URSA - 2.-3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 28.3.2010
kouluttaja: Heidi Turunen
Ursa on ollut juoksutauolla ja nyt päästiin pitkästä aikaa reenailemaan, ensimmäistä kertaa tälle kevätkaudelle (lukuunottamatta KILPA-ryhmän yhteistreenejä "silloin joskus").
Heidi veti treenit ja meille ei radassa ollut mitään ihmeellistä. Kepeille tulo oli haastavahko, malttia peliin, niin eipä siinä. Keppien jälkeen putkelle tein persjätön, ensimmäisellä kerralla sekä minä hukkasin Ursan, että Ursa hukkasi minut. :) Ursa harhautui kiertämään putken ulkopuolelle ja itse mietin miten persjätöt tähän pitäisikään tehdä. Persjättöjä pitää oikeasti ruveta viljelemään, vaikka itse saa miettiä tosissaan mitä tehdä (ainakin vielä), niin Ursalle ja vauhdilleen ne tuntuu sopivan.
Putken jälkeinen hyppy otettiin Heidin suunnitteleman alkuperäissuunnitelman mukaisesti pakkovalssilla, mutta halusin kokeilla tuohon kohtaan myös saksalaista - mikä sekin sujui ja toimi oikein hyvin tuossa. 7-hypyllä vähän haltuunottoa, ettei Aa houkuta. Lopussa ei ongelmia. Veto putkeen ja pieni maltti, suoritetaan putken jälkeisen "suoran" hypyt samaa matkaa, ettei eka mene koiralta ohi, kun ampaisee vauhdilla putkesta. 15-16 hyppyjen väliin persjättö. Ursa suoritti kyllä ihan oikein, vaikka juoksin sen vasemmalla puolellakin, mutta pikkuisen meni päällejuoksuksi, kun se haki 16-hypyn jälkeen mun tykö.
Pöhkösti Aan kontakti tuotti nyt ropleemia, liekö tauko vaikuttanut. Ei se virhetä tehnyt, mutta ei pysähtynytkään omatoimisesti. Koska radassa ei meille ollut niin paljon hinkattavaa, otettiin vielä parin hypyn takaa Aata muutamia toistoja niin, että käskytän Ursaa, mutta en katso yhtään suorittaako se vai ei. Heidi sitten kommentoi Ursan tekosia ja käskytti vapauttamaan. Vähän ihmeissään oli neitikoira, mutta kyllä se vähän rupesi lopulta tajuamaan. Kyllähän se kontaktien suoritustavan tietää, ei vain millään aina malttaisi....
Itsenäinen treeni meni ensin säätämiseksi, kun otettiin sitä ennen varsinaista treeniä. Tauko tuntui itsessänikin, ohjasin miten sattuu, harhauduin ihan vääriin kohtiin esteiden suhteen, haparoin valssissa jne. Tosi iloista ja irtoavaa menoa saatiin aikaan kuitenkin - lopulta. :)
sunnuntai 28. maaliskuuta 2010
lauantai 6. maaliskuuta 2010
Rosentteja.
Pikkuisen järkytyin, laskeskelin Ursan tuloksia. Kolmosluokassa kaudella 2008-2009 (SM-kisoista SM-kisoihin) Ursa teki 17 puhdasta rataa, joista kaksi meni yliajalle, siis 15/17 ihanneaikanollaa. Tällä kaudella 2009-2010 (joka on siis kesken vielä) Ursa on tehnyt yhteensä 13 puhdasta rataa, joista kahdeksan on mennyt yliajalle, siis 5/13 ihanneaikanollaa.
Vaikea uskoa, että Ursan vauhti olisi hiipunut keskimäärin noin paljon, päinvastoin, koska töitä olemme vauhdin eteen tehneet. Ahdistus näistä nykykisojen tiukoista ajoista. Tietysti riippuu paljon tuomaristakin, mutta sen verran pitäisi nuissakin olla otosta, että suuntaan pääsee.
Koska innostuin laskeskelemaan, niin alla vähän prosenttiosuuksia. Onnistumisprosentti tuloksen saamiseksi on kasvanut, mutta ihanneaikaanpääsemisprosentit ovat rajusti romahtaneet. Hmmm... (Saapa nähdä kerkeääkö kaula viime vuoteen tasoittua kunhan päästään tämän kauden 2009-2010 loppuun.)
2008-2009
39 kisaa, 29 tulosta, kaikista tuloksista yliaikaisia 10, 17 ratavirheetöntä, 15 puhdasta nollaa
1. kisoista tuloksia 74,4%
2. tuloksista yliaikaisia 34,5%
3. tuloksista ratavirheettömiä 58,6%
4. tuloksista puhtaita nollia 51,7%
5. ratavirheettömistä ihanneaikaisia nollia 88,2%
2009-2010 (kausi kesken)
29 kisaa, 25 tulosta, kaikista tuloksista yliaikaisia 13, 13 ratavirheetöntä, 5 puhdasta nollaa
1. kisoista tuloksia 86,2%
2. tuloksista yliaikaisia 52%
3. tuloksista ratavirheettömiä 52%
4. tuloksista puhtaita nollia 20%
5. ratavirheettömistä ihanneaikaisia nollia 38,5%
Pakko oli verrata myös 1. ja 2.lk suorituksiin...
