URSA - 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 25.11.2010
kouluttaja: Jari Hokkanen
Päivi oli toivonut tällaista ilmeisistikin Janitan ja Jaakon treeniä, joka oli kyllä suhteellisen hurja... Ursan kanssa vielä sentään jotenkuten kerkeää, sääliksi käy nopeampien koirien ohjaajia (mutta ei niitä, joiden koirat hakee upeasti suljettuun keppikulmaan).
Alkuosa vielä oli aikalailla helppoa kauraa (4-putkeen vein väliin jäävän hypyn ulkokautta, moni layeroi tämän kohdan, mutta meille se on hankalampaa. Homma onnistui hyvin, Ursan kanssa mahtuu tekemään, se ei väistä ohjaajaa, joten kaarros oli kaikesta huolimatta tiukka putkella.) Vaikein kohta oli keritä kahdesta suorasta putkesta huolimatta koiran edelle ja ohjaamaan sitä pujotteluun. Ursalla tämäntyyppinen rata kyllä onnistuu, mutta kyllä se kovastikin paljon kerkesi kysyä toisen putken ja keppien alun välissä, jäihän siihen väliin pitkä kuljetus ja matkaa sellainen noin 10m. Poispäinkäännöt toimi 11-hypyllä ja kepeillä. Omalla hätiköimiselläni, kiirehtimiselläni sain aikaan sen, että ekakierroksella Ursa tiputti 6-hypyn riman sekä keppien jälkeisen 15-hypyn riman. Molemmissa kohdissa aavistuksen omainen maltti toisella kierroksella piti rimat ylhäällä.
Puomin kontaktit Ursa otti molemmilla kerroilla upeasti. Napakka ylösmeno, vaikka alla oli jo 15 muuta estettä, jotta kierroksetkin olivat kiitettävästi nousseet. Toisella kierroksella oma kunto ei meinannut enää kestää, joten koska oma vauhti oli jolkottelua, myös Ursa jolkotteli Täytyy muistaa, että Ursa tekee juuri niin paljon ja niin täysillä, kuin mitä itsekin teen. Eipäs siis löysäillä siellä rapakuntoinen ohjaaja, vaan lähdetään lenkille kartuttamaan huippukuntoa!
Aata otettiin itsenäisenä, hyvin toimii, kun itse pysyttelen rinnalla, kun Ursa suorittaa, etten heti ota hirveästi välimatkaa. Napakka iloinen "Alas-alas." ja kädellä näyttö, heilautus ohimennessä, niin alastulot olivat tosi hyviä. Yksittäisellä hypyllä otettiin saksalaista molempiin suuntiin, sekä treenattiin flippiä. Ursa lähtee tapansa mukaan näihin hyvin, mujtta omaa liikkumista pitää näiden toistojen mukana hakea.
Viimeiset syyskauden treenit, viimeiset Viherlandialla treenattavat treenit - ikinä. Ensi vuoden alusta päästään omaan halliin, ei tarvitse roudata esteitä, muuttaa 3kk välein paikasta toiseen tai kärsiä huonoista treenialustoista. Otti koville tuo Kukkiksen pehmeä hiekkapohja, pehmeys oli luokkaa beachvolleykenttä... Ainakin jalkalihaksia kehittyi (kai, ehkä, toivottavasti).
perjantai 26. marraskuuta 2010
perjantai 19. marraskuuta 2010
Kisatreenit, treenikisat.
URSA - 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 18.11.2010
kouluttaja: Jari Hokkanen
Jari laittoi treenin etukäteen sähköpostilla (kuten tapanaan on). Kyseessä oli jokin Virran Raunon Virossa tuomaroima pätkä, joka otettaisiin treeneissä kisanomaisesti läpi, jonka jälkeen hinkattaisiin heikot kohdat treenaten. Meidän tulos "kisaradalta" oli HYL.
Kisarataosuudella meidän meno tyssäsi keppien jälkeen hylkyyn, kun Ursa bongasi 3-hypyn. Jatkettiin muuten rata loppuun ihan ok meiningillä.
