Virran Raunon koulutuksessa.

URSA - AGILITYKURSSI PIEKSÄMÄELLÄ 28.2.2010
kouluttaja: Rauno Virta

Oltiin eilen Pieksämäellä Hau-Hau-hallissa treenaamassa. Taasen tultiin tyytyväisyyttä puhkuen takaisin, Virran Rauno onnistui koutsaamaan taas huippufiilistä. Tykkäsin jälleen kovasti kovasti.

Viime kerran treeneistä Längelmäen Kana-Areenalla kirjoitin näin (kennel Omituinen blogi): "Agilitysyksyn 2009 kuitenkin pelasti ehdottomasti Virran Raunon agilitykurssi Längelmäellä marraskuun lopussa. Raunolta tuli hienoja kommentteja, se potki rauhallisella, kannustavalla ja asiallisella, koirakon huomioon ottavalla tavalla parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Ursa painalsi häntä putkella ja kimeä haukku raikaen pitkin hallia, vauhtia oli aivan eri lailla mitä olen tottunut - pisti vipinää omiinkin kinttuihin. Tähän päästiin niinkin yksinkertaisella neuvolla, kuin että annan Ursalle vastuuta. Ursa osaa valtavasti asioita, se on taitava ja lukee hyvin ohjauksia, ihan turhaan jään varmistelemaan, ikäänkuin seuraamaan päältä, että Ursa tekee pyydetyn. Käsky ja näyttö koiralle ja sen jälkeen itse irti tilanteesta edeten näyttämään jo uusia tilanteita radalla. Längelmäellä meno ei ollut ollenkaan totuttua, sitä että edetään Ursan kanssa samaan tahtiin ja kerkeän jokaiseen tilanteeseen varmasti, lopputuloksena varma tasainen, nätti suoritus. Liitämisessä oli liidon makua, meillä molemmilla oli Kivaa! ;)"

Eilinen rata oli varsin kiva, siinä oli haastavia paikkoja, mutta pääosin ei mennyt liian tekniseksi säheröpyörittämiseksi. Treenien rakenne oli se, että tutustuttiin rataan, jonka jälkeen jokainen suoritti radan ikäänkuin kisanomaisesti kertaalleen läpi. Lyhyt keskustelu Raunon kanssa koirakkokohtaisista ongelmakohdista ja seuraava ryhmäläinen radalle. Kun koko neljän poppoo (Ursa, lyhcol Vekku, parson Kipa ja auskel Kettu) oli käynyt kertaalleen radalla, niin käytiin porukalla läpi rata kohta kohdalta, juteltiin ohjausmahdollisuuksista, ongelmakohdista jne. jonka jälkeen kaikilla oli aikaa tutustua vielä vähän rataan ja uusin eväin radalle. Tuntuu varsin toimivalta tavalta, ainakin ero ensimmäisen ja viimeisen suorituksen välillä on huomattava..... ;)


Rauno kouluttajana (ja ohjaajana) pitää punaisena lankana ennakoivaa ohjausta. Koiran pitää tietää estettä paria ennen minne rata seuraavaksi etenee.

Aloitetaanpa radan purku ihan alusta. Ensinnäkin kannattaa jättää koira (maxi) ainakin noin seitsemän metrin päähän ensimmäisestä hypystä, silloin koira kerkeää pääsemään optimivauhtiin ennen kuin kisaradalla kello pyörähtää käyntiin, tälläkin saa jo jonkun kymmenyksen kurottua aikaa. Rata lähti niin, että koira oli just ja just mahdollista jättää sellaiseen kohtaan, että se näki kaikki kolme hyppyä suoralla. Ohjaajan kroppa näyttää jo lähdössä kolmannelle (3A) hypylle, voimakas irroitus (koiran puoleinen jalka ja käsi) kolmoselle, katse ja kädet handlaa koiraa tiukasti siivekkeen takaa kohti 3B-hyppyä, jalat kulkee jo muurin suuntaan (jalkojen liike kertoo koiralle jo ennen 3A hyppyä, että muurille ollaan menossa). Valssi ja käden liikkeellä koira muurin yli, suora linja itsellä vitoshypyn vasemman puoleista siivekettä hohti, hallittu valssi ja koira tipahtaa ihan siivekkeen lähelle ja siitä suora linja kepeille. Helposti sitä valuu liian syvälle valssailemaan, jolloin linja kepeile menee hankalammaksi ja ainakin Ursa pyrki kakkosväliin ekoilla kerroilla.

Itsellä muistamisen paikka nuissa valsseissa - edelleen. :) Toki ollaan tultu kauas väärin ajoitetuista kökkövalsseista ja siitä, kun olen viimeksi sanonut, etten osaa valssata, mutta seuraava juttu meinaa väkisin unohtua, vaikka sen tietääkin. Valssi suuntautuu aina seuraavaa estettä kohti. Helppo sanoa ja ajatella, mutta toteutuksessa on hiomista. Toki sen valssin saan tehtyä ihan nappikohtaan, jos joku sanoo, vaan pitäisi päästä siihen, että itsekin ymmärtäisi sen tehdä oikein, säästyy metrejä - niin ja sitä kallisarvoista aikaa. ;) Ei pidä valua valsseineen liian syvälle tilanteisiin vaan tehdä tiukkaa työtä (vaikka pahaa tekisi...).

Keppien jälkeen pysyteltävä pois koiran linjalta, ihan läheltä hyppyä koira putkeen ja malttia malttia malttia, itsellä oli suunnattomia vaikeuksia vain olla ja odottaa ihan aidosti paikallaan valmiusasemissa, kun Ursa suoritti putkea. Väkisin meinasi jalat ottaa siirtymää seuraavaa hyppyä kohti. Piti oikein keskittyä, suorastaan pakottaa itsensä pysymään paikallaan ja kuroittamaan hypyn yli koira haltuun, ihan läheltä oikeanpuoleista siivekettä (koiran suorituslinjasta katsottuna, kun nenä puikahtaa ulos putkesta). Nätillä kaarteella ja voimakkaalla heitolla koira hypylle ja ripeästi kohti putken toista päätä. Tämä oli meille se radan selkeästi vaikein kohta, mutta saatiin onnistumaan se kyllä Raunon vinkein todella hienosti ja tottakai tuli hieno fiilis. :D Ursa toimii kyllä mielettömän hienosti ja vikkelästi jos itse ohjaan sitä rohkeasti ja ylimääräisiä varmistelematta. Oi kun aina olisi treeneissä joku joka osaisi sanoa oikeat asiat ja potkia positiivisesti rohkeaan ohjaukseen - kaipa sitä alitajuisesti sitten pelkää epäonnistumisia niin, että peliin tulee varmistelua ja yliyrittämistä. Pöh, pöllö pääkoppa!

Ei Ursa millään kerralla puomille painaltanut, mutta itsellä oli vaikeuksia löytää linjaa niin, että puomin nousu ei ole minun tielläni. Liian pitkä vienti putkeen vaatii puomin pään kiertoa ja vastaavasti myöhästymistä seuraavassa tilanteessa. Kun Raunon vinkein sain ohjaukseen rohkeuden, niin Ursahan irtosi mielettömän kauniisti ja mulla jäi jopa ylimääräistä aikaa putken jälkeen. Kyllä siinä kiekaisten tuuletteli hyvää mieltä! :D

13-hypylle rauhoitus, Ursa vastakkaisella kädellä siivekkeen ympäri tiukalla kaarteella ja edelleen rauhoitus puomin nousukontaktille. Vaikka viimeinen kerta oli meille se sujuvin, nopein, kuumin jne. niin Ursa pysähtyi hienosti nousulle ja jatkoi luvalla. Toki voin itseänikin taputtaa selkään, kun sain pidettyä pääni kasassa ja oltua rauhassa, kiirehtimättä tilanteessa. Alastulokontaktin jälkeen valssi (ekakerralla tein takaaleikkauksen puomin ja hypyn väliin, joka toimi myös, joskin oli ehkä hitaampi), lupa hypylle, koiraa vähän haltuun vastakkaisella ja yhdessä suorittaen Aalle. Tähän kohtaan Rauno vinkkasi yhden ohjaustavan, jota täytynee joku kerta kokeilla. Pysytään puomin oikealla puolella, vipataan koira vasemmalla kädellä yli (käsi näyttää jopa oikean siivekkeen oikealle puolelle, hypyn ohi) ja poispäin kääntäen Aalle, ohjaaja ei mene hyppyjen väliin ollenkaan, vaan liikkuu ripeästi kohti Aata, layeröiden väliin jäävän hypyn. Täytyy testata joku kerta, Ursalle kyllä sopii pääosin hyvin nämä yhdessä tehdyt ohjauskuviotkin, joten päädyttiin tuohon valssiratkaisuun radalla.

Lopussa ei mitään ihmeellistä, valssi Aan alastulolla ohjaus hypyn taakse ja renkaalle.

Tosi hyvät treenit kaiken kaikkiaan, Ursa oli todella Upea! Sovelsin Ellun pitämän viettiagin pohjalta ja herättelin Ursan ennen lähtöä kokonaisella nakilla, härnäten saalistusta, joka sitten lensi radan päätteeksi palkaksi. Tämä oli varmasti varsin hyvä ratkaisu, Ursa oli inostuneen iloinen ja täpäkkänä tilanteissa. Väliajoilla, kun juteltiin kuvioista Raunon kanssa, laitoin Ursan paikkamakuuseen ja hämmästyttävän skarppina Ursa makasi, pää korkealla sfinksinä, eikä yhtään nuuskutellut ympäriinsä. Kaikkiaan Ursalla oli ihanteellinen vire päällä tehdä töitä, tuollainen mieliolo pitäisi saada viritettyä kaikkiin treeneihin (ja kisoihinkin).

KIITOS!