Mitään ei osata.

URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGILITYTREENIT 29.5.2008

Kylläpäs osasikin olla treenien jälkeen sellainen olo, ettei osata mitään - ei edes perusjuttuja. Etten osaa edes juosta oikein... Huoh.


Ensinnäkin harpon ja loikin enkä juokse, askeleita pitää lyhentää puoleen, kiirehdin edelle, valssailen miten sattuu ja myöhässä, en anna Ursalle lupaa edetä jne. jne. Tuntui, että jokainen ratojen kohta piti erikseen tahkota läpi, muuttaa ja säätää, jonka lisäksi ihan perusjututkin oli päin mäntyä.

Keskeneräinen olotila. Plääh.

OHJATTU I

OHJATTU II

Loistava mamma!

LUNAN JATKO2-AGILITYTREENIT 27.5.2008

Luna oli ihan hirmu pätevä tänään!! :D Sellainen melko viileä keli, saatiin treenien lopuksi kasteleva kesäsadekin niskaan.

OHJATTU TREENI I

Tälle päivää treenattiin valsseja. Kyseessä melkoisen helppo valssin paikka, elikkäs putken päässä - joskin onnistuin kuitenkin ekalla kerralla sössimään, kun aivokapasiteetti automaattisesti tarjosi tuohon kohtaan mäkelöitä (persjättö). Upeasti mentiin silläkin ohjaussysteemillä. Rimat olivat 50cm korkeudella, viimeinen este oli okseri, jonka taaimmainen rima oli 55cm korkeudella, leveyttä okserilla kuitenkin vain ehkä 15-20cm. Olen erittäin tyytyväinen Lunan tämänpäiväiseen menoon! :) Luna hyppäsi hyvin ja lennokkaasti, eikä okserinkaan kanssa ollut minkäännäköisiä ongelmia. Lunassa oli omaksi itsekseen hyvin vauhtia ja intoa, menomme ei mennyt ollenkaan laiskaksi lönkyttelyksi.

Kolme toistoa taisimme tehdä oikealla kaartuvalla radalla, joista jokaisella Luna hyppäsi todella hyvin ja innokkaasti. Ekakerralla työnsin mukaan väkisin mäkelät, kolmannella kerralla saatiin suorituksesta tasoomme nähden hyvinkin sujuva. Luna ei kuitenkaan missään vaiheessa yrittänytkään ohittaa tai alittaa esteitä, vaan eteni kivasti.

Toisella kierroksella käännettiin esteiden suoritussuuntaa. Jälleen todistin olevani mäkelöihin jumiutunut lahopää, kun ekakerta meni sössimiseksi. Kuin väkisin vääntäydyin mäkelöille, josta samantien pyörähdin valssille, johon en kerinnyt, joten Luna lopetti etenemisen ja kertoi Niinalle haukku-ulisten kommentteja köpelöstä ohjaajasta. Saatiinpa hyvät valssitkin aikaiseksi. Tähänkin suuntaan taidettiin tehdä kolme toistoa. Luna oli todellakin aivan huippueläin! :D

OHJATTU II

Koska treenikerralla oli vain viisi treenaajaa, kun ryhmäämme oikeasti kuuluu seitsemän, jäi lopusta aikaa vielä hyvästi järjestää toisenlainenkin treeni. Jokaista koirakkoa kohti jäi siis käytänössä huomattavasti normaalia enemmän treeniaikaa. Järjesteltiin yhdeksän esteen huima sarja (pari aitaa, putki, kolme aitaa, putki, pari aitaa) - rata. Tässä vaiheessa sadekuuro oli jo kerinnyt kastella innokkaat agilitaajat ja puolentoista tunnin treenipätkä läheni loppuaan. Sanoin julkisesti kovaan ääneen, että nythän me ei tätä Lunan kanssa oteta, kun on mennyt treenit niin hienosti. Luna ei kuitenkaan kestä liian paljon toistoja, se väsyy, on kivempi lopettaa mielummin vähän liian aikaisin, kuin liian myöhään, jotta saadaan pidettyä himo päällä. Kuulutin, että nyt olen nöyränä. Niinpä niin....

Treenaamattomuuspäätöksestäni olin olevinani varma, vaikka kovasti kovasti teki mieli lähteä radalle. Laitoin Lunan autoon, kuin aikomuksena lopettaa tältä päivältä, otin Ursan hetkeksi kentälle, tein sen kanssa muutaman kerran kepit kuudella kepillä (vaikeat kulmat ja takaaleikkaus) ja hyppyytin muurin yli, jonka jälkeen vein sen autoon myös. Siinä vaiheessa iski mieliolo, lankeaminen - jos nyt kuitenkin... Voi pöh, itseäni!!

Periaatteessa treeni meni ihan kivasti, mutta Lunassa ei ollut sitä reippautta ja paloa, mikä sillä oli ollut päällä koko treenien ajan. Lunalla oli väsynyt ja märkä olo - kaikkensa antanut. Kovasti tsemppasin Lunaa, pidin meteliä sen ollessa putkessa ja kannustin, mutta silti menossa oli lönkyttelyn makua. Tottahan uu-kurvi on erityisesti kokemattomalle koiralle tiukka ja se hidastaa koiraa, jonka pitää miettiä miten jalkansa asettelee. Luna teki hienosti treeneissä hommia, vaan on niin pöhkö ja ahne ohjaaja.... Joka vielä etuilee, sama vika siis mitä Ursan kanssa, etuilen liikaa. Luna on kuitenkin hidas koira, jonka kanssa ei ole kiire seuraavalle esteelle, tärkeämpää on odotella ja tehdä yhdessä, sillä löytyy tekemisen palo touhuihin.

ITSENÄISET TREENIT

Itsenäisinä esteinä Aa (+ aita), muuri (+ aita) ja kepit.

Aata otin ensin yksittäisenä (ilman hihnaa ja avustajaa), nami maassa ja juoksukontaktina jatkaen. Mamma suoritti hienosti kolme toistoa, joiden jälkeen siirryttiin aidan taakse ja tehtiin sama aidan kanssa kummankin puolen. Annoin Lunalle mahdollisuuden irrota ja kyllähän se irtosikin luvan kanssa. :) Aidan rima oli 55cm korkeudella ja Luna leiskautti hienosti yli. Lähdettiin yhtäaikaa liikenteeseen, eikä Luna yhtään miettinyt mennäkö yli vai ali. Upeaa.

Aata suorittaessa kävi kiva juttu, kun palattiin onnistuneen suorituksen jälkeen esteiden alkuun, mutta Luna jäi jostain syystä aidan väärälle puolelle. Luna oli todella lähellä rimaa (vain n.5cm etäisyyttä) ja tiesin sen aivan varmasti mahtuvan riman alta (onhan se joskus tullut varmaan 40cm korkeudellakin olevan riman alta) ja tämän todennäköisesti tekevänkin. Osoitin sille, että kiertäisi esteen, vaan Lunapa yllätti... Loikkasi aivan paikaltaan ilman vauhtia ja erittäin läheltä rimaa riman YLI! :) Jotain mamman päässä raksuttaa, että ei mennäkään rimojen ali, vaan ne tulee ylittää. Tämäkin oli hieno askel eteenpäin.

Muurillakin oli kaverina aita. Ensin otin Lunan kanssa muurin kutsuhyppynä. En säätänyt nyt matalammalta, vaan ronskisti suorilta maximuurin kimppuun. Todella upeasti Luna siitä yli leiskauttikin. Kutsuhypyssä otti ihan pikkuaavistuksen takajaloilla tukea palikoista, palikoiden kuitenkaan liikkumatta. Seuraavaan yritykseen testattiin uutta tekniikkaa, lähdettiin Lunan kanssa yhtämatkaa - selvästi into ja hyppyvoima kasvoi. Otettiin myös muutama toisto aidan kanssa, Luna hyppäsi todella hienosti muurin massiivisuudesta huolimatta.

Kepeillä treenattiin taas totuttuun tapaan muutamaan eri otteeseen, jotta saadaan paljon toistoja treenikerralle, mutta ei samalla erää kuitenkaan. Neljällä ja kuudella kepillä tällä kertaa. Luna teki tämänkin esteen kanssa huippuhienosti töitä! Se on tajunnut jo jujun juonen. Namin perässä tekee nopesti ja melkeinpä voisin sanoa, että varmasti. Kokeiltiin myös miten Luna itse hakisi rytmiä ja keppivälejä, oikealta ohjaten parhaimmillaan tällä hetkellä menee niin, että itse olen selkä suorassa ja osoitan vastakkaisella kädellä (oikea) keppejä, jolloin Luna pujottelee. Ei kovin nopeasti, mutta kokoajan suorittaen. Pikkuhiljaa voi apuja vähentääkin - näemmä. Namikäden perässä pujotellessa eri ohjauspuolilla ei ole mitään eroa, eikä paljoaa siinäkään, kun Luna valitsee oikean aloitusvälin, mutta tässä itsenäisemmässä pujottelussa on vielä eripuolilla jonkin verran eroa. Ollan kuitenkin Lunan kanssa aivan alusta asti otettu täsmälleen yhtä paljon toistoja kummankin puolen, joten ei meillä vaikeaa puolta olekaan.

Rytmit hakusessa.

URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGILITYTREENIT 22.5.2008

Treenikerralta puuttui itsenäinen treeni kokonaan, samoin jouduttiin lopulta antaa periksi myös siinä, että olisi tehty samalla radalla toinen ohjattu treeni. Vaikka treenaajia oli vain viisi, niin jokaisella oli sen verran säätöä, ettei kerittykään ottaa toista osiota treeneistä. Yhdellä mentiin.

OHJATTU TREENI
Periaatteessa helponoloinen radanpätkä, josta kuitenkin löytyi yllättäen vaikeitakin paikkoja. Alkuperäinen suunnitelma oli, että vien Ursan oikealta ohjaten näppärästi putken ohi, vaan Aa oli sen verran houkutteleva este, että Ursa pääsi toistamaan sillä virhekäytöstään pariin otteeseen. Parin Aalle ampaisun jälkeen vaihdon ohjauspuoleni vasemmalle, jolla sai myös Ursan ohjautumaan oikealle esteelle. Periaatteessa en kyllä itse tykkää olla ulkokurvissa, vaan joskuspa sekin puoltaa paikkaansa.

Valssilla putkeen ja mäkelöillä aidalle ja siitä vastakkaisen käden jarrulla kepeille, jotka Ursa pujotteli oikein hienosti. Jo alunperin vaikeimmaksi kohdaksi luokittelemani 8-10 pätkä osoittautuikin odotusten kaltaiseksi. Ohjausideana oli hyppyyttää Ursa normisti kasin yli, välistäveto puolivalssilla ja sylikäännöllä ysiaidan yli, josta nenä näyttäisi suoraan oikealle esteelle. Toki näin saatiin se onnistumaankin, vaan pienehköä viilausta vaati, ihan niin yksinkertaista ei toteutus ollutkaan. Ursa ei jostain syystä hiffannut nyt taas sylikääntöä ja kiepahti vähän väärän kautta ylimääräisen lenkin ennen hyppyä. Toisaalta oma kätenikin nousee sylikäännössä kuin väkisin liian ylös. Täytyy treenailla sylikääntöjä ihan matalalla hypyllä ja opetella vaikka kahden käden ohjauksella, jos en muuten saa pidettyä ohjaavaa kättäni kurissa ja koiran tasolla. Samoin ongelma tuntui olevan se, että kuitenkin onnistuin hätiköimään tässä kohdassa, pitäisi pitää mielessä, ettei todella ole kiire minnekään, eikä varsinkaan seuraavalle esteelle, vaan että jokainen kohta ohjattaisiin maltilla loppuun asti. Näistä kahdesta asiasta (hätiköiminen ja korkea käsi) johtuen suoritus meni säätämiseksi. Toinen ongelma odottikin esteen toisella puolella, kun päästin Ursan suvereenisti putken väärään päähän.... Tässä helpotti se, että otin Ursan esteen takaa vastakkaisella kädellä kiini (nenästä kiinni menetelmä) ja siitä putkeen. Hienoa.

Radan loppupätkän olin rataantutustuessa opetellut väärin, joten kun kuulin miten se tulikaan oikeasti suorittaa, en kerinnyt enää takoa sitä päähäni mielikuvaharjoittelulla ja väkisin ohjauksesta tuli tökkivää. Korostuupa kunnollisen rataantutustumisen ja mielikuvaharjoittelun tärkeys radan sujuvassa suorittamisessa. Jokatapauksessa ohjaukset yksinkertaisuudessaan niin, että valssilla ykstoistasen toiselle puolelle, ikään kuin esteiden keskelle, siitä koiraa oikein esteiden yli ohjaten. 14-15 välin halusin kokeilla takaaleikkauksella, vaikka varmastikin kisatilanteessa olisin tehnyt sen valssilla. Tällaisessa kohtaa korostuu sen merkitys, että takaaleikatessa koiran täytyy olla edellä. Kuin väkisin aina ajaudun Ursan edelle ja vedätän sitä. Oman liikkumiseni rytmityksessä on vakavia puutteita, periaatteessa tässä vaiheessa "uraa" se onkin meidän vakavin ongelma, tiedän vauhdin salaisuudenkin piilevän oikean rytmin löytämisessä. Askel kerrallaan... Psyykkausta ja päässä läpikäymistä vaatii vielä paljon. Saimme kuitenkin loppuradan onistumaan, vaikka taas vähän nytkähdellen.

Rytmin löytämiseen täytyy paneutua (toki olen aiemminkin tajunnut sen ja pyrkinyt jo vähän aikaa sen rytmin löytämistä kohti), hakea ne kohdat, joissa pitää porhaltaa täysillä, ne kohdat joissa päästää koira ohi, ne kohdat joissa ottaa pikkuaskeleita, ne kohdat joissa vedättää jne. jne. Samalle radalle saa mahtumaan hyvin monenlaista askellusta.

ITSENÄISTÄ

Treenien lopuksi otin vielä muutamat toistot sylikääntöjä aivan matalalla hypyllä. Keskityin kahden käden ohjaukseen ja ainakin se tuntui sujuvan niin paremmin mitä radalla yhdellä kädellä. Lisäksi otin pariin otteeseen kepit vaikeista kulmista kannustaen ja kivasti Ursa etenikin loppuun asti. Koska radan kinkkisin kohta 8-10 jäi vaivaamaan, niin viilasin sitä vielä oma-aloitteisesti, josta kohdasta sainkin muutaman todella hienon toiston. Tässä vaiheessa ohjasin sylikäännön kahdella kädellä ja se tuntu toimivan huomattavasti paremmin, lisäksi keskityin ohjaamiseen maltilla, enkä hätiköinyt eteenpäin, keskityin Ursan menemiseen, oikea pää löytyi kuin itsestään. Omat treenit sujui kiitettävän mallikkaasti.

Haltuunottoja hallussa olevalla.

LUNAN JATKO2-AGILITYTREENIT 20.5.2008

Suht vilponen treenikeli. Pipa visusti päässä. Yritin säästellä jälleen Lunaa, enkä ottanut montaa toistoa itsenäisiä, että Lunalla riittäisi paukut. Päivän teemana oli haltuunotto.

OHJATTU TREENI IHaltuunotossa ei Lunan kanssa juuri ongelmia, tärkeämpää ainakin tässä vaiheessa on se, että pyrkisi saamaan Lunaa miellummin irtoamaan. Kolmen hyppysuora, jonka ensimmäinen este oli rengas ja sitä seuraavat aitoja. Ideana, että ensimmäisellä kerralla otetaan haltuun jo ensimmäisen esteen jälkeen, toisella kertaa kahden esteen jälkeen ja kolmannella kerralla kolmen esteen jälkeen, jonka otin sitten kummankin puolen. Periaatteessa meni ihan hyvin, Luna "tulee haltuun" mainiosti. Treeni takkusi enemmän silloin, kun ohjasin oikealla, vasemman puolen ohjaukset meni loistavasti.

Erityisen tyytyväinen tässä treenissä olin siihen, miten hyvin Luna hyppäsi rengasta. :) Sain sen hienosti renkaasta läpi, vaikka en näyttänytkään renkaan oikeaa hypättävää reikää kutsuna, vaan oltiin Lunan kanssa enempi rinnan. Yhden epäonnistuneen onnistuimme haalimaan, kun Luna tuli renkaan oikeasta reunasta läpi (itse ohjasin oikealla). Harmi sinänsä, mutta pääosin meni kivasti. Aitojen rimakorkeudet edelleen 45cm, että saadaan Luna oikeasti rimojen yli eikä ali (vaikkei alitusta ole tällä kaudella yrittänytkään).

OHJATTU TREENI IITreenien loppupuolella jäi taas sen verran aikaa, että otettiin pieni takaaleikkaus treeni, jossa koira piti kääntää putken jälkeen aidalle. Luna ei irtoa kovin paljoaa edelle, joten takaaleikkaus tapahtui ihan putken suulla. Ensimmäisellä kerralla onnistuin saamaan Lunan kokonaan ohi aidasta. Toiseen kertaan saatiin onnistuminen, vaikka ihan täydellisetä sujuvuutta ei saavutettukaan, vaan jäipä muhimaan mamman mieleen taas jotain uutta. Pitäisi edelleen muistaa itse pitää ääntä, kun koira on putkessa ja varoitella missä mennään - vaikka selkeästi Luna kuitenkin oikeaan suuntaan putkesta tullessaan katsoi, oli siis tietoinen minun puolen vaihdoksesta.

ITSENÄISET ESTEET

Itsenäisinä puomi, keinu, kepit, pituus.

Puomia otin juoksukontakteilla, ensin hihnassa ja sitten menestyksekkäästi vapaana, ilman avustajia. Miten lie sitten, aion kyllä sinnikkäästi pysyä Lunan kanssa juoksukontaktiopetuksessa, vaikka ainakin eräs treenikaveri säikyttelikin, että myöhemmin voi tulla ongelmia. Vihjaili ja epäili toimintani järkevyyttä. Toisaalta uskon, että asia on täysin eri Lunan tyyppisen rauhallisen lapinkoiran, kuin räjähtävän bortsun kanssa. Toistaiseksi Lunalla on oikein kivasti vauhtia esimerkiksi puomilla, mutta silti se suorittaa kontaktit maltilliseen tyyliinsä. Haluan tietää, mitä seuraa, kun koiralle opettaa alusta asti juoksukontaktit, ideana, että Luna katsoisi kokoajan eteenpäin, alastulolle, jossa aina odottaa nami.

Keinua otettiin taas askeleen vaikeuttaen, mutta kuitenkin pienin askelin edeten. Ensimmäisellä kerralla taas laskeutumisen pehmennys (joskin avustaja jarrutti vähän liikaa ja Luna teki 'lentokeinun' ;) ), seuraavalla kerralla Luna itse laski keinun omalla painollaan, mutta pehmennettiin edelleen viimeistä rämähdystä. Tällaisia onnistuneita taisi olla pari toistoa, kunnes Luna itse laski keinun täydellisesti itse, mutta pyysin pehmentämään sitä rämähdystä mikä kuuluu, kun keinun pää laskee takaisin alkuasentoonsa. Eipä Luna tunnu näitä ääniä jännittävän, kanapullien voimalla mennään mihin vain (vaikka onhan Luna muutenkin sellainen teräshermo, joka ei kavahda mitään). Jonkin verran jäi lopulta harmittamaan se, etten konkreettisesti pysäyttänyt Lunaa keinulle, vaan tein tässäkin juoksukontaktit. Pohdinnan jälkeen taidan muuttaa toimintatapaa niin, että keinulla on kaksi pintaa menetelmä käytössä kunnon pysähdyksellä ja Aalle sekä puomille opetan juoksukontaktit. Ehkä niin olisi varmin ja selkein tapa toimia.

Kepit kuuluvat olennaisena osana jokaiseen treenikertaan. Taas käytin Lunaa muutamaan otteeseen kepeillä, ottaen jokaisella kerralla 2-4 toistoa. Ihailtavaa huomata miten Luna selkeästi on jo löytänyt rytmiä, toki se tulee paljon namin perässä, mutta menossa on jo paljon varmuutta ja sujuvuutta, nopeutta. Tuntuu jo ymmärtävän sen, mistä keppivälistä pujottelu aloitetaan, vaikkei osaakaan toimia itsenäisesti, jos en ohjaa miten tehdään. Eiköhän frau opi vielä sujuvaksi kepittäjäksi.

Pituutta ei kesäkaudelle olekaan vielä aikaisemmin ollut, viimeksi talvella otettu tätä Lunan kanssa. Siihen nähden meni kyllä oikein hienosti ja ilman epäonnistumisia. Luna oli innokas ja mukana touhuissa. Aloitin niin, että Luna sai hypätä kolmen palikan yli namikipolle. Kerta kerralta pidensin hypättävää matkaa, neljän palikan kautta viiteen - kyllä Luna selkeästi kuitenkin katsoo kuinka pitkälle pitää hypätä ja sen loikassa löytyy kyllä tarvittava pituus. Eikä yritäkään kiertää estettä, jonkun verran Lunan siis täytyy tykätä agilitytouhuista, kun kerran suorittaa palkkansa eteen, eikä toistuvasti yritä vain oikaista ja mennä sieltä mistä aita on matalin. Katsotaan mitä mammasta vielä tuleekaan...

Kisatyövelvollisuus

Eilen 18.5. suoritin seuramme kisatyövelvollisuuteni ja olin töissä aamu seitsemästä yli ilta kahdeksaan. Pitkä päivä koirilla itsekseen, vaan nyt voi hyvillä mielin treenata ensi vuonnakin ohjatuissa ryhmissä. Kiva juttu.

Vilu oli, aamulla satoi vaakasuorassa räntää, joka onneksi ennen kisojen alkamista yhdeksältä loppui, oli vain ja ainoastaan kylmää. Eipä käynyt kateeksi kisailijoita - vaan tuskinpa niilläkään kateeksi minua tuli. ;) Hääräsin palkintojen kimpussa eli jaoin sijoittuneille lisäpalkinnot ja järkkäsin, jotta homma toimi. Väliajoilla olin ilmoittautumisessa ja infossa, möinpä muutamat pullakahvitkin buffetissa. Illan tullen siivoiltiin paikkoja ja hääräsin siellä täällä, yleisimmeisenä siis lähinnä.

Sujuvia ja kauniita ratoja, huippusuorituksia ja upeita pareja, erityisesti muutama seuralainen jäi mieleen. Tietenkin ihan ensimmäisenä vasta vappukisoissa 1.5. uransa aloittanut 20kk kelpienarttu, joka ohjaajansa kanssa nappasi eilen viimeisen nousunollansa kakkosiin ja starttasi perään kakkosissa kahden kisan verran - jokaiselta radalta voittonolla! Nämä nähdään ihan kohta kolmosissa - ja pari on todella kisannut vasta yhteensä kuusi kisaa (jokaiselta kuudelta radalta ensimmäinen palkintopalli). Ei tuollaisia koirakkoja ole.... Ei voi kuin ihailla.

Taitavaa työskentelyä.

JYVÄSKYLÄ 17.5.2008
Tuomari Marja Lahikainen (A- & B-kisa) ja Sisko Pulkkinen (C-kisa)

Maxi3, A-kisa, ihanneaika 46.
Tulos HYL

Maxi3, B-kisa, ihanneaika 47.
Aikavirhe -0,31. Ratavirheet 0.
Tulos 0. Sijoitus 6./31.

Maxi3, C-kisa, ihanneaika 34.
Aikavirhe +5,10. Ratavirheet 0.
Tulos 5,10. Sijoitus 4./30


Kotiuduimme juuri kisahumusta Pohjanlammen koulun kentältä, Kuokkalasta. Saatiin aika lämmin ja aurinkoinen päivä, vaikka onneksi tuuli vähän leyhäytteli, jotta ei ihan tukalaksi mennyt. Kenttä pölisi kyllä ja radalla tuli kuuma, mutta metsän viileydessä oli kiva käydä läämmittely- ja jäähdyttelylenkeillä.

Päivälle tuli kolme starttia, mietin jo, että jos näyttää pahalta, niin jätän viimeisen starttaamatta. Viime viikonlopusta tiesin, että Sisko Pulkkisen ratojen ihanneajat ovat lähes epäinhimillisiä. Onneksi A- ja B-kisan tuomaroi Marja Lahikainen, jolla oli selkeästi stressittömämmät ihanneajat, vaikka tottakai niihinkin päästäkseen pitää suorituksen olla melkoisen sujuva.

A-KISA

Päivän eka startti meni penkin alle. Ensimmäinen moka tapahtui vaiheessa, kun ohjasin Ursan puomilta putkeen. Ursa valitsi ihan oikean pään, mutta itse turhaan hätiköin samantien toiseen suuntaan kepeille ennakoiden, joten Ursa laittoi liinat kiinni ja peruutti putkesta ulos. Siitä ensimmäinen vitonen.

Toinen virhe tuli kepeillä. Ursa pujotteli kisatilanteeseen nähden nopeasti (josta olen kyllä todella tyytyväinen), rytmi meni kuitenkin sekaisin ja Ursa jätti yhden välin pujottelematta. Aavistuksen pohdin mitä tehdä ja kävin kiertämässä viimeisen kepin, jotta kepit loppuivat oikein. Tästä hylky kuitenkin. Jäin kyllä miettimään tätä, piti oikein tavaa sääntökirjaa, josta otteita seuraavaksi. PUJOTTELU, Arvostelu. Hylkääminen: estesuoritus tulee päättää oikein, muuten suoritus hylätään seuraavalla esteellä. Kieltäytyminen: koira joutuu palaamaan takaisin esteelle. Ratavirhe: keppivälin ohittaminen. Oman ymmärrykseni mukaan meille olisi pitänyt tulla kepeiltä Ursan kanssa kymppi eikä hyllyä - vaan samapa tuo, ei se olisi enää rataa pelastanut.

Loppu menikin ihan kivasti. Erityisen tyytyväinen olin siihen, miten sujuvasti ja helponoloisesti sain Ursan putkeen nummero 13. En estellyt liikaa, vaan ronskisti ohjasin Ursa vasemmalla puolellani ohi väärän pään ja hienosti kohti oikeaa putken suuta. Saatiin vältettyä kaksi ansaa, toinen putken pää ja valloittava Aa. Loistavaa!

Samoin olen iloinen siitä, että sain Ursan kauniisti 16-aidalta keinulle takaaleikkauksella. Loppuosa meni virheittä, mutta tyhmästi otin etumatkaa ihan liikaa keinulta ja takaaleikkaus tapahtui melkein paikaltaan, samoin valssi renkaalle oli myöhässä. 18-19 kaarroksesta tuli aika väljä.

Ekarata oli omalta osaltani vähän kokeileva, Ursakin ilmoitteli, kun ohjaukseni oli niin kökköä, varovaista ja myöhässä. Mulla on ollut vasen reisilihas jumissa jo reilun viikon, selkeästi oli jo paranemaan päin, vaan eilen töissä onnistuin reväyttää sen lievästi. Mietin kovasti jätänkö kisat väliin, mutta en malttanut. Tänään pidin erityisesti mielessä sen, että lihakset pysyisivät lämpimänä normaalia paremmin, venyttelin ja verryttelin. Ajattelin, että kokeilen miltä tuntuu, jos juokseminen on tuskaa, en starttaa. Onneksi jalka toimi, vaan ihan maksiminopeuteen en uskaltanut kiihdyttää, varsinkin A-kisassa näkyi se, että olin kokeilumielellä.

B-KISA

Tokastartti meni huomattavasti edeltäjäänsä loistavammin, edelleenkään en uskaltanut täysillä revittää, mutta selkeästi reippaammin kyllä, reisi tuntui vähän oudolta ja selkeästikään ei niin normaalilta, mutta varsinaisesti ei tehnyt kipeää.

Suoritus oli sujuva ja tuloskin sen mukainen. Toinen kolmosluokan nolla meille! :D Siltä osin ei tietenkään pahaa sanottavaa, vaikka olikin aikalailla meidän yhteistä perusmeininkiä, ei siis mitään silmiinpistävän mahtavaa. Loistava kohta oli putkelta keinulle, jossa erityishuomio ohjaajan oikea-aikaiseen valssiin, tuntui, että olin kuin vahingossa ihan nappipaikassa - tiedä sitten miten se tapahtuikaan... Oikein kivaa menoa.

C-KISA

Tämä hirvitti jo ihan heti, jos Ursan jaksaminen tai oma jalkani olisi näyttänyt merkkejä lopahtamisesta, en olisi startannut ensinnäkään. Rata oli kuitenkin sen verran kivanoloinen, etten taaskaan malttanut olla menemättä... Tuomarin puhuttelussa suljin korvani, en edes halunnut kuulla ihanneaikaa.

Eihän tietenkään päästy tuomarin tiukkaan aikaan - ei muuten päässyt kukaan muukaan maxi... Yksi 0,79 ja kaikki muut yliaikaa. Yhteensä kuusi nollasuoritusta ja meidän neljänneksi nopein. Ihan ei päästy palkinnoille, mutta olen kyllä erityisen tyytyväinen muuten. Missään tapauksessa ei mennyt huonosti. Rata oli hyppyrata ja periaatteessa paljoltikin meidän näköinen. Sen verran haltuunottoa ja tiukkaa kurvia, että peitottiin nopeammat ja sooloilevat hyllyttäjät, mutta myös sen verran suoraa, että saatiin kiihdytelläkin.

Yritin välttää ohjauksessa valsseja, selvittiin kahdella. 5 ja 6 aitojen välissä takaaleikkasin (monet valssasivat), valssilla kasille ja samoin ysille, jotka olivatkin sitten onneksi meille radan ainoat. 17-putkesta mäkelöillä 18-aidalle. Ursalla oli tässä vaiheessa sen verran vauhtia, että takaaleikkauskin olisi onnistunut, vaan en siinä tiimellyksessä lähtenyt ottamaan suunnitelmaa B käyttöön.

Rata oli kiva suorittaa ja meidän meno sujuvan tuntuista. Ei mitään ylimääräisiä kömmähdyksiä ja kiepauksia. Taitava Ursa! :D

A-kisan jälkeen tunnelma ja mieliala oli vähän lattea, vaan onneksi loppupäivä näytti, että meissäkin on potentiaalia. Toki täytyy tuolle vauhdille tehdä vielä jotain, mutta ainakin meillä on selvät mahdollisuudet korkeammalle. Vielä meille palkintopaikkakin heltiää. ;)

BH Nutukas Ursula

PALVELUSKOIRIEN KÄYTTÄYTYMISKOE

Jyväskylän mlk, 15.5.2008
Tuomari Pirjo Pasanen

OSA A. Tottelevaisuusosuus.

Kytkettynä seuraaminen (15p) - erinomainen
Vapaana seuraaminen (15p) - erittäin hyvä, -1
Liikkestä istuminen (10p) - puutteellinen, -6
Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo (10p) - erinomainen
Paikallaolo häiriön alaisena (10p) - erinomainen

OSA B. Kaupunkiosuus.

1. Suhtautuminen henkilöryhmään - hyväksytty
2. Suhtautuminen polkupyöräilijöihin - hyväksytty
3. Suhtautuminen autoihin - hyväksytty
4- Suohtautuminen lenkkeilijään - hyväksytty
5. Suhtautuminen muihin koiriin - hyväksytty
6. Liikenteen keskelle yksin jätetyn koiran käyttäytyminen ja suhtautuminen eläimiin - hyväksytty

KÄYTTÄYTYMISKOE HYVÄKSYTTY.


Käyttäytyjää voi tästä päivästä lähtien tituleerata nimellä, BH Nutukas Ursula.
On tää hienoo!! :D

Suoriuduttiin yllättäen melkoisen hyvinkin jopa, saimme kiitosta nätinnäköisestä tottelemisesta ja teknisesti oikeista suorituksista. Ursa suoritti rauhallisesti ja hienossa kontaktissa, piti kivasti seuraamispaikkansa ja toimi yksiin ohjaajansa kanssa. Saimme positiivista palautetta, vaikka täytyy myöntää, ettei suorittaessa tuntunut ihan siltä, että olisi mennyt mitenkään erityisen loistavasti....

Ensin kävimme läpi seuraamispätkät, jäävät liikkeet ja luoksetulon. Samaan aikaan kun parimme nuori bordercollie uros Riitti oli paikkamakuussa.

Kytkettynä seuraamisessa Ursa jaksoi skarpata loppuun asti, vaikka jonkun verran huomasi (tosin minä itse taisin olla ainoa, joka sen huomasi...), ettei Ursa ole tottunut juurikaan seuraamaan hihnassa. Pitkälti kun treenaan Ursan kanssa vapaana, lähinnä sen takia, etten vahingossakaan antaisi hihnalla pakotteita, vaan vahvistaisin mielummin oikea-aikaisesti nappisuorituksesta. Jokatapauksessa Ursa oleentui tilanteeseen ja seurasi kivasti hihnassakin. Jonkun verran taisin itse olla kipsissä (vaikken mikään kisajännittäjä olekaan), kun heti aluiksi menin askeleiden laskemisessa sekaisin ja käännyin selvästi liian aikaisin takaisin tulosuuntaan. Tuli pieni kiire, että kerettiin liikkua omat kymmenet askeleensa sekä juosten, että matelehtien. Käännökset olivat kivoja, pysähtyessä Ursan perusasento jäi vähän liian eteen (näin käy hyvin usein treenattaessakin, täytyypi ruveta oikaisemaan). Henkilöryhmässä Ursan kontakti piti, eikä härkkinyt ihmisten luokse, erästä taisi ihan hiukan nuuskaista, itsekin pysyin kärryillä ja tehtiin oikein mallikas kahdeksikko.

Kun irrotin hihnan vapaana seuraamista varten, Ursa skarpaasi selvästi. Henkilöryhmä meni näpäkästi alkuinnostuksessa, samoin ensimmäinen suora (50 askelta). Nyt jo pysyin laskuissakin mukana ja askellettiin riittävän kauas - käveltävä matka on yllättävän pitkä seuruutettavaksi, Ursan kontakti pysyi hyvin ja se piti oikean paikkansa sivulla, täyskäänöskin oli oikein nätti. Juoksuosuudessa Ursa jätätti pikkuisen ja vaati hienoista innostusta, johon päädyin sortuvani, jotta Ursan motivaatio säilyisi. Näillämain tuntui, että ihan kohta lopahtaa. Ensimmäisestä oikealle suuntautuvasta käännöksestä tuli väljä ja ongelma vain paheni toisessa käännöksessä. Ursan seuraamiskestävyys oli koetuksella, BH-kokeen seuraamiskaavion mukaan askeleita tulee ottaa teoriassa 160, plus lisäaskeleet liittyen henkilöryhmään, sekä tietysti koko hoito tuplana, ensin kytkettynä ja sitten vapaana. Vapaana seuraamisen lopussa Ursa rupesi jätättää, periaatteessa ei paljoaa, eli todennäköisesti näytti ihan hyvältä yleisön näkökulmasta, mutta omasta näkökulmasta kymmenenkin senttiä tekee melkoisen paljon, erityisesti kun kuitenkin on suorituspaineitakin päällä.

Meidän jännäriliike oli alunperinkin liikkeestä istuminen, valmisteleva osuus oli kunnossa, mutta istutettaessa annoin aivan liian voimakkaan käskyn puolitahattomine vartaloapuineen (oma jännitys ja epävarmuus näkyi kyllä tallaisessa, kun tiesin, ettei välttämättä tule onnistumaan) ja Ursa pisti makuulle, todennäköisesti paineistuneena ja tilannetta sekä osapuolia rauhoittaakseen. Olisi vain pitänyt luottaa ja käskyttää nätimmin, vielä kentän laidalla Ursa tiesi ihan taatusti "istu" ja "maahan" käskyjen olennaisen eron.

Liikkestä maahanmenoa en kovasti varmistellut, varsinkin, kun Ursa oli juuri maahan mennyt, tiesin, että maahan menee uudelleenkin. Etenin matkaa vauhdilla ja Ursa tipahti maahan, joskin tuomari sanoi, että voisi mennä vieläkin nopeammin maahan. Luoksetuloa jännäsin myös hiippasen, siitä on kuitenkin sen verran vähän aikaa, kun Ursa tajusi eteentulemisen jalon taidon, joskin sen jälkeen se onkin ollut varma ja tiivis. Jokatapauksessa kuulin oman ääneni "luokse" käskytykseni epäluonnollisen pinkeänä, Ursa lähti kyllä hyvin mutta hidasti loppuun, vaikka normaalisti tulee vauhdilla perille asti. Tuomari sanoikin, että koiran tulee tulla samalla vauhdilla perille saakka. Edestä sivulle Ursa kääntyi kivasti.

Paikkamakuu häiriön alaisena tapahtui, kun samainen parimme bortsu Riitti suoritti ihmisensä kanssa muut tottelevaisuusosioon kuuluvat liikkeet. Ursa jäi hyvin ja makasi rauhassa. Ei oikeastaan kummempaa negatiivista kommentoitavaa. Itse yllätyin siitä, miten lyhyt matka se loppujen lopuksi oli, millä etäisyydellä seistiin selkä koiraan päin. Olemme Ursan kanssa treenanneet huomattavasti pidemmiltäkin matkoilta. Ursa ei ottanut häiriötä toisesta koirasta tai ruvennut puuhailemaan omiaan, vaikka pitikin malttaa n. 10min, mitä toisen koirakon liikkeiden suorittaminen kestää. Hjuva hjuva!

Kaupunkiosuus meni loistavasti, arjen tilanteissa toimiminen ei tuolle kyllä tuota onkkelmia, oikeastaan ei mitään kummoisempaa mainittavaa, Ursa oli ihan cool kaikissa tilanteissa.

"Wau! Te ootte uskomattomia! Onnea!"