Treeniosuudessa sain tuon hyllytyskohdan kyllä samantien haltuun, Ursaa piti vain vähän enemmän sitoa keppien jälkeen, jolloin vekki putkeen toimi oikein hyvin. Ongelmaksi muodostui kuitenkin kaikkein eniten 14-hyppy. Ursa on erittäin hyppyvarma, mutta jostain syystä tämä rima tippui useasti treeniä tehdessä. Jonkun verran vaikutti se, jos itse olin liian lähellä hyppyä, mutta sekään ei tuntunut olevan ihan 100% varma syy riman tiputuksiin. Rima tippui vaikka oma ohjaus oli ihan kunnossakin. Lopulta päädyttiin, että todennäköisesti, koska Viherlandian tämän hetkinen pohja on hyvin hyvin pehmeä, pohja luisti Ursan tassujen alla niin, ettei se saanut sopivaa ponnistusvoimaa joka kerralla alleen.
Ei mitään superupeaa fiilistä tämän päivän treeneistä, sellaista perus-settiä....
ITSENÄINEN OSUUS
Itsenäisenä otin lähinnä keppejä namikipolle, sekä hyppyytin vapaana olevia rengasta ja muuria sekä otin keinun pariin kertaan. Mitään tekniikkapätkääkään en jaksanut rakentaa. Iltavuoro töissä oli puristanut mehut.
kouluttaja: Jari Hokkanen
Jari laittoi treenin etukäteen sähköpostilla (kuten tapanaan on). Kyseessä oli jokin Virran Raunon Virossa tuomaroima pätkä, joka otettaisiin treeneissä kisanomaisesti läpi, jonka jälkeen hinkattaisiin heikot kohdat treenaten. Meidän tulos "kisaradalta" oli HYL.
Kisarataosuudella meidän meno tyssäsi keppien jälkeen hylkyyn, kun Ursa bongasi 3-hypyn. Jatkettiin muuten rata loppuun ihan ok meiningillä.
Treeniosuudessa sain tuon hyllytyskohdan kyllä samantien haltuun, Ursaa piti vain vähän enemmän sitoa keppien jälkeen, jolloin vekki putkeen toimi oikein hyvin. Ongelmaksi muodostui kuitenkin kaikkein eniten 14-hyppy. Ursa on erittäin hyppyvarma, mutta jostain syystä tämä rima tippui useasti treeniä tehdessä. Jonkun verran vaikutti se, jos itse olin liian lähellä hyppyä, mutta sekään ei tuntunut olevan ihan 100% varma syy riman tiputuksiin. Rima tippui vaikka oma ohjaus oli ihan kunnossakin. Lopulta päädyttiin, että todennäköisesti, koska Viherlandian tämän hetkinen pohja on hyvin hyvin pehmeä, pohja luisti Ursan tassujen alla niin, ettei se saanut sopivaa ponnistusvoimaa joka kerralla alleen.
Ei mitään superupeaa fiilistä tämän päivän treeneistä, sellaista perus-settiä....
ITSENÄINEN OSUUS
Itsenäisenä otin lähinnä keppejä namikipolle, sekä hyppyytin vapaana olevia rengasta ja muuria sekä otin keinun pariin kertaan. Mitään tekniikkapätkääkään en jaksanut rakentaa. Iltavuoro töissä oli puristanut mehut.
torstai 11. marraskuuta 2010
Irtoamista, layerointia, takaakiertoja, saksalainen...
URSA - 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 11.11.2010
kouluttaja: Jari Hokkanen
Menin vajaa viikko sitten lupaamaan, että olen valmis tekemään kehittymisemme eten mm. sen, että rupean pitämään treenipäiväkirjaa tiuhemmin mitä ihan viime aikoina on tullut tehtyä... Sanoista tekoihin.
Treenattiin Ursan kanssa ihan porukan loppupäässä, joten otettiin alkuun itsenäistä treeniä. Hyppyneliötä ja putkea fiilispohjalta; vauhtia ja ulkokulmia, välistävetoja, takaakiertoja, treenattiin saksalaista, vekkausta, työntöä jne. Ei onkkelmia.
Lisäksi käytiin tekemässä puomia ja keppejä, molempiin pyrin hakemaan innokkuutta ja vauhtia. Ursa on nyt syksyn aikana hiffannut suhteellisen hyvin ylösmenon pysäytyksen ja tekee sitä välillä melkoisen napakastikin. Olen saanut liikkeenkin mukaan tähän eli mun ei tarvitse pysähtyä, että Ursa pysähtyisi, vaan Ursa pystyy jo jäämään kontaktille, vaikka itse jatkan eteenpäin. Otettiin muutamia pelkkiä ylösmenoja ja muutamia siten, että sai jatkaa loppuun asti namipalkalle.
