Tuomari Sisko Pulkkinen
Maxi3, A-kisa, ihanneaika 41.
Aikavirhe +13,30. Ratavirheet 10.
Tulos 23,30. Sijoitus
Maxi3, B-kisa, ihanneaika 39.
Aikavirhe +7,88. Ratavirheet 5.
Tulos 12,88. Sijoitus
JATin perinteiset äitienpäiväkisat, kotikisat. Tasan vuosi sitten samaisissa kisoissa startattiin Ursan kanssa kisauramme, tänä vuonna kisataan jo kolmosissa. Lopputunnelmissa lähinnä ärsytys tiukoista ihanneajoista, sekä toisaalta myös omista mokista. Radat olivat suoritettavia, mitään liian vaikeita paikkoja siellä ei ollut, oikeastaan suurin kompastuskivi tuntuu olevan älyttömän tiukat ajat, joihin pitäisi päästä.
A-KISA
Lähdin draiviasenteella, pääosin pitäen mielessäni sen, että kulkisin samaa matkaa Ursan kanssa. Lähdötkin jo otin huomattavan yhtäaikaa, en ottanut juurikaan etumatkaa. Keskimäärin suoriuduimme ihan nopeasti ja sujuvasti, vaan kompurointeja oli kyllä myös erityisesti ohjaajan puolelta... Ekaradalla harhauduin radalta putken jälkeen, kun vein Ursan liian vasemmalle, vaikka este oli suhteellisen oikealla. Kumma tunne, kuin sekunnin murto-osan aivot löi tyhjää: "Tässä sen esteen piti olla...". Korjasin, vaikka jälkeen päin ajatellen olisin hyvin voinut ottaa sujuvasti tarkoituksellisen hylynkin, vaan tällä kertaa toimin näin. Toinen kompastus ekaradalla tapahtui putken suulla, Ursa oli menossa hienosti oikeaan suuntaan, mutta jostain syystä se törmäsi putken oikeaan laitaan, jonka jälkeen oli hetken pöllämystyneenä, meni kyllä putkeen kun ohjastin uudestaan. Näissä kohdissa saimme varmasti sitten tuhrattua niitä kallisarvoisia sekunteja, yliaikaa huimasti, kaksitoista ja risat...
Kontaktit varmistin ja ne menikin kaikki hyvin. Sisko Pulkkisella oli ainakin tänään aika paljon putken epäloogisia päitä, kaikkiin päihin sain Ursan hyvin ohjattua. Näistä seikoista olen tyytyväinen kyllä.
B-KISA
Tokarata oli ensimmäistä huomattavasti sujuvampi ja tuntui, että olisi ollut nopeakin. Alkuperäinen ajatus heti radan jälkeen oli, että olisi tullut nolla - jännitin vain, että riittiköhän aika. Yllätys oli suuri, kun tuloslapussa luki 5 ja yliaikaakin oli rapiat 7 sekuntia. Hämmästys ja pettymys kieltämättä. Kovasti ensin mietin mistä virhe olisi voinut tulla, ainoa, joka tulee mieleen on se, että meillä oli Ursan kanssa kosketus. Aalle mennessä olin ulkokurvissa ja meillä oli törmäyksen tapainen, vaikka en kyllä itse muista, että olisi fyysistä kontaktia ollut - miltä lie sitten tuomarin näkökulmasta näyttänyt...
Tällaisten ihanneajat tuntuvat kurjalta, kovasti olisi tehnyt mieli tietää radan pituus, jotta olisi voinut laskea vähän etenemisnopeutta. Ainoat, jotka pääsivät kummallakaan radalla ihanneaikoihin olivat Janita Leinonen ja Jaakko Suoknuuti sikanopeilla bortsuillaan, hekin vain parin sekunnin miinuksella...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti