URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGILITYTREENIT ma 3.10
kouluttaja Heidi Turunen
Maanantaina 3.10. Heidin vetämät ratatreenit, joista jäi hyvä fiilis. Eipä mennyt kerralla putkeen koko rata, mutta kaikkiaan oikein kiva into päällä. Erityishehkutusta (taas...) puomin kontakteista. Napakka ylösmenopysähdys ja nopea alastulo, eikä lähtenyt kontaktilta, vaikka hytkyin eteenpäin Ursaa härnäten. Parempi kuin hyvä! :D
Loppupuoliskon kolme peräkkäistä välistävetoa olivat jotenkin hölmöimmän tuntuiset, mutta siltähän nämä aina tuntuu. Ilmeisesti kuitenkin näyttivät ihan sujuvilta. Kisatilanteessa olisin aika varmasti pyrkinyt hyppyjen toiselle puolelle, että olisin voinut työntää Ursaa hyppyjen taakse.
14-15 pakkopersjätöllä tai "Kangasvoilla", kuten Heidi ja treenikaverit sen nimesivät. ;) Se sujuu kyllä. Kokeiltiin myös pakkovalssi ja eipä siinäkään moittimista.
Lopuksi kokeiltiin niin, että laitettiin S:lle väännetty putki suoraksi, joka pakotti minut muuttamaan ohjaussuunnitelmaa. Alunperin otin 17-putken oikealta ohjaten, kun tiesin kerkeäväni työntämään Ursaa 18-aidalle hyvälle linjalle. S-mutkalle väännetty putki on siis todella hidas ja tiesin sen. Suoraksi vedettynä jouduin tekemään persjätön 16-17 väliin renkaalta putkeen sekä samaisen persjätön myös 17-18 väliin putkelta aidalle, kerkesin tässäkin. Heidi näytti myös Janitan ja Jaakon kurssilla oppimansa tekniikan, kun koira viedään nenästä ympyrälle. Tässä kohtaa siis otetaan koira oikeaan käteen, käsi sellaisessa asennossa ikäänkuin antamassa namia koiralle. Siitä vienti eteenpäin ja puolivalssille. Vaikea selostaa, mutta saatiin toimimaan hyvin Ursan kanssa.
Mikäs siinä. Ursan kanssa kun kokeilee ihan mitä vaan, niin aina toimii. :) On se vain huippu!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ursan agi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ursan agi. Näytä kaikki tekstit
perjantai 7. lokakuuta 2011
maanantai 19. syyskuuta 2011
Perusohjaukset säätöön.
URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGILITYTREENIT
kouluttaja Päivikki Partinen
Päivikki veti tekniikkatreeniä kuudella hypyllä. Säädettiin samat kiemurat ensin valsseilla ja sitten toinen kierros oman valinnan mukaan joko persjätöillä tai takaaleikkauksilla. Tein itse jälkimmäisen kierroksen persjätöillä. Kotiläksyksi jäi sitten treenata se kolmas versio itsenäisesti ja ottaa myös jo treenatut ohjaukset ensimmäistä hyppyä takaa lähestyen (ensimmäiselle hypylle ohjaus pakkovalssilla/-persjätöllä/-takaaleikkauksella niin, että jää vähemmän etumatkaa).
Siitä on aikaa, kun joku on oikeasti katsonut mun valssitekniikkaa ja olihan siinä hiomista. Väkisin meinasi linja karata. Ajoituksessa ei niinkään ollut niin paljon pielessä, mutta oma linja heilui niin, että tein Ursalle aavistuksen pidempää matkaa mitä ihannetapauksessa. Helposti läksin myös peruuttelemaan sen sijaan, että vain kääntyisin valssilla ympäri ohjaussuuntaa vaihtaen. Tehtiin aika pitkä rataantutustuminen ja Päivikki tsekkaili räikeimmät virheet jo siinä vaiheessa.
Persjätöillä tein samaa linjan heiluttamista, joskin ei yhtä paljon mitä valsseilla. Pääosin rytmitysongelmaa. Persjätöt olivat oikea-aikaisia, mutta päädyn uukkarikäännöksessä rytmitys puuttui ja ajauduin liian eteen ja sitä myöten Ursan hyppy ei ollut tiukkuudeltaan optimaalinen. Kerran tuli kolmanneksi viimeinen sivuttaisrima alas, todennäköisesti juurikin siksi, että Ursa ajautui vähän hankalalle linjalle.
Itsenäisessä treenipätkässä jatkettiin viime viikkoisella putkijarruteemalla. Ei kummaa ihmeellistä, sain palkattua Ursaa hyvistä käännöksistä. Itsenäisesti otimme myös keppejä namille (takaaleikkauksia suljettuun kulmaan) ja Aan kontaktia. Onnistui hienosti!
kouluttaja Päivikki Partinen
Päivikki veti tekniikkatreeniä kuudella hypyllä. Säädettiin samat kiemurat ensin valsseilla ja sitten toinen kierros oman valinnan mukaan joko persjätöillä tai takaaleikkauksilla. Tein itse jälkimmäisen kierroksen persjätöillä. Kotiläksyksi jäi sitten treenata se kolmas versio itsenäisesti ja ottaa myös jo treenatut ohjaukset ensimmäistä hyppyä takaa lähestyen (ensimmäiselle hypylle ohjaus pakkovalssilla/-persjätöllä/-takaaleikkauksella niin, että jää vähemmän etumatkaa).
Siitä on aikaa, kun joku on oikeasti katsonut mun valssitekniikkaa ja olihan siinä hiomista. Väkisin meinasi linja karata. Ajoituksessa ei niinkään ollut niin paljon pielessä, mutta oma linja heilui niin, että tein Ursalle aavistuksen pidempää matkaa mitä ihannetapauksessa. Helposti läksin myös peruuttelemaan sen sijaan, että vain kääntyisin valssilla ympäri ohjaussuuntaa vaihtaen. Tehtiin aika pitkä rataantutustuminen ja Päivikki tsekkaili räikeimmät virheet jo siinä vaiheessa.
Persjätöillä tein samaa linjan heiluttamista, joskin ei yhtä paljon mitä valsseilla. Pääosin rytmitysongelmaa. Persjätöt olivat oikea-aikaisia, mutta päädyn uukkarikäännöksessä rytmitys puuttui ja ajauduin liian eteen ja sitä myöten Ursan hyppy ei ollut tiukkuudeltaan optimaalinen. Kerran tuli kolmanneksi viimeinen sivuttaisrima alas, todennäköisesti juurikin siksi, että Ursa ajautui vähän hankalalle linjalle.
Itsenäisessä treenipätkässä jatkettiin viime viikkoisella putkijarruteemalla. Ei kummaa ihmeellistä, sain palkattua Ursaa hyvistä käännöksistä. Itsenäisesti otimme myös keppejä namille (takaaleikkauksia suljettuun kulmaan) ja Aan kontaktia. Onnistui hienosti!
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
Putkijarruja.
URSAN TREENIT 12.9.2011
kouluttaja Heidi Turunen
Maanantaina oli Heidin vetämät agitreenit. Viime viikolla kävin seuraamassa treenejä ja tutustumassa rataan ilman koiraa (Ursalla juoksut) ja nyt oli kivaa päästä itsekin treenaamaan. 17 estettä, pari kertaa pääsi suorittamaan puomin per rata ja kertaalleen Aan, joten kontaktitreeniä oli luvassa. Teemana putkijarrutukset.
Ursan kanssa tehtiin vallan 0-rataa. :) Hyvin siis meni. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että puomin kaikki kontaktit oli tosi napakoita ja nopeita. Putkijarrut meni hyvin, joskin pari kertaa Ursa kävi vähän pitkällä, pitää vain itse olla tosi päättäväinen jo putkeen mennessä. Treenattiin kahdessa sessiossa. Toisella kerralla hain vähän rytmiä jarrutuksiin ja yritin löytää sen rajan, kuinka paljon pysähtyvää liikettä Ursa minulta sietää, että vielä jatkaa putkeen. Kaikkia jarruja ei pystynyt laittamaan pohjaan, muuten Ursa stoppasi. Nytkähdykset kyllä kestää.
Aan menin oikealta puolelta ja putkeen ohjasin Harrin viime torstaisin opein vastakkaisella kädellä, joka toimi hyvin.
Keppien jälkeiselle hypylle tehtiin pari kertaa saksalainen ja parilla kertaa meidän bravuuri "pakkopersjättö", josta Heidi oli innoissaan. Ilmeisesti tämä on joku meidän ihan oma juttu... Kyseli ja kuivaharjotteli ja meinasi, että tätä pitää ruveta treenaamaan itsekin. Heidi on harrastanut agilityä varmaan 15 vuotta ja ovat todella guruja Allun kanssa tässä. Suhteellisen jännät tunteet, kun osasin näyttää ja kertoa Heidille jotain uutta. Pakkopersjätöllä kerkesi putken päähänkin vastaanottamaan koiraa, joten ei välttämättä vaadi putkijarruakaan. Saatiin ainakin tosi napakka käännös hypylle, kun juoksin putken suulta nappaamaan Ursaa nenästä.
No problems. Ursa on kyllä huipputyyppi!
kouluttaja Heidi Turunen
Maanantaina oli Heidin vetämät agitreenit. Viime viikolla kävin seuraamassa treenejä ja tutustumassa rataan ilman koiraa (Ursalla juoksut) ja nyt oli kivaa päästä itsekin treenaamaan. 17 estettä, pari kertaa pääsi suorittamaan puomin per rata ja kertaalleen Aan, joten kontaktitreeniä oli luvassa. Teemana putkijarrutukset.
Ursan kanssa tehtiin vallan 0-rataa. :) Hyvin siis meni. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että puomin kaikki kontaktit oli tosi napakoita ja nopeita. Putkijarrut meni hyvin, joskin pari kertaa Ursa kävi vähän pitkällä, pitää vain itse olla tosi päättäväinen jo putkeen mennessä. Treenattiin kahdessa sessiossa. Toisella kerralla hain vähän rytmiä jarrutuksiin ja yritin löytää sen rajan, kuinka paljon pysähtyvää liikettä Ursa minulta sietää, että vielä jatkaa putkeen. Kaikkia jarruja ei pystynyt laittamaan pohjaan, muuten Ursa stoppasi. Nytkähdykset kyllä kestää.
Aan menin oikealta puolelta ja putkeen ohjasin Harrin viime torstaisin opein vastakkaisella kädellä, joka toimi hyvin.
Keppien jälkeiselle hypylle tehtiin pari kertaa saksalainen ja parilla kertaa meidän bravuuri "pakkopersjättö", josta Heidi oli innoissaan. Ilmeisesti tämä on joku meidän ihan oma juttu... Kyseli ja kuivaharjotteli ja meinasi, että tätä pitää ruveta treenaamaan itsekin. Heidi on harrastanut agilityä varmaan 15 vuotta ja ovat todella guruja Allun kanssa tässä. Suhteellisen jännät tunteet, kun osasin näyttää ja kertoa Heidille jotain uutta. Pakkopersjätöllä kerkesi putken päähänkin vastaanottamaan koiraa, joten ei välttämättä vaadi putkijarruakaan. Saatiin ainakin tosi napakka käännös hypylle, kun juoksin putken suulta nappaamaan Ursaa nenästä.
No problems. Ursa on kyllä huipputyyppi!
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
Kahdet treenit. Kellottamista sekä persjättöjä.
Viime viikon treenien raportointia en ole kerinnyt tekemään. Siitä siis pikaisesti.
URSA & HAIKKA - 1.-3.lk TREENIT ke 9.3.
kouluttaja: Tanja Virtanen
Tanjan treeneissä keskiviikkona oli radanpätkä Virran Raunon tuomaroimalta 2.lk radalta. Siitä hyvä pätkä, että eri kohtia pystyi viemään eri tavoilla, joten saatiin kellotettua mitkä ohjaustavat sopii itselle ja millä saa sen nopeimman suorituksen.
Radalta tehtiin pätkä 1-10.
1-3 välin tein Ursalle vasemmalta puolelta (sisäkaarre) vietynä, lähtö yhtäaikaa. Toisena tapana otin sylikäännön. Näistä nopeampi oli vienti. Lisäksi aikaa sai nipistettyä myös sillä, että hain Ursan ihan putken suulta ja mentiin yhdessä puomille. Hitaampi oli jos olin kauempana koiran tullessa putkesta ja odotin Ursan tulemista puomille. Varsin odotettu tulos tässä. Ursalle sopii se, että tehdään hommia yhdessä ja lähekkäin ja siten, ettei mun oma liike pysähdy, sillä silloin pysähtyy myös Ursa.
Haikan kanssa tein saman välin oikealta (ulkokaarre) vietynä ja muistaakseni (...?) myös kutsuna sylikäännön kautta. Jokatapauksessa vienti sopii Haikallekin kuin myös se, että vien myös esteiden välit eli hain sen putken suulta kohti puomia.
Myös pätkän 4-9 pystyi tekemään usemmalla tavalla. Ensimmäiseksi kokeilin vasemmalta vientiä eli puomi jäi ohjaajan ja koiran väliin. Tässä selkeä näyttö pituudelle ja samantien persjättö 6-hypylle ja irti tilanteesta. Katseella ja ohjauksella koira putkeen, itse oli tarkoitus olla jo pitkällä menossa kohti muuria. Oma linja muurin oikean puoleista tolppaa kohti, etäisyyttä 6-hypyllä, eteneminen ei puomin suuntaista. Kun pisti töppöstä toisen eteen ja ajoitus oli kutosella kunnossa niin hyvin kerkesi vekkaamaan muurin tiukaksi kohti 8-putkea.
Toinen ohjausmahdollisuus oli puomin oikea puoli (puoli vaihtui oikealle jo ennen puomia). Tässä takaaleikkaus pituudelle näyttö kutoselle ja rohkeasti putkeen. Koirat eivät edes vilkaisseet puomia. Tässä kerkesi oikealla ajoituksella ja rohkeudella molempien koirien kanssa persjätölle putken jälkeen tai takaaleikaten muurilla.
Ursan kanssa toimi nopeiten (aika otettiin putkesta putkeen), että otin persjätöllä putkesta ja vekkasin oikeaan suuntaan kohti 8-putkea. Toiseksi nopein oli ensimmäinen konsti (puomi tavallaan layeroitiin osittain) ja hitain oli takaaleikkaus muurille. Nämäkin oletettuja, joten näyttää siltä, että tiedän miten Ursa toimii. Edestä ohjaukset ja liikkeen hidastuminen hidastaa Ursaa. Sama juttu myös Haikan kanssa kyllä. Haikka teki hyvin hommia ja keskittyi, hienoa huomata, että koira jota on lähinnä vain viety ja ohjattu valsseilla osaa myös irrota ja toimia muilla ohjauskiemuroilla.
Itsenäisesti otin keppejä sekä vauhtia hakien, että vaikeita kulmia kokeillen.
URSA - KILPA-ryhmän YHTEISTREENIT to 10.2.2011
ei koulutajaa (Laura & Tiina)
Kilparyhmän kimppatreeneissä torstaina Ursan kanssa tehtiin Vitikaisen Tiian kurssilla ollutta (jolloin me emme olleet mukana) pätkää. Ohjauksellisesti otin kaikki mahdolliset kohdat persjättöinä. Yllättävän hyvin toimi ja vauhti säilyi hyvin alusta loppuun, vaikka ulkopuolelta (Laura ja Tiina katsoi meidän treenaamista) katsottuna kuulemma olin monessa paikassa vähän myöhässä (nämä perjätöt ja erityisesti niiden soveltaminen on meillä (mulla!) vielä opetteluvaiheessa).
Vaikeimmaksi paikaksi muodostui pussin jälkeinen elämä. Ensimmäisellä kerralla Ursa sotkeutui pussiin ihan täysin. Taitaa olla ihan ensimmäinen kerta, kun kävi näin. Vaikutuksilta vältyttiin eli Ursa oli episodin jälkeen oma reipas itsensä. Se, että lähdin peruuttamalla väistämään keppejä ja valssasin/tein persjätön hypyn jälkeen kyllä toimi, mutta hyvä siitä ei tullut. Parempi vaihtoehto oli tehdä persjättö muurille ja ottaa seuraavat hypyt koira vasemmalla ulkokaarteessa. Tässä sai vain säätää ajoitusta tosissani. Vähän vekata muurille ja persjättö ajoissa. Kerta kerralta saatiin kurvia lyhyemmäksi, mutta vieläkin olisi voinut parantaa.
Muuten jäi kyllä hyvä mieli. Jokainen kerta kun uskallan viljellä nuita persjättöjä, sitä paremmin ne rupeaa sujua ja sen paremmin onnistutaan niillä myös kisoissa.
URSA & HAIKKA - 1.-3.lk TREENIT ke 9.3.
kouluttaja: Tanja Virtanen
Tanjan treeneissä keskiviikkona oli radanpätkä Virran Raunon tuomaroimalta 2.lk radalta. Siitä hyvä pätkä, että eri kohtia pystyi viemään eri tavoilla, joten saatiin kellotettua mitkä ohjaustavat sopii itselle ja millä saa sen nopeimman suorituksen.
1-3 välin tein Ursalle vasemmalta puolelta (sisäkaarre) vietynä, lähtö yhtäaikaa. Toisena tapana otin sylikäännön. Näistä nopeampi oli vienti. Lisäksi aikaa sai nipistettyä myös sillä, että hain Ursan ihan putken suulta ja mentiin yhdessä puomille. Hitaampi oli jos olin kauempana koiran tullessa putkesta ja odotin Ursan tulemista puomille. Varsin odotettu tulos tässä. Ursalle sopii se, että tehdään hommia yhdessä ja lähekkäin ja siten, ettei mun oma liike pysähdy, sillä silloin pysähtyy myös Ursa.
Haikan kanssa tein saman välin oikealta (ulkokaarre) vietynä ja muistaakseni (...?) myös kutsuna sylikäännön kautta. Jokatapauksessa vienti sopii Haikallekin kuin myös se, että vien myös esteiden välit eli hain sen putken suulta kohti puomia.
Myös pätkän 4-9 pystyi tekemään usemmalla tavalla. Ensimmäiseksi kokeilin vasemmalta vientiä eli puomi jäi ohjaajan ja koiran väliin. Tässä selkeä näyttö pituudelle ja samantien persjättö 6-hypylle ja irti tilanteesta. Katseella ja ohjauksella koira putkeen, itse oli tarkoitus olla jo pitkällä menossa kohti muuria. Oma linja muurin oikean puoleista tolppaa kohti, etäisyyttä 6-hypyllä, eteneminen ei puomin suuntaista. Kun pisti töppöstä toisen eteen ja ajoitus oli kutosella kunnossa niin hyvin kerkesi vekkaamaan muurin tiukaksi kohti 8-putkea.
Toinen ohjausmahdollisuus oli puomin oikea puoli (puoli vaihtui oikealle jo ennen puomia). Tässä takaaleikkaus pituudelle näyttö kutoselle ja rohkeasti putkeen. Koirat eivät edes vilkaisseet puomia. Tässä kerkesi oikealla ajoituksella ja rohkeudella molempien koirien kanssa persjätölle putken jälkeen tai takaaleikaten muurilla.
Ursan kanssa toimi nopeiten (aika otettiin putkesta putkeen), että otin persjätöllä putkesta ja vekkasin oikeaan suuntaan kohti 8-putkea. Toiseksi nopein oli ensimmäinen konsti (puomi tavallaan layeroitiin osittain) ja hitain oli takaaleikkaus muurille. Nämäkin oletettuja, joten näyttää siltä, että tiedän miten Ursa toimii. Edestä ohjaukset ja liikkeen hidastuminen hidastaa Ursaa. Sama juttu myös Haikan kanssa kyllä. Haikka teki hyvin hommia ja keskittyi, hienoa huomata, että koira jota on lähinnä vain viety ja ohjattu valsseilla osaa myös irrota ja toimia muilla ohjauskiemuroilla.
Itsenäisesti otin keppejä sekä vauhtia hakien, että vaikeita kulmia kokeillen.
URSA - KILPA-ryhmän YHTEISTREENIT to 10.2.2011
ei koulutajaa (Laura & Tiina)
Kilparyhmän kimppatreeneissä torstaina Ursan kanssa tehtiin Vitikaisen Tiian kurssilla ollutta (jolloin me emme olleet mukana) pätkää. Ohjauksellisesti otin kaikki mahdolliset kohdat persjättöinä. Yllättävän hyvin toimi ja vauhti säilyi hyvin alusta loppuun, vaikka ulkopuolelta (Laura ja Tiina katsoi meidän treenaamista) katsottuna kuulemma olin monessa paikassa vähän myöhässä (nämä perjätöt ja erityisesti niiden soveltaminen on meillä (mulla!) vielä opetteluvaiheessa).
Vaikeimmaksi paikaksi muodostui pussin jälkeinen elämä. Ensimmäisellä kerralla Ursa sotkeutui pussiin ihan täysin. Taitaa olla ihan ensimmäinen kerta, kun kävi näin. Vaikutuksilta vältyttiin eli Ursa oli episodin jälkeen oma reipas itsensä. Se, että lähdin peruuttamalla väistämään keppejä ja valssasin/tein persjätön hypyn jälkeen kyllä toimi, mutta hyvä siitä ei tullut. Parempi vaihtoehto oli tehdä persjättö muurille ja ottaa seuraavat hypyt koira vasemmalla ulkokaarteessa. Tässä sai vain säätää ajoitusta tosissani. Vähän vekata muurille ja persjättö ajoissa. Kerta kerralta saatiin kurvia lyhyemmäksi, mutta vieläkin olisi voinut parantaa.
Muuten jäi kyllä hyvä mieli. Jokainen kerta kun uskallan viljellä nuita persjättöjä, sitä paremmin ne rupeaa sujua ja sen paremmin onnistutaan niillä myös kisoissa.
torstai 3. maaliskuuta 2011
Sylkkärisäätöä ja putki-muuri-pyörityksiä.
URSA & HAIKKA - 1.-3.lk TREENIT ke 2.3.
kouluttaja: Tanja Virtanen
Lyhyesti eilisistä treeneistä.
Molempien koirien osalla tuli esille, että ohjaaja ei oikein keskity sylikäännöksissä oikeintekemiseen. Erityisesti Ursan kanssa oletan, että Ursa tekee oikein, enkä malta itse tehdä oikein. Sylikäännös (ja poispäinkäännös) tapahtuu ohjaajan lähellä. Oma pää vain ei tahdo kestää sitä, että rauhassa käännän koiran ja sen jälkeen osoitan mitä pitää tehdä. Omat sylkkärit on vähän sellaisia kaukaa huiskaisuja. Ursa kääntyy kyllä, mutta ihanteellisia kurveja tällä huiskis-tyylillä ai saa. Toinen tyylivirheeni on se, että ahdistan hirveästi esteiden lähelle, enkä anna koiralle tilaa. Tämä on ennenkin tullut esille. Ursa kestää sen, että painostan lähelle, mutta suorittamisesta tulee rennompaa ja varmempaa molemmille silloin, kun muistan pitää etäisyyttä esteisiin.
Haikan kanssa keskityin paremmin oikeintekemiseen, kun tiedän ettei se osaa vielä kunnolla näitä edestäkääntymisiä. Toisaalta tämän myötä tulin ajatelleeksi, että ehkei kyse ole siitä, etteikö Haikan kanssa pystyisi näitäkin ohjaustyylejä käyttämään, sen kanssa vaan pitää tehdä vielä enemmän oikein mitä Ursan kanssa... Haikan kanssa keskityin siihen, että sillä on tilaa hypätä (tiedostan, että se on iso koira, joka ei toimi kuin tilan kanssa) ja käänsin sen ihan rauhassa ympäriasti lähellä, vähän taaksepäin askeleen kanssa peruuttaen. Saatiin kehuja ja sen myötä sitten nousi pissa päähän ja rupesin olettaamaan: "Kyllähän se Haikka osaa!" ja niin taas tuli takapakkia siinä, että olisin malttanut odottaa koiran ihan lähelle. Pitää mielikuvaharjoitella tätä paljon ja ottaa toistoja namin kanssa.
Muuten meni hienosti treenit. Luottamusta vain peliin. Erityisen iloinen olin molempien koirien kohdalla siihen, että sain puomilta (9. este) tullessa molemmat hienosti poispäinkäännöllä esteen taakse ja siitä putkeen puomin layeroiden. Pientä suorituslinjan korjausta sain tehdä omassa liikkumisessa, rohkeasti tilaa koiralle, itse pystyi jäämään etäämmälle ja sai siten loogisemmin juoksulinjan suoraksi puomin oikeaa puolta, ei tarvinnut niin väistellä puomia. Alitajuinen pelko varmaan siitä, että koira lähtee puomille. Mitä varmemmalla otteella ohjaa, sitä paremmin tulee onnistuneita ja vapaita suorituksia.
Pientä säätöä sai tehdä myös 2-hypyllä. Onnistuihan tuo kohta, mutta itselle tuli enempi kiire. Säädin siis valssia enemmän putken suuta kohti 2- & 3-esteiden välissä, kun sen voi tehdä siellä 2-hypyn puomin puoleisen siivekkeen ulkopuolella, jotta omaa liikettä riittää puttaamaan koira putkeen.
Ursalle (ja erityisesti siis mulle) kotiläksynä sylikäännökset (keskityttävä nyt siihen, että ne tapahtuu lähellä) ja Haikalle esteille irtoamiset. Eli pari siivekettä ensin toisiaan lähellä ja sitten kauempana. Idena, että pyöritään koiran kanssa siinä keskellä, kun käsi on kropan lähellä, koira pysyy lähellä, kun käsi lähtee etäämmälle, koira lähtee sitä myöten kiertämään siivekkeitä (tätä katsoin joskus Leinoten Janitan videolta, käytännössä en ole toteuttanut koskaan). Tässä voi sitten yhdistää mukaan valssit, persjätöt, takaaleikkaukset jne. sekä liittää mukaan neliön jokaiselle sivulle siivekkeet, joita kierretään erilaisin kuvioin, esim. kasia.
Hyvät treenit oli! Kiitos Tanja!
kouluttaja: Tanja Virtanen
Lyhyesti eilisistä treeneistä.
Molempien koirien osalla tuli esille, että ohjaaja ei oikein keskity sylikäännöksissä oikeintekemiseen. Erityisesti Ursan kanssa oletan, että Ursa tekee oikein, enkä malta itse tehdä oikein. Sylikäännös (ja poispäinkäännös) tapahtuu ohjaajan lähellä. Oma pää vain ei tahdo kestää sitä, että rauhassa käännän koiran ja sen jälkeen osoitan mitä pitää tehdä. Omat sylkkärit on vähän sellaisia kaukaa huiskaisuja. Ursa kääntyy kyllä, mutta ihanteellisia kurveja tällä huiskis-tyylillä ai saa. Toinen tyylivirheeni on se, että ahdistan hirveästi esteiden lähelle, enkä anna koiralle tilaa. Tämä on ennenkin tullut esille. Ursa kestää sen, että painostan lähelle, mutta suorittamisesta tulee rennompaa ja varmempaa molemmille silloin, kun muistan pitää etäisyyttä esteisiin.
Haikan kanssa keskityin paremmin oikeintekemiseen, kun tiedän ettei se osaa vielä kunnolla näitä edestäkääntymisiä. Toisaalta tämän myötä tulin ajatelleeksi, että ehkei kyse ole siitä, etteikö Haikan kanssa pystyisi näitäkin ohjaustyylejä käyttämään, sen kanssa vaan pitää tehdä vielä enemmän oikein mitä Ursan kanssa... Haikan kanssa keskityin siihen, että sillä on tilaa hypätä (tiedostan, että se on iso koira, joka ei toimi kuin tilan kanssa) ja käänsin sen ihan rauhassa ympäriasti lähellä, vähän taaksepäin askeleen kanssa peruuttaen. Saatiin kehuja ja sen myötä sitten nousi pissa päähän ja rupesin olettaamaan: "Kyllähän se Haikka osaa!" ja niin taas tuli takapakkia siinä, että olisin malttanut odottaa koiran ihan lähelle. Pitää mielikuvaharjoitella tätä paljon ja ottaa toistoja namin kanssa.
Muuten meni hienosti treenit. Luottamusta vain peliin. Erityisen iloinen olin molempien koirien kohdalla siihen, että sain puomilta (9. este) tullessa molemmat hienosti poispäinkäännöllä esteen taakse ja siitä putkeen puomin layeroiden. Pientä suorituslinjan korjausta sain tehdä omassa liikkumisessa, rohkeasti tilaa koiralle, itse pystyi jäämään etäämmälle ja sai siten loogisemmin juoksulinjan suoraksi puomin oikeaa puolta, ei tarvinnut niin väistellä puomia. Alitajuinen pelko varmaan siitä, että koira lähtee puomille. Mitä varmemmalla otteella ohjaa, sitä paremmin tulee onnistuneita ja vapaita suorituksia.
Pientä säätöä sai tehdä myös 2-hypyllä. Onnistuihan tuo kohta, mutta itselle tuli enempi kiire. Säädin siis valssia enemmän putken suuta kohti 2- & 3-esteiden välissä, kun sen voi tehdä siellä 2-hypyn puomin puoleisen siivekkeen ulkopuolella, jotta omaa liikettä riittää puttaamaan koira putkeen.
Ursalle (ja erityisesti siis mulle) kotiläksynä sylikäännökset (keskityttävä nyt siihen, että ne tapahtuu lähellä) ja Haikalle esteille irtoamiset. Eli pari siivekettä ensin toisiaan lähellä ja sitten kauempana. Idena, että pyöritään koiran kanssa siinä keskellä, kun käsi on kropan lähellä, koira pysyy lähellä, kun käsi lähtee etäämmälle, koira lähtee sitä myöten kiertämään siivekkeitä (tätä katsoin joskus Leinoten Janitan videolta, käytännössä en ole toteuttanut koskaan). Tässä voi sitten yhdistää mukaan valssit, persjätöt, takaaleikkaukset jne. sekä liittää mukaan neliön jokaiselle sivulle siivekkeet, joita kierretään erilaisin kuvioin, esim. kasia.
Hyvät treenit oli! Kiitos Tanja!
perjantai 11. helmikuuta 2011
2x treeni/vko.
Pieni kooste Ursan tämän viikkoisista treeneistä.
URSA - 2.-3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT ke 9.2.2011
kouluttaja: Tanja Virtanen
* pakkasta ulkona noin -10, hallissa noin -5
Ratatreeni, yht. 15 estettä. Suhteellisen helppo rata, vähän esteelle linjausta, ennakoivaa valssia ja Herralan kulman ohjausta. Ursa teki hyvin hommia ja saatiin kehuja siitä, että vauhti pysyi tasaisesti päällä koko radan alusta loppuun asti.
Kokeiltiin renkaalta pussiin kohtaa sekä valssaten esteiden väliin, että niin, että jäin esteiden sisäpuolelle ja tein persjätön pussin ja keppien väliin. Molemmat toimi ohjauksellisesti, kello jos olisi ollut se olisi kertonut kumpi tapa oli nopeampi. Herralan kulman tein takaaleikaten ja valssaten puomille.
Kontaktit olivat ongelmalliset tänään. Ensimmäisellä radanomaisella suorituksella jouduin korjaamaan sekä Aan, että puomin uudelleen. Ursa kyllä otti kontaktit, mutta ei edes aikonut pysähtyä (suoritus siis ärsyttävällä tavalla samanlainen mitä kisoissakin). Toisella sessiolla sain oikeanlaisen tatsin kontakteille, sopivan tiukka, mutta positiivinen. Puomilla jo pelkkä kehuminen estettä ylittäessä auttoi siihen, että kuunteli alastulolla paremmin. Pitää tulla tekemään itsenäisesti kontakteja (sekä kepeille vauhtia namikipon kanssa). Täytyy löytää se sopiva tunnetila, jolla saavutetaan toivotunlaiset kontaktisuoritukset. Se on herkkää touhua. Jos olen liian tiukka, Ursa rupeaa himmailemaan, jos en ole tarpeeksi tiukka, se ei pysähdy...
Ollaan treenattu Tanjan ryhmässä viimeksi silloin, kun oltiin Kilpailemaan-kurssilla joskus syksyllä 2007. Toki niistä ajoista on tapahtunut paljon kehitystä (onneksi!) ja onkin kiintoisaa kuulla, mitä Tanjalla on sanottavaa meistä nyt (tai no, Mimmulla myös, sillä tämä on varsinaisesti heidän yhteisesti vetämänsä ryhmä). Tällä kertaa ainakin sanoi, että yhteistyö pelaa ja olen itse oppinut ohjaamaan Ursaa. Hommat tapahtuu oikea-aikaisesti jne. (Näitä kuuntelee mielellään tietysti, sillä Tanja on itselleni sellainen tietynlainen guru (varmaan siitä Kilpailemaan-kurssista ja perseelle potkimisesta johtuen), jota pidän hyvänä ohjaajana, jonka ohjaukset on hiottuja ja oikea-aikaisia. Varmasti osaa katsoa meneekö ohjaukset oikein.)
URSA - KILPA-ryhmän YHTEISTREENIT to 10.2.2011
ei kouluttajaa, seurattiin toinen toisiamme
(meidän lisäksi treenaamassa Väne + Pongo ja Kaitsu + Onsku)
* pakkasta pihalla lähelle 20, hallissa -10, treenit oli varsinaisesti peruttu
Hyvä treeni, sovellettu eilisen itsenäisen ryhmän treenistä. Paljon samaa mitä Tanjan vetämissä treeneissä eilen, tosin tehtiin rata toisinpäin, alkaen keinulta. Päälimmäisenä käteen jäi huikean onnistuneet persjätöt. Käytän näitä jo suhteellisen sujuvasti (aikalailla tasan vuosi siitä, kun otin persjätöt repertuaariin), mutta edelleen käytön soveltamista voi miettiä, ne toimivat tosi hyvin ja lisäävät vauhtia.
Ursa kääntyi hienosti pussista uukkarinna renkaalle (mikä oli Pongolle ja Onskulle vaikea paikka). Aan alla olevaan putkeen sain vietyä ehdottomasti parhaiten ja sujuvimmin persjätöllä. Toimi UPEASTI! Keinun jälkeistä kulmaa tein paitsi perinteisesti vekaten, pyörittäen ja valssaten, kuin myös Kaitsun tyyliin jaakotuksella. Toimi sekin, Ursa kävi todennäköisesti vähän pienemmällä kurvilla, kello kertoisi mikä suoritustapa olisi nopein. Putkea Ursa ei kuitenkaan tsiigaillut, vaikka se olikin lähellä. Puomin jälkeistä kulmaa tehtiin paitsi koira vasemmalla sylikäännöllä + valssilla kuin myös koira oikealla pyörittäen ja toisen esteen takaa niistäen. Molemmat toimi.
Puomilla tehtiin tosi onnistuneita kontakteja, WAU! Muutamia toistoja ihan pelkkää ylösmenoa ja pelkkää alasmenoa. Tein myös vähän eri tavoilla. Jätin Ursan odottamaan ja menin itse n.1/3 puomia eteenpäin ja kutsuin Ursan tekemään kontaktin. Hyvin toimi sekin. Edelleen palkkasin puomin ohi. Saatiin monta hyvää puomitoistoa vauhdilla ja yksittäisenä esteenä. Tänään Aa oli vaikeampi, pari kertaa tuli juosten alas (otti siis kontaktialueen, mutta ei pysähtynyt 2on-2off). Hyvät treenit!
URSA - 2.-3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT ke 9.2.2011
kouluttaja: Tanja Virtanen
* pakkasta ulkona noin -10, hallissa noin -5
Ratatreeni, yht. 15 estettä. Suhteellisen helppo rata, vähän esteelle linjausta, ennakoivaa valssia ja Herralan kulman ohjausta. Ursa teki hyvin hommia ja saatiin kehuja siitä, että vauhti pysyi tasaisesti päällä koko radan alusta loppuun asti.
Kokeiltiin renkaalta pussiin kohtaa sekä valssaten esteiden väliin, että niin, että jäin esteiden sisäpuolelle ja tein persjätön pussin ja keppien väliin. Molemmat toimi ohjauksellisesti, kello jos olisi ollut se olisi kertonut kumpi tapa oli nopeampi. Herralan kulman tein takaaleikaten ja valssaten puomille.
Kontaktit olivat ongelmalliset tänään. Ensimmäisellä radanomaisella suorituksella jouduin korjaamaan sekä Aan, että puomin uudelleen. Ursa kyllä otti kontaktit, mutta ei edes aikonut pysähtyä (suoritus siis ärsyttävällä tavalla samanlainen mitä kisoissakin). Toisella sessiolla sain oikeanlaisen tatsin kontakteille, sopivan tiukka, mutta positiivinen. Puomilla jo pelkkä kehuminen estettä ylittäessä auttoi siihen, että kuunteli alastulolla paremmin. Pitää tulla tekemään itsenäisesti kontakteja (sekä kepeille vauhtia namikipon kanssa). Täytyy löytää se sopiva tunnetila, jolla saavutetaan toivotunlaiset kontaktisuoritukset. Se on herkkää touhua. Jos olen liian tiukka, Ursa rupeaa himmailemaan, jos en ole tarpeeksi tiukka, se ei pysähdy...
Ollaan treenattu Tanjan ryhmässä viimeksi silloin, kun oltiin Kilpailemaan-kurssilla joskus syksyllä 2007. Toki niistä ajoista on tapahtunut paljon kehitystä (onneksi!) ja onkin kiintoisaa kuulla, mitä Tanjalla on sanottavaa meistä nyt (tai no, Mimmulla myös, sillä tämä on varsinaisesti heidän yhteisesti vetämänsä ryhmä). Tällä kertaa ainakin sanoi, että yhteistyö pelaa ja olen itse oppinut ohjaamaan Ursaa. Hommat tapahtuu oikea-aikaisesti jne. (Näitä kuuntelee mielellään tietysti, sillä Tanja on itselleni sellainen tietynlainen guru (varmaan siitä Kilpailemaan-kurssista ja perseelle potkimisesta johtuen), jota pidän hyvänä ohjaajana, jonka ohjaukset on hiottuja ja oikea-aikaisia. Varmasti osaa katsoa meneekö ohjaukset oikein.)
URSA - KILPA-ryhmän YHTEISTREENIT to 10.2.2011
ei kouluttajaa, seurattiin toinen toisiamme
(meidän lisäksi treenaamassa Väne + Pongo ja Kaitsu + Onsku)
* pakkasta pihalla lähelle 20, hallissa -10, treenit oli varsinaisesti peruttu
Hyvä treeni, sovellettu eilisen itsenäisen ryhmän treenistä. Paljon samaa mitä Tanjan vetämissä treeneissä eilen, tosin tehtiin rata toisinpäin, alkaen keinulta. Päälimmäisenä käteen jäi huikean onnistuneet persjätöt. Käytän näitä jo suhteellisen sujuvasti (aikalailla tasan vuosi siitä, kun otin persjätöt repertuaariin), mutta edelleen käytön soveltamista voi miettiä, ne toimivat tosi hyvin ja lisäävät vauhtia.
Ursa kääntyi hienosti pussista uukkarinna renkaalle (mikä oli Pongolle ja Onskulle vaikea paikka). Aan alla olevaan putkeen sain vietyä ehdottomasti parhaiten ja sujuvimmin persjätöllä. Toimi UPEASTI! Keinun jälkeistä kulmaa tein paitsi perinteisesti vekaten, pyörittäen ja valssaten, kuin myös Kaitsun tyyliin jaakotuksella. Toimi sekin, Ursa kävi todennäköisesti vähän pienemmällä kurvilla, kello kertoisi mikä suoritustapa olisi nopein. Putkea Ursa ei kuitenkaan tsiigaillut, vaikka se olikin lähellä. Puomin jälkeistä kulmaa tehtiin paitsi koira vasemmalla sylikäännöllä + valssilla kuin myös koira oikealla pyörittäen ja toisen esteen takaa niistäen. Molemmat toimi.
Puomilla tehtiin tosi onnistuneita kontakteja, WAU! Muutamia toistoja ihan pelkkää ylösmenoa ja pelkkää alasmenoa. Tein myös vähän eri tavoilla. Jätin Ursan odottamaan ja menin itse n.1/3 puomia eteenpäin ja kutsuin Ursan tekemään kontaktin. Hyvin toimi sekin. Edelleen palkkasin puomin ohi. Saatiin monta hyvää puomitoistoa vauhdilla ja yksittäisenä esteenä. Tänään Aa oli vaikeampi, pari kertaa tuli juosten alas (otti siis kontaktialueen, mutta ei pysähtynyt 2on-2off). Hyvät treenit!
torstai 27. tammikuuta 2011
Uudessa hallissa.
Ihan mieletöntä! :D Tänään (no eilen...26.1. keskiviikkona) kävin ensimmäistä kertaa treenaamassa JATin uudessa hallissa, JAT-tilassa Killerillä. Vähän epäuskoinen fiilis, kun menin sisälle, kaikkiala tuoksui ihan upouudelta - esteet tosin olivat ainakin suurelta osin vanhoja tuttuja. Ovi avautui hienosti soittamalla ja hallin kaikki 1800m2 oli meillä ihan privaattikäytössä, sillä muita treenaajia ei ollut. Mukana olivat Ursa ja Hippa, Luna ei ollut edes mukana, sillä se on juoksussa ja ulkona oli pakkasta rapiat 15, joten autossa odotellessakin olisi voinut tulla pian kylmä. En tiedä onko hallissa sisällä lämpömittaria, mutta siellä oli kyllä ihan selkeästi lämpimämpää kuin ulkona, päällystakin sai surutta heittää pois päältä. Lämmin tuli. Lämmitetty hallihan se ei varsinaisesti ainakaan tässä vaiheessa vielä ole, mutta varsin oli miellyttävä treenikokemus.
URSA
Rakensin Ursaa varten pienen 9 esteen sarjan, pätkä Hyvinkään yhdeltä kisaradalta vuoden alusta, joka jäi kaivelemaan.
Ursassa oli todella hienosti vauhtia, intoa ja napakkuutta. Treenasin kahdessa erässä. Ensin otin ihan vain lämmittelymielessä hyppyjä, takaakiertoja, whiskyleikkausta ym. kikkailua, tiukkoja käteen tuloja palkalla. Puomilla otettiin molemmin puolin kolme toistoa ylösmenolla ja sitten erikseen sama kolme toistoa per puoli alasmenolla. Naksutinta en käyttänyt (koska luulin, ettei se ollut mulla mukana, treenien jälkeen kuitenkin löysin sen - treeniliivin rintataskusta...). Oikein hienoja ja napakoita kaikki. Lisäksi otin kepit kerran kummankin puolen vauhdilla namikipolle. Ursa etenee kyllä namille tosi kovaa, sellaisen meiningin kun saisin vielä siirrettyä muutenkin keppien suorittamiseen. Päätös oli, että otan vain pari helppoa, mutta tosi hyvää ja vauhdikasta, jotta Ursalle jää himo päälle. Onneksi onnistuin pitämään itseni ja treeniahneuteni kurissa. :) Itellekin jäi himo päälle...
Toisessa treenierässä (kun olin väliin treenannut vähän Hippaa ja Ursa oli saanut malttaa hetken häkissä) päästiin radalle, meiningin makuun. Kisoissa kaivelemaan jäänyt kohta saatiin korjattua hyvin, mutta pari kertaa vienti 4-hypyn takaakiertoon epäonnistui. Malttia, vauhdin hidastus ja selkeä näyttö (kanttaus) takaakiertoon, onnistui oikein hyvin, vaikka oman hätiköintini takia Ursa tuli pari kertaa hypyn suoraan, minun kainaloni alta. Näyttö oli siis päällä, mutta oman kiireeni takia mulla ei ollut vain enää tilaa vahvistaa näyttöä liikkeellä. 5:lla toimi sekä sylkkäri (joka epäonnistui kisoissa, en saanut Ursaa silloin kääntymään edestäni, vaan jouduin pakottamaan ja ajauduin liian taakse ja kroppa jäi näyttämään väärälle esteelle), että valssi. Valssi on huomattavasti varmempi tapa, sillä pääsee koiran edelle, joten mahdollisuus virheelliseen kropan asentoon ja näyttöön pienenee huomattavasti. Kokeiltiin 3-4 kohtaa myös siten, että valssin kanssa Ursa 4-hypyn siivekkeen ympäri. Tälläkin konstilla kyllä onnistui, mutta vähän kökkö se oli, ei yhtään niin sujuvan oloinen kuin pitempää reittiä.
Lopuksi otettiin kertaalleen yksi tosi hyvä puomisuoritus. Onneksi taas maltti piti, etten ruvennut hinkkaamaan.
Olin tosi tyytyväinen näihin treeneihin. En pidä itseäni mitenkään erityisen hyvänä itsenäistreenaajana, mutta näemmä olen siinäkin kuin varkain petrannut. :) Vaikka kukaan ei ollut katsomassa sivusta, niin hyvin pysyin silti kärryillä siitä missä tein väärin ja miten se pitää korjata, jotta lopputulos olisi toivotunlainen. Hyvä me! :) Olen ilmoinen myös siitä, että en ahnehtinut ja jäänyt hinkkaamaan mitään, vaikka mieli olisikin tehnyt. Varmasti auttoi se, etten "vain mennyt treenaamaan", vaan istahdin ennen lähtöä keittiön pöydän ääreen ja mietin mitä olemme hallille menossa tekemään. Kirjasin jo valmiiksi ylös kuinka monta toistoa saan tehdä esim kepeillä ja puomilla. Auttoi kyllä varmasti osaltaan sitä, ettei mennyt överiksi.
HIPPA
Hippa ei ole vielä niin hyvin kiinni agilityssä, että laitoin tälle treenikerralle pienet tavoitteet. Otettaisiin pari kertaa ihan lyhyt putki muistutuksena, ensin kutsuna ja sitten yhtäaikaa namille/lelulle edeten. Lisäksi otettaisiin hyppyä samalla kaavalla kutsuna ensin ja sitten ohjattuna ja vielä muisteltaisiin vähän puomia. Yhdistettäisiin putki ja hyppy/hypyt, jos menee hyvin.
No, hyvin ei mennyt. Alku oli hyvinkin lupaava. Hippa jäi hienosti odottamaan ja tuli kutsulla iloisesti putken läpi. Samoin lähti innokkaasti ohjattuunkin mukaan. Vaan sen jälkeen Hippa keksi, että Ursa vinkui kentän laidalla ja neitokainen lähti hillumaan sinne suuntaan. Keskittyminen herpaantui ihan tosissaan, juoksenteli ees taas, ihmetteli uutta tilaa, eikä tullut luo. Ihme touhua. No, neiti hihnaan, muutama hyppy hihnassa ja sen jälkeen kertaalleen yritys saada Hippa tulemaan putken jälkeen vielä hypystä yli. Ei onnistunut. Hippa oli vähän (paljon...) muissa maailmoissa. Laitoin Hipan autoon odottamaan siksi ajaksi kun tein Ursan kanssa toista treeniosiota.
Ursan treenien päätteeksi hain vielä Hipan uudelleen yksikseen hallille. Päätin, että katsellaan vain vähän ympärillemme. Käveltiin hihnassa hallia ristiin rastiin, Hippa haisteli esteitä ja sai namia. Rentoutui vähän ja teki iloisesti Aan kummaltakin puolelta. Samoin lähti puomille kannustuksesta. Ihmetteli vähän Ursan hajuja esteellä. Otettiin vielä hyppyä pari kertaa hihnassa ja sitten päästin vapaaksi putkea varten. Keskittyi vähän paremmin, kuin ensimmäisellä yrityksellä. Varmaan se, ettei Ursa ollut hallissa vinkumassa auttoi asiaa paljon. Täytyy ainakin muutamaan otteeseen treenata Hippaa hallilla niin, ettei Ursa ole hallissa sisällä viemässä kiinnostusta.
Loppujen lopuksi ihan ok olo Hipankin esteillä käymisestä. Se tuntui muistavan kontaktien suoritustavan hyvin, ei pelännyt niitä (vaikka Aata meni vasta alkeiskurssin ihan viimeisillä kerroilla eikä ole pariin kuukauteen edes nähnyt esteitä) ja teksi sinänsä asioita oikein. Tämän pitikin kyllä olla vähän sellainen totuttelukerta Hipalle ja sellainen siitä kyllä sitten ihan tulikin.
Kaikkiaan oikein positiivinen ensikosketus upeaan halliimme! :D
URSA
Rakensin Ursaa varten pienen 9 esteen sarjan, pätkä Hyvinkään yhdeltä kisaradalta vuoden alusta, joka jäi kaivelemaan.
Ursassa oli todella hienosti vauhtia, intoa ja napakkuutta. Treenasin kahdessa erässä. Ensin otin ihan vain lämmittelymielessä hyppyjä, takaakiertoja, whiskyleikkausta ym. kikkailua, tiukkoja käteen tuloja palkalla. Puomilla otettiin molemmin puolin kolme toistoa ylösmenolla ja sitten erikseen sama kolme toistoa per puoli alasmenolla. Naksutinta en käyttänyt (koska luulin, ettei se ollut mulla mukana, treenien jälkeen kuitenkin löysin sen - treeniliivin rintataskusta...). Oikein hienoja ja napakoita kaikki. Lisäksi otin kepit kerran kummankin puolen vauhdilla namikipolle. Ursa etenee kyllä namille tosi kovaa, sellaisen meiningin kun saisin vielä siirrettyä muutenkin keppien suorittamiseen. Päätös oli, että otan vain pari helppoa, mutta tosi hyvää ja vauhdikasta, jotta Ursalle jää himo päälle. Onneksi onnistuin pitämään itseni ja treeniahneuteni kurissa. :) Itellekin jäi himo päälle...
Toisessa treenierässä (kun olin väliin treenannut vähän Hippaa ja Ursa oli saanut malttaa hetken häkissä) päästiin radalle, meiningin makuun. Kisoissa kaivelemaan jäänyt kohta saatiin korjattua hyvin, mutta pari kertaa vienti 4-hypyn takaakiertoon epäonnistui. Malttia, vauhdin hidastus ja selkeä näyttö (kanttaus) takaakiertoon, onnistui oikein hyvin, vaikka oman hätiköintini takia Ursa tuli pari kertaa hypyn suoraan, minun kainaloni alta. Näyttö oli siis päällä, mutta oman kiireeni takia mulla ei ollut vain enää tilaa vahvistaa näyttöä liikkeellä. 5:lla toimi sekä sylkkäri (joka epäonnistui kisoissa, en saanut Ursaa silloin kääntymään edestäni, vaan jouduin pakottamaan ja ajauduin liian taakse ja kroppa jäi näyttämään väärälle esteelle), että valssi. Valssi on huomattavasti varmempi tapa, sillä pääsee koiran edelle, joten mahdollisuus virheelliseen kropan asentoon ja näyttöön pienenee huomattavasti. Kokeiltiin 3-4 kohtaa myös siten, että valssin kanssa Ursa 4-hypyn siivekkeen ympäri. Tälläkin konstilla kyllä onnistui, mutta vähän kökkö se oli, ei yhtään niin sujuvan oloinen kuin pitempää reittiä.
Lopuksi otettiin kertaalleen yksi tosi hyvä puomisuoritus. Onneksi taas maltti piti, etten ruvennut hinkkaamaan.
Olin tosi tyytyväinen näihin treeneihin. En pidä itseäni mitenkään erityisen hyvänä itsenäistreenaajana, mutta näemmä olen siinäkin kuin varkain petrannut. :) Vaikka kukaan ei ollut katsomassa sivusta, niin hyvin pysyin silti kärryillä siitä missä tein väärin ja miten se pitää korjata, jotta lopputulos olisi toivotunlainen. Hyvä me! :) Olen ilmoinen myös siitä, että en ahnehtinut ja jäänyt hinkkaamaan mitään, vaikka mieli olisikin tehnyt. Varmasti auttoi se, etten "vain mennyt treenaamaan", vaan istahdin ennen lähtöä keittiön pöydän ääreen ja mietin mitä olemme hallille menossa tekemään. Kirjasin jo valmiiksi ylös kuinka monta toistoa saan tehdä esim kepeillä ja puomilla. Auttoi kyllä varmasti osaltaan sitä, ettei mennyt överiksi.
HIPPA
Hippa ei ole vielä niin hyvin kiinni agilityssä, että laitoin tälle treenikerralle pienet tavoitteet. Otettaisiin pari kertaa ihan lyhyt putki muistutuksena, ensin kutsuna ja sitten yhtäaikaa namille/lelulle edeten. Lisäksi otettaisiin hyppyä samalla kaavalla kutsuna ensin ja sitten ohjattuna ja vielä muisteltaisiin vähän puomia. Yhdistettäisiin putki ja hyppy/hypyt, jos menee hyvin.
No, hyvin ei mennyt. Alku oli hyvinkin lupaava. Hippa jäi hienosti odottamaan ja tuli kutsulla iloisesti putken läpi. Samoin lähti innokkaasti ohjattuunkin mukaan. Vaan sen jälkeen Hippa keksi, että Ursa vinkui kentän laidalla ja neitokainen lähti hillumaan sinne suuntaan. Keskittyminen herpaantui ihan tosissaan, juoksenteli ees taas, ihmetteli uutta tilaa, eikä tullut luo. Ihme touhua. No, neiti hihnaan, muutama hyppy hihnassa ja sen jälkeen kertaalleen yritys saada Hippa tulemaan putken jälkeen vielä hypystä yli. Ei onnistunut. Hippa oli vähän (paljon...) muissa maailmoissa. Laitoin Hipan autoon odottamaan siksi ajaksi kun tein Ursan kanssa toista treeniosiota.
Ursan treenien päätteeksi hain vielä Hipan uudelleen yksikseen hallille. Päätin, että katsellaan vain vähän ympärillemme. Käveltiin hihnassa hallia ristiin rastiin, Hippa haisteli esteitä ja sai namia. Rentoutui vähän ja teki iloisesti Aan kummaltakin puolelta. Samoin lähti puomille kannustuksesta. Ihmetteli vähän Ursan hajuja esteellä. Otettiin vielä hyppyä pari kertaa hihnassa ja sitten päästin vapaaksi putkea varten. Keskittyi vähän paremmin, kuin ensimmäisellä yrityksellä. Varmaan se, ettei Ursa ollut hallissa vinkumassa auttoi asiaa paljon. Täytyy ainakin muutamaan otteeseen treenata Hippaa hallilla niin, ettei Ursa ole hallissa sisällä viemässä kiinnostusta.
Loppujen lopuksi ihan ok olo Hipankin esteillä käymisestä. Se tuntui muistavan kontaktien suoritustavan hyvin, ei pelännyt niitä (vaikka Aata meni vasta alkeiskurssin ihan viimeisillä kerroilla eikä ole pariin kuukauteen edes nähnyt esteitä) ja teksi sinänsä asioita oikein. Tämän pitikin kyllä olla vähän sellainen totuttelukerta Hipalle ja sellainen siitä kyllä sitten ihan tulikin.
Kaikkiaan oikein positiivinen ensikosketus upeaan halliimme! :D
perjantai 26. marraskuuta 2010
Jaksaa, jaksaa!
URSA - 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 25.11.2010
kouluttaja: Jari Hokkanen
Päivi oli toivonut tällaista ilmeisistikin Janitan ja Jaakon treeniä, joka oli kyllä suhteellisen hurja... Ursan kanssa vielä sentään jotenkuten kerkeää, sääliksi käy nopeampien koirien ohjaajia (mutta ei niitä, joiden koirat hakee upeasti suljettuun keppikulmaan).
Alkuosa vielä oli aikalailla helppoa kauraa (4-putkeen vein väliin jäävän hypyn ulkokautta, moni layeroi tämän kohdan, mutta meille se on hankalampaa. Homma onnistui hyvin, Ursan kanssa mahtuu tekemään, se ei väistä ohjaajaa, joten kaarros oli kaikesta huolimatta tiukka putkella.) Vaikein kohta oli keritä kahdesta suorasta putkesta huolimatta koiran edelle ja ohjaamaan sitä pujotteluun. Ursalla tämäntyyppinen rata kyllä onnistuu, mutta kyllä se kovastikin paljon kerkesi kysyä toisen putken ja keppien alun välissä, jäihän siihen väliin pitkä kuljetus ja matkaa sellainen noin 10m. Poispäinkäännöt toimi 11-hypyllä ja kepeillä. Omalla hätiköimiselläni, kiirehtimiselläni sain aikaan sen, että ekakierroksella Ursa tiputti 6-hypyn riman sekä keppien jälkeisen 15-hypyn riman. Molemmissa kohdissa aavistuksen omainen maltti toisella kierroksella piti rimat ylhäällä.
Puomin kontaktit Ursa otti molemmilla kerroilla upeasti. Napakka ylösmeno, vaikka alla oli jo 15 muuta estettä, jotta kierroksetkin olivat kiitettävästi nousseet. Toisella kierroksella oma kunto ei meinannut enää kestää, joten koska oma vauhti oli jolkottelua, myös Ursa jolkotteli Täytyy muistaa, että Ursa tekee juuri niin paljon ja niin täysillä, kuin mitä itsekin teen. Eipäs siis löysäillä siellä rapakuntoinen ohjaaja, vaan lähdetään lenkille kartuttamaan huippukuntoa!
Aata otettiin itsenäisenä, hyvin toimii, kun itse pysyttelen rinnalla, kun Ursa suorittaa, etten heti ota hirveästi välimatkaa. Napakka iloinen "Alas-alas." ja kädellä näyttö, heilautus ohimennessä, niin alastulot olivat tosi hyviä. Yksittäisellä hypyllä otettiin saksalaista molempiin suuntiin, sekä treenattiin flippiä. Ursa lähtee tapansa mukaan näihin hyvin, mujtta omaa liikkumista pitää näiden toistojen mukana hakea.
Viimeiset syyskauden treenit, viimeiset Viherlandialla treenattavat treenit - ikinä. Ensi vuoden alusta päästään omaan halliin, ei tarvitse roudata esteitä, muuttaa 3kk välein paikasta toiseen tai kärsiä huonoista treenialustoista. Otti koville tuo Kukkiksen pehmeä hiekkapohja, pehmeys oli luokkaa beachvolleykenttä... Ainakin jalkalihaksia kehittyi (kai, ehkä, toivottavasti).
kouluttaja: Jari Hokkanen
Päivi oli toivonut tällaista ilmeisistikin Janitan ja Jaakon treeniä, joka oli kyllä suhteellisen hurja... Ursan kanssa vielä sentään jotenkuten kerkeää, sääliksi käy nopeampien koirien ohjaajia (mutta ei niitä, joiden koirat hakee upeasti suljettuun keppikulmaan).
Alkuosa vielä oli aikalailla helppoa kauraa (4-putkeen vein väliin jäävän hypyn ulkokautta, moni layeroi tämän kohdan, mutta meille se on hankalampaa. Homma onnistui hyvin, Ursan kanssa mahtuu tekemään, se ei väistä ohjaajaa, joten kaarros oli kaikesta huolimatta tiukka putkella.) Vaikein kohta oli keritä kahdesta suorasta putkesta huolimatta koiran edelle ja ohjaamaan sitä pujotteluun. Ursalla tämäntyyppinen rata kyllä onnistuu, mutta kyllä se kovastikin paljon kerkesi kysyä toisen putken ja keppien alun välissä, jäihän siihen väliin pitkä kuljetus ja matkaa sellainen noin 10m. Poispäinkäännöt toimi 11-hypyllä ja kepeillä. Omalla hätiköimiselläni, kiirehtimiselläni sain aikaan sen, että ekakierroksella Ursa tiputti 6-hypyn riman sekä keppien jälkeisen 15-hypyn riman. Molemmissa kohdissa aavistuksen omainen maltti toisella kierroksella piti rimat ylhäällä.
Puomin kontaktit Ursa otti molemmilla kerroilla upeasti. Napakka ylösmeno, vaikka alla oli jo 15 muuta estettä, jotta kierroksetkin olivat kiitettävästi nousseet. Toisella kierroksella oma kunto ei meinannut enää kestää, joten koska oma vauhti oli jolkottelua, myös Ursa jolkotteli Täytyy muistaa, että Ursa tekee juuri niin paljon ja niin täysillä, kuin mitä itsekin teen. Eipäs siis löysäillä siellä rapakuntoinen ohjaaja, vaan lähdetään lenkille kartuttamaan huippukuntoa!
Aata otettiin itsenäisenä, hyvin toimii, kun itse pysyttelen rinnalla, kun Ursa suorittaa, etten heti ota hirveästi välimatkaa. Napakka iloinen "Alas-alas." ja kädellä näyttö, heilautus ohimennessä, niin alastulot olivat tosi hyviä. Yksittäisellä hypyllä otettiin saksalaista molempiin suuntiin, sekä treenattiin flippiä. Ursa lähtee tapansa mukaan näihin hyvin, mujtta omaa liikkumista pitää näiden toistojen mukana hakea.
Viimeiset syyskauden treenit, viimeiset Viherlandialla treenattavat treenit - ikinä. Ensi vuoden alusta päästään omaan halliin, ei tarvitse roudata esteitä, muuttaa 3kk välein paikasta toiseen tai kärsiä huonoista treenialustoista. Otti koville tuo Kukkiksen pehmeä hiekkapohja, pehmeys oli luokkaa beachvolleykenttä... Ainakin jalkalihaksia kehittyi (kai, ehkä, toivottavasti).
perjantai 19. marraskuuta 2010
Kisatreenit, treenikisat.
URSA - 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 18.11.2010
kouluttaja: Jari Hokkanen
Jari laittoi treenin etukäteen sähköpostilla (kuten tapanaan on). Kyseessä oli jokin Virran Raunon Virossa tuomaroima pätkä, joka otettaisiin treeneissä kisanomaisesti läpi, jonka jälkeen hinkattaisiin heikot kohdat treenaten. Meidän tulos "kisaradalta" oli HYL.
Kisarataosuudella meidän meno tyssäsi keppien jälkeen hylkyyn, kun Ursa bongasi 3-hypyn. Jatkettiin muuten rata loppuun ihan ok meiningillä.
Treeniosuudessa sain tuon hyllytyskohdan kyllä samantien haltuun, Ursaa piti vain vähän enemmän sitoa keppien jälkeen, jolloin vekki putkeen toimi oikein hyvin. Ongelmaksi muodostui kuitenkin kaikkein eniten 14-hyppy. Ursa on erittäin hyppyvarma, mutta jostain syystä tämä rima tippui useasti treeniä tehdessä. Jonkun verran vaikutti se, jos itse olin liian lähellä hyppyä, mutta sekään ei tuntunut olevan ihan 100% varma syy riman tiputuksiin. Rima tippui vaikka oma ohjaus oli ihan kunnossakin. Lopulta päädyttiin, että todennäköisesti, koska Viherlandian tämän hetkinen pohja on hyvin hyvin pehmeä, pohja luisti Ursan tassujen alla niin, ettei se saanut sopivaa ponnistusvoimaa joka kerralla alleen.
Ei mitään superupeaa fiilistä tämän päivän treeneistä, sellaista perus-settiä....
ITSENÄINEN OSUUS
Itsenäisenä otin lähinnä keppejä namikipolle, sekä hyppyytin vapaana olevia rengasta ja muuria sekä otin keinun pariin kertaan. Mitään tekniikkapätkääkään en jaksanut rakentaa. Iltavuoro töissä oli puristanut mehut.
kouluttaja: Jari Hokkanen
Jari laittoi treenin etukäteen sähköpostilla (kuten tapanaan on). Kyseessä oli jokin Virran Raunon Virossa tuomaroima pätkä, joka otettaisiin treeneissä kisanomaisesti läpi, jonka jälkeen hinkattaisiin heikot kohdat treenaten. Meidän tulos "kisaradalta" oli HYL.
Kisarataosuudella meidän meno tyssäsi keppien jälkeen hylkyyn, kun Ursa bongasi 3-hypyn. Jatkettiin muuten rata loppuun ihan ok meiningillä.
Treeniosuudessa sain tuon hyllytyskohdan kyllä samantien haltuun, Ursaa piti vain vähän enemmän sitoa keppien jälkeen, jolloin vekki putkeen toimi oikein hyvin. Ongelmaksi muodostui kuitenkin kaikkein eniten 14-hyppy. Ursa on erittäin hyppyvarma, mutta jostain syystä tämä rima tippui useasti treeniä tehdessä. Jonkun verran vaikutti se, jos itse olin liian lähellä hyppyä, mutta sekään ei tuntunut olevan ihan 100% varma syy riman tiputuksiin. Rima tippui vaikka oma ohjaus oli ihan kunnossakin. Lopulta päädyttiin, että todennäköisesti, koska Viherlandian tämän hetkinen pohja on hyvin hyvin pehmeä, pohja luisti Ursan tassujen alla niin, ettei se saanut sopivaa ponnistusvoimaa joka kerralla alleen.
Ei mitään superupeaa fiilistä tämän päivän treeneistä, sellaista perus-settiä....
ITSENÄINEN OSUUS
Itsenäisenä otin lähinnä keppejä namikipolle, sekä hyppyytin vapaana olevia rengasta ja muuria sekä otin keinun pariin kertaan. Mitään tekniikkapätkääkään en jaksanut rakentaa. Iltavuoro töissä oli puristanut mehut.
torstai 11. marraskuuta 2010
Irtoamista, layerointia, takaakiertoja, saksalainen...
URSA - 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 11.11.2010
kouluttaja: Jari Hokkanen
Menin vajaa viikko sitten lupaamaan, että olen valmis tekemään kehittymisemme eten mm. sen, että rupean pitämään treenipäiväkirjaa tiuhemmin mitä ihan viime aikoina on tullut tehtyä... Sanoista tekoihin.
Treenattiin Ursan kanssa ihan porukan loppupäässä, joten otettiin alkuun itsenäistä treeniä. Hyppyneliötä ja putkea fiilispohjalta; vauhtia ja ulkokulmia, välistävetoja, takaakiertoja, treenattiin saksalaista, vekkausta, työntöä jne. Ei onkkelmia.
Lisäksi käytiin tekemässä puomia ja keppejä, molempiin pyrin hakemaan innokkuutta ja vauhtia. Ursa on nyt syksyn aikana hiffannut suhteellisen hyvin ylösmenon pysäytyksen ja tekee sitä välillä melkoisen napakastikin. Olen saanut liikkeenkin mukaan tähän eli mun ei tarvitse pysähtyä, että Ursa pysähtyisi, vaan Ursa pystyy jo jäämään kontaktille, vaikka itse jatkan eteenpäin. Otettiin muutamia pelkkiä ylösmenoja ja muutamia siten, että sai jatkaa loppuun asti namipalkalle.
Keppejä otin muutaman toiston namikipolle, hommaan tulee kyllä namin kanssa enepi vauhtia kuin ilman sitä.
OHJATTU TREENI
Harjoitus oli ihan kiva, mutta ei aiheuttanut meille mitään suurempaa haastetta - onnistuttiin siis varsin hienosti. :) Ekayrittämällä loppuun asti.
Ekakerralla otin kyllä ehkä piirun verran liikaa etumatkaa, joten putkelle ei tullut sellaista irtoamista kuin ilmeisesti oli tarkoitus, samoin pingoin vähän liian nopsaan 5- ja 6-hyppyjen väliin, mun liike loppui ja esteiden välistä ja takaakierrosta 6-hypyllä tuli vähän hitaahko. Puomin pysäytykset oikein mallikelpoiset, 8-hyppy onnistui pienellä vedolla hyvin, tiukalla kurvilla, samoin takaakierto siivekkeen ympäri 10-hypyllä onnistui. 12-hypylle saksalainen, pöydästä Ursa meinasi melkein tulla yli, mutta pysyi silti hyvin pöydällä.
Oikein hyvä suoritus jo tuo ensimmäinenkin, mutta viilattiin sitä lähinnä siten, että lähdin ihan samaan aikaan Ursan kanssa, lyhensin askelta niin, että Ursa pääsi irtoamaan putkeen enkä kiirehtinyt 6-hypylle. Ursalla (ja mulla) oli hyvä draivi päällä, joten se ei pysähtynyt puomin alastulolla (ylösmeno oli oikein napakka), en kuitenkaan viittinyt hinkata sitä, kun palkkasin mielummin innokkaasta menosta.
Otettiin irrallisena pariin kertaan pelkkä hyppy-pöytä-hyppy, jotta varmuus pöydälle menoon ja sinne jäämiseen kasvoi ja sitten vielä kolmas kerta. Jokaisella kerralla selvittiin sujuvasti maaliin, viimeisellä kierroksella tippui 10-hypyn rima. Ursa hyppää mielettömän tiukasti, joten vaara riman tiputuksiin tällaisissa kohdissa kasvaa, mutta pääosin Ursahan on aivan mielettömän hyppyvarma. Otettiin tässä kuitenkin muutama hyppytoisto erilaisilla tyyleillä, pitää itse vain väistää sivuetäisyydellä, niin Ursakin hyppää tilavammin.
Oikein onnistuneet treenit.
kouluttaja: Jari Hokkanen
Menin vajaa viikko sitten lupaamaan, että olen valmis tekemään kehittymisemme eten mm. sen, että rupean pitämään treenipäiväkirjaa tiuhemmin mitä ihan viime aikoina on tullut tehtyä... Sanoista tekoihin.
Treenattiin Ursan kanssa ihan porukan loppupäässä, joten otettiin alkuun itsenäistä treeniä. Hyppyneliötä ja putkea fiilispohjalta; vauhtia ja ulkokulmia, välistävetoja, takaakiertoja, treenattiin saksalaista, vekkausta, työntöä jne. Ei onkkelmia.
Lisäksi käytiin tekemässä puomia ja keppejä, molempiin pyrin hakemaan innokkuutta ja vauhtia. Ursa on nyt syksyn aikana hiffannut suhteellisen hyvin ylösmenon pysäytyksen ja tekee sitä välillä melkoisen napakastikin. Olen saanut liikkeenkin mukaan tähän eli mun ei tarvitse pysähtyä, että Ursa pysähtyisi, vaan Ursa pystyy jo jäämään kontaktille, vaikka itse jatkan eteenpäin. Otettiin muutamia pelkkiä ylösmenoja ja muutamia siten, että sai jatkaa loppuun asti namipalkalle.
Keppejä otin muutaman toiston namikipolle, hommaan tulee kyllä namin kanssa enepi vauhtia kuin ilman sitä.
OHJATTU TREENI
Harjoitus oli ihan kiva, mutta ei aiheuttanut meille mitään suurempaa haastetta - onnistuttiin siis varsin hienosti. :) Ekayrittämällä loppuun asti.
Ekakerralla otin kyllä ehkä piirun verran liikaa etumatkaa, joten putkelle ei tullut sellaista irtoamista kuin ilmeisesti oli tarkoitus, samoin pingoin vähän liian nopsaan 5- ja 6-hyppyjen väliin, mun liike loppui ja esteiden välistä ja takaakierrosta 6-hypyllä tuli vähän hitaahko. Puomin pysäytykset oikein mallikelpoiset, 8-hyppy onnistui pienellä vedolla hyvin, tiukalla kurvilla, samoin takaakierto siivekkeen ympäri 10-hypyllä onnistui. 12-hypylle saksalainen, pöydästä Ursa meinasi melkein tulla yli, mutta pysyi silti hyvin pöydällä.
Oikein hyvä suoritus jo tuo ensimmäinenkin, mutta viilattiin sitä lähinnä siten, että lähdin ihan samaan aikaan Ursan kanssa, lyhensin askelta niin, että Ursa pääsi irtoamaan putkeen enkä kiirehtinyt 6-hypylle. Ursalla (ja mulla) oli hyvä draivi päällä, joten se ei pysähtynyt puomin alastulolla (ylösmeno oli oikein napakka), en kuitenkaan viittinyt hinkata sitä, kun palkkasin mielummin innokkaasta menosta.
Otettiin irrallisena pariin kertaan pelkkä hyppy-pöytä-hyppy, jotta varmuus pöydälle menoon ja sinne jäämiseen kasvoi ja sitten vielä kolmas kerta. Jokaisella kerralla selvittiin sujuvasti maaliin, viimeisellä kierroksella tippui 10-hypyn rima. Ursa hyppää mielettömän tiukasti, joten vaara riman tiputuksiin tällaisissa kohdissa kasvaa, mutta pääosin Ursahan on aivan mielettömän hyppyvarma. Otettiin tässä kuitenkin muutama hyppytoisto erilaisilla tyyleillä, pitää itse vain väistää sivuetäisyydellä, niin Ursakin hyppää tilavammin.
Oikein onnistuneet treenit.
sunnuntai 28. maaliskuuta 2010
Juoksutauon jälkeen.
URSA - 2.-3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 28.3.2010
kouluttaja: Heidi Turunen
Ursa on ollut juoksutauolla ja nyt päästiin pitkästä aikaa reenailemaan, ensimmäistä kertaa tälle kevätkaudelle (lukuunottamatta KILPA-ryhmän yhteistreenejä "silloin joskus").
Heidi veti treenit ja meille ei radassa ollut mitään ihmeellistä. Kepeille tulo oli haastavahko, malttia peliin, niin eipä siinä. Keppien jälkeen putkelle tein persjätön, ensimmäisellä kerralla sekä minä hukkasin Ursan, että Ursa hukkasi minut. :) Ursa harhautui kiertämään putken ulkopuolelle ja itse mietin miten persjätöt tähän pitäisikään tehdä. Persjättöjä pitää oikeasti ruveta viljelemään, vaikka itse saa miettiä tosissaan mitä tehdä (ainakin vielä), niin Ursalle ja vauhdilleen ne tuntuu sopivan.
Putken jälkeinen hyppy otettiin Heidin suunnitteleman alkuperäissuunnitelman mukaisesti pakkovalssilla, mutta halusin kokeilla tuohon kohtaan myös saksalaista - mikä sekin sujui ja toimi oikein hyvin tuossa. 7-hypyllä vähän haltuunottoa, ettei Aa houkuta. Lopussa ei ongelmia. Veto putkeen ja pieni maltti, suoritetaan putken jälkeisen "suoran" hypyt samaa matkaa, ettei eka mene koiralta ohi, kun ampaisee vauhdilla putkesta. 15-16 hyppyjen väliin persjättö. Ursa suoritti kyllä ihan oikein, vaikka juoksin sen vasemmalla puolellakin, mutta pikkuisen meni päällejuoksuksi, kun se haki 16-hypyn jälkeen mun tykö.
Pöhkösti Aan kontakti tuotti nyt ropleemia, liekö tauko vaikuttanut. Ei se virhetä tehnyt, mutta ei pysähtynytkään omatoimisesti. Koska radassa ei meille ollut niin paljon hinkattavaa, otettiin vielä parin hypyn takaa Aata muutamia toistoja niin, että käskytän Ursaa, mutta en katso yhtään suorittaako se vai ei. Heidi sitten kommentoi Ursan tekosia ja käskytti vapauttamaan. Vähän ihmeissään oli neitikoira, mutta kyllä se vähän rupesi lopulta tajuamaan. Kyllähän se kontaktien suoritustavan tietää, ei vain millään aina malttaisi....
Itsenäinen treeni meni ensin säätämiseksi, kun otettiin sitä ennen varsinaista treeniä. Tauko tuntui itsessänikin, ohjasin miten sattuu, harhauduin ihan vääriin kohtiin esteiden suhteen, haparoin valssissa jne. Tosi iloista ja irtoavaa menoa saatiin aikaan kuitenkin - lopulta. :)
kouluttaja: Heidi Turunen
Ursa on ollut juoksutauolla ja nyt päästiin pitkästä aikaa reenailemaan, ensimmäistä kertaa tälle kevätkaudelle (lukuunottamatta KILPA-ryhmän yhteistreenejä "silloin joskus").
Heidi veti treenit ja meille ei radassa ollut mitään ihmeellistä. Kepeille tulo oli haastavahko, malttia peliin, niin eipä siinä. Keppien jälkeen putkelle tein persjätön, ensimmäisellä kerralla sekä minä hukkasin Ursan, että Ursa hukkasi minut. :) Ursa harhautui kiertämään putken ulkopuolelle ja itse mietin miten persjätöt tähän pitäisikään tehdä. Persjättöjä pitää oikeasti ruveta viljelemään, vaikka itse saa miettiä tosissaan mitä tehdä (ainakin vielä), niin Ursalle ja vauhdilleen ne tuntuu sopivan.
Putken jälkeinen hyppy otettiin Heidin suunnitteleman alkuperäissuunnitelman mukaisesti pakkovalssilla, mutta halusin kokeilla tuohon kohtaan myös saksalaista - mikä sekin sujui ja toimi oikein hyvin tuossa. 7-hypyllä vähän haltuunottoa, ettei Aa houkuta. Lopussa ei ongelmia. Veto putkeen ja pieni maltti, suoritetaan putken jälkeisen "suoran" hypyt samaa matkaa, ettei eka mene koiralta ohi, kun ampaisee vauhdilla putkesta. 15-16 hyppyjen väliin persjättö. Ursa suoritti kyllä ihan oikein, vaikka juoksin sen vasemmalla puolellakin, mutta pikkuisen meni päällejuoksuksi, kun se haki 16-hypyn jälkeen mun tykö.
Pöhkösti Aan kontakti tuotti nyt ropleemia, liekö tauko vaikuttanut. Ei se virhetä tehnyt, mutta ei pysähtynytkään omatoimisesti. Koska radassa ei meille ollut niin paljon hinkattavaa, otettiin vielä parin hypyn takaa Aata muutamia toistoja niin, että käskytän Ursaa, mutta en katso yhtään suorittaako se vai ei. Heidi sitten kommentoi Ursan tekosia ja käskytti vapauttamaan. Vähän ihmeissään oli neitikoira, mutta kyllä se vähän rupesi lopulta tajuamaan. Kyllähän se kontaktien suoritustavan tietää, ei vain millään aina malttaisi....
Itsenäinen treeni meni ensin säätämiseksi, kun otettiin sitä ennen varsinaista treeniä. Tauko tuntui itsessänikin, ohjasin miten sattuu, harhauduin ihan vääriin kohtiin esteiden suhteen, haparoin valssissa jne. Tosi iloista ja irtoavaa menoa saatiin aikaan kuitenkin - lopulta. :)
keskiviikko 17. helmikuuta 2010
Talvikauden päättäjäiset.
URSA - 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 17.2.2010
kouluttaja: Jari Hokkanen
Tämän talvikauden viimeiset treenit, ensi viikolla ei ole treenejä ja kohtsillään alkaa kevätkausi Polleparkissa, maneesissa Laukaan puolella, jossa treenataan Ursan kanssa sunnuntai-aamupäivisin Julian ja Heidin toimiessa kouluttajina.
Nämä treenit pyrin ottamaan viettimielellä, kunnollinen rataantutustuminen ja Ursa pääsi autosta halliin vasta suorittamaan. Herättelin sen ulkona, vilautin lelua ja menoksi. Aika innokkaasti teki neitokainen kieltämättä töitä, vaikka paljon on säätöä sen suhteen, että osaan itse pitää vireen yllä. Jarin kanssa korjausehdotuksia jutellessa treenin välissä laitoin Ursan paikkamakuuseen - kyllä sekin Ursaa purkasi, laski siis virettään haistelemalla jne. mutta ei ihan samaa vaikutusta kuin yleensä toteutuvalla haahuiluhaistelulla.
Kivalla sykkeellä tehtiin töitä. Radalla oli neljä kontaktiestettä, kaksi kertaa puomi ja kaksi kertaa Aa (hyvät kontaktit muuten puomilla, sekä ylösmennessä, että alastullessa, kontaktityöstö on tuottanut tulosta :) ). Jostain syystä Ursa rupesi ottamaan Aata aika huonosti, otti kontaktin, mutta pysähtyi vasta maassa. Otettiin muutama kerta vietillä hypyn takaa ja onnistumaankin saatiin. Pysyipä näppärän tytön häntäkin ylhäällä, että skarppina oli.
Vaikeimmaksi kohdaksi muodostui viimeisen Aan suorittamisen jälkeen hypylle irroitus ja raju kiihdytys putkeen, että kerkeää sopivasti ohjaamaan Ursan takaakierrolle putken jälkeen. Ensin Ursa luki puomille, toisellakin kerralla kaarroksen kautta, kolmannella kerralla itse horjahdin jne. Onnistuttiin me silti... ;) ...joskin viimeisellä kerralla tönäisin itse putken jälkeisen hypyn siivekettä tiputtaen riman. Läksittiin silti hallista hyvillä mielin, Ursaa palkiten.
Tuo vietin nosto toimii Ursalla näemmä hyvin myös nakilla, varsinkin sen jälkeen kun lelu ei ole enää kiinnostava (kontaktilla namipalkkauksen jälkeen, vietin laskiessa, radan edetessä jne.), niin nami säilyttää edelleen arvonsa.
kouluttaja: Jari Hokkanen
Tämän talvikauden viimeiset treenit, ensi viikolla ei ole treenejä ja kohtsillään alkaa kevätkausi Polleparkissa, maneesissa Laukaan puolella, jossa treenataan Ursan kanssa sunnuntai-aamupäivisin Julian ja Heidin toimiessa kouluttajina.
Nämä treenit pyrin ottamaan viettimielellä, kunnollinen rataantutustuminen ja Ursa pääsi autosta halliin vasta suorittamaan. Herättelin sen ulkona, vilautin lelua ja menoksi. Aika innokkaasti teki neitokainen kieltämättä töitä, vaikka paljon on säätöä sen suhteen, että osaan itse pitää vireen yllä. Jarin kanssa korjausehdotuksia jutellessa treenin välissä laitoin Ursan paikkamakuuseen - kyllä sekin Ursaa purkasi, laski siis virettään haistelemalla jne. mutta ei ihan samaa vaikutusta kuin yleensä toteutuvalla haahuiluhaistelulla.
Kivalla sykkeellä tehtiin töitä. Radalla oli neljä kontaktiestettä, kaksi kertaa puomi ja kaksi kertaa Aa (hyvät kontaktit muuten puomilla, sekä ylösmennessä, että alastullessa, kontaktityöstö on tuottanut tulosta :) ). Jostain syystä Ursa rupesi ottamaan Aata aika huonosti, otti kontaktin, mutta pysähtyi vasta maassa. Otettiin muutama kerta vietillä hypyn takaa ja onnistumaankin saatiin. Pysyipä näppärän tytön häntäkin ylhäällä, että skarppina oli.
Vaikeimmaksi kohdaksi muodostui viimeisen Aan suorittamisen jälkeen hypylle irroitus ja raju kiihdytys putkeen, että kerkeää sopivasti ohjaamaan Ursan takaakierrolle putken jälkeen. Ensin Ursa luki puomille, toisellakin kerralla kaarroksen kautta, kolmannella kerralla itse horjahdin jne. Onnistuttiin me silti... ;) ...joskin viimeisellä kerralla tönäisin itse putken jälkeisen hypyn siivekettä tiputtaen riman. Läksittiin silti hallista hyvillä mielin, Ursaa palkiten.
Tuo vietin nosto toimii Ursalla näemmä hyvin myös nakilla, varsinkin sen jälkeen kun lelu ei ole enää kiinnostava (kontaktilla namipalkkauksen jälkeen, vietin laskiessa, radan edetessä jne.), niin nami säilyttää edelleen arvonsa.
torstai 30. lokakuuta 2008
Onnistunut treeni kera murheenkryynin.
3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 30.10.08
Ursankin osalta alkoi talvikauden treenaaminen. Meidän paikka on torstaissa klo 17.30-19.00 ja kouluttajana Virtasen Tanja. Reilu vuosi sitten elo-syyskuussa -07 oltiin Tanjan vetämällä, noin kuukauden kestävällä Kilpailemaan-kurssilla (toisena vetäjänä Turusen Heidi) ja koin silloin, että saatiin siitä paljon irti. Myöhemmin samana vuonna, marraskuussa -07, oltiin Tanjan ja Partisen Päivikin (joka siis on nyt talvikaudella Lunan kouluttaja) viikonloppukurssilla ja sieltäkin tarttui paljon paljon uutta mukaan. Lisäksi Tanja on hyvin mm. kisojen yhteydessä antanut toimivaa vinkkiä ja potkinut asioissa eteenpäin. Kaikilta osin on siis odotukset korkealla, uskon, että kykenen tällä kaudella viemään meidän - Ursan ja minun - yhteistä agilityä taas askeleella eteenpäin. :)
Alun ohjauskuviot onnistui "ihan kivasti", eli lähinnä niin, että sain Ursan menemään rataa oikein. Totuus kuitenkin on etten (vieläkään) osaa valssata, periaatteen tiedän, mutta ajoitus ei vain millään ota loksahtaakseen paikalleen.
Tokarupeamalla sitten säädettiin alkupuoliskon valsseja vähän nätimmiksi. 1-3 välin otin pakkovalssilla kakkoselle. Alkuperäinen "pystyvalssini" (Tanjan aivan tuore termi siitä, kun valssi pyörähtää paikallaan), säädettiin enempi esteen suuntaisesti (tämä tärkeä muistaa ja iskostaa enempi ytimiin: pakkovalssi tehdään esteen suuntaisesti). Tähän ei montaa toistoa tarvittu. Kunhan sain vähän etumatkaa Ursasta niin, että lähdettiin lentäen, niin aika nopeasti olin tarpeeksi ajoissa valssailemassa. Vähän ohjaus oli kyllä täpärällä, niin esteitä hipoen itse liikuin, vaan pääajatus jäi aivoon - uskoisin.
Enempi säätöä tapahtui sitten 6-7 välissä. Olin päättänyt tehdä sen niin, että otan Ursan välistävetämällä ja valssaan seiskan jälkeen ohjaten Ursan pujotteluun. Tämän kohdan saan kyllä onnistumaan näilläkin taidoilla, Ursa kestää minun myöhästelyni ja sen, että olen toisinaan sähläämässä jotain sen tiellä, kaunista ja sujuvaa, saati aikaa säästävää se ei kuitenkaan ole. Omat valssini ovat väkisin myöhässä. Koska välistävetokin tapahtuu jo vähän myöhässä, niin myöhässäolo kertautuu vielä enempi valssille. Ei vain mene jakeluun mikä on se oikea aika ja missä pitää olla silloin, kuin koira ponnistaa jne. Tiedän ja ymmärrän kyllä teorian, mutta käytäntö on ihan eri juttu. (Koira etuperin hypyn yli, josta välistäveto hakemalla, mutta samalla liikkuen, kun koiran nenä ylittänyt siivekkeiden välisen linjan meno jatkuu etuperin ripeästi liikkuen niin, että ennen kuin koira ponnistaa itse on jo esteen toisella puolella valssin loppuasennossa valmiina syöttämään kepeille. - Oma selkeä moka välissävedoissa on se, että en juurikaan liiku (jos liikut, liiku aina esteen suuntaisesti), jolloin myöhästyn entisestään.)
Kunhan tätä oltiin hetki taottu, kokeiltiin vielä toisella ohjaustavalla, niin, että menin hyppyjen ulkopuolelle (vasen puoli), kutosen ohi puolittain pakkovalssilla ja työntö seiskan taakse, josta lähetys suoraan kepeille. Tämä onnistui jo heti kerrasta. Tässä vaiheessa meille (mulle) selkeästi se helpompi ja sujuvampi tapa ohjata tämäntyyppisiä kurveja. Seiskalla ei edes tarvinnut enää ottaa Ursaa rintamasuunnalla vastaan, kun se nätisti hyppää takaisinpäin myös käden liikkeellä (käsi liikkuu lähemmäs kroppaa).
Pitää treenata ahkerasti valsseja ja tahkota niitä mahdollisimman moneen treeniin, jotta jossain vaiheessa loksahtaa vihdoin paikalleen, mikä on oikeasti oikea-aikainen valssi - uskon kyllä hyvinkin, että jonain päivänä päässä loksahtaa. :)
Kepeille Ursa haki joka kerta oikein hienosti, eikä 9-putken oikean pään löytäminen tuottanut mitään vaikeuksia - Peten napatekniikka toimii. :) 10-12 kuulemma kuljetan hyvin vaikka ekasessiolla se haltuunotto 11-12 välissä jäikin vajaaksi.
Lopulta kävi sitten niin, että koska rataan tutustuessani olin takonut aivooni 13-putken vasemman pään, niin kyllähän sinne tuli sitten vauhdissa viimeiselläkin kerralla ohjattua. Ursa teki kuitenkin aivan loistavasti ja tämä kohta onnistui hyvin. 12-aita syöttää pikkuisen enemmän 9-putken päästä, joten siinä mielessä olen kyllä erityisen iloinen miten hienosti sainkaan sen siitä putkesta sisälle, minne olikin tarkoitus ohjata. Loistavaa Ursa! Ei haittaa vaikka tehtiin vähän omaa rataa. :)
Tällä hetkellä täytyy laittaa erityispaino tietysti siihen, että ensinnäkin ohjaan Ursaa ja katson sitä, olen siihen kontaktissa, mutta myös ajoitukseen täytyy kiinnittää huomiota. Samoin joissain kohti siihen erityishuomio, ettei kuminauha Ursan ja minun välillä kasva liian pitkäksi, jolloin myös suorituksesta tulee haparoivampaa ja riskialttiimpaa.
ITSENÄISET (piirros ylinnä)
Otettiin kissanruoalla kontakteja. Ensin Aa ruoan kanssa ja naksuttaen (nami myös ylösmenolla), toisella kertaa edelleen nami ylösmenolla, mutta alasmenolla pelkkä tyhjä kippo, johon reagoituaan se sai namin. Täsmälleen sama juttu puomilla. Hienosti se pysähtyy nyt kontakteille. Yritetään pitää tämä. :)
Otettiin myös yksinkertaista rinkulaa, kontakteilla namit. Lähdettiin putkelta ja päädyttiin putkeen. Keinulla Ursa sai namin kädestä. Hyvin meni taas kaikki. Kontakteilla olen lähtenyt siihen, että Ursa on kontakteilla täsmälleen niin kauan, kun sillä on kiinnostusta nameihin ja kontaktilla oloon, mielummin aavistuksen vähemmän aikaa, vapauttavalla kutsulla kuitenkin tottakai pois. Pyrin lukemaan Ursan mielioloa, enkä odotuta sitä liian kauan kontakteilla. Jotain tästä toimintatavasta on näkyvillä Ursassa, sillä on selkeästi yhteistyöhalukkaampi ja virtaisampi ilme ja enempi meno päällä kontaktin jälkeen, kun sen ei tarvitse odottaa liian kauan. En myöskään vaadi istumista, ei haittaa vaikka iskee listonsa kontaktille, mutta se ei ole itse tarkoitus. En halua, että kontakteilla Ursan motivaatio ja kierrokset laskee, pyrin vähän päinvastaiseen, jotta saadaan nopeutta suorituksiin.
Keinua otettiin myös pari kertaa namikipolla. Kissanruoka on kyllä ihan must-juttu!
Lisäksi otettiin itseohjautuvasti kahta hyppyä, samaa kohtaa mikä oli ohjatulla radalla 6-7, treenattiin käteen tulemista ja oikea-aikaista valssia. Ursahan kyllä toimii moitteetta. Omaan päähän kun saisi taottua. Enempi tämä oli ohjaajan sheippaamista nyt. :) Ensin vain käteen tulemista välistä vedossa kumpaankin suuntaan ja sitten tehtiin valssia takaperoisesti. Ensin kutsuin Ursan esteen yli loppuasennossa, sitten vaadin itseltäni yhden askeleen ennen oikea-aikaista loppuasentoa, sitten kaksi askelta jne. Ei mulle ihan vieläkään mikään loksahtanut, mutta ainakin oli yritystä...
Ihan lopuksi otin ilman koiraa ja yritin hakea sitä ymmärrystä mikä on oikea-aikainen valssi. Tiedä nyt tajusinko mitään... :)
Innolla ensi viikkoon.
Ursankin osalta alkoi talvikauden treenaaminen. Meidän paikka on torstaissa klo 17.30-19.00 ja kouluttajana Virtasen Tanja. Reilu vuosi sitten elo-syyskuussa -07 oltiin Tanjan vetämällä, noin kuukauden kestävällä Kilpailemaan-kurssilla (toisena vetäjänä Turusen Heidi) ja koin silloin, että saatiin siitä paljon irti. Myöhemmin samana vuonna, marraskuussa -07, oltiin Tanjan ja Partisen Päivikin (joka siis on nyt talvikaudella Lunan kouluttaja) viikonloppukurssilla ja sieltäkin tarttui paljon paljon uutta mukaan. Lisäksi Tanja on hyvin mm. kisojen yhteydessä antanut toimivaa vinkkiä ja potkinut asioissa eteenpäin. Kaikilta osin on siis odotukset korkealla, uskon, että kykenen tällä kaudella viemään meidän - Ursan ja minun - yhteistä agilityä taas askeleella eteenpäin. :)
Vasemmalla itsenäinen treeni. Oikealla ohjattu treeni, piirustukseen on neliöity henkilökohtaiset ongelmakohdat. Punaisella on merkattu se, miten radan opettelimme ja miten sen pääasiallisesti suoritimme (sinisellä merkattu se, miten rata olisi pitänyt suorittaa).
OHJATTU (piirros ylinnä)
Tämän päivän treenit olivat oikein onnistuneet. :) Tekevät Hokkasen Jarin kanssa yhteistyötä siten, että vuoroviikoin suunnittelevat treenit, joita sitten peräkkäiset 3.lk ryhmät voivat treenata. Tällä viikolla oli Jarin vuoro suunnitella treeni, joka oli pätkä tämän vuoden MM-kisojen mini-luokan yksilöhyppyradalta. Viherlandian kasvihuoneen "Kukkiksen" rajallisesta tilasta johtuen hieman sovellettuna pätkä 2-esteeltä 15-esteelle.
Pääosin meni oikein kivasti. Systeemiksi sovittiin se, että ekasessiolla jokainen menee radan kutakuinkin kertaalleen ja toisella rupeamalla fiksaillaan. Ekasessiolla sain onnistumaan ok esteelle 12 saakka, mutta siitä ohjasin Ursan 9-putkesta sisälle (kahteen kertaan, kävi siis pari kierrosta ysiputkessa..). Taustalla oli puolittain väärinkäsitys, sillä luulin alunperin ja rataantutustuessa treenasin niin, että 12-aidan jälkeen mennään 13-putken vasemmasta suusta sisälle - tokihan valssilla Ursa oli helppo saada oikeaan ratapiirustuksen mukaiseen päähän (tätäkin kokeiltiin ja kerralla oikein). Otettiin kuitenkin minun tutustumiseni mukaisesti rataa - joustavuudesta kiitokset Tanjalle. Käytiin siis läpi, miten saisin Ursan putkeen vasemmasta päästä - mikä on se vaikeampi pää. Hienosti onnistui siinä vaiheessa, kun tajusin ottaa Ursaa haltuun ENNEN 12-estettä ja pikkasen enemmän hakea ja vekata Ursaa 11 hypyltä kahdelletoista ja kohti kolmeatoista. Tanjan opeilla ja Peten viime viikonlopun napaohjauksen mielessä pitäen sain Ursan kivasti oikeasta putken suusta sisälle.Alun ohjauskuviot onnistui "ihan kivasti", eli lähinnä niin, että sain Ursan menemään rataa oikein. Totuus kuitenkin on etten (vieläkään) osaa valssata, periaatteen tiedän, mutta ajoitus ei vain millään ota loksahtaakseen paikalleen.
Tokarupeamalla sitten säädettiin alkupuoliskon valsseja vähän nätimmiksi. 1-3 välin otin pakkovalssilla kakkoselle. Alkuperäinen "pystyvalssini" (Tanjan aivan tuore termi siitä, kun valssi pyörähtää paikallaan), säädettiin enempi esteen suuntaisesti (tämä tärkeä muistaa ja iskostaa enempi ytimiin: pakkovalssi tehdään esteen suuntaisesti). Tähän ei montaa toistoa tarvittu. Kunhan sain vähän etumatkaa Ursasta niin, että lähdettiin lentäen, niin aika nopeasti olin tarpeeksi ajoissa valssailemassa. Vähän ohjaus oli kyllä täpärällä, niin esteitä hipoen itse liikuin, vaan pääajatus jäi aivoon - uskoisin.
Enempi säätöä tapahtui sitten 6-7 välissä. Olin päättänyt tehdä sen niin, että otan Ursan välistävetämällä ja valssaan seiskan jälkeen ohjaten Ursan pujotteluun. Tämän kohdan saan kyllä onnistumaan näilläkin taidoilla, Ursa kestää minun myöhästelyni ja sen, että olen toisinaan sähläämässä jotain sen tiellä, kaunista ja sujuvaa, saati aikaa säästävää se ei kuitenkaan ole. Omat valssini ovat väkisin myöhässä. Koska välistävetokin tapahtuu jo vähän myöhässä, niin myöhässäolo kertautuu vielä enempi valssille. Ei vain mene jakeluun mikä on se oikea aika ja missä pitää olla silloin, kuin koira ponnistaa jne. Tiedän ja ymmärrän kyllä teorian, mutta käytäntö on ihan eri juttu. (Koira etuperin hypyn yli, josta välistäveto hakemalla, mutta samalla liikkuen, kun koiran nenä ylittänyt siivekkeiden välisen linjan meno jatkuu etuperin ripeästi liikkuen niin, että ennen kuin koira ponnistaa itse on jo esteen toisella puolella valssin loppuasennossa valmiina syöttämään kepeille. - Oma selkeä moka välissävedoissa on se, että en juurikaan liiku (jos liikut, liiku aina esteen suuntaisesti), jolloin myöhästyn entisestään.)
Kunhan tätä oltiin hetki taottu, kokeiltiin vielä toisella ohjaustavalla, niin, että menin hyppyjen ulkopuolelle (vasen puoli), kutosen ohi puolittain pakkovalssilla ja työntö seiskan taakse, josta lähetys suoraan kepeille. Tämä onnistui jo heti kerrasta. Tässä vaiheessa meille (mulle) selkeästi se helpompi ja sujuvampi tapa ohjata tämäntyyppisiä kurveja. Seiskalla ei edes tarvinnut enää ottaa Ursaa rintamasuunnalla vastaan, kun se nätisti hyppää takaisinpäin myös käden liikkeellä (käsi liikkuu lähemmäs kroppaa).
Pitää treenata ahkerasti valsseja ja tahkota niitä mahdollisimman moneen treeniin, jotta jossain vaiheessa loksahtaa vihdoin paikalleen, mikä on oikeasti oikea-aikainen valssi - uskon kyllä hyvinkin, että jonain päivänä päässä loksahtaa. :)
Kepeille Ursa haki joka kerta oikein hienosti, eikä 9-putken oikean pään löytäminen tuottanut mitään vaikeuksia - Peten napatekniikka toimii. :) 10-12 kuulemma kuljetan hyvin vaikka ekasessiolla se haltuunotto 11-12 välissä jäikin vajaaksi.
Lopulta kävi sitten niin, että koska rataan tutustuessani olin takonut aivooni 13-putken vasemman pään, niin kyllähän sinne tuli sitten vauhdissa viimeiselläkin kerralla ohjattua. Ursa teki kuitenkin aivan loistavasti ja tämä kohta onnistui hyvin. 12-aita syöttää pikkuisen enemmän 9-putken päästä, joten siinä mielessä olen kyllä erityisen iloinen miten hienosti sainkaan sen siitä putkesta sisälle, minne olikin tarkoitus ohjata. Loistavaa Ursa! Ei haittaa vaikka tehtiin vähän omaa rataa. :)
Tällä hetkellä täytyy laittaa erityispaino tietysti siihen, että ensinnäkin ohjaan Ursaa ja katson sitä, olen siihen kontaktissa, mutta myös ajoitukseen täytyy kiinnittää huomiota. Samoin joissain kohti siihen erityishuomio, ettei kuminauha Ursan ja minun välillä kasva liian pitkäksi, jolloin myös suorituksesta tulee haparoivampaa ja riskialttiimpaa.
ITSENÄISET (piirros ylinnä)
Otettiin kissanruoalla kontakteja. Ensin Aa ruoan kanssa ja naksuttaen (nami myös ylösmenolla), toisella kertaa edelleen nami ylösmenolla, mutta alasmenolla pelkkä tyhjä kippo, johon reagoituaan se sai namin. Täsmälleen sama juttu puomilla. Hienosti se pysähtyy nyt kontakteille. Yritetään pitää tämä. :)
Otettiin myös yksinkertaista rinkulaa, kontakteilla namit. Lähdettiin putkelta ja päädyttiin putkeen. Keinulla Ursa sai namin kädestä. Hyvin meni taas kaikki. Kontakteilla olen lähtenyt siihen, että Ursa on kontakteilla täsmälleen niin kauan, kun sillä on kiinnostusta nameihin ja kontaktilla oloon, mielummin aavistuksen vähemmän aikaa, vapauttavalla kutsulla kuitenkin tottakai pois. Pyrin lukemaan Ursan mielioloa, enkä odotuta sitä liian kauan kontakteilla. Jotain tästä toimintatavasta on näkyvillä Ursassa, sillä on selkeästi yhteistyöhalukkaampi ja virtaisampi ilme ja enempi meno päällä kontaktin jälkeen, kun sen ei tarvitse odottaa liian kauan. En myöskään vaadi istumista, ei haittaa vaikka iskee listonsa kontaktille, mutta se ei ole itse tarkoitus. En halua, että kontakteilla Ursan motivaatio ja kierrokset laskee, pyrin vähän päinvastaiseen, jotta saadaan nopeutta suorituksiin.
Keinua otettiin myös pari kertaa namikipolla. Kissanruoka on kyllä ihan must-juttu!
Lisäksi otettiin itseohjautuvasti kahta hyppyä, samaa kohtaa mikä oli ohjatulla radalla 6-7, treenattiin käteen tulemista ja oikea-aikaista valssia. Ursahan kyllä toimii moitteetta. Omaan päähän kun saisi taottua. Enempi tämä oli ohjaajan sheippaamista nyt. :) Ensin vain käteen tulemista välistä vedossa kumpaankin suuntaan ja sitten tehtiin valssia takaperoisesti. Ensin kutsuin Ursan esteen yli loppuasennossa, sitten vaadin itseltäni yhden askeleen ennen oikea-aikaista loppuasentoa, sitten kaksi askelta jne. Ei mulle ihan vieläkään mikään loksahtanut, mutta ainakin oli yritystä...
Ihan lopuksi otin ilman koiraa ja yritin hakea sitä ymmärrystä mikä on oikea-aikainen valssi. Tiedä nyt tajusinko mitään... :)
Innolla ensi viikkoon.
tiistai 30. syyskuuta 2008
Ruosteiden karistusta.
URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 23.9.2008
Juoksu- ja astutusyritysreissutauon jälkeen taas treeneihin. Sepä näkyi, että oltiin oltu tauolla. Vielä kun meidät laitettiin Ursan kanssa ekana suorittamaan, alla ei ollut kuin lämmittelylenkki, rataantutustuminen ja pikkuhetki leikkiä. Näkyi kyllä, että oltiin ruosteessa. Aivan ensimmäiseksi Ursa paineli selkäni takaa kolmosputken väärään päähän, kieputuksissa en ollut ihan kärryillä, meni vähän sähläämiseksi. Uutta jännää: seiskaputkesta kasille niin, että ensin oikealla kädellä ykköshypyn ohi, sitten ohjaus käsi vaihtuu vasemmaksi ikään kuin ohjattaisiin hämyhypylle, siitä oikeassa kohti taas oikean käden ohjauksella koira esteen yli - kaikki toki nopealla temmolla. Myös ysille ihan uusi juttu, itse olisin kyllä kisoissa valssanut, sulkien hämyhypyn ylitysmahdollisuuden pois. Minna tarjosi seuraavaa, koira lähetetään oikealla kädellä ysin taakse, lähdetään ikään kuin valssille ja vasemman käden ohjaukseen, mutta pyörähdetäänkin nopeasti oikean kautta ympäri ja otetaan koira oikeaan käteen. Koko systeemi siis tapahtuu ysiaidan rataan nähden sisemmän siivekkeen kohdalla. Kyllä tätä kovasti miettiä täytyi, varsinkin kasihypyn nopeiden puolenvaihdosten jälkeen. Joka kerralla toiminnassani näkyi ja tuntui kyllä se, etten aivan varmasti tiennyt mitä olen tekemässä, mutta onneksi sentään saatiin onnistumaankin niin, että jäi sopiva muistijälki lihaksiin ja päähän. (Mietin, että onkohan tämä ohjauskuvio sitten flippi...?)
Väliin otettiin keppejä, Aata, keinua ja pientä itsenäistä estesarjaa. Hypyn kautta persjätöllä (mäkelöillä) kepeille, mikä oli ihan metkaa ja onnistui. Kova halu alkaa opetella persjättöjä erinäisiin tilanteisiin, tähän hetkeen teen mäkelät vain putkella, mutta ohjaustavalla voisi saada Ursan kääntymään melko nätisti ja tiukasti joissain sopivissa hyppykohdissakin kenties. Aan kontaktilla naksuttelin, joka näytti toimivan. Aloitan ainakin nenäkosketuksen opettamisen, saa nähdä koska sen saa siirrettyä kontakteille, siihen mennee pikkasen aikaa.
Toisella kertaa, kun mentiin ohjatulle radalle, niin meni jo ihan eri lailla. Tunnin muistin ja tekniikoiden verryttely selkeästi oli tuottanut tulosta ja Ursahan toimi loistavasti! Takaa leikkaus toimi kuulemma täydellisesti :), muutenkin toimi ja jäi hyvä fillis. Tehtiin toinenkin suoritus perään: "Todistaen, ettei ensimmäinen kerta ollut vain hyvää tuuria." Yksi rima lensi, taisin vetää kasilla vähän turhan tiukasti haltuun. Erityisen tyytyväinen olen toki takaaleikkausten onnistumiseen (tapahtuivat aivan täsmälleen oikeassa paikassa), sekä kasin ja ysin välissä tehtyyn sylikäännöksiin.
Juoksu- ja astutusyritysreissutauon jälkeen taas treeneihin. Sepä näkyi, että oltiin oltu tauolla. Vielä kun meidät laitettiin Ursan kanssa ekana suorittamaan, alla ei ollut kuin lämmittelylenkki, rataantutustuminen ja pikkuhetki leikkiä. Näkyi kyllä, että oltiin ruosteessa. Aivan ensimmäiseksi Ursa paineli selkäni takaa kolmosputken väärään päähän, kieputuksissa en ollut ihan kärryillä, meni vähän sähläämiseksi. Uutta jännää: seiskaputkesta kasille niin, että ensin oikealla kädellä ykköshypyn ohi, sitten ohjaus käsi vaihtuu vasemmaksi ikään kuin ohjattaisiin hämyhypylle, siitä oikeassa kohti taas oikean käden ohjauksella koira esteen yli - kaikki toki nopealla temmolla. Myös ysille ihan uusi juttu, itse olisin kyllä kisoissa valssanut, sulkien hämyhypyn ylitysmahdollisuuden pois. Minna tarjosi seuraavaa, koira lähetetään oikealla kädellä ysin taakse, lähdetään ikään kuin valssille ja vasemman käden ohjaukseen, mutta pyörähdetäänkin nopeasti oikean kautta ympäri ja otetaan koira oikeaan käteen. Koko systeemi siis tapahtuu ysiaidan rataan nähden sisemmän siivekkeen kohdalla. Kyllä tätä kovasti miettiä täytyi, varsinkin kasihypyn nopeiden puolenvaihdosten jälkeen. Joka kerralla toiminnassani näkyi ja tuntui kyllä se, etten aivan varmasti tiennyt mitä olen tekemässä, mutta onneksi sentään saatiin onnistumaankin niin, että jäi sopiva muistijälki lihaksiin ja päähän. (Mietin, että onkohan tämä ohjauskuvio sitten flippi...?)
Väliin otettiin keppejä, Aata, keinua ja pientä itsenäistä estesarjaa. Hypyn kautta persjätöllä (mäkelöillä) kepeille, mikä oli ihan metkaa ja onnistui. Kova halu alkaa opetella persjättöjä erinäisiin tilanteisiin, tähän hetkeen teen mäkelät vain putkella, mutta ohjaustavalla voisi saada Ursan kääntymään melko nätisti ja tiukasti joissain sopivissa hyppykohdissakin kenties. Aan kontaktilla naksuttelin, joka näytti toimivan. Aloitan ainakin nenäkosketuksen opettamisen, saa nähdä koska sen saa siirrettyä kontakteille, siihen mennee pikkasen aikaa.
Toisella kertaa, kun mentiin ohjatulle radalle, niin meni jo ihan eri lailla. Tunnin muistin ja tekniikoiden verryttely selkeästi oli tuottanut tulosta ja Ursahan toimi loistavasti! Takaa leikkaus toimi kuulemma täydellisesti :), muutenkin toimi ja jäi hyvä fillis. Tehtiin toinenkin suoritus perään: "Todistaen, ettei ensimmäinen kerta ollut vain hyvää tuuria." Yksi rima lensi, taisin vetää kasilla vähän turhan tiukasti haltuun. Erityisen tyytyväinen olen toki takaaleikkausten onnistumiseen (tapahtuivat aivan täsmälleen oikeassa paikassa), sekä kasin ja ysin välissä tehtyyn sylikäännöksiin.
keskiviikko 27. elokuuta 2008
Hyvin hoituu.
URSAN 3.LK AGITREENIT 27.8.
OHJATTU I
Ursan treenit meni jokseenkin hyvin eilen. Eka radanpätkä meni kerrasta purkkiin - tosin olihan siinä sen verran tuttuakin Mikkelistä, alku oli suoraan C-radalta. Vaikein kohta oli kuudes aita. Ekakerralla (kisanomainen suoritus) tein kohdan pakkovalssilla ja vedättämällä, Ursa teki siis aidalle S-mutkan.
Toisella kerralla kierrätin Ursan sylikäännöllä aidan vasemman siivekkeen ympäri ja valssasin perään. Tämäkin onnistui hienosti.
Kolmantena tapana otin niin, että edelleen juoksin puomin oikealla puolella (kuten joka kerralla), jonka päässä valssi, Ursa wrapilla vasemman siivekkeen ympäri ja eteenpäin - jälleen onnistui loistavasti.
Tällä pätkällä saatiin myös hyvää puomitreeniä. Namit oli alhaalla, ylösmenot otin juoksuna, hyvin Ursa ottaa myös ylösmenon jos itse jättäydyn taakse ja pikkasen hillitsen tykittämistä. Otettiin puomille meno aidalta (kauempana suoralla oleva aita). Ursa ei haastanut yhtään, vaikka kutosaidan suorittaminen hipoi puomin kontaktia, jolta saa namia. Ursa ei siltikään vilkuillut ollenkaan, vaan teki juuri mitä pyydettiin.
OHJATTU II
Toisella pätkällä oli enempi säätöä, vaikka edelleen oli Ursalla meiningit päällä. Tokaesteen eli putken jälkeen meinasi mennä suoraan puomille, kunnes toisella kerralla sain sen hyppäämään väliin. Pimeän putken haki hyvin (juoksin puomin oikeata puolta ja työnsin aidalle) ja myös kääntyi putken jälkeen napakasti, pidin vain paljon ääntä ja hain melko pitkältä putken suulta.
Alunperin ajattelin tehdä takaaleikkauksena ja sylikäännöllä, mutta puomi houkutti niin, että vaihdoin tekniikan valsseihin 7.-8. aidan välissä valssi, kiireellä 9.-10. väliin tekemään valssia myös. Näin kuvio oli hallitumpi, eikä puomi vetänyt huomiota ohjaajan kuvioista.
Kepit haki koko treenien ajan mahtavasti, myös avoimemmasta kulmasta - harjanvarsitreeni tuottaa taas tulosta. Omasta mielestänikin on kiva tehdä keppejä taas! ... vaikka onhan 12kpl melko pitkä rupeama.
ITSENÄINEN
Erityisiä itsenäisiä treenejä Minna ei ole järkännytkään oheen, mutta otin kolmen aidan rinnakkaisilla tätä viimeisen radan kuviota. Myös ekaan treeniin pääsyvuoroa odotellessa otin Ursan kanssa sitä 6.aidan systeemiä mm. sylikäännöllä ja pakkovalssilla.
5 tai 6 kepin sarjalla otin myös harjoitusta avokulmasta niin, että itse juoksin pujottelevan Ursan ohi ja leikkasin takaa. Ajoitus on todella tärkeä, mutta onnistuu. :D
Mukavalla tavalla Ursan kanssa toimii melkein ohjaustapa kuin ohjaustapa. Se kuuntelee hyvin, eikä mikään tuota ylitsepääsemätöntä vaikeutta. Kaipa sen kuuliaisuus ja vauhti on sopivassa balanssissa niin, että ohjaajakin pääsee treenailemaan kaikenlaisia kuvioita ja kikkoja.
OHJATTU I
Ursan treenit meni jokseenkin hyvin eilen. Eka radanpätkä meni kerrasta purkkiin - tosin olihan siinä sen verran tuttuakin Mikkelistä, alku oli suoraan C-radalta. Vaikein kohta oli kuudes aita. Ekakerralla (kisanomainen suoritus) tein kohdan pakkovalssilla ja vedättämällä, Ursa teki siis aidalle S-mutkan.
Toisella kerralla kierrätin Ursan sylikäännöllä aidan vasemman siivekkeen ympäri ja valssasin perään. Tämäkin onnistui hienosti.
Kolmantena tapana otin niin, että edelleen juoksin puomin oikealla puolella (kuten joka kerralla), jonka päässä valssi, Ursa wrapilla vasemman siivekkeen ympäri ja eteenpäin - jälleen onnistui loistavasti.
Tällä pätkällä saatiin myös hyvää puomitreeniä. Namit oli alhaalla, ylösmenot otin juoksuna, hyvin Ursa ottaa myös ylösmenon jos itse jättäydyn taakse ja pikkasen hillitsen tykittämistä. Otettiin puomille meno aidalta (kauempana suoralla oleva aita). Ursa ei haastanut yhtään, vaikka kutosaidan suorittaminen hipoi puomin kontaktia, jolta saa namia. Ursa ei siltikään vilkuillut ollenkaan, vaan teki juuri mitä pyydettiin.
OHJATTU II
Toisella pätkällä oli enempi säätöä, vaikka edelleen oli Ursalla meiningit päällä. Tokaesteen eli putken jälkeen meinasi mennä suoraan puomille, kunnes toisella kerralla sain sen hyppäämään väliin. Pimeän putken haki hyvin (juoksin puomin oikeata puolta ja työnsin aidalle) ja myös kääntyi putken jälkeen napakasti, pidin vain paljon ääntä ja hain melko pitkältä putken suulta.
Alunperin ajattelin tehdä takaaleikkauksena ja sylikäännöllä, mutta puomi houkutti niin, että vaihdoin tekniikan valsseihin 7.-8. aidan välissä valssi, kiireellä 9.-10. väliin tekemään valssia myös. Näin kuvio oli hallitumpi, eikä puomi vetänyt huomiota ohjaajan kuvioista.
Kepit haki koko treenien ajan mahtavasti, myös avoimemmasta kulmasta - harjanvarsitreeni tuottaa taas tulosta. Omasta mielestänikin on kiva tehdä keppejä taas! ... vaikka onhan 12kpl melko pitkä rupeama.
ITSENÄINEN
Erityisiä itsenäisiä treenejä Minna ei ole järkännytkään oheen, mutta otin kolmen aidan rinnakkaisilla tätä viimeisen radan kuviota. Myös ekaan treeniin pääsyvuoroa odotellessa otin Ursan kanssa sitä 6.aidan systeemiä mm. sylikäännöllä ja pakkovalssilla.
5 tai 6 kepin sarjalla otin myös harjoitusta avokulmasta niin, että itse juoksin pujottelevan Ursan ohi ja leikkasin takaa. Ajoitus on todella tärkeä, mutta onnistuu. :D
Mukavalla tavalla Ursan kanssa toimii melkein ohjaustapa kuin ohjaustapa. Se kuuntelee hyvin, eikä mikään tuota ylitsepääsemätöntä vaikeutta. Kaipa sen kuuliaisuus ja vauhti on sopivassa balanssissa niin, että ohjaajakin pääsee treenailemaan kaikenlaisia kuvioita ja kikkoja.
tiistai 5. elokuuta 2008
Kyllä me osataan - sittenkin!
URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 5.8.2008
Nyt alkoi viikon treenitauon jälkeen JATin syyskausi. Tällä kaudella (siihen asti kunnes juoksu ja toivottavasti mammaloma alkaa) kouluttajanamme Räsäsen Minna.
Uskomatonta kyllä, melkeinpä koko kesän ensimmäinen treenikerta, josta jäi aidosti hyvä ja positiivinen fiilis. :) Vihdoin saadaan positiivistakin palautetta ja koetaan, että onnistutaan. Eihän toki virheittä onnistuttu, mutta hyvin kuitenkin.
OHJATTU I
Nyt alkoi viikon treenitauon jälkeen JATin syyskausi. Tällä kaudella (siihen asti kunnes juoksu ja toivottavasti mammaloma alkaa) kouluttajanamme Räsäsen Minna.
Uskomatonta kyllä, melkeinpä koko kesän ensimmäinen treenikerta, josta jäi aidosti hyvä ja positiivinen fiilis. :) Vihdoin saadaan positiivistakin palautetta ja koetaan, että onnistutaan. Eihän toki virheittä onnistuttu, mutta hyvin kuitenkin.
OHJATTU I
Eka kompastus oli siinä, kun asetin Ursan niin, että se luki suoraan kolmanneksi esteeksi vitoshypyn. Lähinnä siksi Ursa sen valitsi, koska annoin liikaa "kuminauhaa" eli etuilin itse niin, että yhdessä tekeminen venahti. Samaan aikaan lähteminen sopii Ursalle kuitenkin ihan mainiosti, varsinmin kun tässä kohtaa ei ollut erityisesti kiire minnekään.
Taakse huiskasu ja alta peruutus 5-hypyllä onnistui ok, vaikka oma kordinaatio tällaisissa on hukassa. Juuri NYT tuli mieleen, sätin itseäni etten kokeillut tuohon kohtaan "saksalaista", se olisi todella voinut toimia aivan mainiosti, siinä minunkin on helpompi pysyä kartalta ja loogisemmin olla pois koiran tieltä. Pöh, kun ei tullut treeneissä mieleen!
Kepit Ursa meni tänään hienosti, treenien lopuksikin otin kertaalleen kepit - aivan loistavalla draivilla!
7-hypyn Ursa haki loistavasti takaa, vaikken ihan loppuun asti ohjannutkaan - olisi voinut tapahtua ohjaajan mokasta virhe ja kisaradalla ehkä jopa hylkäys, vaan oikein Ursa meni - molemmilla kerroilla.
12-13 välissä ajoissa kääntö ja peruutus valssille, jotta kurvista tiukka. Ei onkkelmia.
Aan kontakti oli ekakerralla KAMALA. Toisella kerralla pysäytin ja palkkasin. Toisella ohjatulla radalla ekakerralla sain kontaktin ok onnistumaan, mutta unohdin sen, että olin päättänyt laittaa namikipon alas. Otettiin siis vielä kertaalleen ja Ursalle nami alhaalla - hienosti meni!
Viimeiselle putkeen menolle ei saa olettaa, että koira menee, vaan viedä loppuun asti. Kummallakin kertaa Ursa kuitenkin meni radan ihan oikein, mutta takku näkyi.
OHJATTU II
Vastaanotto ykköseltä ja valssaus kakkoselta kolmoselle, veto putkeen, itse voi jäädä ihan vitoshyppyyn kiinni melkein, ei siis viedä koiraa kolmoshypylle, jottei se lukisi putken väärää päätä.
Vitosella vastaanotto. Kutosputken päässä mäkelät, lähetys kepeille ja takaaleikkaus (loistavaa!). Ysihypylle "wrap" - joka onnistui hienosti ja tiukasti sekin. Putkessa ääntä ja vastakkainen käsi & rintamasuunta niin, että koira ei juokse 11-hypyn ohi (ei kyllä ollut hilkullakaan).
Draivia täytyy saada. Härnätä ja haastaa Ursaa kokoajan myös radalla, tyyliin "Kumpi eka?" ja "Hähää!". Haukku siltä raikaa, jospa saisi sen haukkumisen kanavoitua tekemiseen - voisi vauhtikin lisääntyä vielä. Vaikka toisaalta lapinkoirat ovat haukkumalla paimentavia koiria, joten jonkun verran täytyy osata antaa anteeksi - vaan kyllähän Ursa välillä vähän liikaa läyskyttää...
Positiiviset mieliolot Minnan treeneistä. :D
Hyvällä tunteella viikonloppuna Varkauteen kisaamaan!
maanantai 28. heinäkuuta 2008
Namien kylväjät.
URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 24.7.2008
Viimeinen kesäkauden treenikerta Ursallekin. Rallit vievät yhden viikon treenit.
Erityisen tyytyväinen olin tällä kertaa Ursan pujotteluihin, sekä puomin suorittamiseen. Nameja tosin oli kylvetty kummallekin kontaktille, vaan yhtäkaikki, ei loikkinut.
Pujottelussa taisi kertaalleen mennä näin avoimesta kulmasta toiseen väliin, mutta kun itse uskaltauduin jättäytyä vähän taustalle ja antaa Ursan itse valita oikean välin, antaa sille tilaa suorittaa, niin ei mitään ongelmia. Vauhtia sillä oli oikein kivasti. Ennen ensimmäistä suoritusvuoroamme otin kentän laidalla olevat kepit kertaalleen. Ursa pujotteli nopeammin kuin koskaan, tai ainakaan pitkään aikaan. :D Toki olemme nyt viime aikoina ottaneet paljon neljän kepin vauhtipujotteluita omilla kepeillämme - kenties siitä on aivan todella ollut hyötyä.
Päälimmäiseksi mieleen jäänyt seikka on se, että tästä lähtien täytyy ruveta kylvämään nameja useampaan paikkaan radalla, että Ursa saa palkkaa niin monesta erityyppisestä paikasta, ettei se tiedä milloin herkkua saa. Varsinkin nyt, kun rupean laittamaan Ursalle aina kontakteille (erityisesti puomi) nameja, niin herkkua täytyy löytyä muualtakin, ettei kontakti ole se ainoa namipaikka. Tottakai koira hakeutuu sinne, mistä se saa namia ja tokihan haluan sen kontakteista palkata, vaan jos se rupeaa livistämään niille omia aikojaan, niin joudun siitä kieltämään ja kierre ja epätietoisuus on valmis. Palkkaa, palkkaa, palkkaa.
Alun aitakierrätyksissä näytti toimivan se, että työnnän Ursaa, siten se saa huomattavasti paljon enemmän tilaa liikkua, se kääntyy huomattavasti tiukemmin ja itsekin saan pidettyä liikkeen selkeämpänä. Kohta siis tuntui toimivan parhaiten sylikäännöllä/takaaleikkauksella ei siis perus siivekkeen ympäri kierrättämisellä (niin että koira käytännössä kulkee kokoajan vasemmalla). Tätä hyväksikäyttämään.
Keppien jälkeen renkaalle poispäinkäännöllä, hyvin bongasi - tietty, lempiesteensä.
Keinun jälkeinen hyppyhässäkkä saatiin myös onnistumaan, vaan tiukkuutta tarvitaan, ohjauksen selkeyttä. Eka kerralla kaarsi takaisin 11.hypylle, eikä tullut hyppyjen välistä. Putkeenkin sain sen vietyä, vaikka ensimmäinen kerta lässähti siihen, kun piti väen vängällä päästä tsekkaamaan puomi, samoin putkseta putkeen onnistui, vaan niinikään yhdellä kertaa piti kiepauttaa putkesta puomille tsekkailemaan.
Nameja, tilaa ja omia ratkaisumahdollisuuksia Ursalle. Älä käännä selkää!
Viimeinen kesäkauden treenikerta Ursallekin. Rallit vievät yhden viikon treenit.
Erityisen tyytyväinen olin tällä kertaa Ursan pujotteluihin, sekä puomin suorittamiseen. Nameja tosin oli kylvetty kummallekin kontaktille, vaan yhtäkaikki, ei loikkinut.
Pujottelussa taisi kertaalleen mennä näin avoimesta kulmasta toiseen väliin, mutta kun itse uskaltauduin jättäytyä vähän taustalle ja antaa Ursan itse valita oikean välin, antaa sille tilaa suorittaa, niin ei mitään ongelmia. Vauhtia sillä oli oikein kivasti. Ennen ensimmäistä suoritusvuoroamme otin kentän laidalla olevat kepit kertaalleen. Ursa pujotteli nopeammin kuin koskaan, tai ainakaan pitkään aikaan. :D Toki olemme nyt viime aikoina ottaneet paljon neljän kepin vauhtipujotteluita omilla kepeillämme - kenties siitä on aivan todella ollut hyötyä.
Päälimmäiseksi mieleen jäänyt seikka on se, että tästä lähtien täytyy ruveta kylvämään nameja useampaan paikkaan radalla, että Ursa saa palkkaa niin monesta erityyppisestä paikasta, ettei se tiedä milloin herkkua saa. Varsinkin nyt, kun rupean laittamaan Ursalle aina kontakteille (erityisesti puomi) nameja, niin herkkua täytyy löytyä muualtakin, ettei kontakti ole se ainoa namipaikka. Tottakai koira hakeutuu sinne, mistä se saa namia ja tokihan haluan sen kontakteista palkata, vaan jos se rupeaa livistämään niille omia aikojaan, niin joudun siitä kieltämään ja kierre ja epätietoisuus on valmis. Palkkaa, palkkaa, palkkaa.
Alun aitakierrätyksissä näytti toimivan se, että työnnän Ursaa, siten se saa huomattavasti paljon enemmän tilaa liikkua, se kääntyy huomattavasti tiukemmin ja itsekin saan pidettyä liikkeen selkeämpänä. Kohta siis tuntui toimivan parhaiten sylikäännöllä/takaaleikkauksella ei siis perus siivekkeen ympäri kierrättämisellä (niin että koira käytännössä kulkee kokoajan vasemmalla). Tätä hyväksikäyttämään.
Keppien jälkeen renkaalle poispäinkäännöllä, hyvin bongasi - tietty, lempiesteensä.
Keinun jälkeinen hyppyhässäkkä saatiin myös onnistumaan, vaan tiukkuutta tarvitaan, ohjauksen selkeyttä. Eka kerralla kaarsi takaisin 11.hypylle, eikä tullut hyppyjen välistä. Putkeenkin sain sen vietyä, vaikka ensimmäinen kerta lässähti siihen, kun piti väen vängällä päästä tsekkaamaan puomi, samoin putkseta putkeen onnistui, vaan niinikään yhdellä kertaa piti kiepauttaa putkesta puomille tsekkailemaan.
Nameja, tilaa ja omia ratkaisumahdollisuuksia Ursalle. Älä käännä selkää!
torstai 10. heinäkuuta 2008
Paimenkoira. :)
URSAN 3.lk KILPAILEVIEN AGILITYTREENIT 10.7.2008
Tänään oli radanpätkä, joka oli ymmärtääkseni sovellettu jostain Agirodun yhteydessä olleista kilpailusta, 3.lk radalta tietty.
Rata oli ihan hauska. Omien harppojalkojen kanssa on suorilla tekeminen, kun meinaan juosta käännöksen kohdalla siivekkeeseen... Radalla oli useampi ansapaikka kontakteille, mutta ilokseni Ursa ei kertaakaan karannut niille. :) (Yritti kyllä, kun ohjaus meni pipariksi, mutta sain ärräpäiden saattelemalla sen muuttamaan suuntaa.)
Tehtiin rata pariin kertaan. Ensin kilpailun omaisesti alusta loppuun ja toisella kierroksella säädettiin itse kunkin ongelmakohtia.
Sain siitä kiitosta, että osaan käännöksissä ainakin pääosin rytmittää menoani oikein. Lisäksi en luovuta, vaikka ohjaus hukkuu ja koko tiimi tipahtaa kartalta. Yritän silti, vaikka tilanne näyttää epätoivoiselta - olen kyllä huomannut, että hirmuisen moni luovuttaa, lopettaa yrittämästä
OHJATTU
Sama aita kierrettiin radanpätkässä kolme kertaa samalta puolelta ja joka kerta rata jatkui eri suuntaan. Tässä meinasi tulla välillä unohdus...
Pitkiä kuljetuksia, takaakiertoja, takaahyppyjä, hankala keppikulma, kontakteja, ansaputkia, pari okseria, pituus. Kaikennäköistä, vaan ihan hauska rata oli. :)
Ensimmäisen takaakierron (3. este) vein alta pois peruuttaen Aalle. Seiskalla takaaleikkaus, valssi kasille. Puomilta kymppihyppy niinikään alta peruuttaen, putkeen lähetykset oli hienoja, olin tarkkana kohdan kanssa, vaikka olin Ursan vasemmalla puolella ja liike vei myös puomille - Ursa ei varastanut. Kepit törkkäisten (= ohjattu pujottelu). 14. hypyn alta peruuttaen, koira hallussa, 13-14 esteiden suuntaisesti, edestälähetys putkeen ja takaaleikkaus. Kummallakin kerralla meinasin juosta okserin oikeaan siivekkeeseen....
Ursa hyppää hienosti, oksereilla ei tiputtele ja pituus hallussa. Yksi rima tuli alas ekalla kerralla, kasihypyllä olin Ursan hypyn tiellä ja aivan liian lähellä, joten tiputti riman. Muuten no problems.
Puomin ylösmenot Ursa loikkii. Perskutas. Ekalla kerralla oli hilkulla, seuraavilla kerroilla järkättiin nami ylösmenolle, yhden kerran ohitti namin, huomasi sen vasta liian myöhään, seuraavalla kerralla stoppasi nappasemaan herkun. Täytyy ryveta pitämään nakkia ylösmenolla. Alasmenolla istuu kyllä hyvin, jos keskityn itse, Ura toimii kyllä ihan kuin minäkin, jos minä hutiloin, niin sitten se peilautuu myös Ursaan.
Hauska yksityiskohta, kun Tuija spekuloi treenien tiimellyksessä eri koirien eroja. Ursa on hyvin ohjautuva, eikä paineistu työskennellä ohjaajan lähellä. Sanoi, että Ursa on paimenkoira.... Toki, tiedän, niin onkin, tätä yritän aina toitottaa, vaan yleensä asiaan perehtymättömät mieltää lapinkoiran helposti pystykorvaksi tms. Lämmittää aina mieltä, kun joku ymmärtää sen, mitä nämä nyt oikeasti oikein ovatkaan. :)
Tänään oli radanpätkä, joka oli ymmärtääkseni sovellettu jostain Agirodun yhteydessä olleista kilpailusta, 3.lk radalta tietty.
Rata oli ihan hauska. Omien harppojalkojen kanssa on suorilla tekeminen, kun meinaan juosta käännöksen kohdalla siivekkeeseen... Radalla oli useampi ansapaikka kontakteille, mutta ilokseni Ursa ei kertaakaan karannut niille. :) (Yritti kyllä, kun ohjaus meni pipariksi, mutta sain ärräpäiden saattelemalla sen muuttamaan suuntaa.)
Tehtiin rata pariin kertaan. Ensin kilpailun omaisesti alusta loppuun ja toisella kierroksella säädettiin itse kunkin ongelmakohtia.
Sain siitä kiitosta, että osaan käännöksissä ainakin pääosin rytmittää menoani oikein. Lisäksi en luovuta, vaikka ohjaus hukkuu ja koko tiimi tipahtaa kartalta. Yritän silti, vaikka tilanne näyttää epätoivoiselta - olen kyllä huomannut, että hirmuisen moni luovuttaa, lopettaa yrittämästä
OHJATTU
Sama aita kierrettiin radanpätkässä kolme kertaa samalta puolelta ja joka kerta rata jatkui eri suuntaan. Tässä meinasi tulla välillä unohdus...
Pitkiä kuljetuksia, takaakiertoja, takaahyppyjä, hankala keppikulma, kontakteja, ansaputkia, pari okseria, pituus. Kaikennäköistä, vaan ihan hauska rata oli. :)
Ensimmäisen takaakierron (3. este) vein alta pois peruuttaen Aalle. Seiskalla takaaleikkaus, valssi kasille. Puomilta kymppihyppy niinikään alta peruuttaen, putkeen lähetykset oli hienoja, olin tarkkana kohdan kanssa, vaikka olin Ursan vasemmalla puolella ja liike vei myös puomille - Ursa ei varastanut. Kepit törkkäisten (= ohjattu pujottelu). 14. hypyn alta peruuttaen, koira hallussa, 13-14 esteiden suuntaisesti, edestälähetys putkeen ja takaaleikkaus. Kummallakin kerralla meinasin juosta okserin oikeaan siivekkeeseen....
Ursa hyppää hienosti, oksereilla ei tiputtele ja pituus hallussa. Yksi rima tuli alas ekalla kerralla, kasihypyllä olin Ursan hypyn tiellä ja aivan liian lähellä, joten tiputti riman. Muuten no problems.
Puomin ylösmenot Ursa loikkii. Perskutas. Ekalla kerralla oli hilkulla, seuraavilla kerroilla järkättiin nami ylösmenolle, yhden kerran ohitti namin, huomasi sen vasta liian myöhään, seuraavalla kerralla stoppasi nappasemaan herkun. Täytyy ryveta pitämään nakkia ylösmenolla. Alasmenolla istuu kyllä hyvin, jos keskityn itse, Ura toimii kyllä ihan kuin minäkin, jos minä hutiloin, niin sitten se peilautuu myös Ursaan.
Hauska yksityiskohta, kun Tuija spekuloi treenien tiimellyksessä eri koirien eroja. Ursa on hyvin ohjautuva, eikä paineistu työskennellä ohjaajan lähellä. Sanoi, että Ursa on paimenkoira.... Toki, tiedän, niin onkin, tätä yritän aina toitottaa, vaan yleensä asiaan perehtymättömät mieltää lapinkoiran helposti pystykorvaksi tms. Lämmittää aina mieltä, kun joku ymmärtää sen, mitä nämä nyt oikeasti oikein ovatkaan. :)
sunnuntai 6. heinäkuuta 2008
Finnish Open rataa
URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 3.7.2008
Torstaina treenattiin Finnish Open rataa. Moni oli kaiketikin lähdössä Ylöjärvelle Agirotuun, jossa ratkottiin myös avoimet suomenmestaruudet. Eipä tullut sitten itsellä ilmoittauduttua, vaikka aikomus oli, ensin oli, sitten ei, viimeisenä ilmoittautumispäivänä kiireessä täytin ilmolomakkeet, vaan päätin kuitenkin olla lähettämättä. Kauhiaa venkslausta.
Tuija oli suunnitellut niin, että rakennetaan rata ja otetaan se kellottaen kisanomaisesti. Kömmähdyskohdaksi muodostui alkupuoliskolla oleva kohta putkesta aidan kautta putkeen, kun en malttanut odottaa samaa tahtia, vaan vedätin liikaa. Ursa valitsi hypyn jälkeen toisen hypyn - väärä rata.
Toisena en edelleenkään malttanut odotella puomille, vaan taas etuilin. Ursa loikkii.
Yksi kohta jota halusin säätää tiukemmaksi oli, kun tultiin muurilta uukkarilla aidalle ja siitä Aalle. Ursa kaarsi melko kaukaa, vaan eipä sitä säätämällä kovin tiukaksi saatu, tarvitseehan koira muurilla voimakasta hyppyä ja kääntymiseen menee aikaa ja askeleita. Ennen muuria tehdyllä vekillä ja omalla rintamasuunnalla saatiin paras tulos, helposti peruutin liikaa Aan suuntaan, vaikka kääntö voi tapahtua aidan muurin puolimmaisen siivekkeen tietämillä.
Maltilla saatiin hyvää tulosta aikaan.
Tokakierroksen aika taisi olla jotain 44s luokkaa (?).
Ihan hyvin tuo pikkuplikka paineli.
Torstaina treenattiin Finnish Open rataa. Moni oli kaiketikin lähdössä Ylöjärvelle Agirotuun, jossa ratkottiin myös avoimet suomenmestaruudet. Eipä tullut sitten itsellä ilmoittauduttua, vaikka aikomus oli, ensin oli, sitten ei, viimeisenä ilmoittautumispäivänä kiireessä täytin ilmolomakkeet, vaan päätin kuitenkin olla lähettämättä. Kauhiaa venkslausta.
Tuija oli suunnitellut niin, että rakennetaan rata ja otetaan se kellottaen kisanomaisesti. Kömmähdyskohdaksi muodostui alkupuoliskolla oleva kohta putkesta aidan kautta putkeen, kun en malttanut odottaa samaa tahtia, vaan vedätin liikaa. Ursa valitsi hypyn jälkeen toisen hypyn - väärä rata.
Toisena en edelleenkään malttanut odotella puomille, vaan taas etuilin. Ursa loikkii.
Yksi kohta jota halusin säätää tiukemmaksi oli, kun tultiin muurilta uukkarilla aidalle ja siitä Aalle. Ursa kaarsi melko kaukaa, vaan eipä sitä säätämällä kovin tiukaksi saatu, tarvitseehan koira muurilla voimakasta hyppyä ja kääntymiseen menee aikaa ja askeleita. Ennen muuria tehdyllä vekillä ja omalla rintamasuunnalla saatiin paras tulos, helposti peruutin liikaa Aan suuntaan, vaikka kääntö voi tapahtua aidan muurin puolimmaisen siivekkeen tietämillä.
Maltilla saatiin hyvää tulosta aikaan.
Tokakierroksen aika taisi olla jotain 44s luokkaa (?).
Ihan hyvin tuo pikkuplikka paineli.
lauantai 28. kesäkuuta 2008
Huono fiilis.
URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGILITYTREENIT 26.6.2008
Pitkästä aikaa treenejä. Odottelin tietysti kuin hullu puuroa, että päästäisiin testailemaan SM-kisaratoja, vaan Tuija ei ollut kerinnyt niitä etsiä, joten mentiin muilla treeneillä.
Ursan (ja Luna-matkaseuran) kanssa käytiin torstaina mutka Tampereella silmätarkissa, josta kivasti oikein iloisia tuomisia - ihan on terveet silmät likalla. Matkustelun ja lekurikäyntien jälkeen kerettiin olla kotona noin pari tuntia ennen treenejä. Kenties Ursa oli vähän väsynyt, vaikka ihan hommia paiskoikin.
Pääosin jäi kuitenkin näistä treeneistä huono fiilis. Taas puututtiin niin moneen asiaan ja vetäjä rupesi tahkomaan tosissaan mulle takaaleikkaamisesta yms. vaikka käsittääkseni kyllä osaan takaaleikkauksen niin, että se toimii Ursalla. Tietysti siinä mielessä voi katsoa peiliin, että vaikka se kohta jossa radalle olin sitä lykkäämässä oli ihan asianmukainen niin toimin taas ihan liikaa Ursan edellä. Joku vakava ropleema mulla on siinä, kun en osaa ajoittaa omaa toimintaa Ursan mukaan. Etuilen ja kiirehdin niin, että liike jossain vaiheessa töksähtää.
Ikävä sanoa, mutta jotenkin näistä treeneistä on mennyt maku. Mulla on ollut Ursan kesätreeneissä tällä vetäjällä ihan liikaa suorituspaineita, inhoan sitä, kun kaikkeen puututaan ja tuntuu kuin olisi itse ihan sidottu. Tekemisestä puuttuu ilo ja vapaus, kun minut sidotaan niin minä sitten sidon Ursaa ja touhusta puuttuu tekemisen meininki.
Näissäkin treeneissä sain noottia siitä, että pidän Ursaa hallussa liikaa, ohjaan kahdella kädellä jne. Perrss... Ensin ei ole hyvä kun ohjaan yhdellä (kuten luontevaa minulle on) ja sen jälkeen kun ohjaa kehoituksesta (käskystä) kahdella niin sekään ei ole hyvä. Omat 'ahaa'-oivallukset puuttuu nyt ihan kokonaan ja se tekee mielioloa treenien jälkeen aika surkeaksi.
Ilkeää ettei voi nauttia treenaamisesta täysillä, joka kerta jää ikävä ja keskeneräinen fiilis. Plääh. Kokeilunhalu puuttuu, kun pelkään epäonnistuvani ja taas puututaan kaikkeen tekemiseen. Kun en tee, niinkuin tuntuu itsestä luontevalle, epäonnistun varmasti ja taas puututaan tekemiseen. Tästä tulee ikävä kierre. Ehkä tämä tämänhetkinen vetäjä on mulle henkilökohtaisesti liian hallitseva ja tilaa vievä, että menen lukkoon.
OHJATTU
Kolmosen takana valssilla neloselle, josta valssilla vitoselle, koira menee putkeen, ohjaaja jää vasemmalle puolelle. Koira editse uudestaan putkeen, haltuun ja oikeaan keppiväliin.
Tässä olisin halunnut päästä kokeilemaan sellaista tekniikkaa, että olisin jäänyt putken oikealle puolelle ja Ursan tullessa putkesta olisin ollut jo menossa putken suuntaisesti vastakkaiseen suuntaan ja käskyttänyt uuteen putkeen.
Tämä keppikulma ei ole meille enää muodossaan vaikea, vaan silti sain paineistumalla tehtyä väärin. :( Toki asiaakin puuttumisessa, kun käännyin keppien suuntaisesti etenemään jo ennen kuin Ursa oli lukinnut ekavälin, joten meni kakkosväliin. Sen verran kovat paineet onnistua, etten osaa rennosti tehdä niinkuin me osaamme.
Putken jälkeisissä kieputuksissa hukuin ekakerralla kartalta, vaikka oikein onnistuinkin pyörähtelemään. Kunnon apilakuvioita, jotka taas ei sovi meille, kun ohjaajan pitää olla lähes paikallaan - kun säädettiin sain onneksi otettua muutamia askeleita niin, että Ursakin pysyi vaudissa. Paineessa sitä ajatteleekin niin monimutkaisesti ja pelkää tekevänsä väärin, etten saanut kunnolla ja rennosti vietyä kieputuksia ja putkien välissä olevia aitoja.
Nyt miettien olisi voinut toimia sellainen, että olisin irroittanut Ursan 14-hypylle, mennyt itse valssaten 15-hypyn taakse ja valssannut putken päässä. Lukossa kuitenkin työnsin Ursan 14:lle, vedin 15:lle ja putkeen ja takaaleikkasin 17-hypylle. Rennossa mielentilassa olisi tosin todennäköisesti onnistunut tälläkin suteemillä, vaan väkinäistä oli...
Pitkästä aikaa treenejä. Odottelin tietysti kuin hullu puuroa, että päästäisiin testailemaan SM-kisaratoja, vaan Tuija ei ollut kerinnyt niitä etsiä, joten mentiin muilla treeneillä.
Ursan (ja Luna-matkaseuran) kanssa käytiin torstaina mutka Tampereella silmätarkissa, josta kivasti oikein iloisia tuomisia - ihan on terveet silmät likalla. Matkustelun ja lekurikäyntien jälkeen kerettiin olla kotona noin pari tuntia ennen treenejä. Kenties Ursa oli vähän väsynyt, vaikka ihan hommia paiskoikin.
Pääosin jäi kuitenkin näistä treeneistä huono fiilis. Taas puututtiin niin moneen asiaan ja vetäjä rupesi tahkomaan tosissaan mulle takaaleikkaamisesta yms. vaikka käsittääkseni kyllä osaan takaaleikkauksen niin, että se toimii Ursalla. Tietysti siinä mielessä voi katsoa peiliin, että vaikka se kohta jossa radalle olin sitä lykkäämässä oli ihan asianmukainen niin toimin taas ihan liikaa Ursan edellä. Joku vakava ropleema mulla on siinä, kun en osaa ajoittaa omaa toimintaa Ursan mukaan. Etuilen ja kiirehdin niin, että liike jossain vaiheessa töksähtää.
Ikävä sanoa, mutta jotenkin näistä treeneistä on mennyt maku. Mulla on ollut Ursan kesätreeneissä tällä vetäjällä ihan liikaa suorituspaineita, inhoan sitä, kun kaikkeen puututaan ja tuntuu kuin olisi itse ihan sidottu. Tekemisestä puuttuu ilo ja vapaus, kun minut sidotaan niin minä sitten sidon Ursaa ja touhusta puuttuu tekemisen meininki.
Näissäkin treeneissä sain noottia siitä, että pidän Ursaa hallussa liikaa, ohjaan kahdella kädellä jne. Perrss... Ensin ei ole hyvä kun ohjaan yhdellä (kuten luontevaa minulle on) ja sen jälkeen kun ohjaa kehoituksesta (käskystä) kahdella niin sekään ei ole hyvä. Omat 'ahaa'-oivallukset puuttuu nyt ihan kokonaan ja se tekee mielioloa treenien jälkeen aika surkeaksi.
Ilkeää ettei voi nauttia treenaamisesta täysillä, joka kerta jää ikävä ja keskeneräinen fiilis. Plääh. Kokeilunhalu puuttuu, kun pelkään epäonnistuvani ja taas puututaan kaikkeen tekemiseen. Kun en tee, niinkuin tuntuu itsestä luontevalle, epäonnistun varmasti ja taas puututaan tekemiseen. Tästä tulee ikävä kierre. Ehkä tämä tämänhetkinen vetäjä on mulle henkilökohtaisesti liian hallitseva ja tilaa vievä, että menen lukkoon.
OHJATTU
Kolmosen takana valssilla neloselle, josta valssilla vitoselle, koira menee putkeen, ohjaaja jää vasemmalle puolelle. Koira editse uudestaan putkeen, haltuun ja oikeaan keppiväliin.
Tässä olisin halunnut päästä kokeilemaan sellaista tekniikkaa, että olisin jäänyt putken oikealle puolelle ja Ursan tullessa putkesta olisin ollut jo menossa putken suuntaisesti vastakkaiseen suuntaan ja käskyttänyt uuteen putkeen.
Tämä keppikulma ei ole meille enää muodossaan vaikea, vaan silti sain paineistumalla tehtyä väärin. :( Toki asiaakin puuttumisessa, kun käännyin keppien suuntaisesti etenemään jo ennen kuin Ursa oli lukinnut ekavälin, joten meni kakkosväliin. Sen verran kovat paineet onnistua, etten osaa rennosti tehdä niinkuin me osaamme.
Putken jälkeisissä kieputuksissa hukuin ekakerralla kartalta, vaikka oikein onnistuinkin pyörähtelemään. Kunnon apilakuvioita, jotka taas ei sovi meille, kun ohjaajan pitää olla lähes paikallaan - kun säädettiin sain onneksi otettua muutamia askeleita niin, että Ursakin pysyi vaudissa. Paineessa sitä ajatteleekin niin monimutkaisesti ja pelkää tekevänsä väärin, etten saanut kunnolla ja rennosti vietyä kieputuksia ja putkien välissä olevia aitoja.
Nyt miettien olisi voinut toimia sellainen, että olisin irroittanut Ursan 14-hypylle, mennyt itse valssaten 15-hypyn taakse ja valssannut putken päässä. Lukossa kuitenkin työnsin Ursan 14:lle, vedin 15:lle ja putkeen ja takaaleikkasin 17-hypylle. Rennossa mielentilassa olisi tosin todennäköisesti onnistunut tälläkin suteemillä, vaan väkinäistä oli...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
