Aivan loistavaa! Oltiin eilen Ursan (ja muiden HuPiJalaisten) kanssa Huotarin Peten koulutuksessa Pieksämäellä. Lähtökohtien takia odotukset eivät olleet suuria, kuukauden agitauko, jota ennen pienoinen motivaation ja uskon puute agilityyn sekä oma tukalaa oloa aiheuttava flunssa muodostivat puitteet, asetelmat, joissa ei toiveet onnistumisesta olleet kovinkaan korkealentoisia.
Taaspa sai kuitenkin todeta, jotta toisin kävi. Ursahan oli "ihan kuin eri koira", kuten Pete sanoi (oltiin lokakuussa viimeksi Peten koulutettavana, niinikään HuPiJa-projektin tiimoilta). Ursassa oli ennenkaikkea vauhtia, intoa ja ruutia. Rata oli tietenkin kohtuu haastava, mutta ei pahalla tavalla, mitään lällärirataa haluakaan tehdä, erityisestikään silloin, kun vetäjänä on joku jota kunnioitan kovasti agilityvalmentajana. Radalla oli 32 estettä, joista ensimmäisen meille kuuluvan vartin pätkän aikana suoritettiin esteet 1-19 ja toisella vartin pätkällä esteet 15-32.
1-19
Arvatenkin ensimmäinen yritys meni vouhkaamiseksi, Ursassa oli enempi vauhtia mitä osasin odottaa ja käsistähän se lähti... (Positiivinen juttuhan se vain on. ;) ) Toki siellä oli ohjauksellisesti hyviäkin pätkiä, mitä nyt kävi hyppimässä ylimääräisiä esteitä väliin, haki putken väärän pään jne. Olin täysin välittämättä virheistä ja uskon, ettei Ursakaan virheiden paikkoja huomannut (tätä tähdennetään, koira ei saa tietää, kun virhe tulee - positiivinen asenne ennen kaikkea). Loistava kohta loppuun, elikkäs 17 hypyn tein poispäin käännöllä, koira pituuden jälkeen oikeaan käteen tiukasti ja sillä poispäin kääntö esteen taakse.
Koska ensimmäinen versio meni iloiseksi - ja hauskaksi, kyllä - sähläämiseksi, niin säätövaraa oli paljon. Ensimmäinen valssi 2-3 välissä onnistuu hienosti ja oikeaan aikaan, 3-4 välin valssia säädettiin. Kutoshypyn takaakierto onnistui hyvin uloimman siivekkeen ympäri, ensin tein 7 hypyn takaisinkierron sisemmän siivekkeen ympäri, mutta päivän suoraviivaiselle turbo-Ursalle sopi paremmin ulomman siivekkeen kierto.
Ongelmallisimmaksi kohdaksi näytti muodostuvan hankala kepeille meno. Tähän saatiin kuitenkin lopulta oikein kivaa Ahaa-elämystäkin aikaiseksi - onneksi. Koira kiertämään 9 takaa ja oma sivuttain solahdus ahtaaseen hyppyväliin, koira ohjaajan editse kepeille. Ongelmallisinta oli tuo sivuttain solahdus, joko jäin liiaksi kökkimään paikalleni, menin väärässä asennossa, en huomioinut koiraa tme. Vihdoin sain aikaiseksi sen pysähtyneen hetken, kun katsoin Ursaa ja ei ollut kiire minnekään, Ursakaan ei silloin hakenut väärille esteille. Rauhallinen maltti, kunnes koira on aloittanut pujottelun ja jatkamaan. (Sivuttain solahdus siis vasen kylki edellä, jolloin koira lähtee kepeille ohjaajan edeltä.)
Toinen vaikeahko kohta oli kepeiltä putkeen meno, Ursa haki ainakin pariin kertaan toistaen väärään (eli loogiseen, joka oli suoraan nenän edessä) päähän putkea. Jahka maltoin taas ottaa oman rintamasuunnan tarpeeksi oikealle ja Ursan tiukemmin oikeaan käteen, josta hyvissä ajoin päästö oikeaan putken päähän.
Kolmas (kyllähän näitä lopulta olikin... ;) ) säädön paikka oli 12-14. Hyvin ajoitettu valssi 12-13 väliin, 13 hypyn jälkeen koiralle vasenta kättä, jolla sylkkärillä 14-hypylle.
15-32
Tämä pätkä olikin sitten se itse täydellisyys. :D Ekayrittämällä päästiin samantien loppuun asti, ilman takkuja, radan unohtamista, vääriä hyppyjä, haparointia tai mitään. Aivan loistavaa, taitavaa ja mahtavaa! Kehuipa Petekin, naureskeli jo, että se oli siinä, ei tarvitse sanoa tai säätää mitään.
Ei nyt sentään, hienosäätöähän on aina. Kaikkiaan voi kuitenkin olla vain tyytyväinen siihen miten hienosti pätkä meni.
Ensimmäinen tyytyväisyyden hetki oli siinä, kun Ursa epäuskostani huolimatta irtosi 19 hypyn jälkeen 20-putkeen niin, että saatoin juosta 11/28-putken avoimempaa puolta niin, että kerkesin hyvin seuraaville ohjauksille. Sen verran hienosäätöä tähän Peten kertomasta, että otan Ursan 18-hypyltä alas vähän lähempää, jätän itseäni varten matkaa ja avoimen reitin putkelle. 4-5 askelta on se matka, minkä koira tarvitsee saattoa seuraavaan esteeseen, jotta se osaa lukita sen, samoin kun ohjaajan kropan suunta (napa) on menossa samaan suuntaan kuin koiran täytyy mennä, vaikka sivuttaisliike olisikin jo seuraavaan suuntaan.
Omassa ratasuunnitelmassa ja ensimmäisellä onnistuneella kerralla vein 21-23 siten, että olin esteiden sisäpuolella ja otin Ursan ohjaukseen takaakierroilla. Eihän niissä mitään vikaa ollut, päinvastoin ne toimivat Ursalla oikein hyvin. Saatiin kuitenkin tälle kohtaa ihan uudenlaista tekniikkaa, kun otettiin kohta poispäinkäännöksillä - jotka toimii Ursalla, mikä sitten näkyi jo esimerkiksi loistavasti onnistuneina 17-hypyn takaakiertoina. Säätämistähän se alkuun oli, en meinannut millään vauhdissa muistaa sitä, että piti ryhtyä jollekin muulle kuin valssille ja takaakierroille. Ajoitus oli ensalkuun myös vähän pyllystä, mutta saatiinhan onnistumaan hienosti näilläkin - harjoitustahan se vaatii meiltä molemmilta. Voidaan treenata tätä kohtaa helposti kolmella hypyllä ihan viikottaistreeneissäkin. Napaa vain käyttöön. Käsi maata myöten ja pienillä liikkeillä, helposti käsi heilahtaa liian ylös, jolloin se ei enää kerro koiralle mitään - moni koira pyörähtää siinä vaiheessa väärää kautta ympäri.
Irrotus 25-hypylle ja vastaan 26 hypyn takaa, josta valssipyörähdys ja putkeen rohkealla viennillä. 29:lle tein reippan vekin, jolla sain linjan oikeaksi, koira sylikäännöllä 31-hypylle. Jälleen pieni käden liike riittää ja käteenoton täytyy tapahtua 30-hypyn siivekkeen muodostaman suoranlinjan aidan puolella, kun koiran neä on kääntynyt siivekkeen ympäri se tajuaa jo, että 31 hypätään tältä puolen. Näinpä joidenkin (Essi ja Yoyo) tekevän niinkin, että valssilla koiran ohi 29-hypyllä ja 30 ja 31 takaakiertoina, näytti toimivan niinkin.
Erittäin tyytyväinen jälleen Peten valmennukseen, oli kivaa, eikä hampaankoloon jäänyt mitään. Iloinen olen siitä, että pystyin itse suhtautumaan positiivisesti virheisiin, enkä jäänyt mähystämään niitä. Tosi hyvä mieli!
Kuntokin kesti ihan hyvin, vaikka hulluksi itsensä kieltämäätä tunsin, kun flunssaisena lähdin treenaamaan. En kuitenkaan mistään hinnasta tohtinut jättää valmennusta väliin, joten - pää kainalossa. (Miten niin agility vienyt mennessään!?)
Alla Peten ensimmäisen HuPiJan ratapiirros.
