URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGILITYTREENIT 12.6.2008
Räsäsen Minna tuurasi Tuijaa eilisissä treeneissä. SM-kisoja ennakoiden radalla oli hurumykke esteitä, melkein meinasi tulla tenkkapoo (terveisiä pentukuumeiselle).
Kaikki kontaktit, muuri ja okseri. Putket Aan ja puomin alla. Erityisen tyytyväinen olin siihen, että sain Ursan joka kerralla putkeen, ei siis hilpassut kontakteille (Kiva, kiva, kiva!). Ohjaus siis ilmeisesti kunnossa ja tarpeeksi selkeää. Lisäksi Ursa kääntyi aivan huippuhienosti ja tiukasti takaaleikkauksen jälkeen. Aivan siivekkeen ympäri. Loistavaa! (Vaikkei se ohjauskohdassa ollutkaan tarkoituksenmukaista, ainakaan ihan niin tiukka käännös.) Pitää ruveta käyttää hyväksi tätä Ursan hienoa taitoa reagoida takaaleikkauksiin.
Omiin ohjauksiin sai tälläkin pätkällä kiinnittää huomiota, että kaikki on oikea-aikaista ja -suuntaista, että saa käännöksistä pois. Käytännössä oikein kivat ja onnistuneet treenit.
Kepeissä mättää kyllä nyt kovasti (no liioiteltua ehkä), kovin on hitaanoloista, alussa lähtee innokkaasti ja lopun pujoittelee nopeasti, mutta keskiväli on kökkö. Meidän yhteisessä menossa on joku hukassa. Otettiin tätä pari kertaa niin, että ohjasin vasemmalla ja Minna kulki tukena oikealla, Ursa menee kuitenkin kuulemma aavistuksen nopeammin jos ohjaan vasemmalla. Kentän reunalla olevilla kepeillä otettiin muutama toisto, pari nopeaakin. (Jonka jälkeen pilasin innokkuudellani ja otin vielä niidenkin jälkeen ihan treenien lopuksi. Taukki!)
OMAT HARJANVARRET NYT TUOHON KENTÄLLE, HUS HUS!!!
(Ettekä prkleen huligaanikakarat levittele ja pölli niitä!)
perjantai 13. kesäkuuta 2008
tiistai 10. kesäkuuta 2008
Taannuttiin 1.lk tasolle...
1.LK KILPAILEVIEN AGILITYTREENIT 10.6.2008
URSA KUOKKII
URSA KUOKKII
Tänään oli tarkoitus olla Lunan treenit, vaan tulipa selväksi, että seisoksittiin siellä erään informaatiokatkokseen myöskin osuneen treenikaverin kanssa aivan turhaan... Sen verran moni oli perunut ja vetäjälläkin oli autosta akku tyhjentynyt, jotta treenit oli peruttu. Vaan eipä ollut tullut sähköpostia, ei ollut foorumilla ilmoitusta, eikä soitettukaan tai laitettu viestiä (ei tähän hetkeenkään ole laitettu). Satoi kaatamalla ja tottakai olo oli märkä ja kettuuntunut. Onneksi ykkösluokan kisaavien ryhmäläisiä oli pari paikalla, joten sain vetäjän numeron ja puhelintakin lainaan. Selvisi sentään, ettei turhaan odoteltaisi... Plääh.
Jotain hyvääkin onneksi. Saatiin Ursan kanssa lupa tulla kuokkimaan ykkösluokan kisaavien ryhmään. Kiitos Virpi! Paikallakin oli vain pari koulutettavaa, jotka - jännä kyllä - olivat kumpikin sellaisia, joiden kanssa ollaan treenattu viime kesänä saman tasoisessa ryhmässä (mölliryhmä).
TREENI I
Kiva oli välillä tehdä jotain helpompaakin treeniä, eikä vain tiukkaa vääntöä. Samat jutut tuli tosin täälläkin vastaan, valssi olisi voinut tulla aikaisemmin... Kepeille Ursa haki jokaisella toistolla aivan huippuhienosti, vaikka kyseessä oli vaikea suljettu kulma
TREENI II
Toisella radanpätkällä hypättiin kolmoseste kummankin puolen (eri kerroilla tietennii). Kun este piti kiertää vasemmalta valssasin, kun oikealta, tehtiin se poispäinkääntönä. Oikein hienosti onnistuneita suoriutumisia. :) Kepeiltä putkeen sain Ursan parhaiten ekakerralla, jonka jälkeen vein liian pitkälle, että linjoista tuli vähän laajoja, vaan taas oikealla ajoituksella teki ihmeitä. Sitähän voisi kääntyä jo siinä vaiheessa kun koiran kuono kääntyy viimeisen kerran oikealle.
Oli kiva tehdä helpompaa ja päteä. ;)
Jotain hyvääkin onneksi. Saatiin Ursan kanssa lupa tulla kuokkimaan ykkösluokan kisaavien ryhmään. Kiitos Virpi! Paikallakin oli vain pari koulutettavaa, jotka - jännä kyllä - olivat kumpikin sellaisia, joiden kanssa ollaan treenattu viime kesänä saman tasoisessa ryhmässä (mölliryhmä).
TREENI I
Kiva oli välillä tehdä jotain helpompaakin treeniä, eikä vain tiukkaa vääntöä. Samat jutut tuli tosin täälläkin vastaan, valssi olisi voinut tulla aikaisemmin... Kepeille Ursa haki jokaisella toistolla aivan huippuhienosti, vaikka kyseessä oli vaikea suljettu kulma
TREENI II
Toisella radanpätkällä hypättiin kolmoseste kummankin puolen (eri kerroilla tietennii). Kun este piti kiertää vasemmalta valssasin, kun oikealta, tehtiin se poispäinkääntönä. Oikein hienosti onnistuneita suoriutumisia. :) Kepeiltä putkeen sain Ursan parhaiten ekakerralla, jonka jälkeen vein liian pitkälle, että linjoista tuli vähän laajoja, vaan taas oikealla ajoituksella teki ihmeitä. Sitähän voisi kääntyä jo siinä vaiheessa kun koiran kuono kääntyy viimeisen kerran oikealle.
Oli kiva tehdä helpompaa ja päteä. ;)
sunnuntai 8. kesäkuuta 2008
Herkkunuuskutusta.
Lappalaiskoirat ry.:n Keski-Suomen alajaoston kesken on ollut puhetta, että pidetään yhteisiä jälkitreenejä silloin tällöin. Tarkoituksena on pikemminkin vapaamuotoinen yhdessäharrastaminen eikä niinkään koulutus, kaikki tulevat treenaamaan ensisijaisesti omien koiriensa kanssa, vaikka toki kokeneemmat opastavat alkuun ja toimivat sormen suuhun mennessä tukena.
Oltiin Lunan ja Ursan kanssa testailemassa - ainakin omistaja jäi koukkuun... ;) Lähdettiin liikenteeseen lyhyellä, suoralla jäljellä myötätuuleen. Maasto oli Sonjan työkaverin pelto, jossa pitkähkö heinä. Ensin tein jäljen, jossa joka askeleella nakinpala. Hetken odottelu (periaatteessa ehkä alkuun n.30min, vaikka näissä treeneissä odottelu taisi olla enempi 10min luokkaa), että heinikossa leijailevat irtohajut saivat kyytiä sekä aikaa hälvetä ja varsinainen haju tamppautui syvemmälle.
Ensimmäinen yritys meni puihin. Mentiin Ursan kanssa merkille ja näytin Ursalle jäljen: "Jälki.", josta Ursa hyvin lähtikin hamuamaan nakkeja. Edessä oli odottamaton ongelma, nälkäiset muurahaiset olivat kerinneet keksiä helpon ruokapaikan. Ursa joutui syljeskelemään ihan alkuun, mutta en lähtenyt jatkamaan, muurahaisenpuremat suussa eivät taatusti tunnu kivalle ja anna mukavaa ensikosketusta jäljestämiseen... (Kova hinkuvinku Ursalla oli silti nakeille.)
Tilanne pelastettiin kuivaruoalla, repun taskuun unohtuneilla nappuloilla ja Sonjalta saamallamme kuivaherkkumixillä (nappulaa, kuivattua kanaa tms.). Tein toisen lyhyemmän jäljen (n.20m), jossa nappuloita ei ollut ihan joka askeleella - kun en tajunnut, että jo lähtötilanteessa mukanani oli ihan liian vähän nameja. Tämä tehtiin Lunan kanssa. Toinen jälki oli pidempi (n.30m) ja siinä kuivaherkkuja joka askeleella, jonka teimme sitten Ursan kanssa. Harpoin noin viisi metriä pellon reunasta, johon kohdalle laitoin merkin (vasen puoli), tamppasin pienen alueen (pari kengän leveyttä) ja laiton siihen pari namia. Etenin lyhyin askelein, kengän alle nameja laitellen (oiva jalkatreeni muuten...), loppuun jätin namipurkin tai -pussin, peitellen sen heinillä ja kasvustolla, ettei koira rupea hakemaan katsellaan. Siitä taas pitkin harppauksin pellon toiseen laitaan kenenkään jälkiä sotkematta.
Lunan jälki oli kyllä kovin lyhyt, myönnän. Jotenkin jäi sellainen olo, että se jäi kesken. Jokatapauksessa Luna jäljesti oikein mallikkaasti, alussa näytin sille jäljen lähdön ja se tajusikin jutun jujun tosi nopeasti. Koska nameja ei ollut ihan joka askeleella, niin katkoksen kohdalle sattuessa Luna ihan pikkuisen pyöri. Pari kertaa ohjastin sen takaisin jäljelle - johon Markku kyllä sanoi oikaisunsa, ihanne olisi, jos koira saisi itse oivaltaa missä jälki menee, ettei se jatkossakaan rupea tenkkapoon kohdalle sattuessa kyselemään hihnassa roikkujalta. Pääasia, ettei pyörähdys suuntaudu selän taakse, ohjaajan edessä voi pyörähtää, mutta takaisinpäin ei saisi mennä. Muistetaan näitä ohjeita seuraavalla kerralla, että antaisin työskentelyrauhan koiralle.
Ursan kanssa meni loistavasti. :) Kuten Sonja sanoi, ei olisi uskonut, että kyseessä oli neidin ensimmäinen jälki. Sen verran intensiivisesti ja tarkasti se eteni. Kertaakaan ei nenä noussut maasta ihmettelemään, huvittikin jo, miten tarkasti Ursa naposteli jokaisen namin - ihme oli, jos jäi muurahaisille evästä. ;) Kertaakaan se ei pyörinyt, ihmetellyt tai ottanut häiriötä mistään. Wau!
Nyt on sitten emännällä hinkuvinku jatkamaan jäljestystä. ;)
Oltiin Lunan ja Ursan kanssa testailemassa - ainakin omistaja jäi koukkuun... ;) Lähdettiin liikenteeseen lyhyellä, suoralla jäljellä myötätuuleen. Maasto oli Sonjan työkaverin pelto, jossa pitkähkö heinä. Ensin tein jäljen, jossa joka askeleella nakinpala. Hetken odottelu (periaatteessa ehkä alkuun n.30min, vaikka näissä treeneissä odottelu taisi olla enempi 10min luokkaa), että heinikossa leijailevat irtohajut saivat kyytiä sekä aikaa hälvetä ja varsinainen haju tamppautui syvemmälle.
Ensimmäinen yritys meni puihin. Mentiin Ursan kanssa merkille ja näytin Ursalle jäljen: "Jälki.", josta Ursa hyvin lähtikin hamuamaan nakkeja. Edessä oli odottamaton ongelma, nälkäiset muurahaiset olivat kerinneet keksiä helpon ruokapaikan. Ursa joutui syljeskelemään ihan alkuun, mutta en lähtenyt jatkamaan, muurahaisenpuremat suussa eivät taatusti tunnu kivalle ja anna mukavaa ensikosketusta jäljestämiseen... (Kova hinkuvinku Ursalla oli silti nakeille.)
Tilanne pelastettiin kuivaruoalla, repun taskuun unohtuneilla nappuloilla ja Sonjalta saamallamme kuivaherkkumixillä (nappulaa, kuivattua kanaa tms.). Tein toisen lyhyemmän jäljen (n.20m), jossa nappuloita ei ollut ihan joka askeleella - kun en tajunnut, että jo lähtötilanteessa mukanani oli ihan liian vähän nameja. Tämä tehtiin Lunan kanssa. Toinen jälki oli pidempi (n.30m) ja siinä kuivaherkkuja joka askeleella, jonka teimme sitten Ursan kanssa. Harpoin noin viisi metriä pellon reunasta, johon kohdalle laitoin merkin (vasen puoli), tamppasin pienen alueen (pari kengän leveyttä) ja laiton siihen pari namia. Etenin lyhyin askelein, kengän alle nameja laitellen (oiva jalkatreeni muuten...), loppuun jätin namipurkin tai -pussin, peitellen sen heinillä ja kasvustolla, ettei koira rupea hakemaan katsellaan. Siitä taas pitkin harppauksin pellon toiseen laitaan kenenkään jälkiä sotkematta.
Lunan jälki oli kyllä kovin lyhyt, myönnän. Jotenkin jäi sellainen olo, että se jäi kesken. Jokatapauksessa Luna jäljesti oikein mallikkaasti, alussa näytin sille jäljen lähdön ja se tajusikin jutun jujun tosi nopeasti. Koska nameja ei ollut ihan joka askeleella, niin katkoksen kohdalle sattuessa Luna ihan pikkuisen pyöri. Pari kertaa ohjastin sen takaisin jäljelle - johon Markku kyllä sanoi oikaisunsa, ihanne olisi, jos koira saisi itse oivaltaa missä jälki menee, ettei se jatkossakaan rupea tenkkapoon kohdalle sattuessa kyselemään hihnassa roikkujalta. Pääasia, ettei pyörähdys suuntaudu selän taakse, ohjaajan edessä voi pyörähtää, mutta takaisinpäin ei saisi mennä. Muistetaan näitä ohjeita seuraavalla kerralla, että antaisin työskentelyrauhan koiralle.
Ursan kanssa meni loistavasti. :) Kuten Sonja sanoi, ei olisi uskonut, että kyseessä oli neidin ensimmäinen jälki. Sen verran intensiivisesti ja tarkasti se eteni. Kertaakaan ei nenä noussut maasta ihmettelemään, huvittikin jo, miten tarkasti Ursa naposteli jokaisen namin - ihme oli, jos jäi muurahaisille evästä. ;) Kertaakaan se ei pyörinyt, ihmetellyt tai ottanut häiriötä mistään. Wau!
Nyt on sitten emännällä hinkuvinku jatkamaan jäljestystä. ;)
MARKKU JA MÖRRI (slku Peikkovuoren Ikiliikkuja).
Cesar-palkka viimeisellä esineellä.
SONJA JA HALTI (slku Lukumon Carvajal).
Halti ilmaisee esineet maahanmenolla.
SONJA JA JALO (slku Peikkovuoren Jalo Juntti).
Parivuotias Jalo on vasta uransa alkutaipaleilla, eikä jäljellä ole vielä esineitä.
Possunkorvapalkasta Jalo sai iloiset hepulit.
perjantai 6. kesäkuuta 2008
Takaaleikkauksia ja takaahyppyjä.
URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGILITYTREENIT 5.6.2008
Kuuma, aurinkoinen keli. Asteita rapiat +25 ja välillä kovat tuulenpuuskat kaatoivat aitojen siivekkeitä. Kenttä pölisee.
OHJATTU
Kuuman kelin takia maxien hyppykorkeudet vain 45-50cm. Rata oli melko helponoloinen, eikä sisältänyt ainakaan meille liian vaikeita paikkoja. Helteen takia Tuija katkaisi radan puoliksi ja treenattiin kahdessa pätkässä, jotta koirat saivat jäähdyttely- ja juomataukoa.
1. pätkä.
Eka pätkä meni kertaheitolla hyvin ja oikein. Säätöpaikat seuraavaan koitokseen olivat 3-4 esteiden välinen valssi, jossa piti muistaa pitää selkä suorana. Ekayrittämällä otin Ursan vastaan liian kyyryssä, joten koira oli aika ahtaalla, jos olisi yhtään hyppyongelmaa, voisi rimat lennellä. Toinen, päälimmäisenä mielessä pidetty, kohta oli kutosesteeltä putkeen, jossa huomio oikea-aikaiseen ja oikeaan paikkaan tehtyyn valssiin. Toinen yritys meni huomattavasti paremmin. 7-8 väliäkin piti hiippasen säätää, kun ekakerralla menin liikaa putken ulostulosuulle, toisella kertaa oma linja viitosti vasemmalle, josta Ursallakin sujuvampi ja selkeämpi linja seuraavalle esteelle. Kepeille meno onnistui kummallakin kerralla loistavasti. Tämä pätkä ei mennyt yhtään tahkoamiseksi. Hyvä, hyvä.
2. pätkä.
Toinen pätkä juoma- ja varjossaloikomistauon jälkeen alkoi kepeiltä ja loppui - loppuun. Ensimmäinen takku tapahtui 12-aidan jälkeen. Tälle suoralle mulla oli muutamakin vaihtoehto: valssi, persjättö/mäkelät väliin 10-11 väliin - kumpikin hidastaa koiraa, joka tarvitsee vauhdin okserille (vaikkei se tänään maksimikoossaan ollutkaan), kolmantena takaaleikkaus 11-12 väliin. Tätä vaihtoehtona Tuijan kanssa pohtiessa olin varma, että Ursa kääntyy lähemmälle hypylle, sillä se kääntyy todella voimakkaasti takaaleikatessa. Tarkoitus olisi kuitenkin leikatessakin ohjata suoraan eteenpäin. Ursa ei kuitenkaan edennyt, vaan kääntyi olettamiseni mukaan aikaisemmalle esteelle jyrkästi. Parhaaksi vaihtoehdoksi muodostui takaaleikkaus 12-13 välissä (vaikken juuri tykkääkään olla ulkokurvissa, siihenkin on tosin opittava). Tähän Ursa lähti hyvin ja kääntyi tiukasti. Olin erityisen tyytyväinen 12-15väliin ohjauksellisesti. Valssi ja siivekkeen ympäri peruutus onnistui aivan loistavasti, askeleet lyhenivät kuin itsekseen ja jalat viuhtoi hirmu kyytiä. Tuntui tosi nappisuoritukselta. Wau.
Putken jälkeen ilmoittelen itsestäni ihan turhaan "Tässä. / Täällä." kutsuin, tarpeetonta haltuunottoa joka välissä, ne poies ja keskittyminen ohjaamaan ja etenemään oikein.
Välille 16-20 oli taasen muutama eri ohjausvaihtoehto. Valssilla 19-aidalle ja takaaleikkaus putkella (oma vauhti loppui ja sitä myöten myös Ursan), valssilla 19-aidalle, valssilla putkeen (tätä ei lopulta toteutettu, mutta periaatteessa vikkelin jaloin tuohon olisi voinut keritäkin, vaikkei se omin ohjaustyylini olekaan) sekä takaaleikkaus 19-aidalle, takaaleikkaus putkeen, joista viimeisessä vaihtoehdossa sain parhaiten pysymään Ursassa vauhdin ja liikkeen. Onnistuessaan oli sujuvin tapa toimia tässä. Onneksi pidin pintani ja vannotin, että onnistumme tässä. Alkuun etenin liian nopeasti, eikä suoritus ollut sujuva. kun hillitsen oman vauhtini ja annan Ursan mennä edelle, niin ehdottomasti paras vaihtoehto, jossa Ursa irtoaa parhaiten putkeen, kun oma liikkeeni jatkuu parhaalla tavalla putken suuta kohti jarruttelematta. Takaaleikkauksissa vain täytyy olla ihan oikea-aikainen. Yksi kokeilematon vaihtoehto olisi tietysti ollut myös se, että olisin kiertänyt 19-aidan vasemman siivekkeen, helppo ratkaisu siihen, kun ajaudun liikaa Ursan edelle. Haluan kuitenkin keskittyä niihin puutteisiin, mitä omassa ohjauksessa on, eikä aina treenata varmoilla konsteilla. Iloinen, että onnistuttiin.
Helle oli ja harmillisesti vaikein juttu jäi ihan loppuun, mutta uupumuksesta huolimatta Ursa teki hommia loppuun asti. Hyvä juttu - osataanhan me jotakin. Erityisesti olen iloinen siistä, että Jaakon HuPiJa-koulutuksesta viime viikonloppuna oli selvää hyötyä, kun jossain määrin rupean tajuamaan sitä missä kohti pitää valssailla. Kyllä me kehitytään....
Kuuma, aurinkoinen keli. Asteita rapiat +25 ja välillä kovat tuulenpuuskat kaatoivat aitojen siivekkeitä. Kenttä pölisee.
OHJATTU
Kuuman kelin takia maxien hyppykorkeudet vain 45-50cm. Rata oli melko helponoloinen, eikä sisältänyt ainakaan meille liian vaikeita paikkoja. Helteen takia Tuija katkaisi radan puoliksi ja treenattiin kahdessa pätkässä, jotta koirat saivat jäähdyttely- ja juomataukoa.
1. pätkä.
Eka pätkä meni kertaheitolla hyvin ja oikein. Säätöpaikat seuraavaan koitokseen olivat 3-4 esteiden välinen valssi, jossa piti muistaa pitää selkä suorana. Ekayrittämällä otin Ursan vastaan liian kyyryssä, joten koira oli aika ahtaalla, jos olisi yhtään hyppyongelmaa, voisi rimat lennellä. Toinen, päälimmäisenä mielessä pidetty, kohta oli kutosesteeltä putkeen, jossa huomio oikea-aikaiseen ja oikeaan paikkaan tehtyyn valssiin. Toinen yritys meni huomattavasti paremmin. 7-8 väliäkin piti hiippasen säätää, kun ekakerralla menin liikaa putken ulostulosuulle, toisella kertaa oma linja viitosti vasemmalle, josta Ursallakin sujuvampi ja selkeämpi linja seuraavalle esteelle. Kepeille meno onnistui kummallakin kerralla loistavasti. Tämä pätkä ei mennyt yhtään tahkoamiseksi. Hyvä, hyvä.
2. pätkä.
Toinen pätkä juoma- ja varjossaloikomistauon jälkeen alkoi kepeiltä ja loppui - loppuun. Ensimmäinen takku tapahtui 12-aidan jälkeen. Tälle suoralle mulla oli muutamakin vaihtoehto: valssi, persjättö/mäkelät väliin 10-11 väliin - kumpikin hidastaa koiraa, joka tarvitsee vauhdin okserille (vaikkei se tänään maksimikoossaan ollutkaan), kolmantena takaaleikkaus 11-12 väliin. Tätä vaihtoehtona Tuijan kanssa pohtiessa olin varma, että Ursa kääntyy lähemmälle hypylle, sillä se kääntyy todella voimakkaasti takaaleikatessa. Tarkoitus olisi kuitenkin leikatessakin ohjata suoraan eteenpäin. Ursa ei kuitenkaan edennyt, vaan kääntyi olettamiseni mukaan aikaisemmalle esteelle jyrkästi. Parhaaksi vaihtoehdoksi muodostui takaaleikkaus 12-13 välissä (vaikken juuri tykkääkään olla ulkokurvissa, siihenkin on tosin opittava). Tähän Ursa lähti hyvin ja kääntyi tiukasti. Olin erityisen tyytyväinen 12-15väliin ohjauksellisesti. Valssi ja siivekkeen ympäri peruutus onnistui aivan loistavasti, askeleet lyhenivät kuin itsekseen ja jalat viuhtoi hirmu kyytiä. Tuntui tosi nappisuoritukselta. Wau.
Putken jälkeen ilmoittelen itsestäni ihan turhaan "Tässä. / Täällä." kutsuin, tarpeetonta haltuunottoa joka välissä, ne poies ja keskittyminen ohjaamaan ja etenemään oikein.
Välille 16-20 oli taasen muutama eri ohjausvaihtoehto. Valssilla 19-aidalle ja takaaleikkaus putkella (oma vauhti loppui ja sitä myöten myös Ursan), valssilla 19-aidalle, valssilla putkeen (tätä ei lopulta toteutettu, mutta periaatteessa vikkelin jaloin tuohon olisi voinut keritäkin, vaikkei se omin ohjaustyylini olekaan) sekä takaaleikkaus 19-aidalle, takaaleikkaus putkeen, joista viimeisessä vaihtoehdossa sain parhaiten pysymään Ursassa vauhdin ja liikkeen. Onnistuessaan oli sujuvin tapa toimia tässä. Onneksi pidin pintani ja vannotin, että onnistumme tässä. Alkuun etenin liian nopeasti, eikä suoritus ollut sujuva. kun hillitsen oman vauhtini ja annan Ursan mennä edelle, niin ehdottomasti paras vaihtoehto, jossa Ursa irtoaa parhaiten putkeen, kun oma liikkeeni jatkuu parhaalla tavalla putken suuta kohti jarruttelematta. Takaaleikkauksissa vain täytyy olla ihan oikea-aikainen. Yksi kokeilematon vaihtoehto olisi tietysti ollut myös se, että olisin kiertänyt 19-aidan vasemman siivekkeen, helppo ratkaisu siihen, kun ajaudun liikaa Ursan edelle. Haluan kuitenkin keskittyä niihin puutteisiin, mitä omassa ohjauksessa on, eikä aina treenata varmoilla konsteilla. Iloinen, että onnistuttiin.
Helle oli ja harmillisesti vaikein juttu jäi ihan loppuun, mutta uupumuksesta huolimatta Ursa teki hommia loppuun asti. Hyvä juttu - osataanhan me jotakin. Erityisesti olen iloinen siistä, että Jaakon HuPiJa-koulutuksesta viime viikonloppuna oli selvää hyötyä, kun jossain määrin rupean tajuamaan sitä missä kohti pitää valssailla. Kyllä me kehitytään....
keskiviikko 4. kesäkuuta 2008
Lönkyttelyä.
LUNAN JATKO2-AGILITYTREENIT 3.6.2008
Luna pääsi eilisessä aika kuumassa auringossa suorittamaan jotain, jota pystyi jo kättelyssä sanomaan melkein radaksi. :) Vähän velttoutta aiheuttava keli, eikä mammassa ollut edelliskertaista intoa, mutta silti saatiin ihan varmaa suorittamista.
OHJATTU TREENI
Radanpätkä alkoi kahdella aidalla, jonka jälkeen hypättiin yksi yhdeksänkymmenen asteen kulmassa oleva aita, joka kiertämällä jatkettiin edelleen suoralla Aalle ja okserille lopetettiin. Rata kierrettiin kumpaankin suuntaan.
Ensimmäisellä yrityksellä käännyttiin vasemmalle ja ohjasin Lunan suorituslinjalta valssilla ristiin niin, että kaarsin itse ulkokautta. Lähdettiin yhtäaikaa, kakkosaidan jälkeen vastakkaisella kädellä pieni haltuunotto, hypyn yli valssaten ja kokoajan liikkeessä pysyen. Aan kontaktin Luna otti hyvin ja hyppi kaikki esteet hienosti, vaikka selkeästikään ihan sitä viime kerran intoa ei ollutkaan. Kuumuus verotti Lunasta mehuja.
Toisella kerralla käännyttiin oikealle jälleen yhtäaikaa lähtien. Luna päätti kättelyssä irrota Aalle, josta vain palkkaa, hyvähän se on jos mamma etenee. Toisella kerralla tiukemmin kakkosesteen jälkeen haltuun, tällä kerralla kokeilin eri ohjaustekniikkaa, hyppäytin Lunan riman yli ja jatkoin vasemmalla kädellä ohjaamista niin, että käytännössä pyöräytin sen oikean siivekkeen ympäri. Saatiin kyllä tämä onnistumaan, mutta kuten epäilin, Lunalla ei parhaalla mahdollisella tavalla toiminut se, kun itse pysyin melkein paikallani, mamman vauhti hiipui valtavasti. Aa taas hyvin ja okseri yli. Nämä toitot sai riittää, vaikka viimeisen yrityksen ensimmäinen rima tipahtikin.
ITSENÄINEN TREENI
Kepit, pussi, keinu, aita (+ kaksi aitaa).
Kepeillä Luna oli taas loistava. :) Otettiin vaihteeksi täysipitkillä kepeillä ja Luna tulee sujuvalla vauhdilla namin perässä kummankin puolen. Hakee myös kannustamalla itse keppivälejä, mutta kaksitoista keppiä on tässä vaiheessa vähän liikaa. Täytyy yhdessä namivedätysten kanssa vahvistaa itsenäistäkin hakemista vaikka neljällä tai kuudella kepillä. (Lisäksi vedätin partis Haikkaa (1.lk) namilla keppien vasemmalta puolelta, kun ihmisensä sanoi, ettei koira osaa (tai itse ei osaa sujuvasti vedättää ja paineistaa koiraa). Hienosti poika teki kuitenkin minunkin kanssa hommia. Iloista huomata, että pystyy itse taipumaan ja löytämään vieraankin koiran kanssa tuon vedätysrytmin aika nopeasti.)
Pussilla otettiin varmaankin neljä toistoa. Ei paljoa muistivaikeuksia Lunalla, namikippo pussin päähän ja rinnalla juosten pussiin ja joka kerralla mamma-matonen aurasi kangasta tieltään.
Keinu otettiin myös neljään otteeseen (pari toistoa kummankin puolen). Tällä kertaa päästiin siihen pisteeseen, että otettiin sitä ihan itsenäisetsi. Namikippo maassa ja koira hihnassa ilman pehmennyksiä. Luna osasi hienosti. Vahvistin alastulokontaktille pysähtymistä ja palkkasin namikippoon kehuen ja keinua toistellen.
Yksittäisellä aidalla tehtiin kohtuu matalalta hyppykorkeudelta (ehkä 45cm) kasia. Sähäkkyyttä suorituksessa ei ollut, mutta hyvin Luna totteli ohjausta ja kiersi siivekkeitä. Lisäksi tein ilman esteitä Lunan kanssa namiavuilla syli- ja poispäinkääntöjä kumpaankin suuntaan.
Luna pääsi eilisessä aika kuumassa auringossa suorittamaan jotain, jota pystyi jo kättelyssä sanomaan melkein radaksi. :) Vähän velttoutta aiheuttava keli, eikä mammassa ollut edelliskertaista intoa, mutta silti saatiin ihan varmaa suorittamista.
OHJATTU TREENI
Radanpätkä alkoi kahdella aidalla, jonka jälkeen hypättiin yksi yhdeksänkymmenen asteen kulmassa oleva aita, joka kiertämällä jatkettiin edelleen suoralla Aalle ja okserille lopetettiin. Rata kierrettiin kumpaankin suuntaan.
Ensimmäisellä yrityksellä käännyttiin vasemmalle ja ohjasin Lunan suorituslinjalta valssilla ristiin niin, että kaarsin itse ulkokautta. Lähdettiin yhtäaikaa, kakkosaidan jälkeen vastakkaisella kädellä pieni haltuunotto, hypyn yli valssaten ja kokoajan liikkeessä pysyen. Aan kontaktin Luna otti hyvin ja hyppi kaikki esteet hienosti, vaikka selkeästikään ihan sitä viime kerran intoa ei ollutkaan. Kuumuus verotti Lunasta mehuja.
Toisella kerralla käännyttiin oikealle jälleen yhtäaikaa lähtien. Luna päätti kättelyssä irrota Aalle, josta vain palkkaa, hyvähän se on jos mamma etenee. Toisella kerralla tiukemmin kakkosesteen jälkeen haltuun, tällä kerralla kokeilin eri ohjaustekniikkaa, hyppäytin Lunan riman yli ja jatkoin vasemmalla kädellä ohjaamista niin, että käytännössä pyöräytin sen oikean siivekkeen ympäri. Saatiin kyllä tämä onnistumaan, mutta kuten epäilin, Lunalla ei parhaalla mahdollisella tavalla toiminut se, kun itse pysyin melkein paikallani, mamman vauhti hiipui valtavasti. Aa taas hyvin ja okseri yli. Nämä toitot sai riittää, vaikka viimeisen yrityksen ensimmäinen rima tipahtikin.
ITSENÄINEN TREENI
Kepit, pussi, keinu, aita (+ kaksi aitaa).
Kepeillä Luna oli taas loistava. :) Otettiin vaihteeksi täysipitkillä kepeillä ja Luna tulee sujuvalla vauhdilla namin perässä kummankin puolen. Hakee myös kannustamalla itse keppivälejä, mutta kaksitoista keppiä on tässä vaiheessa vähän liikaa. Täytyy yhdessä namivedätysten kanssa vahvistaa itsenäistäkin hakemista vaikka neljällä tai kuudella kepillä. (Lisäksi vedätin partis Haikkaa (1.lk) namilla keppien vasemmalta puolelta, kun ihmisensä sanoi, ettei koira osaa (tai itse ei osaa sujuvasti vedättää ja paineistaa koiraa). Hienosti poika teki kuitenkin minunkin kanssa hommia. Iloista huomata, että pystyy itse taipumaan ja löytämään vieraankin koiran kanssa tuon vedätysrytmin aika nopeasti.)
Pussilla otettiin varmaankin neljä toistoa. Ei paljoa muistivaikeuksia Lunalla, namikippo pussin päähän ja rinnalla juosten pussiin ja joka kerralla mamma-matonen aurasi kangasta tieltään.
Keinu otettiin myös neljään otteeseen (pari toistoa kummankin puolen). Tällä kertaa päästiin siihen pisteeseen, että otettiin sitä ihan itsenäisetsi. Namikippo maassa ja koira hihnassa ilman pehmennyksiä. Luna osasi hienosti. Vahvistin alastulokontaktille pysähtymistä ja palkkasin namikippoon kehuen ja keinua toistellen.
Yksittäisellä aidalla tehtiin kohtuu matalalta hyppykorkeudelta (ehkä 45cm) kasia. Sähäkkyyttä suorituksessa ei ollut, mutta hyvin Luna totteli ohjausta ja kiersi siivekkeitä. Lisäksi tein ilman esteitä Lunan kanssa namiavuilla syli- ja poispäinkääntöjä kumpaankin suuntaan.
tiistai 3. kesäkuuta 2008
HUPIJA - Jaakko Suoknuuti II
HUPIJA 2008
PIEKSÄMÄKI, 1.6.2008
Sunnuntaina 1.6. jatkettiin HuPiJan merkeissä Pieksämäellä. Tähän loppuu sitten tämän vuoden projekti, joka suurella todennäköisyydellä kaiketi uusitaan myös ensi vuonna. Omasta mielestäni hyvinkin hyödyllinen ja oppia antava, eteenpäin vievä rojekti. On ollut ilo olla mukana.
Myös sunnuntaille saatiin kivasti onnistuneita kohtia, vaikka jossain määrin jäikin enempi keskeneräinen olo mitä edellisenä päivänä. Aikataulu tuntui taas venähtävän ja kenties Jaakolla jo painoi juna-/bussiaikataulut päälle, joten viimeinen ryhmä sai tuntea nahoissaan pienen kiireen tunnun - "Nopealla temmolla, nopealla temmolla."
Pitkälti samoja juttuja tuli eteen mitä lauantainakin, tosin myös korostui se, että täytyy treenata erikseen lähettämisiä, esimerkiksi putken pimeään päähän irroituksia. Ajoitukseen yritin kiinnittää enemmän huomiota, vaan eipä voi olettaakaan, että kaikki muuttuisi hetkessä oikea-aikaiseksi.
PIEKSÄMÄKI, 1.6.2008
Sunnuntaina 1.6. jatkettiin HuPiJan merkeissä Pieksämäellä. Tähän loppuu sitten tämän vuoden projekti, joka suurella todennäköisyydellä kaiketi uusitaan myös ensi vuonna. Omasta mielestäni hyvinkin hyödyllinen ja oppia antava, eteenpäin vievä rojekti. On ollut ilo olla mukana.
Myös sunnuntaille saatiin kivasti onnistuneita kohtia, vaikka jossain määrin jäikin enempi keskeneräinen olo mitä edellisenä päivänä. Aikataulu tuntui taas venähtävän ja kenties Jaakolla jo painoi juna-/bussiaikataulut päälle, joten viimeinen ryhmä sai tuntea nahoissaan pienen kiireen tunnun - "Nopealla temmolla, nopealla temmolla."
Pitkälti samoja juttuja tuli eteen mitä lauantainakin, tosin myös korostui se, että täytyy treenata erikseen lähettämisiä, esimerkiksi putken pimeään päähän irroituksia. Ajoitukseen yritin kiinnittää enemmän huomiota, vaan eipä voi olettaakaan, että kaikki muuttuisi hetkessä oikea-aikaiseksi.
sunnuntai 1. kesäkuuta 2008
HUPIJA - Jaakko Suoknuuti I
HUPIJA 2008
PIEKSÄMÄKI, 31.5.2008
HuPiJattiin eilen lauantaina Jaakko Suoknuutin opastuksella aurinkoisella Pieksämäellä. Tänään pidetään hupija lisää, vaan ennen uusia koitoksia täytyy kirjata pikaisesti ylös eilisiä tunnelmia.
Ammattilaisen näkökulmasta rytmityksessämme ei ole mitään vikaa (etäisyys koiran ja ohjaajan välillä ei vaihtele), mutta ajoitukseen pitää puuttua. Kaikki ohjaukset ja käännöt aikaisemmin mitä on aikonut, enempi riskinottoa. Näihin asioihin puuttuessa vauhti tuntui kasvavan jo heti. Tietysti omat myöhäiset ohjaukseni on jo jossain määrin lihasmuistissa, jotta muuttaminen ei käy käden käänteessä, mutta sitä kohti.
Toinen asia johon kiinnittää huomiota on palkkaus. Koiralle palkkaa välittömästi, vaikka se tekisi väärin. Ensimmäinen päässä oleva asia täytyy olla "palkka, palkka, palkka". Iloisia kehuja HETI. Motivaatio ja into säilyy, sekä se, että koira jaksaa yrittää. Kaikki virheet johtuvat kuitenkin jostain - yleensä ohjaajasta, koira tulkitsee omalla tavallaan, yrittäen kuitenkin tehdä oikein. Kehuja ja palkkaa kuitenkin vain aiheesta, tekemisestä, ei muuten vain.
Ajoitus ja palkkaus kuntoon. Vauhtilähtöjä ja riskinottoa, reippaita kehuja. Ei pitkiä hallussapitoja, vaan välittömiä irrottamisia.
Tykkäsin kovasti eilisestä treenisessiosta. Jaakko antoi sopivasti hyvää ja positiivista palautetta, mutta puuttui myös epäkohtiin. Ursa on teknisesti taitava koira, jonka asian kuulemisesta tulen aina yhtä iloiseksi. Tulee hyvälle mielelle, kun tiedän, että Ursassa on potentiaalia vauhdikkaisiinkin suorituksiin, kunhan saan oman ohjaukseni oikeille raiteille.
Rata oli pitkä ja sisälsi vaikeita hallussaolopaikkoja sekä toisaalta vaati myös irtoamistakin, olen iloinen siitä, että Ursa teki hyvin töitä, eteni ja irtosi. Se kieltämättä osaa paljon.
PIEKSÄMÄKI, 31.5.2008
HuPiJattiin eilen lauantaina Jaakko Suoknuutin opastuksella aurinkoisella Pieksämäellä. Tänään pidetään hupija lisää, vaan ennen uusia koitoksia täytyy kirjata pikaisesti ylös eilisiä tunnelmia.
Ammattilaisen näkökulmasta rytmityksessämme ei ole mitään vikaa (etäisyys koiran ja ohjaajan välillä ei vaihtele), mutta ajoitukseen pitää puuttua. Kaikki ohjaukset ja käännöt aikaisemmin mitä on aikonut, enempi riskinottoa. Näihin asioihin puuttuessa vauhti tuntui kasvavan jo heti. Tietysti omat myöhäiset ohjaukseni on jo jossain määrin lihasmuistissa, jotta muuttaminen ei käy käden käänteessä, mutta sitä kohti.
Toinen asia johon kiinnittää huomiota on palkkaus. Koiralle palkkaa välittömästi, vaikka se tekisi väärin. Ensimmäinen päässä oleva asia täytyy olla "palkka, palkka, palkka". Iloisia kehuja HETI. Motivaatio ja into säilyy, sekä se, että koira jaksaa yrittää. Kaikki virheet johtuvat kuitenkin jostain - yleensä ohjaajasta, koira tulkitsee omalla tavallaan, yrittäen kuitenkin tehdä oikein. Kehuja ja palkkaa kuitenkin vain aiheesta, tekemisestä, ei muuten vain.
Ajoitus ja palkkaus kuntoon. Vauhtilähtöjä ja riskinottoa, reippaita kehuja. Ei pitkiä hallussapitoja, vaan välittömiä irrottamisia.
Tykkäsin kovasti eilisestä treenisessiosta. Jaakko antoi sopivasti hyvää ja positiivista palautetta, mutta puuttui myös epäkohtiin. Ursa on teknisesti taitava koira, jonka asian kuulemisesta tulen aina yhtä iloiseksi. Tulee hyvälle mielelle, kun tiedän, että Ursassa on potentiaalia vauhdikkaisiinkin suorituksiin, kunhan saan oman ohjaukseni oikeille raiteille.
Rata oli pitkä ja sisälsi vaikeita hallussaolopaikkoja sekä toisaalta vaati myös irtoamistakin, olen iloinen siitä, että Ursa teki hyvin töitä, eteni ja irtosi. Se kieltämättä osaa paljon.
Lähtötilanne oli se, että olin toisen ja kolmannen esteen välissä, rintamasuunta koiraan ja katsekontakti kakkosriman yli, kutsu, kolmoselle, pieni positiivinen "Ursa" (ei mitään tässä-, täällä-, tänne-juttuja) ja samantien kun koira vilkaisee, niin hallusta irti. Putken väärä pää oli jo sillä ohitettu. (Toki ensimmäiset suoritukset, ennen Jaakon peliin puuttumista olivat kaikkea muuta kuin edellämainitun sujuvia.)
Vitoselle mennessä ekakerralla paineli puomille, vaan siitäkin Ursaa piti iloisesti palkata, jotta into omaan yrittämiseen säilyy. Toisilla kerroilla ei ongelmia vitosputkella. Kutoselle Ursa irtosi ihailtavan hyvin, toki saatoin sitä jonkun verran, mutta jokatapauksessa Ursa hahmotti putken hyvin (monet koirat kiersivät puomin alitse kahden putken välistä ohjaajan suuntaan).
Renkaalle takaaleikkaus, kepit ohjasin oikealta puolelta, jonka jälkeen kahdella poispäinkäännöksellä ysin yli. (Jos tietäisin Ursan irtoavan kutoselle itsenäisemmin, olisin kerinnyt tekemään persjätöt/mäkelät putken ja renkaan välissä, josta valssilla kepeille, jolloin olisin ohjannut kepit vasemmalta ja onnistunut keppien päässä tekemään valssin ysille. Toinen vaihtoehto jota mietin oli se, että olisin takaaleikannut kaksi kertaa, sekä renkaalle, että kepeille, mutta halusin riskillä kokeilla näitä poispäinkäännöksiä...) Poispäinkäännökset olivat vähän takkuavia, mutta Ursa kuitenkin kääntyi oikeaan suuntaan ja hyppäsi aidan oikein, se lienee pääasia. Tähän ei Jaakon kanssa puututtu, vaan sen verran hauska kuvio on kyseessä, että täytyy itsekseen järjestää samanmoinen tilanne joskus - vaikka kuuden kepin kanssa, ettei toistojen pituus puuduta Ursaa.
Aan alastulokontaktille Ursa ei ekakerralla pysähtynyt, vaan Jaakko kertoi oikein hyvän (ja yksinkertaisen...) vinkin, oma pysähtymispaikkani (Aan etureunan viivalla) on ihan väärä - toiseksi pahin (pahin olisi n. puoli metriä Aan etureunan takana). Jos seisahtuu vajaan metrin verran Aan eteen, niin koira istahtaa oikein ja suoraan - juu-u. Hyvin seuraavilla kerroilla menikin.
Pituus vaati pitkän loikan eteenpäin, jonka jälkeen okseri samoin, sinänsä vaikea paikka. Tässä puututtiin omaan ajoitukseeni radikaalisti. Valssi okserin jälkeen oli ihan liian myöhään (koira ei tiedä ennen laskeutumistaan minne ollaan seuraavaksi menossa). Samoin käännös 13-aidalta puomille oli myöhässä. Nämä kun saatiin toistumaan vähän aikaisemmin, niin vauhti, ilo ja varmuus kasvoivat selvästi.
Samoin ajoitus oli myöhässä välistävedossa 15. ja 16. aitojen välissä, vaikka toki Ursa jokakerralla oikein ratoja tekikin, niin ihan niin sujuvaa se ei ollut mitä se voisi olla. Näillä pätkillä ajoituksen merkitys tuntui korostuvan kohta kohdalta. Melkein kaiken saisin aloittaa aikaisemmin mitä on tapana. Takaaleikkaus 17. takana oli oikein hyvä ja oikea, mutta senkin voisin tehdä aikaisemmin, jotenkin tapani on varmistella Ursaa liikaa ja viedä sitä pidemmälle mitä oikeasti olisi tarvis. 17. rima tippui pari kertaa, varmaan siitä syystä, että ahdistin ohjauksellani, olin myöhässä tms. (Muuten rimoja ei radalla tippunut, eikä tipu kyllä yleensäkään.)
18-21 suoralla Ursa kiihtyi hienosti. Renkaalta hetken koiraa vasemmalla puolella ohjaten, josta vasemman kautta putkeen, sama juttu 24. aidalla. Ei tarvitse varmaan erikseen sanoa, että jälleen olisi ajoitukset voineet olla vähän aikaisemmin.
Erityisen tyytyväinen olen 26-29 pätkästä. :) Okserilla pitkä hyppy. Itse kiireellä 28. aidan vasemmanpuoleisen siivekken tykö, oikealla kädellä koira vastaan, jolla sylikääntö ja irroitus putkeen. Rintamasuunta kokoajan kohti putkea. Toki ensin härväsin jotain myös vasemmalla kädellä, mutta Ursa kuitenkin kääntyi jokaisella kolmella toistolla ihan oikeaan suuntaan ja irtosi suoraan putkeen. Tällaiset vaikeammat ja erilaisemmat paikat saavat onnistuessaan kyllä endorfiineja irti.
30. putkeen en Ursaa ensimmäisellä kerralla saanut, vaan se valitsi mielummin puomin, josta kuitenkin palkkaa. Putkeen ei kovin sujuvasti menty, vaan pikkuärrät Ursalle sanoin, jotta sain sen suorittamaan oikein. Samoin 31. putkeen vienti oli pikkuisen kökkö, omalla liikkeelläni oikeaan päähän (turha lähteä valsseille, kun en niihin suvereenisti taivu ja jos paikka hoituu muutenkin). Puomille Ursa valitsi (tottakai) hyvin, palkka vain olisi sen päätteeksi voinut tulla iloisemmin. Kun Ursan etutassut osui maahan olisi pitänyt kemuta kunnolla, eikä jäädä hiljaisena kaivelemaan nameja. Kaikesta oppii.
Hiippasen jäi kaivelemaan se, ettei sposteissa ennen koulutusta oltu sanottu mitään siitä, että 3. ja 4. ryhmät tutustuvat rataan yhtäaikaa (oltiin Ursan kanssa 4. ryhmässä), joten tultiin paikalle silloin, kun rataantutustuminen oli jo käynnissä. Itseasiassa siinä vaiheessa, kun porukka oli jo juossut rataan itsenäisesti tutustuen ja olivat vain Jaakon kanssa käymässä läpi ohjauksia eri kohdissa. Puutteita ja vahvuuksia. Siihen siis kerkesin mukaan - onneksi. Kuitenkaan en ollut kertaakaan juossut rataa läpi fyysisesti, kunnes päästiin Ursan kanssa suorittamaan. Toki olin nähnyt meitä ennen suorittavia koirakoita ja käynyt mielikuvaharjoitellen rataa läpi, vaan kyllä sen radalla tiesi, ettei siellä aikaisemmin ollut juossut. Periaatteessa siihen nähden meni kyllä todella hyvin, vain yksi varsinainen eksymisen kohta taisi radalla olla, 17-19 mutka, jossa hämmästyin siitä, miten kaukana vasemmalla 19. aita oli.
Tyytyväinen olin päivän antiin ja siihen, että oma motivaatiokin nousi taas. Osaisinpa pitää mielessä sen, että osataan paljon. Yhteen tai kahteen asiaan tällä hetkellä vain kompuroidaan, ajoitus ja palkkaus. Ne ovat vaikeita juttuja, mutta jahka ne saadaan kondikseen agilitaamisesta tulee jälleen kerran askeleen hauskempaa, iloisempaa ja vauhdikkaampaa kummankin mielestä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