1.lk
17 kisaa, 12 tulosta, kaikista tuloksista yliaikaisia 5, 4 ratavirheetöntä, 3 puhdasta nollaa
1. kisoista tuloksia 70,6%
2. tuloksista yliaikaisia 41,7%
3. tuloksista ratavirheettömiä 33,3%
4. tuloksista puhtaita nollia 25%
5. ratavirheettömistä ihanneaikaisia nollia 75%
2.lk
11 kisaa, 8 tulosta, kaikista tuloksista yliaikaisia 0, 6 ratavirheetöntä, 6 puhdasta nollaa
1. kisoista tuloksia 72,7%
2. tuloksista yliaikaisia 0%
3. tuloksista ratavirheettömiä 75%
4. tuloksista puhtaita nollia 75%
5. ratavirheettömistä ihanneaikaisia nollia 100%
Ja näihin tällaisiinhan ei pitäisi missään nimessä jäädä kiinni, vaan jatkaa positiivisella asenteella kisaamista.
Vaikea uskoa, että Ursan vauhti olisi hiipunut keskimäärin noin paljon, päinvastoin, koska töitä olemme vauhdin eteen tehneet. Ahdistus näistä nykykisojen tiukoista ajoista. Tietysti riippuu paljon tuomaristakin, mutta sen verran pitäisi nuissakin olla otosta, että suuntaan pääsee.
Koska innostuin laskeskelemaan, niin alla vähän prosenttiosuuksia. Onnistumisprosentti tuloksen saamiseksi on kasvanut, mutta ihanneaikaanpääsemisprosentit ovat rajusti romahtaneet. Hmmm... (Saapa nähdä kerkeääkö kaula viime vuoteen tasoittua kunhan päästään tämän kauden 2009-2010 loppuun.)
2008-2009
39 kisaa, 29 tulosta, kaikista tuloksista yliaikaisia 10, 17 ratavirheetöntä, 15 puhdasta nollaa
1. kisoista tuloksia 74,4%
2. tuloksista yliaikaisia 34,5%
3. tuloksista ratavirheettömiä 58,6%
4. tuloksista puhtaita nollia 51,7%
5. ratavirheettömistä ihanneaikaisia nollia 88,2%
2009-2010 (kausi kesken)
29 kisaa, 25 tulosta, kaikista tuloksista yliaikaisia 13, 13 ratavirheetöntä, 5 puhdasta nollaa
1. kisoista tuloksia 86,2%
2. tuloksista yliaikaisia 52%
3. tuloksista ratavirheettömiä 52%
4. tuloksista puhtaita nollia 20%
5. ratavirheettömistä ihanneaikaisia nollia 38,5%
Pakko oli verrata myös 1. ja 2.lk suorituksiin...
1.lk
17 kisaa, 12 tulosta, kaikista tuloksista yliaikaisia 5, 4 ratavirheetöntä, 3 puhdasta nollaa
1. kisoista tuloksia 70,6%
2. tuloksista yliaikaisia 41,7%
3. tuloksista ratavirheettömiä 33,3%
4. tuloksista puhtaita nollia 25%
5. ratavirheettömistä ihanneaikaisia nollia 75%
2.lk
11 kisaa, 8 tulosta, kaikista tuloksista yliaikaisia 0, 6 ratavirheetöntä, 6 puhdasta nollaa
1. kisoista tuloksia 72,7%
2. tuloksista yliaikaisia 0%
3. tuloksista ratavirheettömiä 75%
4. tuloksista puhtaita nollia 75%
5. ratavirheettömistä ihanneaikaisia nollia 100%
Ja näihin tällaisiinhan ei pitäisi missään nimessä jäädä kiinni, vaan jatkaa positiivisella asenteella kisaamista.
tiistai 2. maaliskuuta 2010
Reippaat KILPA-treenit.
URSA - KILPA-RYHMÄN YHTEISTREENIT 1.3.2010
kouluttaja: kaikki ja ei kukaan, Jari kommentoi meitä
Eilen oli KILPA-ryhmän ensimmäiset yhteistreenit, koostauduttiin Polleparkkiin maanantai-iltana klo 20.00 treenailemaan. Paikalla oli 9 koirakkoa ja Minnan ehdotuksesta tehtiin rataa, joka oli bongattu Väyrysen Minnan blogista. Siellä myös selostus siitä, miten olivat Vitikaisen Tiian ohjeistamana rataa suorittaneet.
Meillä pätkä loppui 23-esteeseen, tuota viimeistä (24) putkea ei radalle roudattu ollenkaan. Pääosin tehtiin siten, miten blogissa on selitetty, mutta omin maustein.
Nämä tällaiset treenit, jotka ovat varsinaisesti kouluttajattomia osin ahdistavat itseä, kun kukaan ei ole "määrätty" pitämään silmällä ketään, niin pelko on persiissä, että, jos systeemit menee läskiksi, niin kukaan ei ole pelastamassa tilanteesta, purkamassa lukkoja niin, etten erehdy tekemään samoja mokia uudelleen ja uudelleen, ymmärtämättä mitä omassa ohjauksessa pitää muuttaa. Minna oli hyvin laittanut ennen treenejä porukalle viestiä siitä, millaista rataa mennään tekemään, joten sai hyvin oleennuttua tekemiseen ja opeteltua rataa mielessä jo ennen treeneihin lähtöä. Opettelin kyllä alunperin vain kepeille asti radan, joten loppuosaa sai sitten paukuttaa treenien aikana mieleen tosissaan. Valmistauduin huolellisella mielikuvaharjoittelulla ja päätin, että nyt mennään rataa omalla vastuulla, rohkeasti ja hyvällä asenteella. Hyvähän siitä tuli. :)
TODELLA onnistuneet treenit. Toki kävin rataa läpi mielessä moneen kertaan, jotta mielikuvissa tiesin mitä aioin tehdä, mutta siihen nähden, että kokeilin kaikkia uusia juttuja ja erilaisia ohjauksia, niin älyttömän hienosti ja hyvällä fiiliksellä meni.
Lähtötilanne oli se, että jätin Ursan aika kauas ekasta hypystä (Raunon sunnuntain koulutuksesta viisastuneena :) ) menin itse kakkoshypyn taakse, selin koiraan, oikealla kädellä merkkaus takaakiertoon. Yritin ekakerralla vipata Ursan vain oikealla kädellä selän taakse, johon Ursa kyllä lähti, mutta kaarsi liian tiukkaan heti minua kohti (tiukkakaarteisia jaakotuksia on treenattu), ettei kolmosta voinut suorittaa. Toisella yrityksellä ohjasin Ursan molemmin käsin hypyn yli, josta suoraan heitto kolmoshypyn taakse ja persjätöllä putkeen. Hienosti onnistui persjätöt. Mehän ollaan treenattu näitä tosi vähän, enkä pääosin käytä niitä meidän ohjauskuvioissa, joskus putkella, mutta pääosin ne on pois meidän repertuaarista. Pöljä ajatuskuvio olla treenaamatta jotain mitä ei osata, koska ei osata sitä sujuvasti. Kysehän on NIMENOMAAN treeneistä! Päätinpä siis, että nyt ollaan treeneissä ja persjätöt tehdään. Vaikka muuten en ole nuita käyttänytkään, niin hienosti - UPEASTI - Ursa lähti persjättöön mukaan.
Aan jälkeen takaakierto hypylle ja niinikään persjätöllä putkeen. Ursa ei vilkaissutkan Aalle, toisaalta oma linja ei näyttänyt sinne kertaakaan, enkä myöskään pyrkinyt blokkaamaan sitä itselläni (jääden koiran ja Aan väliin ja takaaleikaten putkella, silloin myös avonainen nelosputken pää on houkutuksena), vaan reippaasti ja rohkeasti putkea kohti.
Niisto 8-hypyllä onnistui kivasti, samoin niistosokkari 10-hypyllä. Ihan hyvä kommentti Kitiltä, kun olin tutustumassa rataan ja mietin kyseistä 10-11 kohtaa, pitää väistää heti siivekkeen ohi, että Ursan juoksulinja jää vapaaksi 11-hypylle ja kurvista tulee tiukka. 12-13 välistäveto ja jaakotus Aalle onnistui, se ei ehkä ollut niin hyvä ja viimeistelty, kun olisi voinut olla, hinkata en kuitenkaan halunnut.
Putken jälkeen upea layerointi okserille, tuossa oli vaarana, että koira irtoaisi kakkoshypylle tai tulisi ohjaajan tykö layeroitavan hypyn yli. Ursa ei kuitenkaan vilkuillutkaan minnekään, vaan eteni okserille juuri niin rohkean reippaasti, kun omakin kroppa näytti. Kepeillekin haki hienosti vauhdista, kepeiltä vauhdilla vedolla putkeen, itse vaan ripeästi kohti seuraavaa hyppyä. Vähän joutui kohdassa pakottamaan, taistelemaan, mutta sain kun sainkin Ursan hypylle takaakiertoon josta sujuvasti tiukalla kaarteella Aalle.
Aan jälkeen loppuosa lösähti. Kroppa kertoi Aan jälkeen putkeen, kun yritin pakkovalssilla hypyn taakse. Takaakierto 21 ja niistosokkari 22-hypylle, hienosti onnistui (Väyrysen Minnan blogiselostuksen mukaan tekivät tämän saksalaisella). Koska alkurata meni niin hienosti, niin uusittiin vain loppuosa, ohjasin 17-putkeen, saatiin 18-takaakierto aikaisempaa suoritusta sujuvammaksi ja Aan jälkeinen elämä onnistumaan. Otin sivuttaisetäisyyttä Aalla, jolloin Ursan kuono näytti luonnollisemmin 20-hypyn taakse eikä putkeen. Niistokohdassakaan ei tullut täpärää kuten ekakerralla. Hyvin luonnisti ja treeneistä jäi ihan VALTAISAN upea fiilis Ursan innokkuudesta, vauhdista, sujuvuudesta jne. ...ja omista vastaavista siinä sivussa.
Olin ajelemassa jo kotia päin Laukaasta, kun iski ahaa-elämys, että Aan jälkeisen takaakierron olisi voinut tehdä myös saksalaisella. Rupesipa melkein harmittamaan, etten tajunnut sitä treenattaessa. Tiedän kokemuksesta, että saksalaiset luonnistuu meiltä ja se ohjaus ei ehkä olisi ohjannut niin paljon putkeen. Pakkovalssi tarkoittaa aina kuljetusta, hallussapitoa ja sitä, ettei koira tiedä mihin seuraavaksi mennään. Varsinkin kyseisenlaisessa ansapaikassa voi olla tiukkaa pitää kuuma koira hanskassa. Saksalaisella olisin saanut vipattua suoraan hypyn taakse, enkä siltikään olisi ollut yhtään sen myöhemmin niistotilanteessa, sillä saksalainen vie ohjaajan siivekkeen toiselle puolelle koiran tieltä.
Treenattiin Polleparkissa ja siellä tälle vuodelle ekaa kertaa. Maneesi, jossa on melkoisen upottava pohja, joskin luksusmaisesti tilaa treenata (Kukkiksen, Viherlandian, jälkeen). Kunto riitti kuitenkin hyvin, eikä edes tullut varsinaisesti tuska ja maitohappo, mitä oletin. Varsin hyvin siis kaikin puolin.
Palkitsemis- ja virityskonstina käytin saalisleikkiä kokonaisella nakilla, joka lensi radan päätteeksi palkaksi. Tosi hyvin toimii Ursalla, nakki motivoi ahnetta neitiä. Erityisen tyytyväinen olen siitä, ettei tarvinnut oikeastaan hinkata mitään kohtaa radasta, vaan saatiin sujuvasti ja iloisella asenteella treenattua.
kouluttaja: kaikki ja ei kukaan, Jari kommentoi meitä
Eilen oli KILPA-ryhmän ensimmäiset yhteistreenit, koostauduttiin Polleparkkiin maanantai-iltana klo 20.00 treenailemaan. Paikalla oli 9 koirakkoa ja Minnan ehdotuksesta tehtiin rataa, joka oli bongattu Väyrysen Minnan blogista. Siellä myös selostus siitä, miten olivat Vitikaisen Tiian ohjeistamana rataa suorittaneet.
Meillä pätkä loppui 23-esteeseen, tuota viimeistä (24) putkea ei radalle roudattu ollenkaan. Pääosin tehtiin siten, miten blogissa on selitetty, mutta omin maustein.
Nämä tällaiset treenit, jotka ovat varsinaisesti kouluttajattomia osin ahdistavat itseä, kun kukaan ei ole "määrätty" pitämään silmällä ketään, niin pelko on persiissä, että, jos systeemit menee läskiksi, niin kukaan ei ole pelastamassa tilanteesta, purkamassa lukkoja niin, etten erehdy tekemään samoja mokia uudelleen ja uudelleen, ymmärtämättä mitä omassa ohjauksessa pitää muuttaa. Minna oli hyvin laittanut ennen treenejä porukalle viestiä siitä, millaista rataa mennään tekemään, joten sai hyvin oleennuttua tekemiseen ja opeteltua rataa mielessä jo ennen treeneihin lähtöä. Opettelin kyllä alunperin vain kepeille asti radan, joten loppuosaa sai sitten paukuttaa treenien aikana mieleen tosissaan. Valmistauduin huolellisella mielikuvaharjoittelulla ja päätin, että nyt mennään rataa omalla vastuulla, rohkeasti ja hyvällä asenteella. Hyvähän siitä tuli. :)
TODELLA onnistuneet treenit. Toki kävin rataa läpi mielessä moneen kertaan, jotta mielikuvissa tiesin mitä aioin tehdä, mutta siihen nähden, että kokeilin kaikkia uusia juttuja ja erilaisia ohjauksia, niin älyttömän hienosti ja hyvällä fiiliksellä meni.
Lähtötilanne oli se, että jätin Ursan aika kauas ekasta hypystä (Raunon sunnuntain koulutuksesta viisastuneena :) ) menin itse kakkoshypyn taakse, selin koiraan, oikealla kädellä merkkaus takaakiertoon. Yritin ekakerralla vipata Ursan vain oikealla kädellä selän taakse, johon Ursa kyllä lähti, mutta kaarsi liian tiukkaan heti minua kohti (tiukkakaarteisia jaakotuksia on treenattu), ettei kolmosta voinut suorittaa. Toisella yrityksellä ohjasin Ursan molemmin käsin hypyn yli, josta suoraan heitto kolmoshypyn taakse ja persjätöllä putkeen. Hienosti onnistui persjätöt. Mehän ollaan treenattu näitä tosi vähän, enkä pääosin käytä niitä meidän ohjauskuvioissa, joskus putkella, mutta pääosin ne on pois meidän repertuaarista. Pöljä ajatuskuvio olla treenaamatta jotain mitä ei osata, koska ei osata sitä sujuvasti. Kysehän on NIMENOMAAN treeneistä! Päätinpä siis, että nyt ollaan treeneissä ja persjätöt tehdään. Vaikka muuten en ole nuita käyttänytkään, niin hienosti - UPEASTI - Ursa lähti persjättöön mukaan.
Aan jälkeen takaakierto hypylle ja niinikään persjätöllä putkeen. Ursa ei vilkaissutkan Aalle, toisaalta oma linja ei näyttänyt sinne kertaakaan, enkä myöskään pyrkinyt blokkaamaan sitä itselläni (jääden koiran ja Aan väliin ja takaaleikaten putkella, silloin myös avonainen nelosputken pää on houkutuksena), vaan reippaasti ja rohkeasti putkea kohti.
Niisto 8-hypyllä onnistui kivasti, samoin niistosokkari 10-hypyllä. Ihan hyvä kommentti Kitiltä, kun olin tutustumassa rataan ja mietin kyseistä 10-11 kohtaa, pitää väistää heti siivekkeen ohi, että Ursan juoksulinja jää vapaaksi 11-hypylle ja kurvista tulee tiukka. 12-13 välistäveto ja jaakotus Aalle onnistui, se ei ehkä ollut niin hyvä ja viimeistelty, kun olisi voinut olla, hinkata en kuitenkaan halunnut.
Putken jälkeen upea layerointi okserille, tuossa oli vaarana, että koira irtoaisi kakkoshypylle tai tulisi ohjaajan tykö layeroitavan hypyn yli. Ursa ei kuitenkaan vilkuillutkaan minnekään, vaan eteni okserille juuri niin rohkean reippaasti, kun omakin kroppa näytti. Kepeillekin haki hienosti vauhdista, kepeiltä vauhdilla vedolla putkeen, itse vaan ripeästi kohti seuraavaa hyppyä. Vähän joutui kohdassa pakottamaan, taistelemaan, mutta sain kun sainkin Ursan hypylle takaakiertoon josta sujuvasti tiukalla kaarteella Aalle.
Aan jälkeen loppuosa lösähti. Kroppa kertoi Aan jälkeen putkeen, kun yritin pakkovalssilla hypyn taakse. Takaakierto 21 ja niistosokkari 22-hypylle, hienosti onnistui (Väyrysen Minnan blogiselostuksen mukaan tekivät tämän saksalaisella). Koska alkurata meni niin hienosti, niin uusittiin vain loppuosa, ohjasin 17-putkeen, saatiin 18-takaakierto aikaisempaa suoritusta sujuvammaksi ja Aan jälkeinen elämä onnistumaan. Otin sivuttaisetäisyyttä Aalla, jolloin Ursan kuono näytti luonnollisemmin 20-hypyn taakse eikä putkeen. Niistokohdassakaan ei tullut täpärää kuten ekakerralla. Hyvin luonnisti ja treeneistä jäi ihan VALTAISAN upea fiilis Ursan innokkuudesta, vauhdista, sujuvuudesta jne. ...ja omista vastaavista siinä sivussa.
Olin ajelemassa jo kotia päin Laukaasta, kun iski ahaa-elämys, että Aan jälkeisen takaakierron olisi voinut tehdä myös saksalaisella. Rupesipa melkein harmittamaan, etten tajunnut sitä treenattaessa. Tiedän kokemuksesta, että saksalaiset luonnistuu meiltä ja se ohjaus ei ehkä olisi ohjannut niin paljon putkeen. Pakkovalssi tarkoittaa aina kuljetusta, hallussapitoa ja sitä, ettei koira tiedä mihin seuraavaksi mennään. Varsinkin kyseisenlaisessa ansapaikassa voi olla tiukkaa pitää kuuma koira hanskassa. Saksalaisella olisin saanut vipattua suoraan hypyn taakse, enkä siltikään olisi ollut yhtään sen myöhemmin niistotilanteessa, sillä saksalainen vie ohjaajan siivekkeen toiselle puolelle koiran tieltä.
Treenattiin Polleparkissa ja siellä tälle vuodelle ekaa kertaa. Maneesi, jossa on melkoisen upottava pohja, joskin luksusmaisesti tilaa treenata (Kukkiksen, Viherlandian, jälkeen). Kunto riitti kuitenkin hyvin, eikä edes tullut varsinaisesti tuska ja maitohappo, mitä oletin. Varsin hyvin siis kaikin puolin.
Palkitsemis- ja virityskonstina käytin saalisleikkiä kokonaisella nakilla, joka lensi radan päätteeksi palkaksi. Tosi hyvin toimii Ursalla, nakki motivoi ahnetta neitiä. Erityisen tyytyväinen olen siitä, ettei tarvinnut oikeastaan hinkata mitään kohtaa radasta, vaan saatiin sujuvasti ja iloisella asenteella treenattua.
maanantai 1. maaliskuuta 2010
Virran Raunon koulutuksessa.
URSA - AGILITYKURSSI PIEKSÄMÄELLÄ 28.2.2010
kouluttaja: Rauno Virta
Oltiin eilen Pieksämäellä Hau-Hau-hallissa treenaamassa. Taasen tultiin tyytyväisyyttä puhkuen takaisin, Virran Rauno onnistui koutsaamaan taas huippufiilistä. Tykkäsin jälleen kovasti kovasti.
Viime kerran treeneistä Längelmäen Kana-Areenalla kirjoitin näin (kennel Omituinen blogi): "Agilitysyksyn 2009 kuitenkin pelasti ehdottomasti Virran Raunon agilitykurssi Längelmäellä marraskuun lopussa. Raunolta tuli hienoja kommentteja, se potki rauhallisella, kannustavalla ja asiallisella, koirakon huomioon ottavalla tavalla parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Ursa painalsi häntä putkella ja kimeä haukku raikaen pitkin hallia, vauhtia oli aivan eri lailla mitä olen tottunut - pisti vipinää omiinkin kinttuihin. Tähän päästiin niinkin yksinkertaisella neuvolla, kuin että annan Ursalle vastuuta. Ursa osaa valtavasti asioita, se on taitava ja lukee hyvin ohjauksia, ihan turhaan jään varmistelemaan, ikäänkuin seuraamaan päältä, että Ursa tekee pyydetyn. Käsky ja näyttö koiralle ja sen jälkeen itse irti tilanteesta edeten näyttämään jo uusia tilanteita radalla. Längelmäellä meno ei ollut ollenkaan totuttua, sitä että edetään Ursan kanssa samaan tahtiin ja kerkeän jokaiseen tilanteeseen varmasti, lopputuloksena varma tasainen, nätti suoritus. Liitämisessä oli liidon makua, meillä molemmilla oli Kivaa! ;)"
Eilinen rata oli varsin kiva, siinä oli haastavia paikkoja, mutta pääosin ei mennyt liian tekniseksi säheröpyörittämiseksi. Treenien rakenne oli se, että tutustuttiin rataan, jonka jälkeen jokainen suoritti radan ikäänkuin kisanomaisesti kertaalleen läpi. Lyhyt keskustelu Raunon kanssa koirakkokohtaisista ongelmakohdista ja seuraava ryhmäläinen radalle. Kun koko neljän poppoo (Ursa, lyhcol Vekku, parson Kipa ja auskel Kettu) oli käynyt kertaalleen radalla, niin käytiin porukalla läpi rata kohta kohdalta, juteltiin ohjausmahdollisuuksista, ongelmakohdista jne. jonka jälkeen kaikilla oli aikaa tutustua vielä vähän rataan ja uusin eväin radalle. Tuntuu varsin toimivalta tavalta, ainakin ero ensimmäisen ja viimeisen suorituksen välillä on huomattava..... ;)
Rauno kouluttajana (ja ohjaajana) pitää punaisena lankana ennakoivaa ohjausta. Koiran pitää tietää estettä paria ennen minne rata seuraavaksi etenee.
Aloitetaanpa radan purku ihan alusta. Ensinnäkin kannattaa jättää koira (maxi) ainakin noin seitsemän metrin päähän ensimmäisestä hypystä, silloin koira kerkeää pääsemään optimivauhtiin ennen kuin kisaradalla kello pyörähtää käyntiin, tälläkin saa jo jonkun kymmenyksen kurottua aikaa. Rata lähti niin, että koira oli just ja just mahdollista jättää sellaiseen kohtaan, että se näki kaikki kolme hyppyä suoralla. Ohjaajan kroppa näyttää jo lähdössä kolmannelle (3A) hypylle, voimakas irroitus (koiran puoleinen jalka ja käsi) kolmoselle, katse ja kädet handlaa koiraa tiukasti siivekkeen takaa kohti 3B-hyppyä, jalat kulkee jo muurin suuntaan (jalkojen liike kertoo koiralle jo ennen 3A hyppyä, että muurille ollaan menossa). Valssi ja käden liikkeellä koira muurin yli, suora linja itsellä vitoshypyn vasemman puoleista siivekettä hohti, hallittu valssi ja koira tipahtaa ihan siivekkeen lähelle ja siitä suora linja kepeille. Helposti sitä valuu liian syvälle valssailemaan, jolloin linja kepeile menee hankalammaksi ja ainakin Ursa pyrki kakkosväliin ekoilla kerroilla.
Itsellä muistamisen paikka nuissa valsseissa - edelleen. :) Toki ollaan tultu kauas väärin ajoitetuista kökkövalsseista ja siitä, kun olen viimeksi sanonut, etten osaa valssata, mutta seuraava juttu meinaa väkisin unohtua, vaikka sen tietääkin. Valssi suuntautuu aina seuraavaa estettä kohti. Helppo sanoa ja ajatella, mutta toteutuksessa on hiomista. Toki sen valssin saan tehtyä ihan nappikohtaan, jos joku sanoo, vaan pitäisi päästä siihen, että itsekin ymmärtäisi sen tehdä oikein, säästyy metrejä - niin ja sitä kallisarvoista aikaa. ;) Ei pidä valua valsseineen liian syvälle tilanteisiin vaan tehdä tiukkaa työtä (vaikka pahaa tekisi...).
Keppien jälkeen pysyteltävä pois koiran linjalta, ihan läheltä hyppyä koira putkeen ja malttia malttia malttia, itsellä oli suunnattomia vaikeuksia vain olla ja odottaa ihan aidosti paikallaan valmiusasemissa, kun Ursa suoritti putkea. Väkisin meinasi jalat ottaa siirtymää seuraavaa hyppyä kohti. Piti oikein keskittyä, suorastaan pakottaa itsensä pysymään paikallaan ja kuroittamaan hypyn yli koira haltuun, ihan läheltä oikeanpuoleista siivekettä (koiran suorituslinjasta katsottuna, kun nenä puikahtaa ulos putkesta). Nätillä kaarteella ja voimakkaalla heitolla koira hypylle ja ripeästi kohti putken toista päätä. Tämä oli meille se radan selkeästi vaikein kohta, mutta saatiin onnistumaan se kyllä Raunon vinkein todella hienosti ja tottakai tuli hieno fiilis. :D Ursa toimii kyllä mielettömän hienosti ja vikkelästi jos itse ohjaan sitä rohkeasti ja ylimääräisiä varmistelematta. Oi kun aina olisi treeneissä joku joka osaisi sanoa oikeat asiat ja potkia positiivisesti rohkeaan ohjaukseen - kaipa sitä alitajuisesti sitten pelkää epäonnistumisia niin, että peliin tulee varmistelua ja yliyrittämistä. Pöh, pöllö pääkoppa!
Ei Ursa millään kerralla puomille painaltanut, mutta itsellä oli vaikeuksia löytää linjaa niin, että puomin nousu ei ole minun tielläni. Liian pitkä vienti putkeen vaatii puomin pään kiertoa ja vastaavasti myöhästymistä seuraavassa tilanteessa. Kun Raunon vinkein sain ohjaukseen rohkeuden, niin Ursahan irtosi mielettömän kauniisti ja mulla jäi jopa ylimääräistä aikaa putken jälkeen. Kyllä siinä kiekaisten tuuletteli hyvää mieltä! :D
13-hypylle rauhoitus, Ursa vastakkaisella kädellä siivekkeen ympäri tiukalla kaarteella ja edelleen rauhoitus puomin nousukontaktille. Vaikka viimeinen kerta oli meille se sujuvin, nopein, kuumin jne. niin Ursa pysähtyi hienosti nousulle ja jatkoi luvalla. Toki voin itseänikin taputtaa selkään, kun sain pidettyä pääni kasassa ja oltua rauhassa, kiirehtimättä tilanteessa. Alastulokontaktin jälkeen valssi (ekakerralla tein takaaleikkauksen puomin ja hypyn väliin, joka toimi myös, joskin oli ehkä hitaampi), lupa hypylle, koiraa vähän haltuun vastakkaisella ja yhdessä suorittaen Aalle. Tähän kohtaan Rauno vinkkasi yhden ohjaustavan, jota täytynee joku kerta kokeilla. Pysytään puomin oikealla puolella, vipataan koira vasemmalla kädellä yli (käsi näyttää jopa oikean siivekkeen oikealle puolelle, hypyn ohi) ja poispäin kääntäen Aalle, ohjaaja ei mene hyppyjen väliin ollenkaan, vaan liikkuu ripeästi kohti Aata, layeröiden väliin jäävän hypyn. Täytyy testata joku kerta, Ursalle kyllä sopii pääosin hyvin nämä yhdessä tehdyt ohjauskuviotkin, joten päädyttiin tuohon valssiratkaisuun radalla.
Lopussa ei mitään ihmeellistä, valssi Aan alastulolla ohjaus hypyn taakse ja renkaalle.
Tosi hyvät treenit kaiken kaikkiaan, Ursa oli todella Upea! Sovelsin Ellun pitämän viettiagin pohjalta ja herättelin Ursan ennen lähtöä kokonaisella nakilla, härnäten saalistusta, joka sitten lensi radan päätteeksi palkaksi. Tämä oli varmasti varsin hyvä ratkaisu, Ursa oli inostuneen iloinen ja täpäkkänä tilanteissa. Väliajoilla, kun juteltiin kuvioista Raunon kanssa, laitoin Ursan paikkamakuuseen ja hämmästyttävän skarppina Ursa makasi, pää korkealla sfinksinä, eikä yhtään nuuskutellut ympäriinsä. Kaikkiaan Ursalla oli ihanteellinen vire päällä tehdä töitä, tuollainen mieliolo pitäisi saada viritettyä kaikkiin treeneihin (ja kisoihinkin).
KIITOS!
kouluttaja: Rauno Virta
Oltiin eilen Pieksämäellä Hau-Hau-hallissa treenaamassa. Taasen tultiin tyytyväisyyttä puhkuen takaisin, Virran Rauno onnistui koutsaamaan taas huippufiilistä. Tykkäsin jälleen kovasti kovasti.
Viime kerran treeneistä Längelmäen Kana-Areenalla kirjoitin näin (kennel Omituinen blogi): "Agilitysyksyn 2009 kuitenkin pelasti ehdottomasti Virran Raunon agilitykurssi Längelmäellä marraskuun lopussa. Raunolta tuli hienoja kommentteja, se potki rauhallisella, kannustavalla ja asiallisella, koirakon huomioon ottavalla tavalla parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Ursa painalsi häntä putkella ja kimeä haukku raikaen pitkin hallia, vauhtia oli aivan eri lailla mitä olen tottunut - pisti vipinää omiinkin kinttuihin. Tähän päästiin niinkin yksinkertaisella neuvolla, kuin että annan Ursalle vastuuta. Ursa osaa valtavasti asioita, se on taitava ja lukee hyvin ohjauksia, ihan turhaan jään varmistelemaan, ikäänkuin seuraamaan päältä, että Ursa tekee pyydetyn. Käsky ja näyttö koiralle ja sen jälkeen itse irti tilanteesta edeten näyttämään jo uusia tilanteita radalla. Längelmäellä meno ei ollut ollenkaan totuttua, sitä että edetään Ursan kanssa samaan tahtiin ja kerkeän jokaiseen tilanteeseen varmasti, lopputuloksena varma tasainen, nätti suoritus. Liitämisessä oli liidon makua, meillä molemmilla oli Kivaa! ;)"
Eilinen rata oli varsin kiva, siinä oli haastavia paikkoja, mutta pääosin ei mennyt liian tekniseksi säheröpyörittämiseksi. Treenien rakenne oli se, että tutustuttiin rataan, jonka jälkeen jokainen suoritti radan ikäänkuin kisanomaisesti kertaalleen läpi. Lyhyt keskustelu Raunon kanssa koirakkokohtaisista ongelmakohdista ja seuraava ryhmäläinen radalle. Kun koko neljän poppoo (Ursa, lyhcol Vekku, parson Kipa ja auskel Kettu) oli käynyt kertaalleen radalla, niin käytiin porukalla läpi rata kohta kohdalta, juteltiin ohjausmahdollisuuksista, ongelmakohdista jne. jonka jälkeen kaikilla oli aikaa tutustua vielä vähän rataan ja uusin eväin radalle. Tuntuu varsin toimivalta tavalta, ainakin ero ensimmäisen ja viimeisen suorituksen välillä on huomattava..... ;)
Rauno kouluttajana (ja ohjaajana) pitää punaisena lankana ennakoivaa ohjausta. Koiran pitää tietää estettä paria ennen minne rata seuraavaksi etenee.
Aloitetaanpa radan purku ihan alusta. Ensinnäkin kannattaa jättää koira (maxi) ainakin noin seitsemän metrin päähän ensimmäisestä hypystä, silloin koira kerkeää pääsemään optimivauhtiin ennen kuin kisaradalla kello pyörähtää käyntiin, tälläkin saa jo jonkun kymmenyksen kurottua aikaa. Rata lähti niin, että koira oli just ja just mahdollista jättää sellaiseen kohtaan, että se näki kaikki kolme hyppyä suoralla. Ohjaajan kroppa näyttää jo lähdössä kolmannelle (3A) hypylle, voimakas irroitus (koiran puoleinen jalka ja käsi) kolmoselle, katse ja kädet handlaa koiraa tiukasti siivekkeen takaa kohti 3B-hyppyä, jalat kulkee jo muurin suuntaan (jalkojen liike kertoo koiralle jo ennen 3A hyppyä, että muurille ollaan menossa). Valssi ja käden liikkeellä koira muurin yli, suora linja itsellä vitoshypyn vasemman puoleista siivekettä hohti, hallittu valssi ja koira tipahtaa ihan siivekkeen lähelle ja siitä suora linja kepeille. Helposti sitä valuu liian syvälle valssailemaan, jolloin linja kepeile menee hankalammaksi ja ainakin Ursa pyrki kakkosväliin ekoilla kerroilla.
Itsellä muistamisen paikka nuissa valsseissa - edelleen. :) Toki ollaan tultu kauas väärin ajoitetuista kökkövalsseista ja siitä, kun olen viimeksi sanonut, etten osaa valssata, mutta seuraava juttu meinaa väkisin unohtua, vaikka sen tietääkin. Valssi suuntautuu aina seuraavaa estettä kohti. Helppo sanoa ja ajatella, mutta toteutuksessa on hiomista. Toki sen valssin saan tehtyä ihan nappikohtaan, jos joku sanoo, vaan pitäisi päästä siihen, että itsekin ymmärtäisi sen tehdä oikein, säästyy metrejä - niin ja sitä kallisarvoista aikaa. ;) Ei pidä valua valsseineen liian syvälle tilanteisiin vaan tehdä tiukkaa työtä (vaikka pahaa tekisi...).
Keppien jälkeen pysyteltävä pois koiran linjalta, ihan läheltä hyppyä koira putkeen ja malttia malttia malttia, itsellä oli suunnattomia vaikeuksia vain olla ja odottaa ihan aidosti paikallaan valmiusasemissa, kun Ursa suoritti putkea. Väkisin meinasi jalat ottaa siirtymää seuraavaa hyppyä kohti. Piti oikein keskittyä, suorastaan pakottaa itsensä pysymään paikallaan ja kuroittamaan hypyn yli koira haltuun, ihan läheltä oikeanpuoleista siivekettä (koiran suorituslinjasta katsottuna, kun nenä puikahtaa ulos putkesta). Nätillä kaarteella ja voimakkaalla heitolla koira hypylle ja ripeästi kohti putken toista päätä. Tämä oli meille se radan selkeästi vaikein kohta, mutta saatiin onnistumaan se kyllä Raunon vinkein todella hienosti ja tottakai tuli hieno fiilis. :D Ursa toimii kyllä mielettömän hienosti ja vikkelästi jos itse ohjaan sitä rohkeasti ja ylimääräisiä varmistelematta. Oi kun aina olisi treeneissä joku joka osaisi sanoa oikeat asiat ja potkia positiivisesti rohkeaan ohjaukseen - kaipa sitä alitajuisesti sitten pelkää epäonnistumisia niin, että peliin tulee varmistelua ja yliyrittämistä. Pöh, pöllö pääkoppa!
Ei Ursa millään kerralla puomille painaltanut, mutta itsellä oli vaikeuksia löytää linjaa niin, että puomin nousu ei ole minun tielläni. Liian pitkä vienti putkeen vaatii puomin pään kiertoa ja vastaavasti myöhästymistä seuraavassa tilanteessa. Kun Raunon vinkein sain ohjaukseen rohkeuden, niin Ursahan irtosi mielettömän kauniisti ja mulla jäi jopa ylimääräistä aikaa putken jälkeen. Kyllä siinä kiekaisten tuuletteli hyvää mieltä! :D
13-hypylle rauhoitus, Ursa vastakkaisella kädellä siivekkeen ympäri tiukalla kaarteella ja edelleen rauhoitus puomin nousukontaktille. Vaikka viimeinen kerta oli meille se sujuvin, nopein, kuumin jne. niin Ursa pysähtyi hienosti nousulle ja jatkoi luvalla. Toki voin itseänikin taputtaa selkään, kun sain pidettyä pääni kasassa ja oltua rauhassa, kiirehtimättä tilanteessa. Alastulokontaktin jälkeen valssi (ekakerralla tein takaaleikkauksen puomin ja hypyn väliin, joka toimi myös, joskin oli ehkä hitaampi), lupa hypylle, koiraa vähän haltuun vastakkaisella ja yhdessä suorittaen Aalle. Tähän kohtaan Rauno vinkkasi yhden ohjaustavan, jota täytynee joku kerta kokeilla. Pysytään puomin oikealla puolella, vipataan koira vasemmalla kädellä yli (käsi näyttää jopa oikean siivekkeen oikealle puolelle, hypyn ohi) ja poispäin kääntäen Aalle, ohjaaja ei mene hyppyjen väliin ollenkaan, vaan liikkuu ripeästi kohti Aata, layeröiden väliin jäävän hypyn. Täytyy testata joku kerta, Ursalle kyllä sopii pääosin hyvin nämä yhdessä tehdyt ohjauskuviotkin, joten päädyttiin tuohon valssiratkaisuun radalla.
Lopussa ei mitään ihmeellistä, valssi Aan alastulolla ohjaus hypyn taakse ja renkaalle.
Tosi hyvät treenit kaiken kaikkiaan, Ursa oli todella Upea! Sovelsin Ellun pitämän viettiagin pohjalta ja herättelin Ursan ennen lähtöä kokonaisella nakilla, härnäten saalistusta, joka sitten lensi radan päätteeksi palkaksi. Tämä oli varmasti varsin hyvä ratkaisu, Ursa oli inostuneen iloinen ja täpäkkänä tilanteissa. Väliajoilla, kun juteltiin kuvioista Raunon kanssa, laitoin Ursan paikkamakuuseen ja hämmästyttävän skarppina Ursa makasi, pää korkealla sfinksinä, eikä yhtään nuuskutellut ympäriinsä. Kaikkiaan Ursalla oli ihanteellinen vire päällä tehdä töitä, tuollainen mieliolo pitäisi saada viritettyä kaikkiin treeneihin (ja kisoihinkin).
KIITOS!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