Keppejä otin muutaman toiston namikipolle, hommaan tulee kyllä namin kanssa enepi vauhtia kuin ilman sitä.
OHJATTU TREENI
Harjoitus oli ihan kiva, mutta ei aiheuttanut meille mitään suurempaa haastetta - onnistuttiin siis varsin hienosti. :) Ekayrittämällä loppuun asti.
Ekakerralla otin kyllä ehkä piirun verran liikaa etumatkaa, joten putkelle ei tullut sellaista irtoamista kuin ilmeisesti oli tarkoitus, samoin pingoin vähän liian nopsaan 5- ja 6-hyppyjen väliin, mun liike loppui ja esteiden välistä ja takaakierrosta 6-hypyllä tuli vähän hitaahko. Puomin pysäytykset oikein mallikelpoiset, 8-hyppy onnistui pienellä vedolla hyvin, tiukalla kurvilla, samoin takaakierto siivekkeen ympäri 10-hypyllä onnistui. 12-hypylle saksalainen, pöydästä Ursa meinasi melkein tulla yli, mutta pysyi silti hyvin pöydällä.
Oikein hyvä suoritus jo tuo ensimmäinenkin, mutta viilattiin sitä lähinnä siten, että lähdin ihan samaan aikaan Ursan kanssa, lyhensin askelta niin, että Ursa pääsi irtoamaan putkeen enkä kiirehtinyt 6-hypylle. Ursalla (ja mulla) oli hyvä draivi päällä, joten se ei pysähtynyt puomin alastulolla (ylösmeno oli oikein napakka), en kuitenkaan viittinyt hinkata sitä, kun palkkasin mielummin innokkaasta menosta.
Otettiin irrallisena pariin kertaan pelkkä hyppy-pöytä-hyppy, jotta varmuus pöydälle menoon ja sinne jäämiseen kasvoi ja sitten vielä kolmas kerta. Jokaisella kerralla selvittiin sujuvasti maaliin, viimeisellä kierroksella tippui 10-hypyn rima. Ursa hyppää mielettömän tiukasti, joten vaara riman tiputuksiin tällaisissa kohdissa kasvaa, mutta pääosin Ursahan on aivan mielettömän hyppyvarma. Otettiin tässä kuitenkin muutama hyppytoisto erilaisilla tyyleillä, pitää itse vain väistää sivuetäisyydellä, niin Ursakin hyppää tilavammin.
Oikein onnistuneet treenit.
kouluttaja: Jari Hokkanen
Menin vajaa viikko sitten lupaamaan, että olen valmis tekemään kehittymisemme eten mm. sen, että rupean pitämään treenipäiväkirjaa tiuhemmin mitä ihan viime aikoina on tullut tehtyä... Sanoista tekoihin.
Treenattiin Ursan kanssa ihan porukan loppupäässä, joten otettiin alkuun itsenäistä treeniä. Hyppyneliötä ja putkea fiilispohjalta; vauhtia ja ulkokulmia, välistävetoja, takaakiertoja, treenattiin saksalaista, vekkausta, työntöä jne. Ei onkkelmia.
Lisäksi käytiin tekemässä puomia ja keppejä, molempiin pyrin hakemaan innokkuutta ja vauhtia. Ursa on nyt syksyn aikana hiffannut suhteellisen hyvin ylösmenon pysäytyksen ja tekee sitä välillä melkoisen napakastikin. Olen saanut liikkeenkin mukaan tähän eli mun ei tarvitse pysähtyä, että Ursa pysähtyisi, vaan Ursa pystyy jo jäämään kontaktille, vaikka itse jatkan eteenpäin. Otettiin muutamia pelkkiä ylösmenoja ja muutamia siten, että sai jatkaa loppuun asti namipalkalle.
Keppejä otin muutaman toiston namikipolle, hommaan tulee kyllä namin kanssa enepi vauhtia kuin ilman sitä.
OHJATTU TREENI
Harjoitus oli ihan kiva, mutta ei aiheuttanut meille mitään suurempaa haastetta - onnistuttiin siis varsin hienosti. :) Ekayrittämällä loppuun asti.
Ekakerralla otin kyllä ehkä piirun verran liikaa etumatkaa, joten putkelle ei tullut sellaista irtoamista kuin ilmeisesti oli tarkoitus, samoin pingoin vähän liian nopsaan 5- ja 6-hyppyjen väliin, mun liike loppui ja esteiden välistä ja takaakierrosta 6-hypyllä tuli vähän hitaahko. Puomin pysäytykset oikein mallikelpoiset, 8-hyppy onnistui pienellä vedolla hyvin, tiukalla kurvilla, samoin takaakierto siivekkeen ympäri 10-hypyllä onnistui. 12-hypylle saksalainen, pöydästä Ursa meinasi melkein tulla yli, mutta pysyi silti hyvin pöydällä.
Oikein hyvä suoritus jo tuo ensimmäinenkin, mutta viilattiin sitä lähinnä siten, että lähdin ihan samaan aikaan Ursan kanssa, lyhensin askelta niin, että Ursa pääsi irtoamaan putkeen enkä kiirehtinyt 6-hypylle. Ursalla (ja mulla) oli hyvä draivi päällä, joten se ei pysähtynyt puomin alastulolla (ylösmeno oli oikein napakka), en kuitenkaan viittinyt hinkata sitä, kun palkkasin mielummin innokkaasta menosta.
Otettiin irrallisena pariin kertaan pelkkä hyppy-pöytä-hyppy, jotta varmuus pöydälle menoon ja sinne jäämiseen kasvoi ja sitten vielä kolmas kerta. Jokaisella kerralla selvittiin sujuvasti maaliin, viimeisellä kierroksella tippui 10-hypyn rima. Ursa hyppää mielettömän tiukasti, joten vaara riman tiputuksiin tällaisissa kohdissa kasvaa, mutta pääosin Ursahan on aivan mielettömän hyppyvarma. Otettiin tässä kuitenkin muutama hyppytoisto erilaisilla tyyleillä, pitää itse vain väistää sivuetäisyydellä, niin Ursakin hyppää tilavammin.
Oikein onnistuneet treenit.
tiistai 7. syyskuuta 2010
Halittavuustesti.
"JEI, ihmisiä, rapsutuksia, ihasteluja - haleja!"
Niinhän se oli...
...vai eikö sittenkään...
Huomasin JATin järjestävän agilityn alkeiskurssin nyt syyskaudella ja ilmoittauduin innokkaasti mukaan Hali-Hipan kanssa. Kurssille päästäkseen pitää suoritua hyväksyttävästi hallittavuustestistä, jossa testataan lähinnä koiran ja ohjaajan välistä yhteistyötä ja kontaktia. Testi oli tänään. Hippa osoittautui oikein halittavaksi ja hallittavaksi.
Osioita oli kolme. Haastattelu ja temppu/leikkiminen, koirakuja sekä paikallaolo ja luoksetulo. Haastattelijana oli Laura ja koska hän on Hippaa nähnyt ja seurannut jo aikaisemmin, niin lähinnä aihepiiri käsitteli viime viikonlopun piirimestaruuksia kuin mitään olennaisempaa. :) Koirakujassa Hippa ei ollut järin kiinnostunut toisista koirista, katseli vähän, mutta ei tempoillut niitä kohti, välillä tsiigaili minuakin, mutta mitään tokoseuraamista tässä ei vaadittukaan. Paikallaolo osiota mietin eniten, että miten mahdetaan suoriutua, mutta hyvin malttoi Hippa tapottaa odottamassa. Ensimmäisellä liikahduksellani siitä pois päin se meinasi lähteä matkaan, mutta jäi kyllä käskystä odottamaan. Noin 5m etäisyys koiraan, muutaman sekunnin odotus ja koira tykö. Hippa ampaisi laukalla luokse.
Eihän nämä osiot vaikeita ole, lähinnä pyrkimyksenä on karsia ne kaikkein hallitsemattomimmat ja/tai aggressiiviset koirat pois alkeiskurssilta. Torstaina on luvassa teoriaosuus ja ens viikolla pitäisi päästä tosi toimiin. Kivaa! :D
Myös Noita-sisko oli hallittavuustestissä, läpäisi sen ja pääsi alkeiskurssille. Varsin kiva päästä seuraaman läheltä myös siskoplikan edistymistä. :)
Niinhän se oli...
...vai eikö sittenkään...
Huomasin JATin järjestävän agilityn alkeiskurssin nyt syyskaudella ja ilmoittauduin innokkaasti mukaan Hali-Hipan kanssa. Kurssille päästäkseen pitää suoritua hyväksyttävästi hallittavuustestistä, jossa testataan lähinnä koiran ja ohjaajan välistä yhteistyötä ja kontaktia. Testi oli tänään. Hippa osoittautui oikein halittavaksi ja hallittavaksi.
Osioita oli kolme. Haastattelu ja temppu/leikkiminen, koirakuja sekä paikallaolo ja luoksetulo. Haastattelijana oli Laura ja koska hän on Hippaa nähnyt ja seurannut jo aikaisemmin, niin lähinnä aihepiiri käsitteli viime viikonlopun piirimestaruuksia kuin mitään olennaisempaa. :) Koirakujassa Hippa ei ollut järin kiinnostunut toisista koirista, katseli vähän, mutta ei tempoillut niitä kohti, välillä tsiigaili minuakin, mutta mitään tokoseuraamista tässä ei vaadittukaan. Paikallaolo osiota mietin eniten, että miten mahdetaan suoriutua, mutta hyvin malttoi Hippa tapottaa odottamassa. Ensimmäisellä liikahduksellani siitä pois päin se meinasi lähteä matkaan, mutta jäi kyllä käskystä odottamaan. Noin 5m etäisyys koiraan, muutaman sekunnin odotus ja koira tykö. Hippa ampaisi laukalla luokse.
Eihän nämä osiot vaikeita ole, lähinnä pyrkimyksenä on karsia ne kaikkein hallitsemattomimmat ja/tai aggressiiviset koirat pois alkeiskurssilta. Torstaina on luvassa teoriaosuus ja ens viikolla pitäisi päästä tosi toimiin. Kivaa! :D
Myös Noita-sisko oli hallittavuustestissä, läpäisi sen ja pääsi alkeiskurssille. Varsin kiva päästä seuraaman läheltä myös siskoplikan edistymistä. :)
lauantai 12. kesäkuuta 2010
Persjättöjä Akin kurssilla.
AGIKURSSI KÖHNIÖLLÄ 11.6.2010
kouluttaja Aki Korhonen
Eilen perjantaina oltiin JATin järjestämällä, ensisijaisesti KILPA-ryhmälle suunnatulla agikurssilla Köhniön urheilukentällä, kouluttajana Aki Korhonen LAUKAsta. Pilvi-tihku-sateisessa säässä reenailtiin hyppyradalla. Ollaan joskus aikaisemmin, puolisentoista vuotta sitten, osallistuttu Ursan kanssa Akin kurssille Viherlandialla ja siitä jäi mieleen varsin positiivis-sävytteiset tuntumat. Aki koulii rauhallisesti ja asiallisesti, eikä aliarvosta ketään, vaan paneutuu koulutettaviin rodusta tai aikaisemmista taidoista riippumatta.
Rata oli suht simppeli, toki siellä oli vaikeitakin paikkoja joukossa, mutta ainakin itse tykkäsin siitä, että radalla pääsi myös onnistumaan, eikä se ollut vain ja ainoastaan tiukkaa pyöritystä. Tämän päivän ahaa-elämys liittyi meidän osalta taasen persjättöihin (joita vissiin pitäisi kutsua virallisemmin sokkoleikkauksiksi tai tuttavallisemmin sokkareiksi). Olen nyt tämän kevään/kesän aikana ottanut repertuaariin pesjätöt (ks. blogiteksti Reippaat KILPA-treenit.) ja huomannut, että ne oikeasti toimii meillä. Paitsi, että olen treeneissä ruvennut viljelemään perjättöjä, olen jo useassa kisassakin uskaltautunut lähteä persjätöille Ursan kanssa - onnistunein ja vauhdikkain lopputuloksin. :)
Tällä radalla persjättöjä viljelin kohtiin 3-4, 13-14 ja 17-18 (jossa kohdassa kyllä valssikin toimii oikein hyvin). Tietysti erityisesti nuo kaksi ensin mainittua paikkaa on itselle automaattisia valssin paikkoja, mutta huomasimpa Akin ohjeistuksessa, että persjättö toimii tällaisissa tiukoissakin kääntöpaikoissa oikein loistavasti. Oppiipa tässä pikkuhiljaa näkemään miten ja millaisissa paikoissa persjättöjä voi käyttää. Jokatapauksessa kyseessä on ohjaus, joka sopii meille ja jonka treenaamista olen pelännyt vähän turhan kauan. Aika lienee sen osalta tälle vuodelle 2010 kypsä ja varmaan ennen vuoden loppumista harjaannutaan tässä vielä lisää.
Muutamia muistamisen paikkoja. 3-4 persjättö, jo kakkoshypyllä voi kropan kääntää selin koiraan ja ottaa ohjaavaksi kädeksi oikean käden. Tämä tuntui aluksi aika hurjalta, mutta loppujen lopuksi, kun ohjaajan liike ja jalat suuntaavat kokoajan eteenpän, ei koiralle tullut yhtään epäselväksi se, että hyppy kolme mennään takaa, eikä tulla ohjaajan luokse hyppyjen välistä, kuten alkujaan oletin käyvän. Onpa silti sellainen paikka, etten tiedä olisinko kisoissa äkkiseltään valinnut kyseisenlaista ohjausta, mutta toimihan tuo.
Malttia odottaa koiraa silloin, kun se on tulossa 5-putkesta ja se pitää saada 6-hypyn taakse. 7-hypylle taas pitää antaa koiralle hyvin tilaa, ettei omalla kropallaan työnnä koiraa takaakiertoon. Koira kiertää siivekkeen ulkokautta. Toinen ohjaustapa, joka tuntui suhtkoht omalta, mutta joka jäi kokeilematta oli se, että koira 6-hypyn takaakiertoon, persjättö ja oma kroppa suuntaa 6- ja 7-hyppyjen siivekkeiden väliin, koira oikealla kädellä yli ja vasemmalla vastaan, matka jatkuu. Tässä ohjauksessa koira hyppää automaattisesti optimaalisemmasta kulmasta hypylle 9 kohti putkea 10. Tuossa siivekkeen ulkokautta kierrättämistyylissä koira pitää saada 9-hypyllä hyppäämään jo kohti putkea. Tähän kohti sylivekki (jota termiä Aki ei käyttänyt, mutta jonka ohjauksen tajusin juuri sylivekiksi, kun mietin miten asian ilmaisen) eli mennään itse 9-hypyn suoritussuuntapuolelle ja omalla kropalla tönästään koira vekkaamaan oikein hypylle. Tästä oma liike jatkuu peruuttamalla pois ja koira esimerkiksi valssilla putkeen.
Ohjaaja pinkoo putken ulkokautta, 11-hypyllä toimi meillä kaikkein parhaiten saksalainen ja tämän rataantutustumisessa myös omakseni ajattelin (eli jos olisi kisatilanne, käyttäisin saksalaista), mutta testattiin myös tätä kohtaa persjättömäisin tavoin. Termistö aiheutti kiistaa, Aki käytti termiä japanilainen, joka meidän treenaajien mieleen näytti enemmänkin pakkopersjätöltä tai pakkosokkarilta, japanilaiseksi ollaan opittu ihan toisenlainen kuvio (tämä on tämän termiviidakon kääntöpuoli, kun mitään yhtenäistä ei kuitenkaan ole, itäsuomalaiset (Vitikainen) on opettanut oman tapansa (joka on valunut JATtilaisille) ja eteläsuomalaiset omansa (joka oli Akilla tiedossa), nooo, mitäpä tuosta...). Jokatapauksessa koira putkesta oikeaan käteen, hypyn kohdalla vaihto selän takaa vasempaan käteen, jolla koira hypystä yli. Vauhdissa, radan yhteydessä toimi hienosti, mutta yksittäisenä juttuna, kun miettimällä mietin, ei meinannut onnistua millään, tahdoin kokoajan olla liian ajoissa, jolloin Ursa hyppäsi 11-hypyn loogisesti suoraan tai vastaavasti ampaisi putkesta suoraan toiseen putkeen, jos kroppa jäi auki sinne suuntaan ja välimatkaa koiraan oli liikaa. Malttia ottaa koira putken suulta mukaan, hallittu kuljetus ja käden vaihto hypyn kohdalla/jälkeen.
Tämä kohta 11-14 oli varmaankin radan vaikein kohta, ihmeellistä pyöritystä sinne tänne. Parhaiten onnistui yhdistelmällä: 11, saksalainen - 12, siivekkeen ympäri pyöritys & selän takaa oikeaan käteen (jaakotus) - 13, siivekken takaa kierrätys & persjättö & kevyt vekkaus - 14, hyppy kohti keppejä. Tiukkana näissä pyörityksissä saa olla, että koira pysyy hallussa, ei sinkoa minnekään tai toisaalta jää selän taakse ja pääse yllättämään sillä, että ohjautuisi esteille vääristä suunnista. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että tajusin jotain 12-hypyllä. Kun menee itse suoritussuuntapuolelle, pystyy omalla kropallaan ohjaamaan koiran hyppylinjan oikein kohti 13-hyppyä.
Loppuosa radasta olikin vauhdikasta kiitämistä ilman ihmeellisyyksiä. Persjättö toimi meillä kohdassa 17-18, joskin tehtiin tätä myös valssilla ja sekin kävi meille hyvin. Pitää vain ajatella väkisin noita persjättöjä joka kohtaan, että tulee tietoisesti treenattua niitä (valsseja tulee tahtomattaankin väännettyä muutenkin). Koska Ursa ei ole kovin irtoava tapaus, se piti saattaa aika pitkälle 22-hypyllä. Tässä kohdassa ei oletuksesta huolimatta tullut kuitenkaan liian kiire, vaan kerkesin ohjaamaan suoran putken jälkeisen hypyn hyvin, kunhan pistelin töppöstä toisen eteen. Koira kuitenkin käy aika kaukana 22-hypyn kohdalla suhteessa ohjaajan linjaan.
24:lle suunnittelin alunperin valssin, jolla ohjaten putkeen. Tämä meni vauhdin kanssa kuitenkin pitkäksi ja vähän kököksi. Akin ohjein otettiin tämä kohta jaakotuksella - sehän toimi! Pitää vain muistaa, että oma liike ei kohdistu jaakotuksessa putken suuntaisesti vaan kohtisuoraan takaisinpäin, samaan suuntaan suoran putken kanssa. Jos tässä kohti oma napa rupeaa näyttää 25-putken suuta kohti, ampaisee koira helposti väärään päähän putkea. Toimi kyllä kaikilla kerroilla meillä, eikä Ursa ampuillut vääriin päihin. Pikkuisen arveluttavaa kyllä oli ja taasen oli sellainen ohjaustyyli, etten tiedä josko olisin kisoissa moiselle uskaltanut lähteä, pysytellyt todennäköisesti siinä (näennäisesti?) turvallisemmassa valssiratkaisussa. Kiva kuitenkin hoksata, että uudet jutut toimii, josko joskus uskaltautuisi viljelemään niitä kisoissakin (ja jos tosiaan aion saada sitä nopeuttamme viilattua aina vain, niin pakkohan se on ryhtyä näille "riskiohjauksille" kisoissakin).
26-28 ihan simppelisti koiraa vasemmalla puolella ohjaten. 27 hypyllä annettava tilaa koiralle, että se mahtuu suorituslinjalle kohti 28-hyppyä. Tehtiin tämä myös whiskyleikkauksella. Osin olin tätä ajatellut rataantutustumisessakin, muttei ollut meidän osalla se ykkösvaihtoehto. Akin pyynnöstä tehtiin myös whiskyllä ja hyvinhän se niinkin toimi - mikäpä ei Ursan kanssa toimisi! :D (Ursa on kyllä siitä upea, että se ohjautuu ihan kaikenlaisilla ohjauksilla epäröimättä. Sille tuntuu toimivan melkein mikä vain, mitä vain keksitään kokeilla. Mahtava juttu!)
Pidettiin säätöjen jälkeen taukoa. Erityisesti kun oltiin viilattu hyppyä 11 sen pakkosokkarin kanssa. Muut ryhmässämme suoriutuivat vuoroistaan, jonka jälkeen otettiin vielä Ursan kanssa koko rata. Kokeilin kakkos-session alkuun 11-hyppyä saksalaisella ja koska se toimi mainiosti, niin päätin iskeä sen kokoradan ratasuoritukseemme.
