Kuuma, aurinkoinen keli. Asteita rapiat +25 ja välillä kovat tuulenpuuskat kaatoivat aitojen siivekkeitä. Kenttä pölisee.
OHJATTU
Kuuman kelin takia maxien hyppykorkeudet vain 45-50cm. Rata oli melko helponoloinen, eikä sisältänyt ainakaan meille liian vaikeita paikkoja. Helteen takia Tuija katkaisi radan puoliksi ja treenattiin kahdessa pätkässä, jotta koirat saivat jäähdyttely- ja juomataukoa.
1. pätkä.
Eka pätkä meni kertaheitolla hyvin ja oikein. Säätöpaikat seuraavaan koitokseen olivat 3-4 esteiden välinen valssi, jossa piti muistaa pitää selkä suorana. Ekayrittämällä otin Ursan vastaan liian kyyryssä, joten koira oli aika ahtaalla, jos olisi yhtään hyppyongelmaa, voisi rimat lennellä. Toinen, päälimmäisenä mielessä pidetty, kohta oli kutosesteeltä putkeen, jossa huomio oikea-aikaiseen ja oikeaan paikkaan tehtyyn valssiin. Toinen yritys meni huomattavasti paremmin. 7-8 väliäkin piti hiippasen säätää, kun ekakerralla menin liikaa putken ulostulosuulle, toisella kertaa oma linja viitosti vasemmalle, josta Ursallakin sujuvampi ja selkeämpi linja seuraavalle esteelle. Kepeille meno onnistui kummallakin kerralla loistavasti. Tämä pätkä ei mennyt yhtään tahkoamiseksi. Hyvä, hyvä.
2. pätkä.
Toinen pätkä juoma- ja varjossaloikomistauon jälkeen alkoi kepeiltä ja loppui - loppuun. Ensimmäinen takku tapahtui 12-aidan jälkeen. Tälle suoralle mulla oli muutamakin vaihtoehto: valssi, persjättö/mäkelät väliin 10-11 väliin - kumpikin hidastaa koiraa, joka tarvitsee vauhdin okserille (vaikkei se tänään maksimikoossaan ollutkaan), kolmantena takaaleikkaus 11-12 väliin. Tätä vaihtoehtona Tuijan kanssa pohtiessa olin varma, että Ursa kääntyy lähemmälle hypylle, sillä se kääntyy todella voimakkaasti takaaleikatessa. Tarkoitus olisi kuitenkin leikatessakin ohjata suoraan eteenpäin. Ursa ei kuitenkaan edennyt, vaan kääntyi olettamiseni mukaan aikaisemmalle esteelle jyrkästi. Parhaaksi vaihtoehdoksi muodostui takaaleikkaus 12-13 välissä (vaikken juuri tykkääkään olla ulkokurvissa, siihenkin on tosin opittava). Tähän Ursa lähti hyvin ja kääntyi tiukasti. Olin erityisen tyytyväinen 12-15väliin ohjauksellisesti. Valssi ja siivekkeen ympäri peruutus onnistui aivan loistavasti, askeleet lyhenivät kuin itsekseen ja jalat viuhtoi hirmu kyytiä. Tuntui tosi nappisuoritukselta. Wau.
Putken jälkeen ilmoittelen itsestäni ihan turhaan "Tässä. / Täällä." kutsuin, tarpeetonta haltuunottoa joka välissä, ne poies ja keskittyminen ohjaamaan ja etenemään oikein.
Välille 16-20 oli taasen muutama eri ohjausvaihtoehto. Valssilla 19-aidalle ja takaaleikkaus putkella (oma vauhti loppui ja sitä myöten myös Ursan), valssilla 19-aidalle, valssilla putkeen (tätä ei lopulta toteutettu, mutta periaatteessa vikkelin jaloin tuohon olisi voinut keritäkin, vaikkei se omin ohjaustyylini olekaan) sekä takaaleikkaus 19-aidalle, takaaleikkaus putkeen, joista viimeisessä vaihtoehdossa sain parhaiten pysymään Ursassa vauhdin ja liikkeen. Onnistuessaan oli sujuvin tapa toimia tässä. Onneksi pidin pintani ja vannotin, että onnistumme tässä. Alkuun etenin liian nopeasti, eikä suoritus ollut sujuva. kun hillitsen oman vauhtini ja annan Ursan mennä edelle, niin ehdottomasti paras vaihtoehto, jossa Ursa irtoaa parhaiten putkeen, kun oma liikkeeni jatkuu parhaalla tavalla putken suuta kohti jarruttelematta. Takaaleikkauksissa vain täytyy olla ihan oikea-aikainen. Yksi kokeilematon vaihtoehto olisi tietysti ollut myös se, että olisin kiertänyt 19-aidan vasemman siivekkeen, helppo ratkaisu siihen, kun ajaudun liikaa Ursan edelle. Haluan kuitenkin keskittyä niihin puutteisiin, mitä omassa ohjauksessa on, eikä aina treenata varmoilla konsteilla. Iloinen, että onnistuttiin.
Helle oli ja harmillisesti vaikein juttu jäi ihan loppuun, mutta uupumuksesta huolimatta Ursa teki hommia loppuun asti. Hyvä juttu - osataanhan me jotakin. Erityisesti olen iloinen siistä, että Jaakon HuPiJa-koulutuksesta viime viikonloppuna oli selvää hyötyä, kun jossain määrin rupean tajuamaan sitä missä kohti pitää valssailla. Kyllä me kehitytään....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti