ANJA LEHTIÖN VIIKONLOPPUKURSSI
Jyväskylä 28.6.2008
Oikein onnistunut päivä. Tykkäsin kovasti Anjan kouluttamistavasta, hän oli positiivinen, jokaiseen treenaajaan paneutuva, reipas kouluttaja, joka väänsi tarvittaessa rautalangasta, näytti moneen kertaan ja kädestä pitäen. Kehui, ei puuttunut hellekelissä pikkuvirheisiin, mutta ainakaan itsellä ei jäänyt keskeneräiseksi mikään, joten ihan onnistui laittamaan pisteen koulutukselle (tätä voisi pyytää mahd. ensi vuoden 2009 HuPiJaan kouluttajaksi).
ESTEIDEN TAKAA KIERTO
Päivän teemana oli esteiden takaa kierto, jota opeteltiin pakkovalssin, twistin ja wrapin kautta. Viimeksi mainittu oli taasen ihan uusi juttu (vaikka toki tuota on tullut ennenkin tehtyä - ilman nimeä tosin).
Ensin käytiin nämä kolme ohjausjuttua Anjan kanssa läpi ja Anja näytti ne vielä oman koiransa kanssa. Nämä yksittäiset jutut ensin parilla aidalla, joka hyvin antoi eväitä vaikka kotipihaharjoitteluun (keillä piha on...). Ensin kuivaharjoiteltiin, jonka jälkeen järjestyksessä käytiin kokeilemassa Anjan valvovan silmän alla.
Wrap = koira kiepahtaa siivekkeen ympäri, tiedättähän nämä lettuset joiden sisällä on sörsselssöniä, siitä siis tulee nimi melko loogisesti, koira tekee wrapin siivekkeen ympärille.
Twist = twistailua, ensin koira huiskastaan siivekkeen taakse, toisella kädellä vastaan, peruutellaan ja vaihdetaan taas kättä.
Pakkovalssi = väännetään väkisin ja vasta kohdalla, työskennellään käytännössä sillä puolella, josta koira ponnistaa (kun twistissä ja wrapissa jäädään esteen toiselle puolelle ja koira kiertää ohjaajaa kohti).
Pidä ohjaus päällä ja huomioi laserin näyttö!
OHJATTU
Ohjatussa sitten käytettiin näitä opittuja hyväksi. Kolmosaidalla vaihtoehtoja oli useita, toki siihen olisi voinut tehdä kaikilla noilla edellämainituilla. Jo ennen kuin tiesin päivän teemasta ja tutustuin rataan päädyin pakkovalssiin ja siinä pysyinkin - hienosti toimi.
Wrap tehtiin keppien jälkeiselle aidalle, joka onnistuikin tosi hyvin! Muisti vain pitää laserin (rintamasuunta) koirassa, peruuttaa suoraan eikä pyllistellä vikasuuntiin.
Aan jälkeinen vaikea kulma hypyn kautta putkeen onnistui myöskin tosi hienosti, ei epäilystäkään ettei olisi hoksannut putkea. Piti vain tehdä vekkiä ennen hyppyä, jotta linjasta tuli tosi viisto, mutta suora putkea kohti.
Ainoa varsinnainen ropleemakohta oli 15-17 välissä. Viidenneltätoista kuudennelletoista ohjauskuviot joita käytiin läpi olivat valssi (ja takaa huiskasu), sylikääntö ja poispäinkääntö. Jälleen kerran olin jo itsenäisessä rataantutustumisessa ajatellut sen poispäinkääntönä ja sen sitten toteutinkin. Se tuntuu selkeästi omimmalta ja meille sopivimmalta, valssilla minä tipahdan kärryiltä ja sotkeudun jaloissani ja sylikäännössä Ursa hidastuu, kun sen pitää tulla suoraan rintaani kohti.
Tässä kohdassa ongelmaksi muodostui se, että ajauduin ekakerralla aivan liian syvälle ja koska mielessä pitää pitää se, että etäisyys koiraan pysyisi kokoajan samana, niin työnsin omalla sijoittumisellani Ursan yli 16 hypystä väärään suuntaan. Kun hallitsin itseni, olin tarpeeksi etäällä ja otin Ursaa ajoissa haltuun (plus menosuunta ja laser 16 hypyn ohi eikä hypyn 15 suuntaisesti) sain onnistumaan poispäinkäännöllä hienosti.
Tänään oli tekemisenmeininkiä, itsekin olin ihan eri sfääreissä kuin torstain treeneissä, jotenkin oli olo, että oli tilaa tehdä. Onnistuttiinkin vielä hienosti!
KEPPISYÖTTÖJÄ
Lopuksi otettiin kepeille syöttöjä. Sekä avokulmasta, että suljetusta tai kiertokulmasta. Kaikkiaan onistui hyvin jälleen. Näitä ollaan otettukin. Ainoastaan yhteen jouduttiin ottamaan toisto ohjauskämmin takia, kyseessä oli suljettu kulma, jossa jäin itse keppien vasemmalle puolelle. Ilman eri ohjausta olisin varmasti ottanut Ursan suoraan eka kepin takaa vasemmalla kädellä, vaan kun Anjalla oli tapa "syöttää ja kalastaa" eli syöttövaihe sekoitti. Jokatapauksessa syötin Ursan keppien taakse ja samantien kalastin, Ursa tuli ennen ensimmäistäkään keppieä pois. Hätiköin ja etuilin, enkä malttanut siis.
Innolla odottelen huomista, kun hommat jatkuu. :)
lauantai 28. kesäkuuta 2008
Huono fiilis.
URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGILITYTREENIT 26.6.2008
Pitkästä aikaa treenejä. Odottelin tietysti kuin hullu puuroa, että päästäisiin testailemaan SM-kisaratoja, vaan Tuija ei ollut kerinnyt niitä etsiä, joten mentiin muilla treeneillä.
Ursan (ja Luna-matkaseuran) kanssa käytiin torstaina mutka Tampereella silmätarkissa, josta kivasti oikein iloisia tuomisia - ihan on terveet silmät likalla. Matkustelun ja lekurikäyntien jälkeen kerettiin olla kotona noin pari tuntia ennen treenejä. Kenties Ursa oli vähän väsynyt, vaikka ihan hommia paiskoikin.
Pääosin jäi kuitenkin näistä treeneistä huono fiilis. Taas puututtiin niin moneen asiaan ja vetäjä rupesi tahkomaan tosissaan mulle takaaleikkaamisesta yms. vaikka käsittääkseni kyllä osaan takaaleikkauksen niin, että se toimii Ursalla. Tietysti siinä mielessä voi katsoa peiliin, että vaikka se kohta jossa radalle olin sitä lykkäämässä oli ihan asianmukainen niin toimin taas ihan liikaa Ursan edellä. Joku vakava ropleema mulla on siinä, kun en osaa ajoittaa omaa toimintaa Ursan mukaan. Etuilen ja kiirehdin niin, että liike jossain vaiheessa töksähtää.
Ikävä sanoa, mutta jotenkin näistä treeneistä on mennyt maku. Mulla on ollut Ursan kesätreeneissä tällä vetäjällä ihan liikaa suorituspaineita, inhoan sitä, kun kaikkeen puututaan ja tuntuu kuin olisi itse ihan sidottu. Tekemisestä puuttuu ilo ja vapaus, kun minut sidotaan niin minä sitten sidon Ursaa ja touhusta puuttuu tekemisen meininki.
Näissäkin treeneissä sain noottia siitä, että pidän Ursaa hallussa liikaa, ohjaan kahdella kädellä jne. Perrss... Ensin ei ole hyvä kun ohjaan yhdellä (kuten luontevaa minulle on) ja sen jälkeen kun ohjaa kehoituksesta (käskystä) kahdella niin sekään ei ole hyvä. Omat 'ahaa'-oivallukset puuttuu nyt ihan kokonaan ja se tekee mielioloa treenien jälkeen aika surkeaksi.
Ilkeää ettei voi nauttia treenaamisesta täysillä, joka kerta jää ikävä ja keskeneräinen fiilis. Plääh. Kokeilunhalu puuttuu, kun pelkään epäonnistuvani ja taas puututaan kaikkeen tekemiseen. Kun en tee, niinkuin tuntuu itsestä luontevalle, epäonnistun varmasti ja taas puututaan tekemiseen. Tästä tulee ikävä kierre. Ehkä tämä tämänhetkinen vetäjä on mulle henkilökohtaisesti liian hallitseva ja tilaa vievä, että menen lukkoon.
OHJATTU
Kolmosen takana valssilla neloselle, josta valssilla vitoselle, koira menee putkeen, ohjaaja jää vasemmalle puolelle. Koira editse uudestaan putkeen, haltuun ja oikeaan keppiväliin.
Tässä olisin halunnut päästä kokeilemaan sellaista tekniikkaa, että olisin jäänyt putken oikealle puolelle ja Ursan tullessa putkesta olisin ollut jo menossa putken suuntaisesti vastakkaiseen suuntaan ja käskyttänyt uuteen putkeen.
Tämä keppikulma ei ole meille enää muodossaan vaikea, vaan silti sain paineistumalla tehtyä väärin. :( Toki asiaakin puuttumisessa, kun käännyin keppien suuntaisesti etenemään jo ennen kuin Ursa oli lukinnut ekavälin, joten meni kakkosväliin. Sen verran kovat paineet onnistua, etten osaa rennosti tehdä niinkuin me osaamme.
Putken jälkeisissä kieputuksissa hukuin ekakerralla kartalta, vaikka oikein onnistuinkin pyörähtelemään. Kunnon apilakuvioita, jotka taas ei sovi meille, kun ohjaajan pitää olla lähes paikallaan - kun säädettiin sain onneksi otettua muutamia askeleita niin, että Ursakin pysyi vaudissa. Paineessa sitä ajatteleekin niin monimutkaisesti ja pelkää tekevänsä väärin, etten saanut kunnolla ja rennosti vietyä kieputuksia ja putkien välissä olevia aitoja.
Nyt miettien olisi voinut toimia sellainen, että olisin irroittanut Ursan 14-hypylle, mennyt itse valssaten 15-hypyn taakse ja valssannut putken päässä. Lukossa kuitenkin työnsin Ursan 14:lle, vedin 15:lle ja putkeen ja takaaleikkasin 17-hypylle. Rennossa mielentilassa olisi tosin todennäköisesti onnistunut tälläkin suteemillä, vaan väkinäistä oli...
Pitkästä aikaa treenejä. Odottelin tietysti kuin hullu puuroa, että päästäisiin testailemaan SM-kisaratoja, vaan Tuija ei ollut kerinnyt niitä etsiä, joten mentiin muilla treeneillä.
Ursan (ja Luna-matkaseuran) kanssa käytiin torstaina mutka Tampereella silmätarkissa, josta kivasti oikein iloisia tuomisia - ihan on terveet silmät likalla. Matkustelun ja lekurikäyntien jälkeen kerettiin olla kotona noin pari tuntia ennen treenejä. Kenties Ursa oli vähän väsynyt, vaikka ihan hommia paiskoikin.
Pääosin jäi kuitenkin näistä treeneistä huono fiilis. Taas puututtiin niin moneen asiaan ja vetäjä rupesi tahkomaan tosissaan mulle takaaleikkaamisesta yms. vaikka käsittääkseni kyllä osaan takaaleikkauksen niin, että se toimii Ursalla. Tietysti siinä mielessä voi katsoa peiliin, että vaikka se kohta jossa radalle olin sitä lykkäämässä oli ihan asianmukainen niin toimin taas ihan liikaa Ursan edellä. Joku vakava ropleema mulla on siinä, kun en osaa ajoittaa omaa toimintaa Ursan mukaan. Etuilen ja kiirehdin niin, että liike jossain vaiheessa töksähtää.
Ikävä sanoa, mutta jotenkin näistä treeneistä on mennyt maku. Mulla on ollut Ursan kesätreeneissä tällä vetäjällä ihan liikaa suorituspaineita, inhoan sitä, kun kaikkeen puututaan ja tuntuu kuin olisi itse ihan sidottu. Tekemisestä puuttuu ilo ja vapaus, kun minut sidotaan niin minä sitten sidon Ursaa ja touhusta puuttuu tekemisen meininki.
Näissäkin treeneissä sain noottia siitä, että pidän Ursaa hallussa liikaa, ohjaan kahdella kädellä jne. Perrss... Ensin ei ole hyvä kun ohjaan yhdellä (kuten luontevaa minulle on) ja sen jälkeen kun ohjaa kehoituksesta (käskystä) kahdella niin sekään ei ole hyvä. Omat 'ahaa'-oivallukset puuttuu nyt ihan kokonaan ja se tekee mielioloa treenien jälkeen aika surkeaksi.
Ilkeää ettei voi nauttia treenaamisesta täysillä, joka kerta jää ikävä ja keskeneräinen fiilis. Plääh. Kokeilunhalu puuttuu, kun pelkään epäonnistuvani ja taas puututaan kaikkeen tekemiseen. Kun en tee, niinkuin tuntuu itsestä luontevalle, epäonnistun varmasti ja taas puututaan tekemiseen. Tästä tulee ikävä kierre. Ehkä tämä tämänhetkinen vetäjä on mulle henkilökohtaisesti liian hallitseva ja tilaa vievä, että menen lukkoon.
OHJATTU
Kolmosen takana valssilla neloselle, josta valssilla vitoselle, koira menee putkeen, ohjaaja jää vasemmalle puolelle. Koira editse uudestaan putkeen, haltuun ja oikeaan keppiväliin.
Tässä olisin halunnut päästä kokeilemaan sellaista tekniikkaa, että olisin jäänyt putken oikealle puolelle ja Ursan tullessa putkesta olisin ollut jo menossa putken suuntaisesti vastakkaiseen suuntaan ja käskyttänyt uuteen putkeen.
Tämä keppikulma ei ole meille enää muodossaan vaikea, vaan silti sain paineistumalla tehtyä väärin. :( Toki asiaakin puuttumisessa, kun käännyin keppien suuntaisesti etenemään jo ennen kuin Ursa oli lukinnut ekavälin, joten meni kakkosväliin. Sen verran kovat paineet onnistua, etten osaa rennosti tehdä niinkuin me osaamme.
Putken jälkeisissä kieputuksissa hukuin ekakerralla kartalta, vaikka oikein onnistuinkin pyörähtelemään. Kunnon apilakuvioita, jotka taas ei sovi meille, kun ohjaajan pitää olla lähes paikallaan - kun säädettiin sain onneksi otettua muutamia askeleita niin, että Ursakin pysyi vaudissa. Paineessa sitä ajatteleekin niin monimutkaisesti ja pelkää tekevänsä väärin, etten saanut kunnolla ja rennosti vietyä kieputuksia ja putkien välissä olevia aitoja.
Nyt miettien olisi voinut toimia sellainen, että olisin irroittanut Ursan 14-hypylle, mennyt itse valssaten 15-hypyn taakse ja valssannut putken päässä. Lukossa kuitenkin työnsin Ursan 14:lle, vedin 15:lle ja putkeen ja takaaleikkasin 17-hypylle. Rennossa mielentilassa olisi tosin todennäköisesti onnistunut tälläkin suteemillä, vaan väkinäistä oli...
Puolikas draivi.
LUNAN JATKO2-TREENIT 24.6.2008
OHJATTU I
Luna oli varsin pätevä ja innokas taas - varsinkin treenien ensimmäisen puoliskon. Päivän teema oli takaaleikkaus, jossa leikattiin helpossa kohtaa putkella. Luna oli hyvin mukana ja teki hommia hienosti - kumpaankin suuntaan. Lisäksi kokeiltiin vielä pimeään päähän lähetystä niin, että kakkosaidalta otettiin koira haltuun ja lähetettiin "väärään päähän" putkea. Kaksi toistoa, ekallakin kerralla Luna kyllä meni putkeen, mutta vähän ihmetellen, en antanut sille tarpeeksi tilaa löytää putken suuta oikein - eihän tämä tietenkään hahmota putken suita ihan samallalailla mitä Ursa.....
OHJATTU II
Toisessa ohjatussa treenissä oli pöytä. Melko simppeli treeni, kaksi aitaa vistosti, joiden kautta pöydälle ja takas V:n mallisen radan toista sivua. Luna pysyy hyvin toki pöydällä ja istuu, mutta siirtää kyllä naaman sitä mukaa minua kohti, jos kierrän pöytää.
ITSENÄISET
Kepit ok, vanhaan tyyliin. Ei valtaisia edistysaskeleita, vaan nyt mennään aika tasaisesti.
Keinua namikipolla, ok.
Rengasta, joka menikin sitten aivan loistavasti. :D Luna tajuaa mitä pitää tehdä ja sen kanssa voi mennä jo samaa matkaa. Jonkinverran se vaatii sitä, että sille osoittaa ennen lähtöä oikean reiän tai mennessä osoittaa renkaan läpi. Yhdesti se tuli sivusta, mutta näen sen omaksi mokaksi, kun ahnehdin ja oletin liikaa. Hyvin kuiteskii.
OHJATTU I
Luna oli varsin pätevä ja innokas taas - varsinkin treenien ensimmäisen puoliskon. Päivän teema oli takaaleikkaus, jossa leikattiin helpossa kohtaa putkella. Luna oli hyvin mukana ja teki hommia hienosti - kumpaankin suuntaan. Lisäksi kokeiltiin vielä pimeään päähän lähetystä niin, että kakkosaidalta otettiin koira haltuun ja lähetettiin "väärään päähän" putkea. Kaksi toistoa, ekallakin kerralla Luna kyllä meni putkeen, mutta vähän ihmetellen, en antanut sille tarpeeksi tilaa löytää putken suuta oikein - eihän tämä tietenkään hahmota putken suita ihan samallalailla mitä Ursa.....
OHJATTU II
Toisessa ohjatussa treenissä oli pöytä. Melko simppeli treeni, kaksi aitaa vistosti, joiden kautta pöydälle ja takas V:n mallisen radan toista sivua. Luna pysyy hyvin toki pöydällä ja istuu, mutta siirtää kyllä naaman sitä mukaa minua kohti, jos kierrän pöytää.
ITSENÄISET
Kepit ok, vanhaan tyyliin. Ei valtaisia edistysaskeleita, vaan nyt mennään aika tasaisesti.
Keinua namikipolla, ok.
Rengasta, joka menikin sitten aivan loistavasti. :D Luna tajuaa mitä pitää tehdä ja sen kanssa voi mennä jo samaa matkaa. Jonkinverran se vaatii sitä, että sille osoittaa ennen lähtöä oikean reiän tai mennessä osoittaa renkaan läpi. Yhdesti se tuli sivusta, mutta näen sen omaksi mokaksi, kun ahnehdin ja oletin liikaa. Hyvin kuiteskii.
sunnuntai 22. kesäkuuta 2008
Dagen efter.
...ja arvaa kellä on takareidet pikkusen kipeänä eilisestä jäljenteosta. Jos haluatte tiukkaa jalkatreeniä, suosittelen jäljestystä lämpimästi.
lauantai 21. kesäkuuta 2008
Keskittymiskykyinen jälkikoiraoppilas.
Kun illaksi kirkastui sateisen iltapäivän päätteksi päätin tehdä tyttösille vähän jälkeä.
Lunan jälki oli jotakuinkin 50m pitkä, herkkua joka askeleella. Maa oli melkoisen märkä - ehkä jopa liian märkä...?. Luna jäljesti ihan hyvin, joskin pyöri jonkun verran ja jäljesti sivuttain. Pienet frolicin palaset olivat nameina vikatikki. Ne upposivat leikattuun peltoon niin syvälle, että namin syöminen meni kaiveluksi. Luna teki hyvin hommia kokoajan, vaikka muutamaan otteeseen kuono nousikin maasta. Täytyy seuraavalla kerralla laittaa Lunalle nameja harvemmin, ehkä joka kolmannelle askeleelle?
Ursa näytti taas mistä keskittymiskykyiset koirat on tehty. Aivan mahtavaa! :D 50m pitkän jäljen alkupuoliskolla laitoin namin joka askeleelle ja pikkuhiljaa tein kolmen askeleen namittomiakin pätkiä. Melkeinpä niillä namittomilla pätkillä oli kaikkein paras tatsi hommassa. Kesken jäljen ajamisen samalle pellolle tuli vapaana oleva nuori espanjanvesikoirauros (muistan että ollaan joskus viime talvella törmätty samaiseen perroon), ensin se ei huomannut meitä, eikä Ursakaan huomannut sitä, kun oli niin keskittynyt hommiin. Meidät huomattuaan irtokoira lähti tulemaan kohti ja haukkui vimmatusti, omistaja kiekui kuuroille korville. Uros haukkui meitä melko kauan, itse en ollut huomaavinanikaan koko otusta. Ursa kyllä katsasti vierasta koiraa, häntäkin nousi jo vastalauseen nimeksi, vaan kun sanoin rauhassa Ursalle "Jälki." ja näytin kädellä eteenpäin, sen nenä tippui samantien maahan. Taisi nostaa toisenkin kerran nenän maasta, mutta laski sen samantien kehoituksestani alas. Vaikka vieras koira louskutti vieressä, Ursa jäljesti hyvin keskittyneesti ja edeten. Olin tottakai haltioissani! :D
Jonkun verran Ursallakin oli pyörimistä alkuun, maa oli aika märkä ja namit tippuneet syvälle, lisäksi hirviä itikkalauma varmasti haittasi keskittymistä. Selkeästi se, että nameja on harvemmassa tekee jäljestämisestä sujuvampaa.
Kävi mielessä, että teen vain nämä yhdet jäljet. Vaan iskipä himo päälle tuon harvemman namien kylvämisen kanssa ja tein Ursalle vielä lyhyen n.20m jäljen. Merkille laitoin pari namia, jonka jälkeen laitoin namin vain joka kolmannelle askeleelle. Yllätysmutkakin tuli jäljelle, kun jälkeä tehdessäni olin upota n. puoli metriä leveään kuoppaan, joka oli täynnä vettä. Pakkoratkaisu oli se, että kiersin sen oikeata laitaa, nameja tiheässä pikkuaskeleilla. Taas sain hämmästyä, kun vein Ursan jäljelle. Se ei ihmetellyt yhtään, vaikkei nameja niin tiheässä ollutkaan. Se jäljesti intensiivisesti ja vauhdilla, hihnassa oli jo selvää kireyttä. Mutkankin se selvitti mennentullen. On tuo hämmästyttävä otus! :D
Pidemmät jäljet olivat 15-30min vanhentuneita (jäljen aloituksesta 30min ja lopetuksesta 15min) ja pikkujäljelle lähdettiin lähes samantien. Jäljen päässä possunkorvan pala ja toki kehuja upeasti työskenneille koirille.
Arvaa ketkä oli pikkasen väsyneitä...
Lunan jälki oli jotakuinkin 50m pitkä, herkkua joka askeleella. Maa oli melkoisen märkä - ehkä jopa liian märkä...?. Luna jäljesti ihan hyvin, joskin pyöri jonkun verran ja jäljesti sivuttain. Pienet frolicin palaset olivat nameina vikatikki. Ne upposivat leikattuun peltoon niin syvälle, että namin syöminen meni kaiveluksi. Luna teki hyvin hommia kokoajan, vaikka muutamaan otteeseen kuono nousikin maasta. Täytyy seuraavalla kerralla laittaa Lunalle nameja harvemmin, ehkä joka kolmannelle askeleelle?
Ursa näytti taas mistä keskittymiskykyiset koirat on tehty. Aivan mahtavaa! :D 50m pitkän jäljen alkupuoliskolla laitoin namin joka askeleelle ja pikkuhiljaa tein kolmen askeleen namittomiakin pätkiä. Melkeinpä niillä namittomilla pätkillä oli kaikkein paras tatsi hommassa. Kesken jäljen ajamisen samalle pellolle tuli vapaana oleva nuori espanjanvesikoirauros (muistan että ollaan joskus viime talvella törmätty samaiseen perroon), ensin se ei huomannut meitä, eikä Ursakaan huomannut sitä, kun oli niin keskittynyt hommiin. Meidät huomattuaan irtokoira lähti tulemaan kohti ja haukkui vimmatusti, omistaja kiekui kuuroille korville. Uros haukkui meitä melko kauan, itse en ollut huomaavinanikaan koko otusta. Ursa kyllä katsasti vierasta koiraa, häntäkin nousi jo vastalauseen nimeksi, vaan kun sanoin rauhassa Ursalle "Jälki." ja näytin kädellä eteenpäin, sen nenä tippui samantien maahan. Taisi nostaa toisenkin kerran nenän maasta, mutta laski sen samantien kehoituksestani alas. Vaikka vieras koira louskutti vieressä, Ursa jäljesti hyvin keskittyneesti ja edeten. Olin tottakai haltioissani! :D
Jonkun verran Ursallakin oli pyörimistä alkuun, maa oli aika märkä ja namit tippuneet syvälle, lisäksi hirviä itikkalauma varmasti haittasi keskittymistä. Selkeästi se, että nameja on harvemmassa tekee jäljestämisestä sujuvampaa.
Kävi mielessä, että teen vain nämä yhdet jäljet. Vaan iskipä himo päälle tuon harvemman namien kylvämisen kanssa ja tein Ursalle vielä lyhyen n.20m jäljen. Merkille laitoin pari namia, jonka jälkeen laitoin namin vain joka kolmannelle askeleelle. Yllätysmutkakin tuli jäljelle, kun jälkeä tehdessäni olin upota n. puoli metriä leveään kuoppaan, joka oli täynnä vettä. Pakkoratkaisu oli se, että kiersin sen oikeata laitaa, nameja tiheässä pikkuaskeleilla. Taas sain hämmästyä, kun vein Ursan jäljelle. Se ei ihmetellyt yhtään, vaikkei nameja niin tiheässä ollutkaan. Se jäljesti intensiivisesti ja vauhdilla, hihnassa oli jo selvää kireyttä. Mutkankin se selvitti mennentullen. On tuo hämmästyttävä otus! :D
Pidemmät jäljet olivat 15-30min vanhentuneita (jäljen aloituksesta 30min ja lopetuksesta 15min) ja pikkujäljelle lähdettiin lähes samantien. Jäljen päässä possunkorvan pala ja toki kehuja upeasti työskenneille koirille.
Arvaa ketkä oli pikkasen väsyneitä...
...ja arvaa kuka oli pikkasen itikanpuremilla...
tiistai 17. kesäkuuta 2008
Agility SM 2008
AGILITY SM 2008, 14.-15.6.
VARKAUS
Oltiin viikonloppu Varkaudessa agilityn SM-kisoissa. Lauantaina ratkottiin Suomen joukkuemestaruudet, Ursan kanssa vahvistettiin JATin joukkuetta. Sunnuntaina turisteiltiin ja katseltiin upeita suorituksia ja SM-tason agiliitoa. VAU!
SUNNUNTAI
Seuraavana päivänä ajelin sekä Ursan, että Lunan kanssa turisteilemaan (myös Umbra ihmisineen paikalla muutaman tunnin keskipäivän kummankin puolen). Satoi kaatamalla, vaan ei se haitannut huippusuorituksia. Hienoa katsoa, miten agilityä oikeasti tehdään. ;)
VARKAUS
Oltiin viikonloppu Varkaudessa agilityn SM-kisoissa. Lauantaina ratkottiin Suomen joukkuemestaruudet, Ursan kanssa vahvistettiin JATin joukkuetta. Sunnuntaina turisteiltiin ja katseltiin upeita suorituksia ja SM-tason agiliitoa. VAU!
kuva Minna Rummukainen
VARKAUS 14.6.2008
Tuomari Risto Ojanperä
Maxi3, SM-joukkue Jyväskylän Agility Team ry.
slapko Ursa, schape Leevi, borcol Exce & borcol Kastanja
Ihanneaika 53. Aikavirhe -4,02. Ratavirheet 0. Tulos 0.
Joukkueen yhteinen tulos 5. Sijoitus 15./43
Ursan kanssa lähdettiin joukkueen ensimmäisenä elikkäs oltiin ensimmäisessä rataantutustumissatsissa klo 10.30. Onneksi niin, sillä päivä ja iltapäivä äityi sen verran kuumaksi, ettei Ursan (tai minun) jalka olisi välttämättä noussut niin notkeasti. Risto Ojanperän radalla tehtiin "ihan kiva" nolla pikku kömmähdyksineen, kuitenkin selvästi ihanneajan puitteissa.
Periaatteessa melko helppo ja suoraviivainen rata. Alussa olivat radan vaikeimmat kohdat, kakkoshyppy takaa, sekä pituuden jälkeinen lähestyminen puomille, sekä puomin jälkeinen kutosaita. Jo alku lähti meidän osaltamme "lupaavasti", Ursa meinasi tulla esteen suoraan, vaan onneksi huomasin sen ja kerkesin puuttua siihen juuri ennen kuin oli liian myöhäistä. Takaakierto oli vähän kökkö, olisi pitänyt kuunnella omaa intuitiota siitä, että kyseinen kohta olisi pitänyt ohjata pakkovalssilla, eikä taakse huiskasemalla, vaan kuuntelimpa seurakaveria... Oppi siitäkin. Kenties (kenties ei) olisi pakkovalssilla tullut sujuvampi suoritus.
Toinen kökkö kohta oli radan loppupuoliskolla, renkaalta keinulle. Jälleen kerran olisi varmasti hoitunut paremmin, jos olisin ohjannut Ursan suoraan ja leikannut takaa joko keinulla tai seuraavalla aidalla, vaan valssailinpas keinulle... Oli kyllä tällä radalla aika paljon varmistelun makua, toki. Oli paine saada nollatulos, että osaltamme varmistaisimme, että seuramme maxi-joukkue saa ainakin tuloksen.
Tottahan olen tyytyväinen siihen, että ekoissa SM-kisoissa (en ole koskaan ollut edes katsomassa moista touhua) tehtiin nolla, eikä edes oikeastaan jännittänyt, vaikka taatusti yleisö ja puitteet ovat pikkkkusen suurempia kuin tavan kisoissa. Vertailussa muihin lappalaisiin (toki pitää sitä tehdä, uteliaisuudesta... ;) ) ei tarvinnut hävetä, keskimäärin Ursa on nopea lappalaiskoira. Vaikka kömmähtelin radalla, joissa tuhraantui sekunteja, niin silti oltiin nopeimpien joukossa. Kyllä Ursasta vielä hyvä tulee! :D
Kepit voisi pujotella nopeammin ja kakenkaikkiaan riskinottokykyä ohjaajalle, mutta pääosin meni oikein kivasti. Kepeillä takaaleikkasin (vaikka mietin, että valssaan, jos Ursa on kovin jäljessä). EI kummempia onkkelmia. Hienoa!
kuva Minna Rummukainen
SUNNUNTAI
Seuraavana päivänä ajelin sekä Ursan, että Lunan kanssa turisteilemaan (myös Umbra ihmisineen paikalla muutaman tunnin keskipäivän kummankin puolen). Satoi kaatamalla, vaan ei se haitannut huippusuorituksia. Hienoa katsoa, miten agilityä oikeasti tehdään. ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
