Ihan mieletöntä! :D Tänään (no eilen...26.1. keskiviikkona) kävin ensimmäistä kertaa treenaamassa JATin uudessa hallissa, JAT-tilassa Killerillä. Vähän epäuskoinen fiilis, kun menin sisälle, kaikkiala tuoksui ihan upouudelta - esteet tosin olivat ainakin suurelta osin vanhoja tuttuja. Ovi avautui hienosti soittamalla ja hallin kaikki 1800m2 oli meillä ihan privaattikäytössä, sillä muita treenaajia ei ollut. Mukana olivat Ursa ja Hippa, Luna ei ollut edes mukana, sillä se on juoksussa ja ulkona oli pakkasta rapiat 15, joten autossa odotellessakin olisi voinut tulla pian kylmä. En tiedä onko hallissa sisällä lämpömittaria, mutta siellä oli kyllä ihan selkeästi lämpimämpää kuin ulkona, päällystakin sai surutta heittää pois päältä. Lämmin tuli. Lämmitetty hallihan se ei varsinaisesti ainakaan tässä vaiheessa vielä ole, mutta varsin oli miellyttävä treenikokemus.
URSA
Rakensin Ursaa varten pienen 9 esteen sarjan, pätkä Hyvinkään yhdeltä kisaradalta vuoden alusta, joka jäi kaivelemaan.
Ursassa oli todella hienosti vauhtia, intoa ja napakkuutta. Treenasin kahdessa erässä. Ensin otin ihan vain lämmittelymielessä hyppyjä, takaakiertoja, whiskyleikkausta ym. kikkailua, tiukkoja käteen tuloja palkalla. Puomilla otettiin molemmin puolin kolme toistoa ylösmenolla ja sitten erikseen sama kolme toistoa per puoli alasmenolla. Naksutinta en käyttänyt (koska luulin, ettei se ollut mulla mukana, treenien jälkeen kuitenkin löysin sen - treeniliivin rintataskusta...). Oikein hienoja ja napakoita kaikki. Lisäksi otin kepit kerran kummankin puolen vauhdilla namikipolle. Ursa etenee kyllä namille tosi kovaa, sellaisen meiningin kun saisin vielä siirrettyä muutenkin keppien suorittamiseen. Päätös oli, että otan vain pari helppoa, mutta tosi hyvää ja vauhdikasta, jotta Ursalle jää himo päälle. Onneksi onnistuin pitämään itseni ja treeniahneuteni kurissa. :) Itellekin jäi himo päälle...
Toisessa treenierässä (kun olin väliin treenannut vähän Hippaa ja Ursa oli saanut malttaa hetken häkissä) päästiin radalle, meiningin makuun. Kisoissa kaivelemaan jäänyt kohta saatiin korjattua hyvin, mutta pari kertaa vienti 4-hypyn takaakiertoon epäonnistui. Malttia, vauhdin hidastus ja selkeä näyttö (kanttaus) takaakiertoon, onnistui oikein hyvin, vaikka oman hätiköintini takia Ursa tuli pari kertaa hypyn suoraan, minun kainaloni alta. Näyttö oli siis päällä, mutta oman kiireeni takia mulla ei ollut vain enää tilaa vahvistaa näyttöä liikkeellä. 5:lla toimi sekä sylkkäri (joka epäonnistui kisoissa, en saanut Ursaa silloin kääntymään edestäni, vaan jouduin pakottamaan ja ajauduin liian taakse ja kroppa jäi näyttämään väärälle esteelle), että valssi. Valssi on huomattavasti varmempi tapa, sillä pääsee koiran edelle, joten mahdollisuus virheelliseen kropan asentoon ja näyttöön pienenee huomattavasti. Kokeiltiin 3-4 kohtaa myös siten, että valssin kanssa Ursa 4-hypyn siivekkeen ympäri. Tälläkin konstilla kyllä onnistui, mutta vähän kökkö se oli, ei yhtään niin sujuvan oloinen kuin pitempää reittiä.
Lopuksi otettiin kertaalleen yksi tosi hyvä puomisuoritus. Onneksi taas maltti piti, etten ruvennut hinkkaamaan.
Olin tosi tyytyväinen näihin treeneihin. En pidä itseäni mitenkään erityisen hyvänä itsenäistreenaajana, mutta näemmä olen siinäkin kuin varkain petrannut. :) Vaikka kukaan ei ollut katsomassa sivusta, niin hyvin pysyin silti kärryillä siitä missä tein väärin ja miten se pitää korjata, jotta lopputulos olisi toivotunlainen. Hyvä me! :) Olen ilmoinen myös siitä, että en ahnehtinut ja jäänyt hinkkaamaan mitään, vaikka mieli olisikin tehnyt. Varmasti auttoi se, etten "vain mennyt treenaamaan", vaan istahdin ennen lähtöä keittiön pöydän ääreen ja mietin mitä olemme hallille menossa tekemään. Kirjasin jo valmiiksi ylös kuinka monta toistoa saan tehdä esim kepeillä ja puomilla. Auttoi kyllä varmasti osaltaan sitä, ettei mennyt överiksi.
HIPPA
Hippa ei ole vielä niin hyvin kiinni agilityssä, että laitoin tälle treenikerralle pienet tavoitteet. Otettaisiin pari kertaa ihan lyhyt putki muistutuksena, ensin kutsuna ja sitten yhtäaikaa namille/lelulle edeten. Lisäksi otettaisiin hyppyä samalla kaavalla kutsuna ensin ja sitten ohjattuna ja vielä muisteltaisiin vähän puomia. Yhdistettäisiin putki ja hyppy/hypyt, jos menee hyvin.
No, hyvin ei mennyt. Alku oli hyvinkin lupaava. Hippa jäi hienosti odottamaan ja tuli kutsulla iloisesti putken läpi. Samoin lähti innokkaasti ohjattuunkin mukaan. Vaan sen jälkeen Hippa keksi, että Ursa vinkui kentän laidalla ja neitokainen lähti hillumaan sinne suuntaan. Keskittyminen herpaantui ihan tosissaan, juoksenteli ees taas, ihmetteli uutta tilaa, eikä tullut luo. Ihme touhua. No, neiti hihnaan, muutama hyppy hihnassa ja sen jälkeen kertaalleen yritys saada Hippa tulemaan putken jälkeen vielä hypystä yli. Ei onnistunut. Hippa oli vähän (paljon...) muissa maailmoissa. Laitoin Hipan autoon odottamaan siksi ajaksi kun tein Ursan kanssa toista treeniosiota.
Ursan treenien päätteeksi hain vielä Hipan uudelleen yksikseen hallille. Päätin, että katsellaan vain vähän ympärillemme. Käveltiin hihnassa hallia ristiin rastiin, Hippa haisteli esteitä ja sai namia. Rentoutui vähän ja teki iloisesti Aan kummaltakin puolelta. Samoin lähti puomille kannustuksesta. Ihmetteli vähän Ursan hajuja esteellä. Otettiin vielä hyppyä pari kertaa hihnassa ja sitten päästin vapaaksi putkea varten. Keskittyi vähän paremmin, kuin ensimmäisellä yrityksellä. Varmaan se, ettei Ursa ollut hallissa vinkumassa auttoi asiaa paljon. Täytyy ainakin muutamaan otteeseen treenata Hippaa hallilla niin, ettei Ursa ole hallissa sisällä viemässä kiinnostusta.
Loppujen lopuksi ihan ok olo Hipankin esteillä käymisestä. Se tuntui muistavan kontaktien suoritustavan hyvin, ei pelännyt niitä (vaikka Aata meni vasta alkeiskurssin ihan viimeisillä kerroilla eikä ole pariin kuukauteen edes nähnyt esteitä) ja teksi sinänsä asioita oikein. Tämän pitikin kyllä olla vähän sellainen totuttelukerta Hipalle ja sellainen siitä kyllä sitten ihan tulikin.
Kaikkiaan oikein positiivinen ensikosketus upeaan halliimme! :D
torstai 27. tammikuuta 2011
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Nollia pukkaa.
URSA - JOAn AGILITYKISAT 6.12.2010, Kontiolahti
tuomari: Hannele Lummeranta
A-kisa, maxi3, tulos 0/-5,91, sij. 5./24 (nopeus 4,21m/s)
B-kisa, maxi3, tulos 0/-4,41, sij. 5./24 (nopeus 4,18m/s)
Käytiin itsenäisyyspäivänä puoliperinteisesti Joensuun tietämillä kisaamassa. Ollaan kolmena vuonna käyty näissä kisoissa. 2007 maxi2-luokan voitto, 2008 maxi3-luokassa hyppyradalta nolla ja yhden vuoden tauon jälkeen tänä vuonna 2010 tuplanolla. :) Vaikka yleensä tuntuu, että mitä kauemmas lähtee kisaamaan, sitä huonommin menee, niin meidän on ainakin tähän asti kannattanut käydä JOAn itsenäisyyspäivän kisoissa...
Radat olivat suhteellisen suoraviivaisia, nopeita ratoja, siksi vauhtikin on ollut huimaa. Olin yllättynyt, että päästiin reiluun 4m/s nopeuteen, vaan lujaa mentiin.
Ekaradalla oli aivan _kaameat_ alastulokontaktit sekä puomilla, että Aalla ja olinkin aivan varma, että tuloksemme olisi ollut 10. Ilmeisesti Ursa otti kuitenkin tuomarin silmään jollakin tassun osalla kontaktipinnat, joten selvittiin puhtaasti läpi. Erityisen tyytyväinen olen meidän loppusuoraan. Radan viimeiset 5-6 hyppyä olivat ihan vinksin vonksin, jokainen ihan vinkurassa edelliseen ja seuraavaan nähden. Jokainen hypättiin kuitenkin suoraan ja mikäli koiran sai sopivalle linjalle, niin suorituslinjastakin oli mahdollista saada suora. Moni koira hyppi nämä hypyt siksakaten, tuhlaten metrejä ja vauhtia. Meidän hyppysuora oli ihan optimaalinen. :) Otin radalla nimenomaan tavoitteekseni sen, että saisin Ursan suorittamaan tuon lopun hienosti. Vekkasin voimakkaasti 14-15 hyppyjen välissä ja linjasin Ursan hyppysuoralle. Toimi aivan loistavasti!
Tokaradan kontaktit olivat huomattavasti edellistä rataa paremmat. Pikkasen meinasi tulla kiire 4- ja 5-hyppyjen väliin persjätölle, vaan nipinnapin kerkesin ja rata oli oikein hyvä.
Näennäisen helppoja ratoja, joissa piti kyllä aika paljon katsoa niitä optimaalisimpia suorituslinjoja. Moni koirakko tuhlasi matkaa ja aikaa väärillä linjoilla ja jokunen otti siitä syystä hyllyjäkin, kun koirat luki rataa väärin.
--
Oikein hyvä lopetus tälle kisavuodelle. Tsekkasin pikaseen millainen kehitys meillä on tapahtunut edellisiin vuosiin nähden. Viime vuonna 2009 nollaprosenttimme oli 30,6% ja tänä vuonna 2010 olemme parantaneet reilusti, nollaprosenttimme oli 45,8%. Yliaikaisia ratoja teimme viime vuonna 38,9% ja tänä vuonna vain 12,5%. Hyllyprosentti oli vähän kasvanut edelliseen vuoteen, mutta muutenkaan hyllyttäminen ei ole meille mikään ykkösongelma.
tuomari: Hannele Lummeranta
A-kisa, maxi3, tulos 0/-5,91, sij. 5./24 (nopeus 4,21m/s)
B-kisa, maxi3, tulos 0/-4,41, sij. 5./24 (nopeus 4,18m/s)
Käytiin itsenäisyyspäivänä puoliperinteisesti Joensuun tietämillä kisaamassa. Ollaan kolmena vuonna käyty näissä kisoissa. 2007 maxi2-luokan voitto, 2008 maxi3-luokassa hyppyradalta nolla ja yhden vuoden tauon jälkeen tänä vuonna 2010 tuplanolla. :) Vaikka yleensä tuntuu, että mitä kauemmas lähtee kisaamaan, sitä huonommin menee, niin meidän on ainakin tähän asti kannattanut käydä JOAn itsenäisyyspäivän kisoissa...
Radat olivat suhteellisen suoraviivaisia, nopeita ratoja, siksi vauhtikin on ollut huimaa. Olin yllättynyt, että päästiin reiluun 4m/s nopeuteen, vaan lujaa mentiin.
Ekaradalla oli aivan _kaameat_ alastulokontaktit sekä puomilla, että Aalla ja olinkin aivan varma, että tuloksemme olisi ollut 10. Ilmeisesti Ursa otti kuitenkin tuomarin silmään jollakin tassun osalla kontaktipinnat, joten selvittiin puhtaasti läpi. Erityisen tyytyväinen olen meidän loppusuoraan. Radan viimeiset 5-6 hyppyä olivat ihan vinksin vonksin, jokainen ihan vinkurassa edelliseen ja seuraavaan nähden. Jokainen hypättiin kuitenkin suoraan ja mikäli koiran sai sopivalle linjalle, niin suorituslinjastakin oli mahdollista saada suora. Moni koira hyppi nämä hypyt siksakaten, tuhlaten metrejä ja vauhtia. Meidän hyppysuora oli ihan optimaalinen. :) Otin radalla nimenomaan tavoitteekseni sen, että saisin Ursan suorittamaan tuon lopun hienosti. Vekkasin voimakkaasti 14-15 hyppyjen välissä ja linjasin Ursan hyppysuoralle. Toimi aivan loistavasti!
Tokaradan kontaktit olivat huomattavasti edellistä rataa paremmat. Pikkasen meinasi tulla kiire 4- ja 5-hyppyjen väliin persjätölle, vaan nipinnapin kerkesin ja rata oli oikein hyvä.
Näennäisen helppoja ratoja, joissa piti kyllä aika paljon katsoa niitä optimaalisimpia suorituslinjoja. Moni koirakko tuhlasi matkaa ja aikaa väärillä linjoilla ja jokunen otti siitä syystä hyllyjäkin, kun koirat luki rataa väärin.
--
Oikein hyvä lopetus tälle kisavuodelle. Tsekkasin pikaseen millainen kehitys meillä on tapahtunut edellisiin vuosiin nähden. Viime vuonna 2009 nollaprosenttimme oli 30,6% ja tänä vuonna 2010 olemme parantaneet reilusti, nollaprosenttimme oli 45,8%. Yliaikaisia ratoja teimme viime vuonna 38,9% ja tänä vuonna vain 12,5%. Hyllyprosentti oli vähän kasvanut edelliseen vuoteen, mutta muutenkaan hyllyttäminen ei ole meille mikään ykkösongelma.
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
Pari sujuvaa rataa Laukaasta.
URSA - LAUKAn AGILITYKISAT 28.11.2010, Laukaa
tuomari: Johanna Wütrich
A-kisa, maxi3, tulos 0/-4,22, sij. 6./35 (nopeus 3,77m/s)
B-kisa, maxi3, tulos 5/-4,72, sij.xx./xx (nopeus 3,78m/s)
Varsin hyvät ja sujuvat radat olivat nämä, molemmat. Ekaradalta oli maaliin tullessa pieni epäilys, josko saatiin kontaktin alastulolta vitonen, mutta ei saatu. Hyvä, hyvä!
Toisen radan kontaktit olivat paremmat, huomiota saava seikka: juoksin puomin ohi suoraan ottaen etäisyyttä, Ursa otti kontaktipinnan kaikilla tassuilla, eikä hypähdystä tullut tähän ollenkaan. Virhe tuli kolmanneksi viimeiseltä aidalta, rima tuli alas. Aidalla piti kääntää aika tiukkaan putkelle, saattoi olla, että käänsin Ursaa riman päällä käskyttäen ja siksi tuli rima alas. Olisi vain pitänyt malttaa tässäkin...
Pakkasta oli tänäänkin, mutta muuten lämpimänä pysyminen oli eilistä helpompaa. Pakkasasteita oli muutama vähemmän kuin eilen (-12-16) siten, että ilta oli leudompi. Ei tuullut niinkuin eilen, joten ei ollut ihan niin raakaa. Ursa oli Haikan kisojen ajan kotona ja hain sen kakkosten ja kolmosten starttien välissä. Auto oli piuhassa ja sisätilanlämmitin pöhötti siten, että koiran tohti jättää paremmalla omatunnolla autoon odottelemaan.
tuomari: Johanna Wütrich
A-kisa, maxi3, tulos 0/-4,22, sij. 6./35 (nopeus 3,77m/s)
B-kisa, maxi3, tulos 5/-4,72, sij.xx./xx (nopeus 3,78m/s)
Varsin hyvät ja sujuvat radat olivat nämä, molemmat. Ekaradalta oli maaliin tullessa pieni epäilys, josko saatiin kontaktin alastulolta vitonen, mutta ei saatu. Hyvä, hyvä!
Toisen radan kontaktit olivat paremmat, huomiota saava seikka: juoksin puomin ohi suoraan ottaen etäisyyttä, Ursa otti kontaktipinnan kaikilla tassuilla, eikä hypähdystä tullut tähän ollenkaan. Virhe tuli kolmanneksi viimeiseltä aidalta, rima tuli alas. Aidalla piti kääntää aika tiukkaan putkelle, saattoi olla, että käänsin Ursaa riman päällä käskyttäen ja siksi tuli rima alas. Olisi vain pitänyt malttaa tässäkin...
Pakkasta oli tänäänkin, mutta muuten lämpimänä pysyminen oli eilistä helpompaa. Pakkasasteita oli muutama vähemmän kuin eilen (-12-16) siten, että ilta oli leudompi. Ei tuullut niinkuin eilen, joten ei ollut ihan niin raakaa. Ursa oli Haikan kisojen ajan kotona ja hain sen kakkosten ja kolmosten starttien välissä. Auto oli piuhassa ja sisätilanlämmitin pöhötti siten, että koiran tohti jättää paremmalla omatunnolla autoon odottelemaan.
Hyytävät kotikisat.
URSA - JATin AGILITYKISAT 27.11.2010, Laukaa
tuomari: Johanna Nyberg
A-kisa, maxi3, tulos 0/-1,22, sij. 5./36 (nopeus 3,67m/s)
B-kisa, maxi3, tulos 5/-1,55, sij.7./xx (nopeus 3,68m/s)
Päivän ekarata oli oikein sujuva ja hyväfiiliksinen. Puomi oli vähän hidas, jostain syystä Ursa rupesi himmailemaan alastulo-osan puolessa välissä sen sijaan, että olisi tullut reippaasti alas asti. Myös kepeille mennessä matkaan tarttui aivan aavistuksenomainen ylimääräinen 'en-ole-ihan-siinä-missä-minun-pitäisi-olla' -olo. Treenikavereiden kommenteissa saatiin kyllä kehuja sujuvuudesta ja siitä, että ohjauslinjat olivat hyviä ja vauhti pysyi tasaisena kokoajan.
Tokarata oli myöskin varsin hyvä, pieniä epäsujuvuuksia lukuunottamatta. Tein alkuohjaukset vähän eritavalla kuin muut. Ursa oli 8:lle esteelle asti (tai tarkemmin ajatellen kyllä ihan kepeille (este 11) ) vasemmalla puolellani. Pussi siis päällejuoksuna. Se ei ollut niin hyvä tapa kuitenkaan, kuin mitä mietin, Ursa kerkesi haukahtaa kerran kysyvästi ja itse jouduin työntämään vähän liikaa, vaikka ihan edettiin kokoajan oikeaan suuntaan. Lopputuloksena radalta vitonen. Kepeille tultiin aivan avoimesta kulmasta ja tarkoitus oli tehdä se ohjattuna. Pääsin ihan hyvin irti Ursasta, joten ehdin ohjauskohtaan ihan hyvissä ajoin, vaan silti meni ohjattu pujottelu pipariksi. Vaikka ollaan tehty näitä kyllä joskus paljonkin, niin tarkemmin ajatellen, ollaan viimeksi käytetty tätä tyyliä treeneissä tai kisoissa viimeksi kesällä. Kaipa ne taidot oli vähän hukassa ja Ursa ymmällään. Jouduin korjaamaan kepeilletulon, josta virhe. Loppu ok. (Joskin 16-putkesta Ursaa 17-hypylle viedessäni kantapääni kävi pari senttiä puomin puolella, tunsin sen kantapääni alla. Mietin, että tästä joku tarkka tuomari olisi kyllä sakottanut, mutta tällä kertaa se meni silmien ohi ilmeisestikin.)
Kontaktit olivat hyviä tänään (eilen). Varsinkin viimeisen radan puomin ylösmeno oli juuri sellainen, kun toivon sen tulevaisuudessakin olevan. Aivan pieni pysähdys ja siitä reippaasti käskyllä etenemään.
Pakkasta oli 10-15 astetta siten, että se kiristyi iltaa kohti mennessä. Oma päivä oli tosi pitkä, kun ensin vein Haikkaa kakkosissa ja sen jälkeen Ursaa kolmosissa, niin kisapaikalla (Polleparkki, Laukaa) tuli oltua tuntikausia. Palelsi. Ursa oli mukana koko päivän, joten takuulla sekin oli jäässä. Koiran ja itseni lämpimänä pitäminen oli haastavaa. Lenkillä ja radalla kyllä veri rupesi kiertämään, mutta se jämähti aika pian, kun oli paikallaan. Huomiseksi on luvattu vielä hyytävämpää keliä, kun samalla paikalla on LAUKAn järjestämät kisat. Katsotaan miten selvitään haasteista.
tuomari: Johanna Nyberg
A-kisa, maxi3, tulos 0/-1,22, sij. 5./36 (nopeus 3,67m/s)
B-kisa, maxi3, tulos 5/-1,55, sij.7./xx (nopeus 3,68m/s)
Päivän ekarata oli oikein sujuva ja hyväfiiliksinen. Puomi oli vähän hidas, jostain syystä Ursa rupesi himmailemaan alastulo-osan puolessa välissä sen sijaan, että olisi tullut reippaasti alas asti. Myös kepeille mennessä matkaan tarttui aivan aavistuksenomainen ylimääräinen 'en-ole-ihan-siinä-missä-minun-pitäisi-olla' -olo. Treenikavereiden kommenteissa saatiin kyllä kehuja sujuvuudesta ja siitä, että ohjauslinjat olivat hyviä ja vauhti pysyi tasaisena kokoajan.
Tokarata oli myöskin varsin hyvä, pieniä epäsujuvuuksia lukuunottamatta. Tein alkuohjaukset vähän eritavalla kuin muut. Ursa oli 8:lle esteelle asti (tai tarkemmin ajatellen kyllä ihan kepeille (este 11) ) vasemmalla puolellani. Pussi siis päällejuoksuna. Se ei ollut niin hyvä tapa kuitenkaan, kuin mitä mietin, Ursa kerkesi haukahtaa kerran kysyvästi ja itse jouduin työntämään vähän liikaa, vaikka ihan edettiin kokoajan oikeaan suuntaan. Lopputuloksena radalta vitonen. Kepeille tultiin aivan avoimesta kulmasta ja tarkoitus oli tehdä se ohjattuna. Pääsin ihan hyvin irti Ursasta, joten ehdin ohjauskohtaan ihan hyvissä ajoin, vaan silti meni ohjattu pujottelu pipariksi. Vaikka ollaan tehty näitä kyllä joskus paljonkin, niin tarkemmin ajatellen, ollaan viimeksi käytetty tätä tyyliä treeneissä tai kisoissa viimeksi kesällä. Kaipa ne taidot oli vähän hukassa ja Ursa ymmällään. Jouduin korjaamaan kepeilletulon, josta virhe. Loppu ok. (Joskin 16-putkesta Ursaa 17-hypylle viedessäni kantapääni kävi pari senttiä puomin puolella, tunsin sen kantapääni alla. Mietin, että tästä joku tarkka tuomari olisi kyllä sakottanut, mutta tällä kertaa se meni silmien ohi ilmeisestikin.)
Kontaktit olivat hyviä tänään (eilen). Varsinkin viimeisen radan puomin ylösmeno oli juuri sellainen, kun toivon sen tulevaisuudessakin olevan. Aivan pieni pysähdys ja siitä reippaasti käskyllä etenemään.
Pakkasta oli 10-15 astetta siten, että se kiristyi iltaa kohti mennessä. Oma päivä oli tosi pitkä, kun ensin vein Haikkaa kakkosissa ja sen jälkeen Ursaa kolmosissa, niin kisapaikalla (Polleparkki, Laukaa) tuli oltua tuntikausia. Palelsi. Ursa oli mukana koko päivän, joten takuulla sekin oli jäässä. Koiran ja itseni lämpimänä pitäminen oli haastavaa. Lenkillä ja radalla kyllä veri rupesi kiertämään, mutta se jämähti aika pian, kun oli paikallaan. Huomiseksi on luvattu vielä hyytävämpää keliä, kun samalla paikalla on LAUKAn järjestämät kisat. Katsotaan miten selvitään haasteista.
perjantai 26. marraskuuta 2010
Jaksaa, jaksaa!
URSA - 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 25.11.2010
kouluttaja: Jari Hokkanen
Päivi oli toivonut tällaista ilmeisistikin Janitan ja Jaakon treeniä, joka oli kyllä suhteellisen hurja... Ursan kanssa vielä sentään jotenkuten kerkeää, sääliksi käy nopeampien koirien ohjaajia (mutta ei niitä, joiden koirat hakee upeasti suljettuun keppikulmaan).
Alkuosa vielä oli aikalailla helppoa kauraa (4-putkeen vein väliin jäävän hypyn ulkokautta, moni layeroi tämän kohdan, mutta meille se on hankalampaa. Homma onnistui hyvin, Ursan kanssa mahtuu tekemään, se ei väistä ohjaajaa, joten kaarros oli kaikesta huolimatta tiukka putkella.) Vaikein kohta oli keritä kahdesta suorasta putkesta huolimatta koiran edelle ja ohjaamaan sitä pujotteluun. Ursalla tämäntyyppinen rata kyllä onnistuu, mutta kyllä se kovastikin paljon kerkesi kysyä toisen putken ja keppien alun välissä, jäihän siihen väliin pitkä kuljetus ja matkaa sellainen noin 10m. Poispäinkäännöt toimi 11-hypyllä ja kepeillä. Omalla hätiköimiselläni, kiirehtimiselläni sain aikaan sen, että ekakierroksella Ursa tiputti 6-hypyn riman sekä keppien jälkeisen 15-hypyn riman. Molemmissa kohdissa aavistuksen omainen maltti toisella kierroksella piti rimat ylhäällä.
Puomin kontaktit Ursa otti molemmilla kerroilla upeasti. Napakka ylösmeno, vaikka alla oli jo 15 muuta estettä, jotta kierroksetkin olivat kiitettävästi nousseet. Toisella kierroksella oma kunto ei meinannut enää kestää, joten koska oma vauhti oli jolkottelua, myös Ursa jolkotteli Täytyy muistaa, että Ursa tekee juuri niin paljon ja niin täysillä, kuin mitä itsekin teen. Eipäs siis löysäillä siellä rapakuntoinen ohjaaja, vaan lähdetään lenkille kartuttamaan huippukuntoa!
Aata otettiin itsenäisenä, hyvin toimii, kun itse pysyttelen rinnalla, kun Ursa suorittaa, etten heti ota hirveästi välimatkaa. Napakka iloinen "Alas-alas." ja kädellä näyttö, heilautus ohimennessä, niin alastulot olivat tosi hyviä. Yksittäisellä hypyllä otettiin saksalaista molempiin suuntiin, sekä treenattiin flippiä. Ursa lähtee tapansa mukaan näihin hyvin, mujtta omaa liikkumista pitää näiden toistojen mukana hakea.
Viimeiset syyskauden treenit, viimeiset Viherlandialla treenattavat treenit - ikinä. Ensi vuoden alusta päästään omaan halliin, ei tarvitse roudata esteitä, muuttaa 3kk välein paikasta toiseen tai kärsiä huonoista treenialustoista. Otti koville tuo Kukkiksen pehmeä hiekkapohja, pehmeys oli luokkaa beachvolleykenttä... Ainakin jalkalihaksia kehittyi (kai, ehkä, toivottavasti).
kouluttaja: Jari Hokkanen
Päivi oli toivonut tällaista ilmeisistikin Janitan ja Jaakon treeniä, joka oli kyllä suhteellisen hurja... Ursan kanssa vielä sentään jotenkuten kerkeää, sääliksi käy nopeampien koirien ohjaajia (mutta ei niitä, joiden koirat hakee upeasti suljettuun keppikulmaan).
Alkuosa vielä oli aikalailla helppoa kauraa (4-putkeen vein väliin jäävän hypyn ulkokautta, moni layeroi tämän kohdan, mutta meille se on hankalampaa. Homma onnistui hyvin, Ursan kanssa mahtuu tekemään, se ei väistä ohjaajaa, joten kaarros oli kaikesta huolimatta tiukka putkella.) Vaikein kohta oli keritä kahdesta suorasta putkesta huolimatta koiran edelle ja ohjaamaan sitä pujotteluun. Ursalla tämäntyyppinen rata kyllä onnistuu, mutta kyllä se kovastikin paljon kerkesi kysyä toisen putken ja keppien alun välissä, jäihän siihen väliin pitkä kuljetus ja matkaa sellainen noin 10m. Poispäinkäännöt toimi 11-hypyllä ja kepeillä. Omalla hätiköimiselläni, kiirehtimiselläni sain aikaan sen, että ekakierroksella Ursa tiputti 6-hypyn riman sekä keppien jälkeisen 15-hypyn riman. Molemmissa kohdissa aavistuksen omainen maltti toisella kierroksella piti rimat ylhäällä.
Puomin kontaktit Ursa otti molemmilla kerroilla upeasti. Napakka ylösmeno, vaikka alla oli jo 15 muuta estettä, jotta kierroksetkin olivat kiitettävästi nousseet. Toisella kierroksella oma kunto ei meinannut enää kestää, joten koska oma vauhti oli jolkottelua, myös Ursa jolkotteli Täytyy muistaa, että Ursa tekee juuri niin paljon ja niin täysillä, kuin mitä itsekin teen. Eipäs siis löysäillä siellä rapakuntoinen ohjaaja, vaan lähdetään lenkille kartuttamaan huippukuntoa!
Aata otettiin itsenäisenä, hyvin toimii, kun itse pysyttelen rinnalla, kun Ursa suorittaa, etten heti ota hirveästi välimatkaa. Napakka iloinen "Alas-alas." ja kädellä näyttö, heilautus ohimennessä, niin alastulot olivat tosi hyviä. Yksittäisellä hypyllä otettiin saksalaista molempiin suuntiin, sekä treenattiin flippiä. Ursa lähtee tapansa mukaan näihin hyvin, mujtta omaa liikkumista pitää näiden toistojen mukana hakea.
Viimeiset syyskauden treenit, viimeiset Viherlandialla treenattavat treenit - ikinä. Ensi vuoden alusta päästään omaan halliin, ei tarvitse roudata esteitä, muuttaa 3kk välein paikasta toiseen tai kärsiä huonoista treenialustoista. Otti koville tuo Kukkiksen pehmeä hiekkapohja, pehmeys oli luokkaa beachvolleykenttä... Ainakin jalkalihaksia kehittyi (kai, ehkä, toivottavasti).
perjantai 19. marraskuuta 2010
Kisatreenit, treenikisat.
URSA - 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 18.11.2010
kouluttaja: Jari Hokkanen
Jari laittoi treenin etukäteen sähköpostilla (kuten tapanaan on). Kyseessä oli jokin Virran Raunon Virossa tuomaroima pätkä, joka otettaisiin treeneissä kisanomaisesti läpi, jonka jälkeen hinkattaisiin heikot kohdat treenaten. Meidän tulos "kisaradalta" oli HYL.
Kisarataosuudella meidän meno tyssäsi keppien jälkeen hylkyyn, kun Ursa bongasi 3-hypyn. Jatkettiin muuten rata loppuun ihan ok meiningillä.
Treeniosuudessa sain tuon hyllytyskohdan kyllä samantien haltuun, Ursaa piti vain vähän enemmän sitoa keppien jälkeen, jolloin vekki putkeen toimi oikein hyvin. Ongelmaksi muodostui kuitenkin kaikkein eniten 14-hyppy. Ursa on erittäin hyppyvarma, mutta jostain syystä tämä rima tippui useasti treeniä tehdessä. Jonkun verran vaikutti se, jos itse olin liian lähellä hyppyä, mutta sekään ei tuntunut olevan ihan 100% varma syy riman tiputuksiin. Rima tippui vaikka oma ohjaus oli ihan kunnossakin. Lopulta päädyttiin, että todennäköisesti, koska Viherlandian tämän hetkinen pohja on hyvin hyvin pehmeä, pohja luisti Ursan tassujen alla niin, ettei se saanut sopivaa ponnistusvoimaa joka kerralla alleen.
Ei mitään superupeaa fiilistä tämän päivän treeneistä, sellaista perus-settiä....
ITSENÄINEN OSUUS
Itsenäisenä otin lähinnä keppejä namikipolle, sekä hyppyytin vapaana olevia rengasta ja muuria sekä otin keinun pariin kertaan. Mitään tekniikkapätkääkään en jaksanut rakentaa. Iltavuoro töissä oli puristanut mehut.
kouluttaja: Jari Hokkanen
Jari laittoi treenin etukäteen sähköpostilla (kuten tapanaan on). Kyseessä oli jokin Virran Raunon Virossa tuomaroima pätkä, joka otettaisiin treeneissä kisanomaisesti läpi, jonka jälkeen hinkattaisiin heikot kohdat treenaten. Meidän tulos "kisaradalta" oli HYL.
Kisarataosuudella meidän meno tyssäsi keppien jälkeen hylkyyn, kun Ursa bongasi 3-hypyn. Jatkettiin muuten rata loppuun ihan ok meiningillä.
Treeniosuudessa sain tuon hyllytyskohdan kyllä samantien haltuun, Ursaa piti vain vähän enemmän sitoa keppien jälkeen, jolloin vekki putkeen toimi oikein hyvin. Ongelmaksi muodostui kuitenkin kaikkein eniten 14-hyppy. Ursa on erittäin hyppyvarma, mutta jostain syystä tämä rima tippui useasti treeniä tehdessä. Jonkun verran vaikutti se, jos itse olin liian lähellä hyppyä, mutta sekään ei tuntunut olevan ihan 100% varma syy riman tiputuksiin. Rima tippui vaikka oma ohjaus oli ihan kunnossakin. Lopulta päädyttiin, että todennäköisesti, koska Viherlandian tämän hetkinen pohja on hyvin hyvin pehmeä, pohja luisti Ursan tassujen alla niin, ettei se saanut sopivaa ponnistusvoimaa joka kerralla alleen.
Ei mitään superupeaa fiilistä tämän päivän treeneistä, sellaista perus-settiä....
ITSENÄINEN OSUUS
Itsenäisenä otin lähinnä keppejä namikipolle, sekä hyppyytin vapaana olevia rengasta ja muuria sekä otin keinun pariin kertaan. Mitään tekniikkapätkääkään en jaksanut rakentaa. Iltavuoro töissä oli puristanut mehut.
torstai 11. marraskuuta 2010
Irtoamista, layerointia, takaakiertoja, saksalainen...
URSA - 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 11.11.2010
kouluttaja: Jari Hokkanen
Menin vajaa viikko sitten lupaamaan, että olen valmis tekemään kehittymisemme eten mm. sen, että rupean pitämään treenipäiväkirjaa tiuhemmin mitä ihan viime aikoina on tullut tehtyä... Sanoista tekoihin.
Treenattiin Ursan kanssa ihan porukan loppupäässä, joten otettiin alkuun itsenäistä treeniä. Hyppyneliötä ja putkea fiilispohjalta; vauhtia ja ulkokulmia, välistävetoja, takaakiertoja, treenattiin saksalaista, vekkausta, työntöä jne. Ei onkkelmia.
Lisäksi käytiin tekemässä puomia ja keppejä, molempiin pyrin hakemaan innokkuutta ja vauhtia. Ursa on nyt syksyn aikana hiffannut suhteellisen hyvin ylösmenon pysäytyksen ja tekee sitä välillä melkoisen napakastikin. Olen saanut liikkeenkin mukaan tähän eli mun ei tarvitse pysähtyä, että Ursa pysähtyisi, vaan Ursa pystyy jo jäämään kontaktille, vaikka itse jatkan eteenpäin. Otettiin muutamia pelkkiä ylösmenoja ja muutamia siten, että sai jatkaa loppuun asti namipalkalle.
Keppejä otin muutaman toiston namikipolle, hommaan tulee kyllä namin kanssa enepi vauhtia kuin ilman sitä.
OHJATTU TREENI
Harjoitus oli ihan kiva, mutta ei aiheuttanut meille mitään suurempaa haastetta - onnistuttiin siis varsin hienosti. :) Ekayrittämällä loppuun asti.
Ekakerralla otin kyllä ehkä piirun verran liikaa etumatkaa, joten putkelle ei tullut sellaista irtoamista kuin ilmeisesti oli tarkoitus, samoin pingoin vähän liian nopsaan 5- ja 6-hyppyjen väliin, mun liike loppui ja esteiden välistä ja takaakierrosta 6-hypyllä tuli vähän hitaahko. Puomin pysäytykset oikein mallikelpoiset, 8-hyppy onnistui pienellä vedolla hyvin, tiukalla kurvilla, samoin takaakierto siivekkeen ympäri 10-hypyllä onnistui. 12-hypylle saksalainen, pöydästä Ursa meinasi melkein tulla yli, mutta pysyi silti hyvin pöydällä.
Oikein hyvä suoritus jo tuo ensimmäinenkin, mutta viilattiin sitä lähinnä siten, että lähdin ihan samaan aikaan Ursan kanssa, lyhensin askelta niin, että Ursa pääsi irtoamaan putkeen enkä kiirehtinyt 6-hypylle. Ursalla (ja mulla) oli hyvä draivi päällä, joten se ei pysähtynyt puomin alastulolla (ylösmeno oli oikein napakka), en kuitenkaan viittinyt hinkata sitä, kun palkkasin mielummin innokkaasta menosta.
Otettiin irrallisena pariin kertaan pelkkä hyppy-pöytä-hyppy, jotta varmuus pöydälle menoon ja sinne jäämiseen kasvoi ja sitten vielä kolmas kerta. Jokaisella kerralla selvittiin sujuvasti maaliin, viimeisellä kierroksella tippui 10-hypyn rima. Ursa hyppää mielettömän tiukasti, joten vaara riman tiputuksiin tällaisissa kohdissa kasvaa, mutta pääosin Ursahan on aivan mielettömän hyppyvarma. Otettiin tässä kuitenkin muutama hyppytoisto erilaisilla tyyleillä, pitää itse vain väistää sivuetäisyydellä, niin Ursakin hyppää tilavammin.
Oikein onnistuneet treenit.
kouluttaja: Jari Hokkanen
Menin vajaa viikko sitten lupaamaan, että olen valmis tekemään kehittymisemme eten mm. sen, että rupean pitämään treenipäiväkirjaa tiuhemmin mitä ihan viime aikoina on tullut tehtyä... Sanoista tekoihin.
Treenattiin Ursan kanssa ihan porukan loppupäässä, joten otettiin alkuun itsenäistä treeniä. Hyppyneliötä ja putkea fiilispohjalta; vauhtia ja ulkokulmia, välistävetoja, takaakiertoja, treenattiin saksalaista, vekkausta, työntöä jne. Ei onkkelmia.
Lisäksi käytiin tekemässä puomia ja keppejä, molempiin pyrin hakemaan innokkuutta ja vauhtia. Ursa on nyt syksyn aikana hiffannut suhteellisen hyvin ylösmenon pysäytyksen ja tekee sitä välillä melkoisen napakastikin. Olen saanut liikkeenkin mukaan tähän eli mun ei tarvitse pysähtyä, että Ursa pysähtyisi, vaan Ursa pystyy jo jäämään kontaktille, vaikka itse jatkan eteenpäin. Otettiin muutamia pelkkiä ylösmenoja ja muutamia siten, että sai jatkaa loppuun asti namipalkalle.
Keppejä otin muutaman toiston namikipolle, hommaan tulee kyllä namin kanssa enepi vauhtia kuin ilman sitä.
OHJATTU TREENI
Harjoitus oli ihan kiva, mutta ei aiheuttanut meille mitään suurempaa haastetta - onnistuttiin siis varsin hienosti. :) Ekayrittämällä loppuun asti.
Ekakerralla otin kyllä ehkä piirun verran liikaa etumatkaa, joten putkelle ei tullut sellaista irtoamista kuin ilmeisesti oli tarkoitus, samoin pingoin vähän liian nopsaan 5- ja 6-hyppyjen väliin, mun liike loppui ja esteiden välistä ja takaakierrosta 6-hypyllä tuli vähän hitaahko. Puomin pysäytykset oikein mallikelpoiset, 8-hyppy onnistui pienellä vedolla hyvin, tiukalla kurvilla, samoin takaakierto siivekkeen ympäri 10-hypyllä onnistui. 12-hypylle saksalainen, pöydästä Ursa meinasi melkein tulla yli, mutta pysyi silti hyvin pöydällä.
Oikein hyvä suoritus jo tuo ensimmäinenkin, mutta viilattiin sitä lähinnä siten, että lähdin ihan samaan aikaan Ursan kanssa, lyhensin askelta niin, että Ursa pääsi irtoamaan putkeen enkä kiirehtinyt 6-hypylle. Ursalla (ja mulla) oli hyvä draivi päällä, joten se ei pysähtynyt puomin alastulolla (ylösmeno oli oikein napakka), en kuitenkaan viittinyt hinkata sitä, kun palkkasin mielummin innokkaasta menosta.
Otettiin irrallisena pariin kertaan pelkkä hyppy-pöytä-hyppy, jotta varmuus pöydälle menoon ja sinne jäämiseen kasvoi ja sitten vielä kolmas kerta. Jokaisella kerralla selvittiin sujuvasti maaliin, viimeisellä kierroksella tippui 10-hypyn rima. Ursa hyppää mielettömän tiukasti, joten vaara riman tiputuksiin tällaisissa kohdissa kasvaa, mutta pääosin Ursahan on aivan mielettömän hyppyvarma. Otettiin tässä kuitenkin muutama hyppytoisto erilaisilla tyyleillä, pitää itse vain väistää sivuetäisyydellä, niin Ursakin hyppää tilavammin.
Oikein onnistuneet treenit.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
