Suht vilponen treenikeli. Pipa visusti päässä. Yritin säästellä jälleen Lunaa, enkä ottanut montaa toistoa itsenäisiä, että Lunalla riittäisi paukut. Päivän teemana oli haltuunotto.
OHJATTU TREENI I
Haltuunotossa ei Lunan kanssa juuri ongelmia, tärkeämpää ainakin tässä vaiheessa on se, että pyrkisi saamaan Lunaa miellummin irtoamaan. Kolmen hyppysuora, jonka ensimmäinen este oli rengas ja sitä seuraavat aitoja. Ideana, että ensimmäisellä kerralla otetaan haltuun jo ensimmäisen esteen jälkeen, toisella kertaa kahden esteen jälkeen ja kolmannella kerralla kolmen esteen jälkeen, jonka otin sitten kummankin puolen. Periaatteessa meni ihan hyvin, Luna "tulee haltuun" mainiosti. Treeni takkusi enemmän silloin, kun ohjasin oikealla, vasemman puolen ohjaukset meni loistavasti.
Erityisen tyytyväinen tässä treenissä olin siihen, miten hyvin Luna hyppäsi rengasta. :) Sain sen hienosti renkaasta läpi, vaikka en näyttänytkään renkaan oikeaa hypättävää reikää kutsuna, vaan oltiin Lunan kanssa enempi rinnan. Yhden epäonnistuneen onnistuimme haalimaan, kun Luna tuli renkaan oikeasta reunasta läpi (itse ohjasin oikealla). Harmi sinänsä, mutta pääosin meni kivasti. Aitojen rimakorkeudet edelleen 45cm, että saadaan Luna oikeasti rimojen yli eikä ali (vaikkei alitusta ole tällä kaudella yrittänytkään).
OHJATTU TREENI II
Treenien loppupuolella jäi taas sen verran aikaa, että otettiin pieni takaaleikkaus treeni, jossa koira piti kääntää putken jälkeen aidalle. Luna ei irtoa kovin paljoaa edelle, joten takaaleikkaus tapahtui ihan putken suulla. Ensimmäisellä kerralla onnistuin saamaan Lunan kokonaan ohi aidasta. Toiseen kertaan saatiin onnistuminen, vaikka ihan täydellisetä sujuvuutta ei saavutettukaan, vaan jäipä muhimaan mamman mieleen taas jotain uutta. Pitäisi edelleen muistaa itse pitää ääntä, kun koira on putkessa ja varoitella missä mennään - vaikka selkeästi Luna kuitenkin oikeaan suuntaan putkesta tullessaan katsoi, oli siis tietoinen minun puolen vaihdoksesta.
ITSENÄISET ESTEET
Itsenäisinä puomi, keinu, kepit, pituus.
Puomia otin juoksukontakteilla, ensin hihnassa ja sitten menestyksekkäästi vapaana, ilman avustajia. Miten lie sitten, aion kyllä sinnikkäästi pysyä Lunan kanssa juoksukontaktiopetuksessa, vaikka ainakin eräs treenikaveri säikyttelikin, että myöhemmin voi tulla ongelmia. Vihjaili ja epäili toimintani järkevyyttä. Toisaalta uskon, että asia on täysin eri Lunan tyyppisen rauhallisen lapinkoiran, kuin räjähtävän bortsun kanssa. Toistaiseksi Lunalla on oikein kivasti vauhtia esimerkiksi puomilla, mutta silti se suorittaa kontaktit maltilliseen tyyliinsä. Haluan tietää, mitä seuraa, kun koiralle opettaa alusta asti juoksukontaktit, ideana, että Luna katsoisi kokoajan eteenpäin, alastulolle, jossa aina odottaa nami.
Keinua otettiin taas askeleen vaikeuttaen, mutta kuitenkin pienin askelin edeten. Ensimmäisellä kerralla taas laskeutumisen pehmennys (joskin avustaja jarrutti vähän liikaa ja Luna teki 'lentokeinun' ;) ), seuraavalla kerralla Luna itse laski keinun omalla painollaan, mutta pehmennettiin edelleen viimeistä rämähdystä. Tällaisia onnistuneita taisi olla pari toistoa, kunnes Luna itse laski keinun täydellisesti itse, mutta pyysin pehmentämään sitä rämähdystä mikä kuuluu, kun keinun pää laskee takaisin alkuasentoonsa. Eipä Luna tunnu näitä ääniä jännittävän, kanapullien voimalla mennään mihin vain (vaikka onhan Luna muutenkin sellainen teräshermo, joka ei kavahda mitään). Jonkin verran jäi lopulta harmittamaan se, etten konkreettisesti pysäyttänyt Lunaa keinulle, vaan tein tässäkin juoksukontaktit. Pohdinnan jälkeen taidan muuttaa toimintatapaa niin, että keinulla on kaksi pintaa menetelmä käytössä kunnon pysähdyksellä ja Aalle sekä puomille opetan juoksukontaktit. Ehkä niin olisi varmin ja selkein tapa toimia.
Kepit kuuluvat olennaisena osana jokaiseen treenikertaan. Taas käytin Lunaa muutamaan otteeseen kepeillä, ottaen jokaisella kerralla 2-4 toistoa. Ihailtavaa huomata miten Luna selkeästi on jo löytänyt rytmiä, toki se tulee paljon namin perässä, mutta menossa on jo paljon varmuutta ja sujuvuutta, nopeutta. Tuntuu jo ymmärtävän sen, mistä keppivälistä pujottelu aloitetaan, vaikkei osaakaan toimia itsenäisesti, jos en ohjaa miten tehdään. Eiköhän frau opi vielä sujuvaksi kepittäjäksi.
Pituutta ei kesäkaudelle olekaan vielä aikaisemmin ollut, viimeksi talvella otettu tätä Lunan kanssa. Siihen nähden meni kyllä oikein hienosti ja ilman epäonnistumisia. Luna oli innokas ja mukana touhuissa. Aloitin niin, että Luna sai hypätä kolmen palikan yli namikipolle. Kerta kerralta pidensin hypättävää matkaa, neljän palikan kautta viiteen - kyllä Luna selkeästi kuitenkin katsoo kuinka pitkälle pitää hypätä ja sen loikassa löytyy kyllä tarvittava pituus. Eikä yritäkään kiertää estettä, jonkun verran Lunan siis täytyy tykätä agilitytouhuista, kun kerran suorittaa palkkansa eteen, eikä toistuvasti yritä vain oikaista ja mennä sieltä mistä aita on matalin. Katsotaan mitä mammasta vielä tuleekaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti