Onnistuttiin eilen haalimaan kokoon pisteet kolmanteen ykköstulokseen ja eilisellä päivämäärällä Ursalle siis TK1. :D
BH TK1 NUTUKAS URSULA
Käytiin hyvin hyvin extempore Tampereella koettamassa, soitin aamulla, että mahtaako olla peruutuspaikkoja ja illalla toteltiin kehänauhojen sisäpuolella. Yllättävää kyllä siellä olisi ollut kahdellekinkoiralle tilaa, yksi kun oli perunut juoksujen takia ja toinen jonkinlääkityksen takia, jossa oli vielä varoajat päällä. Kokeessa oli hurja osanottaja määrä, jotakuinkin kolmisenkymmentä, taisi jäädä muutaman koiran alle.
Alokasluokka
Tampere 30.7.2008
Tuomari Jari Salokanto (yhteisliikkeet) & Marja Ala-Nikkola (yksilöliikkeet)
1. Luoksepäästävyys - 10
2. Paikalla makaaminen - 10
3. Seuraaminen kytkettynä - 9
4. Seuraaminen taluttimetta - 8,5
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 9
6. Luoksetulo - 8
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä - 7
8. Estehyppy - 9
9. Kokonaisvaikutus - 9
Yht. 175 p. 1. - TK1
Sijoitus 6./30 (?)
Ursa toimi hienosti, vaikka ohjaaja olikin pikkasen kipsissä ja teki typeriä tahattomia pakkoliikkeitä. Ainoa floppi tapahtui seisomisessa, kun eräs ennakoi voimakkasti jo valmistelevalla osuudella ja tarjosi vielä maahanmenoa, saatiin sentään pelastettua pisteet seiskaan (mikä kyllä yllätti itseni, että saatiin pisteitä ensinnäkään). Luoksetulossa olisi voinut tulla vähän ripeämmin ja tiiviimmin, vaan yhtäkaikki, iloinen olen suorituksestamme!
Kun vertaa sitä miten kokeet ovat menneet, niin jatkuvasti olemme olleet nousujohteisessa. Seuraamiset ovat parantuneet huomattavasti (vaikka viilaamista onkin), joulukuussa luoksetulokin tapahtui eteen vähän avusteisesti, nyt tulee avuitta (vaikka eilen kyllä melkoisen voimakkaasti kenotin taaksepäin - turhaa varmistelua).
Vaikken juuri toko-orientoituneeksi itseäni myönnäkään, niin tottahan onnistumiset potkii eteenpäin niin, etten voi olla nyt yrittämättä tosissani avoimenkin luokan liikkeiden opettelua....
torstai 31. heinäkuuta 2008
maanantai 28. heinäkuuta 2008
Namien kylväjät.
URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 24.7.2008
Viimeinen kesäkauden treenikerta Ursallekin. Rallit vievät yhden viikon treenit.
Erityisen tyytyväinen olin tällä kertaa Ursan pujotteluihin, sekä puomin suorittamiseen. Nameja tosin oli kylvetty kummallekin kontaktille, vaan yhtäkaikki, ei loikkinut.
Pujottelussa taisi kertaalleen mennä näin avoimesta kulmasta toiseen väliin, mutta kun itse uskaltauduin jättäytyä vähän taustalle ja antaa Ursan itse valita oikean välin, antaa sille tilaa suorittaa, niin ei mitään ongelmia. Vauhtia sillä oli oikein kivasti. Ennen ensimmäistä suoritusvuoroamme otin kentän laidalla olevat kepit kertaalleen. Ursa pujotteli nopeammin kuin koskaan, tai ainakaan pitkään aikaan. :D Toki olemme nyt viime aikoina ottaneet paljon neljän kepin vauhtipujotteluita omilla kepeillämme - kenties siitä on aivan todella ollut hyötyä.
Päälimmäiseksi mieleen jäänyt seikka on se, että tästä lähtien täytyy ruveta kylvämään nameja useampaan paikkaan radalla, että Ursa saa palkkaa niin monesta erityyppisestä paikasta, ettei se tiedä milloin herkkua saa. Varsinkin nyt, kun rupean laittamaan Ursalle aina kontakteille (erityisesti puomi) nameja, niin herkkua täytyy löytyä muualtakin, ettei kontakti ole se ainoa namipaikka. Tottakai koira hakeutuu sinne, mistä se saa namia ja tokihan haluan sen kontakteista palkata, vaan jos se rupeaa livistämään niille omia aikojaan, niin joudun siitä kieltämään ja kierre ja epätietoisuus on valmis. Palkkaa, palkkaa, palkkaa.
Alun aitakierrätyksissä näytti toimivan se, että työnnän Ursaa, siten se saa huomattavasti paljon enemmän tilaa liikkua, se kääntyy huomattavasti tiukemmin ja itsekin saan pidettyä liikkeen selkeämpänä. Kohta siis tuntui toimivan parhaiten sylikäännöllä/takaaleikkauksella ei siis perus siivekkeen ympäri kierrättämisellä (niin että koira käytännössä kulkee kokoajan vasemmalla). Tätä hyväksikäyttämään.
Keppien jälkeen renkaalle poispäinkäännöllä, hyvin bongasi - tietty, lempiesteensä.
Keinun jälkeinen hyppyhässäkkä saatiin myös onnistumaan, vaan tiukkuutta tarvitaan, ohjauksen selkeyttä. Eka kerralla kaarsi takaisin 11.hypylle, eikä tullut hyppyjen välistä. Putkeenkin sain sen vietyä, vaikka ensimmäinen kerta lässähti siihen, kun piti väen vängällä päästä tsekkaamaan puomi, samoin putkseta putkeen onnistui, vaan niinikään yhdellä kertaa piti kiepauttaa putkesta puomille tsekkailemaan.
Nameja, tilaa ja omia ratkaisumahdollisuuksia Ursalle. Älä käännä selkää!
Viimeinen kesäkauden treenikerta Ursallekin. Rallit vievät yhden viikon treenit.
Erityisen tyytyväinen olin tällä kertaa Ursan pujotteluihin, sekä puomin suorittamiseen. Nameja tosin oli kylvetty kummallekin kontaktille, vaan yhtäkaikki, ei loikkinut.
Pujottelussa taisi kertaalleen mennä näin avoimesta kulmasta toiseen väliin, mutta kun itse uskaltauduin jättäytyä vähän taustalle ja antaa Ursan itse valita oikean välin, antaa sille tilaa suorittaa, niin ei mitään ongelmia. Vauhtia sillä oli oikein kivasti. Ennen ensimmäistä suoritusvuoroamme otin kentän laidalla olevat kepit kertaalleen. Ursa pujotteli nopeammin kuin koskaan, tai ainakaan pitkään aikaan. :D Toki olemme nyt viime aikoina ottaneet paljon neljän kepin vauhtipujotteluita omilla kepeillämme - kenties siitä on aivan todella ollut hyötyä.
Päälimmäiseksi mieleen jäänyt seikka on se, että tästä lähtien täytyy ruveta kylvämään nameja useampaan paikkaan radalla, että Ursa saa palkkaa niin monesta erityyppisestä paikasta, ettei se tiedä milloin herkkua saa. Varsinkin nyt, kun rupean laittamaan Ursalle aina kontakteille (erityisesti puomi) nameja, niin herkkua täytyy löytyä muualtakin, ettei kontakti ole se ainoa namipaikka. Tottakai koira hakeutuu sinne, mistä se saa namia ja tokihan haluan sen kontakteista palkata, vaan jos se rupeaa livistämään niille omia aikojaan, niin joudun siitä kieltämään ja kierre ja epätietoisuus on valmis. Palkkaa, palkkaa, palkkaa.
Alun aitakierrätyksissä näytti toimivan se, että työnnän Ursaa, siten se saa huomattavasti paljon enemmän tilaa liikkua, se kääntyy huomattavasti tiukemmin ja itsekin saan pidettyä liikkeen selkeämpänä. Kohta siis tuntui toimivan parhaiten sylikäännöllä/takaaleikkauksella ei siis perus siivekkeen ympäri kierrättämisellä (niin että koira käytännössä kulkee kokoajan vasemmalla). Tätä hyväksikäyttämään.
Keppien jälkeen renkaalle poispäinkäännöllä, hyvin bongasi - tietty, lempiesteensä.
Keinun jälkeinen hyppyhässäkkä saatiin myös onnistumaan, vaan tiukkuutta tarvitaan, ohjauksen selkeyttä. Eka kerralla kaarsi takaisin 11.hypylle, eikä tullut hyppyjen välistä. Putkeenkin sain sen vietyä, vaikka ensimmäinen kerta lässähti siihen, kun piti väen vängällä päästä tsekkaamaan puomi, samoin putkseta putkeen onnistui, vaan niinikään yhdellä kertaa piti kiepauttaa putkesta puomille tsekkailemaan.
Nameja, tilaa ja omia ratkaisumahdollisuuksia Ursalle. Älä käännä selkää!
Epätoivon tokot.
TOKOKOE PIHTIPUTAALLA 20.7.2008
Alokasluokka
Pihtipudas, 20.7.2008
Tuomari Mauri Pehkonen
1. Luoksepäästävyys - 10
2. Paikalla makaaminen - 10
3. Seuraaminen kytkettynä - 8,5
4. Seuraaminen taluttimetta - 8
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 10
6. Luoksetulo - 0
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä - 8
8. Estehyppy - 7
9. Kokonaisvaikutus - 7
Yht. 146 p. 2.
Sijoitus 4./6
Tästä jäi epätoivon fiilikset...
Varsinainen sössiminen tapahtui luoksetulossa, jonka nollan jälkeen ei enää saatu pelastettua tulostamme ykköseksi. Sen verran vähän itsellä tokokoerutiinia, että jos kaikki ei sujukaan ihan suunnitelmien ja odotusten mukaan en osaa toimia oikein niin, että vielä saataisiin pisteitä.
Nollasin siis luoksetuloliikkeenkolmannella käskyllä. Tilanne oli muutenkin hyvin outo, alkukoe meni oikein kivan oloisesti, mutta luoksetulo... Ursa jäi hyvin istumaan,mutta kun kutsuin sitä luokse, se napottikin kuin kuurona paikallaan, kuin se ei olisi ikinä moista sanaa kuullutkaan. Toistin käskyn, jolloin se nousi hyvin hitaasti ylös ja rupesi haistelemaan. Kaiketikin tilanne ja oma kireyteni, jännittyneisyyteni oli sen verran outoa, että Ursa koki parhaaksi vähän rauhotella tilannetta. Kolmas käskyni olikin sitten jo taas asteen kärkevämpi, jonka jälkeen Ursa tuli äärimmäisen hitaasti luokse. Loppuliikkeet se sitten lahjakkaasti yrittikin vain rauhoitella tilannetta ja meno oli sen mukaista, hidastempoista ja epävarmaa. Harmi juttu, vaan kaikestapa oppii. Käskytys pitää olla aikalailla iloista ja aina kannustavaa. Käskevämmät ärähdykset saa kyllä nöyrän koiran epävarmaksi ja haluttomaksi.
Hyvääkin kyllä, erityisen tyytyväinen olen paikkamakuuseen. Onnistui toki loistavasti, Ursa vain potkaisi makuulle mennessään aika pian takajalkansa taakse niin, että makasi mahallaan "taljana". Tottakai huvituin, vaikka samalla enempi tosissani mietin miten mahdankaan saada supereläimen nousemaan asennostaan sivulle. Ilokseni siinä ei kuitenkaan ollut mitään ongelmia. Riittävän napakka ja iloinen komento, niin Ursa oli täpäkästi sivulla. :)
Vähän epävarmaa oli omakin meno tällä koekerralla. Uskoakseni vaikutti aikalailla suorituspaineet TK1:sen osalta... Nekin odotukset jäi matkan varrelle. Harmi juttu.
Kotiintulomatkalla tavattiin Okra sateisella lenkillä pikkuisen Äänekosken pohjoispuolella. Hauska oli nähdä riemuisaa ilopilleriä.
Alokasluokka
Pihtipudas, 20.7.2008
Tuomari Mauri Pehkonen
1. Luoksepäästävyys - 10
2. Paikalla makaaminen - 10
3. Seuraaminen kytkettynä - 8,5
4. Seuraaminen taluttimetta - 8
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 10
6. Luoksetulo - 0
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä - 8
8. Estehyppy - 7
9. Kokonaisvaikutus - 7
Yht. 146 p. 2.
Sijoitus 4./6
Tästä jäi epätoivon fiilikset...
Varsinainen sössiminen tapahtui luoksetulossa, jonka nollan jälkeen ei enää saatu pelastettua tulostamme ykköseksi. Sen verran vähän itsellä tokokoerutiinia, että jos kaikki ei sujukaan ihan suunnitelmien ja odotusten mukaan en osaa toimia oikein niin, että vielä saataisiin pisteitä.
Nollasin siis luoksetuloliikkeenkolmannella käskyllä. Tilanne oli muutenkin hyvin outo, alkukoe meni oikein kivan oloisesti, mutta luoksetulo... Ursa jäi hyvin istumaan,mutta kun kutsuin sitä luokse, se napottikin kuin kuurona paikallaan, kuin se ei olisi ikinä moista sanaa kuullutkaan. Toistin käskyn, jolloin se nousi hyvin hitaasti ylös ja rupesi haistelemaan. Kaiketikin tilanne ja oma kireyteni, jännittyneisyyteni oli sen verran outoa, että Ursa koki parhaaksi vähän rauhotella tilannetta. Kolmas käskyni olikin sitten jo taas asteen kärkevämpi, jonka jälkeen Ursa tuli äärimmäisen hitaasti luokse. Loppuliikkeet se sitten lahjakkaasti yrittikin vain rauhoitella tilannetta ja meno oli sen mukaista, hidastempoista ja epävarmaa. Harmi juttu, vaan kaikestapa oppii. Käskytys pitää olla aikalailla iloista ja aina kannustavaa. Käskevämmät ärähdykset saa kyllä nöyrän koiran epävarmaksi ja haluttomaksi.
Hyvääkin kyllä, erityisen tyytyväinen olen paikkamakuuseen. Onnistui toki loistavasti, Ursa vain potkaisi makuulle mennessään aika pian takajalkansa taakse niin, että makasi mahallaan "taljana". Tottakai huvituin, vaikka samalla enempi tosissani mietin miten mahdankaan saada supereläimen nousemaan asennostaan sivulle. Ilokseni siinä ei kuitenkaan ollut mitään ongelmia. Riittävän napakka ja iloinen komento, niin Ursa oli täpäkästi sivulla. :)
Vähän epävarmaa oli omakin meno tällä koekerralla. Uskoakseni vaikutti aikalailla suorituspaineet TK1:sen osalta... Nekin odotukset jäi matkan varrelle. Harmi juttu.
Kotiintulomatkalla tavattiin Okra sateisella lenkillä pikkuisen Äänekosken pohjoispuolella. Hauska oli nähdä riemuisaa ilopilleriä.
Syyskauden lukkari.
LUKUJÄRJESTYSPALAVERI 17.7.2008
Ursan agitreenit peruttu, syystä että Sepänkeskuksessa oli lukkaripalaveri. Olen lupautunut tulevalle syyskaudelle kouluttamaan, joten tottahan sitä piti itsensä palaveeraamasta löytää.
Nakki napsahti niin, että vedän syksyllä keskiviikkoisin Jatko2-ryhmää ja treenailen omien kanssa niin, että Luna on koulutusvuoroni jälkeen mölliryhmässä keskiviikkoisin (Tuonosen Väne) ja Ursa treenailee 3.lk kilpailevien ryhmässä tiistaisin (Räsäsen Minna) - ainakin siihen asti kunnes juoksut, toivottavasti onnistanut astutus ja tiinehtyminen katkaisee treenaamisen tämän vuoden loppuun saakka.
Kiinnostuksella odotan koulutusnakkiani, paloa on kyllä, vaan tottahan sitä miettii onko sitä tarpeeksi neuvoja takataskussa niin, että saisi koirakot kehittymään.
Ursan agitreenit peruttu, syystä että Sepänkeskuksessa oli lukkaripalaveri. Olen lupautunut tulevalle syyskaudelle kouluttamaan, joten tottahan sitä piti itsensä palaveeraamasta löytää.
Nakki napsahti niin, että vedän syksyllä keskiviikkoisin Jatko2-ryhmää ja treenailen omien kanssa niin, että Luna on koulutusvuoroni jälkeen mölliryhmässä keskiviikkoisin (Tuonosen Väne) ja Ursa treenailee 3.lk kilpailevien ryhmässä tiistaisin (Räsäsen Minna) - ainakin siihen asti kunnes juoksut, toivottavasti onnistanut astutus ja tiinehtyminen katkaisee treenaamisen tämän vuoden loppuun saakka.
Kiinnostuksella odotan koulutusnakkiani, paloa on kyllä, vaan tottahan sitä miettii onko sitä tarpeeksi neuvoja takataskussa niin, että saisi koirakot kehittymään.
torstai 10. heinäkuuta 2008
Paimenkoira. :)
URSAN 3.lk KILPAILEVIEN AGILITYTREENIT 10.7.2008
Tänään oli radanpätkä, joka oli ymmärtääkseni sovellettu jostain Agirodun yhteydessä olleista kilpailusta, 3.lk radalta tietty.
Rata oli ihan hauska. Omien harppojalkojen kanssa on suorilla tekeminen, kun meinaan juosta käännöksen kohdalla siivekkeeseen... Radalla oli useampi ansapaikka kontakteille, mutta ilokseni Ursa ei kertaakaan karannut niille. :) (Yritti kyllä, kun ohjaus meni pipariksi, mutta sain ärräpäiden saattelemalla sen muuttamaan suuntaa.)
Tehtiin rata pariin kertaan. Ensin kilpailun omaisesti alusta loppuun ja toisella kierroksella säädettiin itse kunkin ongelmakohtia.
Sain siitä kiitosta, että osaan käännöksissä ainakin pääosin rytmittää menoani oikein. Lisäksi en luovuta, vaikka ohjaus hukkuu ja koko tiimi tipahtaa kartalta. Yritän silti, vaikka tilanne näyttää epätoivoiselta - olen kyllä huomannut, että hirmuisen moni luovuttaa, lopettaa yrittämästä
OHJATTU
Sama aita kierrettiin radanpätkässä kolme kertaa samalta puolelta ja joka kerta rata jatkui eri suuntaan. Tässä meinasi tulla välillä unohdus...
Pitkiä kuljetuksia, takaakiertoja, takaahyppyjä, hankala keppikulma, kontakteja, ansaputkia, pari okseria, pituus. Kaikennäköistä, vaan ihan hauska rata oli. :)
Ensimmäisen takaakierron (3. este) vein alta pois peruuttaen Aalle. Seiskalla takaaleikkaus, valssi kasille. Puomilta kymppihyppy niinikään alta peruuttaen, putkeen lähetykset oli hienoja, olin tarkkana kohdan kanssa, vaikka olin Ursan vasemmalla puolella ja liike vei myös puomille - Ursa ei varastanut. Kepit törkkäisten (= ohjattu pujottelu). 14. hypyn alta peruuttaen, koira hallussa, 13-14 esteiden suuntaisesti, edestälähetys putkeen ja takaaleikkaus. Kummallakin kerralla meinasin juosta okserin oikeaan siivekkeeseen....
Ursa hyppää hienosti, oksereilla ei tiputtele ja pituus hallussa. Yksi rima tuli alas ekalla kerralla, kasihypyllä olin Ursan hypyn tiellä ja aivan liian lähellä, joten tiputti riman. Muuten no problems.
Puomin ylösmenot Ursa loikkii. Perskutas. Ekalla kerralla oli hilkulla, seuraavilla kerroilla järkättiin nami ylösmenolle, yhden kerran ohitti namin, huomasi sen vasta liian myöhään, seuraavalla kerralla stoppasi nappasemaan herkun. Täytyy ryveta pitämään nakkia ylösmenolla. Alasmenolla istuu kyllä hyvin, jos keskityn itse, Ura toimii kyllä ihan kuin minäkin, jos minä hutiloin, niin sitten se peilautuu myös Ursaan.
Hauska yksityiskohta, kun Tuija spekuloi treenien tiimellyksessä eri koirien eroja. Ursa on hyvin ohjautuva, eikä paineistu työskennellä ohjaajan lähellä. Sanoi, että Ursa on paimenkoira.... Toki, tiedän, niin onkin, tätä yritän aina toitottaa, vaan yleensä asiaan perehtymättömät mieltää lapinkoiran helposti pystykorvaksi tms. Lämmittää aina mieltä, kun joku ymmärtää sen, mitä nämä nyt oikeasti oikein ovatkaan. :)
Tänään oli radanpätkä, joka oli ymmärtääkseni sovellettu jostain Agirodun yhteydessä olleista kilpailusta, 3.lk radalta tietty.
Rata oli ihan hauska. Omien harppojalkojen kanssa on suorilla tekeminen, kun meinaan juosta käännöksen kohdalla siivekkeeseen... Radalla oli useampi ansapaikka kontakteille, mutta ilokseni Ursa ei kertaakaan karannut niille. :) (Yritti kyllä, kun ohjaus meni pipariksi, mutta sain ärräpäiden saattelemalla sen muuttamaan suuntaa.)
Tehtiin rata pariin kertaan. Ensin kilpailun omaisesti alusta loppuun ja toisella kierroksella säädettiin itse kunkin ongelmakohtia.
Sain siitä kiitosta, että osaan käännöksissä ainakin pääosin rytmittää menoani oikein. Lisäksi en luovuta, vaikka ohjaus hukkuu ja koko tiimi tipahtaa kartalta. Yritän silti, vaikka tilanne näyttää epätoivoiselta - olen kyllä huomannut, että hirmuisen moni luovuttaa, lopettaa yrittämästä
OHJATTU
Sama aita kierrettiin radanpätkässä kolme kertaa samalta puolelta ja joka kerta rata jatkui eri suuntaan. Tässä meinasi tulla välillä unohdus...
Pitkiä kuljetuksia, takaakiertoja, takaahyppyjä, hankala keppikulma, kontakteja, ansaputkia, pari okseria, pituus. Kaikennäköistä, vaan ihan hauska rata oli. :)
Ensimmäisen takaakierron (3. este) vein alta pois peruuttaen Aalle. Seiskalla takaaleikkaus, valssi kasille. Puomilta kymppihyppy niinikään alta peruuttaen, putkeen lähetykset oli hienoja, olin tarkkana kohdan kanssa, vaikka olin Ursan vasemmalla puolella ja liike vei myös puomille - Ursa ei varastanut. Kepit törkkäisten (= ohjattu pujottelu). 14. hypyn alta peruuttaen, koira hallussa, 13-14 esteiden suuntaisesti, edestälähetys putkeen ja takaaleikkaus. Kummallakin kerralla meinasin juosta okserin oikeaan siivekkeeseen....
Ursa hyppää hienosti, oksereilla ei tiputtele ja pituus hallussa. Yksi rima tuli alas ekalla kerralla, kasihypyllä olin Ursan hypyn tiellä ja aivan liian lähellä, joten tiputti riman. Muuten no problems.
Puomin ylösmenot Ursa loikkii. Perskutas. Ekalla kerralla oli hilkulla, seuraavilla kerroilla järkättiin nami ylösmenolle, yhden kerran ohitti namin, huomasi sen vasta liian myöhään, seuraavalla kerralla stoppasi nappasemaan herkun. Täytyy ryveta pitämään nakkia ylösmenolla. Alasmenolla istuu kyllä hyvin, jos keskityn itse, Ura toimii kyllä ihan kuin minäkin, jos minä hutiloin, niin sitten se peilautuu myös Ursaan.
Hauska yksityiskohta, kun Tuija spekuloi treenien tiimellyksessä eri koirien eroja. Ursa on hyvin ohjautuva, eikä paineistu työskennellä ohjaajan lähellä. Sanoi, että Ursa on paimenkoira.... Toki, tiedän, niin onkin, tätä yritän aina toitottaa, vaan yleensä asiaan perehtymättömät mieltää lapinkoiran helposti pystykorvaksi tms. Lämmittää aina mieltä, kun joku ymmärtää sen, mitä nämä nyt oikeasti oikein ovatkaan. :)
keskiviikko 9. heinäkuuta 2008
Tokopiiri.
Lunan treenien päätteeksi tokopiiri kokoontui. Tällä kertaa kokoonpanona Ursa, Beo, Kiila, Simmi & Omppu. Otettiin paikkamakuuta, Ursalle menin piiloon. Harmillisesti Ursalla meni eka yritys pipariksi. :( Lähestyttiin kolmea minuuttia, olin Ursalle kokonaan piilossa ja eräs piiriläinen oli omalleen vain puoliksi, joten toimi vahtina meille muillekin. Äidyttiin kuitenkin juttelemaan niin, että oli yllätys kaikille kun Ursa tuli häntää liehutellen piilolle. Harmi.
Toisellakin kerralla nousi ylös, mutta sain sen palautettua ennen kuin oli päässyt ihan luokse - Ursa vain nousee ja lähtee, ilman miettimistä, ilman levottomuutta, ilman pälyilyä, ilman istumaan nousua, nousee vain kintuilleen ja lähtee. Plääh.
Kolmas ja neljäs kerta olivat onnistuneita. Onneksi! Napotti paikallaan kuin tatti. Kävin palkkaamassa väliin ja kehuin piilolta näkyville tullen.
Pitää saada varmuutta tuohon paikkamakuuseen silloinkin kuin en ole näkyvillä.
Toisellakin kerralla nousi ylös, mutta sain sen palautettua ennen kuin oli päässyt ihan luokse - Ursa vain nousee ja lähtee, ilman miettimistä, ilman levottomuutta, ilman pälyilyä, ilman istumaan nousua, nousee vain kintuilleen ja lähtee. Plääh.
Kolmas ja neljäs kerta olivat onnistuneita. Onneksi! Napotti paikallaan kuin tatti. Kävin palkkaamassa väliin ja kehuin piilolta näkyville tullen.
Pitää saada varmuutta tuohon paikkamakuuseen silloinkin kuin en ole näkyvillä.
Vekki.
LUNAN JATKO2 AGILITYTREENIT 8.7.2008
OHJATTU I
Päivän sana oli vekki. Aita, Aa, jonka jälkeen vekattiin aidalle ja vielä takaahyppy viimeiselle aidalle. Luna teki kyllä oikein, mutta ei se tainnut tajuta jutun juonta... Hölmistyneeltä se näytti, kun ensin ohjattiin yhteen ja sitten yhtäkkiä toiseen suuntaan. Luna kun ei vielä tippaakaan irtoa, niin tuotti vaikeutta. Sama juttu mikä näkyi möllikisoissa, Lunan kanssa pitää tehdä itse aivan valtavasti töitä, että sen saa liikkumaan - Aalle (= nakkia) se kyllä menee mielellään.
OHJATTU II
Toinen harjoitus sisälsi sitten pitkiä vientejä. Tämän pätkän olisi voinut viedä niin moneen tapaan, jos olisin ollut Ursan kanssa treenaamassa olisin ehdottomasti halunnut kokeilla niin, että olen itse aitojen vesemmalla puolella kokoajan, ohjausta siis aitojen toiselta puolelta. Tietenkään tähän en Lunan kanssa ryhtynyt...
Ohjasin Aan vasemmalta puolelta, valssi kolmannen aidan takana putkeen ja toinen valssi putken päähän. Lunalle valssit selvästi tuntuu sopivan, kun se tarvitsee niin paljon sitä, että minä liikun kokoajan.
ITSENÄISET
Itsenäisenä oli kepit, joita pystyi yhdistelemään putkeen ja lähettämään aidalta. Luna menee jo melkoisen sujuvasti ja lujaa ohjaavan käden mukana kummankin puolen, mutta itsenäisyyttä siinä ei vielä ole. Otin törkkäsyjä elikkäs ohjattuja pujotteluja kummankin puolen, sekä niin, että Luna tuli putkesta tai aidalta, jatkettiin myös vuhdista kepeiltä seuraavalle esteelle.
Alkutreeneistä Lunalla oli vauhtia ja innokkuutta. Loppua kohden hiipuu. Ehdottomasti Lunalle pitäisi saada onnistuminen jo toisella, viimeistään kolmannella kerralla. Tahkoaminen ei sovi sille YHTÄÄN. Mamman moottori hiipuu...
OHJATTU I
Päivän sana oli vekki. Aita, Aa, jonka jälkeen vekattiin aidalle ja vielä takaahyppy viimeiselle aidalle. Luna teki kyllä oikein, mutta ei se tainnut tajuta jutun juonta... Hölmistyneeltä se näytti, kun ensin ohjattiin yhteen ja sitten yhtäkkiä toiseen suuntaan. Luna kun ei vielä tippaakaan irtoa, niin tuotti vaikeutta. Sama juttu mikä näkyi möllikisoissa, Lunan kanssa pitää tehdä itse aivan valtavasti töitä, että sen saa liikkumaan - Aalle (= nakkia) se kyllä menee mielellään.
OHJATTU II
Toinen harjoitus sisälsi sitten pitkiä vientejä. Tämän pätkän olisi voinut viedä niin moneen tapaan, jos olisin ollut Ursan kanssa treenaamassa olisin ehdottomasti halunnut kokeilla niin, että olen itse aitojen vesemmalla puolella kokoajan, ohjausta siis aitojen toiselta puolelta. Tietenkään tähän en Lunan kanssa ryhtynyt...
Ohjasin Aan vasemmalta puolelta, valssi kolmannen aidan takana putkeen ja toinen valssi putken päähän. Lunalle valssit selvästi tuntuu sopivan, kun se tarvitsee niin paljon sitä, että minä liikun kokoajan.
ITSENÄISET
Itsenäisenä oli kepit, joita pystyi yhdistelemään putkeen ja lähettämään aidalta. Luna menee jo melkoisen sujuvasti ja lujaa ohjaavan käden mukana kummankin puolen, mutta itsenäisyyttä siinä ei vielä ole. Otin törkkäsyjä elikkäs ohjattuja pujotteluja kummankin puolen, sekä niin, että Luna tuli putkesta tai aidalta, jatkettiin myös vuhdista kepeiltä seuraavalle esteelle.
Alkutreeneistä Lunalla oli vauhtia ja innokkuutta. Loppua kohden hiipuu. Ehdottomasti Lunalle pitäisi saada onnistuminen jo toisella, viimeistään kolmannella kerralla. Tahkoaminen ei sovi sille YHTÄÄN. Mamman moottori hiipuu...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
