Hippa tokoilee.

Kirjoittelin Omituisella puolella Hipan ekasta tokokerrasta 24.1. Pätevät tokolupaus siskokset.. Viikko sitten sunnuntaina, 7.2., oli tyypin toinen kerta tokoa niinikään K-S Lappalaiskoirien tokotreeneissä. Tällä kertaa meitä vedätti Sonja ja saatiin speciaaliopetusta jälleen kerran kera siskosten, Hipan ja Noidan, muita pentuja ei ollut paikalla.

Lähdettiin liikenteeseen kentällisellä leluja. Jippii, lelumaa!!! :D Maassa oli tasaisen epätasaisesti ripoteltu esineitä, palloja, patukoita, solmunaruja, hanskoja jne. Koiran kanssa piti pujotella ja kieputella rataa ees taas ilman, että koira sai koskea esineisiin, pyrittiin hakemaan koiran suunnalta kontaktia ja palkkaamaan siitä. Hyvin Hippa piti kontaktia yllä, pariin otteeseen pyrki nuuhkailemaan leluja, mutta kun pysähdyin eikä se päässyt toteuttamaan mielitekojaan, niin aika nopeasti tyyppi tyytyi yhdessä kuljeskeluun ja nakin tipahteluun taskusta. Toisella kierroksella ohjaajan piti ottaa kiintopisteeksi jokin lelu, jonka tykönä pyydettiin koira istumaan, kehuttiin ja vapautettiin lelulle, tätä lelua sitten kannustettiin kantamaan. Hippa ei heti tajunnut jutun jujua, oli vähän öö-kirjaimena, kun just äsken oltiin estetty sitä pääsemästä lelujen tykö ja nyt sen olisi pitänyt sitten kiinnostua niistä. Eipä mitään, ei se niin vakavaa. :) Voisi pitää monessa tapauksessa mielessä ettei vaadi liikaa, pikku-pikku palasista palkita ja edetä siitä vähitellen. Nytkin oletin Hipan kantavan lelua kauemmin, enkä palkannut lyhyemmästä kantamisesta - no kantaa se silti, joten toivoa on esim. noudon suhteen.

Seuraamisessa täytyy keskittyä tosissaan omaan asentoon. Kumarrun kuulemma helposti koiran suuntaan kääntäen rintaa (agilitytermein laseria :) ) koiraa kohti, jolloin koiran seuraamisasento kääntyy vinoon. Pitäisihän minun jo agilitynkin treenaamisen tiimoilta tietää rintamasuunnan merkitys! ;) Selkä suorana eteenpäin ja nakkia vasemmalla kädellä koiran suuhun - on se helppoa (kun elikkäs jos sen osaa)...

Hippa pääsi myös elämänsä ensimmäistä kertaa hyppimään tokoesteen yli. Eihän se luonnostaan suju, tietenkään. Ensin mentiin yhdessä yli ja sen jälkeen kouluttajan (Niina oli myös paikalla, miellä oli siis kahdelle pentukoiralle yhteensä kaksi vetäjää, luksusta) luo kutsuna. Hippa paineli innoissaan yli kaikki toistot (ehkä viisi toistoa?), loppukerroilla pyysin sitä istumaan ja käskyllä "yli." se sai mennä hakemaan nakkia. Josko se silta näiden asioiden ja käskyjen välille pikkuhiljaa muodostuisi.

Olivat järjestäneet meille myös rapisevan alustan. Maassa oli painojen alla jätesäkki, josta käveltiin ensin koiran kanssa ihan vain yhdessä yli. Sitten pyydettiin koira istumaan alustalla, palkattiin ja vapautettiin, lähdettiin alustalta. Maahanmenoa ollaan vähän treenattu tässä koulutuskertojen välissä ja nyt otettiin sitä myös pariin kertaan rapisevalla alustalla, hyvin Hippa lähti tekemään, vaikka tietysti (immeisensä treenauslaiskuudesta johtuen) joudun avustamaan sitä vielä paljon. Pari viimeistä kertaa otettiin luoksetuloina jätesäkin yli. Hippa ei ollut millänsäkään jätesäkistä, siihen se luiskahteli (jätesäkki siis myös liikkui askeleiden alla, lumisella parkkiksella) jokaisella kerralla ihan tyynenä, ei näkynyt ihmetystä pienen reippaan koiran päässä. Kiva juttu. :) Sonja kehuikin siskoksia ja sanoi miten metka on nähdä kaksijakoisuus koirissa, toiset ovat ihan kauhuissaan rapinasta tassujen alla ja toiset eivät ole moksiskaan.

Muutama luoksetulo vielä loppuun, lelumeren ollessa häiriönä, luoksetulo siis leluilla ripotellun kentän läpi. Pikkutyyppi paineli iloisesti tykö ja viimeisen kerran jälkeen sai ottaa palkaksi kentältä jonkin lelun. tietysti luvan kanssa. :) Loppuaika menikin sitten leikkiessä ja leluja repiessä ja toinen toistensa leluista kiinnostumalla: "Systerillä on ihan saletisti parempi aarre! Ihan takuulla!!"

Kivaa oli jälleen. :) Mitä Noitaa pidin sivusilmällä, niin samankaltaista menoa oli taas siskoksilla. Noita innostui leluista ja erityisesti pehmeästä nahkapatukasta ja hienosti kantoi sitä, ylpeydellä. Paljoaa ei ei keritty jäädä siskosten kesken painimaan, kun mulla oli kiire viedä Hippa kotia, vetää napaan jotain syömistä ja mennä palaveeraamaan agilityn tiimoilla KILPA-ryhmän toiminnasta ja siitä mitä haluamme, millaista treeniä, kuinka usein, kuinka suurin panoksin jne.