Muistiin itselle, vuoden 2011 kistöistä tuli tehtyä toinen puolisko eli yksi kokonainen päivä viime viikonloppuna, sunnuntaina 20.2. toimin aamupäivällä Nannan kanssa toimistossa tulospalvelussa ja iltapäivällä kuuluttajana.
Päivä hurahti nopeasti ohi, vaikka iltapäivän hommista meinasin saada etukäteen vatsahaavan. Piristävää oli tehdä kuitenkin ihan jotain uutta, sitä myöten varmaan aikakin kului pikaiseen. Tulospalveluhommat olivat ihan ok nakki, joskin kisasuorituksia ei päässyt näkemään. Iltapäivällä tämä sitten korjautui, kun pääsi aitiopaikalle. Sain kuuluttamisesta jotain kieroa mielihyvää, vaikka ensimmäinen kerta kun piti avata suu mikrofonille, niin meinasi jalat lähteä alta paniikista. Loppujen lopuksi kaameimmilta kämmeiltäkin vältyin. Normikuulutukset sujuivat ihan ok. Palkintojenjaossa tuli enemmän takeltelua, kun tuloslistoissa ei ole aukikirjoitettuna seuralyhenteitä ja muutenkin koko tuloksen kertomisen järjestys ei ollut selvänä päässä. Palkitsevaa itselle oli kuitenkin se, että tein jotain mitä ajattelin etten tohtisi....
lauantai 26. helmikuuta 2011
perjantai 25. helmikuuta 2011
Keppihärpäkkeet.
KEPPIHÄRPÄKEKURSSI pe 25.2.2011
kouluttaja Julia Kärnä
Julia piti parin tunnin koulutuksen "keppihärpäkkeistä" kouluttajille. Koiria ei siis ollut mukana, joskin muutama mallikoirakko erilaisine keppiongelmineen oli valittu paikalle näyttämään härpäkkeiden toimivuutta käytännössä.
Tuttavallisesti "keppihärpäkkeet" tarkoittavat verkkoja sekä ohjureita, joiden avulla koiralle opetetaan pujottelu. Oli huikea nähdä miten lamput koirien päässä syttyivät pää toisensa jälkeen siihen mitä piti tehdä selvittääkseen "labyrintin" ja saadakseen sen lopusta namin.
Iski kipinää josko opettaisi Hipalle itsenäisen pujottelun verkkojen avulla. Olemme alkeiskurssilta toimineet ohjureiden avulla, mutta itsenäiseksi pujottelusuoritus ei ole tullut, sillä itse on pitänyt olla niin paljon kädellä avustamassa. Ajattelin käydä sunnuntaina itsenäisesti treenaamassa (jos vaikka hakisi Haikankin pitkästä aikaa liitämään), Hipalle voisi kokeilla härpäkkeitä. Pienen neljän kepin totuttelupätkän jälkeen voisi kokeilla heti 12 keppiä. Oli hämmästyttävä seurata miten nopeasti koirat oivalsivat jutun jujun ja miten ulkopuolelta katsottuna suoritukset muistuttivat jo paljon "ihan oikeaa" pujoittelua. Jop pujottelun osaavien koirien tyylikin muuttui ihan täysin, pää painui alas, liikkeeseen tuli "uivuutta" ja koko suoritus oli paljon intensiivisempi.
Tällä tyylillä tulisi itsenäinen pujottelu, koira hakisi hyvin aloituksia ja ohjaajan sijainnilla ja tekemisillä ei olisi niin väliä. Keppisuorituksesta, niistä 12 kepistä tulisi kokonaisuus. Enpä mitään menetä, kun Hipalle tällä tyylillä opettaisin. Pitkä tiehän siinä on, että saa häivytettyä viimeisetkin ohjurit jossain vaiheessa. Vaan riippuuhan se niin kovin paljon koirastakin, että kuinka nopeasti voi edetä harjoitteissa.
Oma rauhallisuus on aa ja oo, kannustava ja positiivinen, mutta rauhallinen lähtö tähän systeemiin. Jännittävää.
Nami ensin viimeisen keppivälin oikealla puolella, ikään kuin verkkojen sisällä, jotta koira ei oikaise namille. Kun koira jo tajuaa jutun jujun, namin voi siirtää viimeisen kepin jälkeen.
kouluttaja Julia Kärnä
Julia piti parin tunnin koulutuksen "keppihärpäkkeistä" kouluttajille. Koiria ei siis ollut mukana, joskin muutama mallikoirakko erilaisine keppiongelmineen oli valittu paikalle näyttämään härpäkkeiden toimivuutta käytännössä.
Tuttavallisesti "keppihärpäkkeet" tarkoittavat verkkoja sekä ohjureita, joiden avulla koiralle opetetaan pujottelu. Oli huikea nähdä miten lamput koirien päässä syttyivät pää toisensa jälkeen siihen mitä piti tehdä selvittääkseen "labyrintin" ja saadakseen sen lopusta namin.
Iski kipinää josko opettaisi Hipalle itsenäisen pujottelun verkkojen avulla. Olemme alkeiskurssilta toimineet ohjureiden avulla, mutta itsenäiseksi pujottelusuoritus ei ole tullut, sillä itse on pitänyt olla niin paljon kädellä avustamassa. Ajattelin käydä sunnuntaina itsenäisesti treenaamassa (jos vaikka hakisi Haikankin pitkästä aikaa liitämään), Hipalle voisi kokeilla härpäkkeitä. Pienen neljän kepin totuttelupätkän jälkeen voisi kokeilla heti 12 keppiä. Oli hämmästyttävä seurata miten nopeasti koirat oivalsivat jutun jujun ja miten ulkopuolelta katsottuna suoritukset muistuttivat jo paljon "ihan oikeaa" pujoittelua. Jop pujottelun osaavien koirien tyylikin muuttui ihan täysin, pää painui alas, liikkeeseen tuli "uivuutta" ja koko suoritus oli paljon intensiivisempi.
Tällä tyylillä tulisi itsenäinen pujottelu, koira hakisi hyvin aloituksia ja ohjaajan sijainnilla ja tekemisillä ei olisi niin väliä. Keppisuorituksesta, niistä 12 kepistä tulisi kokonaisuus. Enpä mitään menetä, kun Hipalle tällä tyylillä opettaisin. Pitkä tiehän siinä on, että saa häivytettyä viimeisetkin ohjurit jossain vaiheessa. Vaan riippuuhan se niin kovin paljon koirastakin, että kuinka nopeasti voi edetä harjoitteissa.
Oma rauhallisuus on aa ja oo, kannustava ja positiivinen, mutta rauhallinen lähtö tähän systeemiin. Jännittävää.
Nami ensin viimeisen keppivälin oikealla puolella, ikään kuin verkkojen sisällä, jotta koira ei oikaise namille. Kun koira jo tajuaa jutun jujun, namin voi siirtää viimeisen kepin jälkeen.
torstai 24. helmikuuta 2011
Raunon kurssilla.
URSA - AGIKURSSI KILPAILEVILLE to 24.2.2011
kouluttaja Rauno Virta
Ai, että tykkäänkin Virran Raunosta kouluttajana! :D Eipä taaskaan jäänyt takataskuun muuta kuin pelkkää positiivista. Kannustavaa, positiivista ja rauhallista palautetta ja kärsivällistä kouluttamista. Kukapa ei tykkäisi koulutuksen päätteeksi tuntea onnistuneensa (itselläni on vastakkaisiakin kokemuksia joidenkin kouluttajien taholta).
Ratapiirrosta en ole vielä saanut sähköisenä, mutta päälimmäiset illan koulutuksesta.
Esteet 13-20
Huikeinta oli saada onnistumaan heti ensiyrittämällä (kuin myös seuraavilla yrittämillä) kohta, jossa ohjasin Ursan putken kauimmaiseen päähän putken takaa layeroiden. Tätä tavallaan jännitin eniten, mutta päätin riskillä kokeilla (yksi positiivinen piirre vielä Raunon koulutuksissa, siellä voi yrittää ja kokeilla sellaisiakin juttuja, joita ei vielä osaa tai luulee ettei osaa, eikä tarvitse pelätä epäonnistumisia. Hän luo sellaisen rennon ilmapiirin. Jälleen on vastakkaisiakin kokemuksia, joissa tekee mieli kokeilla sitä helpointa ja itsestäänselvintä vaihtoehtoa, ettei tulisi virheitä ja sitä myöten jollain tavalla osoittelua). Kieltämättä oli tunnelmat korkealla, kun Ursa kääntyi oikeaan putken päähän empimättä yhtään. Jujuna oli, että keppien jälkeen piti viedä metri puolitoista kauemmas vekille ja sieltä lähettää koira okserin yli. SIten oman linjan sai kääntymään suoraan eikä tarvinnut väistää itse putkea missään vaiheessa. Tämä tapa oli kieltämättä yllättävän luonnollinen tapa suorittaa. Hauskaa!
Ensimmäisellä onnistumisen kerralla olin niin tuohduksissani, että ajauduin putken jälkeen vahingoissa liian edelle ja tein onnistuneesti, mutta täysin extempore suunnittelematta pakkovalssin 18-esteen taakse. Muilla kerroilla ja suunnitellusti jäin esteiden sisäkurviin ja otin 18-hypyltä persjättönä. Pikkuinen vekki 18-19-välissä, ettei hyppää 19-20 väliä pitkäksi.
Okseri-putki-kohtaa tein myös siten, että menin itse putken suiden puolelle, ohjasin oikeaan päähän, jäin odottamaan ja vein 17-hypyllä takaaleikaten. Kepeiltä piti vekata lähempänä okseria ja pysytellä itse ihan kiinni putken suusta, ettei vie koiraa hyppäämään kauas. Onnistui tälläkin tavalla ihan mainiosti. Tässä piti vain oikeasti malttaa, että koira tulee putkesta, jotta ei ajaudu edelle takaaleikkauksessa. Yllättävän vaikeaa oli totella odottelukäskyä, kun jalat ihan väkisin liikkui eteenpäin, Raunon ääni kuului taustalla: "Odota. Odota. Odota!" - ja jalat vain vei eteenpäin... Ei silti ongelmaa onnistumisessa, vaan joskus on vain niin vaikeaa itse pysähtyä ja odottaa koiraa.
Esteet 1-5
Radan huippukohdasta alkuun palaten....
Alku tuntui sujuvammalta esteiden ulkopuolelta ohjattuna (3-aita takaakierrolla ja keinu vasemmalta). Sainkin hyvin ohjattua Ursan 1-hypyn yli siten, että itse olin 2-hypyn kohdalla ja otin askeleen eteenpäin ja ohjasin liikkeellä ykkösen yli, siellä vastaan kakkonen ja esteiden lähellä pysyen takaakiertoon (ettei koira hyppää kakkosella liian etäälle, vaan pysyy tiukalla kurvilla). Tällä puolella ohjaten, myös 5-putkeen vienti oli jotenkin sujuva ja looginen.
Kokeilin alun myös esteiden sisäpuolella ohjaten, periaate samanlainen (eli ohjaus alkoi 2-hypyn riman tai jopa kauemman siivekkeen kohdalta). Tämä puoli oli vaikeampi Ursalle (ja minulle....), tätä piti helpottaa siten, että itse "kurotin" ohjaavaa kättä ja katsetta, että Ursa näki riman yli. Ykkösen yli, kakkoselle ja ennen 2-hypyn ponnistusta jo vastakkainen käsi, jotta tulee välistä tiukalla ja siitä kolmosen yli ja keinulle. Keinuosuus tai pikemminkin siltä putkeen vienti oli tältä puolelta vaikeampaa. Ursa ei osaa suorittaa keinua kovin itsenäisesti (vissiinkin treenin paikka ;) ) ja koska itse olin niin lähellä Ursaa ja väärä putken pää myös, niin Ursahan sujahti väärästä päästä, vaikka otin vastakkaista kättä kääntämään. Leena ja Ansa tekivät valssin keinun päähän. Sekin olisi ehkä varteenotettavampi vaihtoehto, kuin vastakkaisella kädellä vetäminen. Kyllähän Ursa putkiin hakee. Täytyy namilla opettaa Ursaa menemään ihan keinun päähän saakka.
Otettiin vielä namikippo avuksi, Ursa etesi sille ja itse sain mahdollisuuden siirtyä oikean putken pään kohdille selin, Ursalle kutsu tykö ja oikean putken suun kohdalla koiran puoleinen käsi "imaisee" koiran puitkeen.
Omin vaihtoehto oli ehdottomasti se ykkösvaihtoehto (Onneksi tunnen miten Ursa ja minä tiiminä toimimme, jotta tämän ykköseksi alunperin valitsinkin. Meille toimii yksinkertaiset vaihtoehdot, jossa ei tarvitse kääntyillä tai vetää koiraa rintamasuuntaa kohti, se jarruttaa Ursaa aina enemmän.).
Esteet 6-7 ja 8-12
Putken jälkeen menin 6-7 hyppyjen väliin perjätöllä. Pitää muistaa se mikä meinasi kokoajan unohtua, vastakkainen käsi jo ajoissa esille ennakoimaan koiralle tiukkaa käännöstä seuraavalla hypyllä. Ennakoivuus!
Ensimmäinen yrittämä piti sisällään käännön 9-putkeen, koira siis pysyi kokoajan vasemmalla puolella, kun Ursa irtosi putkeen niin itse pinkaisin suorinta reittiä hyppyjen vasenta puolta 12-hypylle ajatuksena päällejuoksu. Taakse ei saanut vilkuilla kuin vasta 11- ja 12-hyppyjen välissä. Tällä yrittämällä Ursa tuli 10-hypyn ohi, oma liike veti siis tässä liikaa vasemmalle. Naureskeltiinkin, että miten tiesin, että Ursa tuli ohi, kun taakse ei saanut katsoa... Juu-u, se on yllättävän vaikeaa olla vilkuilematta, vaikka käsketään... ;)
Paremmin onnistui, kun valssasin 8-hypyltä 9-putkeen (sain siis metrin verran etumatkaa oikealle) ja lähdin siitä tuplapersjätölle, kropan kääntö ja ohjauspuolen vaihto 10-hypyn ja 11-hypyn siivekkeen kohdalla - ja taakse ei vilkuilla! ;) Tämä kohta onnistui hienosti persjätöillä (tuli ihan mieleen parin viikon takaiset treenit Vänen ja Kaitsun kanssa, kun Ursan kanssa onnistuttiin triplapersjätöillä putkeen upean sujuvasti), mutta vielä hakisin varmuutta omaan liikkumiseeni.
Radan lopun kepeiltä 20-hypylle kävinkin jo läpi selostuksen alussa. Kaikkiaan koulutuksesta jäi oikein oikein hyvä ja onnistunut mieli. Rauno kehui, että Ursasta löytyy vauhtia ja selkeästihän se kiihdyttää kunnon menoon siinä vaiheessa, kun itse ohjaan varmasti ja näennäisellä riskillä. Ursa on ihan huippuotus!
Kiitos Rauno ja treenikaverit!
kouluttaja Rauno Virta
Ai, että tykkäänkin Virran Raunosta kouluttajana! :D Eipä taaskaan jäänyt takataskuun muuta kuin pelkkää positiivista. Kannustavaa, positiivista ja rauhallista palautetta ja kärsivällistä kouluttamista. Kukapa ei tykkäisi koulutuksen päätteeksi tuntea onnistuneensa (itselläni on vastakkaisiakin kokemuksia joidenkin kouluttajien taholta).
Ratapiirrosta en ole vielä saanut sähköisenä, mutta päälimmäiset illan koulutuksesta.
Esteet 13-20
Huikeinta oli saada onnistumaan heti ensiyrittämällä (kuin myös seuraavilla yrittämillä) kohta, jossa ohjasin Ursan putken kauimmaiseen päähän putken takaa layeroiden. Tätä tavallaan jännitin eniten, mutta päätin riskillä kokeilla (yksi positiivinen piirre vielä Raunon koulutuksissa, siellä voi yrittää ja kokeilla sellaisiakin juttuja, joita ei vielä osaa tai luulee ettei osaa, eikä tarvitse pelätä epäonnistumisia. Hän luo sellaisen rennon ilmapiirin. Jälleen on vastakkaisiakin kokemuksia, joissa tekee mieli kokeilla sitä helpointa ja itsestäänselvintä vaihtoehtoa, ettei tulisi virheitä ja sitä myöten jollain tavalla osoittelua). Kieltämättä oli tunnelmat korkealla, kun Ursa kääntyi oikeaan putken päähän empimättä yhtään. Jujuna oli, että keppien jälkeen piti viedä metri puolitoista kauemmas vekille ja sieltä lähettää koira okserin yli. SIten oman linjan sai kääntymään suoraan eikä tarvinnut väistää itse putkea missään vaiheessa. Tämä tapa oli kieltämättä yllättävän luonnollinen tapa suorittaa. Hauskaa!
Ensimmäisellä onnistumisen kerralla olin niin tuohduksissani, että ajauduin putken jälkeen vahingoissa liian edelle ja tein onnistuneesti, mutta täysin extempore suunnittelematta pakkovalssin 18-esteen taakse. Muilla kerroilla ja suunnitellusti jäin esteiden sisäkurviin ja otin 18-hypyltä persjättönä. Pikkuinen vekki 18-19-välissä, ettei hyppää 19-20 väliä pitkäksi.
Okseri-putki-kohtaa tein myös siten, että menin itse putken suiden puolelle, ohjasin oikeaan päähän, jäin odottamaan ja vein 17-hypyllä takaaleikaten. Kepeiltä piti vekata lähempänä okseria ja pysytellä itse ihan kiinni putken suusta, ettei vie koiraa hyppäämään kauas. Onnistui tälläkin tavalla ihan mainiosti. Tässä piti vain oikeasti malttaa, että koira tulee putkesta, jotta ei ajaudu edelle takaaleikkauksessa. Yllättävän vaikeaa oli totella odottelukäskyä, kun jalat ihan väkisin liikkui eteenpäin, Raunon ääni kuului taustalla: "Odota. Odota. Odota!" - ja jalat vain vei eteenpäin... Ei silti ongelmaa onnistumisessa, vaan joskus on vain niin vaikeaa itse pysähtyä ja odottaa koiraa.
Esteet 1-5
Radan huippukohdasta alkuun palaten....
Alku tuntui sujuvammalta esteiden ulkopuolelta ohjattuna (3-aita takaakierrolla ja keinu vasemmalta). Sainkin hyvin ohjattua Ursan 1-hypyn yli siten, että itse olin 2-hypyn kohdalla ja otin askeleen eteenpäin ja ohjasin liikkeellä ykkösen yli, siellä vastaan kakkonen ja esteiden lähellä pysyen takaakiertoon (ettei koira hyppää kakkosella liian etäälle, vaan pysyy tiukalla kurvilla). Tällä puolella ohjaten, myös 5-putkeen vienti oli jotenkin sujuva ja looginen.
Kokeilin alun myös esteiden sisäpuolella ohjaten, periaate samanlainen (eli ohjaus alkoi 2-hypyn riman tai jopa kauemman siivekkeen kohdalta). Tämä puoli oli vaikeampi Ursalle (ja minulle....), tätä piti helpottaa siten, että itse "kurotin" ohjaavaa kättä ja katsetta, että Ursa näki riman yli. Ykkösen yli, kakkoselle ja ennen 2-hypyn ponnistusta jo vastakkainen käsi, jotta tulee välistä tiukalla ja siitä kolmosen yli ja keinulle. Keinuosuus tai pikemminkin siltä putkeen vienti oli tältä puolelta vaikeampaa. Ursa ei osaa suorittaa keinua kovin itsenäisesti (vissiinkin treenin paikka ;) ) ja koska itse olin niin lähellä Ursaa ja väärä putken pää myös, niin Ursahan sujahti väärästä päästä, vaikka otin vastakkaista kättä kääntämään. Leena ja Ansa tekivät valssin keinun päähän. Sekin olisi ehkä varteenotettavampi vaihtoehto, kuin vastakkaisella kädellä vetäminen. Kyllähän Ursa putkiin hakee. Täytyy namilla opettaa Ursaa menemään ihan keinun päähän saakka.
Otettiin vielä namikippo avuksi, Ursa etesi sille ja itse sain mahdollisuuden siirtyä oikean putken pään kohdille selin, Ursalle kutsu tykö ja oikean putken suun kohdalla koiran puoleinen käsi "imaisee" koiran puitkeen.
Omin vaihtoehto oli ehdottomasti se ykkösvaihtoehto (Onneksi tunnen miten Ursa ja minä tiiminä toimimme, jotta tämän ykköseksi alunperin valitsinkin. Meille toimii yksinkertaiset vaihtoehdot, jossa ei tarvitse kääntyillä tai vetää koiraa rintamasuuntaa kohti, se jarruttaa Ursaa aina enemmän.).
Esteet 6-7 ja 8-12
Putken jälkeen menin 6-7 hyppyjen väliin perjätöllä. Pitää muistaa se mikä meinasi kokoajan unohtua, vastakkainen käsi jo ajoissa esille ennakoimaan koiralle tiukkaa käännöstä seuraavalla hypyllä. Ennakoivuus!
Ensimmäinen yrittämä piti sisällään käännön 9-putkeen, koira siis pysyi kokoajan vasemmalla puolella, kun Ursa irtosi putkeen niin itse pinkaisin suorinta reittiä hyppyjen vasenta puolta 12-hypylle ajatuksena päällejuoksu. Taakse ei saanut vilkuilla kuin vasta 11- ja 12-hyppyjen välissä. Tällä yrittämällä Ursa tuli 10-hypyn ohi, oma liike veti siis tässä liikaa vasemmalle. Naureskeltiinkin, että miten tiesin, että Ursa tuli ohi, kun taakse ei saanut katsoa... Juu-u, se on yllättävän vaikeaa olla vilkuilematta, vaikka käsketään... ;)
Paremmin onnistui, kun valssasin 8-hypyltä 9-putkeen (sain siis metrin verran etumatkaa oikealle) ja lähdin siitä tuplapersjätölle, kropan kääntö ja ohjauspuolen vaihto 10-hypyn ja 11-hypyn siivekkeen kohdalla - ja taakse ei vilkuilla! ;) Tämä kohta onnistui hienosti persjätöillä (tuli ihan mieleen parin viikon takaiset treenit Vänen ja Kaitsun kanssa, kun Ursan kanssa onnistuttiin triplapersjätöillä putkeen upean sujuvasti), mutta vielä hakisin varmuutta omaan liikkumiseeni.
Radan lopun kepeiltä 20-hypylle kävinkin jo läpi selostuksen alussa. Kaikkiaan koulutuksesta jäi oikein oikein hyvä ja onnistunut mieli. Rauno kehui, että Ursasta löytyy vauhtia ja selkeästihän se kiihdyttää kunnon menoon siinä vaiheessa, kun itse ohjaan varmasti ja näennäisellä riskillä. Ursa on ihan huippuotus!
Kiitos Rauno ja treenikaverit!
perjantai 11. helmikuuta 2011
Hippa ulalla.
HIPPA - JATKO1 AGITREENIT ti 8.2.2011
kouluttaja: Minna Räsänen
Tuurataan Hipan kanssa Minnan jatkoryhmässä. Ekakerta oli vähän säätämistä. Tauon aikana neiti ei ole vaivannut päätään agilityn ajattelemisella, erityisesti hankaluutta aiheutti peräkkäisten esteiden suorittaminen (alkeiskurssilla Hippa kyllä suoritti parhaimmillaan 3-4 estettä peräkkäin, joten toivoa paluuseen on...).
Hippa muisti loistavasti puomin suorituksen, pari kertaa otettiin hihnassa, mutta niiden jälkeen pystyikin Hipan päästämään vapaaksi, sillä se ei ollut ryntäilemässä minnekään. Tasainen puominylitys, namin syöminen ja kontaktille 2on-2off istahtaminen. Luvalla pois. Upeaa Hippa! Molemmat puolet toimi hyvin. Myös Aa toimi hyvin. Hippa kiipesi esteelle epäröimättä. Nami oli alustalla maassa, mutta otin Hipan lisäksi Aan alla vastaan, että saatiin suora alastulo. Hipalla on ollut se ropleemi, että se istuu kontaktille oikea kylki edellä, jolloin valahtaa oikeasta asennosta, vaikka muuten olisikin ottamassa kontaktia toivotulla tavalla.
Neljä keppiä ohjureilla. Taidettiin molemmat olla yhtä hämmennyksissämme. Hippa ihmetteli vähän ohjureita ja itse säädin väärien ohjaavien käsien kanssa (hankalaa, kun ei osaa sujuvasti enää vetää namikädellä, Ursan kanssa siitä vaiheesta on niiiiiin kauan). Kyllä se siitä vielä. :)
Rengas meni alkuun tosi hyvin. Pari kertaa matalalta, eikä Hippa epäröinyt yhtään. Korotettiin ja sama juttu, Hippa tuli hyvin läpi oikeasta reiästä. Sitten iski - harmi kyllä - ahneus ja saatiin muutama epäonnistunut suoritus, kun ahnehdittiin korkeutta. Matalammalta taas saatiin onnistumiset ja lopetettiin niihin.
Mutkaputkeen Hippa ei mennyt, suoraan ja loivalla kaarella olevaan putkeen kyllä. Niina palkkasi karvahanskalla putken päässä. Samoin otettiin Niina avuksi aidalla, jotta Hippa sai palkan muualta kuin minulta. Hipalle pitää samantien opettaa sitä, ettei palkka tule multa, se muutenkin hakee tosi paljon minun luo, eikä irtoa esteille.
Päästään onneksi myös itsenäísesti treenaamaan ja ehkä sitä myöten ruvetaan kehittymäänkin...
kouluttaja: Minna Räsänen
Tuurataan Hipan kanssa Minnan jatkoryhmässä. Ekakerta oli vähän säätämistä. Tauon aikana neiti ei ole vaivannut päätään agilityn ajattelemisella, erityisesti hankaluutta aiheutti peräkkäisten esteiden suorittaminen (alkeiskurssilla Hippa kyllä suoritti parhaimmillaan 3-4 estettä peräkkäin, joten toivoa paluuseen on...).
Hippa muisti loistavasti puomin suorituksen, pari kertaa otettiin hihnassa, mutta niiden jälkeen pystyikin Hipan päästämään vapaaksi, sillä se ei ollut ryntäilemässä minnekään. Tasainen puominylitys, namin syöminen ja kontaktille 2on-2off istahtaminen. Luvalla pois. Upeaa Hippa! Molemmat puolet toimi hyvin. Myös Aa toimi hyvin. Hippa kiipesi esteelle epäröimättä. Nami oli alustalla maassa, mutta otin Hipan lisäksi Aan alla vastaan, että saatiin suora alastulo. Hipalla on ollut se ropleemi, että se istuu kontaktille oikea kylki edellä, jolloin valahtaa oikeasta asennosta, vaikka muuten olisikin ottamassa kontaktia toivotulla tavalla.
Neljä keppiä ohjureilla. Taidettiin molemmat olla yhtä hämmennyksissämme. Hippa ihmetteli vähän ohjureita ja itse säädin väärien ohjaavien käsien kanssa (hankalaa, kun ei osaa sujuvasti enää vetää namikädellä, Ursan kanssa siitä vaiheesta on niiiiiin kauan). Kyllä se siitä vielä. :)
Rengas meni alkuun tosi hyvin. Pari kertaa matalalta, eikä Hippa epäröinyt yhtään. Korotettiin ja sama juttu, Hippa tuli hyvin läpi oikeasta reiästä. Sitten iski - harmi kyllä - ahneus ja saatiin muutama epäonnistunut suoritus, kun ahnehdittiin korkeutta. Matalammalta taas saatiin onnistumiset ja lopetettiin niihin.
Mutkaputkeen Hippa ei mennyt, suoraan ja loivalla kaarella olevaan putkeen kyllä. Niina palkkasi karvahanskalla putken päässä. Samoin otettiin Niina avuksi aidalla, jotta Hippa sai palkan muualta kuin minulta. Hipalle pitää samantien opettaa sitä, ettei palkka tule multa, se muutenkin hakee tosi paljon minun luo, eikä irtoa esteille.
Päästään onneksi myös itsenäísesti treenaamaan ja ehkä sitä myöten ruvetaan kehittymäänkin...
2x treeni/vko.
Pieni kooste Ursan tämän viikkoisista treeneistä.
URSA - 2.-3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT ke 9.2.2011
kouluttaja: Tanja Virtanen
* pakkasta ulkona noin -10, hallissa noin -5
Ratatreeni, yht. 15 estettä. Suhteellisen helppo rata, vähän esteelle linjausta, ennakoivaa valssia ja Herralan kulman ohjausta. Ursa teki hyvin hommia ja saatiin kehuja siitä, että vauhti pysyi tasaisesti päällä koko radan alusta loppuun asti.
Kokeiltiin renkaalta pussiin kohtaa sekä valssaten esteiden väliin, että niin, että jäin esteiden sisäpuolelle ja tein persjätön pussin ja keppien väliin. Molemmat toimi ohjauksellisesti, kello jos olisi ollut se olisi kertonut kumpi tapa oli nopeampi. Herralan kulman tein takaaleikaten ja valssaten puomille.
Kontaktit olivat ongelmalliset tänään. Ensimmäisellä radanomaisella suorituksella jouduin korjaamaan sekä Aan, että puomin uudelleen. Ursa kyllä otti kontaktit, mutta ei edes aikonut pysähtyä (suoritus siis ärsyttävällä tavalla samanlainen mitä kisoissakin). Toisella sessiolla sain oikeanlaisen tatsin kontakteille, sopivan tiukka, mutta positiivinen. Puomilla jo pelkkä kehuminen estettä ylittäessä auttoi siihen, että kuunteli alastulolla paremmin. Pitää tulla tekemään itsenäisesti kontakteja (sekä kepeille vauhtia namikipon kanssa). Täytyy löytää se sopiva tunnetila, jolla saavutetaan toivotunlaiset kontaktisuoritukset. Se on herkkää touhua. Jos olen liian tiukka, Ursa rupeaa himmailemaan, jos en ole tarpeeksi tiukka, se ei pysähdy...
Ollaan treenattu Tanjan ryhmässä viimeksi silloin, kun oltiin Kilpailemaan-kurssilla joskus syksyllä 2007. Toki niistä ajoista on tapahtunut paljon kehitystä (onneksi!) ja onkin kiintoisaa kuulla, mitä Tanjalla on sanottavaa meistä nyt (tai no, Mimmulla myös, sillä tämä on varsinaisesti heidän yhteisesti vetämänsä ryhmä). Tällä kertaa ainakin sanoi, että yhteistyö pelaa ja olen itse oppinut ohjaamaan Ursaa. Hommat tapahtuu oikea-aikaisesti jne. (Näitä kuuntelee mielellään tietysti, sillä Tanja on itselleni sellainen tietynlainen guru (varmaan siitä Kilpailemaan-kurssista ja perseelle potkimisesta johtuen), jota pidän hyvänä ohjaajana, jonka ohjaukset on hiottuja ja oikea-aikaisia. Varmasti osaa katsoa meneekö ohjaukset oikein.)
URSA - KILPA-ryhmän YHTEISTREENIT to 10.2.2011
ei kouluttajaa, seurattiin toinen toisiamme
(meidän lisäksi treenaamassa Väne + Pongo ja Kaitsu + Onsku)
* pakkasta pihalla lähelle 20, hallissa -10, treenit oli varsinaisesti peruttu
Hyvä treeni, sovellettu eilisen itsenäisen ryhmän treenistä. Paljon samaa mitä Tanjan vetämissä treeneissä eilen, tosin tehtiin rata toisinpäin, alkaen keinulta. Päälimmäisenä käteen jäi huikean onnistuneet persjätöt. Käytän näitä jo suhteellisen sujuvasti (aikalailla tasan vuosi siitä, kun otin persjätöt repertuaariin), mutta edelleen käytön soveltamista voi miettiä, ne toimivat tosi hyvin ja lisäävät vauhtia.
Ursa kääntyi hienosti pussista uukkarinna renkaalle (mikä oli Pongolle ja Onskulle vaikea paikka). Aan alla olevaan putkeen sain vietyä ehdottomasti parhaiten ja sujuvimmin persjätöllä. Toimi UPEASTI! Keinun jälkeistä kulmaa tein paitsi perinteisesti vekaten, pyörittäen ja valssaten, kuin myös Kaitsun tyyliin jaakotuksella. Toimi sekin, Ursa kävi todennäköisesti vähän pienemmällä kurvilla, kello kertoisi mikä suoritustapa olisi nopein. Putkea Ursa ei kuitenkaan tsiigaillut, vaikka se olikin lähellä. Puomin jälkeistä kulmaa tehtiin paitsi koira vasemmalla sylikäännöllä + valssilla kuin myös koira oikealla pyörittäen ja toisen esteen takaa niistäen. Molemmat toimi.
Puomilla tehtiin tosi onnistuneita kontakteja, WAU! Muutamia toistoja ihan pelkkää ylösmenoa ja pelkkää alasmenoa. Tein myös vähän eri tavoilla. Jätin Ursan odottamaan ja menin itse n.1/3 puomia eteenpäin ja kutsuin Ursan tekemään kontaktin. Hyvin toimi sekin. Edelleen palkkasin puomin ohi. Saatiin monta hyvää puomitoistoa vauhdilla ja yksittäisenä esteenä. Tänään Aa oli vaikeampi, pari kertaa tuli juosten alas (otti siis kontaktialueen, mutta ei pysähtynyt 2on-2off). Hyvät treenit!
URSA - 2.-3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT ke 9.2.2011
kouluttaja: Tanja Virtanen
* pakkasta ulkona noin -10, hallissa noin -5
Ratatreeni, yht. 15 estettä. Suhteellisen helppo rata, vähän esteelle linjausta, ennakoivaa valssia ja Herralan kulman ohjausta. Ursa teki hyvin hommia ja saatiin kehuja siitä, että vauhti pysyi tasaisesti päällä koko radan alusta loppuun asti.
Kokeiltiin renkaalta pussiin kohtaa sekä valssaten esteiden väliin, että niin, että jäin esteiden sisäpuolelle ja tein persjätön pussin ja keppien väliin. Molemmat toimi ohjauksellisesti, kello jos olisi ollut se olisi kertonut kumpi tapa oli nopeampi. Herralan kulman tein takaaleikaten ja valssaten puomille.
Kontaktit olivat ongelmalliset tänään. Ensimmäisellä radanomaisella suorituksella jouduin korjaamaan sekä Aan, että puomin uudelleen. Ursa kyllä otti kontaktit, mutta ei edes aikonut pysähtyä (suoritus siis ärsyttävällä tavalla samanlainen mitä kisoissakin). Toisella sessiolla sain oikeanlaisen tatsin kontakteille, sopivan tiukka, mutta positiivinen. Puomilla jo pelkkä kehuminen estettä ylittäessä auttoi siihen, että kuunteli alastulolla paremmin. Pitää tulla tekemään itsenäisesti kontakteja (sekä kepeille vauhtia namikipon kanssa). Täytyy löytää se sopiva tunnetila, jolla saavutetaan toivotunlaiset kontaktisuoritukset. Se on herkkää touhua. Jos olen liian tiukka, Ursa rupeaa himmailemaan, jos en ole tarpeeksi tiukka, se ei pysähdy...
Ollaan treenattu Tanjan ryhmässä viimeksi silloin, kun oltiin Kilpailemaan-kurssilla joskus syksyllä 2007. Toki niistä ajoista on tapahtunut paljon kehitystä (onneksi!) ja onkin kiintoisaa kuulla, mitä Tanjalla on sanottavaa meistä nyt (tai no, Mimmulla myös, sillä tämä on varsinaisesti heidän yhteisesti vetämänsä ryhmä). Tällä kertaa ainakin sanoi, että yhteistyö pelaa ja olen itse oppinut ohjaamaan Ursaa. Hommat tapahtuu oikea-aikaisesti jne. (Näitä kuuntelee mielellään tietysti, sillä Tanja on itselleni sellainen tietynlainen guru (varmaan siitä Kilpailemaan-kurssista ja perseelle potkimisesta johtuen), jota pidän hyvänä ohjaajana, jonka ohjaukset on hiottuja ja oikea-aikaisia. Varmasti osaa katsoa meneekö ohjaukset oikein.)
URSA - KILPA-ryhmän YHTEISTREENIT to 10.2.2011
ei kouluttajaa, seurattiin toinen toisiamme
(meidän lisäksi treenaamassa Väne + Pongo ja Kaitsu + Onsku)
* pakkasta pihalla lähelle 20, hallissa -10, treenit oli varsinaisesti peruttu
Hyvä treeni, sovellettu eilisen itsenäisen ryhmän treenistä. Paljon samaa mitä Tanjan vetämissä treeneissä eilen, tosin tehtiin rata toisinpäin, alkaen keinulta. Päälimmäisenä käteen jäi huikean onnistuneet persjätöt. Käytän näitä jo suhteellisen sujuvasti (aikalailla tasan vuosi siitä, kun otin persjätöt repertuaariin), mutta edelleen käytön soveltamista voi miettiä, ne toimivat tosi hyvin ja lisäävät vauhtia.
Ursa kääntyi hienosti pussista uukkarinna renkaalle (mikä oli Pongolle ja Onskulle vaikea paikka). Aan alla olevaan putkeen sain vietyä ehdottomasti parhaiten ja sujuvimmin persjätöllä. Toimi UPEASTI! Keinun jälkeistä kulmaa tein paitsi perinteisesti vekaten, pyörittäen ja valssaten, kuin myös Kaitsun tyyliin jaakotuksella. Toimi sekin, Ursa kävi todennäköisesti vähän pienemmällä kurvilla, kello kertoisi mikä suoritustapa olisi nopein. Putkea Ursa ei kuitenkaan tsiigaillut, vaikka se olikin lähellä. Puomin jälkeistä kulmaa tehtiin paitsi koira vasemmalla sylikäännöllä + valssilla kuin myös koira oikealla pyörittäen ja toisen esteen takaa niistäen. Molemmat toimi.
Puomilla tehtiin tosi onnistuneita kontakteja, WAU! Muutamia toistoja ihan pelkkää ylösmenoa ja pelkkää alasmenoa. Tein myös vähän eri tavoilla. Jätin Ursan odottamaan ja menin itse n.1/3 puomia eteenpäin ja kutsuin Ursan tekemään kontaktin. Hyvin toimi sekin. Edelleen palkkasin puomin ohi. Saatiin monta hyvää puomitoistoa vauhdilla ja yksittäisenä esteenä. Tänään Aa oli vaikeampi, pari kertaa tuli juosten alas (otti siis kontaktialueen, mutta ei pysähtynyt 2on-2off). Hyvät treenit!
torstai 27. tammikuuta 2011
Uudessa hallissa.
Ihan mieletöntä! :D Tänään (no eilen...26.1. keskiviikkona) kävin ensimmäistä kertaa treenaamassa JATin uudessa hallissa, JAT-tilassa Killerillä. Vähän epäuskoinen fiilis, kun menin sisälle, kaikkiala tuoksui ihan upouudelta - esteet tosin olivat ainakin suurelta osin vanhoja tuttuja. Ovi avautui hienosti soittamalla ja hallin kaikki 1800m2 oli meillä ihan privaattikäytössä, sillä muita treenaajia ei ollut. Mukana olivat Ursa ja Hippa, Luna ei ollut edes mukana, sillä se on juoksussa ja ulkona oli pakkasta rapiat 15, joten autossa odotellessakin olisi voinut tulla pian kylmä. En tiedä onko hallissa sisällä lämpömittaria, mutta siellä oli kyllä ihan selkeästi lämpimämpää kuin ulkona, päällystakin sai surutta heittää pois päältä. Lämmin tuli. Lämmitetty hallihan se ei varsinaisesti ainakaan tässä vaiheessa vielä ole, mutta varsin oli miellyttävä treenikokemus.
URSA
Rakensin Ursaa varten pienen 9 esteen sarjan, pätkä Hyvinkään yhdeltä kisaradalta vuoden alusta, joka jäi kaivelemaan.
Ursassa oli todella hienosti vauhtia, intoa ja napakkuutta. Treenasin kahdessa erässä. Ensin otin ihan vain lämmittelymielessä hyppyjä, takaakiertoja, whiskyleikkausta ym. kikkailua, tiukkoja käteen tuloja palkalla. Puomilla otettiin molemmin puolin kolme toistoa ylösmenolla ja sitten erikseen sama kolme toistoa per puoli alasmenolla. Naksutinta en käyttänyt (koska luulin, ettei se ollut mulla mukana, treenien jälkeen kuitenkin löysin sen - treeniliivin rintataskusta...). Oikein hienoja ja napakoita kaikki. Lisäksi otin kepit kerran kummankin puolen vauhdilla namikipolle. Ursa etenee kyllä namille tosi kovaa, sellaisen meiningin kun saisin vielä siirrettyä muutenkin keppien suorittamiseen. Päätös oli, että otan vain pari helppoa, mutta tosi hyvää ja vauhdikasta, jotta Ursalle jää himo päälle. Onneksi onnistuin pitämään itseni ja treeniahneuteni kurissa. :) Itellekin jäi himo päälle...
Toisessa treenierässä (kun olin väliin treenannut vähän Hippaa ja Ursa oli saanut malttaa hetken häkissä) päästiin radalle, meiningin makuun. Kisoissa kaivelemaan jäänyt kohta saatiin korjattua hyvin, mutta pari kertaa vienti 4-hypyn takaakiertoon epäonnistui. Malttia, vauhdin hidastus ja selkeä näyttö (kanttaus) takaakiertoon, onnistui oikein hyvin, vaikka oman hätiköintini takia Ursa tuli pari kertaa hypyn suoraan, minun kainaloni alta. Näyttö oli siis päällä, mutta oman kiireeni takia mulla ei ollut vain enää tilaa vahvistaa näyttöä liikkeellä. 5:lla toimi sekä sylkkäri (joka epäonnistui kisoissa, en saanut Ursaa silloin kääntymään edestäni, vaan jouduin pakottamaan ja ajauduin liian taakse ja kroppa jäi näyttämään väärälle esteelle), että valssi. Valssi on huomattavasti varmempi tapa, sillä pääsee koiran edelle, joten mahdollisuus virheelliseen kropan asentoon ja näyttöön pienenee huomattavasti. Kokeiltiin 3-4 kohtaa myös siten, että valssin kanssa Ursa 4-hypyn siivekkeen ympäri. Tälläkin konstilla kyllä onnistui, mutta vähän kökkö se oli, ei yhtään niin sujuvan oloinen kuin pitempää reittiä.
Lopuksi otettiin kertaalleen yksi tosi hyvä puomisuoritus. Onneksi taas maltti piti, etten ruvennut hinkkaamaan.
Olin tosi tyytyväinen näihin treeneihin. En pidä itseäni mitenkään erityisen hyvänä itsenäistreenaajana, mutta näemmä olen siinäkin kuin varkain petrannut. :) Vaikka kukaan ei ollut katsomassa sivusta, niin hyvin pysyin silti kärryillä siitä missä tein väärin ja miten se pitää korjata, jotta lopputulos olisi toivotunlainen. Hyvä me! :) Olen ilmoinen myös siitä, että en ahnehtinut ja jäänyt hinkkaamaan mitään, vaikka mieli olisikin tehnyt. Varmasti auttoi se, etten "vain mennyt treenaamaan", vaan istahdin ennen lähtöä keittiön pöydän ääreen ja mietin mitä olemme hallille menossa tekemään. Kirjasin jo valmiiksi ylös kuinka monta toistoa saan tehdä esim kepeillä ja puomilla. Auttoi kyllä varmasti osaltaan sitä, ettei mennyt överiksi.
HIPPA
Hippa ei ole vielä niin hyvin kiinni agilityssä, että laitoin tälle treenikerralle pienet tavoitteet. Otettaisiin pari kertaa ihan lyhyt putki muistutuksena, ensin kutsuna ja sitten yhtäaikaa namille/lelulle edeten. Lisäksi otettaisiin hyppyä samalla kaavalla kutsuna ensin ja sitten ohjattuna ja vielä muisteltaisiin vähän puomia. Yhdistettäisiin putki ja hyppy/hypyt, jos menee hyvin.
No, hyvin ei mennyt. Alku oli hyvinkin lupaava. Hippa jäi hienosti odottamaan ja tuli kutsulla iloisesti putken läpi. Samoin lähti innokkaasti ohjattuunkin mukaan. Vaan sen jälkeen Hippa keksi, että Ursa vinkui kentän laidalla ja neitokainen lähti hillumaan sinne suuntaan. Keskittyminen herpaantui ihan tosissaan, juoksenteli ees taas, ihmetteli uutta tilaa, eikä tullut luo. Ihme touhua. No, neiti hihnaan, muutama hyppy hihnassa ja sen jälkeen kertaalleen yritys saada Hippa tulemaan putken jälkeen vielä hypystä yli. Ei onnistunut. Hippa oli vähän (paljon...) muissa maailmoissa. Laitoin Hipan autoon odottamaan siksi ajaksi kun tein Ursan kanssa toista treeniosiota.
Ursan treenien päätteeksi hain vielä Hipan uudelleen yksikseen hallille. Päätin, että katsellaan vain vähän ympärillemme. Käveltiin hihnassa hallia ristiin rastiin, Hippa haisteli esteitä ja sai namia. Rentoutui vähän ja teki iloisesti Aan kummaltakin puolelta. Samoin lähti puomille kannustuksesta. Ihmetteli vähän Ursan hajuja esteellä. Otettiin vielä hyppyä pari kertaa hihnassa ja sitten päästin vapaaksi putkea varten. Keskittyi vähän paremmin, kuin ensimmäisellä yrityksellä. Varmaan se, ettei Ursa ollut hallissa vinkumassa auttoi asiaa paljon. Täytyy ainakin muutamaan otteeseen treenata Hippaa hallilla niin, ettei Ursa ole hallissa sisällä viemässä kiinnostusta.
Loppujen lopuksi ihan ok olo Hipankin esteillä käymisestä. Se tuntui muistavan kontaktien suoritustavan hyvin, ei pelännyt niitä (vaikka Aata meni vasta alkeiskurssin ihan viimeisillä kerroilla eikä ole pariin kuukauteen edes nähnyt esteitä) ja teksi sinänsä asioita oikein. Tämän pitikin kyllä olla vähän sellainen totuttelukerta Hipalle ja sellainen siitä kyllä sitten ihan tulikin.
Kaikkiaan oikein positiivinen ensikosketus upeaan halliimme! :D
URSA
Rakensin Ursaa varten pienen 9 esteen sarjan, pätkä Hyvinkään yhdeltä kisaradalta vuoden alusta, joka jäi kaivelemaan.
Ursassa oli todella hienosti vauhtia, intoa ja napakkuutta. Treenasin kahdessa erässä. Ensin otin ihan vain lämmittelymielessä hyppyjä, takaakiertoja, whiskyleikkausta ym. kikkailua, tiukkoja käteen tuloja palkalla. Puomilla otettiin molemmin puolin kolme toistoa ylösmenolla ja sitten erikseen sama kolme toistoa per puoli alasmenolla. Naksutinta en käyttänyt (koska luulin, ettei se ollut mulla mukana, treenien jälkeen kuitenkin löysin sen - treeniliivin rintataskusta...). Oikein hienoja ja napakoita kaikki. Lisäksi otin kepit kerran kummankin puolen vauhdilla namikipolle. Ursa etenee kyllä namille tosi kovaa, sellaisen meiningin kun saisin vielä siirrettyä muutenkin keppien suorittamiseen. Päätös oli, että otan vain pari helppoa, mutta tosi hyvää ja vauhdikasta, jotta Ursalle jää himo päälle. Onneksi onnistuin pitämään itseni ja treeniahneuteni kurissa. :) Itellekin jäi himo päälle...
Toisessa treenierässä (kun olin väliin treenannut vähän Hippaa ja Ursa oli saanut malttaa hetken häkissä) päästiin radalle, meiningin makuun. Kisoissa kaivelemaan jäänyt kohta saatiin korjattua hyvin, mutta pari kertaa vienti 4-hypyn takaakiertoon epäonnistui. Malttia, vauhdin hidastus ja selkeä näyttö (kanttaus) takaakiertoon, onnistui oikein hyvin, vaikka oman hätiköintini takia Ursa tuli pari kertaa hypyn suoraan, minun kainaloni alta. Näyttö oli siis päällä, mutta oman kiireeni takia mulla ei ollut vain enää tilaa vahvistaa näyttöä liikkeellä. 5:lla toimi sekä sylkkäri (joka epäonnistui kisoissa, en saanut Ursaa silloin kääntymään edestäni, vaan jouduin pakottamaan ja ajauduin liian taakse ja kroppa jäi näyttämään väärälle esteelle), että valssi. Valssi on huomattavasti varmempi tapa, sillä pääsee koiran edelle, joten mahdollisuus virheelliseen kropan asentoon ja näyttöön pienenee huomattavasti. Kokeiltiin 3-4 kohtaa myös siten, että valssin kanssa Ursa 4-hypyn siivekkeen ympäri. Tälläkin konstilla kyllä onnistui, mutta vähän kökkö se oli, ei yhtään niin sujuvan oloinen kuin pitempää reittiä.
Lopuksi otettiin kertaalleen yksi tosi hyvä puomisuoritus. Onneksi taas maltti piti, etten ruvennut hinkkaamaan.
Olin tosi tyytyväinen näihin treeneihin. En pidä itseäni mitenkään erityisen hyvänä itsenäistreenaajana, mutta näemmä olen siinäkin kuin varkain petrannut. :) Vaikka kukaan ei ollut katsomassa sivusta, niin hyvin pysyin silti kärryillä siitä missä tein väärin ja miten se pitää korjata, jotta lopputulos olisi toivotunlainen. Hyvä me! :) Olen ilmoinen myös siitä, että en ahnehtinut ja jäänyt hinkkaamaan mitään, vaikka mieli olisikin tehnyt. Varmasti auttoi se, etten "vain mennyt treenaamaan", vaan istahdin ennen lähtöä keittiön pöydän ääreen ja mietin mitä olemme hallille menossa tekemään. Kirjasin jo valmiiksi ylös kuinka monta toistoa saan tehdä esim kepeillä ja puomilla. Auttoi kyllä varmasti osaltaan sitä, ettei mennyt överiksi.
HIPPA
Hippa ei ole vielä niin hyvin kiinni agilityssä, että laitoin tälle treenikerralle pienet tavoitteet. Otettaisiin pari kertaa ihan lyhyt putki muistutuksena, ensin kutsuna ja sitten yhtäaikaa namille/lelulle edeten. Lisäksi otettaisiin hyppyä samalla kaavalla kutsuna ensin ja sitten ohjattuna ja vielä muisteltaisiin vähän puomia. Yhdistettäisiin putki ja hyppy/hypyt, jos menee hyvin.
No, hyvin ei mennyt. Alku oli hyvinkin lupaava. Hippa jäi hienosti odottamaan ja tuli kutsulla iloisesti putken läpi. Samoin lähti innokkaasti ohjattuunkin mukaan. Vaan sen jälkeen Hippa keksi, että Ursa vinkui kentän laidalla ja neitokainen lähti hillumaan sinne suuntaan. Keskittyminen herpaantui ihan tosissaan, juoksenteli ees taas, ihmetteli uutta tilaa, eikä tullut luo. Ihme touhua. No, neiti hihnaan, muutama hyppy hihnassa ja sen jälkeen kertaalleen yritys saada Hippa tulemaan putken jälkeen vielä hypystä yli. Ei onnistunut. Hippa oli vähän (paljon...) muissa maailmoissa. Laitoin Hipan autoon odottamaan siksi ajaksi kun tein Ursan kanssa toista treeniosiota.
Ursan treenien päätteeksi hain vielä Hipan uudelleen yksikseen hallille. Päätin, että katsellaan vain vähän ympärillemme. Käveltiin hihnassa hallia ristiin rastiin, Hippa haisteli esteitä ja sai namia. Rentoutui vähän ja teki iloisesti Aan kummaltakin puolelta. Samoin lähti puomille kannustuksesta. Ihmetteli vähän Ursan hajuja esteellä. Otettiin vielä hyppyä pari kertaa hihnassa ja sitten päästin vapaaksi putkea varten. Keskittyi vähän paremmin, kuin ensimmäisellä yrityksellä. Varmaan se, ettei Ursa ollut hallissa vinkumassa auttoi asiaa paljon. Täytyy ainakin muutamaan otteeseen treenata Hippaa hallilla niin, ettei Ursa ole hallissa sisällä viemässä kiinnostusta.
Loppujen lopuksi ihan ok olo Hipankin esteillä käymisestä. Se tuntui muistavan kontaktien suoritustavan hyvin, ei pelännyt niitä (vaikka Aata meni vasta alkeiskurssin ihan viimeisillä kerroilla eikä ole pariin kuukauteen edes nähnyt esteitä) ja teksi sinänsä asioita oikein. Tämän pitikin kyllä olla vähän sellainen totuttelukerta Hipalle ja sellainen siitä kyllä sitten ihan tulikin.
Kaikkiaan oikein positiivinen ensikosketus upeaan halliimme! :D
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Nollia pukkaa.
URSA - JOAn AGILITYKISAT 6.12.2010, Kontiolahti
tuomari: Hannele Lummeranta
A-kisa, maxi3, tulos 0/-5,91, sij. 5./24 (nopeus 4,21m/s)
B-kisa, maxi3, tulos 0/-4,41, sij. 5./24 (nopeus 4,18m/s)
Käytiin itsenäisyyspäivänä puoliperinteisesti Joensuun tietämillä kisaamassa. Ollaan kolmena vuonna käyty näissä kisoissa. 2007 maxi2-luokan voitto, 2008 maxi3-luokassa hyppyradalta nolla ja yhden vuoden tauon jälkeen tänä vuonna 2010 tuplanolla. :) Vaikka yleensä tuntuu, että mitä kauemmas lähtee kisaamaan, sitä huonommin menee, niin meidän on ainakin tähän asti kannattanut käydä JOAn itsenäisyyspäivän kisoissa...
Radat olivat suhteellisen suoraviivaisia, nopeita ratoja, siksi vauhtikin on ollut huimaa. Olin yllättynyt, että päästiin reiluun 4m/s nopeuteen, vaan lujaa mentiin.
Ekaradalla oli aivan _kaameat_ alastulokontaktit sekä puomilla, että Aalla ja olinkin aivan varma, että tuloksemme olisi ollut 10. Ilmeisesti Ursa otti kuitenkin tuomarin silmään jollakin tassun osalla kontaktipinnat, joten selvittiin puhtaasti läpi. Erityisen tyytyväinen olen meidän loppusuoraan. Radan viimeiset 5-6 hyppyä olivat ihan vinksin vonksin, jokainen ihan vinkurassa edelliseen ja seuraavaan nähden. Jokainen hypättiin kuitenkin suoraan ja mikäli koiran sai sopivalle linjalle, niin suorituslinjastakin oli mahdollista saada suora. Moni koira hyppi nämä hypyt siksakaten, tuhlaten metrejä ja vauhtia. Meidän hyppysuora oli ihan optimaalinen. :) Otin radalla nimenomaan tavoitteekseni sen, että saisin Ursan suorittamaan tuon lopun hienosti. Vekkasin voimakkaasti 14-15 hyppyjen välissä ja linjasin Ursan hyppysuoralle. Toimi aivan loistavasti!
Tokaradan kontaktit olivat huomattavasti edellistä rataa paremmat. Pikkasen meinasi tulla kiire 4- ja 5-hyppyjen väliin persjätölle, vaan nipinnapin kerkesin ja rata oli oikein hyvä.
Näennäisen helppoja ratoja, joissa piti kyllä aika paljon katsoa niitä optimaalisimpia suorituslinjoja. Moni koirakko tuhlasi matkaa ja aikaa väärillä linjoilla ja jokunen otti siitä syystä hyllyjäkin, kun koirat luki rataa väärin.
--
Oikein hyvä lopetus tälle kisavuodelle. Tsekkasin pikaseen millainen kehitys meillä on tapahtunut edellisiin vuosiin nähden. Viime vuonna 2009 nollaprosenttimme oli 30,6% ja tänä vuonna 2010 olemme parantaneet reilusti, nollaprosenttimme oli 45,8%. Yliaikaisia ratoja teimme viime vuonna 38,9% ja tänä vuonna vain 12,5%. Hyllyprosentti oli vähän kasvanut edelliseen vuoteen, mutta muutenkaan hyllyttäminen ei ole meille mikään ykkösongelma.
tuomari: Hannele Lummeranta
A-kisa, maxi3, tulos 0/-5,91, sij. 5./24 (nopeus 4,21m/s)
B-kisa, maxi3, tulos 0/-4,41, sij. 5./24 (nopeus 4,18m/s)
Käytiin itsenäisyyspäivänä puoliperinteisesti Joensuun tietämillä kisaamassa. Ollaan kolmena vuonna käyty näissä kisoissa. 2007 maxi2-luokan voitto, 2008 maxi3-luokassa hyppyradalta nolla ja yhden vuoden tauon jälkeen tänä vuonna 2010 tuplanolla. :) Vaikka yleensä tuntuu, että mitä kauemmas lähtee kisaamaan, sitä huonommin menee, niin meidän on ainakin tähän asti kannattanut käydä JOAn itsenäisyyspäivän kisoissa...
Radat olivat suhteellisen suoraviivaisia, nopeita ratoja, siksi vauhtikin on ollut huimaa. Olin yllättynyt, että päästiin reiluun 4m/s nopeuteen, vaan lujaa mentiin.
Ekaradalla oli aivan _kaameat_ alastulokontaktit sekä puomilla, että Aalla ja olinkin aivan varma, että tuloksemme olisi ollut 10. Ilmeisesti Ursa otti kuitenkin tuomarin silmään jollakin tassun osalla kontaktipinnat, joten selvittiin puhtaasti läpi. Erityisen tyytyväinen olen meidän loppusuoraan. Radan viimeiset 5-6 hyppyä olivat ihan vinksin vonksin, jokainen ihan vinkurassa edelliseen ja seuraavaan nähden. Jokainen hypättiin kuitenkin suoraan ja mikäli koiran sai sopivalle linjalle, niin suorituslinjastakin oli mahdollista saada suora. Moni koira hyppi nämä hypyt siksakaten, tuhlaten metrejä ja vauhtia. Meidän hyppysuora oli ihan optimaalinen. :) Otin radalla nimenomaan tavoitteekseni sen, että saisin Ursan suorittamaan tuon lopun hienosti. Vekkasin voimakkaasti 14-15 hyppyjen välissä ja linjasin Ursan hyppysuoralle. Toimi aivan loistavasti!
Tokaradan kontaktit olivat huomattavasti edellistä rataa paremmat. Pikkasen meinasi tulla kiire 4- ja 5-hyppyjen väliin persjätölle, vaan nipinnapin kerkesin ja rata oli oikein hyvä.
Näennäisen helppoja ratoja, joissa piti kyllä aika paljon katsoa niitä optimaalisimpia suorituslinjoja. Moni koirakko tuhlasi matkaa ja aikaa väärillä linjoilla ja jokunen otti siitä syystä hyllyjäkin, kun koirat luki rataa väärin.
--
Oikein hyvä lopetus tälle kisavuodelle. Tsekkasin pikaseen millainen kehitys meillä on tapahtunut edellisiin vuosiin nähden. Viime vuonna 2009 nollaprosenttimme oli 30,6% ja tänä vuonna 2010 olemme parantaneet reilusti, nollaprosenttimme oli 45,8%. Yliaikaisia ratoja teimme viime vuonna 38,9% ja tänä vuonna vain 12,5%. Hyllyprosentti oli vähän kasvanut edelliseen vuoteen, mutta muutenkaan hyllyttäminen ei ole meille mikään ykkösongelma.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
