PIEKSÄMÄKI, 31.5.2008
HuPiJattiin eilen lauantaina Jaakko Suoknuutin opastuksella aurinkoisella Pieksämäellä. Tänään pidetään hupija lisää, vaan ennen uusia koitoksia täytyy kirjata pikaisesti ylös eilisiä tunnelmia.
Ammattilaisen näkökulmasta rytmityksessämme ei ole mitään vikaa (etäisyys koiran ja ohjaajan välillä ei vaihtele), mutta ajoitukseen pitää puuttua. Kaikki ohjaukset ja käännöt aikaisemmin mitä on aikonut, enempi riskinottoa. Näihin asioihin puuttuessa vauhti tuntui kasvavan jo heti. Tietysti omat myöhäiset ohjaukseni on jo jossain määrin lihasmuistissa, jotta muuttaminen ei käy käden käänteessä, mutta sitä kohti.
Toinen asia johon kiinnittää huomiota on palkkaus. Koiralle palkkaa välittömästi, vaikka se tekisi väärin. Ensimmäinen päässä oleva asia täytyy olla "palkka, palkka, palkka". Iloisia kehuja HETI. Motivaatio ja into säilyy, sekä se, että koira jaksaa yrittää. Kaikki virheet johtuvat kuitenkin jostain - yleensä ohjaajasta, koira tulkitsee omalla tavallaan, yrittäen kuitenkin tehdä oikein. Kehuja ja palkkaa kuitenkin vain aiheesta, tekemisestä, ei muuten vain.
Ajoitus ja palkkaus kuntoon. Vauhtilähtöjä ja riskinottoa, reippaita kehuja. Ei pitkiä hallussapitoja, vaan välittömiä irrottamisia.
Tykkäsin kovasti eilisestä treenisessiosta. Jaakko antoi sopivasti hyvää ja positiivista palautetta, mutta puuttui myös epäkohtiin. Ursa on teknisesti taitava koira, jonka asian kuulemisesta tulen aina yhtä iloiseksi. Tulee hyvälle mielelle, kun tiedän, että Ursassa on potentiaalia vauhdikkaisiinkin suorituksiin, kunhan saan oman ohjaukseni oikeille raiteille.
Rata oli pitkä ja sisälsi vaikeita hallussaolopaikkoja sekä toisaalta vaati myös irtoamistakin, olen iloinen siitä, että Ursa teki hyvin töitä, eteni ja irtosi. Se kieltämättä osaa paljon.
Lähtötilanne oli se, että olin toisen ja kolmannen esteen välissä, rintamasuunta koiraan ja katsekontakti kakkosriman yli, kutsu, kolmoselle, pieni positiivinen "Ursa" (ei mitään tässä-, täällä-, tänne-juttuja) ja samantien kun koira vilkaisee, niin hallusta irti. Putken väärä pää oli jo sillä ohitettu. (Toki ensimmäiset suoritukset, ennen Jaakon peliin puuttumista olivat kaikkea muuta kuin edellämainitun sujuvia.)
Vitoselle mennessä ekakerralla paineli puomille, vaan siitäkin Ursaa piti iloisesti palkata, jotta into omaan yrittämiseen säilyy. Toisilla kerroilla ei ongelmia vitosputkella. Kutoselle Ursa irtosi ihailtavan hyvin, toki saatoin sitä jonkun verran, mutta jokatapauksessa Ursa hahmotti putken hyvin (monet koirat kiersivät puomin alitse kahden putken välistä ohjaajan suuntaan).
Renkaalle takaaleikkaus, kepit ohjasin oikealta puolelta, jonka jälkeen kahdella poispäinkäännöksellä ysin yli. (Jos tietäisin Ursan irtoavan kutoselle itsenäisemmin, olisin kerinnyt tekemään persjätöt/mäkelät putken ja renkaan välissä, josta valssilla kepeille, jolloin olisin ohjannut kepit vasemmalta ja onnistunut keppien päässä tekemään valssin ysille. Toinen vaihtoehto jota mietin oli se, että olisin takaaleikannut kaksi kertaa, sekä renkaalle, että kepeille, mutta halusin riskillä kokeilla näitä poispäinkäännöksiä...) Poispäinkäännökset olivat vähän takkuavia, mutta Ursa kuitenkin kääntyi oikeaan suuntaan ja hyppäsi aidan oikein, se lienee pääasia. Tähän ei Jaakon kanssa puututtu, vaan sen verran hauska kuvio on kyseessä, että täytyy itsekseen järjestää samanmoinen tilanne joskus - vaikka kuuden kepin kanssa, ettei toistojen pituus puuduta Ursaa.
Aan alastulokontaktille Ursa ei ekakerralla pysähtynyt, vaan Jaakko kertoi oikein hyvän (ja yksinkertaisen...) vinkin, oma pysähtymispaikkani (Aan etureunan viivalla) on ihan väärä - toiseksi pahin (pahin olisi n. puoli metriä Aan etureunan takana). Jos seisahtuu vajaan metrin verran Aan eteen, niin koira istahtaa oikein ja suoraan - juu-u. Hyvin seuraavilla kerroilla menikin.
Pituus vaati pitkän loikan eteenpäin, jonka jälkeen okseri samoin, sinänsä vaikea paikka. Tässä puututtiin omaan ajoitukseeni radikaalisti. Valssi okserin jälkeen oli ihan liian myöhään (koira ei tiedä ennen laskeutumistaan minne ollaan seuraavaksi menossa). Samoin käännös 13-aidalta puomille oli myöhässä. Nämä kun saatiin toistumaan vähän aikaisemmin, niin vauhti, ilo ja varmuus kasvoivat selvästi.
Samoin ajoitus oli myöhässä välistävedossa 15. ja 16. aitojen välissä, vaikka toki Ursa jokakerralla oikein ratoja tekikin, niin ihan niin sujuvaa se ei ollut mitä se voisi olla. Näillä pätkillä ajoituksen merkitys tuntui korostuvan kohta kohdalta. Melkein kaiken saisin aloittaa aikaisemmin mitä on tapana. Takaaleikkaus 17. takana oli oikein hyvä ja oikea, mutta senkin voisin tehdä aikaisemmin, jotenkin tapani on varmistella Ursaa liikaa ja viedä sitä pidemmälle mitä oikeasti olisi tarvis. 17. rima tippui pari kertaa, varmaan siitä syystä, että ahdistin ohjauksellani, olin myöhässä tms. (Muuten rimoja ei radalla tippunut, eikä tipu kyllä yleensäkään.)
18-21 suoralla Ursa kiihtyi hienosti. Renkaalta hetken koiraa vasemmalla puolella ohjaten, josta vasemman kautta putkeen, sama juttu 24. aidalla. Ei tarvitse varmaan erikseen sanoa, että jälleen olisi ajoitukset voineet olla vähän aikaisemmin.
Erityisen tyytyväinen olen 26-29 pätkästä. :) Okserilla pitkä hyppy. Itse kiireellä 28. aidan vasemmanpuoleisen siivekken tykö, oikealla kädellä koira vastaan, jolla sylikääntö ja irroitus putkeen. Rintamasuunta kokoajan kohti putkea. Toki ensin härväsin jotain myös vasemmalla kädellä, mutta Ursa kuitenkin kääntyi jokaisella kolmella toistolla ihan oikeaan suuntaan ja irtosi suoraan putkeen. Tällaiset vaikeammat ja erilaisemmat paikat saavat onnistuessaan kyllä endorfiineja irti.
30. putkeen en Ursaa ensimmäisellä kerralla saanut, vaan se valitsi mielummin puomin, josta kuitenkin palkkaa. Putkeen ei kovin sujuvasti menty, vaan pikkuärrät Ursalle sanoin, jotta sain sen suorittamaan oikein. Samoin 31. putkeen vienti oli pikkuisen kökkö, omalla liikkeelläni oikeaan päähän (turha lähteä valsseille, kun en niihin suvereenisti taivu ja jos paikka hoituu muutenkin). Puomille Ursa valitsi (tottakai) hyvin, palkka vain olisi sen päätteeksi voinut tulla iloisemmin. Kun Ursan etutassut osui maahan olisi pitänyt kemuta kunnolla, eikä jäädä hiljaisena kaivelemaan nameja. Kaikesta oppii.
Hiippasen jäi kaivelemaan se, ettei sposteissa ennen koulutusta oltu sanottu mitään siitä, että 3. ja 4. ryhmät tutustuvat rataan yhtäaikaa (oltiin Ursan kanssa 4. ryhmässä), joten tultiin paikalle silloin, kun rataantutustuminen oli jo käynnissä. Itseasiassa siinä vaiheessa, kun porukka oli jo juossut rataan itsenäisesti tutustuen ja olivat vain Jaakon kanssa käymässä läpi ohjauksia eri kohdissa. Puutteita ja vahvuuksia. Siihen siis kerkesin mukaan - onneksi. Kuitenkaan en ollut kertaakaan juossut rataa läpi fyysisesti, kunnes päästiin Ursan kanssa suorittamaan. Toki olin nähnyt meitä ennen suorittavia koirakoita ja käynyt mielikuvaharjoitellen rataa läpi, vaan kyllä sen radalla tiesi, ettei siellä aikaisemmin ollut juossut. Periaatteessa siihen nähden meni kyllä todella hyvin, vain yksi varsinainen eksymisen kohta taisi radalla olla, 17-19 mutka, jossa hämmästyin siitä, miten kaukana vasemmalla 19. aita oli.
Tyytyväinen olin päivän antiin ja siihen, että oma motivaatiokin nousi taas. Osaisinpa pitää mielessä sen, että osataan paljon. Yhteen tai kahteen asiaan tällä hetkellä vain kompuroidaan, ajoitus ja palkkaus. Ne ovat vaikeita juttuja, mutta jahka ne saadaan kondikseen agilitaamisesta tulee jälleen kerran askeleen hauskempaa, iloisempaa ja vauhdikkaampaa kummankin mielestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti