URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGILITYTREENIT 8.5.2008
Treenataan kesäkautta Kortelaisen Tuijan ohjaksissa 3.lk kisaavien ryhmässä. Viimeksi viime kesänä olin Tuijan koulutettavana mölliryhmässä. Sen jälkeen ollaan Ursan kanssa käyty JATin riveissä Kilpailemaan-kurssi, treenattu 2.lk kisaavien ryhmissä kaksi treenikautta ja oltu mukana HuPiJa 2008-projektissa, josta on ollut valtavasti hyötyä ja oppia. Tuijalla jos jollain on avaimet saada potkittua meihin lisävauhtia tällä kaudella - katsellaan.
OHJATTU TREENI I
Eka treeni oli kohtuu sujuva ja looginen suorittaa. Ekayrityksellä olin liian edellä Ursaa ja kutosputki imi väärään päähän, kun olin paremmin Ursan kanssa samaa matkaa menossa, vauhti pysyi kovempana ja itselläni jäi enemmän aikaa vedättää Ursa oikeaan päähän putkea. Pitäisi osata enemmän käyttää hyväksi sitä ajatusta, että viekin koiran ikäänkuin ihan eri esteelle, josta päästää ansan jälkeen irti. Esimerkiksi tällä treeniradalla hämyaitaa putken vieressä voi käyttää hyväksi - onkin viemässä koiraa ikäänkuin aidalle. Koiranhan saa vietyä minne vain, suotta tekee putkien vääristä päistä peikkoja.
Toiseen putkeen Ursa meni hyvin niin, että Ursa oli minun ja putken välissä. En viitsinyt tehdä sinänsä tarpeetonta valssia väliin. Oma ongelma oli kyllä se, etten päästänyt Ursaa tarpeeksi ajoissa irti, pidin sitä liian kauan hallussa, jolloin putkeen menosta tuli kulmikas ja vähän töksähtävä. Koiranhan voi päästää irti jo siinä vaiheessa kun ansapää on ohitettu, periaatteessa jo melkein kohdalla.
Kepit Ursa teki ihailtavan nopeasti, loppuun asti, vaikka kuroin lopussa etumatkaa. Tällä lailla avoin kulma rupeaa oikeasti sujumaan jo. Tässä ekatreenissä otin kepit niin, että jäin keppien oikealle puolelle.
Ursan kanssa vauhtia saa kaikkein parhaiten, kun tekee sen kanssa töitä yhdessä ja samaa matkaa. Kun välimatka kasvaa, niin Ursan vauhti hidastuu selvästi. Pitää olla ihan rinnalla tsemppaamassa ja raivokkaasti luomassa tekemiseen draivia.
OHJATTU TREENI II
Kakkostreeni oli huomattavasti ekaa vaikeampi, sinänsä treenit olivat väärin päin. Ursa rupesi olemaan jo väsynyt - samoin minä. Ei meinannut puhti riittää vaikeisiin pyörityksiin, toistuvasti teki pöljiä mokia, jokseenkin vaikea treeni meille...
Putkeen mennessä jo tuli eka moka - näinkin helpossa paikassa. Koira näkee hypyllä loogisemmin putken väärän pään ja jos etäisyyttä ohjaajaan on liikaa itsenäisten ratkaisujen riski kasvaa, kun haki Ursan kakkosesteeltä ja vei kädestä putkeen, toimi hienosti.
Kepit otin tässä treenissä niin, että menin keppien vasemmalle puolelle ja näytin Ursalle ekavälin, hyvin toimi näinkin, vaikkei tällaisia syöttöjä olla juuri treenattukaan, kun vaikeimpia ovat selkeästi ollut avoimet kulmat, joissa jään itse oikealle ohjaamaan.
