LUNAN MÖLLIAGITREENIT 27.8.2008
Ohjauksellisesti onnistuttiin ihan ok. Ongelma on Lunan hitaus ja "lönkyttely", vaikka edelleen hypyt on medikorkeudessa. Putkitreeniä täytyy ruveta tekemään, jotta siitä saataisiin sellainen este, joka imuttaa. Kovasti täytyy tehdä itse töitä että Lunan saa liikkumaan, mutta kyllä sen kanssa rataa jo tekee.
Erityisen iloinen olen siitä, että se suoritti hienosti renkaan, vaikka se oli radalla - tähän asti se ei varsinaisesti ole ollut radan osana. Jatko2-treeneissä joskus radan alussa. Otettiin kertaalleen yksittäisenä esteenä ja sitten jo radalla ja hyvin Luna katsoo oikean reiän hypätä.
Vauhtia saanee sillä, kun rupeaa palkkaamaan ihan muutaman esteen sarjan jälkeen. 13 estettä ilman palkkaa (muutakuin kontakteilla) on liikaa Lunalle.
sunnuntai 31. elokuuta 2008
Oivalluksia.
Viime keskiviikkona 27.8. oli taas jatkokakkosten kouluttamisen aika. Nyt teemana oli takaaleikkaus ja valssit, jotka sain pienen pähkäilyn jälkeen sovitettua samaan treeniin. Treeni käsitti seitsemän aitaa abaut siksak-mallissa (laitan ratapiirroksen joskus, jahka saan aikaiseksi skannailla).
Osa koirista suoriutui loistavasti, ohjaajan itsevarmuudella ja uskolla siihen, että "tää me handlataan" on suuri merkitys. Myös sillä on kova merkitys, miettiikö radan tarkkaan ja käy läpi sen, mitä on oikeasti radalla tekemessä vai meneekö "vain suorittamaan". Tottakai meitä on monenlaisia, joku on asenteeltaan erinomainen koulutettavaksi, kuuntelee tarkkaan, ottaa opiksi, jaksaa yrittää riittävällä ponnekkuudella, joku taas ei suhtaudu koulutuksiin niin tosissaan, että välttämättä kouluttajalla olisi mielekästä viedä koirakkoa eteenpäin.
Enivei. Sessioon osallistui tällä kertaa viisi koirakkoa, joista kolme ei ollut viime viikon koulutuksessa. Viimeksimainituille otettiin ensin yksinkertainen harjoitus, johon sisällytettiin vain yksi takaaleikkaus ja itse olin palkkaamassa. Koiran mukaan mentiin.
Ehdottomia tähtihetkiä kouluttajalle on ne, kun näkee ohjaajan päässä jonkin ahaa-elämyksen tai toisaalta näkee miten koira oivaltaa uuden asian.
Päivän treeni oli aika vaikea - tiedostin sen jo aluksi, vaan positiivista oli se, että melkeinpä kaikki suoriutuivat siitä. Viimeinen takaaleikkaus onnistui jo melkeinpä rutiinilla. Tätä treeniähän voisi jatkaa loputtomasti aidoilla, jotta pääsee kunnolla leikkausten tai valssien makuun kummankin puolen.
Valssipyörähdyksillä rata sujui pitkälti paremmin kuin takaaleikkauksilla.
Itsenäisinä esteinä kepit, keinu, Aa ja rengas, sekä yksi aita, jolla sai "leikkiä". Kotiläksynä se, että jatketaan näitä viimeviikkoisia sylikääntöalkeita.
Osa koirista suoriutui loistavasti, ohjaajan itsevarmuudella ja uskolla siihen, että "tää me handlataan" on suuri merkitys. Myös sillä on kova merkitys, miettiikö radan tarkkaan ja käy läpi sen, mitä on oikeasti radalla tekemessä vai meneekö "vain suorittamaan". Tottakai meitä on monenlaisia, joku on asenteeltaan erinomainen koulutettavaksi, kuuntelee tarkkaan, ottaa opiksi, jaksaa yrittää riittävällä ponnekkuudella, joku taas ei suhtaudu koulutuksiin niin tosissaan, että välttämättä kouluttajalla olisi mielekästä viedä koirakkoa eteenpäin.
Enivei. Sessioon osallistui tällä kertaa viisi koirakkoa, joista kolme ei ollut viime viikon koulutuksessa. Viimeksimainituille otettiin ensin yksinkertainen harjoitus, johon sisällytettiin vain yksi takaaleikkaus ja itse olin palkkaamassa. Koiran mukaan mentiin.
Ehdottomia tähtihetkiä kouluttajalle on ne, kun näkee ohjaajan päässä jonkin ahaa-elämyksen tai toisaalta näkee miten koira oivaltaa uuden asian.
Päivän treeni oli aika vaikea - tiedostin sen jo aluksi, vaan positiivista oli se, että melkeinpä kaikki suoriutuivat siitä. Viimeinen takaaleikkaus onnistui jo melkeinpä rutiinilla. Tätä treeniähän voisi jatkaa loputtomasti aidoilla, jotta pääsee kunnolla leikkausten tai valssien makuun kummankin puolen.
Valssipyörähdyksillä rata sujui pitkälti paremmin kuin takaaleikkauksilla.
Itsenäisinä esteinä kepit, keinu, Aa ja rengas, sekä yksi aita, jolla sai "leikkiä". Kotiläksynä se, että jatketaan näitä viimeviikkoisia sylikääntöalkeita.
keskiviikko 27. elokuuta 2008
Hyvin hoituu.
URSAN 3.LK AGITREENIT 27.8.
OHJATTU I
Ursan treenit meni jokseenkin hyvin eilen. Eka radanpätkä meni kerrasta purkkiin - tosin olihan siinä sen verran tuttuakin Mikkelistä, alku oli suoraan C-radalta. Vaikein kohta oli kuudes aita. Ekakerralla (kisanomainen suoritus) tein kohdan pakkovalssilla ja vedättämällä, Ursa teki siis aidalle S-mutkan.
Toisella kerralla kierrätin Ursan sylikäännöllä aidan vasemman siivekkeen ympäri ja valssasin perään. Tämäkin onnistui hienosti.
Kolmantena tapana otin niin, että edelleen juoksin puomin oikealla puolella (kuten joka kerralla), jonka päässä valssi, Ursa wrapilla vasemman siivekkeen ympäri ja eteenpäin - jälleen onnistui loistavasti.
Tällä pätkällä saatiin myös hyvää puomitreeniä. Namit oli alhaalla, ylösmenot otin juoksuna, hyvin Ursa ottaa myös ylösmenon jos itse jättäydyn taakse ja pikkasen hillitsen tykittämistä. Otettiin puomille meno aidalta (kauempana suoralla oleva aita). Ursa ei haastanut yhtään, vaikka kutosaidan suorittaminen hipoi puomin kontaktia, jolta saa namia. Ursa ei siltikään vilkuillut ollenkaan, vaan teki juuri mitä pyydettiin.
OHJATTU II
Toisella pätkällä oli enempi säätöä, vaikka edelleen oli Ursalla meiningit päällä. Tokaesteen eli putken jälkeen meinasi mennä suoraan puomille, kunnes toisella kerralla sain sen hyppäämään väliin. Pimeän putken haki hyvin (juoksin puomin oikeata puolta ja työnsin aidalle) ja myös kääntyi putken jälkeen napakasti, pidin vain paljon ääntä ja hain melko pitkältä putken suulta.
Alunperin ajattelin tehdä takaaleikkauksena ja sylikäännöllä, mutta puomi houkutti niin, että vaihdoin tekniikan valsseihin 7.-8. aidan välissä valssi, kiireellä 9.-10. väliin tekemään valssia myös. Näin kuvio oli hallitumpi, eikä puomi vetänyt huomiota ohjaajan kuvioista.
Kepit haki koko treenien ajan mahtavasti, myös avoimemmasta kulmasta - harjanvarsitreeni tuottaa taas tulosta. Omasta mielestänikin on kiva tehdä keppejä taas! ... vaikka onhan 12kpl melko pitkä rupeama.
ITSENÄINEN
Erityisiä itsenäisiä treenejä Minna ei ole järkännytkään oheen, mutta otin kolmen aidan rinnakkaisilla tätä viimeisen radan kuviota. Myös ekaan treeniin pääsyvuoroa odotellessa otin Ursan kanssa sitä 6.aidan systeemiä mm. sylikäännöllä ja pakkovalssilla.
5 tai 6 kepin sarjalla otin myös harjoitusta avokulmasta niin, että itse juoksin pujottelevan Ursan ohi ja leikkasin takaa. Ajoitus on todella tärkeä, mutta onnistuu. :D
Mukavalla tavalla Ursan kanssa toimii melkein ohjaustapa kuin ohjaustapa. Se kuuntelee hyvin, eikä mikään tuota ylitsepääsemätöntä vaikeutta. Kaipa sen kuuliaisuus ja vauhti on sopivassa balanssissa niin, että ohjaajakin pääsee treenailemaan kaikenlaisia kuvioita ja kikkoja.
OHJATTU I
Ursan treenit meni jokseenkin hyvin eilen. Eka radanpätkä meni kerrasta purkkiin - tosin olihan siinä sen verran tuttuakin Mikkelistä, alku oli suoraan C-radalta. Vaikein kohta oli kuudes aita. Ekakerralla (kisanomainen suoritus) tein kohdan pakkovalssilla ja vedättämällä, Ursa teki siis aidalle S-mutkan.
Toisella kerralla kierrätin Ursan sylikäännöllä aidan vasemman siivekkeen ympäri ja valssasin perään. Tämäkin onnistui hienosti.
Kolmantena tapana otin niin, että edelleen juoksin puomin oikealla puolella (kuten joka kerralla), jonka päässä valssi, Ursa wrapilla vasemman siivekkeen ympäri ja eteenpäin - jälleen onnistui loistavasti.
Tällä pätkällä saatiin myös hyvää puomitreeniä. Namit oli alhaalla, ylösmenot otin juoksuna, hyvin Ursa ottaa myös ylösmenon jos itse jättäydyn taakse ja pikkasen hillitsen tykittämistä. Otettiin puomille meno aidalta (kauempana suoralla oleva aita). Ursa ei haastanut yhtään, vaikka kutosaidan suorittaminen hipoi puomin kontaktia, jolta saa namia. Ursa ei siltikään vilkuillut ollenkaan, vaan teki juuri mitä pyydettiin.
OHJATTU II
Toisella pätkällä oli enempi säätöä, vaikka edelleen oli Ursalla meiningit päällä. Tokaesteen eli putken jälkeen meinasi mennä suoraan puomille, kunnes toisella kerralla sain sen hyppäämään väliin. Pimeän putken haki hyvin (juoksin puomin oikeata puolta ja työnsin aidalle) ja myös kääntyi putken jälkeen napakasti, pidin vain paljon ääntä ja hain melko pitkältä putken suulta.
Alunperin ajattelin tehdä takaaleikkauksena ja sylikäännöllä, mutta puomi houkutti niin, että vaihdoin tekniikan valsseihin 7.-8. aidan välissä valssi, kiireellä 9.-10. väliin tekemään valssia myös. Näin kuvio oli hallitumpi, eikä puomi vetänyt huomiota ohjaajan kuvioista.
Kepit haki koko treenien ajan mahtavasti, myös avoimemmasta kulmasta - harjanvarsitreeni tuottaa taas tulosta. Omasta mielestänikin on kiva tehdä keppejä taas! ... vaikka onhan 12kpl melko pitkä rupeama.
ITSENÄINEN
Erityisiä itsenäisiä treenejä Minna ei ole järkännytkään oheen, mutta otin kolmen aidan rinnakkaisilla tätä viimeisen radan kuviota. Myös ekaan treeniin pääsyvuoroa odotellessa otin Ursan kanssa sitä 6.aidan systeemiä mm. sylikäännöllä ja pakkovalssilla.
5 tai 6 kepin sarjalla otin myös harjoitusta avokulmasta niin, että itse juoksin pujottelevan Ursan ohi ja leikkasin takaa. Ajoitus on todella tärkeä, mutta onnistuu. :D
Mukavalla tavalla Ursan kanssa toimii melkein ohjaustapa kuin ohjaustapa. Se kuuntelee hyvin, eikä mikään tuota ylitsepääsemätöntä vaikeutta. Kaipa sen kuuliaisuus ja vauhti on sopivassa balanssissa niin, että ohjaajakin pääsee treenailemaan kaikenlaisia kuvioita ja kikkoja.
tiistai 26. elokuuta 2008
HuPiJa 2009
HUPIJA 2009 -projekti
Järjestyksessään kolmas agilitykoulutusprojekti HuPiJa ja siihen haku on alkamassa. Projektin pääasiallisena tavoitteena on kehittää kolmen seuran (Hu-Pu, Pieks, JAT) agilityharrastajien mahdollisuuksia päästä vuoden 2009/2010 SM-kisoihin ja MM-karsintoihin ja niissä mahdollisimman hyvään tulokseen.
AIKATAULU ja HINNAT
Alustavat koulutuspäivämäärät, kouluttajat sekä koulutuksien hinnat:
Keväälle 2009 on suunniteltu pohjustavasti kaksi Janita Leinosen / Jaakko Suoknuutin viikonlopun kestävää koulutusta (55€/viikonloppu).
Kevään kouluttajat ja päivämäärät vahvistuvat vuoden 2009 kisakalenterin varmistuttua.
Treenit järjestetään pääosin Pieksämäen Hau-Hau hallissa.
14.9. Tarja Ihalainen, 12 €
26.10. Pete Huotari, 20-25€
16.11. Tarja Ihalainen, 12 €
7.12. Tarja Ihalainen, 12 €
3.1. Pete Huotari, 20-25€
7.2.
7.3.
18.4.
9.5.
Alustavasti on myös sovittu ohjaajien juoksutekniikkatreeneistä keväälle, tällöin kouluttajana mm. salibandya harrastava ja valmentajana lajin parissa toimiva Satu Lipsanen.
PROJEKTIIN HAKU
Hakuaika 15.8. – 31.8.2008
Projektiin haetaan vapaamuotoisesti avoimella haulla kunkin seuran yhdyshenkilölle. Painopiste osallistujien valinnassa on selkeissä ja realistissa tavoitteissa sekä projektiin sitoutumisessa. Projektiin valitaan 1-3-luokassa kilpailevia koirakoita.
Kussakin seurassa ilmoittautumiset ensin omalle yhdyshenkilölle, jotka kokoavat ryhmät.
Hu-Pu Johanna Väisänen
Pieks Päivi Saarilahti & Johanna Putkonen
JAT
Susanna Kangasvuo, susanna.kangasvuo@gmail.com
Vuokko Malk, vuokko.malk@helsinki.fi
Jos olet valmis tarttumaan uusiin haasteisiin, älä epäröi hakea mukaan projektiin!
RYHMÄT JA OSALLISTUJAT
Ryhmiä muodostetaan lähtötasoltaan (tilanne syksy 2008) kahdenlaisia
1) kolmosluokkalaisia, ryhmäkoko noin 8 koirakkoa
2) ykkös-kakkosluokkalaisia, ryhmäkoko noin 8 koirakkoa
Myös X-rotuiset ovat tervetulleita, heillä tavoitteena avoimet SM-kisat 2009.
Yhteistyöprojektiin osallistujien valinnassa korostetaan koirakon tavoitteellisuutta ja tahtoa kehittyä agilityn parissa, projektiin sitoutumista ja sitä kautta motivaatiota osallistua aktiivisesti toisia treenaajia tukien.
Ryhmään liittyessään koirakko sitoutuu projektiin vuodeksi niin ajan, vaivan kuin rahan käytönkin osalta. Lisäksi projektiin osallistuja sitoutuu myös viemään oppejaan omaan seuraansa, kouluttamaan kiinteää ryhmää tai pitämään kurssimuotoisia koulutuksia.
KOULUTTAJAT
Kouluttajat valmentavat vuorotellen, kukin 2-4 kertaa, mukana niin yksipäiväisiä kuin koko viikonlopun kestäviä koulutuksia. Tällä lailla koulutukset säilyvät toisiaan tukevana jatkumona, ohjaajalla ja kouluttajalla on mahdollisuus seurata koirakon kehittymistä sekä viedä tavoitteita oikealla tavalla eteenpäin, pureutua ongelmiin ja tukea vahvuuksia.
Tarja Ihalainen
Tarja Ihalainen on aloittanut agilityn vuonna 1993 ja kilpaillut kahden parson russellinterrierin FIN MVA, AVA Kenar Prior, Jasun ja FIN AVA Trumpmoor Exmoor Flyer, Ripan kanssa. Koiriensa kanssa Tarja on voittanut useita piirimestaruuksia, Jasu ja Ripa ovat Suomen ensimmäiset agilityvalioparsonit, lisäksi Ripalla on CACIAG vuodelta 2003. Ripa on ollut myös mm. Suur-Savon kennelpiirin ja Pieksämäen palveluskoirayhdistyksen paras agilitykoira useina peräkkäisinä vuosina. Tarja ja Ripa ovat menestyneet Avoin SM:ssa, MM-karsinnoissa sekä voittaneet vuonna 2006 SM-joukkuepronssia Jyväskylän Agility Teamin medijoukkueen ankkurina. B-maajoukkueessa he ovat olleet kausina 2004-2005 ja 2006-2007.
Tarjan pyrkimyksenä on kouluttaa koiristaan irtoavia ja ohjausta lukevia, iloisia kilpakumppaneita, jotka opetetaan suorittamaan kontaktit ja pujottelun mahdollisimman itsenäisesti, jolloin ohjaajalla on mahdollisuus keskittyä jo seuraavan esteen kertomiseen koiralle. Erityisesti hän painottaa koiran ja ohjaajan hyvää lihashuoltoa ja –kuntoa. Koira tekee hänen mukaansa aina parhaansa, joten tähän tulisi myös ohjaajan pyrkiä niin treeneissä kuin kisoissakin.
Pete Huotari
Pete Huotari on aloittanut agilityn 1995 borderterrieri Wilman kanssa. Vahvan pohjan koirien ymmärtämiselle ja nykyiselle ajatusmallilleen agilitystä hän on saanut mm. Vilanderin Peetsalta, sekä seurakavereiltaan, joista löytyy niinikään suuria nimiä, Janne Karstunen, Tuija Saari, Jaana Lindfors, Taneli Hakasalo jne. Vuosien varrella Pete on treenannut myös Hollannin, Ranskan, Saksan ja Belgian maajoukkueiden jäsenten kanssa. Hän on myös kouluttanut kolme borderterrieriä maajoukkueeseen, 1999 Wilma Dortmundissa, 2005 Leevi ja Topi Valladolissa.
Pete on kouluttanut useissa eri seuroissa vuodesta 2000 lähtien. Hänen koulutustyylinsä perustuu jokaisen koirakon yksilölliseen huomioimiseen. Peten omin sanoin: ”En juurikaan perusta erilaisiin tekniikoihin. Koiran motivaatio on tärkein asia minulle koulutuksessa.”
Janita Leinonen / Jaakko Suoknuuti
Järjestyksessään kolmas agilitykoulutusprojekti HuPiJa ja siihen haku on alkamassa. Projektin pääasiallisena tavoitteena on kehittää kolmen seuran (Hu-Pu, Pieks, JAT) agilityharrastajien mahdollisuuksia päästä vuoden 2009/2010 SM-kisoihin ja MM-karsintoihin ja niissä mahdollisimman hyvään tulokseen.
AIKATAULU ja HINNAT
Alustavat koulutuspäivämäärät, kouluttajat sekä koulutuksien hinnat:
Keväälle 2009 on suunniteltu pohjustavasti kaksi Janita Leinosen / Jaakko Suoknuutin viikonlopun kestävää koulutusta (55€/viikonloppu).
Kevään kouluttajat ja päivämäärät vahvistuvat vuoden 2009 kisakalenterin varmistuttua.
Treenit järjestetään pääosin Pieksämäen Hau-Hau hallissa.
14.9. Tarja Ihalainen, 12 €
26.10. Pete Huotari, 20-25€
16.11. Tarja Ihalainen, 12 €
7.12. Tarja Ihalainen, 12 €
3.1. Pete Huotari, 20-25€
7.2.
7.3.
18.4.
9.5.
Alustavasti on myös sovittu ohjaajien juoksutekniikkatreeneistä keväälle, tällöin kouluttajana mm. salibandya harrastava ja valmentajana lajin parissa toimiva Satu Lipsanen.
PROJEKTIIN HAKU
Hakuaika 15.8. – 31.8.2008
Projektiin haetaan vapaamuotoisesti avoimella haulla kunkin seuran yhdyshenkilölle. Painopiste osallistujien valinnassa on selkeissä ja realistissa tavoitteissa sekä projektiin sitoutumisessa. Projektiin valitaan 1-3-luokassa kilpailevia koirakoita.
Kussakin seurassa ilmoittautumiset ensin omalle yhdyshenkilölle, jotka kokoavat ryhmät.
Hu-Pu Johanna Väisänen
Pieks Päivi Saarilahti & Johanna Putkonen
JAT
Susanna Kangasvuo, susanna.kangasvuo@gmail.com
Vuokko Malk, vuokko.malk@helsinki.fi
Jos olet valmis tarttumaan uusiin haasteisiin, älä epäröi hakea mukaan projektiin!
RYHMÄT JA OSALLISTUJAT
Ryhmiä muodostetaan lähtötasoltaan (tilanne syksy 2008) kahdenlaisia
1) kolmosluokkalaisia, ryhmäkoko noin 8 koirakkoa
2) ykkös-kakkosluokkalaisia, ryhmäkoko noin 8 koirakkoa
Myös X-rotuiset ovat tervetulleita, heillä tavoitteena avoimet SM-kisat 2009.
Yhteistyöprojektiin osallistujien valinnassa korostetaan koirakon tavoitteellisuutta ja tahtoa kehittyä agilityn parissa, projektiin sitoutumista ja sitä kautta motivaatiota osallistua aktiivisesti toisia treenaajia tukien.
Ryhmään liittyessään koirakko sitoutuu projektiin vuodeksi niin ajan, vaivan kuin rahan käytönkin osalta. Lisäksi projektiin osallistuja sitoutuu myös viemään oppejaan omaan seuraansa, kouluttamaan kiinteää ryhmää tai pitämään kurssimuotoisia koulutuksia.
KOULUTTAJAT
Kouluttajat valmentavat vuorotellen, kukin 2-4 kertaa, mukana niin yksipäiväisiä kuin koko viikonlopun kestäviä koulutuksia. Tällä lailla koulutukset säilyvät toisiaan tukevana jatkumona, ohjaajalla ja kouluttajalla on mahdollisuus seurata koirakon kehittymistä sekä viedä tavoitteita oikealla tavalla eteenpäin, pureutua ongelmiin ja tukea vahvuuksia.
Tarja Ihalainen
Tarja Ihalainen on aloittanut agilityn vuonna 1993 ja kilpaillut kahden parson russellinterrierin FIN MVA, AVA Kenar Prior, Jasun ja FIN AVA Trumpmoor Exmoor Flyer, Ripan kanssa. Koiriensa kanssa Tarja on voittanut useita piirimestaruuksia, Jasu ja Ripa ovat Suomen ensimmäiset agilityvalioparsonit, lisäksi Ripalla on CACIAG vuodelta 2003. Ripa on ollut myös mm. Suur-Savon kennelpiirin ja Pieksämäen palveluskoirayhdistyksen paras agilitykoira useina peräkkäisinä vuosina. Tarja ja Ripa ovat menestyneet Avoin SM:ssa, MM-karsinnoissa sekä voittaneet vuonna 2006 SM-joukkuepronssia Jyväskylän Agility Teamin medijoukkueen ankkurina. B-maajoukkueessa he ovat olleet kausina 2004-2005 ja 2006-2007.
Tarjan pyrkimyksenä on kouluttaa koiristaan irtoavia ja ohjausta lukevia, iloisia kilpakumppaneita, jotka opetetaan suorittamaan kontaktit ja pujottelun mahdollisimman itsenäisesti, jolloin ohjaajalla on mahdollisuus keskittyä jo seuraavan esteen kertomiseen koiralle. Erityisesti hän painottaa koiran ja ohjaajan hyvää lihashuoltoa ja –kuntoa. Koira tekee hänen mukaansa aina parhaansa, joten tähän tulisi myös ohjaajan pyrkiä niin treeneissä kuin kisoissakin.
Pete Huotari
Pete Huotari on aloittanut agilityn 1995 borderterrieri Wilman kanssa. Vahvan pohjan koirien ymmärtämiselle ja nykyiselle ajatusmallilleen agilitystä hän on saanut mm. Vilanderin Peetsalta, sekä seurakavereiltaan, joista löytyy niinikään suuria nimiä, Janne Karstunen, Tuija Saari, Jaana Lindfors, Taneli Hakasalo jne. Vuosien varrella Pete on treenannut myös Hollannin, Ranskan, Saksan ja Belgian maajoukkueiden jäsenten kanssa. Hän on myös kouluttanut kolme borderterrieriä maajoukkueeseen, 1999 Wilma Dortmundissa, 2005 Leevi ja Topi Valladolissa.
Pete on kouluttanut useissa eri seuroissa vuodesta 2000 lähtien. Hänen koulutustyylinsä perustuu jokaisen koirakon yksilölliseen huomioimiseen. Peten omin sanoin: ”En juurikaan perusta erilaisiin tekniikoihin. Koiran motivaatio on tärkein asia minulle koulutuksessa.”
Janita Leinonen / Jaakko Suoknuuti
sunnuntai 24. elokuuta 2008
Hienoa ja harmittavaa.
MIKKELI 23.-24.8.2008
Tuomari Hannele Lummeranta (A- & B-kisa),
Minna Väyrynen (C-kisa) ja
tuomariharjoittelija Seppo Savikko (D-kisa, ylit. Minna Väyrynen)
Maxi3, A-kisa, ihanneaika 47.
Aikavirhe -4,34. Ratavirheet 0.
Tulos 0. Sijoitus 4./34.
Maxi3, B-kisa, ihanneaika 45.
Aikavirhe -3,64. Ratavirheet 0.
Tulos 0. Sijoitus 9./31.
Maxi3, C-kisa, ihanneaika 51.
Tulos HYL.
Maxi3, D-kisa, ihanneaika 50.
Aikavirhe -5,72. Ratavirheet 5.
Tulos 5. Sijoitus ?
Oltiin viikonloppu Mikkelissä kisaamassa. Eilen lauantaina oli hieno päivä, TUPLANOLLA!! :D Herää konkreettinen usko siihen, että oikeasti ollaan yksilö SM-kisoissa ensi kesänä - ainakaan ei jää tästä rajapyyksitä kiinni. Kolme nollaa seitsemästä vielä keräämättä, eiköhän me ne handlata vaikka Ursalla menisikin/meneekin mammalomaan loppu vuosi, keväällä viimeistään jatketaan keräämistä.
Tämä päivä meni eiliseen nähden samaa rataa siinä mielessä, että vauhti oli napakkaa ja meno sujuvaa, joskin tulokset eivät sitten puhu puolestaan. Ekaradalta HYL ja tokaradalta 5 - pirun puomin alastulo....
Vaikka toki tokaradan kontaktivirhe harmittaa, niin eniten harmittaa hyllyradan putken väärä pää... Niin helppo paikka, kun muuten oli mennyt niin loistavasti koko rata - loistavasti meno jatkui väärän päänkin jälkeen. Sain suorituksen videolle ja kellotin aikamme siitä, ihanneaika olisi riittänyt mainiosti. Meille oli siis tyrkyllä voittonolla, koska maxi3 luokka voitettiin tuloksella 1,40.... Ei siis ainuttakaan puhdasta rataa, jolla olisi päästy ihanneaikaan. Vain kaksi puhdasta rataa yhteensä (molemmat siis yliajalla). Että sitä onkin tullut jossiteltua, varsinkin sen jälkeen kun kävin tulostaululla tsekkailemassa... Voe, voe, voe... Se on pienestä kiinni.
Kaikkiaan ei kuitenkaan voi olla kuin tyytyväinen, saatiin pari nollaa ja tehtiin tasaista työtä koko viikonloppu. Laskeskelin etenemisnopeuksiammekin ja keskimäärin mentiin Ursan kanssa n. 3,8m/s. Nopeiten paineltiin eilisellä tokaradalla (B-kisa), jossa etenemisnopeus huimat 4,04! :D (Lapinkoiralle agilityradalla tuollainen vauhti on kova, vaikka voipi olla, että nopeampien rotujen ihmiset eivät tästä hurraisikaan. Kaikki on niin subjektiivista.)
Löysinpä meille sopivan keskittymisohjelman ja - rytmin.
1. Kunnon lenkki, koira autoon
2. minien aikaan rataantutustumista ja mielikuvaharjoittelua kentän laidalta
3. koira autosta, verryttelyä ja oletettavat vaikeat paikat lämmittelyesteiden kanssa
4. koira autoon, mielikuvaharjoitukset jatkuu, kunnes oma rataantutustuminen (huomasimpa musiikin parantavan keskittymiskykyä)
5. mielikuvaharjoittelua (edelleen musiikki mukana) ensin ilman koiraa, sitten koiran kanssa, lämmittelyesteillä vaikeat paikat, nollauslenkki
6. lyhyt mielikuvaharjoittelu, koiran herättely ja radalle
(7. palkka, jäähdyttely ja tilanteen nollaus tietty)
Riippuhan tuo pikkasen siitä missä vaiheessa on menossa radalle, mutta ohjelma toimii ainakin tässä hetkessä meillä hyvin, jos ollaan lähtemässä n. 15. koirakkona, kuten nyt viikonloppuna. Tämä on tällaista omien tapojen ja rutiinien hakemista, joka muokkautuu pikkuhiljaa, kaipa sitä vain jokaisen täytyy itse miettiä mikä itselle sopii, eipä toisen tavat toiselle käy.
Tuomari Hannele Lummeranta (A- & B-kisa),
Minna Väyrynen (C-kisa) ja
tuomariharjoittelija Seppo Savikko (D-kisa, ylit. Minna Väyrynen)
Maxi3, A-kisa, ihanneaika 47.
Aikavirhe -4,34. Ratavirheet 0.
Tulos 0. Sijoitus 4./34.
Maxi3, B-kisa, ihanneaika 45.
Aikavirhe -3,64. Ratavirheet 0.
Tulos 0. Sijoitus 9./31.
Maxi3, C-kisa, ihanneaika 51.
Tulos HYL.
Maxi3, D-kisa, ihanneaika 50.
Aikavirhe -5,72. Ratavirheet 5.
Tulos 5. Sijoitus ?
Oltiin viikonloppu Mikkelissä kisaamassa. Eilen lauantaina oli hieno päivä, TUPLANOLLA!! :D Herää konkreettinen usko siihen, että oikeasti ollaan yksilö SM-kisoissa ensi kesänä - ainakaan ei jää tästä rajapyyksitä kiinni. Kolme nollaa seitsemästä vielä keräämättä, eiköhän me ne handlata vaikka Ursalla menisikin/meneekin mammalomaan loppu vuosi, keväällä viimeistään jatketaan keräämistä.
Tämä päivä meni eiliseen nähden samaa rataa siinä mielessä, että vauhti oli napakkaa ja meno sujuvaa, joskin tulokset eivät sitten puhu puolestaan. Ekaradalta HYL ja tokaradalta 5 - pirun puomin alastulo....
Vaikka toki tokaradan kontaktivirhe harmittaa, niin eniten harmittaa hyllyradan putken väärä pää... Niin helppo paikka, kun muuten oli mennyt niin loistavasti koko rata - loistavasti meno jatkui väärän päänkin jälkeen. Sain suorituksen videolle ja kellotin aikamme siitä, ihanneaika olisi riittänyt mainiosti. Meille oli siis tyrkyllä voittonolla, koska maxi3 luokka voitettiin tuloksella 1,40.... Ei siis ainuttakaan puhdasta rataa, jolla olisi päästy ihanneaikaan. Vain kaksi puhdasta rataa yhteensä (molemmat siis yliajalla). Että sitä onkin tullut jossiteltua, varsinkin sen jälkeen kun kävin tulostaululla tsekkailemassa... Voe, voe, voe... Se on pienestä kiinni.
Kaikkiaan ei kuitenkaan voi olla kuin tyytyväinen, saatiin pari nollaa ja tehtiin tasaista työtä koko viikonloppu. Laskeskelin etenemisnopeuksiammekin ja keskimäärin mentiin Ursan kanssa n. 3,8m/s. Nopeiten paineltiin eilisellä tokaradalla (B-kisa), jossa etenemisnopeus huimat 4,04! :D (Lapinkoiralle agilityradalla tuollainen vauhti on kova, vaikka voipi olla, että nopeampien rotujen ihmiset eivät tästä hurraisikaan. Kaikki on niin subjektiivista.)
Löysinpä meille sopivan keskittymisohjelman ja - rytmin.
1. Kunnon lenkki, koira autoon
2. minien aikaan rataantutustumista ja mielikuvaharjoittelua kentän laidalta
3. koira autosta, verryttelyä ja oletettavat vaikeat paikat lämmittelyesteiden kanssa
4. koira autoon, mielikuvaharjoitukset jatkuu, kunnes oma rataantutustuminen (huomasimpa musiikin parantavan keskittymiskykyä)
5. mielikuvaharjoittelua (edelleen musiikki mukana) ensin ilman koiraa, sitten koiran kanssa, lämmittelyesteillä vaikeat paikat, nollauslenkki
6. lyhyt mielikuvaharjoittelu, koiran herättely ja radalle
(7. palkka, jäähdyttely ja tilanteen nollaus tietty)
Riippuhan tuo pikkasen siitä missä vaiheessa on menossa radalle, mutta ohjelma toimii ainakin tässä hetkessä meillä hyvin, jos ollaan lähtemässä n. 15. koirakkona, kuten nyt viikonloppuna. Tämä on tällaista omien tapojen ja rutiinien hakemista, joka muokkautuu pikkuhiljaa, kaipa sitä vain jokaisen täytyy itse miettiä mikä itselle sopii, eipä toisen tavat toiselle käy.
keskiviikko 20. elokuuta 2008
Wannabee medikoira - 48cm...
LUNAN MÖLLIAGITREENIT 20.8.2008
Lunan treenit, täytyy ratapiirros laittaa perään. Medihypyillä mentiin, alku oli tosi lupaava ja vauhtiakin oli, toki Luna täytyy viedä loppuun asti, ei juuri irtoile, tosin on niin kovin hidas vielä - kuitenkin, matalista hypyistä huolimatta. Muuri oli maxina ja kova on ponnistus mammalle. Loppupuoliskolla, kun tultiin putkseta muurille ja itse olin vähän vedättämässä, melkein ottamassa vastaan, niin Luna tuli huomattavasti lennokkaammin. Aan jälkeiset pari hyppyä ja niiden välinen valssi jäi liian lähelle, ettei ekalla kerralla tässä onnistuttu.
Ihan ok. Alku oli nopea Aalta lähtien loppu oli hitaampi, joten otettiin se loppupuolisko uudelleen.
Kepit muutamaan otteeseen. Muita itsenäisiä en tehnyt, vaikka niitä oli tarjolla. Satoi, Luna on ollut innokkaampikin.
Lunan treenit, täytyy ratapiirros laittaa perään. Medihypyillä mentiin, alku oli tosi lupaava ja vauhtiakin oli, toki Luna täytyy viedä loppuun asti, ei juuri irtoile, tosin on niin kovin hidas vielä - kuitenkin, matalista hypyistä huolimatta. Muuri oli maxina ja kova on ponnistus mammalle. Loppupuoliskolla, kun tultiin putkseta muurille ja itse olin vähän vedättämässä, melkein ottamassa vastaan, niin Luna tuli huomattavasti lennokkaammin. Aan jälkeiset pari hyppyä ja niiden välinen valssi jäi liian lähelle, ettei ekalla kerralla tässä onnistuttu.
Ihan ok. Alku oli nopea Aalta lähtien loppu oli hitaampi, joten otettiin se loppupuolisko uudelleen.
Kepit muutamaan otteeseen. Muita itsenäisiä en tehnyt, vaikka niitä oli tarjolla. Satoi, Luna on ollut innokkaampikin.
Monenlaista treenaajaa.
Kouluttamista taas tänään 20.8. Tällä kertaa puoli viidestä oli paikalla kolme aktiivista ja yksi tuli viiteen - eikä muita näkynyt (kaksi oli ilmoittanut poissaolostaan). Jäipä aikaa enempi muille.
Päivän teema oli irtoaminen ja takaaleikkaus. Itsenäisinä esteinä keinu, kepit, puomi ja pussi (joista viimeistä onneksi päästiin käyttämään, treenivuoron lopuksi alkoi sataa sen verran, ettei olisi tullut käyttämisestä mitään).
Ekatreeni oli tottakai helpompi, kolme aitaa, 90 asteen putki oikealle ja sen päässä aita. Tarkoitus oli aloittaa ohjaus niin, että koira oli oikealla, leikata takaa ennen putkea ja hyppyyttää koira vasemmalla viimeisen hypyn.
Toinen treeni oli sellainen, että kakkoshyppyä hilattiin enempi vasemmalle (myös putken suuta säädettiin niin, että koiran näkymä olisi suora), nyt tarkoitus oli se, että ohjaaja on alussa koiran vasemmalla puolella, leikkaa takaa ykkös- ja kakkoshypyn välissä ja antaa koiran irrota suoralla putkeen, josta vielä vika hyppy.
Pikkasen eritasoinen ryhmä tänään. Pari, joilta suoritukset onnistuivat melkein muitta mutkitta ja pari joita ei oikein sytyttänyt. Pitäisi keksiä ratkaisu sellaisen koiran irtoamiseen ja palkkaamiseen, joka ei juuri irtoa ohjaajan edelle, eikä myöskään erityisen mieluusti irtoa vieraan ihmisen tykö, ei ole kiinnostunut leluista. Haastava koira. Harjoitukset jäivät sen koiran osalta vähän vajaiksi, ei tunnu kestävän paljoa toistoja, melkein pitäisi saada kerralla purkkiin... Päätti herra suurimmalta osin vain - maanitteluista huolimatta - jäkittää paikallaan. Eräs oli ekaa kertaa treenaamassa tänään ja arkaili muita koiria ja kolahduksia, oli menossa kokoajan pois. Arempi tapaus, joka kyllä hetkeksi syttyi ja nosti häntänsäkin menossa, vaan kahden esteen sarjaan jäi. Suosittelin "sosiaalistamaan" ja palkkaamaan paljon, liikkumaan kentällä ja kuuntelemaan suorituksia, siedättämään koiraa, ettei ahdistaisi niin.
Yksi on kyllä ihan suosikki, eräs valkoruskea pikkuneiti. Ihana sporttimimmi. :)
Lopuksi, kun aikaa jäi (yllätys, yllätys! :D ), niin katselin koirakoiden keppisuoritukset läpi ja annoin vinkkiä. Hyvällä mallilla näyttää olevan.
Päivän teema oli irtoaminen ja takaaleikkaus. Itsenäisinä esteinä keinu, kepit, puomi ja pussi (joista viimeistä onneksi päästiin käyttämään, treenivuoron lopuksi alkoi sataa sen verran, ettei olisi tullut käyttämisestä mitään).
Ekatreeni oli tottakai helpompi, kolme aitaa, 90 asteen putki oikealle ja sen päässä aita. Tarkoitus oli aloittaa ohjaus niin, että koira oli oikealla, leikata takaa ennen putkea ja hyppyyttää koira vasemmalla viimeisen hypyn.
Toinen treeni oli sellainen, että kakkoshyppyä hilattiin enempi vasemmalle (myös putken suuta säädettiin niin, että koiran näkymä olisi suora), nyt tarkoitus oli se, että ohjaaja on alussa koiran vasemmalla puolella, leikkaa takaa ykkös- ja kakkoshypyn välissä ja antaa koiran irrota suoralla putkeen, josta vielä vika hyppy.
Pikkasen eritasoinen ryhmä tänään. Pari, joilta suoritukset onnistuivat melkein muitta mutkitta ja pari joita ei oikein sytyttänyt. Pitäisi keksiä ratkaisu sellaisen koiran irtoamiseen ja palkkaamiseen, joka ei juuri irtoa ohjaajan edelle, eikä myöskään erityisen mieluusti irtoa vieraan ihmisen tykö, ei ole kiinnostunut leluista. Haastava koira. Harjoitukset jäivät sen koiran osalta vähän vajaiksi, ei tunnu kestävän paljoa toistoja, melkein pitäisi saada kerralla purkkiin... Päätti herra suurimmalta osin vain - maanitteluista huolimatta - jäkittää paikallaan. Eräs oli ekaa kertaa treenaamassa tänään ja arkaili muita koiria ja kolahduksia, oli menossa kokoajan pois. Arempi tapaus, joka kyllä hetkeksi syttyi ja nosti häntänsäkin menossa, vaan kahden esteen sarjaan jäi. Suosittelin "sosiaalistamaan" ja palkkaamaan paljon, liikkumaan kentällä ja kuuntelemaan suorituksia, siedättämään koiraa, ettei ahdistaisi niin.
Yksi on kyllä ihan suosikki, eräs valkoruskea pikkuneiti. Ihana sporttimimmi. :)
Lopuksi, kun aikaa jäi (yllätys, yllätys! :D ), niin katselin koirakoiden keppisuoritukset läpi ja annoin vinkkiä. Hyvällä mallilla näyttää olevan.
tiistai 19. elokuuta 2008
Rautalankamalleja
Sitä on tullut itselleen kovin ankaraksi ja vaatii, että tekee seikkaperäisen selonteon joka treenistä tms. harrastamiseen liittyvästä. Kun aika ei riitä ja iskee ahistus, niin jääpi kokonaan kirjaamatta ylös. Siksipä tästä päivästä ihan lyhkänen informaatiopätkä, ratapiirros liittyy mukaan myöhemmin.
URSAN 3.LK AGITREENIT 19.8.2008
Eka radan pätkä meni ok, elikkäs ilman virheitä. Valssi, valssi, valssi, valssi, valssi, valssi, valssi... Kauhiat humpat oli radalla. Tiukkana sai olla, kun parissa kohtaa oli puomin kontakti houkutteena.
Toisella kierroksella muutettiin rataa pikkuisen ja jo löytyi enempi takkua. Takaakiertoihin se ei lähtenyt yhtään, oli mukamas unohtanut... Piti rautalangasta vääntää neidille. Keppien pari viimeistä väliä se jätti pujottelematta parina peräkkäisenä kertana, kunnes taas taivuteltiin rautalankamallia. Kun vihdoin lähti kiertämään takaa, niin oli hidas, mässytti vain Aan alastulolta saamaansa makkaranpalasta ja tepsutteli hiljakseen esteen taakse.
Kakkospätkä otettiin medihypyillä uudelleen pikku tauon jälkeen. Vieläkään ei takaakierrot onnistunut ilman vääntämistä ja lantioliikkeitä, ilman että polvetkin olivat mukana taivutuksissa, koko kroppa korkkiruuvvilla, jotta neiti suvaitsi kiertää takaa. Vauhtia sentään saatiin.
Kontakteja otin nyt juoksukontakteina, ohjasin kädellä alas ja tosi näppärästi sentään nämä otti.
Hajut kiinnosti tavallista enemmän, josko Ursa keksisi aloitella juoksujaan - pliis!
URSAN 3.LK AGITREENIT 19.8.2008
Eka radan pätkä meni ok, elikkäs ilman virheitä. Valssi, valssi, valssi, valssi, valssi, valssi, valssi... Kauhiat humpat oli radalla. Tiukkana sai olla, kun parissa kohtaa oli puomin kontakti houkutteena.
Toisella kierroksella muutettiin rataa pikkuisen ja jo löytyi enempi takkua. Takaakiertoihin se ei lähtenyt yhtään, oli mukamas unohtanut... Piti rautalangasta vääntää neidille. Keppien pari viimeistä väliä se jätti pujottelematta parina peräkkäisenä kertana, kunnes taas taivuteltiin rautalankamallia. Kun vihdoin lähti kiertämään takaa, niin oli hidas, mässytti vain Aan alastulolta saamaansa makkaranpalasta ja tepsutteli hiljakseen esteen taakse.
Kakkospätkä otettiin medihypyillä uudelleen pikku tauon jälkeen. Vieläkään ei takaakierrot onnistunut ilman vääntämistä ja lantioliikkeitä, ilman että polvetkin olivat mukana taivutuksissa, koko kroppa korkkiruuvvilla, jotta neiti suvaitsi kiertää takaa. Vauhtia sentään saatiin.
Kontakteja otin nyt juoksukontakteina, ohjasin kädellä alas ja tosi näppärästi sentään nämä otti.
Hajut kiinnosti tavallista enemmän, josko Ursa keksisi aloitella juoksujaan - pliis!
perjantai 15. elokuuta 2008
Irtoaminen & haltuunotto.
Kouluttamista taas viime keskiviikkona 13.8.2008. Jatko2:lle oli nyt aiheena irtoaminen ja haltuunotto. Itsenäisinä keinu, kepit ja rengas, sekä kaksi hyppyä, joiden kanssa sai "leikkiä", lähinnä takaahyppyä, ne jotka taitavat pystyivät ottamaan myös välistävetoja tms.
Aloiteltiin jo 16.30 ja tällä kertaa saatiin aikataulukin kestämään. ;) (Vaikka edelleen sitä vain tuli pikkasen kiire, olen kyllä hidas kouluttamaan.....)
Irtoaminen tuotti huomattavasti enemmän ongelmia mitä haltuunotto. Toki joukossa oli pari kirkasta tähteä, jotka irtosivat muitta mutkitta aita-okseri-aita-putki suoralla. Moni koira hakeutuu vielä hypyn jälkeen ohjaajaan. Kun ohjaajan rintamasuunta oli suoraan eteenpäin ja eteneminen suoraviivaista, sekä käskyt ajoissa, niin koirat painelivat mielellään putkeen.
Joku alitti esteet estoyrityksistä huolimatta, joku ei ihan mielellään juossut minua kohti, vaikka oli herkut jaossa, joku tarvitsi vähän herättelyä pystyäkseen keskittymään. Kaikki kuitenkin onnistuivat! Jonkun verran tasoeroa ryhmässä on, mutta jatkossahan sen näkee - yksi osaa yhden jutun paremmin ja toinen toisen.
Ensin yhden hypyn takaa, sitten koko suoralta, kummankin puolen. Olin palkkaamassa suoran päässä joko namein tai leluin, toiset tarvitsivat enemmän kontaktia suoran päästä, jotkut menivät ihan ohjaajan käskyillä suoraan.
Haltuunotto onnistui liki kaikilla aivan ekakerralla. Otettiin yhdellä aidalla ja Uun mallisen putken "väärään päähän" vastakkaisella kädellä. Saapi nähdä, koska kykenevät tekemään saman vauhdista ja useamman esteen jälkeen.
Ensi kerralla jatketaan irtoamisella edellen ja kakkosteemana takaahyppy, johon liittyen kotiläksy, lelun heittoa ja koiran linjan takaaleikkaamista ja namiavusteisesti takaaleikkausta (onnistunee pikkukoirilla helpommin).
Aloiteltiin jo 16.30 ja tällä kertaa saatiin aikataulukin kestämään. ;) (Vaikka edelleen sitä vain tuli pikkasen kiire, olen kyllä hidas kouluttamaan.....)
Irtoaminen tuotti huomattavasti enemmän ongelmia mitä haltuunotto. Toki joukossa oli pari kirkasta tähteä, jotka irtosivat muitta mutkitta aita-okseri-aita-putki suoralla. Moni koira hakeutuu vielä hypyn jälkeen ohjaajaan. Kun ohjaajan rintamasuunta oli suoraan eteenpäin ja eteneminen suoraviivaista, sekä käskyt ajoissa, niin koirat painelivat mielellään putkeen.
Joku alitti esteet estoyrityksistä huolimatta, joku ei ihan mielellään juossut minua kohti, vaikka oli herkut jaossa, joku tarvitsi vähän herättelyä pystyäkseen keskittymään. Kaikki kuitenkin onnistuivat! Jonkun verran tasoeroa ryhmässä on, mutta jatkossahan sen näkee - yksi osaa yhden jutun paremmin ja toinen toisen.
Ensin yhden hypyn takaa, sitten koko suoralta, kummankin puolen. Olin palkkaamassa suoran päässä joko namein tai leluin, toiset tarvitsivat enemmän kontaktia suoran päästä, jotkut menivät ihan ohjaajan käskyillä suoraan.
Haltuunotto onnistui liki kaikilla aivan ekakerralla. Otettiin yhdellä aidalla ja Uun mallisen putken "väärään päähän" vastakkaisella kädellä. Saapi nähdä, koska kykenevät tekemään saman vauhdista ja useamman esteen jälkeen.
Ensi kerralla jatketaan irtoamisella edellen ja kakkosteemana takaahyppy, johon liittyen kotiläksy, lelun heittoa ja koiran linjan takaaleikkaamista ja namiavusteisesti takaaleikkausta (onnistunee pikkukoirilla helpommin).
lauantai 9. elokuuta 2008
Menevää hyllytystä.
Taas sataa, onneksi päästiin alta pois - tänään ei juuri kastuttu, vaikka uhka oli yllä.
Olimme siis Varkaudessa kisaamassa. Varsin onnistunut päivä, peilaten enempi omaan olotilaan ja suoritusten sujuvuuteen, kuin varsinaiseen tulossaldoon. ;)
Olimme siis Varkaudessa kisaamassa. Varsin onnistunut päivä, peilaten enempi omaan olotilaan ja suoritusten sujuvuuteen, kuin varsinaiseen tulossaldoon. ;)
VARKAUS 9.8.2008
Tuomari Eija Berglund
Maxi3, A-kisa, ihanneaika 51.
Tulos HYL.
Maxi3, B-kisa, ihanneaika 47.
Aikavirhe +1,03. Ratavirheet 0.
Tulos 1,03. Sijoitus 5./20.
Maxi3, C-kisa hr, ihanneaika 36.
Tulos HYL.
A-KISA
Rataa oli kiva tehdä, Ursassa oli vauhtia ja se suoritti hyvin kaikki kontaktit. Ursa kuunteli hyvin, eikä yrittänytkään varastaa minnekään. Ainoa virhe, hylkäävä virhe, tapahtui kun itse oletin liikaa. En ottanut Ursaa vastaan puolivalssilla, kuten olisi pitänyt, vaan vedätin suoraan, jolloin Ursa kiersi 8. hypyn väärältä puolelta.
Tämä hylkäävä virhekään ei saanut pilattua sitä, että rata oli hyvä ja sujuva, nätti. (Ainiin, kyllähän se aloitti kepit väärin, itse siis vedätin liikaa siinä kohtaa, kun Ursa valitsi oikeaa väliä. Tarkoitus oli jättäytyä vähän taustammalle, mutten sitten kuitenkaan malttanut tarpeeksi.)
B-KISA
Edelleen jatkui varma ja sujuva työ. Ei moitteen sijaa, paitsi... - ihanneaika ylittyi himpun verran. Loppujen lopuksi nolla oli vain 4:n sadasosasekunnin päässä. Voi se joskus olla niin täpärällä, näin täpärällä ei ole koskaan ollutkaan, tämä ohitti ykkösluokan tuloksen, jossa puhtaalla radalla ylitettiin ihanneaika 1,30 sekunnilla eli nolla (<>
Ei voi silti olla kuin tyytyväinen. Alun kieputuksistakin selvittiin kunnialla. Hienoa Ursa!
C-KISA 
Ihanneaika oli niin tiukka ja rata kiemurainen, etten edes olettanut, että päästäisiin ihaneaikaan, uskaltauduin siis ottamaan tätä riskillä. Sellaisilla ohjauskuvioilla, joita en ole juuri ennen kisoissa uskaltanut käyttääkään.
Alun kiemurat onnistui loistavasti! :D Kepeille uskaltauduin kääntämään sylikäännöllä - jota olen kyllä aktiivisesti treenannut tuolla omalla 4-harjanvarren sarjalla, joten tiesin, että Ursa sen osaa - itse vain en osannut. ;) Olisi pitänyt kääntää sylissä vähän etäämmällä keppien alusta (askelkin taaksepäin olisi riittänyt), Ursa kääntyi kyllä hyvin, mutta aloitti toisesta välistä vasta ... kaksi kertaa. Tästä siis jo kaksi kieltoa, kolmannella Ursa menikin jo oikein.
Kolmas kielto saatiin taas paikassa jossa tein jotain erilaista. Edelleen halusin kokeilla sylikääntöä. 15-16 puolivalssilla välistä, 16-esteelle sylikäännöllä, mutta 17-esteen Ursa kielsi, ei siis sylin jälkeen irronnut hakemaan - tai minä en irronnut. ;) Olisi ripeästi pitänyt liikkua Ursan avuksi, vaan hitailin.
Muut kiemurat kuitenkin onnistui oikein hienosti ja sujuvasti, joten enpä valita, vaikka kolme kieltoa tulikin, jotka yhdessä johtivat hylkyyn. Ursa oli oikein menoisalla päällä ja meillä oli oikein kivaa - se on kaiken aa ja oo, jätti varmasti hyvän mielen, vaikka kisakirja jäikin ilman merkintöjä. ;)
Saapa nähdä päästäänkö ensi viikonloppuna Kuopioon kisaamaan ja lappalaiskoirien rotumestaruuteen. Odottelen Ursan juoksuja alkavaksi melkeinpä hetkenä minä hyvänsä, joten päivä kerrallaan mennään tässä vaiheessa.
keskiviikko 6. elokuuta 2008
Aikataulu repeää.
Ekan kerran kouluttamassa tänään (vaikka vedettiinhän me Riikan kanssa se lappalaiskoirien agi aikaisemmin kesällä). Jatko2 ryhmä työn alla (rotuja mukana monenlaista russeli, kääpiöpinseri, bichon frisé, harjis, bortsu, aussie x2, nahkacollie).
Ensimmäisen kerran ideana oli kartoittaa sitä millaisia koirakoita touhussa on mukana. Kuusi kahdeksasta oli paikalla ja ihan ensimmäisenä mieleen jäänyt oli se, että tunti on hyvin, hyvin lyhyt aika treenata... Mulla hajosi aikataulu ihan täysin käsiin. :(
Kiire tuli. Harmittaa vietävästi. Erityisesti maxi-koirakot saivat varmasti kärsiä siitä, että ei ollut aikaa paneutua ongelmiin. Harmi juttu, ehkei ainakaan kaikki treenaajat lähteneet hyvillä mielin kotiin, että olisivat aidosti onnistuneet. Noo.... enemmänhän tämä eka kerta oli sitä varten, että itse pääsen jyvälle siitä, millaisia treenaajat ovat.
Onneksi valtavia tasoeroja ei ollut. Erityisesti maxeissa oli potentiaalia, toki mineissäkin... ;) - vaan ehkä sitä pitää maxien ohjausjuttuja itselleen lähempinä, ymmärtää niitä paremmin, kuin "hippiäisten" vedätystä. ;) Hyviä, vauhdikkaita koiria, jotka osasivat jo lukea itsekin esteitä. Ei pitkälle, mutta jonkin verran kuitenkin. Pääosin ongelmat pyöri sen parissa, ettei koirat irtoa ohjaajasta, vaan kokoajan kysyvät - onneksi tällainen ropleema, kuuluu ihan tälle tasolle ja sitä on näppärä viedä eteenpäin, korjaantuu myös kuin vahingossa eteenpäin mennessä.
Päivän treeni oli aika monelle liian vaikea ja varmasti pitkäkin, pyrin stoppaamaan aina putken jälkeen. Harmittaa edelleen, että aikaa ei ollut niin paljon, mitä olisi halunnut. Onneksi melkein kaikille kävi se, että aloitetaan jatkossa treenit jo 16.30, joten saadaan puoli tuntia lisää treeniaikaa, eikä toivottavasti tule niin kiire.
OHJATTU
Ensimmäisen kerran ideana oli kartoittaa sitä millaisia koirakoita touhussa on mukana. Kuusi kahdeksasta oli paikalla ja ihan ensimmäisenä mieleen jäänyt oli se, että tunti on hyvin, hyvin lyhyt aika treenata... Mulla hajosi aikataulu ihan täysin käsiin. :(
Kiire tuli. Harmittaa vietävästi. Erityisesti maxi-koirakot saivat varmasti kärsiä siitä, että ei ollut aikaa paneutua ongelmiin. Harmi juttu, ehkei ainakaan kaikki treenaajat lähteneet hyvillä mielin kotiin, että olisivat aidosti onnistuneet. Noo.... enemmänhän tämä eka kerta oli sitä varten, että itse pääsen jyvälle siitä, millaisia treenaajat ovat.
Onneksi valtavia tasoeroja ei ollut. Erityisesti maxeissa oli potentiaalia, toki mineissäkin... ;) - vaan ehkä sitä pitää maxien ohjausjuttuja itselleen lähempinä, ymmärtää niitä paremmin, kuin "hippiäisten" vedätystä. ;) Hyviä, vauhdikkaita koiria, jotka osasivat jo lukea itsekin esteitä. Ei pitkälle, mutta jonkin verran kuitenkin. Pääosin ongelmat pyöri sen parissa, ettei koirat irtoa ohjaajasta, vaan kokoajan kysyvät - onneksi tällainen ropleema, kuuluu ihan tälle tasolle ja sitä on näppärä viedä eteenpäin, korjaantuu myös kuin vahingossa eteenpäin mennessä.
Päivän treeni oli aika monelle liian vaikea ja varmasti pitkäkin, pyrin stoppaamaan aina putken jälkeen. Harmittaa edelleen, että aikaa ei ollut niin paljon, mitä olisi halunnut. Onneksi melkein kaikille kävi se, että aloitetaan jatkossa treenit jo 16.30, joten saadaan puoli tuntia lisää treeniaikaa, eikä toivottavasti tule niin kiire.
OHJATTU
Itsenäisinä esteinä kepit, puomi, keinu ja ohjauskuviona takaahyppy - näistä en tiedä YHTÄÄN, miten porukalla meni, ei paljon kerinnyt vilkuilla (Pöh.). Kotiläksyksi annoin käteentulemista (haltuun oton alkeet) ja esim. puun, pensaan tms. kiertämistä (takaakierto) - molempia kummankin puolen.
ITSENÄINEN (takaahyppy)
Seuraavilla kerroilla ihan selkeästi lyhyemmät kuviot (mikä on alunperin ollut kyllä tarkoituskin, että keskitytään yhteen juttuun ja viedään sitä muutamalla esteellä eteenpäin). Katsotaan miten minäkin kehityn tässä matkan varrella. ;)
Pikku anekdootti tähän. Eräällä repesi housut iloisesti ritskahtaen toisen koirakon yhteydessä, kun kyykisteli pitäen pientä karvaista lähdössä kiinni... Jipii! En tiedä hävettikö vai naurattiko enemmän. :D
Muumimamma tykittää.
LUNAN MÖLLIRYHMÄN AGITREENIT 6.8.2008
Lunan treenit ensin alta pois. Syyskausi alkuun, nyt ollaan mölliryhmässä. Mammassa oli kivasti vauhtia! :D Oikein yllätyin. Minnan vinkki otettiin käyttöön ja rimat oli suosiolla 40-45cm korkeudella - teki ihmeitä! Luna ei ohittanut yhtäkään estettä ja pysyi ohjauksessa, toki sitä pitää viedä kädessä ja jokaiselle esteelle, kun se ei juuri lue itse vielä, mutta hienoa hienoa!
Tuonosen Väne vetää meille syksyn treenejä. Eka kerta oli lähinnä sitä varten, että pääsi jyvälle siitä millaisia koirakoita porukassa on. Lähinnä Lunan kanssa vannottiin tänään valssien nimeen.
Muurilla se otti molemmilla kerroilla tukea - tulikohan palikoitakin alas...? Puomin ylösmenolla nami, alastulolla juoksukontaktina ja nami kädestä. Ohjaukset onnistui radalla ok., vaikka tietysti Luna on ihan eri juttu kuin Ursa.
Eka pätkä meni tosi hienosti (lukuunottamatta muuria), toka pätkä meni myös hienosti, vaikka pussiin mennessä valssi oli sen verta kökkö, ettei Luna heti bongannut oikeaa suuta - ei kuitenkaan olisi ollut kisoissa kielto, sen verran sujuva kuitenkin.
Kepeistä olen ÄÄRIMMÄISEN iloinen. :D Eka kerta meni mahtavasti, oikealla puolella ohjaus ja vastakkaisella kädellä näyttö, mutta mitään käden vispaamista en harrastanut - en vauhdissa edes tajunnut harrastaa tai olla yhtään epävarmana. Se oli hienoa!! Takaakierto ja valssi viimeisille esteillekin ok.
Kolmantena otettiin pikakierroksella koko treeni alusta loppuun. Harmitti, etten kiireaikataulussa tajunnut edes miettiä kieltäytyväni. Tässä sitten tuli niitä virheitä - meille olisi riittänyt ne ekat onnistuneet n. 10 esteen pätkät. Ensimmäisen putken se kielsi, vaan onneksi touhusi, epälunamaiseen tapaa yritti jotain ja hyppelehti putken päällä. ;) Positiivista sinänsä, ettei jäänyt vain "juu-juttelemaan", vaan puuhasi. Muurin palikat toistamiseen. Pussin jälkeisen aidan kielsi, samoin keppien jälkeisen takaakierron... Kepit meni edelleen hienosti, vaikka nyt jo tajusin olla epävarmempi... (Hö.)
Pääasiassa kuitenkin jäi hyvä mieli, pitää pitää mamman rimat alhaalla niin, että saadaan vauhtia ja iloa, ei tehdä tästä liian vakavaa puurtamista - vaikka ei sitten ikinä kisattaisikaan... (Voihan korkeushyppyä treenata sitten erikseen.... Hope.)
Lunan treenit ensin alta pois. Syyskausi alkuun, nyt ollaan mölliryhmässä. Mammassa oli kivasti vauhtia! :D Oikein yllätyin. Minnan vinkki otettiin käyttöön ja rimat oli suosiolla 40-45cm korkeudella - teki ihmeitä! Luna ei ohittanut yhtäkään estettä ja pysyi ohjauksessa, toki sitä pitää viedä kädessä ja jokaiselle esteelle, kun se ei juuri lue itse vielä, mutta hienoa hienoa!
Tuonosen Väne vetää meille syksyn treenejä. Eka kerta oli lähinnä sitä varten, että pääsi jyvälle siitä millaisia koirakoita porukassa on. Lähinnä Lunan kanssa vannottiin tänään valssien nimeen.
Muurilla se otti molemmilla kerroilla tukea - tulikohan palikoitakin alas...? Puomin ylösmenolla nami, alastulolla juoksukontaktina ja nami kädestä. Ohjaukset onnistui radalla ok., vaikka tietysti Luna on ihan eri juttu kuin Ursa.
Eka pätkä meni tosi hienosti (lukuunottamatta muuria), toka pätkä meni myös hienosti, vaikka pussiin mennessä valssi oli sen verta kökkö, ettei Luna heti bongannut oikeaa suuta - ei kuitenkaan olisi ollut kisoissa kielto, sen verran sujuva kuitenkin.
Kepeistä olen ÄÄRIMMÄISEN iloinen. :D Eka kerta meni mahtavasti, oikealla puolella ohjaus ja vastakkaisella kädellä näyttö, mutta mitään käden vispaamista en harrastanut - en vauhdissa edes tajunnut harrastaa tai olla yhtään epävarmana. Se oli hienoa!! Takaakierto ja valssi viimeisille esteillekin ok.
Kolmantena otettiin pikakierroksella koko treeni alusta loppuun. Harmitti, etten kiireaikataulussa tajunnut edes miettiä kieltäytyväni. Tässä sitten tuli niitä virheitä - meille olisi riittänyt ne ekat onnistuneet n. 10 esteen pätkät. Ensimmäisen putken se kielsi, vaan onneksi touhusi, epälunamaiseen tapaa yritti jotain ja hyppelehti putken päällä. ;) Positiivista sinänsä, ettei jäänyt vain "juu-juttelemaan", vaan puuhasi. Muurin palikat toistamiseen. Pussin jälkeisen aidan kielsi, samoin keppien jälkeisen takaakierron... Kepit meni edelleen hienosti, vaikka nyt jo tajusin olla epävarmempi... (Hö.)
Pääasiassa kuitenkin jäi hyvä mieli, pitää pitää mamman rimat alhaalla niin, että saadaan vauhtia ja iloa, ei tehdä tästä liian vakavaa puurtamista - vaikka ei sitten ikinä kisattaisikaan... (Voihan korkeushyppyä treenata sitten erikseen.... Hope.)
tiistai 5. elokuuta 2008
Kyllä me osataan - sittenkin!
URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 5.8.2008
Nyt alkoi viikon treenitauon jälkeen JATin syyskausi. Tällä kaudella (siihen asti kunnes juoksu ja toivottavasti mammaloma alkaa) kouluttajanamme Räsäsen Minna.
Uskomatonta kyllä, melkeinpä koko kesän ensimmäinen treenikerta, josta jäi aidosti hyvä ja positiivinen fiilis. :) Vihdoin saadaan positiivistakin palautetta ja koetaan, että onnistutaan. Eihän toki virheittä onnistuttu, mutta hyvin kuitenkin.
OHJATTU I
Nyt alkoi viikon treenitauon jälkeen JATin syyskausi. Tällä kaudella (siihen asti kunnes juoksu ja toivottavasti mammaloma alkaa) kouluttajanamme Räsäsen Minna.
Uskomatonta kyllä, melkeinpä koko kesän ensimmäinen treenikerta, josta jäi aidosti hyvä ja positiivinen fiilis. :) Vihdoin saadaan positiivistakin palautetta ja koetaan, että onnistutaan. Eihän toki virheittä onnistuttu, mutta hyvin kuitenkin.
OHJATTU I
Eka kompastus oli siinä, kun asetin Ursan niin, että se luki suoraan kolmanneksi esteeksi vitoshypyn. Lähinnä siksi Ursa sen valitsi, koska annoin liikaa "kuminauhaa" eli etuilin itse niin, että yhdessä tekeminen venahti. Samaan aikaan lähteminen sopii Ursalle kuitenkin ihan mainiosti, varsinmin kun tässä kohtaa ei ollut erityisesti kiire minnekään.
Taakse huiskasu ja alta peruutus 5-hypyllä onnistui ok, vaikka oma kordinaatio tällaisissa on hukassa. Juuri NYT tuli mieleen, sätin itseäni etten kokeillut tuohon kohtaan "saksalaista", se olisi todella voinut toimia aivan mainiosti, siinä minunkin on helpompi pysyä kartalta ja loogisemmin olla pois koiran tieltä. Pöh, kun ei tullut treeneissä mieleen!
Kepit Ursa meni tänään hienosti, treenien lopuksikin otin kertaalleen kepit - aivan loistavalla draivilla!
7-hypyn Ursa haki loistavasti takaa, vaikken ihan loppuun asti ohjannutkaan - olisi voinut tapahtua ohjaajan mokasta virhe ja kisaradalla ehkä jopa hylkäys, vaan oikein Ursa meni - molemmilla kerroilla.
12-13 välissä ajoissa kääntö ja peruutus valssille, jotta kurvista tiukka. Ei onkkelmia.
Aan kontakti oli ekakerralla KAMALA. Toisella kerralla pysäytin ja palkkasin. Toisella ohjatulla radalla ekakerralla sain kontaktin ok onnistumaan, mutta unohdin sen, että olin päättänyt laittaa namikipon alas. Otettiin siis vielä kertaalleen ja Ursalle nami alhaalla - hienosti meni!
Viimeiselle putkeen menolle ei saa olettaa, että koira menee, vaan viedä loppuun asti. Kummallakin kertaa Ursa kuitenkin meni radan ihan oikein, mutta takku näkyi.
OHJATTU II
Vastaanotto ykköseltä ja valssaus kakkoselta kolmoselle, veto putkeen, itse voi jäädä ihan vitoshyppyyn kiinni melkein, ei siis viedä koiraa kolmoshypylle, jottei se lukisi putken väärää päätä.
Vitosella vastaanotto. Kutosputken päässä mäkelät, lähetys kepeille ja takaaleikkaus (loistavaa!). Ysihypylle "wrap" - joka onnistui hienosti ja tiukasti sekin. Putkessa ääntä ja vastakkainen käsi & rintamasuunta niin, että koira ei juokse 11-hypyn ohi (ei kyllä ollut hilkullakaan).
Draivia täytyy saada. Härnätä ja haastaa Ursaa kokoajan myös radalla, tyyliin "Kumpi eka?" ja "Hähää!". Haukku siltä raikaa, jospa saisi sen haukkumisen kanavoitua tekemiseen - voisi vauhtikin lisääntyä vielä. Vaikka toisaalta lapinkoirat ovat haukkumalla paimentavia koiria, joten jonkun verran täytyy osata antaa anteeksi - vaan kyllähän Ursa välillä vähän liikaa läyskyttää...
Positiiviset mieliolot Minnan treeneistä. :D
Hyvällä tunteella viikonloppuna Varkauteen kisaamaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
