Mammalla oli agitreenit pitkästä aikaa. Viime syyskaudella 2007 käytiin Lunan kanssa alkeiskurssi, josta jatkettiin talvikaudella Jatko1-ryhmässä. Kevät pidettiin taukoa ja nyt kesäkausi 2008 treenataan Niina Niemispellon Jatko2-ryhmässä.
OHAJTTU TREENI
Päivän teemana oli irtoaminen. Varsinainen ohjattu treeni käsitti kolmen aidan suoran, sekä näihin 90 asteen kulmassa olevan hämyaidan. Namitäti-Niina odotteli suoran päässä kera nakkien.
Kerkesin ennen suoritusvuoroamme muistutella yksittäisellä aidalla Lunan mieleen sitä, mitä tälle esteelle pitikään tehdä. Otin pari matalampaa hyppyä, josta pikkuhiljaa korottaen maksikorkeuden alarajoille. Lähinnä kutsuhyppyinä, yrittäen tehdä ensimmäisestä kerrasta pitkään aikaan Lunalle mahdollisimman helpon, yrittäen välttää virhesuorituksia. Luna teki töitä kuuliaisen varmasti ja rauhallisen innokkaasti.
Ohjattu treeni meni loistavasti. Rimat eivät olleet maksikorkeudessa, lienivät jotain 45-50cm tienoilla. Tarkoituksena oli hyppyyttää koira ensin yhden aidan takaa, sen jälkeen kahden takaa ja viimeiseksi kolmen aidan takaa. Yritettiin taas säästyä mahdollisimman vähillä toistoilla - siinä ilokseni onnistuen. Yhden aidan otin vain oikealta puolelta ohjaten, kahden aidan takaa vasemmalta ohjaten ja kolmen aidan takaa kummaltakin puolelta.
Luna irtosi innokkaasti, sivuilleen pälyilemättä. Kerranpa ihan varasti omin nokkineen lähtöön, jota pidän Lunan ollessa kyseessä vain positiivisena seikkana - varsinkin kun se varaslähdöllä suoritti myös esteet moitteettomasti ja puhtaasti. Lunan vauhti ei ole päätä huimaava, mutta ainakin se liikkuu tasaisesti edeten ja laukalla.
Niina vinkkasi, josko en rauhoittaisikaan Lunaa lähdössä, sille voisi vauhdin maksimoiseksi toimia lentävätkin lähdöt.
ITSENÄISET TREENIT
Itsenäisellä puolella, välillä treenikaveria hihasta nykäisten oli tälle kertaa pieni irtoamisharjoitus, aita ja pöytä. Jätin namin pöydälle ja käskytin Lunan etenemään. Muutama toisto, vuorotellen kummaltakin puolelta ohjaten, ongelmitta, Luna lähtee hyvin ja irtoaa ainakin namille.
Yksittäisinä esteinä jokaiseen kertaan kuuluvat kepit, joita tehtiin muutamaan otteeseen muutamia toistoja kummaltakin puolelta ohjaten. Namivedätyksellä mennään, Lunalla on ihailtavasti malttia ja omakin maltti kestää pysytellä oikeassa rytmissä. Molemmilta puolilta hoituu sujuvasti, "kannustusörinät" ja namihärnäys saa niveliin liikettä.
Renkaalla otin lähinnä kutsuhyppyjä maksikorkeudesta, jokusen toiston otin myös niin, että lähdin sen verran edeltä, että kerkesin renkaan toiselle puolelle näyttämään oikeaa hyppyaukkoa, lähtötilanne siis astetta vaikeampi, olin renkaan sivulla, enkä jo valmiiksi sen toisella puolella kutsumassa. Luna työsti hommat kotiin hienosti virhesuorituksitta.
Keinu on sen verran erilainen este suhteessa muihin, että tässä otan hitaan etenemisen linjan - varsinkin kun paha tapani on ahnehtia. Nykäisin kanssatreenaajaa hihasta ja otin meille rymähdyksenvaimentimen. Tämä kerta meni siihen, kun muistuttelin Lunalle sitä, mitä keinulla tehdään. Namilautanen alastulokontaktin päässä maassa. Aluksi Luna meinasi selkeästi oikaista maata pitkin namille, joskin se ei hihnan vuoksi onnistunutkaan. Toistojen kautta rupesi selkeästi tajuamaan, että vain keinun suorittaminen on tie namille. Vasemman puolen ohaus oli vaikeampaa ja vaati enemmän miettimistä. Lunasta kuitenkin huomasi viiden toiston aikana sen, miten se alkoi tajuta mistä on kyse, harkitsematta kontaktipinnalle nousemista enää parilla viimeisellä kerralla.
URSAN RAIVOKAS BRASSAILU
Ursa piippaili Lunan treenien väliin omiaan ja sai kuin saikin pienen hetken verran tahtonsa läpi, kun kävin ottamassa sen kanssa hyvälle mielelle saavaa brassailurengasta vaikeista vinokulmista ja raivosin sen kanssa positiivisesti kepeillä.
Sporttimimmi kiekui odottamisen intoa. Lähetin sen etumatkalla kepeille, yrittäen itse rytmittää omaa vauhtiani niin, että periaatteessa juoksemiseni tempo olisi nopea, mutta askeleet lyhyitä, lisäksi kannustin sitä matkalla möristen. Suoritus oli hieno ja normaaliin verrattuna nopea. Jospa joskus kisoissakin oppisi vauhdittamaan, pudottamaan turhanaikaisesta varmistelusta pois - josko ottaisi kepit taas teemaksi. Vauhdin kasvattaminen on tämän kesän tavoite Ursalle - tai minulle. Yhteisen suoritusrytmin löytäminen (muuallakin toki kuin vain kepeillä) niin, että vauhti kasvaa - enemmän siinä minulle on töitä, mitä Ursalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti