Agilitytauon jälkeistä taikaa.

HAIKKA - AVOIN RYHMÄ KILPAILEVILLE su 27.2.
kouluttaja: Julia Kärnä

Saatiin Haikan kanssa yksityisopetusta... Muita ei siis tullut Julian vetämään avoimeen ryhmään. Pureuduttiin ongelmakohtiin.

Takaaleikkaus tuntuu Haikan kanssa kankealta ja sitähän se oli nytkin. Pakottamalla ja taistelemalla Haikan saa kääntymään edestä, mutta sujuva ohjustapa se ei ole. Ensin tehtiin hypyltä putkeen takaaleikkauksia ja sen jälkeen rakennettiin yhteensä viidestä hypystä "siksak", perinteinen harjoitus, jolla tehtiin takaaleikkauksia molempiin suuntiin. Itse saa olla tosi ajoissa kääntämässä peräsintä, jotta tuo "valtamerilaiva" saadaan kääntymään oikeaan suuntaan.

Samaa siksakkia tehtiin myös persjätöillä. Tämä oli vielä asteen haastavampaa, helposti onnistuin ajamaan Haikan viimeisestä hypystä ohi. Oma kroppa sai näyttää Haikalle käännökset todella selkeästi ja ajoissa (= aina siivekkeiden kohdalla), jotta koira kääntyi. Ihan en ole tottunut tällaiseen kovaan koiran kalasteluun, liioiteltuihin käännöksiin ja taisteluun. Hirmuisen kuuliainenhan Haikka on, mutta vähän kankea - erityisesti siihen nähden mitä olen viimeaikoina tottunut Haikkaan nähden pikkuista Ursaa viemään.

Haikka opettaa kyllä minut ajoittamaan käännökset oikein, jotta säästytään siltä, että koira hyppää kauas ja kääntyy vasta hypyn jälkeen oikeaan suuntaan. Haikan kanssa saa erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että kääntäminen tapahtuu ennen hyppyä ja oikeaan suuntaan jo seuraavaa estettä ajatellen, muuten ohjauslinjat karkaa armottomasti.

Alkutreeneistä oli nähtävillä pientä aadeehoodeilua ja ksekittymiskyvyttömyyttä, mutta siitä päästiin kyllä, kun treenit etesivät. Alku oli vähän sellaista, että Haikka hääräsi, seurasi jotenkuten ohjausta ja loikki esteet tyyliin "Oho, tuollainen on tuossa edessä, kai se pitää hypätä!" Radan lukemisesta ei ollut juuri merkkiäkään. Agilitytauon taikaa! ;) Intoahan tuolla tyypillä kyllä on.

Tiedä sitten onko tauon tekemää agilityssa tarvittavien lihasten olemattomuutta, mutta tuntui, että Haikalla meni aikaa ja tarmoa hyppyihin keskittymiseen ja osittain siksi sen kääntäminenkin oli vaikeaa (Haikka tuntui keskittyvän hyppäämiseen, eikä ohjaukseen).

Tehtiin hyppytekniikkatreeniä, joka olikin ihan kiinnostavaa. Ensin kolme 25cm korkuista pikkuhyppyä kuuden kengän mitan päässä toisistaan ja sitten normaalilla estevälillä neljäs. Kaikkien rimat ihan matalalla. Haikka suoran päähän ja rauhallisella kutsulla palkalle. Ensimmäiset suoritukset olivat hämmentäviä jänisloikkia, Haikka keskittyi kovasti osuakseen lyhyihin esteväleihin ja käytti hommaan tarpeettomasti energiaa. Hyppyjen linja parani muutaman toiston myötä.

Samaan hyppytekniikkaan liittyen "kaarreajoa" eli kolme hyppyä kaarella, jälleen esteiden väki kuusi kengänmittaa (n.1,5m). Vasemmalle taipui paremmin kuin oikealle. Kovasti herra hommaan keskittyi ja nojasi kyllä painoaan sisäkaarteelle kuten kuuluukin. Oikealle kaartaessa kynnet rapsui vähän rimoihin, joten kehonhallinta ei ollut ihan priimaa tälle puolelle. Kiinnostavaa kaikkiaan.

Itsenäisesti otin Haikan kanssa puomia siten, että alastulolla nami "Koske." ja siitä vapautus lelulle. Tuntui toimivan ja toi Haikan suoritukseen napakkuutta, ei varastellut kuten lauantain itsenäistreeneissä. Myös keppejä otin lelulle, molemmin puolin, hyvin rupeaa kestää vedätystä ja takaaleikkauksia.

Sylikääntöjä tehtiin molempiin suuntiin yhdellä hypyllä siivekkeen ympäri. Alkukankeuden jälkeen toimi, vaikka Haikka pitää kääntää aika kaukana takana, sillä sen kroppa on pitkä, eikä se käänny ihan pennin päällä.


URSAN ITSENÄISET AGIT

Koska Ursa odotteli autossa, otin senkin kanssa jotain pientä, vaikken varsinaisesti sitä treenannutkaan Julian ohjastuksessa. Tehtiin jälleen keppejä ja kontakteja, ihan perinteistä.

Kokeilin myös hyppytekniikkaharjoitteita Ursan kanssa. Meni pipariksi. Ei Ursa energiaa varsinaisesti tuhlannut, kaareajot onnistui hyvin, mutta suoralla meni pipariksi. Ursan ratkaisu hommaan oli se, että ensin ekan riman yli ja sitten 2. ja 3. riman yli yhtäaikaa. Tyyppi hyppäsi pituutta siis. Muutamalla toistolla sain sille hommaan vähän malttia, mutta ihan tohkeissaan se suoritti, eikä tainnut ihan tajuta, mitä tässä oikeasti siltä vaaditaan...