Raunon kurssilla.

URSA - AGIKURSSI KILPAILEVILLE to 24.2.2011
kouluttaja Rauno Virta

Ai, että tykkäänkin Virran Raunosta kouluttajana! :D Eipä taaskaan jäänyt takataskuun muuta kuin pelkkää positiivista. Kannustavaa, positiivista ja rauhallista palautetta ja kärsivällistä kouluttamista. Kukapa ei tykkäisi koulutuksen päätteeksi tuntea onnistuneensa (itselläni on vastakkaisiakin kokemuksia joidenkin kouluttajien taholta).

Ratapiirrosta en ole vielä saanut sähköisenä, mutta päälimmäiset illan koulutuksesta.

Esteet 13-20

Huikeinta oli saada onnistumaan heti ensiyrittämällä (kuin myös seuraavilla yrittämillä) kohta, jossa ohjasin Ursan putken kauimmaiseen päähän putken takaa layeroiden. Tätä tavallaan jännitin eniten, mutta päätin riskillä kokeilla (yksi positiivinen piirre vielä Raunon koulutuksissa, siellä voi yrittää ja kokeilla sellaisiakin juttuja, joita ei vielä osaa tai luulee ettei osaa, eikä tarvitse pelätä epäonnistumisia. Hän luo sellaisen rennon ilmapiirin. Jälleen on vastakkaisiakin kokemuksia, joissa tekee mieli kokeilla sitä helpointa ja itsestäänselvintä vaihtoehtoa, ettei tulisi virheitä ja sitä myöten jollain tavalla osoittelua). Kieltämättä oli tunnelmat korkealla, kun Ursa kääntyi oikeaan putken päähän empimättä yhtään. Jujuna oli, että keppien jälkeen piti viedä metri puolitoista kauemmas vekille ja sieltä lähettää koira okserin yli. SIten oman linjan sai kääntymään suoraan eikä tarvinnut väistää itse putkea missään vaiheessa. Tämä tapa oli kieltämättä yllättävän luonnollinen tapa suorittaa. Hauskaa!

Ensimmäisellä onnistumisen kerralla olin niin tuohduksissani, että ajauduin putken jälkeen vahingoissa liian edelle ja tein onnistuneesti, mutta täysin extempore suunnittelematta pakkovalssin 18-esteen taakse. Muilla kerroilla ja suunnitellusti jäin esteiden sisäkurviin ja otin 18-hypyltä persjättönä. Pikkuinen vekki 18-19-välissä, ettei hyppää 19-20 väliä pitkäksi.

Okseri-putki-kohtaa tein myös siten, että menin itse putken suiden puolelle, ohjasin oikeaan päähän, jäin odottamaan ja vein 17-hypyllä takaaleikaten. Kepeiltä piti vekata lähempänä okseria ja pysytellä itse ihan kiinni putken suusta, ettei vie koiraa hyppäämään kauas. Onnistui tälläkin tavalla ihan mainiosti. Tässä piti vain oikeasti malttaa, että koira tulee putkesta, jotta ei ajaudu edelle takaaleikkauksessa. Yllättävän vaikeaa oli totella odottelukäskyä, kun jalat ihan väkisin liikkui eteenpäin, Raunon ääni kuului taustalla: "Odota. Odota. Odota!" - ja jalat vain vei eteenpäin... Ei silti ongelmaa onnistumisessa, vaan joskus on vain niin vaikeaa itse pysähtyä ja odottaa koiraa.

Esteet 1-5

Radan huippukohdasta alkuun palaten....

Alku tuntui sujuvammalta esteiden ulkopuolelta ohjattuna (3-aita takaakierrolla ja keinu vasemmalta). Sainkin hyvin ohjattua Ursan 1-hypyn yli siten, että itse olin 2-hypyn kohdalla ja otin askeleen eteenpäin ja ohjasin liikkeellä ykkösen yli, siellä vastaan kakkonen ja esteiden lähellä pysyen takaakiertoon (ettei koira hyppää kakkosella liian etäälle, vaan pysyy tiukalla kurvilla). Tällä puolella ohjaten, myös 5-putkeen vienti oli jotenkin sujuva ja looginen.

Kokeilin alun myös esteiden sisäpuolella ohjaten, periaate samanlainen (eli ohjaus alkoi 2-hypyn riman tai jopa kauemman siivekkeen kohdalta). Tämä puoli oli vaikeampi Ursalle (ja minulle....), tätä piti helpottaa siten, että itse "kurotin" ohjaavaa kättä ja katsetta, että Ursa näki riman yli. Ykkösen yli, kakkoselle ja ennen 2-hypyn ponnistusta jo vastakkainen käsi, jotta tulee välistä tiukalla ja siitä kolmosen yli ja keinulle. Keinuosuus tai pikemminkin siltä putkeen vienti oli tältä puolelta vaikeampaa. Ursa ei osaa suorittaa keinua kovin itsenäisesti (vissiinkin treenin paikka ;) ) ja koska itse olin niin lähellä Ursaa ja väärä putken pää myös, niin Ursahan sujahti väärästä päästä, vaikka otin vastakkaista kättä kääntämään. Leena ja Ansa tekivät valssin keinun päähän. Sekin olisi ehkä varteenotettavampi vaihtoehto, kuin vastakkaisella kädellä vetäminen. Kyllähän Ursa putkiin hakee. Täytyy namilla opettaa Ursaa menemään ihan keinun päähän saakka.

Otettiin vielä namikippo avuksi, Ursa etesi sille ja itse sain mahdollisuuden siirtyä oikean putken pään kohdille selin, Ursalle kutsu tykö ja oikean putken suun kohdalla koiran puoleinen käsi "imaisee" koiran puitkeen.

Omin vaihtoehto oli ehdottomasti se ykkösvaihtoehto (Onneksi tunnen miten Ursa ja minä tiiminä toimimme, jotta tämän ykköseksi alunperin valitsinkin. Meille toimii yksinkertaiset vaihtoehdot, jossa ei tarvitse kääntyillä tai vetää koiraa rintamasuuntaa kohti, se jarruttaa Ursaa aina enemmän.).

Esteet 6-7 ja 8-12

Putken jälkeen menin 6-7 hyppyjen väliin perjätöllä. Pitää muistaa se mikä meinasi kokoajan unohtua, vastakkainen käsi jo ajoissa esille ennakoimaan koiralle tiukkaa käännöstä seuraavalla hypyllä. Ennakoivuus!

Ensimmäinen yrittämä piti sisällään käännön 9-putkeen, koira siis pysyi kokoajan vasemmalla puolella, kun Ursa irtosi putkeen niin itse pinkaisin suorinta reittiä hyppyjen vasenta puolta 12-hypylle ajatuksena päällejuoksu. Taakse ei saanut vilkuilla kuin vasta 11- ja 12-hyppyjen välissä. Tällä yrittämällä Ursa tuli 10-hypyn ohi, oma liike veti siis tässä liikaa vasemmalle. Naureskeltiinkin, että miten tiesin, että Ursa tuli ohi, kun taakse ei saanut katsoa... Juu-u, se on yllättävän vaikeaa olla vilkuilematta, vaikka käsketään... ;)

Paremmin onnistui, kun valssasin 8-hypyltä 9-putkeen (sain siis metrin verran etumatkaa oikealle) ja lähdin siitä tuplapersjätölle, kropan kääntö ja ohjauspuolen vaihto 10-hypyn ja 11-hypyn siivekkeen kohdalla - ja taakse ei vilkuilla! ;) Tämä kohta onnistui hienosti persjätöillä (tuli ihan mieleen parin viikon takaiset treenit Vänen ja Kaitsun kanssa, kun Ursan kanssa onnistuttiin triplapersjätöillä putkeen upean sujuvasti), mutta vielä hakisin varmuutta omaan liikkumiseeni.

Radan lopun kepeiltä 20-hypylle kävinkin jo läpi selostuksen alussa. Kaikkiaan koulutuksesta jäi oikein oikein hyvä ja onnistunut mieli. Rauno kehui, että Ursasta löytyy vauhtia ja selkeästihän se kiihdyttää kunnon menoon siinä vaiheessa, kun itse ohjaan varmasti ja näennäisellä riskillä. Ursa on ihan huippuotus!

Kiitos Rauno ja treenikaverit!