URSAN AGILITYVALMENNUS to 8.9.2011
koul. Harri Katainen
Eilen Kataisen Harri kävi ACElta valmentamassa JATtilaisia. Tykästyin kovasti. Rata oli saanut nimen "Monaco", radalla oli tekninen syherö, jossa käytiin useasti vääntämässä ja toisaalta sitten useamman esteen suora, jolla pääsi revittelemään oikein kunnolla. 31 esteen rata, jonka karikoista selvittiin Ursan kanssa varsin kunniakkaasti.
Alun ohjausta en varmasti kisoissa valitsisi näin, mutta olipahan kiintoisaa leikkiä, että koira on niin nopea, etten kerkeä juosta sen kanssa. Elikkäs kakkoshypyn ja putken välistä, putken linjan oikealta puolelta rintamasuunta kakkoshyppyä kohti ja oikea käsi kohti koiraa, kutsu ja siitä vippaus vasemmalla kädellä kakkoshypyn yli. Samalla vasen jalka tekee näyttävän kanttauksen kohti hyppyä (tarvittaessa koiraa voi auttaa liikkeellä/askeleilla, kunnes se selvästi lukitsee hypyn). (Alkuasento: oikea jalka vähän edellä, laser kohti kakkoshyppyä ja oikea käsi kutsuu koiran ekahypyn yli.) Onnistuttiin kyllä varsin hyvin.
Neloshypyn takaavienti sylivekin tapaan ja jaakotus kepeille. Keppien jälkeen valssi ja saksalainen kutoselle. Niinikään 8-hypyllä saksalainen. Putkiansa häämötti kasin takana, tämän pystyi blokkaamaan omalla rintamasuunnalla, ohjaus suuntautuu sivuttain hypyn taakse, ohjaajan oikea kylki lähinnä hyppyä ja koira laseria kohti. Valssi ysiltä kympille ja putkesta persjätöllä hypyn kautta putkeen. Persjätölle 15 ja 16 esteiden väliin kerkesi vähän liiankin hyvin. Tällä juoksusuoralla sain viedä suhteellisen syvään, sillä oma juoksuvoima tuntuu riittävän - ehkä vielä joskus mulla on käsissä koira, jonka kanssa en aina kerkiäkään juosta. ;)
17-hypylle sylivekki jaakotus, koira vasempaan käteen ja oikealla putkeen keilaus. Tämä "juntin näköinen" ohjaus oli Harrin Ranskan tuliainen, joka kuulemma säästää aikaa 0,2s suhteessa siihen, että koiran veisi koko matkan oikealla kädellä. Samoin 17-hypyn oikean puoleisen siivekkeen kierto säästää aikaa, 0,4s suhteessa, jos vie vasemman siivekkeen kautta (pidempää reittiä). Näitä olivat kellottaneet.
19-hypyn taakse pakkovalssi-valssi, 23-hypylle takaakierto-persjättö, jossa tapahtui yksi päivän "Ahaa!"-elämyksistä. Automaattisesti pyrin siihen, että pukkasin vasemmalla kädellä takaakierrolle ja siitä niinikään vasemmalla kädellä jatkaen kunnes koira ponnistaa ja sitten persjättö ja ohjaus siirtyy oikeaan käteen. Tämähän on takaakierto-päällejuoksu-persjättö ja sillä hukkaa varmaan taas jonkun sadasosan, kenties kymmenyksen. Ehkäpä jotain tapahtui päässä tuon persjätön tajuamisen kanssa. :)
24-putken jälkeen kerkesi persjätölle ja taas juostiin kovaa suoralla. 27-hypylle irrotus ja ohjaajalle etäisyyttä putkeen, jotta kerkesi pakkovalssi-jaakotukselle hypyllä 29. Onnistui mielettömän hyvin ja sain useamman ylävitosen Harrilta. :)
Yhden kerran tönäsin jalallani 29-aidan siivekettä, jolloin rima tuli alas. Ekayrittämällä olin kepeillä liian edellä ja saksalainen epäonnistui - Ursa ei kiertänyt hypyn taakse, vaan hyppäsi suoraan. 10- ja 24-putkissa kummassakin tuli kerran virhe-erhe, kun Ursa yritti kurvata heti putken painon jälkeen putkeen, mutta törmäsikin kulmittain putken ja painon väliin. Perustuu vissiin siihen, että koirat ovat oppineet lukemaan putken painoja, eikä niinkään putken suita. Pöllöä. ...ja sitten tein kahteen persjättöpaikkaan päällejuoksu-persjätöt (11- ja 23-hypyt) sekä sain ohjeistuksen jälkeen ahaa-elämyksiä.
Ihan täysin virheittä ei selvitty. Yhdesti päästiin rata läpi lukuunottamatta mun potkaisemaa 29-rimaa ja viimeisellä sessiolla tehtiin puhdasta rataa lukuun ottamatta sitä, että Ursa pompsautti 24-esteellä putken ja painon väliin. Viimeksi mainittu ratasuoritus on videolla, joten on lupa katsoa. Kiitos Tiina kuvaamisesta!
..ja Harri hyvistä treeneistä!!
...ja Ursa siitä, että olet upea elukka, joka TOIMII!!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ursan agikurssit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ursan agikurssit. Näytä kaikki tekstit
perjantai 9. syyskuuta 2011
torstai 24. helmikuuta 2011
Raunon kurssilla.
URSA - AGIKURSSI KILPAILEVILLE to 24.2.2011
kouluttaja Rauno Virta
Ai, että tykkäänkin Virran Raunosta kouluttajana! :D Eipä taaskaan jäänyt takataskuun muuta kuin pelkkää positiivista. Kannustavaa, positiivista ja rauhallista palautetta ja kärsivällistä kouluttamista. Kukapa ei tykkäisi koulutuksen päätteeksi tuntea onnistuneensa (itselläni on vastakkaisiakin kokemuksia joidenkin kouluttajien taholta).
Ratapiirrosta en ole vielä saanut sähköisenä, mutta päälimmäiset illan koulutuksesta.
Esteet 13-20
Huikeinta oli saada onnistumaan heti ensiyrittämällä (kuin myös seuraavilla yrittämillä) kohta, jossa ohjasin Ursan putken kauimmaiseen päähän putken takaa layeroiden. Tätä tavallaan jännitin eniten, mutta päätin riskillä kokeilla (yksi positiivinen piirre vielä Raunon koulutuksissa, siellä voi yrittää ja kokeilla sellaisiakin juttuja, joita ei vielä osaa tai luulee ettei osaa, eikä tarvitse pelätä epäonnistumisia. Hän luo sellaisen rennon ilmapiirin. Jälleen on vastakkaisiakin kokemuksia, joissa tekee mieli kokeilla sitä helpointa ja itsestäänselvintä vaihtoehtoa, ettei tulisi virheitä ja sitä myöten jollain tavalla osoittelua). Kieltämättä oli tunnelmat korkealla, kun Ursa kääntyi oikeaan putken päähän empimättä yhtään. Jujuna oli, että keppien jälkeen piti viedä metri puolitoista kauemmas vekille ja sieltä lähettää koira okserin yli. SIten oman linjan sai kääntymään suoraan eikä tarvinnut väistää itse putkea missään vaiheessa. Tämä tapa oli kieltämättä yllättävän luonnollinen tapa suorittaa. Hauskaa!
Ensimmäisellä onnistumisen kerralla olin niin tuohduksissani, että ajauduin putken jälkeen vahingoissa liian edelle ja tein onnistuneesti, mutta täysin extempore suunnittelematta pakkovalssin 18-esteen taakse. Muilla kerroilla ja suunnitellusti jäin esteiden sisäkurviin ja otin 18-hypyltä persjättönä. Pikkuinen vekki 18-19-välissä, ettei hyppää 19-20 väliä pitkäksi.
Okseri-putki-kohtaa tein myös siten, että menin itse putken suiden puolelle, ohjasin oikeaan päähän, jäin odottamaan ja vein 17-hypyllä takaaleikaten. Kepeiltä piti vekata lähempänä okseria ja pysytellä itse ihan kiinni putken suusta, ettei vie koiraa hyppäämään kauas. Onnistui tälläkin tavalla ihan mainiosti. Tässä piti vain oikeasti malttaa, että koira tulee putkesta, jotta ei ajaudu edelle takaaleikkauksessa. Yllättävän vaikeaa oli totella odottelukäskyä, kun jalat ihan väkisin liikkui eteenpäin, Raunon ääni kuului taustalla: "Odota. Odota. Odota!" - ja jalat vain vei eteenpäin... Ei silti ongelmaa onnistumisessa, vaan joskus on vain niin vaikeaa itse pysähtyä ja odottaa koiraa.
Esteet 1-5
Radan huippukohdasta alkuun palaten....
Alku tuntui sujuvammalta esteiden ulkopuolelta ohjattuna (3-aita takaakierrolla ja keinu vasemmalta). Sainkin hyvin ohjattua Ursan 1-hypyn yli siten, että itse olin 2-hypyn kohdalla ja otin askeleen eteenpäin ja ohjasin liikkeellä ykkösen yli, siellä vastaan kakkonen ja esteiden lähellä pysyen takaakiertoon (ettei koira hyppää kakkosella liian etäälle, vaan pysyy tiukalla kurvilla). Tällä puolella ohjaten, myös 5-putkeen vienti oli jotenkin sujuva ja looginen.
Kokeilin alun myös esteiden sisäpuolella ohjaten, periaate samanlainen (eli ohjaus alkoi 2-hypyn riman tai jopa kauemman siivekkeen kohdalta). Tämä puoli oli vaikeampi Ursalle (ja minulle....), tätä piti helpottaa siten, että itse "kurotin" ohjaavaa kättä ja katsetta, että Ursa näki riman yli. Ykkösen yli, kakkoselle ja ennen 2-hypyn ponnistusta jo vastakkainen käsi, jotta tulee välistä tiukalla ja siitä kolmosen yli ja keinulle. Keinuosuus tai pikemminkin siltä putkeen vienti oli tältä puolelta vaikeampaa. Ursa ei osaa suorittaa keinua kovin itsenäisesti (vissiinkin treenin paikka ;) ) ja koska itse olin niin lähellä Ursaa ja väärä putken pää myös, niin Ursahan sujahti väärästä päästä, vaikka otin vastakkaista kättä kääntämään. Leena ja Ansa tekivät valssin keinun päähän. Sekin olisi ehkä varteenotettavampi vaihtoehto, kuin vastakkaisella kädellä vetäminen. Kyllähän Ursa putkiin hakee. Täytyy namilla opettaa Ursaa menemään ihan keinun päähän saakka.
Otettiin vielä namikippo avuksi, Ursa etesi sille ja itse sain mahdollisuuden siirtyä oikean putken pään kohdille selin, Ursalle kutsu tykö ja oikean putken suun kohdalla koiran puoleinen käsi "imaisee" koiran puitkeen.
Omin vaihtoehto oli ehdottomasti se ykkösvaihtoehto (Onneksi tunnen miten Ursa ja minä tiiminä toimimme, jotta tämän ykköseksi alunperin valitsinkin. Meille toimii yksinkertaiset vaihtoehdot, jossa ei tarvitse kääntyillä tai vetää koiraa rintamasuuntaa kohti, se jarruttaa Ursaa aina enemmän.).
Esteet 6-7 ja 8-12
Putken jälkeen menin 6-7 hyppyjen väliin perjätöllä. Pitää muistaa se mikä meinasi kokoajan unohtua, vastakkainen käsi jo ajoissa esille ennakoimaan koiralle tiukkaa käännöstä seuraavalla hypyllä. Ennakoivuus!
Ensimmäinen yrittämä piti sisällään käännön 9-putkeen, koira siis pysyi kokoajan vasemmalla puolella, kun Ursa irtosi putkeen niin itse pinkaisin suorinta reittiä hyppyjen vasenta puolta 12-hypylle ajatuksena päällejuoksu. Taakse ei saanut vilkuilla kuin vasta 11- ja 12-hyppyjen välissä. Tällä yrittämällä Ursa tuli 10-hypyn ohi, oma liike veti siis tässä liikaa vasemmalle. Naureskeltiinkin, että miten tiesin, että Ursa tuli ohi, kun taakse ei saanut katsoa... Juu-u, se on yllättävän vaikeaa olla vilkuilematta, vaikka käsketään... ;)
Paremmin onnistui, kun valssasin 8-hypyltä 9-putkeen (sain siis metrin verran etumatkaa oikealle) ja lähdin siitä tuplapersjätölle, kropan kääntö ja ohjauspuolen vaihto 10-hypyn ja 11-hypyn siivekkeen kohdalla - ja taakse ei vilkuilla! ;) Tämä kohta onnistui hienosti persjätöillä (tuli ihan mieleen parin viikon takaiset treenit Vänen ja Kaitsun kanssa, kun Ursan kanssa onnistuttiin triplapersjätöillä putkeen upean sujuvasti), mutta vielä hakisin varmuutta omaan liikkumiseeni.
Radan lopun kepeiltä 20-hypylle kävinkin jo läpi selostuksen alussa. Kaikkiaan koulutuksesta jäi oikein oikein hyvä ja onnistunut mieli. Rauno kehui, että Ursasta löytyy vauhtia ja selkeästihän se kiihdyttää kunnon menoon siinä vaiheessa, kun itse ohjaan varmasti ja näennäisellä riskillä. Ursa on ihan huippuotus!
Kiitos Rauno ja treenikaverit!
kouluttaja Rauno Virta
Ai, että tykkäänkin Virran Raunosta kouluttajana! :D Eipä taaskaan jäänyt takataskuun muuta kuin pelkkää positiivista. Kannustavaa, positiivista ja rauhallista palautetta ja kärsivällistä kouluttamista. Kukapa ei tykkäisi koulutuksen päätteeksi tuntea onnistuneensa (itselläni on vastakkaisiakin kokemuksia joidenkin kouluttajien taholta).
Ratapiirrosta en ole vielä saanut sähköisenä, mutta päälimmäiset illan koulutuksesta.
Esteet 13-20
Huikeinta oli saada onnistumaan heti ensiyrittämällä (kuin myös seuraavilla yrittämillä) kohta, jossa ohjasin Ursan putken kauimmaiseen päähän putken takaa layeroiden. Tätä tavallaan jännitin eniten, mutta päätin riskillä kokeilla (yksi positiivinen piirre vielä Raunon koulutuksissa, siellä voi yrittää ja kokeilla sellaisiakin juttuja, joita ei vielä osaa tai luulee ettei osaa, eikä tarvitse pelätä epäonnistumisia. Hän luo sellaisen rennon ilmapiirin. Jälleen on vastakkaisiakin kokemuksia, joissa tekee mieli kokeilla sitä helpointa ja itsestäänselvintä vaihtoehtoa, ettei tulisi virheitä ja sitä myöten jollain tavalla osoittelua). Kieltämättä oli tunnelmat korkealla, kun Ursa kääntyi oikeaan putken päähän empimättä yhtään. Jujuna oli, että keppien jälkeen piti viedä metri puolitoista kauemmas vekille ja sieltä lähettää koira okserin yli. SIten oman linjan sai kääntymään suoraan eikä tarvinnut väistää itse putkea missään vaiheessa. Tämä tapa oli kieltämättä yllättävän luonnollinen tapa suorittaa. Hauskaa!
Ensimmäisellä onnistumisen kerralla olin niin tuohduksissani, että ajauduin putken jälkeen vahingoissa liian edelle ja tein onnistuneesti, mutta täysin extempore suunnittelematta pakkovalssin 18-esteen taakse. Muilla kerroilla ja suunnitellusti jäin esteiden sisäkurviin ja otin 18-hypyltä persjättönä. Pikkuinen vekki 18-19-välissä, ettei hyppää 19-20 väliä pitkäksi.
Okseri-putki-kohtaa tein myös siten, että menin itse putken suiden puolelle, ohjasin oikeaan päähän, jäin odottamaan ja vein 17-hypyllä takaaleikaten. Kepeiltä piti vekata lähempänä okseria ja pysytellä itse ihan kiinni putken suusta, ettei vie koiraa hyppäämään kauas. Onnistui tälläkin tavalla ihan mainiosti. Tässä piti vain oikeasti malttaa, että koira tulee putkesta, jotta ei ajaudu edelle takaaleikkauksessa. Yllättävän vaikeaa oli totella odottelukäskyä, kun jalat ihan väkisin liikkui eteenpäin, Raunon ääni kuului taustalla: "Odota. Odota. Odota!" - ja jalat vain vei eteenpäin... Ei silti ongelmaa onnistumisessa, vaan joskus on vain niin vaikeaa itse pysähtyä ja odottaa koiraa.
Esteet 1-5
Radan huippukohdasta alkuun palaten....
Alku tuntui sujuvammalta esteiden ulkopuolelta ohjattuna (3-aita takaakierrolla ja keinu vasemmalta). Sainkin hyvin ohjattua Ursan 1-hypyn yli siten, että itse olin 2-hypyn kohdalla ja otin askeleen eteenpäin ja ohjasin liikkeellä ykkösen yli, siellä vastaan kakkonen ja esteiden lähellä pysyen takaakiertoon (ettei koira hyppää kakkosella liian etäälle, vaan pysyy tiukalla kurvilla). Tällä puolella ohjaten, myös 5-putkeen vienti oli jotenkin sujuva ja looginen.
Kokeilin alun myös esteiden sisäpuolella ohjaten, periaate samanlainen (eli ohjaus alkoi 2-hypyn riman tai jopa kauemman siivekkeen kohdalta). Tämä puoli oli vaikeampi Ursalle (ja minulle....), tätä piti helpottaa siten, että itse "kurotin" ohjaavaa kättä ja katsetta, että Ursa näki riman yli. Ykkösen yli, kakkoselle ja ennen 2-hypyn ponnistusta jo vastakkainen käsi, jotta tulee välistä tiukalla ja siitä kolmosen yli ja keinulle. Keinuosuus tai pikemminkin siltä putkeen vienti oli tältä puolelta vaikeampaa. Ursa ei osaa suorittaa keinua kovin itsenäisesti (vissiinkin treenin paikka ;) ) ja koska itse olin niin lähellä Ursaa ja väärä putken pää myös, niin Ursahan sujahti väärästä päästä, vaikka otin vastakkaista kättä kääntämään. Leena ja Ansa tekivät valssin keinun päähän. Sekin olisi ehkä varteenotettavampi vaihtoehto, kuin vastakkaisella kädellä vetäminen. Kyllähän Ursa putkiin hakee. Täytyy namilla opettaa Ursaa menemään ihan keinun päähän saakka.
Otettiin vielä namikippo avuksi, Ursa etesi sille ja itse sain mahdollisuuden siirtyä oikean putken pään kohdille selin, Ursalle kutsu tykö ja oikean putken suun kohdalla koiran puoleinen käsi "imaisee" koiran puitkeen.
Omin vaihtoehto oli ehdottomasti se ykkösvaihtoehto (Onneksi tunnen miten Ursa ja minä tiiminä toimimme, jotta tämän ykköseksi alunperin valitsinkin. Meille toimii yksinkertaiset vaihtoehdot, jossa ei tarvitse kääntyillä tai vetää koiraa rintamasuuntaa kohti, se jarruttaa Ursaa aina enemmän.).
Esteet 6-7 ja 8-12
Putken jälkeen menin 6-7 hyppyjen väliin perjätöllä. Pitää muistaa se mikä meinasi kokoajan unohtua, vastakkainen käsi jo ajoissa esille ennakoimaan koiralle tiukkaa käännöstä seuraavalla hypyllä. Ennakoivuus!
Ensimmäinen yrittämä piti sisällään käännön 9-putkeen, koira siis pysyi kokoajan vasemmalla puolella, kun Ursa irtosi putkeen niin itse pinkaisin suorinta reittiä hyppyjen vasenta puolta 12-hypylle ajatuksena päällejuoksu. Taakse ei saanut vilkuilla kuin vasta 11- ja 12-hyppyjen välissä. Tällä yrittämällä Ursa tuli 10-hypyn ohi, oma liike veti siis tässä liikaa vasemmalle. Naureskeltiinkin, että miten tiesin, että Ursa tuli ohi, kun taakse ei saanut katsoa... Juu-u, se on yllättävän vaikeaa olla vilkuilematta, vaikka käsketään... ;)
Paremmin onnistui, kun valssasin 8-hypyltä 9-putkeen (sain siis metrin verran etumatkaa oikealle) ja lähdin siitä tuplapersjätölle, kropan kääntö ja ohjauspuolen vaihto 10-hypyn ja 11-hypyn siivekkeen kohdalla - ja taakse ei vilkuilla! ;) Tämä kohta onnistui hienosti persjätöillä (tuli ihan mieleen parin viikon takaiset treenit Vänen ja Kaitsun kanssa, kun Ursan kanssa onnistuttiin triplapersjätöillä putkeen upean sujuvasti), mutta vielä hakisin varmuutta omaan liikkumiseeni.
Radan lopun kepeiltä 20-hypylle kävinkin jo läpi selostuksen alussa. Kaikkiaan koulutuksesta jäi oikein oikein hyvä ja onnistunut mieli. Rauno kehui, että Ursasta löytyy vauhtia ja selkeästihän se kiihdyttää kunnon menoon siinä vaiheessa, kun itse ohjaan varmasti ja näennäisellä riskillä. Ursa on ihan huippuotus!
Kiitos Rauno ja treenikaverit!
lauantai 12. kesäkuuta 2010
Persjättöjä Akin kurssilla.
AGIKURSSI KÖHNIÖLLÄ 11.6.2010
kouluttaja Aki Korhonen
Eilen perjantaina oltiin JATin järjestämällä, ensisijaisesti KILPA-ryhmälle suunnatulla agikurssilla Köhniön urheilukentällä, kouluttajana Aki Korhonen LAUKAsta. Pilvi-tihku-sateisessa säässä reenailtiin hyppyradalla. Ollaan joskus aikaisemmin, puolisentoista vuotta sitten, osallistuttu Ursan kanssa Akin kurssille Viherlandialla ja siitä jäi mieleen varsin positiivis-sävytteiset tuntumat. Aki koulii rauhallisesti ja asiallisesti, eikä aliarvosta ketään, vaan paneutuu koulutettaviin rodusta tai aikaisemmista taidoista riippumatta.
Rata oli suht simppeli, toki siellä oli vaikeitakin paikkoja joukossa, mutta ainakin itse tykkäsin siitä, että radalla pääsi myös onnistumaan, eikä se ollut vain ja ainoastaan tiukkaa pyöritystä. Tämän päivän ahaa-elämys liittyi meidän osalta taasen persjättöihin (joita vissiin pitäisi kutsua virallisemmin sokkoleikkauksiksi tai tuttavallisemmin sokkareiksi). Olen nyt tämän kevään/kesän aikana ottanut repertuaariin pesjätöt (ks. blogiteksti Reippaat KILPA-treenit.) ja huomannut, että ne oikeasti toimii meillä. Paitsi, että olen treeneissä ruvennut viljelemään perjättöjä, olen jo useassa kisassakin uskaltautunut lähteä persjätöille Ursan kanssa - onnistunein ja vauhdikkain lopputuloksin. :)
Tällä radalla persjättöjä viljelin kohtiin 3-4, 13-14 ja 17-18 (jossa kohdassa kyllä valssikin toimii oikein hyvin). Tietysti erityisesti nuo kaksi ensin mainittua paikkaa on itselle automaattisia valssin paikkoja, mutta huomasimpa Akin ohjeistuksessa, että persjättö toimii tällaisissa tiukoissakin kääntöpaikoissa oikein loistavasti. Oppiipa tässä pikkuhiljaa näkemään miten ja millaisissa paikoissa persjättöjä voi käyttää. Jokatapauksessa kyseessä on ohjaus, joka sopii meille ja jonka treenaamista olen pelännyt vähän turhan kauan. Aika lienee sen osalta tälle vuodelle 2010 kypsä ja varmaan ennen vuoden loppumista harjaannutaan tässä vielä lisää.
Muutamia muistamisen paikkoja. 3-4 persjättö, jo kakkoshypyllä voi kropan kääntää selin koiraan ja ottaa ohjaavaksi kädeksi oikean käden. Tämä tuntui aluksi aika hurjalta, mutta loppujen lopuksi, kun ohjaajan liike ja jalat suuntaavat kokoajan eteenpän, ei koiralle tullut yhtään epäselväksi se, että hyppy kolme mennään takaa, eikä tulla ohjaajan luokse hyppyjen välistä, kuten alkujaan oletin käyvän. Onpa silti sellainen paikka, etten tiedä olisinko kisoissa äkkiseltään valinnut kyseisenlaista ohjausta, mutta toimihan tuo.
Malttia odottaa koiraa silloin, kun se on tulossa 5-putkesta ja se pitää saada 6-hypyn taakse. 7-hypylle taas pitää antaa koiralle hyvin tilaa, ettei omalla kropallaan työnnä koiraa takaakiertoon. Koira kiertää siivekkeen ulkokautta. Toinen ohjaustapa, joka tuntui suhtkoht omalta, mutta joka jäi kokeilematta oli se, että koira 6-hypyn takaakiertoon, persjättö ja oma kroppa suuntaa 6- ja 7-hyppyjen siivekkeiden väliin, koira oikealla kädellä yli ja vasemmalla vastaan, matka jatkuu. Tässä ohjauksessa koira hyppää automaattisesti optimaalisemmasta kulmasta hypylle 9 kohti putkea 10. Tuossa siivekkeen ulkokautta kierrättämistyylissä koira pitää saada 9-hypyllä hyppäämään jo kohti putkea. Tähän kohti sylivekki (jota termiä Aki ei käyttänyt, mutta jonka ohjauksen tajusin juuri sylivekiksi, kun mietin miten asian ilmaisen) eli mennään itse 9-hypyn suoritussuuntapuolelle ja omalla kropalla tönästään koira vekkaamaan oikein hypylle. Tästä oma liike jatkuu peruuttamalla pois ja koira esimerkiksi valssilla putkeen.
Ohjaaja pinkoo putken ulkokautta, 11-hypyllä toimi meillä kaikkein parhaiten saksalainen ja tämän rataantutustumisessa myös omakseni ajattelin (eli jos olisi kisatilanne, käyttäisin saksalaista), mutta testattiin myös tätä kohtaa persjättömäisin tavoin. Termistö aiheutti kiistaa, Aki käytti termiä japanilainen, joka meidän treenaajien mieleen näytti enemmänkin pakkopersjätöltä tai pakkosokkarilta, japanilaiseksi ollaan opittu ihan toisenlainen kuvio (tämä on tämän termiviidakon kääntöpuoli, kun mitään yhtenäistä ei kuitenkaan ole, itäsuomalaiset (Vitikainen) on opettanut oman tapansa (joka on valunut JATtilaisille) ja eteläsuomalaiset omansa (joka oli Akilla tiedossa), nooo, mitäpä tuosta...). Jokatapauksessa koira putkesta oikeaan käteen, hypyn kohdalla vaihto selän takaa vasempaan käteen, jolla koira hypystä yli. Vauhdissa, radan yhteydessä toimi hienosti, mutta yksittäisenä juttuna, kun miettimällä mietin, ei meinannut onnistua millään, tahdoin kokoajan olla liian ajoissa, jolloin Ursa hyppäsi 11-hypyn loogisesti suoraan tai vastaavasti ampaisi putkesta suoraan toiseen putkeen, jos kroppa jäi auki sinne suuntaan ja välimatkaa koiraan oli liikaa. Malttia ottaa koira putken suulta mukaan, hallittu kuljetus ja käden vaihto hypyn kohdalla/jälkeen.
Tämä kohta 11-14 oli varmaankin radan vaikein kohta, ihmeellistä pyöritystä sinne tänne. Parhaiten onnistui yhdistelmällä: 11, saksalainen - 12, siivekkeen ympäri pyöritys & selän takaa oikeaan käteen (jaakotus) - 13, siivekken takaa kierrätys & persjättö & kevyt vekkaus - 14, hyppy kohti keppejä. Tiukkana näissä pyörityksissä saa olla, että koira pysyy hallussa, ei sinkoa minnekään tai toisaalta jää selän taakse ja pääse yllättämään sillä, että ohjautuisi esteille vääristä suunnista. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että tajusin jotain 12-hypyllä. Kun menee itse suoritussuuntapuolelle, pystyy omalla kropallaan ohjaamaan koiran hyppylinjan oikein kohti 13-hyppyä.
Loppuosa radasta olikin vauhdikasta kiitämistä ilman ihmeellisyyksiä. Persjättö toimi meillä kohdassa 17-18, joskin tehtiin tätä myös valssilla ja sekin kävi meille hyvin. Pitää vain ajatella väkisin noita persjättöjä joka kohtaan, että tulee tietoisesti treenattua niitä (valsseja tulee tahtomattaankin väännettyä muutenkin). Koska Ursa ei ole kovin irtoava tapaus, se piti saattaa aika pitkälle 22-hypyllä. Tässä kohdassa ei oletuksesta huolimatta tullut kuitenkaan liian kiire, vaan kerkesin ohjaamaan suoran putken jälkeisen hypyn hyvin, kunhan pistelin töppöstä toisen eteen. Koira kuitenkin käy aika kaukana 22-hypyn kohdalla suhteessa ohjaajan linjaan.
24:lle suunnittelin alunperin valssin, jolla ohjaten putkeen. Tämä meni vauhdin kanssa kuitenkin pitkäksi ja vähän kököksi. Akin ohjein otettiin tämä kohta jaakotuksella - sehän toimi! Pitää vain muistaa, että oma liike ei kohdistu jaakotuksessa putken suuntaisesti vaan kohtisuoraan takaisinpäin, samaan suuntaan suoran putken kanssa. Jos tässä kohti oma napa rupeaa näyttää 25-putken suuta kohti, ampaisee koira helposti väärään päähän putkea. Toimi kyllä kaikilla kerroilla meillä, eikä Ursa ampuillut vääriin päihin. Pikkuisen arveluttavaa kyllä oli ja taasen oli sellainen ohjaustyyli, etten tiedä josko olisin kisoissa moiselle uskaltanut lähteä, pysytellyt todennäköisesti siinä (näennäisesti?) turvallisemmassa valssiratkaisussa. Kiva kuitenkin hoksata, että uudet jutut toimii, josko joskus uskaltautuisi viljelemään niitä kisoissakin (ja jos tosiaan aion saada sitä nopeuttamme viilattua aina vain, niin pakkohan se on ryhtyä näille "riskiohjauksille" kisoissakin).
26-28 ihan simppelisti koiraa vasemmalla puolella ohjaten. 27 hypyllä annettava tilaa koiralle, että se mahtuu suorituslinjalle kohti 28-hyppyä. Tehtiin tämä myös whiskyleikkauksella. Osin olin tätä ajatellut rataantutustumisessakin, muttei ollut meidän osalla se ykkösvaihtoehto. Akin pyynnöstä tehtiin myös whiskyllä ja hyvinhän se niinkin toimi - mikäpä ei Ursan kanssa toimisi! :D (Ursa on kyllä siitä upea, että se ohjautuu ihan kaikenlaisilla ohjauksilla epäröimättä. Sille tuntuu toimivan melkein mikä vain, mitä vain keksitään kokeilla. Mahtava juttu!)
Pidettiin säätöjen jälkeen taukoa. Erityisesti kun oltiin viilattu hyppyä 11 sen pakkosokkarin kanssa. Muut ryhmässämme suoriutuivat vuoroistaan, jonka jälkeen otettiin vielä Ursan kanssa koko rata. Kokeilin kakkos-session alkuun 11-hyppyä saksalaisella ja koska se toimi mainiosti, niin päätin iskeä sen kokoradan ratasuoritukseemme.
Käskytin Ursan istumaan lähtöön jä päätin: "Nyt tehdään 0-rata." - ja niin myös tehtiin. :D Hieno rata kaikkinensa, oma flunssan jälkimaininki sekä ylipitkä rata, jossa käytössä meille vieraampia juttuja veroitti pienen osansa draivista, siitä raivosta millä tiedän kykenevämme suorittamaan rataa, mutta ilman valittamista silti maalissa. Upeasti suoritettiin ja Ursa eteni todella innokkaasti, kuuliaisesti ja sujuvasti rataa. Oli neiti Uu-Uu palkkansa ansainnut.
Nostan korkealle sellaiset kommentit mitä sain radan päätteeksi taitavilta ja arvostamiltani kouluttajilta sekä ohjaajilta Päivikki ja Tanja, jotka ylistivät viimeisen ratasuorituksemme olleen oikein hyvän ja sujuvan, sellaisen, etten missään vaiheessa ollut koiran tiellä vaan aina oikeassa paikassa ja ohjaamassa oikeaan suuntaan. Kiva juttu. Eipä itselläkään kieltämättä radalla ollut yhtään räpiköinti- ja säätämisolotila. Loistavaa Ursa!!! :D
kouluttaja Aki Korhonen
Eilen perjantaina oltiin JATin järjestämällä, ensisijaisesti KILPA-ryhmälle suunnatulla agikurssilla Köhniön urheilukentällä, kouluttajana Aki Korhonen LAUKAsta. Pilvi-tihku-sateisessa säässä reenailtiin hyppyradalla. Ollaan joskus aikaisemmin, puolisentoista vuotta sitten, osallistuttu Ursan kanssa Akin kurssille Viherlandialla ja siitä jäi mieleen varsin positiivis-sävytteiset tuntumat. Aki koulii rauhallisesti ja asiallisesti, eikä aliarvosta ketään, vaan paneutuu koulutettaviin rodusta tai aikaisemmista taidoista riippumatta.
Rata oli suht simppeli, toki siellä oli vaikeitakin paikkoja joukossa, mutta ainakin itse tykkäsin siitä, että radalla pääsi myös onnistumaan, eikä se ollut vain ja ainoastaan tiukkaa pyöritystä. Tämän päivän ahaa-elämys liittyi meidän osalta taasen persjättöihin (joita vissiin pitäisi kutsua virallisemmin sokkoleikkauksiksi tai tuttavallisemmin sokkareiksi). Olen nyt tämän kevään/kesän aikana ottanut repertuaariin pesjätöt (ks. blogiteksti Reippaat KILPA-treenit.) ja huomannut, että ne oikeasti toimii meillä. Paitsi, että olen treeneissä ruvennut viljelemään perjättöjä, olen jo useassa kisassakin uskaltautunut lähteä persjätöille Ursan kanssa - onnistunein ja vauhdikkain lopputuloksin. :)
Tällä radalla persjättöjä viljelin kohtiin 3-4, 13-14 ja 17-18 (jossa kohdassa kyllä valssikin toimii oikein hyvin). Tietysti erityisesti nuo kaksi ensin mainittua paikkaa on itselle automaattisia valssin paikkoja, mutta huomasimpa Akin ohjeistuksessa, että persjättö toimii tällaisissa tiukoissakin kääntöpaikoissa oikein loistavasti. Oppiipa tässä pikkuhiljaa näkemään miten ja millaisissa paikoissa persjättöjä voi käyttää. Jokatapauksessa kyseessä on ohjaus, joka sopii meille ja jonka treenaamista olen pelännyt vähän turhan kauan. Aika lienee sen osalta tälle vuodelle 2010 kypsä ja varmaan ennen vuoden loppumista harjaannutaan tässä vielä lisää.
Muutamia muistamisen paikkoja. 3-4 persjättö, jo kakkoshypyllä voi kropan kääntää selin koiraan ja ottaa ohjaavaksi kädeksi oikean käden. Tämä tuntui aluksi aika hurjalta, mutta loppujen lopuksi, kun ohjaajan liike ja jalat suuntaavat kokoajan eteenpän, ei koiralle tullut yhtään epäselväksi se, että hyppy kolme mennään takaa, eikä tulla ohjaajan luokse hyppyjen välistä, kuten alkujaan oletin käyvän. Onpa silti sellainen paikka, etten tiedä olisinko kisoissa äkkiseltään valinnut kyseisenlaista ohjausta, mutta toimihan tuo.
Malttia odottaa koiraa silloin, kun se on tulossa 5-putkesta ja se pitää saada 6-hypyn taakse. 7-hypylle taas pitää antaa koiralle hyvin tilaa, ettei omalla kropallaan työnnä koiraa takaakiertoon. Koira kiertää siivekkeen ulkokautta. Toinen ohjaustapa, joka tuntui suhtkoht omalta, mutta joka jäi kokeilematta oli se, että koira 6-hypyn takaakiertoon, persjättö ja oma kroppa suuntaa 6- ja 7-hyppyjen siivekkeiden väliin, koira oikealla kädellä yli ja vasemmalla vastaan, matka jatkuu. Tässä ohjauksessa koira hyppää automaattisesti optimaalisemmasta kulmasta hypylle 9 kohti putkea 10. Tuossa siivekkeen ulkokautta kierrättämistyylissä koira pitää saada 9-hypyllä hyppäämään jo kohti putkea. Tähän kohti sylivekki (jota termiä Aki ei käyttänyt, mutta jonka ohjauksen tajusin juuri sylivekiksi, kun mietin miten asian ilmaisen) eli mennään itse 9-hypyn suoritussuuntapuolelle ja omalla kropalla tönästään koira vekkaamaan oikein hypylle. Tästä oma liike jatkuu peruuttamalla pois ja koira esimerkiksi valssilla putkeen.
Ohjaaja pinkoo putken ulkokautta, 11-hypyllä toimi meillä kaikkein parhaiten saksalainen ja tämän rataantutustumisessa myös omakseni ajattelin (eli jos olisi kisatilanne, käyttäisin saksalaista), mutta testattiin myös tätä kohtaa persjättömäisin tavoin. Termistö aiheutti kiistaa, Aki käytti termiä japanilainen, joka meidän treenaajien mieleen näytti enemmänkin pakkopersjätöltä tai pakkosokkarilta, japanilaiseksi ollaan opittu ihan toisenlainen kuvio (tämä on tämän termiviidakon kääntöpuoli, kun mitään yhtenäistä ei kuitenkaan ole, itäsuomalaiset (Vitikainen) on opettanut oman tapansa (joka on valunut JATtilaisille) ja eteläsuomalaiset omansa (joka oli Akilla tiedossa), nooo, mitäpä tuosta...). Jokatapauksessa koira putkesta oikeaan käteen, hypyn kohdalla vaihto selän takaa vasempaan käteen, jolla koira hypystä yli. Vauhdissa, radan yhteydessä toimi hienosti, mutta yksittäisenä juttuna, kun miettimällä mietin, ei meinannut onnistua millään, tahdoin kokoajan olla liian ajoissa, jolloin Ursa hyppäsi 11-hypyn loogisesti suoraan tai vastaavasti ampaisi putkesta suoraan toiseen putkeen, jos kroppa jäi auki sinne suuntaan ja välimatkaa koiraan oli liikaa. Malttia ottaa koira putken suulta mukaan, hallittu kuljetus ja käden vaihto hypyn kohdalla/jälkeen.
Tämä kohta 11-14 oli varmaankin radan vaikein kohta, ihmeellistä pyöritystä sinne tänne. Parhaiten onnistui yhdistelmällä: 11, saksalainen - 12, siivekkeen ympäri pyöritys & selän takaa oikeaan käteen (jaakotus) - 13, siivekken takaa kierrätys & persjättö & kevyt vekkaus - 14, hyppy kohti keppejä. Tiukkana näissä pyörityksissä saa olla, että koira pysyy hallussa, ei sinkoa minnekään tai toisaalta jää selän taakse ja pääse yllättämään sillä, että ohjautuisi esteille vääristä suunnista. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että tajusin jotain 12-hypyllä. Kun menee itse suoritussuuntapuolelle, pystyy omalla kropallaan ohjaamaan koiran hyppylinjan oikein kohti 13-hyppyä.
Loppuosa radasta olikin vauhdikasta kiitämistä ilman ihmeellisyyksiä. Persjättö toimi meillä kohdassa 17-18, joskin tehtiin tätä myös valssilla ja sekin kävi meille hyvin. Pitää vain ajatella väkisin noita persjättöjä joka kohtaan, että tulee tietoisesti treenattua niitä (valsseja tulee tahtomattaankin väännettyä muutenkin). Koska Ursa ei ole kovin irtoava tapaus, se piti saattaa aika pitkälle 22-hypyllä. Tässä kohdassa ei oletuksesta huolimatta tullut kuitenkaan liian kiire, vaan kerkesin ohjaamaan suoran putken jälkeisen hypyn hyvin, kunhan pistelin töppöstä toisen eteen. Koira kuitenkin käy aika kaukana 22-hypyn kohdalla suhteessa ohjaajan linjaan.
24:lle suunnittelin alunperin valssin, jolla ohjaten putkeen. Tämä meni vauhdin kanssa kuitenkin pitkäksi ja vähän kököksi. Akin ohjein otettiin tämä kohta jaakotuksella - sehän toimi! Pitää vain muistaa, että oma liike ei kohdistu jaakotuksessa putken suuntaisesti vaan kohtisuoraan takaisinpäin, samaan suuntaan suoran putken kanssa. Jos tässä kohti oma napa rupeaa näyttää 25-putken suuta kohti, ampaisee koira helposti väärään päähän putkea. Toimi kyllä kaikilla kerroilla meillä, eikä Ursa ampuillut vääriin päihin. Pikkuisen arveluttavaa kyllä oli ja taasen oli sellainen ohjaustyyli, etten tiedä josko olisin kisoissa moiselle uskaltanut lähteä, pysytellyt todennäköisesti siinä (näennäisesti?) turvallisemmassa valssiratkaisussa. Kiva kuitenkin hoksata, että uudet jutut toimii, josko joskus uskaltautuisi viljelemään niitä kisoissakin (ja jos tosiaan aion saada sitä nopeuttamme viilattua aina vain, niin pakkohan se on ryhtyä näille "riskiohjauksille" kisoissakin).
26-28 ihan simppelisti koiraa vasemmalla puolella ohjaten. 27 hypyllä annettava tilaa koiralle, että se mahtuu suorituslinjalle kohti 28-hyppyä. Tehtiin tämä myös whiskyleikkauksella. Osin olin tätä ajatellut rataantutustumisessakin, muttei ollut meidän osalla se ykkösvaihtoehto. Akin pyynnöstä tehtiin myös whiskyllä ja hyvinhän se niinkin toimi - mikäpä ei Ursan kanssa toimisi! :D (Ursa on kyllä siitä upea, että se ohjautuu ihan kaikenlaisilla ohjauksilla epäröimättä. Sille tuntuu toimivan melkein mikä vain, mitä vain keksitään kokeilla. Mahtava juttu!)
Pidettiin säätöjen jälkeen taukoa. Erityisesti kun oltiin viilattu hyppyä 11 sen pakkosokkarin kanssa. Muut ryhmässämme suoriutuivat vuoroistaan, jonka jälkeen otettiin vielä Ursan kanssa koko rata. Kokeilin kakkos-session alkuun 11-hyppyä saksalaisella ja koska se toimi mainiosti, niin päätin iskeä sen kokoradan ratasuoritukseemme.
Käskytin Ursan istumaan lähtöön jä päätin: "Nyt tehdään 0-rata." - ja niin myös tehtiin. :D Hieno rata kaikkinensa, oma flunssan jälkimaininki sekä ylipitkä rata, jossa käytössä meille vieraampia juttuja veroitti pienen osansa draivista, siitä raivosta millä tiedän kykenevämme suorittamaan rataa, mutta ilman valittamista silti maalissa. Upeasti suoritettiin ja Ursa eteni todella innokkaasti, kuuliaisesti ja sujuvasti rataa. Oli neiti Uu-Uu palkkansa ansainnut.
Nostan korkealle sellaiset kommentit mitä sain radan päätteeksi taitavilta ja arvostamiltani kouluttajilta sekä ohjaajilta Päivikki ja Tanja, jotka ylistivät viimeisen ratasuorituksemme olleen oikein hyvän ja sujuvan, sellaisen, etten missään vaiheessa ollut koiran tiellä vaan aina oikeassa paikassa ja ohjaamassa oikeaan suuntaan. Kiva juttu. Eipä itselläkään kieltämättä radalla ollut yhtään räpiköinti- ja säätämisolotila. Loistavaa Ursa!!! :D
maanantai 1. maaliskuuta 2010
Virran Raunon koulutuksessa.
URSA - AGILITYKURSSI PIEKSÄMÄELLÄ 28.2.2010
kouluttaja: Rauno Virta
Oltiin eilen Pieksämäellä Hau-Hau-hallissa treenaamassa. Taasen tultiin tyytyväisyyttä puhkuen takaisin, Virran Rauno onnistui koutsaamaan taas huippufiilistä. Tykkäsin jälleen kovasti kovasti.
Viime kerran treeneistä Längelmäen Kana-Areenalla kirjoitin näin (kennel Omituinen blogi): "Agilitysyksyn 2009 kuitenkin pelasti ehdottomasti Virran Raunon agilitykurssi Längelmäellä marraskuun lopussa. Raunolta tuli hienoja kommentteja, se potki rauhallisella, kannustavalla ja asiallisella, koirakon huomioon ottavalla tavalla parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Ursa painalsi häntä putkella ja kimeä haukku raikaen pitkin hallia, vauhtia oli aivan eri lailla mitä olen tottunut - pisti vipinää omiinkin kinttuihin. Tähän päästiin niinkin yksinkertaisella neuvolla, kuin että annan Ursalle vastuuta. Ursa osaa valtavasti asioita, se on taitava ja lukee hyvin ohjauksia, ihan turhaan jään varmistelemaan, ikäänkuin seuraamaan päältä, että Ursa tekee pyydetyn. Käsky ja näyttö koiralle ja sen jälkeen itse irti tilanteesta edeten näyttämään jo uusia tilanteita radalla. Längelmäellä meno ei ollut ollenkaan totuttua, sitä että edetään Ursan kanssa samaan tahtiin ja kerkeän jokaiseen tilanteeseen varmasti, lopputuloksena varma tasainen, nätti suoritus. Liitämisessä oli liidon makua, meillä molemmilla oli Kivaa! ;)"
Eilinen rata oli varsin kiva, siinä oli haastavia paikkoja, mutta pääosin ei mennyt liian tekniseksi säheröpyörittämiseksi. Treenien rakenne oli se, että tutustuttiin rataan, jonka jälkeen jokainen suoritti radan ikäänkuin kisanomaisesti kertaalleen läpi. Lyhyt keskustelu Raunon kanssa koirakkokohtaisista ongelmakohdista ja seuraava ryhmäläinen radalle. Kun koko neljän poppoo (Ursa, lyhcol Vekku, parson Kipa ja auskel Kettu) oli käynyt kertaalleen radalla, niin käytiin porukalla läpi rata kohta kohdalta, juteltiin ohjausmahdollisuuksista, ongelmakohdista jne. jonka jälkeen kaikilla oli aikaa tutustua vielä vähän rataan ja uusin eväin radalle. Tuntuu varsin toimivalta tavalta, ainakin ero ensimmäisen ja viimeisen suorituksen välillä on huomattava..... ;)
Rauno kouluttajana (ja ohjaajana) pitää punaisena lankana ennakoivaa ohjausta. Koiran pitää tietää estettä paria ennen minne rata seuraavaksi etenee.
Aloitetaanpa radan purku ihan alusta. Ensinnäkin kannattaa jättää koira (maxi) ainakin noin seitsemän metrin päähän ensimmäisestä hypystä, silloin koira kerkeää pääsemään optimivauhtiin ennen kuin kisaradalla kello pyörähtää käyntiin, tälläkin saa jo jonkun kymmenyksen kurottua aikaa. Rata lähti niin, että koira oli just ja just mahdollista jättää sellaiseen kohtaan, että se näki kaikki kolme hyppyä suoralla. Ohjaajan kroppa näyttää jo lähdössä kolmannelle (3A) hypylle, voimakas irroitus (koiran puoleinen jalka ja käsi) kolmoselle, katse ja kädet handlaa koiraa tiukasti siivekkeen takaa kohti 3B-hyppyä, jalat kulkee jo muurin suuntaan (jalkojen liike kertoo koiralle jo ennen 3A hyppyä, että muurille ollaan menossa). Valssi ja käden liikkeellä koira muurin yli, suora linja itsellä vitoshypyn vasemman puoleista siivekettä hohti, hallittu valssi ja koira tipahtaa ihan siivekkeen lähelle ja siitä suora linja kepeille. Helposti sitä valuu liian syvälle valssailemaan, jolloin linja kepeile menee hankalammaksi ja ainakin Ursa pyrki kakkosväliin ekoilla kerroilla.
Itsellä muistamisen paikka nuissa valsseissa - edelleen. :) Toki ollaan tultu kauas väärin ajoitetuista kökkövalsseista ja siitä, kun olen viimeksi sanonut, etten osaa valssata, mutta seuraava juttu meinaa väkisin unohtua, vaikka sen tietääkin. Valssi suuntautuu aina seuraavaa estettä kohti. Helppo sanoa ja ajatella, mutta toteutuksessa on hiomista. Toki sen valssin saan tehtyä ihan nappikohtaan, jos joku sanoo, vaan pitäisi päästä siihen, että itsekin ymmärtäisi sen tehdä oikein, säästyy metrejä - niin ja sitä kallisarvoista aikaa. ;) Ei pidä valua valsseineen liian syvälle tilanteisiin vaan tehdä tiukkaa työtä (vaikka pahaa tekisi...).
Keppien jälkeen pysyteltävä pois koiran linjalta, ihan läheltä hyppyä koira putkeen ja malttia malttia malttia, itsellä oli suunnattomia vaikeuksia vain olla ja odottaa ihan aidosti paikallaan valmiusasemissa, kun Ursa suoritti putkea. Väkisin meinasi jalat ottaa siirtymää seuraavaa hyppyä kohti. Piti oikein keskittyä, suorastaan pakottaa itsensä pysymään paikallaan ja kuroittamaan hypyn yli koira haltuun, ihan läheltä oikeanpuoleista siivekettä (koiran suorituslinjasta katsottuna, kun nenä puikahtaa ulos putkesta). Nätillä kaarteella ja voimakkaalla heitolla koira hypylle ja ripeästi kohti putken toista päätä. Tämä oli meille se radan selkeästi vaikein kohta, mutta saatiin onnistumaan se kyllä Raunon vinkein todella hienosti ja tottakai tuli hieno fiilis. :D Ursa toimii kyllä mielettömän hienosti ja vikkelästi jos itse ohjaan sitä rohkeasti ja ylimääräisiä varmistelematta. Oi kun aina olisi treeneissä joku joka osaisi sanoa oikeat asiat ja potkia positiivisesti rohkeaan ohjaukseen - kaipa sitä alitajuisesti sitten pelkää epäonnistumisia niin, että peliin tulee varmistelua ja yliyrittämistä. Pöh, pöllö pääkoppa!
Ei Ursa millään kerralla puomille painaltanut, mutta itsellä oli vaikeuksia löytää linjaa niin, että puomin nousu ei ole minun tielläni. Liian pitkä vienti putkeen vaatii puomin pään kiertoa ja vastaavasti myöhästymistä seuraavassa tilanteessa. Kun Raunon vinkein sain ohjaukseen rohkeuden, niin Ursahan irtosi mielettömän kauniisti ja mulla jäi jopa ylimääräistä aikaa putken jälkeen. Kyllä siinä kiekaisten tuuletteli hyvää mieltä! :D
13-hypylle rauhoitus, Ursa vastakkaisella kädellä siivekkeen ympäri tiukalla kaarteella ja edelleen rauhoitus puomin nousukontaktille. Vaikka viimeinen kerta oli meille se sujuvin, nopein, kuumin jne. niin Ursa pysähtyi hienosti nousulle ja jatkoi luvalla. Toki voin itseänikin taputtaa selkään, kun sain pidettyä pääni kasassa ja oltua rauhassa, kiirehtimättä tilanteessa. Alastulokontaktin jälkeen valssi (ekakerralla tein takaaleikkauksen puomin ja hypyn väliin, joka toimi myös, joskin oli ehkä hitaampi), lupa hypylle, koiraa vähän haltuun vastakkaisella ja yhdessä suorittaen Aalle. Tähän kohtaan Rauno vinkkasi yhden ohjaustavan, jota täytynee joku kerta kokeilla. Pysytään puomin oikealla puolella, vipataan koira vasemmalla kädellä yli (käsi näyttää jopa oikean siivekkeen oikealle puolelle, hypyn ohi) ja poispäin kääntäen Aalle, ohjaaja ei mene hyppyjen väliin ollenkaan, vaan liikkuu ripeästi kohti Aata, layeröiden väliin jäävän hypyn. Täytyy testata joku kerta, Ursalle kyllä sopii pääosin hyvin nämä yhdessä tehdyt ohjauskuviotkin, joten päädyttiin tuohon valssiratkaisuun radalla.
Lopussa ei mitään ihmeellistä, valssi Aan alastulolla ohjaus hypyn taakse ja renkaalle.
Tosi hyvät treenit kaiken kaikkiaan, Ursa oli todella Upea! Sovelsin Ellun pitämän viettiagin pohjalta ja herättelin Ursan ennen lähtöä kokonaisella nakilla, härnäten saalistusta, joka sitten lensi radan päätteeksi palkaksi. Tämä oli varmasti varsin hyvä ratkaisu, Ursa oli inostuneen iloinen ja täpäkkänä tilanteissa. Väliajoilla, kun juteltiin kuvioista Raunon kanssa, laitoin Ursan paikkamakuuseen ja hämmästyttävän skarppina Ursa makasi, pää korkealla sfinksinä, eikä yhtään nuuskutellut ympäriinsä. Kaikkiaan Ursalla oli ihanteellinen vire päällä tehdä töitä, tuollainen mieliolo pitäisi saada viritettyä kaikkiin treeneihin (ja kisoihinkin).
KIITOS!
kouluttaja: Rauno Virta
Oltiin eilen Pieksämäellä Hau-Hau-hallissa treenaamassa. Taasen tultiin tyytyväisyyttä puhkuen takaisin, Virran Rauno onnistui koutsaamaan taas huippufiilistä. Tykkäsin jälleen kovasti kovasti.
Viime kerran treeneistä Längelmäen Kana-Areenalla kirjoitin näin (kennel Omituinen blogi): "Agilitysyksyn 2009 kuitenkin pelasti ehdottomasti Virran Raunon agilitykurssi Längelmäellä marraskuun lopussa. Raunolta tuli hienoja kommentteja, se potki rauhallisella, kannustavalla ja asiallisella, koirakon huomioon ottavalla tavalla parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Ursa painalsi häntä putkella ja kimeä haukku raikaen pitkin hallia, vauhtia oli aivan eri lailla mitä olen tottunut - pisti vipinää omiinkin kinttuihin. Tähän päästiin niinkin yksinkertaisella neuvolla, kuin että annan Ursalle vastuuta. Ursa osaa valtavasti asioita, se on taitava ja lukee hyvin ohjauksia, ihan turhaan jään varmistelemaan, ikäänkuin seuraamaan päältä, että Ursa tekee pyydetyn. Käsky ja näyttö koiralle ja sen jälkeen itse irti tilanteesta edeten näyttämään jo uusia tilanteita radalla. Längelmäellä meno ei ollut ollenkaan totuttua, sitä että edetään Ursan kanssa samaan tahtiin ja kerkeän jokaiseen tilanteeseen varmasti, lopputuloksena varma tasainen, nätti suoritus. Liitämisessä oli liidon makua, meillä molemmilla oli Kivaa! ;)"
Eilinen rata oli varsin kiva, siinä oli haastavia paikkoja, mutta pääosin ei mennyt liian tekniseksi säheröpyörittämiseksi. Treenien rakenne oli se, että tutustuttiin rataan, jonka jälkeen jokainen suoritti radan ikäänkuin kisanomaisesti kertaalleen läpi. Lyhyt keskustelu Raunon kanssa koirakkokohtaisista ongelmakohdista ja seuraava ryhmäläinen radalle. Kun koko neljän poppoo (Ursa, lyhcol Vekku, parson Kipa ja auskel Kettu) oli käynyt kertaalleen radalla, niin käytiin porukalla läpi rata kohta kohdalta, juteltiin ohjausmahdollisuuksista, ongelmakohdista jne. jonka jälkeen kaikilla oli aikaa tutustua vielä vähän rataan ja uusin eväin radalle. Tuntuu varsin toimivalta tavalta, ainakin ero ensimmäisen ja viimeisen suorituksen välillä on huomattava..... ;)
Rauno kouluttajana (ja ohjaajana) pitää punaisena lankana ennakoivaa ohjausta. Koiran pitää tietää estettä paria ennen minne rata seuraavaksi etenee.
Aloitetaanpa radan purku ihan alusta. Ensinnäkin kannattaa jättää koira (maxi) ainakin noin seitsemän metrin päähän ensimmäisestä hypystä, silloin koira kerkeää pääsemään optimivauhtiin ennen kuin kisaradalla kello pyörähtää käyntiin, tälläkin saa jo jonkun kymmenyksen kurottua aikaa. Rata lähti niin, että koira oli just ja just mahdollista jättää sellaiseen kohtaan, että se näki kaikki kolme hyppyä suoralla. Ohjaajan kroppa näyttää jo lähdössä kolmannelle (3A) hypylle, voimakas irroitus (koiran puoleinen jalka ja käsi) kolmoselle, katse ja kädet handlaa koiraa tiukasti siivekkeen takaa kohti 3B-hyppyä, jalat kulkee jo muurin suuntaan (jalkojen liike kertoo koiralle jo ennen 3A hyppyä, että muurille ollaan menossa). Valssi ja käden liikkeellä koira muurin yli, suora linja itsellä vitoshypyn vasemman puoleista siivekettä hohti, hallittu valssi ja koira tipahtaa ihan siivekkeen lähelle ja siitä suora linja kepeille. Helposti sitä valuu liian syvälle valssailemaan, jolloin linja kepeile menee hankalammaksi ja ainakin Ursa pyrki kakkosväliin ekoilla kerroilla.
Itsellä muistamisen paikka nuissa valsseissa - edelleen. :) Toki ollaan tultu kauas väärin ajoitetuista kökkövalsseista ja siitä, kun olen viimeksi sanonut, etten osaa valssata, mutta seuraava juttu meinaa väkisin unohtua, vaikka sen tietääkin. Valssi suuntautuu aina seuraavaa estettä kohti. Helppo sanoa ja ajatella, mutta toteutuksessa on hiomista. Toki sen valssin saan tehtyä ihan nappikohtaan, jos joku sanoo, vaan pitäisi päästä siihen, että itsekin ymmärtäisi sen tehdä oikein, säästyy metrejä - niin ja sitä kallisarvoista aikaa. ;) Ei pidä valua valsseineen liian syvälle tilanteisiin vaan tehdä tiukkaa työtä (vaikka pahaa tekisi...).
Keppien jälkeen pysyteltävä pois koiran linjalta, ihan läheltä hyppyä koira putkeen ja malttia malttia malttia, itsellä oli suunnattomia vaikeuksia vain olla ja odottaa ihan aidosti paikallaan valmiusasemissa, kun Ursa suoritti putkea. Väkisin meinasi jalat ottaa siirtymää seuraavaa hyppyä kohti. Piti oikein keskittyä, suorastaan pakottaa itsensä pysymään paikallaan ja kuroittamaan hypyn yli koira haltuun, ihan läheltä oikeanpuoleista siivekettä (koiran suorituslinjasta katsottuna, kun nenä puikahtaa ulos putkesta). Nätillä kaarteella ja voimakkaalla heitolla koira hypylle ja ripeästi kohti putken toista päätä. Tämä oli meille se radan selkeästi vaikein kohta, mutta saatiin onnistumaan se kyllä Raunon vinkein todella hienosti ja tottakai tuli hieno fiilis. :D Ursa toimii kyllä mielettömän hienosti ja vikkelästi jos itse ohjaan sitä rohkeasti ja ylimääräisiä varmistelematta. Oi kun aina olisi treeneissä joku joka osaisi sanoa oikeat asiat ja potkia positiivisesti rohkeaan ohjaukseen - kaipa sitä alitajuisesti sitten pelkää epäonnistumisia niin, että peliin tulee varmistelua ja yliyrittämistä. Pöh, pöllö pääkoppa!
Ei Ursa millään kerralla puomille painaltanut, mutta itsellä oli vaikeuksia löytää linjaa niin, että puomin nousu ei ole minun tielläni. Liian pitkä vienti putkeen vaatii puomin pään kiertoa ja vastaavasti myöhästymistä seuraavassa tilanteessa. Kun Raunon vinkein sain ohjaukseen rohkeuden, niin Ursahan irtosi mielettömän kauniisti ja mulla jäi jopa ylimääräistä aikaa putken jälkeen. Kyllä siinä kiekaisten tuuletteli hyvää mieltä! :D
13-hypylle rauhoitus, Ursa vastakkaisella kädellä siivekkeen ympäri tiukalla kaarteella ja edelleen rauhoitus puomin nousukontaktille. Vaikka viimeinen kerta oli meille se sujuvin, nopein, kuumin jne. niin Ursa pysähtyi hienosti nousulle ja jatkoi luvalla. Toki voin itseänikin taputtaa selkään, kun sain pidettyä pääni kasassa ja oltua rauhassa, kiirehtimättä tilanteessa. Alastulokontaktin jälkeen valssi (ekakerralla tein takaaleikkauksen puomin ja hypyn väliin, joka toimi myös, joskin oli ehkä hitaampi), lupa hypylle, koiraa vähän haltuun vastakkaisella ja yhdessä suorittaen Aalle. Tähän kohtaan Rauno vinkkasi yhden ohjaustavan, jota täytynee joku kerta kokeilla. Pysytään puomin oikealla puolella, vipataan koira vasemmalla kädellä yli (käsi näyttää jopa oikean siivekkeen oikealle puolelle, hypyn ohi) ja poispäin kääntäen Aalle, ohjaaja ei mene hyppyjen väliin ollenkaan, vaan liikkuu ripeästi kohti Aata, layeröiden väliin jäävän hypyn. Täytyy testata joku kerta, Ursalle kyllä sopii pääosin hyvin nämä yhdessä tehdyt ohjauskuviotkin, joten päädyttiin tuohon valssiratkaisuun radalla.
Lopussa ei mitään ihmeellistä, valssi Aan alastulolla ohjaus hypyn taakse ja renkaalle.
Tosi hyvät treenit kaiken kaikkiaan, Ursa oli todella Upea! Sovelsin Ellun pitämän viettiagin pohjalta ja herättelin Ursan ennen lähtöä kokonaisella nakilla, härnäten saalistusta, joka sitten lensi radan päätteeksi palkaksi. Tämä oli varmasti varsin hyvä ratkaisu, Ursa oli inostuneen iloinen ja täpäkkänä tilanteissa. Väliajoilla, kun juteltiin kuvioista Raunon kanssa, laitoin Ursan paikkamakuuseen ja hämmästyttävän skarppina Ursa makasi, pää korkealla sfinksinä, eikä yhtään nuuskutellut ympäriinsä. Kaikkiaan Ursalla oli ihanteellinen vire päällä tehdä töitä, tuollainen mieliolo pitäisi saada viritettyä kaikkiin treeneihin (ja kisoihinkin).
KIITOS!
sunnuntai 29. kesäkuuta 2008
Anja Lehtiö II
ANJA LEHTIÖN VIIKOLOPPUKURSSI
Jyväskylä, 29.6.2008
Tämäkin päivä oli erittäin erittäin onnistunut. :D Anja todella osaa hommansa, hän on positiivinen, kouluttamiseen paneutuva, kovaääninen ja helposti lähestyttävä. Vetäjäainekset siis ihan kohdillaan.
KISANOMAINEN TREENI
Tänään oli rakennettu rata, joka suoritettiin kisanomaisesti. Mukana pilli lähdön merkiksi ja ratasuoritukset kellotettiin. Samalle radalle oli kolme yritystä. Yllättävää kyllä, meidän kaikki suoritukset olivat hienoja, meno tasaista ja tulokset sen mukaisia.
Kolmosaidalle tein wrapin, joka onnistui joka kerralla tosi hienosti ja tiukasti. Nelos- ja vitosaitojen takaakierto meni ekakerralla pikkuisen pitkäksi, vaikkakin ihan oikein. Toisella ja kolmannella yrityksellä ihan nappisuorituksia, joissa Ursa kiersi pienin kaarroksin. Salaisuus oli jämerä vastakkainen käsi, joka pysyi päällä aina siihen asti, kunnes irroitus putkeen (ekakerrallakin oli kyllä vastakkainen käsi käytössä, mutta se ei ollut tarpeeksi määrätietoinen ja kävin itse liian syvällä kaarroksessa, seuraavissa suorituksissa pysyin selkeästi esteiden sisäpuolella).
8-11 väli oli väli, jonka pystyi tekemään ainakin kolmella tavalla. Vastakkainen käsi tässäkin salaisuus. Ekakerralla tein tähän oikein hienon ja tiukan wrapin. Tokakerralla halusin kokeilla mikä muutos on, jos twistaan, eli tarkoituksena se, että otan koiran kymppihypyltä vastaan ja kierrätän siivekkeen kautta niin, ettei koira leikkaa omaa linjaansa kuten wrapissa, vaan taipuu ässänä banaanille. Tässä kaarrokset olivat aika laajoja, joten ei ihan onnistunut kaikkein hienoimmin, vaikka oikea rata tulikin. (Kolmas vaihtoehto olisi ollut vauhdikas valssi, jossa koiran linja ihan samanlainen mitä twistissä, vaan se ei tunnu omalta, joten ei edes kokeiltu, kun edelliset sopii meille tällaisissa kohdin.)
Twisti tässä oli se kohta, jota halusin hinkata yksistään, että oikeasti oivaltaisin mistä siinä on kyse. Tärkeintä oli se, että koira irtoaa ysille. Vastakkainen käsi (vasen) näyttää kympin yli, jonka koira hyppää ohjaajaa kohti. Samalla laser hallussa ja peruutus hypyn suuntaisesti koiran alta pois. Persus kohti keppejä käytännössä, ei saa pyllistellä putkea tai Aata kohti, muuten kaarroksista tulee pitkiä, kuten näissä kahdessa viimeisessä yrityksessä kävi, vaikka kolmosradalla yritin korjata tokaradan virheen - ei onnistunut. Peruuttelin luonnollisesti Aata kohti, enkä alta pois. Yksittäistreeninä onnistuttiin hienosti, kun Anja väänsi rautalankamallin, pahin virhe oli se, että peruuttelin ja pyllistelin vikasuuntaan. Anja sai oikeasti tajuamaan juttuja, kuten nyt tämän ja wrapinkin.
Kepeillä sössittiin kutakuinkin vikaväli, kenties ajattelin jo Aalle menoa, joten hätiköin. Sain kyllä sen samantien törkättyä jatkamaan, joten ei saatu tästä virhettä. Aalle ja putkeen koira oikealla puolella. Toisella ja kolmannella kerralla varmistin kepit loppuun asti ja valssasin niin, että koira oli vasemmalla.
Viisitoista hypyn otin valssilla vastaan niin, etten mennyt sen aitahässäkän sisälle ollenkaan, vaan jäin kokonaan Aan ja putken puolelle. Tämä onnistui jokaisella kerralla tosi hyvin, vaikka ääntä olisi pitänyt enempi muistaa pitää, kun Ursa oli putkessa (tätä Anja ei sanonut, vaan tulipa nyt kirjoittaessa mieleen). Tärkeää, että menee taas koiran linjalta pois.
Loppusuorat olivat vauhdikkaita, tokaradalla lensi viimeinen rima, josta harmillisesti vitonen. :(
KUITENKIN, yllättäen meidän jokainen suoritus, tulos, parani edellisestä.
Ratojen tulokset ja ajat:
1. 0/41,96
2. 5/39,59
3. 0/38,41
Tottakai olen yllättynyt ja äärimmäisen iloinen. Vaikka radat eivät olleet ihan äärivaikeita, niin eivät suinkaan mitään helppojakaan. Ursa oli innokas ja teki tosi tasaisesti hommia. Loppujenlopuksi meidän viimeisen radan aika oli treeniryhmämme nopein (ja ratojen tulokset yhteensäkin parhaat, meillä ei tullut hyllyjä), kakkoseksi tullut (vaikka eihän tässä mitään kisaa ollut) sai ajaksensa 0/38,88 (Eräs kolmosluokassa kisaava parsoni, joka meni mun vinkkelistä melkoisen lujaa radalla.). WAU, Ursa paineli vallan pätevästi! :D
KEPPISYÖTTÖJÄ
Anjalla taisi olla korvan takana suunnitelma, että oltaisiin otettu rata vielä toiseenkin suuntaan, mutta oli sen verran helteistä ja läkähdyttävää, että taisi sekä koirat, että ohjaajat olla jo aika poikki. Otettiin siis keppisyöttöjä vaihdista. Parin esteen ja putken kautta kuuteen keppiin. Onnistui hyvin.
Vaikein kulma ohjata oli kiertokulma, jossa ohjaaja menee keppien oikealla puolelle. Tässä pitää muistaa "Isku, isku, isku." vastakkaisella kädellä ja pakkovalssilla kepeille. Tähän tein pari väärää suoritusta, joissa pakka hajosi laajoihin kaarroksiin, vaan uskon, että tajusin tuonkin ohjauksen idean.
SUURKIITOKSET ANJA!
Jyväskylä, 29.6.2008
Tämäkin päivä oli erittäin erittäin onnistunut. :D Anja todella osaa hommansa, hän on positiivinen, kouluttamiseen paneutuva, kovaääninen ja helposti lähestyttävä. Vetäjäainekset siis ihan kohdillaan.
KISANOMAINEN TREENI
Tänään oli rakennettu rata, joka suoritettiin kisanomaisesti. Mukana pilli lähdön merkiksi ja ratasuoritukset kellotettiin. Samalle radalle oli kolme yritystä. Yllättävää kyllä, meidän kaikki suoritukset olivat hienoja, meno tasaista ja tulokset sen mukaisia.
Kolmosaidalle tein wrapin, joka onnistui joka kerralla tosi hienosti ja tiukasti. Nelos- ja vitosaitojen takaakierto meni ekakerralla pikkuisen pitkäksi, vaikkakin ihan oikein. Toisella ja kolmannella yrityksellä ihan nappisuorituksia, joissa Ursa kiersi pienin kaarroksin. Salaisuus oli jämerä vastakkainen käsi, joka pysyi päällä aina siihen asti, kunnes irroitus putkeen (ekakerrallakin oli kyllä vastakkainen käsi käytössä, mutta se ei ollut tarpeeksi määrätietoinen ja kävin itse liian syvällä kaarroksessa, seuraavissa suorituksissa pysyin selkeästi esteiden sisäpuolella).
8-11 väli oli väli, jonka pystyi tekemään ainakin kolmella tavalla. Vastakkainen käsi tässäkin salaisuus. Ekakerralla tein tähän oikein hienon ja tiukan wrapin. Tokakerralla halusin kokeilla mikä muutos on, jos twistaan, eli tarkoituksena se, että otan koiran kymppihypyltä vastaan ja kierrätän siivekkeen kautta niin, ettei koira leikkaa omaa linjaansa kuten wrapissa, vaan taipuu ässänä banaanille. Tässä kaarrokset olivat aika laajoja, joten ei ihan onnistunut kaikkein hienoimmin, vaikka oikea rata tulikin. (Kolmas vaihtoehto olisi ollut vauhdikas valssi, jossa koiran linja ihan samanlainen mitä twistissä, vaan se ei tunnu omalta, joten ei edes kokeiltu, kun edelliset sopii meille tällaisissa kohdin.)
Twisti tässä oli se kohta, jota halusin hinkata yksistään, että oikeasti oivaltaisin mistä siinä on kyse. Tärkeintä oli se, että koira irtoaa ysille. Vastakkainen käsi (vasen) näyttää kympin yli, jonka koira hyppää ohjaajaa kohti. Samalla laser hallussa ja peruutus hypyn suuntaisesti koiran alta pois. Persus kohti keppejä käytännössä, ei saa pyllistellä putkea tai Aata kohti, muuten kaarroksista tulee pitkiä, kuten näissä kahdessa viimeisessä yrityksessä kävi, vaikka kolmosradalla yritin korjata tokaradan virheen - ei onnistunut. Peruuttelin luonnollisesti Aata kohti, enkä alta pois. Yksittäistreeninä onnistuttiin hienosti, kun Anja väänsi rautalankamallin, pahin virhe oli se, että peruuttelin ja pyllistelin vikasuuntaan. Anja sai oikeasti tajuamaan juttuja, kuten nyt tämän ja wrapinkin.
Kepeillä sössittiin kutakuinkin vikaväli, kenties ajattelin jo Aalle menoa, joten hätiköin. Sain kyllä sen samantien törkättyä jatkamaan, joten ei saatu tästä virhettä. Aalle ja putkeen koira oikealla puolella. Toisella ja kolmannella kerralla varmistin kepit loppuun asti ja valssasin niin, että koira oli vasemmalla.
Viisitoista hypyn otin valssilla vastaan niin, etten mennyt sen aitahässäkän sisälle ollenkaan, vaan jäin kokonaan Aan ja putken puolelle. Tämä onnistui jokaisella kerralla tosi hyvin, vaikka ääntä olisi pitänyt enempi muistaa pitää, kun Ursa oli putkessa (tätä Anja ei sanonut, vaan tulipa nyt kirjoittaessa mieleen). Tärkeää, että menee taas koiran linjalta pois.
Loppusuorat olivat vauhdikkaita, tokaradalla lensi viimeinen rima, josta harmillisesti vitonen. :(
KUITENKIN, yllättäen meidän jokainen suoritus, tulos, parani edellisestä.
Ratojen tulokset ja ajat:
1. 0/41,96
2. 5/39,59
3. 0/38,41
Tottakai olen yllättynyt ja äärimmäisen iloinen. Vaikka radat eivät olleet ihan äärivaikeita, niin eivät suinkaan mitään helppojakaan. Ursa oli innokas ja teki tosi tasaisesti hommia. Loppujenlopuksi meidän viimeisen radan aika oli treeniryhmämme nopein (ja ratojen tulokset yhteensäkin parhaat, meillä ei tullut hyllyjä), kakkoseksi tullut (vaikka eihän tässä mitään kisaa ollut) sai ajaksensa 0/38,88 (Eräs kolmosluokassa kisaava parsoni, joka meni mun vinkkelistä melkoisen lujaa radalla.). WAU, Ursa paineli vallan pätevästi! :D
KEPPISYÖTTÖJÄ
Anjalla taisi olla korvan takana suunnitelma, että oltaisiin otettu rata vielä toiseenkin suuntaan, mutta oli sen verran helteistä ja läkähdyttävää, että taisi sekä koirat, että ohjaajat olla jo aika poikki. Otettiin siis keppisyöttöjä vaihdista. Parin esteen ja putken kautta kuuteen keppiin. Onnistui hyvin.
Vaikein kulma ohjata oli kiertokulma, jossa ohjaaja menee keppien oikealla puolelle. Tässä pitää muistaa "Isku, isku, isku." vastakkaisella kädellä ja pakkovalssilla kepeille. Tähän tein pari väärää suoritusta, joissa pakka hajosi laajoihin kaarroksiin, vaan uskon, että tajusin tuonkin ohjauksen idean.
SUURKIITOKSET ANJA!
lauantai 28. kesäkuuta 2008
Anja Lehtiö I
ANJA LEHTIÖN VIIKONLOPPUKURSSI
Jyväskylä 28.6.2008
Oikein onnistunut päivä. Tykkäsin kovasti Anjan kouluttamistavasta, hän oli positiivinen, jokaiseen treenaajaan paneutuva, reipas kouluttaja, joka väänsi tarvittaessa rautalangasta, näytti moneen kertaan ja kädestä pitäen. Kehui, ei puuttunut hellekelissä pikkuvirheisiin, mutta ainakaan itsellä ei jäänyt keskeneräiseksi mikään, joten ihan onnistui laittamaan pisteen koulutukselle (tätä voisi pyytää mahd. ensi vuoden 2009 HuPiJaan kouluttajaksi).
ESTEIDEN TAKAA KIERTO
Päivän teemana oli esteiden takaa kierto, jota opeteltiin pakkovalssin, twistin ja wrapin kautta. Viimeksi mainittu oli taasen ihan uusi juttu (vaikka toki tuota on tullut ennenkin tehtyä - ilman nimeä tosin).
Ensin käytiin nämä kolme ohjausjuttua Anjan kanssa läpi ja Anja näytti ne vielä oman koiransa kanssa. Nämä yksittäiset jutut ensin parilla aidalla, joka hyvin antoi eväitä vaikka kotipihaharjoitteluun (keillä piha on...). Ensin kuivaharjoiteltiin, jonka jälkeen järjestyksessä käytiin kokeilemassa Anjan valvovan silmän alla.
Wrap = koira kiepahtaa siivekkeen ympäri, tiedättähän nämä lettuset joiden sisällä on sörsselssöniä, siitä siis tulee nimi melko loogisesti, koira tekee wrapin siivekkeen ympärille.
Twist = twistailua, ensin koira huiskastaan siivekkeen taakse, toisella kädellä vastaan, peruutellaan ja vaihdetaan taas kättä.
Pakkovalssi = väännetään väkisin ja vasta kohdalla, työskennellään käytännössä sillä puolella, josta koira ponnistaa (kun twistissä ja wrapissa jäädään esteen toiselle puolelle ja koira kiertää ohjaajaa kohti).
Pidä ohjaus päällä ja huomioi laserin näyttö!
OHJATTU
Ohjatussa sitten käytettiin näitä opittuja hyväksi. Kolmosaidalla vaihtoehtoja oli useita, toki siihen olisi voinut tehdä kaikilla noilla edellämainituilla. Jo ennen kuin tiesin päivän teemasta ja tutustuin rataan päädyin pakkovalssiin ja siinä pysyinkin - hienosti toimi.
Wrap tehtiin keppien jälkeiselle aidalle, joka onnistuikin tosi hyvin! Muisti vain pitää laserin (rintamasuunta) koirassa, peruuttaa suoraan eikä pyllistellä vikasuuntiin.
Aan jälkeinen vaikea kulma hypyn kautta putkeen onnistui myöskin tosi hienosti, ei epäilystäkään ettei olisi hoksannut putkea. Piti vain tehdä vekkiä ennen hyppyä, jotta linjasta tuli tosi viisto, mutta suora putkea kohti.
Ainoa varsinnainen ropleemakohta oli 15-17 välissä. Viidenneltätoista kuudennelletoista ohjauskuviot joita käytiin läpi olivat valssi (ja takaa huiskasu), sylikääntö ja poispäinkääntö. Jälleen kerran olin jo itsenäisessä rataantutustumisessa ajatellut sen poispäinkääntönä ja sen sitten toteutinkin. Se tuntuu selkeästi omimmalta ja meille sopivimmalta, valssilla minä tipahdan kärryiltä ja sotkeudun jaloissani ja sylikäännössä Ursa hidastuu, kun sen pitää tulla suoraan rintaani kohti.
Tässä kohdassa ongelmaksi muodostui se, että ajauduin ekakerralla aivan liian syvälle ja koska mielessä pitää pitää se, että etäisyys koiraan pysyisi kokoajan samana, niin työnsin omalla sijoittumisellani Ursan yli 16 hypystä väärään suuntaan. Kun hallitsin itseni, olin tarpeeksi etäällä ja otin Ursaa ajoissa haltuun (plus menosuunta ja laser 16 hypyn ohi eikä hypyn 15 suuntaisesti) sain onnistumaan poispäinkäännöllä hienosti.
Tänään oli tekemisenmeininkiä, itsekin olin ihan eri sfääreissä kuin torstain treeneissä, jotenkin oli olo, että oli tilaa tehdä. Onnistuttiinkin vielä hienosti!
KEPPISYÖTTÖJÄ
Lopuksi otettiin kepeille syöttöjä. Sekä avokulmasta, että suljetusta tai kiertokulmasta. Kaikkiaan onistui hyvin jälleen. Näitä ollaan otettukin. Ainoastaan yhteen jouduttiin ottamaan toisto ohjauskämmin takia, kyseessä oli suljettu kulma, jossa jäin itse keppien vasemmalle puolelle. Ilman eri ohjausta olisin varmasti ottanut Ursan suoraan eka kepin takaa vasemmalla kädellä, vaan kun Anjalla oli tapa "syöttää ja kalastaa" eli syöttövaihe sekoitti. Jokatapauksessa syötin Ursan keppien taakse ja samantien kalastin, Ursa tuli ennen ensimmäistäkään keppieä pois. Hätiköin ja etuilin, enkä malttanut siis.
Innolla odottelen huomista, kun hommat jatkuu. :)
Jyväskylä 28.6.2008
Oikein onnistunut päivä. Tykkäsin kovasti Anjan kouluttamistavasta, hän oli positiivinen, jokaiseen treenaajaan paneutuva, reipas kouluttaja, joka väänsi tarvittaessa rautalangasta, näytti moneen kertaan ja kädestä pitäen. Kehui, ei puuttunut hellekelissä pikkuvirheisiin, mutta ainakaan itsellä ei jäänyt keskeneräiseksi mikään, joten ihan onnistui laittamaan pisteen koulutukselle (tätä voisi pyytää mahd. ensi vuoden 2009 HuPiJaan kouluttajaksi).
ESTEIDEN TAKAA KIERTO
Päivän teemana oli esteiden takaa kierto, jota opeteltiin pakkovalssin, twistin ja wrapin kautta. Viimeksi mainittu oli taasen ihan uusi juttu (vaikka toki tuota on tullut ennenkin tehtyä - ilman nimeä tosin).
Ensin käytiin nämä kolme ohjausjuttua Anjan kanssa läpi ja Anja näytti ne vielä oman koiransa kanssa. Nämä yksittäiset jutut ensin parilla aidalla, joka hyvin antoi eväitä vaikka kotipihaharjoitteluun (keillä piha on...). Ensin kuivaharjoiteltiin, jonka jälkeen järjestyksessä käytiin kokeilemassa Anjan valvovan silmän alla.
Wrap = koira kiepahtaa siivekkeen ympäri, tiedättähän nämä lettuset joiden sisällä on sörsselssöniä, siitä siis tulee nimi melko loogisesti, koira tekee wrapin siivekkeen ympärille.
Twist = twistailua, ensin koira huiskastaan siivekkeen taakse, toisella kädellä vastaan, peruutellaan ja vaihdetaan taas kättä.
Pakkovalssi = väännetään väkisin ja vasta kohdalla, työskennellään käytännössä sillä puolella, josta koira ponnistaa (kun twistissä ja wrapissa jäädään esteen toiselle puolelle ja koira kiertää ohjaajaa kohti).
Pidä ohjaus päällä ja huomioi laserin näyttö!
OHJATTU
Ohjatussa sitten käytettiin näitä opittuja hyväksi. Kolmosaidalla vaihtoehtoja oli useita, toki siihen olisi voinut tehdä kaikilla noilla edellämainituilla. Jo ennen kuin tiesin päivän teemasta ja tutustuin rataan päädyin pakkovalssiin ja siinä pysyinkin - hienosti toimi.
Wrap tehtiin keppien jälkeiselle aidalle, joka onnistuikin tosi hyvin! Muisti vain pitää laserin (rintamasuunta) koirassa, peruuttaa suoraan eikä pyllistellä vikasuuntiin.
Aan jälkeinen vaikea kulma hypyn kautta putkeen onnistui myöskin tosi hienosti, ei epäilystäkään ettei olisi hoksannut putkea. Piti vain tehdä vekkiä ennen hyppyä, jotta linjasta tuli tosi viisto, mutta suora putkea kohti.
Ainoa varsinnainen ropleemakohta oli 15-17 välissä. Viidenneltätoista kuudennelletoista ohjauskuviot joita käytiin läpi olivat valssi (ja takaa huiskasu), sylikääntö ja poispäinkääntö. Jälleen kerran olin jo itsenäisessä rataantutustumisessa ajatellut sen poispäinkääntönä ja sen sitten toteutinkin. Se tuntuu selkeästi omimmalta ja meille sopivimmalta, valssilla minä tipahdan kärryiltä ja sotkeudun jaloissani ja sylikäännössä Ursa hidastuu, kun sen pitää tulla suoraan rintaani kohti.
Tässä kohdassa ongelmaksi muodostui se, että ajauduin ekakerralla aivan liian syvälle ja koska mielessä pitää pitää se, että etäisyys koiraan pysyisi kokoajan samana, niin työnsin omalla sijoittumisellani Ursan yli 16 hypystä väärään suuntaan. Kun hallitsin itseni, olin tarpeeksi etäällä ja otin Ursaa ajoissa haltuun (plus menosuunta ja laser 16 hypyn ohi eikä hypyn 15 suuntaisesti) sain onnistumaan poispäinkäännöllä hienosti.
Tänään oli tekemisenmeininkiä, itsekin olin ihan eri sfääreissä kuin torstain treeneissä, jotenkin oli olo, että oli tilaa tehdä. Onnistuttiinkin vielä hienosti!
KEPPISYÖTTÖJÄ
Lopuksi otettiin kepeille syöttöjä. Sekä avokulmasta, että suljetusta tai kiertokulmasta. Kaikkiaan onistui hyvin jälleen. Näitä ollaan otettukin. Ainoastaan yhteen jouduttiin ottamaan toisto ohjauskämmin takia, kyseessä oli suljettu kulma, jossa jäin itse keppien vasemmalle puolelle. Ilman eri ohjausta olisin varmasti ottanut Ursan suoraan eka kepin takaa vasemmalla kädellä, vaan kun Anjalla oli tapa "syöttää ja kalastaa" eli syöttövaihe sekoitti. Jokatapauksessa syötin Ursan keppien taakse ja samantien kalastin, Ursa tuli ennen ensimmäistäkään keppieä pois. Hätiköin ja etuilin, enkä malttanut siis.
Innolla odottelen huomista, kun hommat jatkuu. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
