URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGILITYTREENIT 22.5.2008
Treenikerralta puuttui itsenäinen treeni kokonaan, samoin jouduttiin lopulta antaa periksi myös siinä, että olisi tehty samalla radalla toinen ohjattu treeni. Vaikka treenaajia oli vain viisi, niin jokaisella oli sen verran säätöä, ettei kerittykään ottaa toista osiota treeneistä. Yhdellä mentiin.
OHJATTU TREENI
Periaatteessa helponoloinen radanpätkä, josta kuitenkin löytyi yllättäen vaikeitakin paikkoja. Alkuperäinen suunnitelma oli, että vien Ursan oikealta ohjaten näppärästi putken ohi, vaan Aa oli sen verran houkutteleva este, että Ursa pääsi toistamaan sillä virhekäytöstään pariin otteeseen. Parin Aalle ampaisun jälkeen vaihdon ohjauspuoleni vasemmalle, jolla sai myös Ursan ohjautumaan oikealle esteelle. Periaatteessa en kyllä itse tykkää olla ulkokurvissa, vaan joskuspa sekin puoltaa paikkaansa.
Valssilla putkeen ja mäkelöillä aidalle ja siitä vastakkaisen käden jarrulla kepeille, jotka Ursa pujotteli oikein hienosti. Jo alunperin vaikeimmaksi kohdaksi luokittelemani 8-10 pätkä osoittautuikin odotusten kaltaiseksi. Ohjausideana oli hyppyyttää Ursa normisti kasin yli, välistäveto puolivalssilla ja sylikäännöllä ysiaidan yli, josta nenä näyttäisi suoraan oikealle esteelle. Toki näin saatiin se onnistumaankin, vaan pienehköä viilausta vaati, ihan niin yksinkertaista ei toteutus ollutkaan. Ursa ei jostain syystä hiffannut nyt taas sylikääntöä ja kiepahti vähän väärän kautta ylimääräisen lenkin ennen hyppyä. Toisaalta oma kätenikin nousee sylikäännössä kuin väkisin liian ylös. Täytyy treenailla sylikääntöjä ihan matalalla hypyllä ja opetella vaikka kahden käden ohjauksella, jos en muuten saa pidettyä ohjaavaa kättäni kurissa ja koiran tasolla. Samoin ongelma tuntui olevan se, että kuitenkin onnistuin hätiköimään tässä kohdassa, pitäisi pitää mielessä, ettei todella ole kiire minnekään, eikä varsinkaan seuraavalle esteelle, vaan että jokainen kohta ohjattaisiin maltilla loppuun asti. Näistä kahdesta asiasta (hätiköiminen ja korkea käsi) johtuen suoritus meni säätämiseksi. Toinen ongelma odottikin esteen toisella puolella, kun päästin Ursan suvereenisti putken väärään päähän.... Tässä helpotti se, että otin Ursan esteen takaa vastakkaisella kädellä kiini (nenästä kiinni menetelmä) ja siitä putkeen. Hienoa.
Radan loppupätkän olin rataantutustuessa opetellut väärin, joten kun kuulin miten se tulikaan oikeasti suorittaa, en kerinnyt enää takoa sitä päähäni mielikuvaharjoittelulla ja väkisin ohjauksesta tuli tökkivää. Korostuupa kunnollisen rataantutustumisen ja mielikuvaharjoittelun tärkeys radan sujuvassa suorittamisessa. Jokatapauksessa ohjaukset yksinkertaisuudessaan niin, että valssilla ykstoistasen toiselle puolelle, ikään kuin esteiden keskelle, siitä koiraa oikein esteiden yli ohjaten. 14-15 välin halusin kokeilla takaaleikkauksella, vaikka varmastikin kisatilanteessa olisin tehnyt sen valssilla. Tällaisessa kohtaa korostuu sen merkitys, että takaaleikatessa koiran täytyy olla edellä. Kuin väkisin aina ajaudun Ursan edelle ja vedätän sitä. Oman liikkumiseni rytmityksessä on vakavia puutteita, periaatteessa tässä vaiheessa "uraa" se onkin meidän vakavin ongelma, tiedän vauhdin salaisuudenkin piilevän oikean rytmin löytämisessä. Askel kerrallaan... Psyykkausta ja päässä läpikäymistä vaatii vielä paljon. Saimme kuitenkin loppuradan onistumaan, vaikka taas vähän nytkähdellen.
Rytmin löytämiseen täytyy paneutua (toki olen aiemminkin tajunnut sen ja pyrkinyt jo vähän aikaa sen rytmin löytämistä kohti), hakea ne kohdat, joissa pitää porhaltaa täysillä, ne kohdat joissa päästää koira ohi, ne kohdat joissa ottaa pikkuaskeleita, ne kohdat joissa vedättää jne. jne. Samalle radalle saa mahtumaan hyvin monenlaista askellusta.
ITSENÄISTÄ
Treenien lopuksi otin vielä muutamat toistot sylikääntöjä aivan matalalla hypyllä. Keskityin kahden käden ohjaukseen ja ainakin se tuntui sujuvan niin paremmin mitä radalla yhdellä kädellä. Lisäksi otin pariin otteeseen kepit vaikeista kulmista kannustaen ja kivasti Ursa etenikin loppuun asti. Koska radan kinkkisin kohta 8-10 jäi vaivaamaan, niin viilasin sitä vielä oma-aloitteisesti, josta kohdasta sainkin muutaman todella hienon toiston. Tässä vaiheessa ohjasin sylikäännön kahdella kädellä ja se tuntu toimivan huomattavasti paremmin, lisäksi keskityin ohjaamiseen maltilla, enkä hätiköinyt eteenpäin, keskityin Ursan menemiseen, oikea pää löytyi kuin itsestään. Omat treenit sujui kiitettävän mallikkaasti.
Treenikerralta puuttui itsenäinen treeni kokonaan, samoin jouduttiin lopulta antaa periksi myös siinä, että olisi tehty samalla radalla toinen ohjattu treeni. Vaikka treenaajia oli vain viisi, niin jokaisella oli sen verran säätöä, ettei kerittykään ottaa toista osiota treeneistä. Yhdellä mentiin.
OHJATTU TREENI
Periaatteessa helponoloinen radanpätkä, josta kuitenkin löytyi yllättäen vaikeitakin paikkoja. Alkuperäinen suunnitelma oli, että vien Ursan oikealta ohjaten näppärästi putken ohi, vaan Aa oli sen verran houkutteleva este, että Ursa pääsi toistamaan sillä virhekäytöstään pariin otteeseen. Parin Aalle ampaisun jälkeen vaihdon ohjauspuoleni vasemmalle, jolla sai myös Ursan ohjautumaan oikealle esteelle. Periaatteessa en kyllä itse tykkää olla ulkokurvissa, vaan joskuspa sekin puoltaa paikkaansa.Valssilla putkeen ja mäkelöillä aidalle ja siitä vastakkaisen käden jarrulla kepeille, jotka Ursa pujotteli oikein hienosti. Jo alunperin vaikeimmaksi kohdaksi luokittelemani 8-10 pätkä osoittautuikin odotusten kaltaiseksi. Ohjausideana oli hyppyyttää Ursa normisti kasin yli, välistäveto puolivalssilla ja sylikäännöllä ysiaidan yli, josta nenä näyttäisi suoraan oikealle esteelle. Toki näin saatiin se onnistumaankin, vaan pienehköä viilausta vaati, ihan niin yksinkertaista ei toteutus ollutkaan. Ursa ei jostain syystä hiffannut nyt taas sylikääntöä ja kiepahti vähän väärän kautta ylimääräisen lenkin ennen hyppyä. Toisaalta oma kätenikin nousee sylikäännössä kuin väkisin liian ylös. Täytyy treenailla sylikääntöjä ihan matalalla hypyllä ja opetella vaikka kahden käden ohjauksella, jos en muuten saa pidettyä ohjaavaa kättäni kurissa ja koiran tasolla. Samoin ongelma tuntui olevan se, että kuitenkin onnistuin hätiköimään tässä kohdassa, pitäisi pitää mielessä, ettei todella ole kiire minnekään, eikä varsinkaan seuraavalle esteelle, vaan että jokainen kohta ohjattaisiin maltilla loppuun asti. Näistä kahdesta asiasta (hätiköiminen ja korkea käsi) johtuen suoritus meni säätämiseksi. Toinen ongelma odottikin esteen toisella puolella, kun päästin Ursan suvereenisti putken väärään päähän.... Tässä helpotti se, että otin Ursan esteen takaa vastakkaisella kädellä kiini (nenästä kiinni menetelmä) ja siitä putkeen. Hienoa.
Radan loppupätkän olin rataantutustuessa opetellut väärin, joten kun kuulin miten se tulikaan oikeasti suorittaa, en kerinnyt enää takoa sitä päähäni mielikuvaharjoittelulla ja väkisin ohjauksesta tuli tökkivää. Korostuupa kunnollisen rataantutustumisen ja mielikuvaharjoittelun tärkeys radan sujuvassa suorittamisessa. Jokatapauksessa ohjaukset yksinkertaisuudessaan niin, että valssilla ykstoistasen toiselle puolelle, ikään kuin esteiden keskelle, siitä koiraa oikein esteiden yli ohjaten. 14-15 välin halusin kokeilla takaaleikkauksella, vaikka varmastikin kisatilanteessa olisin tehnyt sen valssilla. Tällaisessa kohtaa korostuu sen merkitys, että takaaleikatessa koiran täytyy olla edellä. Kuin väkisin aina ajaudun Ursan edelle ja vedätän sitä. Oman liikkumiseni rytmityksessä on vakavia puutteita, periaatteessa tässä vaiheessa "uraa" se onkin meidän vakavin ongelma, tiedän vauhdin salaisuudenkin piilevän oikean rytmin löytämisessä. Askel kerrallaan... Psyykkausta ja päässä läpikäymistä vaatii vielä paljon. Saimme kuitenkin loppuradan onistumaan, vaikka taas vähän nytkähdellen.
Rytmin löytämiseen täytyy paneutua (toki olen aiemminkin tajunnut sen ja pyrkinyt jo vähän aikaa sen rytmin löytämistä kohti), hakea ne kohdat, joissa pitää porhaltaa täysillä, ne kohdat joissa päästää koira ohi, ne kohdat joissa ottaa pikkuaskeleita, ne kohdat joissa vedättää jne. jne. Samalle radalle saa mahtumaan hyvin monenlaista askellusta.
ITSENÄISTÄ
Treenien lopuksi otin vielä muutamat toistot sylikääntöjä aivan matalalla hypyllä. Keskityin kahden käden ohjaukseen ja ainakin se tuntui sujuvan niin paremmin mitä radalla yhdellä kädellä. Lisäksi otin pariin otteeseen kepit vaikeista kulmista kannustaen ja kivasti Ursa etenikin loppuun asti. Koska radan kinkkisin kohta 8-10 jäi vaivaamaan, niin viilasin sitä vielä oma-aloitteisesti, josta kohdasta sainkin muutaman todella hienon toiston. Tässä vaiheessa ohjasin sylikäännön kahdella kädellä ja se tuntu toimivan huomattavasti paremmin, lisäksi keskityin ohjaamiseen maltilla, enkä hätiköinyt eteenpäin, keskityin Ursan menemiseen, oikea pää löytyi kuin itsestään. Omat treenit sujui kiitettävän mallikkaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti