JATIN MÖLLIKISAT 6.7.2008
Tänään oli Jatilla möllikisat, järjestäjinä jatko2- ja mölliryhmät, joten olinpa kuskaamassa esteitä radalle ja radalta, vaikken ratahölönä paljoaa kerinnytkään puuhastella, kun jokaisessa luokassa starttasi koira.
MÖLLILUOKKA
Päätin, että katson radan läpi ja jos iskee himo päälle, niin ilmoittaudun Lunan kanssa. Olihan siinä vaikeita kohtia, mutta silti päätin ottaa härkää sarvista.
Radalla oli jopa ihan hyviä ja vauhdikkaitakin kohtia. ;) Aloitus oli ihan säpäkkä puomin alastulolle asti, valssilla hypylle, jonka Luna alitti kaksi kertaa... Kolmannella kerralla loikkasi yli, vaan kyllä sai ohjaajakin tosissaan sen eteen töitä tehdä.
Putkesta alkoi taas vauhti, joka jatkui periaatteessa Aan alastulolle saakka ihan nätisti. Kovasti Lunan kanssa vaan saa juosta, melkein ulkokaarteissa (vaikkei nyt sentään putkia ulkopuolelta sentään). Aan jälkeinen hyppy meni taas tahkoamiseksi, siinä taisi tulla meille viimeinen kielto ja viimeistään siinä kohti hylky (ellei se kerinnyt tulla jo nelosaidalla puomin jälkeen...).
Hirvittävää pinkomista loppusuoralla, en uskaltanut viimeiseen putkeen takaaleikata, vaikka se olisi kyllä säästänyt vähän omia metrejä. Viimeisen aidan Luna taas kielsi kertaalleen. Kovasti oli ainakin ohjaaja hengstynyt ja lähes maitohapoilla Lunan kanssa radalla juoksemisen jälkeen.
Laskettuna Luna meni tällä radalla parhaimmillaan 10 estettä putkeen ihan nätisti (vitosaidalta Aalle) eli sinänsä ihan mahdollisuuksia on, vaikka kyllähän mamman kanssa saa rutkasti paljon enemmän tehdä hommia kuin Ursan kanssa, joka tekee jo viittauksestakin - rautalangasta vääntäminen voi mennä raskaaksikin.
Nyt ollaan kuitenkin tehty Lunan kanssa ihan kokopituinen rata kuitenkin (20 estettä, noin 130 "räsäsmetriä", ihanneaika 60). Joku kynnys ylitetty.
ALOKASLUOKKA
Alokasluokassahan virallisissa kisoissa startanneilla koirakoilla ei ole sijoittumismahdollisuuksia. Meillä jäi muutenkin Ursan kanssa radalla pyörähdys lyhyeksi, joten eipä siinä..
Alku lähti liikkeelle hypyllä ja renkaalla, seuraavan esteen elikkäs puomin ylösmeno meni loikaten, alastulo ok. Putkeen, aita, aita ja tarkoitus oli laittaa koira putkeen. Ursa kävi suulla ja selkeästi mielessä kävi, että siitä sisään, mutta silti loikki käteni yli puomille. Palkkasin lastulon ja rauhoitin kunnolla kahden nakin verran ja paineltiin pois.
Tulos siis HYL, ihanneaika taisi olla jotain 55 tai ehkä jopa 60, vaikka eihän se meihin sitten lopulta vaikuttanut.
KONKARILUOKKA
Parin hyllyn jälkeen meni kuitenkin hienostikin vihdoin. :)
Alku oli vaikein, kolme valssia peräkkäin, vaan selvittiin Ursan kanssa ihan sujuvasti kieputuksista. Loppurata olikin sitten melkoisen helppo.
Suoriuduttiin radalta ajalla 45 ja risat (ihanneaika 55s) ja plakkarissa nolla, jolla sitten voitimme luokkamme. :D Konkarikoirat palkitaan säkäluokkien kesken ristiin. Ykkösenä maxi Ursa, kakkosena medi Selma, kolmonen ei jäänyt mieleen.
Ainoa nollan tehnyt koirakko oltiin jokatapauksessa, nättiä menoa Ursalta, vaikka puomin ylösmeno olikin taas hilkulla. Ilmeisesti joku tassunosa kontaktipinnalle osui, vaikka itse kerkesin jo ajatella, että vitonen päjähti.
Puomin ylösmenolle nami nyt tulevissa treeneissä taas.
sunnuntai 6. heinäkuuta 2008
Tottelevaisuuden koettelua.
TOKOKOE 4.7.2008, Mänttä
Näinhän siinä kävi, että ilmoitin Ursan tokokokeeseen aivan extempore, tiistaina saatiin potkua Ainolta ja onnistuneesta noutoharjoittelusta, keskiviikkona ilmoittauduin (kokeeseen onneksi mahtui) ja perjantaina kokeeseen.
Kotiintuomisina ykköstulos ja hienosti vielä kakkossijoituksella. :)
Alokasluokka
Mänttä, 4.7.2008
Tuomari Mauri Pehkonen
1. Luoksepäästävyys - 10
2. Paikalla makaaminen - 9
3. Seuraaminen kytkettynä - 9
4. Seuraaminen taluttimetta - 8,5
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 9
6. Luoksetulo - 8
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä - 8
8. Estehyppy - 9
9. Kokonaisvaikutus - 9
Yht. 174 p. 1.
Sijoitus 2./12
Paikkamakuussa jouduin käskyttämään Ursan kahdesti nousemaan sivulle, siitä pistemenetys. Seuraamisissa oli kauneusvirheitä, vaikka kaikkiaan menivät niin paljon paremmin kuin ensimmäisessä ja edellisessä kokeessamme viime joulukuun puolessavälissä. Luoksetulossa Ursa tuli hienosti ja tiiviisti eteen, kun käskytin sivulle se korjasi vielä tiiviimmän eteenistumisen... Seisomaanjäädessä taisi pysähtyä hidastamisen kautta, ettei ollut niin napakka seisahtuminen mitä olisi voinut olla. Kaikkiaan olen kyllä äärimmäisen iloinen! - Nyt vain sivullesiirtymisiä opettelemaan...
Hiljaa hyvää tulee, kyseessä oli tosiaan historiamme toinen tokokoe, edellinen viime vuoden puolella. Kulkee näin puolen vuoden sykleissä, vaan yhtä kaikki, yhtä ykköstulosta vajaa TK1...
Mäntän kokeeseen osallistui yhteensä 15 koiraa (alo & avo), joista viidennes lapinkoiria - kiva edustus. Alokkaassa Runotar Dainslaf teki myöskin hienolla kontaktilla ykköstuloksen ja avoimessa Lukumon Carvajal sijoittui kolmanneksi kaiketikin kakkostuloksella.
Näinhän siinä kävi, että ilmoitin Ursan tokokokeeseen aivan extempore, tiistaina saatiin potkua Ainolta ja onnistuneesta noutoharjoittelusta, keskiviikkona ilmoittauduin (kokeeseen onneksi mahtui) ja perjantaina kokeeseen.
Kotiintuomisina ykköstulos ja hienosti vielä kakkossijoituksella. :)
Alokasluokka
Mänttä, 4.7.2008
Tuomari Mauri Pehkonen
1. Luoksepäästävyys - 10
2. Paikalla makaaminen - 9
3. Seuraaminen kytkettynä - 9
4. Seuraaminen taluttimetta - 8,5
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 9
6. Luoksetulo - 8
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä - 8
8. Estehyppy - 9
9. Kokonaisvaikutus - 9
Yht. 174 p. 1.
Sijoitus 2./12
Paikkamakuussa jouduin käskyttämään Ursan kahdesti nousemaan sivulle, siitä pistemenetys. Seuraamisissa oli kauneusvirheitä, vaikka kaikkiaan menivät niin paljon paremmin kuin ensimmäisessä ja edellisessä kokeessamme viime joulukuun puolessavälissä. Luoksetulossa Ursa tuli hienosti ja tiiviisti eteen, kun käskytin sivulle se korjasi vielä tiiviimmän eteenistumisen... Seisomaanjäädessä taisi pysähtyä hidastamisen kautta, ettei ollut niin napakka seisahtuminen mitä olisi voinut olla. Kaikkiaan olen kyllä äärimmäisen iloinen! - Nyt vain sivullesiirtymisiä opettelemaan...
Hiljaa hyvää tulee, kyseessä oli tosiaan historiamme toinen tokokoe, edellinen viime vuoden puolella. Kulkee näin puolen vuoden sykleissä, vaan yhtä kaikki, yhtä ykköstulosta vajaa TK1...
Mäntän kokeeseen osallistui yhteensä 15 koiraa (alo & avo), joista viidennes lapinkoiria - kiva edustus. Alokkaassa Runotar Dainslaf teki myöskin hienolla kontaktilla ykköstuloksen ja avoimessa Lukumon Carvajal sijoittui kolmanneksi kaiketikin kakkostuloksella.
Finnish Open rataa
URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 3.7.2008
Torstaina treenattiin Finnish Open rataa. Moni oli kaiketikin lähdössä Ylöjärvelle Agirotuun, jossa ratkottiin myös avoimet suomenmestaruudet. Eipä tullut sitten itsellä ilmoittauduttua, vaikka aikomus oli, ensin oli, sitten ei, viimeisenä ilmoittautumispäivänä kiireessä täytin ilmolomakkeet, vaan päätin kuitenkin olla lähettämättä. Kauhiaa venkslausta.
Tuija oli suunnitellut niin, että rakennetaan rata ja otetaan se kellottaen kisanomaisesti. Kömmähdyskohdaksi muodostui alkupuoliskolla oleva kohta putkesta aidan kautta putkeen, kun en malttanut odottaa samaa tahtia, vaan vedätin liikaa. Ursa valitsi hypyn jälkeen toisen hypyn - väärä rata.
Toisena en edelleenkään malttanut odotella puomille, vaan taas etuilin. Ursa loikkii.
Yksi kohta jota halusin säätää tiukemmaksi oli, kun tultiin muurilta uukkarilla aidalle ja siitä Aalle. Ursa kaarsi melko kaukaa, vaan eipä sitä säätämällä kovin tiukaksi saatu, tarvitseehan koira muurilla voimakasta hyppyä ja kääntymiseen menee aikaa ja askeleita. Ennen muuria tehdyllä vekillä ja omalla rintamasuunnalla saatiin paras tulos, helposti peruutin liikaa Aan suuntaan, vaikka kääntö voi tapahtua aidan muurin puolimmaisen siivekkeen tietämillä.
Maltilla saatiin hyvää tulosta aikaan.
Tokakierroksen aika taisi olla jotain 44s luokkaa (?).
Ihan hyvin tuo pikkuplikka paineli.
Torstaina treenattiin Finnish Open rataa. Moni oli kaiketikin lähdössä Ylöjärvelle Agirotuun, jossa ratkottiin myös avoimet suomenmestaruudet. Eipä tullut sitten itsellä ilmoittauduttua, vaikka aikomus oli, ensin oli, sitten ei, viimeisenä ilmoittautumispäivänä kiireessä täytin ilmolomakkeet, vaan päätin kuitenkin olla lähettämättä. Kauhiaa venkslausta.
Tuija oli suunnitellut niin, että rakennetaan rata ja otetaan se kellottaen kisanomaisesti. Kömmähdyskohdaksi muodostui alkupuoliskolla oleva kohta putkesta aidan kautta putkeen, kun en malttanut odottaa samaa tahtia, vaan vedätin liikaa. Ursa valitsi hypyn jälkeen toisen hypyn - väärä rata.
Toisena en edelleenkään malttanut odotella puomille, vaan taas etuilin. Ursa loikkii.
Yksi kohta jota halusin säätää tiukemmaksi oli, kun tultiin muurilta uukkarilla aidalle ja siitä Aalle. Ursa kaarsi melko kaukaa, vaan eipä sitä säätämällä kovin tiukaksi saatu, tarvitseehan koira muurilla voimakasta hyppyä ja kääntymiseen menee aikaa ja askeleita. Ennen muuria tehdyllä vekillä ja omalla rintamasuunnalla saatiin paras tulos, helposti peruutin liikaa Aan suuntaan, vaikka kääntö voi tapahtua aidan muurin puolimmaisen siivekkeen tietämillä.
Maltilla saatiin hyvää tulosta aikaan.
Tokakierroksen aika taisi olla jotain 44s luokkaa (?).
Ihan hyvin tuo pikkuplikka paineli.
tiistai 1. heinäkuuta 2008
Sehän NOUTAA!
Ainon ja Beon kanssa otettiin Lunan ja Beon agin päätteeksi paikkamakuu. Pirjolle mentiin piiloon, mutta Ursaa varten jäin näkösälle. Kumpikin paikkamakasi hienosti, vaikka koirien ja seistätököttävän itseni välistä juoksi kaksi lenkkeilijääkin. Hyvin malttoi viereen tullessa jäädä maahan, josta nousi näppärästi sivulle.
Parit jäävät liikkeet tehtiin, pitää muistutella Ursalle, että se antaa seisomaanjäädessään mun tulla viereensä ilman sivuttaisaskelia. Lisäksi myös unohtaa nuo jäävät liikkeet, kun se kuitenkin jää ihan hienosti. Tehdä vain niitä seisoessa sivulletuloja ja ihan vain seuraamista ilman pysähdyksiä.
Tokohyppyä voisi mennä treenaamaan muutamaan otteeseen tuohon kennelkerhon kentälle. Palautellaan mieliin taas alon liikkeitä...
Kun jo agin loppulöpinöissä otin puheeksi kammoni noutoon, niin Aino lupasi, että hän ottaa meidän kanssa noutoja. Hyvin saatiinkin vinkkejä! :D
Ursa kuitenkin leikkii mun kanssa patukalla. Riskitesti, heitettiin leikin tiimellyksessä patukka Ursalle, toistin "Tuo, tuo." ja juoksin karkuun. Kun Ursa oli lähellä nappasin kiinni ja riepoteltiin. Uusi yritys samantien perään. Ursa syttyi hyvin ja toi lähelle - pääidea oli, että koira juoksee minua kohti - ei Ursa sentään edes yrittänyt viedä sitä itselleen jonnekin mässytettäväksi, vaan tuli luonnollisesti kohti.
Seuraavaksi mulla olikin noutokapula kädessä, kerran se oli liikkumatta maassa ja hulluna kehuin ja kannustin Ursaa - niillä konstein millä olen saanut sen kiinnostumaan ja innostumaan kepeistäkin, kehumalla sen löytämää aarretta "Mikä siinä on, mahtava, voi vitsi mikä aarre sulla on, ota mukaan se!". Ursa otti kapulan suuhun - lipasta tosin, vaan silti! Kannustamalla toi myös mua kohti. Seuraavaksi revittiin taas patukkaa patukkaa ja heitinkin sille haettavaksi kapulan. Sama juttu, "Tuo, tuo." ja karkuun juokseminen. Nyt Ursa ottikin sitten jo ihan oikeaoppisesti kiinni kapulan keskeltä, tuli kohti, riemuitsin siitä, kiitin kapulasta ja jatkettiin repimistä patukalla. Toistettiin taas, tosin nyt palkkasin sillä, että revittiin kapulaa. Ursa oli ihan innoissaan. :D Se syttyi idealle täysin - otekin oli ihan oikea, kun se lähti kapulalle.
Tosiaankin vain ihan pari-kolme noutoa, jonka jälkeen riepotin, otin kapulan siltä ja laitoin sen kiinni. Lopuksi vielä vilautin ja härnäsin sitä kapulalla ja se laitettiin pois. Ursalle jäi himo kytemään.
Mahtavaa, en olisi ikinä uskonut, että noutaminen olisi Ursalle noinkin helppoa. Olen tehnyt siitä itselleni ihan valtavan mörön, enkä ole osannut käsitellä koko noutoa mitenkään - naksutellut vain välillä kapulasta, ilman merkittävää edistystä.
Kotitehtäväksi saatiin, että kannustan Ursaa antamaan ja hakemaan mulle kaikenlaista - sekä hommaamaan kunnon noutokapulan, jossa on riittävä maavara, 650g on kuulemma sopiva, passaa myös PK-puolella - ainakin aluksi. Nyt se saa ruoankin siitä, että se antaa mulle jonkun lelun, esineen tms. Mitä nyt keksin pyytää. Patukka on ainakin hyvä lähtökohta, kun Ursa on siitä tosissaan kiinnostunut.
Upea fiilis kyllä, kun Ursa haki kapulaa ihan kaukaakin. :)
Parit jäävät liikkeet tehtiin, pitää muistutella Ursalle, että se antaa seisomaanjäädessään mun tulla viereensä ilman sivuttaisaskelia. Lisäksi myös unohtaa nuo jäävät liikkeet, kun se kuitenkin jää ihan hienosti. Tehdä vain niitä seisoessa sivulletuloja ja ihan vain seuraamista ilman pysähdyksiä.
Tokohyppyä voisi mennä treenaamaan muutamaan otteeseen tuohon kennelkerhon kentälle. Palautellaan mieliin taas alon liikkeitä...
Kun jo agin loppulöpinöissä otin puheeksi kammoni noutoon, niin Aino lupasi, että hän ottaa meidän kanssa noutoja. Hyvin saatiinkin vinkkejä! :D
Ursa kuitenkin leikkii mun kanssa patukalla. Riskitesti, heitettiin leikin tiimellyksessä patukka Ursalle, toistin "Tuo, tuo." ja juoksin karkuun. Kun Ursa oli lähellä nappasin kiinni ja riepoteltiin. Uusi yritys samantien perään. Ursa syttyi hyvin ja toi lähelle - pääidea oli, että koira juoksee minua kohti - ei Ursa sentään edes yrittänyt viedä sitä itselleen jonnekin mässytettäväksi, vaan tuli luonnollisesti kohti.
Seuraavaksi mulla olikin noutokapula kädessä, kerran se oli liikkumatta maassa ja hulluna kehuin ja kannustin Ursaa - niillä konstein millä olen saanut sen kiinnostumaan ja innostumaan kepeistäkin, kehumalla sen löytämää aarretta "Mikä siinä on, mahtava, voi vitsi mikä aarre sulla on, ota mukaan se!". Ursa otti kapulan suuhun - lipasta tosin, vaan silti! Kannustamalla toi myös mua kohti. Seuraavaksi revittiin taas patukkaa patukkaa ja heitinkin sille haettavaksi kapulan. Sama juttu, "Tuo, tuo." ja karkuun juokseminen. Nyt Ursa ottikin sitten jo ihan oikeaoppisesti kiinni kapulan keskeltä, tuli kohti, riemuitsin siitä, kiitin kapulasta ja jatkettiin repimistä patukalla. Toistettiin taas, tosin nyt palkkasin sillä, että revittiin kapulaa. Ursa oli ihan innoissaan. :D Se syttyi idealle täysin - otekin oli ihan oikea, kun se lähti kapulalle.
Tosiaankin vain ihan pari-kolme noutoa, jonka jälkeen riepotin, otin kapulan siltä ja laitoin sen kiinni. Lopuksi vielä vilautin ja härnäsin sitä kapulalla ja se laitettiin pois. Ursalle jäi himo kytemään.
Mahtavaa, en olisi ikinä uskonut, että noutaminen olisi Ursalle noinkin helppoa. Olen tehnyt siitä itselleni ihan valtavan mörön, enkä ole osannut käsitellä koko noutoa mitenkään - naksutellut vain välillä kapulasta, ilman merkittävää edistystä.
Kotitehtäväksi saatiin, että kannustan Ursaa antamaan ja hakemaan mulle kaikenlaista - sekä hommaamaan kunnon noutokapulan, jossa on riittävä maavara, 650g on kuulemma sopiva, passaa myös PK-puolella - ainakin aluksi. Nyt se saa ruoankin siitä, että se antaa mulle jonkun lelun, esineen tms. Mitä nyt keksin pyytää. Patukka on ainakin hyvä lähtökohta, kun Ursa on siitä tosissaan kiinnostunut.
Upea fiilis kyllä, kun Ursa haki kapulaa ihan kaukaakin. :)
Muumimamma.
LUNAN JATKO2 AGILITYTREENIT 1.7.2008
Luna ristittiin tänään treeneissä Muumimammaksi. Sellainenhan se on, lempeä ja rauhallinen olemus, jonka voisi kuvitella keittelevän mehua ja pyöräyttelevän lapsukaisille torttua. Luna tekee kyllä pitkälti agilityssa juttuja enemmän sen vuoksi, että minä pyydän sitä tekemään, kuin siksi, että sen nauttisi suunnattomasti itse tekemisestä - kuten Ursalla.
Mulla oli kamera mukana ja napsin kuvia, vastaavasti sitten Aino tarttui halukkaasti kameraan, kun me Lunan kanssa tehtiin. Tack!
OHJATTU
Vähän kieputustakin. Systeemissä takaahyppy ja valssikin. Rengas radalla, jota tähän asti ollaan tehty vain yksittäisenä. Oli aika kuuma shortsikeli ja mammassa se näkyi. Ensimmäinen suoritus (rata suuntaan Aa-aita-aita-rengas) oli hyvä varsinkin renkaan osalta, jossa se katsoi jo hyvästi renkaan ohi, mutta silti hienosti kävi koukkasemassa renkaan mukaan. Loistavaa.
Toiseen suuntaan sitten vähän kankeutta. Lähtötilanne oli Lunalle houkuttava, kun namikippo oli juuri ollut Aan alastulolla ja Lunahan katseli sinne, eikä renkaan läpi, pari kertaa siis meni ihan ohi tsekkaamaan olisiko ollut Aalla namia - ei ollut. Kolmannella kerralla sain sen sentään lähtemään renkaalle, mutta se tuli sivusta, jonka jälkeen otin renkaan kerran kutsuhyppynä ja ohjasin renkaan sivusta tarkasti, josta jatkettiin radalle. Takaahypyt kumpaankin suuntaan onnistui hyvin, suunnassa rengas-aita-aita-Aa jäin sisäkurviin.
Aalla Luna ottaa kontaktit, mutta eihän se istumaan jää, kun minä tupelo taas pyysin siltä istumista, vaikka ollaan otettu juoksukontakteina. Plääh mikä lahoaivo. Enpä minäkään näemmä muista pysyä samassa systeemissä aina, olisihan toki riittänyt se, että Luna nappaisi namikiposta namin, jonka jälkeen jatketaan suoraan.
ITSENÄISET (Niina tosin katsoi vierestä)
Kepit otettiin ehkä pari kertaa kummankin puolen, yhdellä kertaa jatkettiin kepeiltä hypylle. Edelleen vasemmalla puolellani osaa itsekin hakea pujottelua, mutta oikealla puolellani mennessään ei loppuun asti - ehkä 4-6 ensimmäistä keppiä osaa hakea. Lunan rytmi on ok ja se tietää ekan välin, joten hyvä jatkaa.
Pussia pitkästä aikaa. Liikaa parilla ekalla kerralla oletin, että Luna menee pusiin hypyn jälkeen, vaikka pussin päässä oli namikippo. Tästä on hyvä kuvakin - kumpikin meistä juoksee lennokkaasti eri puolilla pussia.... Tarkkuutta tähän, niin sain sen menemään oikein. Eihän Luna ampaise, mutta tulee sentään reippaasti.
Ilmoittauduttiin syyskaudelle mölliryhmään, saapi näkee mitä tuosta Muumimammasta vielä tulee. :) Kuinka kauan se jaksaa tehdä vain minun mielekseni. Lunakin kyllä menee, mutta eihän agility sen laji ole siinä määrin kuin Ursan, Luna voisi olla onnellinen ilmankin "kaikenmaailman harrastuksia" (Ursa ei niinkään, se tarvii toimintaa). Katellaan.
Luna ristittiin tänään treeneissä Muumimammaksi. Sellainenhan se on, lempeä ja rauhallinen olemus, jonka voisi kuvitella keittelevän mehua ja pyöräyttelevän lapsukaisille torttua. Luna tekee kyllä pitkälti agilityssa juttuja enemmän sen vuoksi, että minä pyydän sitä tekemään, kuin siksi, että sen nauttisi suunnattomasti itse tekemisestä - kuten Ursalla.
Mulla oli kamera mukana ja napsin kuvia, vastaavasti sitten Aino tarttui halukkaasti kameraan, kun me Lunan kanssa tehtiin. Tack!
OHJATTU
Vähän kieputustakin. Systeemissä takaahyppy ja valssikin. Rengas radalla, jota tähän asti ollaan tehty vain yksittäisenä. Oli aika kuuma shortsikeli ja mammassa se näkyi. Ensimmäinen suoritus (rata suuntaan Aa-aita-aita-rengas) oli hyvä varsinkin renkaan osalta, jossa se katsoi jo hyvästi renkaan ohi, mutta silti hienosti kävi koukkasemassa renkaan mukaan. Loistavaa.
Toiseen suuntaan sitten vähän kankeutta. Lähtötilanne oli Lunalle houkuttava, kun namikippo oli juuri ollut Aan alastulolla ja Lunahan katseli sinne, eikä renkaan läpi, pari kertaa siis meni ihan ohi tsekkaamaan olisiko ollut Aalla namia - ei ollut. Kolmannella kerralla sain sen sentään lähtemään renkaalle, mutta se tuli sivusta, jonka jälkeen otin renkaan kerran kutsuhyppynä ja ohjasin renkaan sivusta tarkasti, josta jatkettiin radalle. Takaahypyt kumpaankin suuntaan onnistui hyvin, suunnassa rengas-aita-aita-Aa jäin sisäkurviin.
Aalla Luna ottaa kontaktit, mutta eihän se istumaan jää, kun minä tupelo taas pyysin siltä istumista, vaikka ollaan otettu juoksukontakteina. Plääh mikä lahoaivo. Enpä minäkään näemmä muista pysyä samassa systeemissä aina, olisihan toki riittänyt se, että Luna nappaisi namikiposta namin, jonka jälkeen jatketaan suoraan.
ITSENÄISET (Niina tosin katsoi vierestä)
Kepit otettiin ehkä pari kertaa kummankin puolen, yhdellä kertaa jatkettiin kepeiltä hypylle. Edelleen vasemmalla puolellani osaa itsekin hakea pujottelua, mutta oikealla puolellani mennessään ei loppuun asti - ehkä 4-6 ensimmäistä keppiä osaa hakea. Lunan rytmi on ok ja se tietää ekan välin, joten hyvä jatkaa.
Pussia pitkästä aikaa. Liikaa parilla ekalla kerralla oletin, että Luna menee pusiin hypyn jälkeen, vaikka pussin päässä oli namikippo. Tästä on hyvä kuvakin - kumpikin meistä juoksee lennokkaasti eri puolilla pussia.... Tarkkuutta tähän, niin sain sen menemään oikein. Eihän Luna ampaise, mutta tulee sentään reippaasti.
Ilmoittauduttiin syyskaudelle mölliryhmään, saapi näkee mitä tuosta Muumimammasta vielä tulee. :) Kuinka kauan se jaksaa tehdä vain minun mielekseni. Lunakin kyllä menee, mutta eihän agility sen laji ole siinä määrin kuin Ursan, Luna voisi olla onnellinen ilmankin "kaikenmaailman harrastuksia" (Ursa ei niinkään, se tarvii toimintaa). Katellaan.
sunnuntai 29. kesäkuuta 2008
Lappalaisten agikoulutusta.
Tänään selvisin myös kunnialla Lappalaiskoirat ry.:n Keski-Suomen alajaoston agiin tutustumisesta, jossa toimin Närän Riikan kanssa kouluttajana. Kouluttaminen on itselle ihan uusi juttu, vaan loppujen lopuksi tuntuu, että meni ihan hyvin. Koirissa (slku Mörri, lpkn Alli + lpku Naru, lpkn Hedda, slkn Saana, slkn Ella + slkn Ceres, slku Halti + slku Jalo) oli selvää potentiaalia ja intoa, toivottavasti rupeaa näkyä enemmänkin lappalaiskoiria agikentillä - Hedda nyt jo onkin parhaillaan JATin alkeiskurssilla. (JATin lappalaiskoiraedustus on tällä hetkellä omat Ursa (3.lk) & Luna (jatko2), sekä kaksi lapinporokoiraa Viima (mölli) & Hedda (alkeet).)
Erityisesti mieleen jäivät innokkaat koirapojat Naru ja Halti, joista kumpikaan ei ollut koskaan nähnyt agiesteitä, mutta silti niiden päässä tuntui hyvin nopeasti syttyvän lamppu, oivallus ja into.
Monenlaisia koiraotuksia oli, vaan kaikki saatiin menemään esteitä ihan onnistuneesti.
Itsellä oli kepit, aita ja putki, joista viimeisistä tehtiin sitten pikku "ratakin" (aita ja putkeen). Riikalla oli Aa, muuri ja pituus - sekä aita. Ihan oli mukavata kouluttaa eipä siinä, tottakai se vaatii rutiinin, mutta huomaan kuitenkin olevani sen verran sisällä ja innoissani aiheesta, että juttua suoltuu, korjausehdotuksia ja tärkeistä pointteja. Paras palaute on tietenkin se, kun mainitsin, että en toimi kouluttajana, niin palaute oli se, että ainesta olisi. Kiva kiva. :)
Kiitokset kaikille paikalle vaivautuneille ihmisille ja koirille, teissä on ainesta!
Lopuksi vielä näytettiin Ursan kanssa kepit muutamaan kertaan. Ensin avokulmasta, sitten suljettuun kulmaan poispäinkäännöllä, sekä niin, etrtä Ursa irtosi kauempaa kepeille - itse olin oikealla. Lopuksi otin vielä ikäänkuin namilla vetäen (kuten alkeet opetetaan), Ursa tosin on jo sen verran nopea, että vikkelästi sai kättä joka toiseen väliin siirtää, tämä "namilla veto" kummaltakin puolelta. Hämmästyttävää on se, että olen jotenkin ajatellut, että Ursa hämääntyisi enemmän, kun nuo kennelkerhon kepit on 55cm väleillä, vaan kylläpä se osaa rytmittää menonsa niihinkin siinä missä 60cm väleihinkin.
Erityisesti mieleen jäivät innokkaat koirapojat Naru ja Halti, joista kumpikaan ei ollut koskaan nähnyt agiesteitä, mutta silti niiden päässä tuntui hyvin nopeasti syttyvän lamppu, oivallus ja into.
Monenlaisia koiraotuksia oli, vaan kaikki saatiin menemään esteitä ihan onnistuneesti.
Itsellä oli kepit, aita ja putki, joista viimeisistä tehtiin sitten pikku "ratakin" (aita ja putkeen). Riikalla oli Aa, muuri ja pituus - sekä aita. Ihan oli mukavata kouluttaa eipä siinä, tottakai se vaatii rutiinin, mutta huomaan kuitenkin olevani sen verran sisällä ja innoissani aiheesta, että juttua suoltuu, korjausehdotuksia ja tärkeistä pointteja. Paras palaute on tietenkin se, kun mainitsin, että en toimi kouluttajana, niin palaute oli se, että ainesta olisi. Kiva kiva. :)
Kiitokset kaikille paikalle vaivautuneille ihmisille ja koirille, teissä on ainesta!
Lopuksi vielä näytettiin Ursan kanssa kepit muutamaan kertaan. Ensin avokulmasta, sitten suljettuun kulmaan poispäinkäännöllä, sekä niin, etrtä Ursa irtosi kauempaa kepeille - itse olin oikealla. Lopuksi otin vielä ikäänkuin namilla vetäen (kuten alkeet opetetaan), Ursa tosin on jo sen verran nopea, että vikkelästi sai kättä joka toiseen väliin siirtää, tämä "namilla veto" kummaltakin puolelta. Hämmästyttävää on se, että olen jotenkin ajatellut, että Ursa hämääntyisi enemmän, kun nuo kennelkerhon kepit on 55cm väleillä, vaan kylläpä se osaa rytmittää menonsa niihinkin siinä missä 60cm väleihinkin.
Anja Lehtiö II
ANJA LEHTIÖN VIIKOLOPPUKURSSI
Jyväskylä, 29.6.2008
Tämäkin päivä oli erittäin erittäin onnistunut. :D Anja todella osaa hommansa, hän on positiivinen, kouluttamiseen paneutuva, kovaääninen ja helposti lähestyttävä. Vetäjäainekset siis ihan kohdillaan.
KISANOMAINEN TREENI
Tänään oli rakennettu rata, joka suoritettiin kisanomaisesti. Mukana pilli lähdön merkiksi ja ratasuoritukset kellotettiin. Samalle radalle oli kolme yritystä. Yllättävää kyllä, meidän kaikki suoritukset olivat hienoja, meno tasaista ja tulokset sen mukaisia.
Kolmosaidalle tein wrapin, joka onnistui joka kerralla tosi hienosti ja tiukasti. Nelos- ja vitosaitojen takaakierto meni ekakerralla pikkuisen pitkäksi, vaikkakin ihan oikein. Toisella ja kolmannella yrityksellä ihan nappisuorituksia, joissa Ursa kiersi pienin kaarroksin. Salaisuus oli jämerä vastakkainen käsi, joka pysyi päällä aina siihen asti, kunnes irroitus putkeen (ekakerrallakin oli kyllä vastakkainen käsi käytössä, mutta se ei ollut tarpeeksi määrätietoinen ja kävin itse liian syvällä kaarroksessa, seuraavissa suorituksissa pysyin selkeästi esteiden sisäpuolella).
8-11 väli oli väli, jonka pystyi tekemään ainakin kolmella tavalla. Vastakkainen käsi tässäkin salaisuus. Ekakerralla tein tähän oikein hienon ja tiukan wrapin. Tokakerralla halusin kokeilla mikä muutos on, jos twistaan, eli tarkoituksena se, että otan koiran kymppihypyltä vastaan ja kierrätän siivekkeen kautta niin, ettei koira leikkaa omaa linjaansa kuten wrapissa, vaan taipuu ässänä banaanille. Tässä kaarrokset olivat aika laajoja, joten ei ihan onnistunut kaikkein hienoimmin, vaikka oikea rata tulikin. (Kolmas vaihtoehto olisi ollut vauhdikas valssi, jossa koiran linja ihan samanlainen mitä twistissä, vaan se ei tunnu omalta, joten ei edes kokeiltu, kun edelliset sopii meille tällaisissa kohdin.)
Twisti tässä oli se kohta, jota halusin hinkata yksistään, että oikeasti oivaltaisin mistä siinä on kyse. Tärkeintä oli se, että koira irtoaa ysille. Vastakkainen käsi (vasen) näyttää kympin yli, jonka koira hyppää ohjaajaa kohti. Samalla laser hallussa ja peruutus hypyn suuntaisesti koiran alta pois. Persus kohti keppejä käytännössä, ei saa pyllistellä putkea tai Aata kohti, muuten kaarroksista tulee pitkiä, kuten näissä kahdessa viimeisessä yrityksessä kävi, vaikka kolmosradalla yritin korjata tokaradan virheen - ei onnistunut. Peruuttelin luonnollisesti Aata kohti, enkä alta pois. Yksittäistreeninä onnistuttiin hienosti, kun Anja väänsi rautalankamallin, pahin virhe oli se, että peruuttelin ja pyllistelin vikasuuntaan. Anja sai oikeasti tajuamaan juttuja, kuten nyt tämän ja wrapinkin.
Kepeillä sössittiin kutakuinkin vikaväli, kenties ajattelin jo Aalle menoa, joten hätiköin. Sain kyllä sen samantien törkättyä jatkamaan, joten ei saatu tästä virhettä. Aalle ja putkeen koira oikealla puolella. Toisella ja kolmannella kerralla varmistin kepit loppuun asti ja valssasin niin, että koira oli vasemmalla.
Viisitoista hypyn otin valssilla vastaan niin, etten mennyt sen aitahässäkän sisälle ollenkaan, vaan jäin kokonaan Aan ja putken puolelle. Tämä onnistui jokaisella kerralla tosi hyvin, vaikka ääntä olisi pitänyt enempi muistaa pitää, kun Ursa oli putkessa (tätä Anja ei sanonut, vaan tulipa nyt kirjoittaessa mieleen). Tärkeää, että menee taas koiran linjalta pois.
Loppusuorat olivat vauhdikkaita, tokaradalla lensi viimeinen rima, josta harmillisesti vitonen. :(
KUITENKIN, yllättäen meidän jokainen suoritus, tulos, parani edellisestä.
Ratojen tulokset ja ajat:
1. 0/41,96
2. 5/39,59
3. 0/38,41
Tottakai olen yllättynyt ja äärimmäisen iloinen. Vaikka radat eivät olleet ihan äärivaikeita, niin eivät suinkaan mitään helppojakaan. Ursa oli innokas ja teki tosi tasaisesti hommia. Loppujenlopuksi meidän viimeisen radan aika oli treeniryhmämme nopein (ja ratojen tulokset yhteensäkin parhaat, meillä ei tullut hyllyjä), kakkoseksi tullut (vaikka eihän tässä mitään kisaa ollut) sai ajaksensa 0/38,88 (Eräs kolmosluokassa kisaava parsoni, joka meni mun vinkkelistä melkoisen lujaa radalla.). WAU, Ursa paineli vallan pätevästi! :D
KEPPISYÖTTÖJÄ
Anjalla taisi olla korvan takana suunnitelma, että oltaisiin otettu rata vielä toiseenkin suuntaan, mutta oli sen verran helteistä ja läkähdyttävää, että taisi sekä koirat, että ohjaajat olla jo aika poikki. Otettiin siis keppisyöttöjä vaihdista. Parin esteen ja putken kautta kuuteen keppiin. Onnistui hyvin.
Vaikein kulma ohjata oli kiertokulma, jossa ohjaaja menee keppien oikealla puolelle. Tässä pitää muistaa "Isku, isku, isku." vastakkaisella kädellä ja pakkovalssilla kepeille. Tähän tein pari väärää suoritusta, joissa pakka hajosi laajoihin kaarroksiin, vaan uskon, että tajusin tuonkin ohjauksen idean.
SUURKIITOKSET ANJA!
Jyväskylä, 29.6.2008
Tämäkin päivä oli erittäin erittäin onnistunut. :D Anja todella osaa hommansa, hän on positiivinen, kouluttamiseen paneutuva, kovaääninen ja helposti lähestyttävä. Vetäjäainekset siis ihan kohdillaan.
KISANOMAINEN TREENI
Tänään oli rakennettu rata, joka suoritettiin kisanomaisesti. Mukana pilli lähdön merkiksi ja ratasuoritukset kellotettiin. Samalle radalle oli kolme yritystä. Yllättävää kyllä, meidän kaikki suoritukset olivat hienoja, meno tasaista ja tulokset sen mukaisia.
Kolmosaidalle tein wrapin, joka onnistui joka kerralla tosi hienosti ja tiukasti. Nelos- ja vitosaitojen takaakierto meni ekakerralla pikkuisen pitkäksi, vaikkakin ihan oikein. Toisella ja kolmannella yrityksellä ihan nappisuorituksia, joissa Ursa kiersi pienin kaarroksin. Salaisuus oli jämerä vastakkainen käsi, joka pysyi päällä aina siihen asti, kunnes irroitus putkeen (ekakerrallakin oli kyllä vastakkainen käsi käytössä, mutta se ei ollut tarpeeksi määrätietoinen ja kävin itse liian syvällä kaarroksessa, seuraavissa suorituksissa pysyin selkeästi esteiden sisäpuolella).
8-11 väli oli väli, jonka pystyi tekemään ainakin kolmella tavalla. Vastakkainen käsi tässäkin salaisuus. Ekakerralla tein tähän oikein hienon ja tiukan wrapin. Tokakerralla halusin kokeilla mikä muutos on, jos twistaan, eli tarkoituksena se, että otan koiran kymppihypyltä vastaan ja kierrätän siivekkeen kautta niin, ettei koira leikkaa omaa linjaansa kuten wrapissa, vaan taipuu ässänä banaanille. Tässä kaarrokset olivat aika laajoja, joten ei ihan onnistunut kaikkein hienoimmin, vaikka oikea rata tulikin. (Kolmas vaihtoehto olisi ollut vauhdikas valssi, jossa koiran linja ihan samanlainen mitä twistissä, vaan se ei tunnu omalta, joten ei edes kokeiltu, kun edelliset sopii meille tällaisissa kohdin.)
Twisti tässä oli se kohta, jota halusin hinkata yksistään, että oikeasti oivaltaisin mistä siinä on kyse. Tärkeintä oli se, että koira irtoaa ysille. Vastakkainen käsi (vasen) näyttää kympin yli, jonka koira hyppää ohjaajaa kohti. Samalla laser hallussa ja peruutus hypyn suuntaisesti koiran alta pois. Persus kohti keppejä käytännössä, ei saa pyllistellä putkea tai Aata kohti, muuten kaarroksista tulee pitkiä, kuten näissä kahdessa viimeisessä yrityksessä kävi, vaikka kolmosradalla yritin korjata tokaradan virheen - ei onnistunut. Peruuttelin luonnollisesti Aata kohti, enkä alta pois. Yksittäistreeninä onnistuttiin hienosti, kun Anja väänsi rautalankamallin, pahin virhe oli se, että peruuttelin ja pyllistelin vikasuuntaan. Anja sai oikeasti tajuamaan juttuja, kuten nyt tämän ja wrapinkin.
Kepeillä sössittiin kutakuinkin vikaväli, kenties ajattelin jo Aalle menoa, joten hätiköin. Sain kyllä sen samantien törkättyä jatkamaan, joten ei saatu tästä virhettä. Aalle ja putkeen koira oikealla puolella. Toisella ja kolmannella kerralla varmistin kepit loppuun asti ja valssasin niin, että koira oli vasemmalla.
Viisitoista hypyn otin valssilla vastaan niin, etten mennyt sen aitahässäkän sisälle ollenkaan, vaan jäin kokonaan Aan ja putken puolelle. Tämä onnistui jokaisella kerralla tosi hyvin, vaikka ääntä olisi pitänyt enempi muistaa pitää, kun Ursa oli putkessa (tätä Anja ei sanonut, vaan tulipa nyt kirjoittaessa mieleen). Tärkeää, että menee taas koiran linjalta pois.
Loppusuorat olivat vauhdikkaita, tokaradalla lensi viimeinen rima, josta harmillisesti vitonen. :(
KUITENKIN, yllättäen meidän jokainen suoritus, tulos, parani edellisestä.
Ratojen tulokset ja ajat:
1. 0/41,96
2. 5/39,59
3. 0/38,41
Tottakai olen yllättynyt ja äärimmäisen iloinen. Vaikka radat eivät olleet ihan äärivaikeita, niin eivät suinkaan mitään helppojakaan. Ursa oli innokas ja teki tosi tasaisesti hommia. Loppujenlopuksi meidän viimeisen radan aika oli treeniryhmämme nopein (ja ratojen tulokset yhteensäkin parhaat, meillä ei tullut hyllyjä), kakkoseksi tullut (vaikka eihän tässä mitään kisaa ollut) sai ajaksensa 0/38,88 (Eräs kolmosluokassa kisaava parsoni, joka meni mun vinkkelistä melkoisen lujaa radalla.). WAU, Ursa paineli vallan pätevästi! :D
KEPPISYÖTTÖJÄ
Anjalla taisi olla korvan takana suunnitelma, että oltaisiin otettu rata vielä toiseenkin suuntaan, mutta oli sen verran helteistä ja läkähdyttävää, että taisi sekä koirat, että ohjaajat olla jo aika poikki. Otettiin siis keppisyöttöjä vaihdista. Parin esteen ja putken kautta kuuteen keppiin. Onnistui hyvin.
Vaikein kulma ohjata oli kiertokulma, jossa ohjaaja menee keppien oikealla puolelle. Tässä pitää muistaa "Isku, isku, isku." vastakkaisella kädellä ja pakkovalssilla kepeille. Tähän tein pari väärää suoritusta, joissa pakka hajosi laajoihin kaarroksiin, vaan uskon, että tajusin tuonkin ohjauksen idean.
SUURKIITOKSET ANJA!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
