HuPiJa jälkilöylyt - huippufiils kepeillä.

Kätiin tänään ottamassa "JATin HuPiJa-porukalla" (joista seitsemästä paikalle pääsi tällä kertaa vain kaksi, Hanna&Siiri + minä&Ursa) pätkiä Peten viime viikonloppuisesta treenistä.

Päädyttiin rakentamaan kaksi pätkää alkupuoliskolta 5-9 ja keskivaiheilta 12-16. Lisäksi otettiin "Peten pähkinää" ja keppejä.

Ehdottomasti sokerina pohjalle jäi aivan LOISTAVA pujottelu. :D Väkisin jäi päällimmäisenä mieleen, ei voinut olla mitään muuta kuin äärettömän iloinen ja tyytyväinen, hirmu kehut Ursalle. Hanna oli palkkaamassa keppien pääsä kissanruoalla, Ursa lähti pujottelemaan innokkaasti ja vauhdilla (ohjasin Ursan vasemmalla puolella), pujotteli sukkulana loppuun asti ja sai tottakai palkkaa ja hirmuiset kehut. Hyvä mieli jäi. Ei otettu toistoja, kun ekakerralla meni niin hienosti. Menisipäs näin aina. :D Nyt on kuitenkin selvä mielikuva siitä mihin pyrimme ja mihin Ursa pujottelussa pystyy.

EKA PÄTKÄ

Otettiin siis HuPiJa-pätkiä. Sellaisella systeemillä toimittiin, että kumpikin katsoi vähän toistensa perään ja kommentoi aiheelliseksi näkemistään. Ihan kivasti toimi ja itselle ainakin jäi se tuntuma, että teki ihan hyvää kerrata näitä vaikeita osuuksia. Toki metkaksi seikaksi muodostui se, että en millaan meinannut saada epäonnistunutta suoritusta. Ekapätkällä en siis saanut Ursaa menemmän Aalle, vaan paineli ihan suorimmin putkeen. Vaikeutin kulmaakin, vaan edelleen haki putkeen ihan oikein. Hirveä asennevamma, kun haluaa epäonnistuneita... :) No, onnistuinpa niitäkin sitten lopulta haalimaan, vaan pääosin meni oikein kivasti, Ursa haki hyvin esteen taakse, irtosi ja paineli putkeen. Kokeilin tokarupeamalla myös niin, että ohjasin Aalle vasemmalla puolella ja irrotin esteen taakse poispäinkäännöllä, josta vain ronskisti suoraan ohjaamalla putkeen, onnistui sekin oikein hienosti, itselle jäi huomattavasti enemmän ohjausaikaa putken jälkeen.

Putken jälkeistä elämää treenasin alkuun ihan samalla lailla mitä Peten ohjauksessakin, putken oikealla puolella ja siitä taakseohjaus navalla. Joka kerralla Ursa haki kyllä ihan oikealla puolelle, mutta tämä jäi jossain määrin itselläni kuitenkin kaivelemaan, sillä ihan sellaista varmuutta omassa ohjauksessani ei ollut, mihin pyrin. Toisella rupeamalla otin tätä kohtaa niin, että menin Aan vasemmalta puolelta ja käänsin Ursan poispäinkäännöllä hypylle, tämä toimi kyllä myöskin erittäin sujuvasti ja jokseenkin helponoloisesti, ei otettu toistoja.

Erityisen tyytyväinen olen tämän päivän kontakteihin. Toki pitkälti oli kissanruoat kontakteilla (ja lihapullaa ylösmenolla), mutta yhtälailla otin sitten vain tyhjällä kipolla, naksulla ja palkalla kippoon ja toisaalta myös ilman palkkaa. Joka kerta onnistui, mistä ei voi olla kuin tyytyväinen.

TOKA PÄTKÄ

Toisella puoella käytävää oli sitten kakkospätkä. Kovasti meillä oli palapelin rakentamista, kunnes saatiin treeni rakennettua piirustusten mukaan - mielikuvia apuna käyttäen. Rajallisessa tilassa saatiin kuitenkin vihdoin tärkein rakennettua. Mietin kyllä kovasti oliko ansa yhtään sen kaltainen, mitä se Petetn treenissä oli. Jälleen kerran kun ei meinannut millään saada epäonnistunutta suoritusta. Treenin toimivuus kyllä todistui siinä vaiheessa, kun en näyttänyt Ursalle ollenkaan vastaista kättä, vaan mennä posotettiin suoraan, silloin se haki kyllä vika aidalle. Onneksi toimi.

Yritin vaikeuttaakin treeniä lopulta niin, että laitoin hypyn aivan putken viereen (itse ohjasin siis oikealla), vaan edelleen sain sen oikein mainiosti ihan oikein putken suusta sisälle. Pieni haltuunotto (pääosin mun haltuunotot on vähän liian voimakkaita ja pitkäkestoisia Ursalle, se tulee ohjaukseen niin helposti - jos se siis vain suinkin tapahtuu oikeaan aikaan ajoissa... :) ) ja napaohjaus putkeen. Hyvin meni. Loistavaa jälleen kerran.

NELJÄ PUTKEN PÄÄTÄ

Halusin myös kokeilla sitä Peten pähkinää. Yksi aita viiden metrin päässä putken päistä jotka olivat noin metrin etäisyydellä toisistaan. Tästä lähtötilanteesta piti sitten ohjata Ursaa putken päihin. Taisi toimia noin 60-70%:sti... Vähän vaikeuksia mulla on tajuta tätä. Täytyy fundeerata. Vähän epäselväksi kun jäi saako koiraa asettaa oikean suuntaisesti sitä putkea kohden jonne ollaan menossa tai ohjataanko oikean puolimmaiset putken päät oikealla ja vasemman puolimmaiset vasemmalla vai miten. Saako näyttää vastaista kättä tms.?

Periaatteessa jatkossa voisi kokeilla niin, että putkille tullaan kahden aidan takaa - siis suoraan - ja ohjaus sillä puolella minkä puoleisiin putkenpäihin pitää mennä.

Jossain määrin napaohjaus toimi, varmasti toimisi paremmin, jos koira irtoaisi niin, ettei tarvitsisi mennä hypyn putkien puolelle ollenkaan. Nyt väkisin tuli niin, että sääntö siitä, että koira pitää kokoajan saman etäisyyden ohjaajasta rupesi lyömään läpi enemmän. Varsinkin kauimmaisiin päihin oli älyvaikea saada ohjattua oikein. Totuus kuitenkin on se, että jos tällainen paikka olisi kisoissa radalla ohjaisin sillä puolen mihin putken päihin pitäisi mennä, jos pitäisi mennä uloimpaan niin näyttäisin vastaisella kädellä, että pitää lähteä tulemaan likemmäs, josta vapautus putkeen.

Imheellisiä tsytseemejä.

Vaan jäipä kerrassaan iloinen mieli kepeistä! :D