7.-10. aidat oli radan kaikkein vaikein kohta, johon emme harmittavasti ihan sujuvaa suoritusta edes saaneet. Ihme kiekuraa, sellaista jota ei ole ennen tullut tehtyäkään - tällaista uutta treenattaessa pitäisi olla ihan skarppina ja virkeänä, tällaisen treenin paikka ei siis ole parhaimmillaan puolentoista tunnin treenisession lopussa. Jokatapauksessa takaahypyn jälkeen kierrättäessä sanomisesta huolimatta pari kertaa käänsin Ursalle selän, itsekin vain aivot sokeana ihmetellen, kun en näe koiraa... Kun pidin mielessä, että Ursa näkyy kokoajan ja kulkee kuin käsieni välissä saatiin vauhti edes jotakuinkin säilymään. Tieltä peruuttaen ja ysihypylle vieden tekeminen säilyi, ysiltä valssilla kympille ja putkeen. Olisin mieluusti kokeillut 9.-10. väliä sylikäännöllä, mutta kouluttajalta tuli napakka vastalause, että vauhti pysähtyy, näin tiukassa viemisessä tulee turhaa kyselyä koiran puolelta. Kenties, mutta olisihan tuon mieluusti edes kokeillut. Tällaista kieputuskohtaa täytyy joku kerta itsenäisesti treenata jossain, rakentaa omat kuviot vaikka tuossa lähikentällä.
Kepeille vieminen onnistui jälleen hienosti, siitä olen kyllä erityisen tyytyväinen. Juoksutauon kuuden harjanvarren treenit teki tehtäväänsä - vaikka sittemmin naapuruston huligaaniteinit veivätkin harjanvarret kentältä, täytynee investoida uusiin, keppitreeniä pitäisi päästä tekemään päivittäin tai ainakin liki päivittäin.
ITSENÄINEN TREENI
Kentän laidalle rakennettiin hyppysuora, jonka päähän hyppyneiliö. Tulevana sunnuntaina 11.5. on JATin perinteiset äitienpäiväkisat, jossa kolmosluokkien tuomarina Sisko Pulkkinen, hänellä on kuulemma tapana laittaa radoilleen mm. ulkokulmia.
Tätä treeniä oli kiva soveltaa, Ursa ohjautuu hyvin takaa, eikä valitse omia juttujaan, jos vain pidän ohjauksen päällä. Kokeilin myös takaaleikkausta kakkos ja kolmos aitojen välissä ja Ursa haki kivasti sivulle. Samoin testasin takaalekkaamista suoran kolmannen ja neljännen hypyn välissä, Ursa kääntyy kyllä hienosti - edelleen, jotta pystyin kääntämään sen hyppäämään takaa. Otimme myös namikipolle irtoamista ja "Eteen!" käskyä.
Ursalla riitti into itsenäisessä, mutta sain noottia toisen ohjatun treenin aikaan Tuijalta. Pitäisi malttaa ottaa koiran kanssa itsenäistä treeniä niin vähän, että paukkuja riittää myös ohjattujen treenien toiseen osioon. Jokatapauksessa meillä on ilmeisesti tarkoitus kesän treenijaksolla ottaa pari eri ohjattua treeniä, Ursaa pitää ruveta säästelemään. Treenata sen kanssa mielummin liian vähän kuin liikaa, jotta sille (ja itsellenikin) jää himo päälle - vielä vähän olisi voinut ottaa. Pidän mielessä, pakko malttaa olla treenaamatta.
Selvästi huomasi sekä itsestä, että Ursasta, että kevätkauden tunnin treenien jälkeen puolitoista tuntia tuntui pitkältä ajalta, kesä tekee vauhdilla tuloaan ja ilman lämpötila nousee, sitä enemmän täytyy pitää mielesä, että säästää koiran puhtia oikeisiin koitoksiin. Muutama itsenäinen treeni vain, kenties sytyttelyksi alussa, joku välissä ja lopuksi vielä, jos intoa tuntuu riittävän, ei kuitenkaan niin, että kaikki odotteluajat viipyilee itsenäisen treenin parissa (kärjistetysti).
Treenataan kesäkautta Kortelaisen Tuijan ohjaksissa 3.lk kisaavien ryhmässä. Viimeksi viime kesänä olin Tuijan koulutettavana mölliryhmässä. Sen jälkeen ollaan Ursan kanssa käyty JATin riveissä Kilpailemaan-kurssi, treenattu 2.lk kisaavien ryhmissä kaksi treenikautta ja oltu mukana HuPiJa 2008-projektissa, josta on ollut valtavasti hyötyä ja oppia. Tuijalla jos jollain on avaimet saada potkittua meihin lisävauhtia tällä kaudella - katsellaan.
OHJATTU TREENI I
Eka treeni oli kohtuu sujuva ja looginen suorittaa. Ekayrityksellä olin liian edellä Ursaa ja kutosputki imi väärään päähän, kun olin paremmin Ursan kanssa samaa matkaa menossa, vauhti pysyi kovempana ja itselläni jäi enemmän aikaa vedättää Ursa oikeaan päähän putkea. Pitäisi osata enemmän käyttää hyväksi sitä ajatusta, että viekin koiran ikäänkuin ihan eri esteelle, josta päästää ansan jälkeen irti. Esimerkiksi tällä treeniradalla hämyaitaa putken vieressä voi käyttää hyväksi - onkin viemässä koiraa ikäänkuin aidalle. Koiranhan saa vietyä minne vain, suotta tekee putkien vääristä päistä peikkoja.
Toiseen putkeen Ursa meni hyvin niin, että Ursa oli minun ja putken välissä. En viitsinyt tehdä sinänsä tarpeetonta valssia väliin. Oma ongelma oli kyllä se, etten päästänyt Ursaa tarpeeksi ajoissa irti, pidin sitä liian kauan hallussa, jolloin putkeen menosta tuli kulmikas ja vähän töksähtävä. Koiranhan voi päästää irti jo siinä vaiheessa kun ansapää on ohitettu, periaatteessa jo melkein kohdalla.
Kepit Ursa teki ihailtavan nopeasti, loppuun asti, vaikka kuroin lopussa etumatkaa. Tällä lailla avoin kulma rupeaa oikeasti sujumaan jo. Tässä ekatreenissä otin kepit niin, että jäin keppien oikealle puolelle.
Ursan kanssa vauhtia saa kaikkein parhaiten, kun tekee sen kanssa töitä yhdessä ja samaa matkaa. Kun välimatka kasvaa, niin Ursan vauhti hidastuu selvästi. Pitää olla ihan rinnalla tsemppaamassa ja raivokkaasti luomassa tekemiseen draivia.
OHJATTU TREENI II
Kakkostreeni oli huomattavasti ekaa vaikeampi, sinänsä treenit olivat väärin päin. Ursa rupesi olemaan jo väsynyt - samoin minä. Ei meinannut puhti riittää vaikeisiin pyörityksiin, toistuvasti teki pöljiä mokia, jokseenkin vaikea treeni meille...
Putkeen mennessä jo tuli eka moka - näinkin helpossa paikassa. Koira näkee hypyllä loogisemmin putken väärän pään ja jos etäisyyttä ohjaajaan on liikaa itsenäisten ratkaisujen riski kasvaa, kun haki Ursan kakkosesteeltä ja vei kädestä putkeen, toimi hienosti.
Kepit otin tässä treenissä niin, että menin keppien vasemmalle puolelle ja näytin Ursalle ekavälin, hyvin toimi näinkin, vaikkei tällaisia syöttöjä olla juuri treenattukaan, kun vaikeimpia ovat selkeästi ollut avoimet kulmat, joissa jään itse oikealle ohjaamaan.
7.-10. aidat oli radan kaikkein vaikein kohta, johon emme harmittavasti ihan sujuvaa suoritusta edes saaneet. Ihme kiekuraa, sellaista jota ei ole ennen tullut tehtyäkään - tällaista uutta treenattaessa pitäisi olla ihan skarppina ja virkeänä, tällaisen treenin paikka ei siis ole parhaimmillaan puolentoista tunnin treenisession lopussa. Jokatapauksessa takaahypyn jälkeen kierrättäessä sanomisesta huolimatta pari kertaa käänsin Ursalle selän, itsekin vain aivot sokeana ihmetellen, kun en näe koiraa... Kun pidin mielessä, että Ursa näkyy kokoajan ja kulkee kuin käsieni välissä saatiin vauhti edes jotakuinkin säilymään. Tieltä peruuttaen ja ysihypylle vieden tekeminen säilyi, ysiltä valssilla kympille ja putkeen. Olisin mieluusti kokeillut 9.-10. väliä sylikäännöllä, mutta kouluttajalta tuli napakka vastalause, että vauhti pysähtyy, näin tiukassa viemisessä tulee turhaa kyselyä koiran puolelta. Kenties, mutta olisihan tuon mieluusti edes kokeillut. Tällaista kieputuskohtaa täytyy joku kerta itsenäisesti treenata jossain, rakentaa omat kuviot vaikka tuossa lähikentällä.
Kepeille vieminen onnistui jälleen hienosti, siitä olen kyllä erityisen tyytyväinen. Juoksutauon kuuden harjanvarren treenit teki tehtäväänsä - vaikka sittemmin naapuruston huligaaniteinit veivätkin harjanvarret kentältä, täytynee investoida uusiin, keppitreeniä pitäisi päästä tekemään päivittäin tai ainakin liki päivittäin.
ITSENÄINEN TREENI
Kentän laidalle rakennettiin hyppysuora, jonka päähän hyppyneiliö. Tulevana sunnuntaina 11.5. on JATin perinteiset äitienpäiväkisat, jossa kolmosluokkien tuomarina Sisko Pulkkinen, hänellä on kuulemma tapana laittaa radoilleen mm. ulkokulmia.
Tätä treeniä oli kiva soveltaa, Ursa ohjautuu hyvin takaa, eikä valitse omia juttujaan, jos vain pidän ohjauksen päällä. Kokeilin myös takaaleikkausta kakkos ja kolmos aitojen välissä ja Ursa haki kivasti sivulle. Samoin testasin takaalekkaamista suoran kolmannen ja neljännen hypyn välissä, Ursa kääntyy kyllä hienosti - edelleen, jotta pystyin kääntämään sen hyppäämään takaa. Otimme myös namikipolle irtoamista ja "Eteen!" käskyä.
Ursalla riitti into itsenäisessä, mutta sain noottia toisen ohjatun treenin aikaan Tuijalta. Pitäisi malttaa ottaa koiran kanssa itsenäistä treeniä niin vähän, että paukkuja riittää myös ohjattujen treenien toiseen osioon. Jokatapauksessa meillä on ilmeisesti tarkoitus kesän treenijaksolla ottaa pari eri ohjattua treeniä, Ursaa pitää ruveta säästelemään. Treenata sen kanssa mielummin liian vähän kuin liikaa, jotta sille (ja itsellenikin) jää himo päälle - vielä vähän olisi voinut ottaa. Pidän mielessä, pakko malttaa olla treenaamatta.
Selvästi huomasi sekä itsestä, että Ursasta, että kevätkauden tunnin treenien jälkeen puolitoista tuntia tuntui pitkältä ajalta, kesä tekee vauhdilla tuloaan ja ilman lämpötila nousee, sitä enemmän täytyy pitää mielesä, että säästää koiran puhtia oikeisiin koitoksiin. Muutama itsenäinen treeni vain, kenties sytyttelyksi alussa, joku välissä ja lopuksi vielä, jos intoa tuntuu riittävän, ei kuitenkaan niin, että kaikki odotteluajat viipyilee itsenäisen treenin parissa (kärjistetysti).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti