Onnistunut treeni kera murheenkryynin.

3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 30.10.08

Ursankin osalta alkoi talvikauden treenaaminen. Meidän paikka on torstaissa klo 17.30-19.00 ja kouluttajana Virtasen Tanja. Reilu vuosi sitten elo-syyskuussa -07 oltiin Tanjan vetämällä, noin kuukauden kestävällä Kilpailemaan-kurssilla (toisena vetäjänä Turusen Heidi) ja koin silloin, että saatiin siitä paljon irti. Myöhemmin samana vuonna, marraskuussa -07, oltiin Tanjan ja Partisen Päivikin (joka siis on nyt talvikaudella Lunan kouluttaja) viikonloppukurssilla ja sieltäkin tarttui paljon paljon uutta mukaan. Lisäksi Tanja on hyvin mm. kisojen yhteydessä antanut toimivaa vinkkiä ja potkinut asioissa eteenpäin. Kaikilta osin on siis odotukset korkealla, uskon, että kykenen tällä kaudella viemään meidän - Ursan ja minun - yhteistä agilityä taas askeleella eteenpäin. :)

Vasemmalla itsenäinen treeni. Oikealla ohjattu treeni, piirustukseen on neliöity henkilökohtaiset ongelmakohdat. Punaisella on merkattu se, miten radan opettelimme ja miten sen pääasiallisesti suoritimme (sinisellä merkattu se, miten rata olisi pitänyt suorittaa).

OHJATTU (piirros ylinnä)

Tämän päivän treenit olivat oikein onnistuneet. :) Tekevät Hokkasen Jarin kanssa yhteistyötä siten, että vuoroviikoin suunnittelevat treenit, joita sitten peräkkäiset 3.lk ryhmät voivat treenata. Tällä viikolla oli Jarin vuoro suunnitella treeni, joka oli pätkä tämän vuoden MM-kisojen mini-luokan yksilöhyppyradalta. Viherlandian kasvihuoneen "Kukkiksen" rajallisesta tilasta johtuen hieman sovellettuna pätkä 2-esteeltä 15-esteelle.

Pääosin meni oikein kivasti. Systeemiksi sovittiin se, että ekasessiolla jokainen menee radan kutakuinkin kertaalleen ja toisella rupeamalla fiksaillaan. Ekasessiolla sain onnistumaan ok esteelle 12 saakka, mutta siitä ohjasin Ursan 9-putkesta sisälle (kahteen kertaan, kävi siis pari kierrosta ysiputkessa..). Taustalla oli puolittain väärinkäsitys, sillä luulin alunperin ja rataantutustuessa treenasin niin, että 12-aidan jälkeen mennään 13-putken vasemmasta suusta sisälle - tokihan valssilla Ursa oli helppo saada oikeaan ratapiirustuksen mukaiseen päähän (tätäkin kokeiltiin ja kerralla oikein). Otettiin kuitenkin minun tutustumiseni mukaisesti rataa - joustavuudesta kiitokset Tanjalle. Käytiin siis läpi, miten saisin Ursan putkeen vasemmasta päästä - mikä on se vaikeampi pää. Hienosti onnistui siinä vaiheessa, kun tajusin ottaa Ursaa haltuun ENNEN 12-estettä ja pikkasen enemmän hakea ja vekata Ursaa 11 hypyltä kahdelletoista ja kohti kolmeatoista. Tanjan opeilla ja Peten viime viikonlopun napaohjauksen mielessä pitäen sain Ursan kivasti oikeasta putken suusta sisälle.

Alun ohjauskuviot onnistui "ihan kivasti", eli lähinnä niin, että sain Ursan menemään rataa oikein. Totuus kuitenkin on etten (vieläkään) osaa valssata, periaatteen tiedän, mutta ajoitus ei vain millään ota loksahtaakseen paikalleen.

Tokarupeamalla sitten säädettiin alkupuoliskon valsseja vähän nätimmiksi. 1-3 välin otin pakkovalssilla kakkoselle. Alkuperäinen "pystyvalssini" (Tanjan aivan tuore termi siitä, kun valssi pyörähtää paikallaan), säädettiin enempi esteen suuntaisesti (tämä tärkeä muistaa ja iskostaa enempi ytimiin: pakkovalssi tehdään esteen suuntaisesti). Tähän ei montaa toistoa tarvittu. Kunhan sain vähän etumatkaa Ursasta niin, että lähdettiin lentäen, niin aika nopeasti olin tarpeeksi ajoissa valssailemassa. Vähän ohjaus oli kyllä täpärällä, niin esteitä hipoen itse liikuin, vaan pääajatus jäi aivoon - uskoisin.

Enempi säätöä tapahtui sitten 6-7 välissä. Olin päättänyt tehdä sen niin, että otan Ursan välistävetämällä ja valssaan seiskan jälkeen ohjaten Ursan pujotteluun. Tämän kohdan saan kyllä onnistumaan näilläkin taidoilla, Ursa kestää minun myöhästelyni ja sen, että olen toisinaan sähläämässä jotain sen tiellä, kaunista ja sujuvaa, saati aikaa säästävää se ei kuitenkaan ole. Omat valssini ovat väkisin myöhässä. Koska välistävetokin tapahtuu jo vähän myöhässä, niin myöhässäolo kertautuu vielä enempi valssille. Ei vain mene jakeluun mikä on se oikea aika ja missä pitää olla silloin, kuin koira ponnistaa jne. Tiedän ja ymmärrän kyllä teorian, mutta käytäntö on ihan eri juttu. (Koira etuperin hypyn yli, josta välistäveto hakemalla, mutta samalla liikkuen, kun koiran nenä ylittänyt siivekkeiden välisen linjan meno jatkuu etuperin ripeästi liikkuen niin, että ennen kuin koira ponnistaa itse on jo esteen toisella puolella valssin loppuasennossa valmiina syöttämään kepeille. - Oma selkeä moka välissävedoissa on se, että en juurikaan liiku (jos liikut, liiku aina esteen suuntaisesti), jolloin myöhästyn entisestään.)

Kunhan tätä oltiin hetki taottu, kokeiltiin vielä toisella ohjaustavalla, niin, että menin hyppyjen ulkopuolelle (vasen puoli), kutosen ohi puolittain pakkovalssilla ja työntö seiskan taakse, josta lähetys suoraan kepeille. Tämä onnistui jo heti kerrasta. Tässä vaiheessa meille (mulle) selkeästi se helpompi ja sujuvampi tapa ohjata tämäntyyppisiä kurveja. Seiskalla ei edes tarvinnut enää ottaa Ursaa rintamasuunnalla vastaan, kun se nätisti hyppää takaisinpäin myös käden liikkeellä (käsi liikkuu lähemmäs kroppaa).

Pitää treenata ahkerasti valsseja ja tahkota niitä mahdollisimman moneen treeniin, jotta jossain vaiheessa loksahtaa vihdoin paikalleen, mikä on oikeasti oikea-aikainen valssi - uskon kyllä hyvinkin, että jonain päivänä päässä loksahtaa. :)

Kepeille Ursa haki joka kerta oikein hienosti, eikä 9-putken oikean pään löytäminen tuottanut mitään vaikeuksia - Peten napatekniikka toimii. :) 10-12 kuulemma kuljetan hyvin vaikka ekasessiolla se haltuunotto 11-12 välissä jäikin vajaaksi.

Lopulta kävi sitten niin, että koska rataan tutustuessani olin takonut aivooni 13-putken vasemman pään, niin kyllähän sinne tuli sitten vauhdissa viimeiselläkin kerralla ohjattua. Ursa teki kuitenkin aivan loistavasti ja tämä kohta onnistui hyvin. 12-aita syöttää pikkuisen enemmän 9-putken päästä, joten siinä mielessä olen kyllä erityisen iloinen miten hienosti sainkaan sen siitä putkesta sisälle, minne olikin tarkoitus ohjata. Loistavaa Ursa! Ei haittaa vaikka tehtiin vähän omaa rataa. :)

Tällä hetkellä täytyy laittaa erityispaino tietysti siihen, että ensinnäkin ohjaan Ursaa ja katson sitä, olen siihen kontaktissa, mutta myös ajoitukseen täytyy kiinnittää huomiota. Samoin joissain kohti siihen erityishuomio, ettei kuminauha Ursan ja minun välillä kasva liian pitkäksi, jolloin myös suorituksesta tulee haparoivampaa ja riskialttiimpaa.


ITSENÄISET (piirros ylinnä)

Otettiin kissanruoalla kontakteja. Ensin Aa ruoan kanssa ja naksuttaen (nami myös ylösmenolla), toisella kertaa edelleen nami ylösmenolla, mutta alasmenolla pelkkä tyhjä kippo, johon reagoituaan se sai namin. Täsmälleen sama juttu puomilla. Hienosti se pysähtyy nyt kontakteille. Yritetään pitää tämä. :)

Otettiin myös yksinkertaista rinkulaa, kontakteilla namit. Lähdettiin putkelta ja päädyttiin putkeen. Keinulla Ursa sai namin kädestä. Hyvin meni taas kaikki. Kontakteilla olen lähtenyt siihen, että Ursa on kontakteilla täsmälleen niin kauan, kun sillä on kiinnostusta nameihin ja kontaktilla oloon, mielummin aavistuksen vähemmän aikaa, vapauttavalla kutsulla kuitenkin tottakai pois. Pyrin lukemaan Ursan mielioloa, enkä odotuta sitä liian kauan kontakteilla. Jotain tästä toimintatavasta on näkyvillä Ursassa, sillä on selkeästi yhteistyöhalukkaampi ja virtaisampi ilme ja enempi meno päällä kontaktin jälkeen, kun sen ei tarvitse odottaa liian kauan. En myöskään vaadi istumista, ei haittaa vaikka iskee listonsa kontaktille, mutta se ei ole itse tarkoitus. En halua, että kontakteilla Ursan motivaatio ja kierrokset laskee, pyrin vähän päinvastaiseen, jotta saadaan nopeutta suorituksiin.

Keinua otettiin myös pari kertaa namikipolla. Kissanruoka on kyllä ihan must-juttu!

Lisäksi otettiin itseohjautuvasti kahta hyppyä, samaa kohtaa mikä oli ohjatulla radalla 6-7, treenattiin käteen tulemista ja oikea-aikaista valssia. Ursahan kyllä toimii moitteetta. Omaan päähän kun saisi taottua. Enempi tämä oli ohjaajan sheippaamista nyt. :) Ensin vain käteen tulemista välistä vedossa kumpaankin suuntaan ja sitten tehtiin valssia takaperoisesti. Ensin kutsuin Ursan esteen yli loppuasennossa, sitten vaadin itseltäni yhden askeleen ennen oikea-aikaista loppuasentoa, sitten kaksi askelta jne. Ei mulle ihan vieläkään mikään loksahtanut, mutta ainakin oli yritystä...

Ihan lopuksi otin ilman koiraa ja yritin hakea sitä ymmärrystä mikä on oikea-aikainen valssi. Tiedä nyt tajusinko mitään... :)

Innolla ensi viikkoon.

Kissanruoan voimalla.

LUNAN MÖLLIAGITREENIT 27.10.08.

Talvikausi alussaan. Tällä kaudella meitä koulii Partisen Päivikki, joka on asiansa osaava ja kokenut kouluttaja. Uskon, että saadaan Päivikin koulutuksista paljon irti.

Lunan maanantain treenit olivat taas taattua Päivikki-tavaraa. Positiivisessa hengessä rautalangasta väännettyä tekniikkatreeniä, jossa pääpaino oli ohjaajien kouluttamisessa.
Käytiin läpi perustekniikat lähinnä niin, että kouluttajalle muodostui kuvaa siitä mitä porukka osaa. Tällä kertaa kato vain oli käynyt niin, että koulutettavia oli vain kaksi Luna ja Beo. Saatiin oikein kunnollista yksityisopetusta.

Lunan kanssa kissanruoan keksiminen motivaattorina oli ihan loistojuttu. Lunassa on potkua ja intoa aivan eri lailla, kun se tietää saavansa palkaksi jotain sellaista, mitä se todella arvostaa (täytynee keksiä toinen yhtä motivoiva palkkio, jotta voi vaihdella tarvittaessa - naudan/possun suikaleet?).

PERUSOHJAUSTEKNIIKAT

Valssi. Tiedän olevani aina vain myöhässä. Todella rohkeasti ja sutjakkaasti saa valsseja tehdä, jotta niistä tulee sujuvia. Tehtiin kuitenkin onnistunutta niin, että Päivikki oli palkkaamassa toka-aidan takana ja lopulta Luna sai palkkaa vasta kolmen aidan takaa. Itse piti pysytellä ohjaussuoralla.

Persjätöt olivat aika villejä, vaan yhtäkaikki melkoisen mielenkiintoisia. Kääntö tapahtuu niin ajoissa, että väliin tuntuu, että liiankin aikaisin. Teoriassa kääntyä jo ennen kuin koira ponnistaa. Vaikeaa, haastavaa, kiintoisaa ja metkaa. Myöhässä sitä alkuun on (tämä liittyy aina kaikkeen...), kun saatiin sujuvaksi kahdella aidalla lopetettiin siihen.

Takaaleikkauksessakin sai säätää vähän. Nyt lähinnä oman kropan kanssa, niin että näyttää koiralle selkeästi rintamasuunnalla sen hypyn joka pitää hypätä. Säätöä vallan vain, mutta äärimmäisen iloinen olen siitä, että Lunalla oli selkeästi into päällä, se halusi tehdä (tai no - saada palkkaa...) ja vaudilla painalsi menemään laukka-askelin. Ei paha ollenkaan.

KONTAKTIT

Päivikki katasti myös itse kunkin kontaktit. Lunan kanssa ei näissä ongelmia, vaan vauhtia pitää näihinkin saada. Ehkä rupean tarjoilemaan kissanruokaa näissäkin kohdissa. Keinun alasmenolla namit takaisin maahan, ehdottomasti! Hämilleen se menee jos ei namia maasta saa, samoin nenä ei enää näytä alas ja keinu ei laske niin vikkelään.

(Täytyy ajatella keinun rämäyttämisen opettamista ja bujalautaa! Ainakin seuraavaksi tulevalle agipennulle voisi funtsai keinutekniikoiksi ja tasapainon kehittämiseksi. Näistä jutskailtiin lopuksi.)

Turistina MM-kisoissa.

Jännää, olin seuraamassa Agilityn MM-kisoja Helsingin jäähallilla 26.-18.9. Metkaa nähdä niitä ohjauskuvioita, joita maailmalla käytetään. Huomattavasti enemmän ohjattiin persjätöllä mitä Suomessa (jossa väännetään valssille hirmu usein). Erityisesti japanilaisilla oli hyvinkin erilaisia ohjaustekniikoita ja -ratkaisuja radan kohtiin. Onneksi tuli videoitua paljon suorituksia, joten voin palata MM-tunnelmiin ja erityisesti imeä vaikutteita niistä.

Pääosin melko peruskauraa (nopeita koiria tietysti), perusohjausjuttuja, vaan onneksi myös ripaus outoutta ja huippusuorituksia, riskinottoa. WAU!

Brasilia vei kaksi joukkuemestaruutta (minit ja maxit), Ranska vei medien mestaruuden. Minien ja maxien yksilömestari tuli Usasta ja medien mestarikoirakko oli sveitsiläinen. Suomi juhlisti maxien pronssisijaa, kun Jouni Orenius ja borcol Yoko teki hienoa rataa. Suoknuutin Jaakko ja Zen tekivät finaaliradalla ikävästi hylyn, vaikka lauantain hyppyradan jälkeen olivat ykköspallilla - aina ei voi voittaa.

Hieno viikonloppu, hieno tunnelma ja hienoja suorituksia!

Ratatreenit koulutettaville.

Vedin jatkokakkosille treenit keskiviikkona 24.9. Ensimmäistä kertaa tälle kaudelle Viherlandialla. Näillekin treenaajille oli tullut meidän astutusreissun takia kahden kerran pakollinen tauko. Tehtiin rataa.

Tiesin kyllä, että kyseessä on melkoisen vaikea rata. Ainakin kaksi aidosti kinkkistä kohtaa, joissa oli lisänä ansat. Iloinen olen siitä, että pitkälti näiden ansojen ohittaminen onnistui loistavasti kaikilta. Varsinaiset virheet tällä tasolla ovat myöhässä tulevat valssit (mikä on ihan normaalia ja jollaisia meikäläisellekin tulee ihan liian usein, pikkuhiljaa vasta nyt rupeaa päästä kärryille), myöhäiset käskyt ja vain yhteen asiaan keskittyminen. Rohkaisevaa on se, että kaikkeen tähän tulee vaikuttamaan aika, rutiinit ja kehittyminen valtavasti. Ryhmässä on selvästi potentiaalia.

Kukaan ei keralla päässyt loppuun asti, mutta eipä se päämäärä tarvitse ollakaan.

Osan kanssa säädettiin valssin ja sen oikea-aikaisuuden perusajatusta, jollekin kerroin puomin alastulokontaktille parannusehdotusta (koira kääntyy kontaktilla ohjaajaansa kohti, jolloin takajalat kiertyy pois kontaktilta, enimmäiseksi otetaan koiraa vastaan ja siitä pikkuhiljaa niin, että voi jäädä sivulle, kuitenkin niin, että ohjaaja on aina koiran edellä pysähtyessään).

Ensi kerralla otetaan todennäköisetsi jännä putkitreeni (mikäli eräs putkea jännittävä koira on paikalla) tai sitten treenataan ainakin mäkelöitä.

Ruosteiden karistusta.

URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 23.9.2008

Juoksu- ja astutusyritysreissutauon jälkeen taas treeneihin. Sepä näkyi, että oltiin oltu tauolla. Vielä kun meidät laitettiin Ursan kanssa ekana suorittamaan, alla ei ollut kuin lämmittelylenkki, rataantutustuminen ja pikkuhetki leikkiä. Näkyi kyllä, että oltiin ruosteessa. Aivan ensimmäiseksi Ursa paineli selkäni takaa kolmosputken väärään päähän, kieputuksissa en ollut ihan kärryillä, meni vähän sähläämiseksi. Uutta jännää: seiskaputkesta kasille niin, että ensin oikealla kädellä ykköshypyn ohi, sitten ohjaus käsi vaihtuu vasemmaksi ikään kuin ohjattaisiin hämyhypylle, siitä oikeassa kohti taas oikean käden ohjauksella koira esteen yli - kaikki toki nopealla temmolla. Myös ysille ihan uusi juttu, itse olisin kyllä kisoissa valssanut, sulkien hämyhypyn ylitysmahdollisuuden pois. Minna tarjosi seuraavaa, koira lähetetään oikealla kädellä ysin taakse, lähdetään ikään kuin valssille ja vasemman käden ohjaukseen, mutta pyörähdetäänkin nopeasti oikean kautta ympäri ja otetaan koira oikeaan käteen. Koko systeemi siis tapahtuu ysiaidan rataan nähden sisemmän siivekkeen kohdalla. Kyllä tätä kovasti miettiä täytyi, varsinkin kasihypyn nopeiden puolenvaihdosten jälkeen. Joka kerralla toiminnassani näkyi ja tuntui kyllä se, etten aivan varmasti tiennyt mitä olen tekemässä, mutta onneksi sentään saatiin onnistumaankin niin, että jäi sopiva muistijälki lihaksiin ja päähän. (Mietin, että onkohan tämä ohjauskuvio sitten flippi...?)

Väliin otettiin keppejä, Aata, keinua ja pientä itsenäistä estesarjaa. Hypyn kautta persjätöllä (mäkelöillä) kepeille, mikä oli ihan metkaa ja onnistui. Kova halu alkaa opetella persjättöjä erinäisiin tilanteisiin, tähän hetkeen teen mäkelät vain putkella, mutta ohjaustavalla voisi saada Ursan kääntymään melko nätisti ja tiukasti joissain sopivissa hyppykohdissakin kenties. Aan kontaktilla naksuttelin, joka näytti toimivan. Aloitan ainakin nenäkosketuksen opettamisen, saa nähdä koska sen saa siirrettyä kontakteille, siihen mennee pikkasen aikaa.

Toisella kertaa, kun mentiin ohjatulle radalle, niin meni jo ihan eri lailla. Tunnin muistin ja tekniikoiden verryttely selkeästi oli tuottanut tulosta ja Ursahan toimi loistavasti! Takaa leikkaus toimi kuulemma täydellisesti :), muutenkin toimi ja jäi hyvä fillis. Tehtiin toinenkin suoritus perään: "Todistaen, ettei ensimmäinen kerta ollut vain hyvää tuuria." Yksi rima lensi, taisin vetää kasilla vähän turhan tiukasti haltuun. Erityisen tyytyväinen olen toki takaaleikkausten onnistumiseen (tapahtuivat aivan täsmälleen oikeassa paikassa), sekä kasin ja ysin välissä tehtyyn sylikäännöksiin.

Reippaasti maaliin.

LUNAN MÖLLIAGITEENIT 4.9.2008

Sataa, sataa. Luna oli alkuun reippaalla tuulella ja myös loppua kohti. Itseäni sätin vain siitä, etten keppien jälkeen antanut sille palkkaa ja rauhoittanut tilannetta siihen. Kun tohotin vain eteenpäin renkaalle, niin Luna hyppäsi sen sivusta. Otettiin tiheällä palkkauksella renkaan jälkeen, sitten rengas-takaahyppy -kuvion jälkeen, sitten rengas, takaahyppy, putki - jälkeen, jonka jälkeen sitten tehtiinkin rata loppuun reippaasti. Luna kääntyi hyvin välistävetoon ja viimeiselle esteelle valssasin, niin senkin loikki reippaasti.

Esteet oli medikorkeudessa, lukuunottamatta pituutta ja rengasta.

Väne laittaa ryhmäläiset tekemään radan kaksi kertaa. Ekalla rupeamalla kertaalleen virheineen ja tokakerralla virheisiin pureutuen. Me ei olla Lunan kanssa toiselle kierrokselle lähdetty ollenkaan.

Jahka päästään Ursan astutuksesta ja juoksuista (ja tämä ikuinen sade lakkaisi), niin ruvetaan käymään itsenäisesti kentällä - nyt kun mulla on avainkin koppiin - otetaan jotain helppoa ja kivaa Lunalle, pääasiassa mielessä pitäen se, että sillä olisi hyvä ja reipas meno päällä. Vastaavasti Ursalle rohkeita irtoamistreenejä palkalla ym. kieputuksia.

Jatko2-valssit.

Eilen taas "valmensin" jatkokakkosia. Nyt teemana oli valssin erilaiset variaatiot: ennakoiva valssi, juoksuvalssi ja pakkovalssi. Kaikkia yhdistää se, että käännytään koiraa vasten, leikataan sen edessä ja muutetaan sen suuntaa.
(Illalla luin valssille määritelmän:
VALSSI = vastainen käännös = Edessä leikkaus. Käännös missä ohjaaja suorittaa käännöksen koiraa kohti (vastainen) sekä etenemissuuntaa vasten (käännös). Liikkeen tarkoituksena on koiran suunnan muuttaminen.)

Olin alunperin suunnitellut ne ihan yksittäisinä harjoituksina, mutta pienellä pähkäilyllä sain harjoitukset "samalle radalle" niin, että ne voitiin suorittaa molempiin suuntiin ilman tehokasta treeniaikaa vievää esteiden siirtelyä.

Kuten odotettua ennakoiva valssi oli monelle helppo, joillain oli vaikeuksia hahmottaa se, että käännöksessä täytyy ottaa toinenkin käsi mukaan, vastakkaisella kädellä jarruttaa koiraa ajoissa ja ennakoida sille näin käännöstä. Joku jätti vastakkaisen käden näytön päälle, joku unohti koiran (katse ei seurannut koiraa) jne. Yllätyin kuitenkin kauttaaltaan siitä, miten tiukasti suuri osa koirista osasi kääntyä siivekkeen ympäri. Koska porukassa on monentyyppistä koiraa ja rotua, erot näkyvät. Varsinkin herkällä paimenkoiralla ei saa olla liian tiukkana, muuten koira kääntyy kuuliaisesti jo ennen estettä.

Juoksuvalssin miettimiminen kumpaankin suuntaan. Välillä harhauduttiin valssaamaan myös kakkosaidan jälkeen niin, että ohjaus siirtyi ulkokurville. Ideaali on, että ohjaajan linja olisi mahdollisimman suora, lukuunottamatta valssipyörähdystä. Tosin tietenkään, kun koirat ovat kokemattomia ja tarvitsevat tukea ja vastaavasti myös ohjaajat ovat kokemattomia, niin ei voi olettaa suorituksen olevan vielä ideaali.

Ennakoiva valssi ja juoksuvalssi otettiin peräjälkeen ja pakkovalssi jätettiin siihen, jos jää aikaa ja keritään se ottaa. Aikaa jäi niin, että tehtiin harjoitus toiseen suuntaan. Tästä suoriutuivat keskimäärin oikein hyvinm. Täytyy tulevissa treeneissä ottaa joskus pakkovalssia uudelleen esimerkiksi hyppyjen kanssa, että tulee rutiinia siihen, että valssitapoja on useita.

Porukassa on huomattavan eritasoisia ohjaajia, selkeä ero siinä onko aiemmin vienyt agilitya vai ei. Myös koiran ja ohjaajan välinen suhde vaikuttaa selvästi harjoituksen onnistumiseen. Koiralle pitäisi ihmisen toimesta järjestää paljon kivaa tekemistä, vaikka temppujen opettelua ja yleistä hallintaa. Paikallaoloharjoituksia. Tavoitteena se, että koiralla on KIVAA tehdä ihmisensä kanssa hommia. Kontaktiharjoituksia yms. Porukassa on niitä, jotka napottavat jatkuvasti ohjaajaa odottaen huippua yhdessätekemistä ja sitten vastaavasti niitä, joilla keskittymiskyky herpaantuu muihin asioihin kentällä.