BH Nutukas Ursula

PALVELUSKOIRIEN KÄYTTÄYTYMISKOE

Jyväskylän mlk, 15.5.2008
Tuomari Pirjo Pasanen

OSA A. Tottelevaisuusosuus.

Kytkettynä seuraaminen (15p) - erinomainen
Vapaana seuraaminen (15p) - erittäin hyvä, -1
Liikkestä istuminen (10p) - puutteellinen, -6
Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo (10p) - erinomainen
Paikallaolo häiriön alaisena (10p) - erinomainen

OSA B. Kaupunkiosuus.

1. Suhtautuminen henkilöryhmään - hyväksytty
2. Suhtautuminen polkupyöräilijöihin - hyväksytty
3. Suhtautuminen autoihin - hyväksytty
4- Suohtautuminen lenkkeilijään - hyväksytty
5. Suhtautuminen muihin koiriin - hyväksytty
6. Liikenteen keskelle yksin jätetyn koiran käyttäytyminen ja suhtautuminen eläimiin - hyväksytty

KÄYTTÄYTYMISKOE HYVÄKSYTTY.


Käyttäytyjää voi tästä päivästä lähtien tituleerata nimellä, BH Nutukas Ursula.
On tää hienoo!! :D

Suoriuduttiin yllättäen melkoisen hyvinkin jopa, saimme kiitosta nätinnäköisestä tottelemisesta ja teknisesti oikeista suorituksista. Ursa suoritti rauhallisesti ja hienossa kontaktissa, piti kivasti seuraamispaikkansa ja toimi yksiin ohjaajansa kanssa. Saimme positiivista palautetta, vaikka täytyy myöntää, ettei suorittaessa tuntunut ihan siltä, että olisi mennyt mitenkään erityisen loistavasti....

Ensin kävimme läpi seuraamispätkät, jäävät liikkeet ja luoksetulon. Samaan aikaan kun parimme nuori bordercollie uros Riitti oli paikkamakuussa.

Kytkettynä seuraamisessa Ursa jaksoi skarpata loppuun asti, vaikka jonkun verran huomasi (tosin minä itse taisin olla ainoa, joka sen huomasi...), ettei Ursa ole tottunut juurikaan seuraamaan hihnassa. Pitkälti kun treenaan Ursan kanssa vapaana, lähinnä sen takia, etten vahingossakaan antaisi hihnalla pakotteita, vaan vahvistaisin mielummin oikea-aikaisesti nappisuorituksesta. Jokatapauksessa Ursa oleentui tilanteeseen ja seurasi kivasti hihnassakin. Jonkun verran taisin itse olla kipsissä (vaikken mikään kisajännittäjä olekaan), kun heti aluiksi menin askeleiden laskemisessa sekaisin ja käännyin selvästi liian aikaisin takaisin tulosuuntaan. Tuli pieni kiire, että kerettiin liikkua omat kymmenet askeleensa sekä juosten, että matelehtien. Käännökset olivat kivoja, pysähtyessä Ursan perusasento jäi vähän liian eteen (näin käy hyvin usein treenattaessakin, täytyypi ruveta oikaisemaan). Henkilöryhmässä Ursan kontakti piti, eikä härkkinyt ihmisten luokse, erästä taisi ihan hiukan nuuskaista, itsekin pysyin kärryillä ja tehtiin oikein mallikas kahdeksikko.

Kun irrotin hihnan vapaana seuraamista varten, Ursa skarpaasi selvästi. Henkilöryhmä meni näpäkästi alkuinnostuksessa, samoin ensimmäinen suora (50 askelta). Nyt jo pysyin laskuissakin mukana ja askellettiin riittävän kauas - käveltävä matka on yllättävän pitkä seuruutettavaksi, Ursan kontakti pysyi hyvin ja se piti oikean paikkansa sivulla, täyskäänöskin oli oikein nätti. Juoksuosuudessa Ursa jätätti pikkuisen ja vaati hienoista innostusta, johon päädyin sortuvani, jotta Ursan motivaatio säilyisi. Näillämain tuntui, että ihan kohta lopahtaa. Ensimmäisestä oikealle suuntautuvasta käännöksestä tuli väljä ja ongelma vain paheni toisessa käännöksessä. Ursan seuraamiskestävyys oli koetuksella, BH-kokeen seuraamiskaavion mukaan askeleita tulee ottaa teoriassa 160, plus lisäaskeleet liittyen henkilöryhmään, sekä tietysti koko hoito tuplana, ensin kytkettynä ja sitten vapaana. Vapaana seuraamisen lopussa Ursa rupesi jätättää, periaatteessa ei paljoaa, eli todennäköisesti näytti ihan hyvältä yleisön näkökulmasta, mutta omasta näkökulmasta kymmenenkin senttiä tekee melkoisen paljon, erityisesti kun kuitenkin on suorituspaineitakin päällä.

Meidän jännäriliike oli alunperinkin liikkeestä istuminen, valmisteleva osuus oli kunnossa, mutta istutettaessa annoin aivan liian voimakkaan käskyn puolitahattomine vartaloapuineen (oma jännitys ja epävarmuus näkyi kyllä tallaisessa, kun tiesin, ettei välttämättä tule onnistumaan) ja Ursa pisti makuulle, todennäköisesti paineistuneena ja tilannetta sekä osapuolia rauhoittaakseen. Olisi vain pitänyt luottaa ja käskyttää nätimmin, vielä kentän laidalla Ursa tiesi ihan taatusti "istu" ja "maahan" käskyjen olennaisen eron.

Liikkestä maahanmenoa en kovasti varmistellut, varsinkin, kun Ursa oli juuri maahan mennyt, tiesin, että maahan menee uudelleenkin. Etenin matkaa vauhdilla ja Ursa tipahti maahan, joskin tuomari sanoi, että voisi mennä vieläkin nopeammin maahan. Luoksetuloa jännäsin myös hiippasen, siitä on kuitenkin sen verran vähän aikaa, kun Ursa tajusi eteentulemisen jalon taidon, joskin sen jälkeen se onkin ollut varma ja tiivis. Jokatapauksessa kuulin oman ääneni "luokse" käskytykseni epäluonnollisen pinkeänä, Ursa lähti kyllä hyvin mutta hidasti loppuun, vaikka normaalisti tulee vauhdilla perille asti. Tuomari sanoikin, että koiran tulee tulla samalla vauhdilla perille saakka. Edestä sivulle Ursa kääntyi kivasti.

Paikkamakuu häiriön alaisena tapahtui, kun samainen parimme bortsu Riitti suoritti ihmisensä kanssa muut tottelevaisuusosioon kuuluvat liikkeet. Ursa jäi hyvin ja makasi rauhassa. Ei oikeastaan kummempaa negatiivista kommentoitavaa. Itse yllätyin siitä, miten lyhyt matka se loppujen lopuksi oli, millä etäisyydellä seistiin selkä koiraan päin. Olemme Ursan kanssa treenanneet huomattavasti pidemmiltäkin matkoilta. Ursa ei ottanut häiriötä toisesta koirasta tai ruvennut puuhailemaan omiaan, vaikka pitikin malttaa n. 10min, mitä toisen koirakon liikkeiden suorittaminen kestää. Hjuva hjuva!

Kaupunkiosuus meni loistavasti, arjen tilanteissa toimiminen ei tuolle kyllä tuota onkkelmia, oikeastaan ei mitään kummoisempaa mainittavaa, Ursa oli ihan cool kaikissa tilanteissa.

"Wau! Te ootte uskomattomia! Onnea!"