takia, kyseessä oli suljettu kulma, jossa jäin itse keppien vasemmalle puolelle. Ilman eri ohjausta olisin varmasti ottanut Ursan suoraan eka kepin takaa vasemmalla kädellä, vaan kun Anjalla oli tapa "syöttää ja kalastaa" eli syöttövaihe sekoitti. Jokatapauksessa syötin Ursan keppien taakse ja samantien kalastin, Ursa tuli ennen ensimmäistäkään keppieä pois. Hätiköin ja etuilin, enkä malttanut siis.
Innolla odottelen huomista, kun hommat jatkuu. :)
Huono fiilis.
URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGILITYTREENIT 26.6.2008
Pitkästä aikaa treenejä. Odottelin tietysti kuin hullu puuroa, että päästäisiin testailemaan SM-kisaratoja, vaan Tuija ei ollut kerinnyt niitä etsiä, joten mentiin muilla treeneillä.
Ursan (ja Luna-matkaseuran) kanssa käytiin torstaina mutka Tampereella silmätarkissa, josta kivasti oikein iloisia tuomisia - ihan on terveet silmät likalla. Matkustelun ja lekurikäyntien jälkeen kerettiin olla kotona noin pari tuntia ennen treenejä. Kenties Ursa oli vähän väsynyt, vaikka ihan hommia paiskoikin.
Pääosin jäi kuitenkin näistä treeneistä huono fiilis. Taas puututtiin niin moneen asiaan ja vetäjä rupesi tahkomaan tosissaan mulle takaaleikkaamisesta yms. vaikka käsittääkseni kyllä osaan takaaleikkauksen niin, että se toimii Ursalla. Tietysti siinä mielessä voi katsoa peiliin, että vaikka se kohta jossa radalle olin sitä lykkäämässä oli ihan asianmukainen niin toimin taas ihan liikaa Ursan edellä. Joku vakava ropleema mulla on siinä, kun en osaa ajoittaa omaa toimintaa Ursan mukaan. Etuilen ja kiirehdin niin, että liike jossain vaiheessa töksähtää.
Ikävä sanoa, mutta jotenkin näistä treeneistä on mennyt maku. Mulla on ollut Ursan kesätreeneissä tällä vetäjällä ihan liikaa suorituspaineita, inhoan sitä, kun kaikkeen puututaan ja tuntuu kuin olisi itse ihan sidottu. Tekemisestä puuttuu ilo ja vapaus, kun minut sidotaan niin minä sitten sidon Ursaa ja touhusta puuttuu tekemisen meininki.
Näissäkin treeneissä sain noottia siitä, että pidän Ursaa hallussa liikaa, ohjaan kahdella kädellä jne. Perrss... Ensin ei ole hyvä kun ohjaan yhdellä (kuten luontevaa minulle on) ja sen jälkeen kun ohjaa kehoituksesta (käskystä) kahdella niin sekään ei ole hyvä. Omat 'ahaa'-oivallukset puuttuu nyt ihan kokonaan ja se tekee mielioloa treenien jälkeen aika surkeaksi.
Ilkeää ettei voi nauttia treenaamisesta täysillä, joka kerta jää ikävä ja keskeneräinen fiilis. Plääh. Kokeilunhalu puuttuu, kun pelkään epäonnistuvani ja taas puututaan kaikkeen tekemiseen. Kun en tee, niinkuin tuntuu itsestä luontevalle, epäonnistun varmasti ja taas puututaan tekemiseen. Tästä tulee ikävä kierre. Ehkä tämä tämänhetkinen vetäjä on mulle henkilökohtaisesti liian hallitseva ja tilaa vievä, että menen lukkoon.
OHJATTU
Kolmosen takana valssilla neloselle, josta valssilla vitoselle, koira menee putkeen, ohjaaja jää vasemmalle puolelle. Koira editse uudestaan putkeen, haltuun ja oikeaan keppiväliin.
Tässä olisin halunnut päästä kokeilemaan sellaista tekniikkaa, että olisin jäänyt putken oikealle puolelle ja Ursan tullessa putkesta olisin ollut jo menossa putken suuntaisesti vastakkaiseen suuntaan ja käskyttänyt uuteen putkeen.
Tämä keppikulma ei ole meille enää muodossaan vaikea, vaan silti sain paineistumalla tehtyä väärin. :( Toki asiaakin puuttumisessa, kun käännyin keppien suuntaisesti etenemään jo ennen kuin Ursa oli lukinnut ekavälin, joten meni kakkosväliin. Sen verran kovat paineet onnistua, etten osaa rennosti tehdä niinkuin me osaamme.
Putken jälkeisissä kieputuksissa hukuin ekakerralla kartalta, vaikka oikein onnistuinkin pyörähtelemään. Kunnon apilakuvioita, jotka taas ei sovi meille, kun ohjaajan pitää olla lähes paikallaan - kun säädettiin sain onneksi otettua muutamia askeleita niin, että Ursakin pysyi vaudissa. Paineessa sitä ajatteleekin niin monimutkaisesti ja pelkää tekevänsä väärin, etten saanut kunnolla ja rennosti vietyä kieputuksia ja putkien välissä olevia aitoja.
Nyt miettien olisi voinut toimia sellainen, että olisin irroittanut Ursan 14-hypylle, mennyt itse valssaten 15-hypyn taakse ja valssannut putken päässä. Lukossa kuitenkin työnsin Ursan 14:lle, vedin 15:lle ja putkeen ja takaaleikkasin 17-hypylle. Rennossa mielentilassa olisi tosin todennäköisesti onnistunut tälläkin suteemillä, vaan väkinäistä oli...
Pitkästä aikaa treenejä. Odottelin tietysti kuin hullu puuroa, että päästäisiin testailemaan SM-kisaratoja, vaan Tuija ei ollut kerinnyt niitä etsiä, joten mentiin muilla treeneillä.
Ursan (ja Luna-matkaseuran) kanssa käytiin torstaina mutka Tampereella silmätarkissa, josta kivasti oikein iloisia tuomisia - ihan on terveet silmät likalla. Matkustelun ja lekurikäyntien jälkeen kerettiin olla kotona noin pari tuntia ennen treenejä. Kenties Ursa oli vähän väsynyt, vaikka ihan hommia paiskoikin.
Pääosin jäi kuitenkin näistä treeneistä huono fiilis. Taas puututtiin niin moneen asiaan ja vetäjä rupesi tahkomaan tosissaan mulle takaaleikkaamisesta yms. vaikka käsittääkseni kyllä osaan takaaleikkauksen niin, että se toimii Ursalla. Tietysti siinä mielessä voi katsoa peiliin, että vaikka se kohta jossa radalle olin sitä lykkäämässä oli ihan asianmukainen niin toimin taas ihan liikaa Ursan edellä. Joku vakava ropleema mulla on siinä, kun en osaa ajoittaa omaa toimintaa Ursan mukaan. Etuilen ja kiirehdin niin, että liike jossain vaiheessa töksähtää.
Ikävä sanoa, mutta jotenkin näistä treeneistä on mennyt maku. Mulla on ollut Ursan kesätreeneissä tällä vetäjällä ihan liikaa suorituspaineita, inhoan sitä, kun kaikkeen puututaan ja tuntuu kuin olisi itse ihan sidottu. Tekemisestä puuttuu ilo ja vapaus, kun minut sidotaan niin minä sitten sidon Ursaa ja touhusta puuttuu tekemisen meininki.
Näissäkin treeneissä sain noottia siitä, että pidän Ursaa hallussa liikaa, ohjaan kahdella kädellä jne. Perrss... Ensin ei ole hyvä kun ohjaan yhdellä (kuten luontevaa minulle on) ja sen jälkeen kun ohjaa kehoituksesta (käskystä) kahdella niin sekään ei ole hyvä. Omat 'ahaa'-oivallukset puuttuu nyt ihan kokonaan ja se tekee mielioloa treenien jälkeen aika surkeaksi.
Ilkeää ettei voi nauttia treenaamisesta täysillä, joka kerta jää ikävä ja keskeneräinen fiilis. Plääh. Kokeilunhalu puuttuu, kun pelkään epäonnistuvani ja taas puututaan kaikkeen tekemiseen. Kun en tee, niinkuin tuntuu itsestä luontevalle, epäonnistun varmasti ja taas puututaan tekemiseen. Tästä tulee ikävä kierre. Ehkä tämä tämänhetkinen vetäjä on mulle henkilökohtaisesti liian hallitseva ja tilaa vievä, että menen lukkoon.
OHJATTU
Kolmosen takana valssilla neloselle, josta valssilla vitoselle, koira menee putkeen, ohjaaja jää vasemmalle puolelle. Koira editse uudestaan putkeen, haltuun ja oikeaan keppiväliin.
Tässä olisin halunnut päästä kokeilemaan sellaista tekniikkaa, että olisin jäänyt putken oikealle puolelle ja Ursan tullessa putkesta olisin ollut jo menossa putken suuntaisesti vastakkaiseen suuntaan ja käskyttänyt uuteen putkeen.
Tämä keppikulma ei ole meille enää muodossaan vaikea, vaan silti sain paineistumalla tehtyä väärin. :( Toki asiaakin puuttumisessa, kun käännyin keppien suuntaisesti etenemään jo ennen kuin Ursa oli lukinnut ekavälin, joten meni kakkosväliin. Sen verran kovat paineet onnistua, etten osaa rennosti tehdä niinkuin me osaamme.
Putken jälkeisissä kieputuksissa hukuin ekakerralla kartalta, vaikka oikein onnistuinkin pyörähtelemään. Kunnon apilakuvioita, jotka taas ei sovi meille, kun ohjaajan pitää olla lähes paikallaan - kun säädettiin sain onneksi otettua muutamia askeleita niin, että Ursakin pysyi vaudissa. Paineessa sitä ajatteleekin niin monimutkaisesti ja pelkää tekevänsä väärin, etten saanut kunnolla ja rennosti vietyä kieputuksia ja putkien välissä olevia aitoja.
Nyt miettien olisi voinut toimia sellainen, että olisin irroittanut Ursan 14-hypylle, mennyt itse valssaten 15-hypyn taakse ja valssannut putken päässä. Lukossa kuitenkin työnsin Ursan 14:lle, vedin 15:lle ja putkeen ja takaaleikkasin 17-hypylle. Rennossa mielentilassa olisi tosin todennäköisesti onnistunut tälläkin suteemillä, vaan väkinäistä oli...
Puolikas draivi.
LUNAN JATKO2-TREENIT 24.6.2008
OHJATTU I
Luna oli varsin pätevä ja innokas taas - varsinkin treenien ensimmäisen puoliskon. Päivän teema oli takaaleikkaus, jossa leikattiin helpossa kohtaa putkella. Luna oli hyvin mukana ja teki hommia hienosti - kumpaankin suuntaan. Lisäksi kokeiltiin vielä pimeään päähän lähetystä niin, että kakkosaidalta otettiin koira haltuun ja lähetettiin "väärään päähän" putkea. Kaksi toistoa, ekallakin kerralla Luna kyllä meni putkeen, mutta vähän ihmetellen, en antanut sille tarpeeksi tilaa löytää putken suuta oikein - eihän tämä tietenkään hahmota putken suita ihan samallalailla mitä Ursa.....
OHJATTU II
Toisessa ohjatussa treenissä oli pöytä. Melko simppeli treeni, kaksi aitaa vistosti, joiden kautta pöydälle ja takas V:n mallisen radan toista sivua. Luna pysyy hyvin toki pöydällä ja istuu, mutta siirtää kyllä naaman sitä mukaa minua kohti, jos kierrän pöytää.
ITSENÄISET
Kepit ok, vanhaan tyyliin. Ei valtaisia edistysaskeleita, vaan nyt mennään aika tasaisesti.
Keinua namikipolla, ok.
Rengasta, joka menikin sitten aivan loistavasti. :D Luna tajuaa mitä pitää tehdä ja sen kanssa voi mennä jo samaa matkaa. Jonkinverran se vaatii sitä, että sille osoittaa ennen lähtöä oikean reiän tai mennessä osoittaa renkaan läpi. Yhdesti se tuli sivusta, mutta näen sen omaksi mokaksi, kun ahnehdin ja oletin liikaa. Hyvin kuiteskii.
OHJATTU I
Luna oli varsin pätevä ja innokas taas - varsinkin treenien ensimmäisen puoliskon. Päivän teema oli takaaleikkaus, jossa leikattiin helpossa kohtaa putkella. Luna oli hyvin mukana ja teki hommia hienosti - kumpaankin suuntaan. Lisäksi kokeiltiin vielä pimeään päähän lähetystä niin, että kakkosaidalta otettiin koira haltuun ja lähetettiin "väärään päähän" putkea. Kaksi toistoa, ekallakin kerralla Luna kyllä meni putkeen, mutta vähän ihmetellen, en antanut sille tarpeeksi tilaa löytää putken suuta oikein - eihän tämä tietenkään hahmota putken suita ihan samallalailla mitä Ursa.....
OHJATTU II
Toisessa ohjatussa treenissä oli pöytä. Melko simppeli treeni, kaksi aitaa vistosti, joiden kautta pöydälle ja takas V:n mallisen radan toista sivua. Luna pysyy hyvin toki pöydällä ja istuu, mutta siirtää kyllä naaman sitä mukaa minua kohti, jos kierrän pöytää.
ITSENÄISET
Kepit ok, vanhaan tyyliin. Ei valtaisia edistysaskeleita, vaan nyt mennään aika tasaisesti.
Keinua namikipolla, ok.
Rengasta, joka menikin sitten aivan loistavasti. :D Luna tajuaa mitä pitää tehdä ja sen kanssa voi mennä jo samaa matkaa. Jonkinverran se vaatii sitä, että sille osoittaa ennen lähtöä oikean reiän tai mennessä osoittaa renkaan läpi. Yhdesti se tuli sivusta, mutta näen sen omaksi mokaksi, kun ahnehdin ja oletin liikaa. Hyvin kuiteskii.
sunnuntai 22. kesäkuuta 2008
Dagen efter.
...ja arvaa kellä on takareidet pikkusen kipeänä eilisestä jäljenteosta. Jos haluatte tiukkaa jalkatreeniä, suosittelen jäljestystä lämpimästi.
lauantai 21. kesäkuuta 2008
Keskittymiskykyinen jälkikoiraoppilas.
Kun illaksi kirkastui sateisen iltapäivän päätteksi päätin tehdä tyttösille vähän jälkeä.
Lunan jälki oli jotakuinkin 50m pitkä, herkkua joka askeleella. Maa oli melkoisen märkä - ehkä jopa liian märkä...?. Luna jäljesti ihan hyvin, joskin pyöri jonkun verran ja jäljesti sivuttain. Pienet frolicin palaset olivat nameina vikatikki. Ne upposivat leikattuun peltoon niin syvälle, että namin syöminen meni kaiveluksi. Luna teki hyvin hommia kokoajan, vaikka muutamaan otteeseen kuono nousikin maasta. Täytyy seuraavalla kerralla laittaa Lunalle nameja harvemmin, ehkä joka kolmannelle askeleelle?
Ursa näytti taas mistä keskittymiskykyiset koirat on tehty. Aivan mahtavaa! :D 50m pitkän jäljen alkupuoliskolla laitoin namin joka askeleelle ja pikkuhiljaa tein kolmen askeleen namittomiakin pätkiä. Melkeinpä niillä namittomilla pätkillä oli kaikkein paras tatsi hommassa. Kesken jäljen ajamisen samalle pellolle tuli vapaana oleva nuori espanjanvesikoirauros (muistan että ollaan joskus viime talvella törmätty samaiseen perroon), ensin se ei huomannut meitä, eikä Ursakaan huomannut sitä, kun oli niin keskittynyt hommiin. Meidät huomattuaan irtokoira lähti tulemaan kohti ja haukkui vimmatusti, omistaja kiekui kuuroille korville. Uros haukkui meitä melko kauan, itse en ollut huomaavinanikaan koko otusta. Ursa kyllä katsasti vierasta koiraa, häntäkin nousi jo vastalauseen nimeksi, vaan kun sanoin rauhassa Ursalle "Jälki." ja näytin kädellä eteenpäin, sen nenä tippui samantien maahan. Taisi nostaa toisenkin kerran nenän maasta, mutta laski sen samantien kehoituksestani alas. Vaikka vieras koira louskutti vieressä, Ursa jäljesti hyvin keskittyneesti ja edeten. Olin tottakai haltioissani! :D
Jonkun verran Ursallakin oli pyörimistä alkuun, maa oli aika märkä ja namit tippuneet syvälle, lisäksi hirviä itikkalauma varmasti haittasi keskittymistä. Selkeästi se, että nameja on harvemmassa tekee jäljestämisestä sujuvampaa.
Kävi mielessä, että teen vain nämä yhdet jäljet. Vaan iskipä himo päälle tuon harvemman namien kylvämisen kanssa ja tein Ursalle vielä lyhyen n.20m jäljen. Merkille laitoin pari namia, jonka jälkeen laitoin namin vain joka kolmannelle askeleelle. Yllätysmutkakin tuli jäljelle, kun jälkeä tehdessäni olin upota n. puoli metriä leveään kuoppaan, joka oli täynnä vettä. Pakkoratkaisu oli se, että kiersin sen oikeata laitaa, nameja tiheässä pikkuaskeleilla. Taas sain hämmästyä, kun vein Ursan jäljelle. Se ei ihmetellyt yhtään, vaikkei nameja niin tiheässä ollutkaan. Se jäljesti intensiivisesti ja vauhdilla, hihnassa oli jo selvää kireyttä. Mutkankin se selvitti mennentullen. On tuo hämmästyttävä otus! :D
Pidemmät jäljet olivat 15-30min vanhentuneita (jäljen aloituksesta 30min ja lopetuksesta 15min) ja pikkujäljelle lähdettiin lähes samantien. Jäljen päässä possunkorvan pala ja toki kehuja upeasti työskenneille koirille.
Arvaa ketkä oli pikkasen väsyneitä...
Lunan jälki oli jotakuinkin 50m pitkä, herkkua joka askeleella. Maa oli melkoisen märkä - ehkä jopa liian märkä...?. Luna jäljesti ihan hyvin, joskin pyöri jonkun verran ja jäljesti sivuttain. Pienet frolicin palaset olivat nameina vikatikki. Ne upposivat leikattuun peltoon niin syvälle, että namin syöminen meni kaiveluksi. Luna teki hyvin hommia kokoajan, vaikka muutamaan otteeseen kuono nousikin maasta. Täytyy seuraavalla kerralla laittaa Lunalle nameja harvemmin, ehkä joka kolmannelle askeleelle?
Ursa näytti taas mistä keskittymiskykyiset koirat on tehty. Aivan mahtavaa! :D 50m pitkän jäljen alkupuoliskolla laitoin namin joka askeleelle ja pikkuhiljaa tein kolmen askeleen namittomiakin pätkiä. Melkeinpä niillä namittomilla pätkillä oli kaikkein paras tatsi hommassa. Kesken jäljen ajamisen samalle pellolle tuli vapaana oleva nuori espanjanvesikoirauros (muistan että ollaan joskus viime talvella törmätty samaiseen perroon), ensin se ei huomannut meitä, eikä Ursakaan huomannut sitä, kun oli niin keskittynyt hommiin. Meidät huomattuaan irtokoira lähti tulemaan kohti ja haukkui vimmatusti, omistaja kiekui kuuroille korville. Uros haukkui meitä melko kauan, itse en ollut huomaavinanikaan koko otusta. Ursa kyllä katsasti vierasta koiraa, häntäkin nousi jo vastalauseen nimeksi, vaan kun sanoin rauhassa Ursalle "Jälki." ja näytin kädellä eteenpäin, sen nenä tippui samantien maahan. Taisi nostaa toisenkin kerran nenän maasta, mutta laski sen samantien kehoituksestani alas. Vaikka vieras koira louskutti vieressä, Ursa jäljesti hyvin keskittyneesti ja edeten. Olin tottakai haltioissani! :D
Jonkun verran Ursallakin oli pyörimistä alkuun, maa oli aika märkä ja namit tippuneet syvälle, lisäksi hirviä itikkalauma varmasti haittasi keskittymistä. Selkeästi se, että nameja on harvemmassa tekee jäljestämisestä sujuvampaa.
Kävi mielessä, että teen vain nämä yhdet jäljet. Vaan iskipä himo päälle tuon harvemman namien kylvämisen kanssa ja tein Ursalle vielä lyhyen n.20m jäljen. Merkille laitoin pari namia, jonka jälkeen laitoin namin vain joka kolmannelle askeleelle. Yllätysmutkakin tuli jäljelle, kun jälkeä tehdessäni olin upota n. puoli metriä leveään kuoppaan, joka oli täynnä vettä. Pakkoratkaisu oli se, että kiersin sen oikeata laitaa, nameja tiheässä pikkuaskeleilla. Taas sain hämmästyä, kun vein Ursan jäljelle. Se ei ihmetellyt yhtään, vaikkei nameja niin tiheässä ollutkaan. Se jäljesti intensiivisesti ja vauhdilla, hihnassa oli jo selvää kireyttä. Mutkankin se selvitti mennentullen. On tuo hämmästyttävä otus! :D
Pidemmät jäljet olivat 15-30min vanhentuneita (jäljen aloituksesta 30min ja lopetuksesta 15min) ja pikkujäljelle lähdettiin lähes samantien. Jäljen päässä possunkorvan pala ja toki kehuja upeasti työskenneille koirille.
Arvaa ketkä oli pikkasen väsyneitä...
...ja arvaa kuka oli pikkasen itikanpuremilla...
tiistai 17. kesäkuuta 2008
Agility SM 2008
AGILITY SM 2008, 14.-15.6.
VARKAUS
Oltiin viikonloppu Varkaudessa agilityn SM-kisoissa. Lauantaina ratkottiin Suomen joukkuemestaruudet, Ursan kanssa vahvistettiin JATin joukkuetta. Sunnuntaina turisteiltiin ja katseltiin upeita suorituksia ja SM-tason agiliitoa. VAU!
SUNNUNTAI
Seuraavana päivänä ajelin sekä Ursan, että Lunan kanssa turisteilemaan (myös Umbra ihmisineen paikalla muutaman tunnin keskipäivän kummankin puolen). Satoi kaatamalla, vaan ei se haitannut huippusuorituksia. Hienoa katsoa, miten agilityä oikeasti tehdään. ;)
VARKAUS
Oltiin viikonloppu Varkaudessa agilityn SM-kisoissa. Lauantaina ratkottiin Suomen joukkuemestaruudet, Ursan kanssa vahvistettiin JATin joukkuetta. Sunnuntaina turisteiltiin ja katseltiin upeita suorituksia ja SM-tason agiliitoa. VAU!
kuva Minna Rummukainen
VARKAUS 14.6.2008
Tuomari Risto Ojanperä
Maxi3, SM-joukkue Jyväskylän Agility Team ry.
slapko Ursa, schape Leevi, borcol Exce & borcol Kastanja
Ihanneaika 53. Aikavirhe -4,02. Ratavirheet 0. Tulos 0.
Joukkueen yhteinen tulos 5. Sijoitus 15./43
Ursan kanssa lähdettiin joukkueen ensimmäisenä elikkäs oltiin ensimmäisessä rataantutustumissatsissa klo 10.30. Onneksi niin, sillä päivä ja iltapäivä äityi sen verran kuumaksi, ettei Ursan (tai minun) jalka olisi välttämättä noussut niin notkeasti. Risto Ojanperän radalla tehtiin "ihan kiva" nolla pikku kömmähdyksineen, kuitenkin selvästi ihanneajan puitteissa.
Periaatteessa melko helppo ja suoraviivainen rata. Alussa olivat radan vaikeimmat kohdat, kakkoshyppy takaa, sekä pituuden jälkeinen lähestyminen puomille, sekä puomin jälkeinen kutosaita. Jo alku lähti meidän osaltamme "lupaavasti", Ursa meinasi tulla esteen suoraan, vaan onneksi huomasin sen ja kerkesin puuttua siihen juuri ennen kuin oli liian myöhäistä. Takaakierto oli vähän kökkö, olisi pitänyt kuunnella omaa intuitiota siitä, että kyseinen kohta olisi pitänyt ohjata pakkovalssilla, eikä taakse huiskasemalla, vaan kuuntelimpa seurakaveria... Oppi siitäkin. Kenties (kenties ei) olisi pakkovalssilla tullut sujuvampi suoritus.
Toinen kökkö kohta oli radan loppupuoliskolla, renkaalta keinulle. Jälleen kerran olisi varmasti hoitunut paremmin, jos olisin ohjannut Ursan suoraan ja leikannut takaa joko keinulla tai seuraavalla aidalla, vaan valssailinpas keinulle... Oli kyllä tällä radalla aika paljon varmistelun makua, toki. Oli paine saada nollatulos, että osaltamme varmistaisimme, että seuramme maxi-joukkue saa ainakin tuloksen.
Tottahan olen tyytyväinen siihen, että ekoissa SM-kisoissa (en ole koskaan ollut edes katsomassa moista touhua) tehtiin nolla, eikä edes oikeastaan jännittänyt, vaikka taatusti yleisö ja puitteet ovat pikkkkusen suurempia kuin tavan kisoissa. Vertailussa muihin lappalaisiin (toki pitää sitä tehdä, uteliaisuudesta... ;) ) ei tarvinnut hävetä, keskimäärin Ursa on nopea lappalaiskoira. Vaikka kömmähtelin radalla, joissa tuhraantui sekunteja, niin silti oltiin nopeimpien joukossa. Kyllä Ursasta vielä hyvä tulee! :D
Kepit voisi pujotella nopeammin ja kakenkaikkiaan riskinottokykyä ohjaajalle, mutta pääosin meni oikein kivasti. Kepeillä takaaleikkasin (vaikka mietin, että valssaan, jos Ursa on kovin jäljessä). EI kummempia onkkelmia. Hienoa!
kuva Minna Rummukainen
SUNNUNTAI
Seuraavana päivänä ajelin sekä Ursan, että Lunan kanssa turisteilemaan (myös Umbra ihmisineen paikalla muutaman tunnin keskipäivän kummankin puolen). Satoi kaatamalla, vaan ei se haitannut huippusuorituksia. Hienoa katsoa, miten agilityä oikeasti tehdään. ;)
perjantai 13. kesäkuuta 2008
Melkein kaikki esteet.
URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGILITYTREENIT 12.6.2008
Räsäsen Minna tuurasi Tuijaa eilisissä treeneissä. SM-kisoja ennakoiden radalla oli hurumykke esteitä, melkein meinasi tulla tenkkapoo (terveisiä pentukuumeiselle).
Kaikki kontaktit, muuri ja okseri. Putket Aan ja puomin alla. Erityisen tyytyväinen olin siihen, että sain Ursan joka kerralla putkeen, ei siis hilpassut kontakteille (Kiva, kiva, kiva!). Ohjaus siis ilmeisesti kunnossa ja tarpeeksi selkeää. Lisäksi Ursa kääntyi aivan huippuhienosti ja tiukasti takaaleikkauksen jälkeen. Aivan siivekkeen ympäri. Loistavaa! (Vaikkei se ohjauskohdassa ollutkaan tarkoituksenmukaista, ainakaan ihan niin tiukka käännös.) Pitää ruveta käyttää hyväksi tätä Ursan hienoa taitoa reagoida takaaleikkauksiin.
Omiin ohjauksiin sai tälläkin pätkällä kiinnittää huomiota, että kaikki on oikea-aikaista ja -suuntaista, että saa käännöksistä pois. Käytännössä oikein kivat ja onnistuneet treenit.
Kepeissä mättää kyllä nyt kovasti (no liioiteltua ehkä), kovin on hitaanoloista, alussa lähtee innokkaasti ja lopun pujoittelee nopeasti, mutta keskiväli on kökkö. Meidän yhteisessä menossa on joku hukassa. Otettiin tätä pari kertaa niin, että ohjasin vasemmalla ja Minna kulki tukena oikealla, Ursa menee kuitenkin kuulemma aavistuksen nopeammin jos ohjaan vasemmalla. Kentän reunalla olevilla kepeillä otettiin muutama toisto, pari nopeaakin. (Jonka jälkeen pilasin innokkuudellani ja otin vielä niidenkin jälkeen ihan treenien lopuksi. Taukki!)
OMAT HARJANVARRET NYT TUOHON KENTÄLLE, HUS HUS!!!
(Ettekä prkleen huligaanikakarat levittele ja pölli niitä!)
Räsäsen Minna tuurasi Tuijaa eilisissä treeneissä. SM-kisoja ennakoiden radalla oli hurumykke esteitä, melkein meinasi tulla tenkkapoo (terveisiä pentukuumeiselle).
Kaikki kontaktit, muuri ja okseri. Putket Aan ja puomin alla. Erityisen tyytyväinen olin siihen, että sain Ursan joka kerralla putkeen, ei siis hilpassut kontakteille (Kiva, kiva, kiva!). Ohjaus siis ilmeisesti kunnossa ja tarpeeksi selkeää. Lisäksi Ursa kääntyi aivan huippuhienosti ja tiukasti takaaleikkauksen jälkeen. Aivan siivekkeen ympäri. Loistavaa! (Vaikkei se ohjauskohdassa ollutkaan tarkoituksenmukaista, ainakaan ihan niin tiukka käännös.) Pitää ruveta käyttää hyväksi tätä Ursan hienoa taitoa reagoida takaaleikkauksiin.
Omiin ohjauksiin sai tälläkin pätkällä kiinnittää huomiota, että kaikki on oikea-aikaista ja -suuntaista, että saa käännöksistä pois. Käytännössä oikein kivat ja onnistuneet treenit.
Kepeissä mättää kyllä nyt kovasti (no liioiteltua ehkä), kovin on hitaanoloista, alussa lähtee innokkaasti ja lopun pujoittelee nopeasti, mutta keskiväli on kökkö. Meidän yhteisessä menossa on joku hukassa. Otettiin tätä pari kertaa niin, että ohjasin vasemmalla ja Minna kulki tukena oikealla, Ursa menee kuitenkin kuulemma aavistuksen nopeammin jos ohjaan vasemmalla. Kentän reunalla olevilla kepeillä otettiin muutama toisto, pari nopeaakin. (Jonka jälkeen pilasin innokkuudellani ja otin vielä niidenkin jälkeen ihan treenien lopuksi. Taukki!)
OMAT HARJANVARRET NYT TUOHON KENTÄLLE, HUS HUS!!!
(Ettekä prkleen huligaanikakarat levittele ja pölli niitä!)
tiistai 10. kesäkuuta 2008
Taannuttiin 1.lk tasolle...
1.LK KILPAILEVIEN AGILITYTREENIT 10.6.2008
URSA KUOKKII
URSA KUOKKII
Tänään oli tarkoitus olla Lunan treenit, vaan tulipa selväksi, että seisoksittiin siellä erään informaatiokatkokseen myöskin osuneen treenikaverin kanssa aivan turhaan... Sen verran moni oli perunut ja vetäjälläkin oli autosta akku tyhjentynyt, jotta treenit oli peruttu. Vaan eipä ollut tullut sähköpostia, ei ollut foorumilla ilmoitusta, eikä soitettukaan tai laitettu viestiä (ei tähän hetkeenkään ole laitettu). Satoi kaatamalla ja tottakai olo oli märkä ja kettuuntunut. Onneksi ykkösluokan kisaavien ryhmäläisiä oli pari paikalla, joten sain vetäjän numeron ja puhelintakin lainaan. Selvisi sentään, ettei turhaan odoteltaisi... Plääh.
Jotain hyvääkin onneksi. Saatiin Ursan kanssa lupa tulla kuokkimaan ykkösluokan kisaavien ryhmään. Kiitos Virpi! Paikallakin oli vain pari koulutettavaa, jotka - jännä kyllä - olivat kumpikin sellaisia, joiden kanssa ollaan treenattu viime kesänä saman tasoisessa ryhmässä (mölliryhmä).
TREENI I
Kiva oli välillä tehdä jotain helpompaakin treeniä, eikä vain tiukkaa vääntöä. Samat jutut tuli tosin täälläkin vastaan, valssi olisi voinut tulla aikaisemmin... Kepeille Ursa haki jokaisella toistolla aivan huippuhienosti, vaikka kyseessä oli vaikea suljettu kulma
TREENI II
Toisella radanpätkällä hypättiin kolmoseste kummankin puolen (eri kerroilla tietennii). Kun este piti kiertää vasemmalta valssasin, kun oikealta, tehtiin se poispäinkääntönä. Oikein hienosti onnistuneita suoriutumisia. :) Kepeiltä putkeen sain Ursan parhaiten ekakerralla, jonka jälkeen vein liian pitkälle, että linjoista tuli vähän laajoja, vaan taas oikealla ajoituksella teki ihmeitä. Sitähän voisi kääntyä jo siinä vaiheessa kun koiran kuono kääntyy viimeisen kerran oikealle.
Oli kiva tehdä helpompaa ja päteä. ;)
Jotain hyvääkin onneksi. Saatiin Ursan kanssa lupa tulla kuokkimaan ykkösluokan kisaavien ryhmään. Kiitos Virpi! Paikallakin oli vain pari koulutettavaa, jotka - jännä kyllä - olivat kumpikin sellaisia, joiden kanssa ollaan treenattu viime kesänä saman tasoisessa ryhmässä (mölliryhmä).
TREENI I
Kiva oli välillä tehdä jotain helpompaakin treeniä, eikä vain tiukkaa vääntöä. Samat jutut tuli tosin täälläkin vastaan, valssi olisi voinut tulla aikaisemmin... Kepeille Ursa haki jokaisella toistolla aivan huippuhienosti, vaikka kyseessä oli vaikea suljettu kulma
TREENI II
Toisella radanpätkällä hypättiin kolmoseste kummankin puolen (eri kerroilla tietennii). Kun este piti kiertää vasemmalta valssasin, kun oikealta, tehtiin se poispäinkääntönä. Oikein hienosti onnistuneita suoriutumisia. :) Kepeiltä putkeen sain Ursan parhaiten ekakerralla, jonka jälkeen vein liian pitkälle, että linjoista tuli vähän laajoja, vaan taas oikealla ajoituksella teki ihmeitä. Sitähän voisi kääntyä jo siinä vaiheessa kun koiran kuono kääntyy viimeisen kerran oikealle.
Oli kiva tehdä helpompaa ja päteä. ;)
sunnuntai 8. kesäkuuta 2008
Herkkunuuskutusta.
Lappalaiskoirat ry.:n Keski-Suomen alajaoston kesken on ollut puhetta, että pidetään yhteisiä jälkitreenejä silloin tällöin. Tarkoituksena on pikemminkin vapaamuotoinen yhdessäharrastaminen eikä niinkään koulutus, kaikki tulevat treenaamaan ensisijaisesti omien koiriensa kanssa, vaikka toki kokeneemmat opastavat alkuun ja toimivat sormen suuhun mennessä tukena.
Oltiin Lunan ja Ursan kanssa testailemassa - ainakin omistaja jäi koukkuun... ;) Lähdettiin liikenteeseen lyhyellä, suoralla jäljellä myötätuuleen. Maasto oli Sonjan työkaverin pelto, jossa pitkähkö heinä. Ensin tein jäljen, jossa joka askeleella nakinpala. Hetken odottelu (periaatteessa ehkä alkuun n.30min, vaikka näissä treeneissä odottelu taisi olla enempi 10min luokkaa), että heinikossa leijailevat irtohajut saivat kyytiä sekä aikaa hälvetä ja varsinainen haju tamppautui syvemmälle.
Ensimmäinen yritys meni puihin. Mentiin Ursan kanssa merkille ja näytin Ursalle jäljen: "Jälki.", josta Ursa hyvin lähtikin hamuamaan nakkeja. Edessä oli odottamaton ongelma, nälkäiset muurahaiset olivat kerinneet keksiä helpon ruokapaikan. Ursa joutui syljeskelemään ihan alkuun, mutta en lähtenyt jatkamaan, muurahaisenpuremat suussa eivät taatusti tunnu kivalle ja anna mukavaa ensikosketusta jäljestämiseen... (Kova hinkuvinku Ursalla oli silti nakeille.)
Tilanne pelastettiin kuivaruoalla, repun taskuun unohtuneilla nappuloilla ja Sonjalta saamallamme kuivaherkkumixillä (nappulaa, kuivattua kanaa tms.). Tein toisen lyhyemmän jäljen (n.20m), jossa nappuloita ei ollut ihan joka askeleella - kun en tajunnut, että jo lähtötilanteessa mukanani oli ihan liian vähän nameja. Tämä tehtiin Lunan kanssa. Toinen jälki oli pidempi (n.30m) ja siinä kuivaherkkuja joka askeleella, jonka teimme sitten Ursan kanssa. Harpoin noin viisi metriä pellon reunasta, johon kohdalle laitoin merkin (vasen puoli), tamppasin pienen alueen (pari kengän leveyttä) ja laiton siihen pari namia. Etenin lyhyin askelein, kengän alle nameja laitellen (oiva jalkatreeni muuten...), loppuun jätin namipurkin tai -pussin, peitellen sen heinillä ja kasvustolla, ettei koira rupea hakemaan katsellaan. Siitä taas pitkin harppauksin pellon toiseen laitaan kenenkään jälkiä sotkematta.
Lunan jälki oli kyllä kovin lyhyt, myönnän. Jotenkin jäi sellainen olo, että se jäi kesken. Jokatapauksessa Luna jäljesti oikein mallikkaasti, alussa näytin sille jäljen lähdön ja se tajusikin jutun jujun tosi nopeasti. Koska nameja ei ollut ihan joka askeleella, niin katkoksen kohdalle sattuessa Luna ihan pikkuisen pyöri. Pari kertaa ohjastin sen takaisin jäljelle - johon Markku kyllä sanoi oikaisunsa, ihanne olisi, jos koira saisi itse oivaltaa missä jälki menee, ettei se jatkossakaan rupea tenkkapoon kohdalle sattuessa kyselemään hihnassa roikkujalta. Pääasia, ettei pyörähdys suuntaudu selän taakse, ohjaajan edessä voi pyörähtää, mutta takaisinpäin ei saisi mennä. Muistetaan näitä ohjeita seuraavalla kerralla, että antaisin työskentelyrauhan koiralle.
Ursan kanssa meni loistavasti. :) Kuten Sonja sanoi, ei olisi uskonut, että kyseessä oli neidin ensimmäinen jälki. Sen verran intensiivisesti ja tarkasti se eteni. Kertaakaan ei nenä noussut maasta ihmettelemään, huvittikin jo, miten tarkasti Ursa naposteli jokaisen namin - ihme oli, jos jäi muurahaisille evästä. ;) Kertaakaan se ei pyörinyt, ihmetellyt tai ottanut häiriötä mistään. Wau!
Nyt on sitten emännällä hinkuvinku jatkamaan jäljestystä. ;)
Oltiin Lunan ja Ursan kanssa testailemassa - ainakin omistaja jäi koukkuun... ;) Lähdettiin liikenteeseen lyhyellä, suoralla jäljellä myötätuuleen. Maasto oli Sonjan työkaverin pelto, jossa pitkähkö heinä. Ensin tein jäljen, jossa joka askeleella nakinpala. Hetken odottelu (periaatteessa ehkä alkuun n.30min, vaikka näissä treeneissä odottelu taisi olla enempi 10min luokkaa), että heinikossa leijailevat irtohajut saivat kyytiä sekä aikaa hälvetä ja varsinainen haju tamppautui syvemmälle.
Ensimmäinen yritys meni puihin. Mentiin Ursan kanssa merkille ja näytin Ursalle jäljen: "Jälki.", josta Ursa hyvin lähtikin hamuamaan nakkeja. Edessä oli odottamaton ongelma, nälkäiset muurahaiset olivat kerinneet keksiä helpon ruokapaikan. Ursa joutui syljeskelemään ihan alkuun, mutta en lähtenyt jatkamaan, muurahaisenpuremat suussa eivät taatusti tunnu kivalle ja anna mukavaa ensikosketusta jäljestämiseen... (Kova hinkuvinku Ursalla oli silti nakeille.)
Tilanne pelastettiin kuivaruoalla, repun taskuun unohtuneilla nappuloilla ja Sonjalta saamallamme kuivaherkkumixillä (nappulaa, kuivattua kanaa tms.). Tein toisen lyhyemmän jäljen (n.20m), jossa nappuloita ei ollut ihan joka askeleella - kun en tajunnut, että jo lähtötilanteessa mukanani oli ihan liian vähän nameja. Tämä tehtiin Lunan kanssa. Toinen jälki oli pidempi (n.30m) ja siinä kuivaherkkuja joka askeleella, jonka teimme sitten Ursan kanssa. Harpoin noin viisi metriä pellon reunasta, johon kohdalle laitoin merkin (vasen puoli), tamppasin pienen alueen (pari kengän leveyttä) ja laiton siihen pari namia. Etenin lyhyin askelein, kengän alle nameja laitellen (oiva jalkatreeni muuten...), loppuun jätin namipurkin tai -pussin, peitellen sen heinillä ja kasvustolla, ettei koira rupea hakemaan katsellaan. Siitä taas pitkin harppauksin pellon toiseen laitaan kenenkään jälkiä sotkematta.
Lunan jälki oli kyllä kovin lyhyt, myönnän. Jotenkin jäi sellainen olo, että se jäi kesken. Jokatapauksessa Luna jäljesti oikein mallikkaasti, alussa näytin sille jäljen lähdön ja se tajusikin jutun jujun tosi nopeasti. Koska nameja ei ollut ihan joka askeleella, niin katkoksen kohdalle sattuessa Luna ihan pikkuisen pyöri. Pari kertaa ohjastin sen takaisin jäljelle - johon Markku kyllä sanoi oikaisunsa, ihanne olisi, jos koira saisi itse oivaltaa missä jälki menee, ettei se jatkossakaan rupea tenkkapoon kohdalle sattuessa kyselemään hihnassa roikkujalta. Pääasia, ettei pyörähdys suuntaudu selän taakse, ohjaajan edessä voi pyörähtää, mutta takaisinpäin ei saisi mennä. Muistetaan näitä ohjeita seuraavalla kerralla, että antaisin työskentelyrauhan koiralle.
Ursan kanssa meni loistavasti. :) Kuten Sonja sanoi, ei olisi uskonut, että kyseessä oli neidin ensimmäinen jälki. Sen verran intensiivisesti ja tarkasti se eteni. Kertaakaan ei nenä noussut maasta ihmettelemään, huvittikin jo, miten tarkasti Ursa naposteli jokaisen namin - ihme oli, jos jäi muurahaisille evästä. ;) Kertaakaan se ei pyörinyt, ihmetellyt tai ottanut häiriötä mistään. Wau!
Nyt on sitten emännällä hinkuvinku jatkamaan jäljestystä. ;)
MARKKU JA MÖRRI (slku Peikkovuoren Ikiliikkuja).
Cesar-palkka viimeisellä esineellä.
SONJA JA HALTI (slku Lukumon Carvajal).
Halti ilmaisee esineet maahanmenolla.
SONJA JA JALO (slku Peikkovuoren Jalo Juntti).
Parivuotias Jalo on vasta uransa alkutaipaleilla, eikä jäljellä ole vielä esineitä.
Possunkorvapalkasta Jalo sai iloiset hepulit.
perjantai 6. kesäkuuta 2008
Takaaleikkauksia ja takaahyppyjä.
URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGILITYTREENIT 5.6.2008
Kuuma, aurinkoinen keli. Asteita rapiat +25 ja välillä kovat tuulenpuuskat kaatoivat aitojen siivekkeitä. Kenttä pölisee.
OHJATTU
Kuuman kelin takia maxien hyppykorkeudet vain 45-50cm. Rata oli melko helponoloinen, eikä sisältänyt ainakaan meille liian vaikeita paikkoja. Helteen takia Tuija katkaisi radan puoliksi ja treenattiin kahdessa pätkässä, jotta koirat saivat jäähdyttely- ja juomataukoa.
1. pätkä.
Eka pätkä meni kertaheitolla hyvin ja oikein. Säätöpaikat seuraavaan koitokseen olivat 3-4 esteiden välinen valssi, jossa piti muistaa pitää selkä suorana. Ekayrittämällä otin Ursan vastaan liian kyyryssä, joten koira oli aika ahtaalla, jos olisi yhtään hyppyongelmaa, voisi rimat lennellä. Toinen, päälimmäisenä mielessä pidetty, kohta oli kutosesteeltä putkeen, jossa huomio oikea-aikaiseen ja oikeaan paikkaan tehtyyn valssiin. Toinen yritys meni huomattavasti paremmin. 7-8 väliäkin piti hiippasen säätää, kun ekakerralla menin liikaa putken ulostulosuulle, toisella kertaa oma linja viitosti vasemmalle, josta Ursallakin sujuvampi ja selkeämpi linja seuraavalle esteelle. Kepeille meno onnistui kummallakin kerralla loistavasti. Tämä pätkä ei mennyt yhtään tahkoamiseksi. Hyvä, hyvä.
2. pätkä.
Toinen pätkä juoma- ja varjossaloikomistauon jälkeen alkoi kepeiltä ja loppui - loppuun. Ensimmäinen takku tapahtui 12-aidan jälkeen. Tälle suoralle mulla oli muutamakin vaihtoehto: valssi, persjättö/mäkelät väliin 10-11 väliin - kumpikin hidastaa koiraa, joka tarvitsee vauhdin okserille (vaikkei se tänään maksimikoossaan ollutkaan), kolmantena takaaleikkaus 11-12 väliin. Tätä vaihtoehtona Tuijan kanssa pohtiessa olin varma, että Ursa kääntyy lähemmälle hypylle, sillä se kääntyy todella voimakkaasti takaaleikatessa. Tarkoitus olisi kuitenkin leikatessakin ohjata suoraan eteenpäin. Ursa ei kuitenkaan edennyt, vaan kääntyi olettamiseni mukaan aikaisemmalle esteelle jyrkästi. Parhaaksi vaihtoehdoksi muodostui takaaleikkaus 12-13 välissä (vaikken juuri tykkääkään olla ulkokurvissa, siihenkin on tosin opittava). Tähän Ursa lähti hyvin ja kääntyi tiukasti. Olin erityisen tyytyväinen 12-15väliin ohjauksellisesti. Valssi ja siivekkeen ympäri peruutus onnistui aivan loistavasti, askeleet lyhenivät kuin itsekseen ja jalat viuhtoi hirmu kyytiä. Tuntui tosi nappisuoritukselta. Wau.
Putken jälkeen ilmoittelen itsestäni ihan turhaan "Tässä. / Täällä." kutsuin, tarpeetonta haltuunottoa joka välissä, ne poies ja keskittyminen ohjaamaan ja etenemään oikein.
Välille 16-20 oli taasen muutama eri ohjausvaihtoehto. Valssilla 19-aidalle ja takaaleikkaus putkella (oma vauhti loppui ja sitä myöten myös Ursan), valssilla 19-aidalle, valssilla putkeen (tätä ei lopulta toteutettu, mutta periaatteessa vikkelin jaloin tuohon olisi voinut keritäkin, vaikkei se omin ohjaustyylini olekaan) sekä takaaleikkaus 19-aidalle, takaaleikkaus putkeen, joista viimeisessä vaihtoehdossa sain parhaiten pysymään Ursassa vauhdin ja liikkeen. Onnistuessaan oli sujuvin tapa toimia tässä. Onneksi pidin pintani ja vannotin, että onnistumme tässä. Alkuun etenin liian nopeasti, eikä suoritus ollut sujuva. kun hillitsen oman vauhtini ja annan Ursan mennä edelle, niin ehdottomasti paras vaihtoehto, jossa Ursa irtoaa parhaiten putkeen, kun oma liikkeeni jatkuu parhaalla tavalla putken suuta kohti jarruttelematta. Takaaleikkauksissa vain täytyy olla ihan oikea-aikainen. Yksi kokeilematon vaihtoehto olisi tietysti ollut myös se, että olisin kiertänyt 19-aidan vasemman siivekkeen, helppo ratkaisu siihen, kun ajaudun liikaa Ursan edelle. Haluan kuitenkin keskittyä niihin puutteisiin, mitä omassa ohjauksessa on, eikä aina treenata varmoilla konsteilla. Iloinen, että onnistuttiin.
Helle oli ja harmillisesti vaikein juttu jäi ihan loppuun, mutta uupumuksesta huolimatta Ursa teki hommia loppuun asti. Hyvä juttu - osataanhan me jotakin. Erityisesti olen iloinen siistä, että Jaakon HuPiJa-koulutuksesta viime viikonloppuna oli selvää hyötyä, kun jossain määrin rupean tajuamaan sitä missä kohti pitää valssailla. Kyllä me kehitytään....
Kuuma, aurinkoinen keli. Asteita rapiat +25 ja välillä kovat tuulenpuuskat kaatoivat aitojen siivekkeitä. Kenttä pölisee.
OHJATTU
Kuuman kelin takia maxien hyppykorkeudet vain 45-50cm. Rata oli melko helponoloinen, eikä sisältänyt ainakaan meille liian vaikeita paikkoja. Helteen takia Tuija katkaisi radan puoliksi ja treenattiin kahdessa pätkässä, jotta koirat saivat jäähdyttely- ja juomataukoa.
1. pätkä.
Eka pätkä meni kertaheitolla hyvin ja oikein. Säätöpaikat seuraavaan koitokseen olivat 3-4 esteiden välinen valssi, jossa piti muistaa pitää selkä suorana. Ekayrittämällä otin Ursan vastaan liian kyyryssä, joten koira oli aika ahtaalla, jos olisi yhtään hyppyongelmaa, voisi rimat lennellä. Toinen, päälimmäisenä mielessä pidetty, kohta oli kutosesteeltä putkeen, jossa huomio oikea-aikaiseen ja oikeaan paikkaan tehtyyn valssiin. Toinen yritys meni huomattavasti paremmin. 7-8 väliäkin piti hiippasen säätää, kun ekakerralla menin liikaa putken ulostulosuulle, toisella kertaa oma linja viitosti vasemmalle, josta Ursallakin sujuvampi ja selkeämpi linja seuraavalle esteelle. Kepeille meno onnistui kummallakin kerralla loistavasti. Tämä pätkä ei mennyt yhtään tahkoamiseksi. Hyvä, hyvä.
2. pätkä.
Toinen pätkä juoma- ja varjossaloikomistauon jälkeen alkoi kepeiltä ja loppui - loppuun. Ensimmäinen takku tapahtui 12-aidan jälkeen. Tälle suoralle mulla oli muutamakin vaihtoehto: valssi, persjättö/mäkelät väliin 10-11 väliin - kumpikin hidastaa koiraa, joka tarvitsee vauhdin okserille (vaikkei se tänään maksimikoossaan ollutkaan), kolmantena takaaleikkaus 11-12 väliin. Tätä vaihtoehtona Tuijan kanssa pohtiessa olin varma, että Ursa kääntyy lähemmälle hypylle, sillä se kääntyy todella voimakkaasti takaaleikatessa. Tarkoitus olisi kuitenkin leikatessakin ohjata suoraan eteenpäin. Ursa ei kuitenkaan edennyt, vaan kääntyi olettamiseni mukaan aikaisemmalle esteelle jyrkästi. Parhaaksi vaihtoehdoksi muodostui takaaleikkaus 12-13 välissä (vaikken juuri tykkääkään olla ulkokurvissa, siihenkin on tosin opittava). Tähän Ursa lähti hyvin ja kääntyi tiukasti. Olin erityisen tyytyväinen 12-15väliin ohjauksellisesti. Valssi ja siivekkeen ympäri peruutus onnistui aivan loistavasti, askeleet lyhenivät kuin itsekseen ja jalat viuhtoi hirmu kyytiä. Tuntui tosi nappisuoritukselta. Wau.
Putken jälkeen ilmoittelen itsestäni ihan turhaan "Tässä. / Täällä." kutsuin, tarpeetonta haltuunottoa joka välissä, ne poies ja keskittyminen ohjaamaan ja etenemään oikein.
Välille 16-20 oli taasen muutama eri ohjausvaihtoehto. Valssilla 19-aidalle ja takaaleikkaus putkella (oma vauhti loppui ja sitä myöten myös Ursan), valssilla 19-aidalle, valssilla putkeen (tätä ei lopulta toteutettu, mutta periaatteessa vikkelin jaloin tuohon olisi voinut keritäkin, vaikkei se omin ohjaustyylini olekaan) sekä takaaleikkaus 19-aidalle, takaaleikkaus putkeen, joista viimeisessä vaihtoehdossa sain parhaiten pysymään Ursassa vauhdin ja liikkeen. Onnistuessaan oli sujuvin tapa toimia tässä. Onneksi pidin pintani ja vannotin, että onnistumme tässä. Alkuun etenin liian nopeasti, eikä suoritus ollut sujuva. kun hillitsen oman vauhtini ja annan Ursan mennä edelle, niin ehdottomasti paras vaihtoehto, jossa Ursa irtoaa parhaiten putkeen, kun oma liikkeeni jatkuu parhaalla tavalla putken suuta kohti jarruttelematta. Takaaleikkauksissa vain täytyy olla ihan oikea-aikainen. Yksi kokeilematon vaihtoehto olisi tietysti ollut myös se, että olisin kiertänyt 19-aidan vasemman siivekkeen, helppo ratkaisu siihen, kun ajaudun liikaa Ursan edelle. Haluan kuitenkin keskittyä niihin puutteisiin, mitä omassa ohjauksessa on, eikä aina treenata varmoilla konsteilla. Iloinen, että onnistuttiin.
Helle oli ja harmillisesti vaikein juttu jäi ihan loppuun, mutta uupumuksesta huolimatta Ursa teki hommia loppuun asti. Hyvä juttu - osataanhan me jotakin. Erityisesti olen iloinen siistä, että Jaakon HuPiJa-koulutuksesta viime viikonloppuna oli selvää hyötyä, kun jossain määrin rupean tajuamaan sitä missä kohti pitää valssailla. Kyllä me kehitytään....
keskiviikko 4. kesäkuuta 2008
Lönkyttelyä.
LUNAN JATKO2-AGILITYTREENIT 3.6.2008
Luna pääsi eilisessä aika kuumassa auringossa suorittamaan jotain, jota pystyi jo kättelyssä sanomaan melkein radaksi. :) Vähän velttoutta aiheuttava keli, eikä mammassa ollut edelliskertaista intoa, mutta silti saatiin ihan varmaa suorittamista.
OHJATTU TREENI
Radanpätkä alkoi kahdella aidalla, jonka jälkeen hypättiin yksi yhdeksänkymmenen asteen kulmassa oleva aita, joka kiertämällä jatkettiin edelleen suoralla Aalle ja okserille lopetettiin. Rata kierrettiin kumpaankin suuntaan.
Ensimmäisellä yrityksellä käännyttiin vasemmalle ja ohjasin Lunan suorituslinjalta valssilla ristiin niin, että kaarsin itse ulkokautta. Lähdettiin yhtäaikaa, kakkosaidan jälkeen vastakkaisella kädellä pieni haltuunotto, hypyn yli valssaten ja kokoajan liikkeessä pysyen. Aan kontaktin Luna otti hyvin ja hyppi kaikki esteet hienosti, vaikka selkeästikään ihan sitä viime kerran intoa ei ollutkaan. Kuumuus verotti Lunasta mehuja.
Toisella kerralla käännyttiin oikealle jälleen yhtäaikaa lähtien. Luna päätti kättelyssä irrota Aalle, josta vain palkkaa, hyvähän se on jos mamma etenee. Toisella kerralla tiukemmin kakkosesteen jälkeen haltuun, tällä kerralla kokeilin eri ohjaustekniikkaa, hyppäytin Lunan riman yli ja jatkoin vasemmalla kädellä ohjaamista niin, että käytännössä pyöräytin sen oikean siivekkeen ympäri. Saatiin kyllä tämä onnistumaan, mutta kuten epäilin, Lunalla ei parhaalla mahdollisella tavalla toiminut se, kun itse pysyin melkein paikallani, mamman vauhti hiipui valtavasti. Aa taas hyvin ja okseri yli. Nämä toitot sai riittää, vaikka viimeisen yrityksen ensimmäinen rima tipahtikin.
ITSENÄINEN TREENI
Kepit, pussi, keinu, aita (+ kaksi aitaa).
Kepeillä Luna oli taas loistava. :) Otettiin vaihteeksi täysipitkillä kepeillä ja Luna tulee sujuvalla vauhdilla namin perässä kummankin puolen. Hakee myös kannustamalla itse keppivälejä, mutta kaksitoista keppiä on tässä vaiheessa vähän liikaa. Täytyy yhdessä namivedätysten kanssa vahvistaa itsenäistäkin hakemista vaikka neljällä tai kuudella kepillä. (Lisäksi vedätin partis Haikkaa (1.lk) namilla keppien vasemmalta puolelta, kun ihmisensä sanoi, ettei koira osaa (tai itse ei osaa sujuvasti vedättää ja paineistaa koiraa). Hienosti poika teki kuitenkin minunkin kanssa hommia. Iloista huomata, että pystyy itse taipumaan ja löytämään vieraankin koiran kanssa tuon vedätysrytmin aika nopeasti.)
Pussilla otettiin varmaankin neljä toistoa. Ei paljoa muistivaikeuksia Lunalla, namikippo pussin päähän ja rinnalla juosten pussiin ja joka kerralla mamma-matonen aurasi kangasta tieltään.
Keinu otettiin myös neljään otteeseen (pari toistoa kummankin puolen). Tällä kertaa päästiin siihen pisteeseen, että otettiin sitä ihan itsenäisetsi. Namikippo maassa ja koira hihnassa ilman pehmennyksiä. Luna osasi hienosti. Vahvistin alastulokontaktille pysähtymistä ja palkkasin namikippoon kehuen ja keinua toistellen.
Yksittäisellä aidalla tehtiin kohtuu matalalta hyppykorkeudelta (ehkä 45cm) kasia. Sähäkkyyttä suorituksessa ei ollut, mutta hyvin Luna totteli ohjausta ja kiersi siivekkeitä. Lisäksi tein ilman esteitä Lunan kanssa namiavuilla syli- ja poispäinkääntöjä kumpaankin suuntaan.
Luna pääsi eilisessä aika kuumassa auringossa suorittamaan jotain, jota pystyi jo kättelyssä sanomaan melkein radaksi. :) Vähän velttoutta aiheuttava keli, eikä mammassa ollut edelliskertaista intoa, mutta silti saatiin ihan varmaa suorittamista.
OHJATTU TREENI
Radanpätkä alkoi kahdella aidalla, jonka jälkeen hypättiin yksi yhdeksänkymmenen asteen kulmassa oleva aita, joka kiertämällä jatkettiin edelleen suoralla Aalle ja okserille lopetettiin. Rata kierrettiin kumpaankin suuntaan.
Ensimmäisellä yrityksellä käännyttiin vasemmalle ja ohjasin Lunan suorituslinjalta valssilla ristiin niin, että kaarsin itse ulkokautta. Lähdettiin yhtäaikaa, kakkosaidan jälkeen vastakkaisella kädellä pieni haltuunotto, hypyn yli valssaten ja kokoajan liikkeessä pysyen. Aan kontaktin Luna otti hyvin ja hyppi kaikki esteet hienosti, vaikka selkeästikään ihan sitä viime kerran intoa ei ollutkaan. Kuumuus verotti Lunasta mehuja.
Toisella kerralla käännyttiin oikealle jälleen yhtäaikaa lähtien. Luna päätti kättelyssä irrota Aalle, josta vain palkkaa, hyvähän se on jos mamma etenee. Toisella kerralla tiukemmin kakkosesteen jälkeen haltuun, tällä kerralla kokeilin eri ohjaustekniikkaa, hyppäytin Lunan riman yli ja jatkoin vasemmalla kädellä ohjaamista niin, että käytännössä pyöräytin sen oikean siivekkeen ympäri. Saatiin kyllä tämä onnistumaan, mutta kuten epäilin, Lunalla ei parhaalla mahdollisella tavalla toiminut se, kun itse pysyin melkein paikallani, mamman vauhti hiipui valtavasti. Aa taas hyvin ja okseri yli. Nämä toitot sai riittää, vaikka viimeisen yrityksen ensimmäinen rima tipahtikin.
ITSENÄINEN TREENI
Kepit, pussi, keinu, aita (+ kaksi aitaa).
Kepeillä Luna oli taas loistava. :) Otettiin vaihteeksi täysipitkillä kepeillä ja Luna tulee sujuvalla vauhdilla namin perässä kummankin puolen. Hakee myös kannustamalla itse keppivälejä, mutta kaksitoista keppiä on tässä vaiheessa vähän liikaa. Täytyy yhdessä namivedätysten kanssa vahvistaa itsenäistäkin hakemista vaikka neljällä tai kuudella kepillä. (Lisäksi vedätin partis Haikkaa (1.lk) namilla keppien vasemmalta puolelta, kun ihmisensä sanoi, ettei koira osaa (tai itse ei osaa sujuvasti vedättää ja paineistaa koiraa). Hienosti poika teki kuitenkin minunkin kanssa hommia. Iloista huomata, että pystyy itse taipumaan ja löytämään vieraankin koiran kanssa tuon vedätysrytmin aika nopeasti.)
Pussilla otettiin varmaankin neljä toistoa. Ei paljoa muistivaikeuksia Lunalla, namikippo pussin päähän ja rinnalla juosten pussiin ja joka kerralla mamma-matonen aurasi kangasta tieltään.
Keinu otettiin myös neljään otteeseen (pari toistoa kummankin puolen). Tällä kertaa päästiin siihen pisteeseen, että otettiin sitä ihan itsenäisetsi. Namikippo maassa ja koira hihnassa ilman pehmennyksiä. Luna osasi hienosti. Vahvistin alastulokontaktille pysähtymistä ja palkkasin namikippoon kehuen ja keinua toistellen.
Yksittäisellä aidalla tehtiin kohtuu matalalta hyppykorkeudelta (ehkä 45cm) kasia. Sähäkkyyttä suorituksessa ei ollut, mutta hyvin Luna totteli ohjausta ja kiersi siivekkeitä. Lisäksi tein ilman esteitä Lunan kanssa namiavuilla syli- ja poispäinkääntöjä kumpaankin suuntaan.
tiistai 3. kesäkuuta 2008
HUPIJA - Jaakko Suoknuuti II
HUPIJA 2008
PIEKSÄMÄKI, 1.6.2008
Sunnuntaina 1.6. jatkettiin HuPiJan merkeissä Pieksämäellä. Tähän loppuu sitten tämän vuoden projekti, joka suurella todennäköisyydellä kaiketi uusitaan myös ensi vuonna. Omasta mielestäni hyvinkin hyödyllinen ja oppia antava, eteenpäin vievä rojekti. On ollut ilo olla mukana.
Myös sunnuntaille saatiin kivasti onnistuneita kohtia, vaikka jossain määrin jäikin enempi keskeneräinen olo mitä edellisenä päivänä. Aikataulu tuntui taas venähtävän ja kenties Jaakolla jo painoi juna-/bussiaikataulut päälle, joten viimeinen ryhmä sai tuntea nahoissaan pienen kiireen tunnun - "Nopealla temmolla, nopealla temmolla."
Pitkälti samoja juttuja tuli eteen mitä lauantainakin, tosin myös korostui se, että täytyy treenata erikseen lähettämisiä, esimerkiksi putken pimeään päähän irroituksia. Ajoitukseen yritin kiinnittää enemmän huomiota, vaan eipä voi olettaakaan, että kaikki muuttuisi hetkessä oikea-aikaiseksi.
PIEKSÄMÄKI, 1.6.2008
Sunnuntaina 1.6. jatkettiin HuPiJan merkeissä Pieksämäellä. Tähän loppuu sitten tämän vuoden projekti, joka suurella todennäköisyydellä kaiketi uusitaan myös ensi vuonna. Omasta mielestäni hyvinkin hyödyllinen ja oppia antava, eteenpäin vievä rojekti. On ollut ilo olla mukana.
Myös sunnuntaille saatiin kivasti onnistuneita kohtia, vaikka jossain määrin jäikin enempi keskeneräinen olo mitä edellisenä päivänä. Aikataulu tuntui taas venähtävän ja kenties Jaakolla jo painoi juna-/bussiaikataulut päälle, joten viimeinen ryhmä sai tuntea nahoissaan pienen kiireen tunnun - "Nopealla temmolla, nopealla temmolla."
Pitkälti samoja juttuja tuli eteen mitä lauantainakin, tosin myös korostui se, että täytyy treenata erikseen lähettämisiä, esimerkiksi putken pimeään päähän irroituksia. Ajoitukseen yritin kiinnittää enemmän huomiota, vaan eipä voi olettaakaan, että kaikki muuttuisi hetkessä oikea-aikaiseksi.
sunnuntai 1. kesäkuuta 2008
HUPIJA - Jaakko Suoknuuti I
HUPIJA 2008
PIEKSÄMÄKI, 31.5.2008
HuPiJattiin eilen lauantaina Jaakko Suoknuutin opastuksella aurinkoisella Pieksämäellä. Tänään pidetään hupija lisää, vaan ennen uusia koitoksia täytyy kirjata pikaisesti ylös eilisiä tunnelmia.
Ammattilaisen näkökulmasta rytmityksessämme ei ole mitään vikaa (etäisyys koiran ja ohjaajan välillä ei vaihtele), mutta ajoitukseen pitää puuttua. Kaikki ohjaukset ja käännöt aikaisemmin mitä on aikonut, enempi riskinottoa. Näihin asioihin puuttuessa vauhti tuntui kasvavan jo heti. Tietysti omat myöhäiset ohjaukseni on jo jossain määrin lihasmuistissa, jotta muuttaminen ei käy käden käänteessä, mutta sitä kohti.
Toinen asia johon kiinnittää huomiota on palkkaus. Koiralle palkkaa välittömästi, vaikka se tekisi väärin. Ensimmäinen päässä oleva asia täytyy olla "palkka, palkka, palkka". Iloisia kehuja HETI. Motivaatio ja into säilyy, sekä se, että koira jaksaa yrittää. Kaikki virheet johtuvat kuitenkin jostain - yleensä ohjaajasta, koira tulkitsee omalla tavallaan, yrittäen kuitenkin tehdä oikein. Kehuja ja palkkaa kuitenkin vain aiheesta, tekemisestä, ei muuten vain.
Ajoitus ja palkkaus kuntoon. Vauhtilähtöjä ja riskinottoa, reippaita kehuja. Ei pitkiä hallussapitoja, vaan välittömiä irrottamisia.
Tykkäsin kovasti eilisestä treenisessiosta. Jaakko antoi sopivasti hyvää ja positiivista palautetta, mutta puuttui myös epäkohtiin. Ursa on teknisesti taitava koira, jonka asian kuulemisesta tulen aina yhtä iloiseksi. Tulee hyvälle mielelle, kun tiedän, että Ursassa on potentiaalia vauhdikkaisiinkin suorituksiin, kunhan saan oman ohjaukseni oikeille raiteille.
Rata oli pitkä ja sisälsi vaikeita hallussaolopaikkoja sekä toisaalta vaati myös irtoamistakin, olen iloinen siitä, että Ursa teki hyvin töitä, eteni ja irtosi. Se kieltämättä osaa paljon.
PIEKSÄMÄKI, 31.5.2008
HuPiJattiin eilen lauantaina Jaakko Suoknuutin opastuksella aurinkoisella Pieksämäellä. Tänään pidetään hupija lisää, vaan ennen uusia koitoksia täytyy kirjata pikaisesti ylös eilisiä tunnelmia.
Ammattilaisen näkökulmasta rytmityksessämme ei ole mitään vikaa (etäisyys koiran ja ohjaajan välillä ei vaihtele), mutta ajoitukseen pitää puuttua. Kaikki ohjaukset ja käännöt aikaisemmin mitä on aikonut, enempi riskinottoa. Näihin asioihin puuttuessa vauhti tuntui kasvavan jo heti. Tietysti omat myöhäiset ohjaukseni on jo jossain määrin lihasmuistissa, jotta muuttaminen ei käy käden käänteessä, mutta sitä kohti.
Toinen asia johon kiinnittää huomiota on palkkaus. Koiralle palkkaa välittömästi, vaikka se tekisi väärin. Ensimmäinen päässä oleva asia täytyy olla "palkka, palkka, palkka". Iloisia kehuja HETI. Motivaatio ja into säilyy, sekä se, että koira jaksaa yrittää. Kaikki virheet johtuvat kuitenkin jostain - yleensä ohjaajasta, koira tulkitsee omalla tavallaan, yrittäen kuitenkin tehdä oikein. Kehuja ja palkkaa kuitenkin vain aiheesta, tekemisestä, ei muuten vain.
Ajoitus ja palkkaus kuntoon. Vauhtilähtöjä ja riskinottoa, reippaita kehuja. Ei pitkiä hallussapitoja, vaan välittömiä irrottamisia.
Tykkäsin kovasti eilisestä treenisessiosta. Jaakko antoi sopivasti hyvää ja positiivista palautetta, mutta puuttui myös epäkohtiin. Ursa on teknisesti taitava koira, jonka asian kuulemisesta tulen aina yhtä iloiseksi. Tulee hyvälle mielelle, kun tiedän, että Ursassa on potentiaalia vauhdikkaisiinkin suorituksiin, kunhan saan oman ohjaukseni oikeille raiteille.
Rata oli pitkä ja sisälsi vaikeita hallussaolopaikkoja sekä toisaalta vaati myös irtoamistakin, olen iloinen siitä, että Ursa teki hyvin töitä, eteni ja irtosi. Se kieltämättä osaa paljon.
Lähtötilanne oli se, että olin toisen ja kolmannen esteen välissä, rintamasuunta koiraan ja katsekontakti kakkosriman yli, kutsu, kolmoselle, pieni positiivinen "Ursa" (ei mitään tässä-, täällä-, tänne-juttuja) ja samantien kun koira vilkaisee, niin hallusta irti. Putken väärä pää oli jo sillä ohitettu. (Toki ensimmäiset suoritukset, ennen Jaakon peliin puuttumista olivat kaikkea muuta kuin edellämainitun sujuvia.)
Vitoselle mennessä ekakerralla paineli puomille, vaan siitäkin Ursaa piti iloisesti palkata, jotta into omaan yrittämiseen säilyy. Toisilla kerroilla ei ongelmia vitosputkella. Kutoselle Ursa irtosi ihailtavan hyvin, toki saatoin sitä jonkun verran, mutta jokatapauksessa Ursa hahmotti putken hyvin (monet koirat kiersivät puomin alitse kahden putken välistä ohjaajan suuntaan).
Renkaalle takaaleikkaus, kepit ohjasin oikealta puolelta, jonka jälkeen kahdella poispäinkäännöksellä ysin yli. (Jos tietäisin Ursan irtoavan kutoselle itsenäisemmin, olisin kerinnyt tekemään persjätöt/mäkelät putken ja renkaan välissä, josta valssilla kepeille, jolloin olisin ohjannut kepit vasemmalta ja onnistunut keppien päässä tekemään valssin ysille. Toinen vaihtoehto jota mietin oli se, että olisin takaaleikannut kaksi kertaa, sekä renkaalle, että kepeille, mutta halusin riskillä kokeilla näitä poispäinkäännöksiä...) Poispäinkäännökset olivat vähän takkuavia, mutta Ursa kuitenkin kääntyi oikeaan suuntaan ja hyppäsi aidan oikein, se lienee pääasia. Tähän ei Jaakon kanssa puututtu, vaan sen verran hauska kuvio on kyseessä, että täytyy itsekseen järjestää samanmoinen tilanne joskus - vaikka kuuden kepin kanssa, ettei toistojen pituus puuduta Ursaa.
Aan alastulokontaktille Ursa ei ekakerralla pysähtynyt, vaan Jaakko kertoi oikein hyvän (ja yksinkertaisen...) vinkin, oma pysähtymispaikkani (Aan etureunan viivalla) on ihan väärä - toiseksi pahin (pahin olisi n. puoli metriä Aan etureunan takana). Jos seisahtuu vajaan metrin verran Aan eteen, niin koira istahtaa oikein ja suoraan - juu-u. Hyvin seuraavilla kerroilla menikin.
Pituus vaati pitkän loikan eteenpäin, jonka jälkeen okseri samoin, sinänsä vaikea paikka. Tässä puututtiin omaan ajoitukseeni radikaalisti. Valssi okserin jälkeen oli ihan liian myöhään (koira ei tiedä ennen laskeutumistaan minne ollaan seuraavaksi menossa). Samoin käännös 13-aidalta puomille oli myöhässä. Nämä kun saatiin toistumaan vähän aikaisemmin, niin vauhti, ilo ja varmuus kasvoivat selvästi.
Samoin ajoitus oli myöhässä välistävedossa 15. ja 16. aitojen välissä, vaikka toki Ursa jokakerralla oikein ratoja tekikin, niin ihan niin sujuvaa se ei ollut mitä se voisi olla. Näillä pätkillä ajoituksen merkitys tuntui korostuvan kohta kohdalta. Melkein kaiken saisin aloittaa aikaisemmin mitä on tapana. Takaaleikkaus 17. takana oli oikein hyvä ja oikea, mutta senkin voisin tehdä aikaisemmin, jotenkin tapani on varmistella Ursaa liikaa ja viedä sitä pidemmälle mitä oikeasti olisi tarvis. 17. rima tippui pari kertaa, varmaan siitä syystä, että ahdistin ohjauksellani, olin myöhässä tms. (Muuten rimoja ei radalla tippunut, eikä tipu kyllä yleensäkään.)
18-21 suoralla Ursa kiihtyi hienosti. Renkaalta hetken koiraa vasemmalla puolella ohjaten, josta vasemman kautta putkeen, sama juttu 24. aidalla. Ei tarvitse varmaan erikseen sanoa, että jälleen olisi ajoitukset voineet olla vähän aikaisemmin.
Erityisen tyytyväinen olen 26-29 pätkästä. :) Okserilla pitkä hyppy. Itse kiireellä 28. aidan vasemmanpuoleisen siivekken tykö, oikealla kädellä koira vastaan, jolla sylikääntö ja irroitus putkeen. Rintamasuunta kokoajan kohti putkea. Toki ensin härväsin jotain myös vasemmalla kädellä, mutta Ursa kuitenkin kääntyi jokaisella kolmella toistolla ihan oikeaan suuntaan ja irtosi suoraan putkeen. Tällaiset vaikeammat ja erilaisemmat paikat saavat onnistuessaan kyllä endorfiineja irti.
30. putkeen en Ursaa ensimmäisellä kerralla saanut, vaan se valitsi mielummin puomin, josta kuitenkin palkkaa. Putkeen ei kovin sujuvasti menty, vaan pikkuärrät Ursalle sanoin, jotta sain sen suorittamaan oikein. Samoin 31. putkeen vienti oli pikkuisen kökkö, omalla liikkeelläni oikeaan päähän (turha lähteä valsseille, kun en niihin suvereenisti taivu ja jos paikka hoituu muutenkin). Puomille Ursa valitsi (tottakai) hyvin, palkka vain olisi sen päätteeksi voinut tulla iloisemmin. Kun Ursan etutassut osui maahan olisi pitänyt kemuta kunnolla, eikä jäädä hiljaisena kaivelemaan nameja. Kaikesta oppii.
Hiippasen jäi kaivelemaan se, ettei sposteissa ennen koulutusta oltu sanottu mitään siitä, että 3. ja 4. ryhmät tutustuvat rataan yhtäaikaa (oltiin Ursan kanssa 4. ryhmässä), joten tultiin paikalle silloin, kun rataantutustuminen oli jo käynnissä. Itseasiassa siinä vaiheessa, kun porukka oli jo juossut rataan itsenäisesti tutustuen ja olivat vain Jaakon kanssa käymässä läpi ohjauksia eri kohdissa. Puutteita ja vahvuuksia. Siihen siis kerkesin mukaan - onneksi. Kuitenkaan en ollut kertaakaan juossut rataa läpi fyysisesti, kunnes päästiin Ursan kanssa suorittamaan. Toki olin nähnyt meitä ennen suorittavia koirakoita ja käynyt mielikuvaharjoitellen rataa läpi, vaan kyllä sen radalla tiesi, ettei siellä aikaisemmin ollut juossut. Periaatteessa siihen nähden meni kyllä todella hyvin, vain yksi varsinainen eksymisen kohta taisi radalla olla, 17-19 mutka, jossa hämmästyin siitä, miten kaukana vasemmalla 19. aita oli.
Tyytyväinen olin päivän antiin ja siihen, että oma motivaatiokin nousi taas. Osaisinpa pitää mielessä sen, että osataan paljon. Yhteen tai kahteen asiaan tällä hetkellä vain kompuroidaan, ajoitus ja palkkaus. Ne ovat vaikeita juttuja, mutta jahka ne saadaan kondikseen agilitaamisesta tulee jälleen kerran askeleen hauskempaa, iloisempaa ja vauhdikkaampaa kummankin mielestä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
