VARKAUS
Oltiin viikonloppu Varkaudessa agilityn SM-kisoissa. Lauantaina ratkottiin Suomen joukkuemestaruudet, Ursan kanssa vahvistettiin JATin joukkuetta. Sunnuntaina turisteiltiin ja katseltiin upeita suorituksia ja SM-tason agiliitoa. VAU!
kuva Minna Rummukainen
VARKAUS 14.6.2008
Tuomari Risto Ojanperä
Maxi3, SM-joukkue Jyväskylän Agility Team ry.
slapko Ursa, schape Leevi, borcol Exce & borcol Kastanja
Ihanneaika 53. Aikavirhe -4,02. Ratavirheet 0. Tulos 0.
Joukkueen yhteinen tulos 5. Sijoitus 15./43
Ursan kanssa lähdettiin joukkueen ensimmäisenä elikkäs oltiin ensimmäisessä rataantutustumissatsissa klo 10.30. Onneksi niin, sillä päivä ja iltapäivä äityi sen verran kuumaksi, ettei Ursan (tai minun) jalka olisi välttämättä noussut niin notkeasti. Risto Ojanperän radalla tehtiin "ihan kiva" nolla pikku kömmähdyksineen, kuitenkin selvästi ihanneajan puitteissa.
Periaatteessa melko helppo ja suoraviivainen rata. Alussa olivat radan vaikeimmat kohdat, kakkoshyppy takaa, sekä pituuden jälkeinen lähestyminen puomille, sekä puomin jälkeinen kutosaita. Jo alku lähti meidän osaltamme "lupaavasti", Ursa meinasi tulla esteen suoraan, vaan onneksi huomasin sen ja kerkesin puuttua siihen juuri ennen kuin oli liian myöhäistä. Takaakierto oli vähän kökkö, olisi pitänyt kuunnella omaa intuitiota siitä, että kyseinen kohta olisi pitänyt ohjata pakkovalssilla, eikä taakse huiskasemalla, vaan kuuntelimpa seurakaveria... Oppi siitäkin. Kenties (kenties ei) olisi pakkovalssilla tullut sujuvampi suoritus.
Toinen kökkö kohta oli radan loppupuoliskolla, renkaalta keinulle. Jälleen kerran olisi varmasti hoitunut paremmin, jos olisin ohjannut Ursan suoraan ja leikannut takaa joko keinulla tai seuraavalla aidalla, vaan valssailinpas keinulle... Oli kyllä tällä radalla aika paljon varmistelun makua, toki. Oli paine saada nollatulos, että osaltamme varmistaisimme, että seuramme maxi-joukkue saa ainakin tuloksen.
Tottahan olen tyytyväinen siihen, että ekoissa SM-kisoissa (en ole koskaan ollut edes katsomassa moista touhua) tehtiin nolla, eikä edes oikeastaan jännittänyt, vaikka taatusti yleisö ja puitteet ovat pikkkkusen suurempia kuin tavan kisoissa. Vertailussa muihin lappalaisiin (toki pitää sitä tehdä, uteliaisuudesta... ;) ) ei tarvinnut hävetä, keskimäärin Ursa on nopea lappalaiskoira. Vaikka kömmähtelin radalla, joissa tuhraantui sekunteja, niin silti oltiin nopeimpien joukossa. Kyllä Ursasta vielä hyvä tulee! :D
Kepit voisi pujotella nopeammin ja kakenkaikkiaan riskinottokykyä ohjaajalle, mutta pääosin meni oikein kivasti. Kepeillä takaaleikkasin (vaikka mietin, että valssaan, jos Ursa on kovin jäljessä). EI kummempia onkkelmia. Hienoa!
SUNNUNTAI
Seuraavana päivänä ajelin sekä Ursan, että Lunan kanssa turisteilemaan (myös Umbra ihmisineen paikalla muutaman tunnin keskipäivän kummankin puolen). Satoi kaatamalla, vaan ei se haitannut huippusuorituksia. Hienoa katsoa, miten agilityä oikeasti tehdään. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti