Viettiagilityaatoksia.

URSA - KILPA-RYHMÄN VIETTIAGILITY 14.2.2010
kouluttaja: Elina Will

Ensimmäiset KILPA-ryhmän (tavoitteellisesti tähtäimessä tämän vuoden 2010 ja ensi vuoden 2011 Agilityn SM-kisat sekä maajoukkuekarsinnat) treenit. Päästiin "vietti-agilityn" saloihin, kun Willin Ellu veti meille treenejä. Tietysti viettien maailma on niin moninainen, että jäljille pyrittiin vain pintaraapaisulla, mutta kiinnostavaa oli silti kaikkinensa. Mulla on Julialta lainassa Mujusen Salmen kirjoittama Saalisvietti koiraharrastuksessa-kirja, tietysti pitää lukea sitä nyt iltaluksemiseksi. ;)

Lyhyen, pienen teoriaosuuden jälkeen siirryttiin samantien toteuttamaan. Ihan ensimmäiseksi, meidän leikissä ja mun tavassa sytyttää Ursa lelulla on vika, ensiksi se, että annan Ursan purra kiinni, toiseksi leikki kestää ihan liian pitkään - kylläännyttää koiraa turhaan, varsinkin kun kyse on kuitenkin ei niin vietikkäästä koirasta (verraten esimerkiksi bortsuihin, belggareihin, kelpieihin jne.). Leikin pitää olla sähäkkää, lelu pakenee koiraa, eikä koira saa keritä käydä kiinni. Kun vietti nousee, samantien räjähtävä lähtö esteille ja koira puree kiinni leluun vasta palkkausvaiheessa. Tässä tapauksessa hyppy-hyppy-hyppy-putki-hyppy-suoran jälkeen, tässäkin lelu pakenee kokoajan, koira saa juosta leluun kiinni tai vastaavasti se heitetään koiran menosuuntaan. Tässä palkkausvaiheessakin koiran voi antaa tehdä pari kolme saalishyppyä lelua kohti saavuttamatta sitä. Käännöksissä voi palkata leluun tai vain käyttää sitä esillä ilman purua.

Toinen juttu, mikä meitä varten pitää pistää korvan taakse. Ursan vietti ja vire laskee, kun se "hengailee" treenihallissa tai -kentällä, sen pitäisi odotella vuoroaan täysin poissa, autossa tai ainakin häkissä viltillä peitettynä. Se ei saisi "syödä nälkäänsä" elikkäs katsella, kun muut suorittaa, saada agilityärsykkeitä ja kyllääntyä niistä, vaan se pitäisi ottaa suoraan tekemään, vietin nosto ja radalle. Samoin suorituksen jälkeen samantien pois, jotta se yhdistää tekemisen meiningin tunnetilakseen treeneissä. Aikaisemmin jo olen huomannut, että mm. juttelut kouluttajan kanssa treenien lomassa ovat myrkkyä Ursan vauhdille ja innokkuudelle. Pitää tästedes laittaa se suorittamaan jotain tiettyä tehtävää siksi aikaa, kun jutellaan kouluttajan kanssa, paikkamakuuseen esimerkiksi, treenikaverin kävelytettäväksi tms. Joku selkeä toimintamalli pitänee ottaa käyttöön.

Nämä ne päälimmäiset tämän päivän viettiagilitystä. Seuraavan kerran samalla aiheella 24.2. Koska KILPA-ryhmäläisiä on tällä hetkellä yhteensä melkein parikymmentä ei tietenkään kaikille voi sopia samat teeniajat, joten tänään paikalla oli vain osa porukasta. Ensi kerta on pääosin niitä varten jotka ei tänään päässeet treeneihin, mutta kertaamaankin saa mennä, joten voi olla, että ilmaannutaan silloinkin vietteilemään.

Leikistä vielä, jota täytyy "treenata" kotona ja lenkillä nyt, kun vähän tietää miten sen "oikeasti", koiraa paineistamatta, pitäisi tapahtua. Koiraa voi haastaa, kun se tuo lelua tykö revittäväksi, sitä voi töniä kauemmas, jolloin tuloksena on yleensä entistä voimakkaampi lelun tyrkyttäminen koiran suunnalta. Koiraa voi haastaa hyppäämään ihmistä kohti, saalistamaan lelua korkeammalta jne. Tällainenkin saalisleikki rupeaa etenemään hurjemmaksi ajan kanssa. Leikki parantaa itsetuntoa ja toisaalta koira ei paineistu niin helposti esim. kontakteilla tms. kun ohjaaja kumartuu kohti, kun koira on oppinut "ottamaan mittaa ohjaajasta" jo leikissä.