Käskytin Ursan istumaan lähtöön jä päätin: "Nyt tehdään 0-rata." - ja niin myös tehtiin. :D Hieno rata kaikkinensa, oma flunssan jälkimaininki sekä ylipitkä rata, jossa käytössä meille vieraampia juttuja veroitti pienen osansa draivista, siitä raivosta millä tiedän kykenevämme suorittamaan rataa, mutta ilman valittamista silti maalissa. Upeasti suoritettiin ja Ursa eteni todella innokkaasti, kuuliaisesti ja sujuvasti rataa. Oli neiti Uu-Uu palkkansa ansainnut.
Nostan korkealle sellaiset kommentit mitä sain radan päätteeksi taitavilta ja arvostamiltani kouluttajilta sekä ohjaajilta Päivikki ja Tanja, jotka ylistivät viimeisen ratasuorituksemme olleen oikein hyvän ja sujuvan, sellaisen, etten missään vaiheessa ollut koiran tiellä vaan aina oikeassa paikassa ja ohjaamassa oikeaan suuntaan. Kiva juttu. Eipä itselläkään kieltämättä radalla ollut yhtään räpiköinti- ja säätämisolotila. Loistavaa Ursa!!! :D
kouluttaja Aki Korhonen
Eilen perjantaina oltiin JATin järjestämällä, ensisijaisesti KILPA-ryhmälle suunnatulla agikurssilla Köhniön urheilukentällä, kouluttajana Aki Korhonen LAUKAsta. Pilvi-tihku-sateisessa säässä reenailtiin hyppyradalla. Ollaan joskus aikaisemmin, puolisentoista vuotta sitten, osallistuttu Ursan kanssa Akin kurssille Viherlandialla ja siitä jäi mieleen varsin positiivis-sävytteiset tuntumat. Aki koulii rauhallisesti ja asiallisesti, eikä aliarvosta ketään, vaan paneutuu koulutettaviin rodusta tai aikaisemmista taidoista riippumatta.
Rata oli suht simppeli, toki siellä oli vaikeitakin paikkoja joukossa, mutta ainakin itse tykkäsin siitä, että radalla pääsi myös onnistumaan, eikä se ollut vain ja ainoastaan tiukkaa pyöritystä. Tämän päivän ahaa-elämys liittyi meidän osalta taasen persjättöihin (joita vissiin pitäisi kutsua virallisemmin sokkoleikkauksiksi tai tuttavallisemmin sokkareiksi). Olen nyt tämän kevään/kesän aikana ottanut repertuaariin pesjätöt (ks. blogiteksti Reippaat KILPA-treenit.) ja huomannut, että ne oikeasti toimii meillä. Paitsi, että olen treeneissä ruvennut viljelemään perjättöjä, olen jo useassa kisassakin uskaltautunut lähteä persjätöille Ursan kanssa - onnistunein ja vauhdikkain lopputuloksin. :)
Tällä radalla persjättöjä viljelin kohtiin 3-4, 13-14 ja 17-18 (jossa kohdassa kyllä valssikin toimii oikein hyvin). Tietysti erityisesti nuo kaksi ensin mainittua paikkaa on itselle automaattisia valssin paikkoja, mutta huomasimpa Akin ohjeistuksessa, että persjättö toimii tällaisissa tiukoissakin kääntöpaikoissa oikein loistavasti. Oppiipa tässä pikkuhiljaa näkemään miten ja millaisissa paikoissa persjättöjä voi käyttää. Jokatapauksessa kyseessä on ohjaus, joka sopii meille ja jonka treenaamista olen pelännyt vähän turhan kauan. Aika lienee sen osalta tälle vuodelle 2010 kypsä ja varmaan ennen vuoden loppumista harjaannutaan tässä vielä lisää.
Muutamia muistamisen paikkoja. 3-4 persjättö, jo kakkoshypyllä voi kropan kääntää selin koiraan ja ottaa ohjaavaksi kädeksi oikean käden. Tämä tuntui aluksi aika hurjalta, mutta loppujen lopuksi, kun ohjaajan liike ja jalat suuntaavat kokoajan eteenpän, ei koiralle tullut yhtään epäselväksi se, että hyppy kolme mennään takaa, eikä tulla ohjaajan luokse hyppyjen välistä, kuten alkujaan oletin käyvän. Onpa silti sellainen paikka, etten tiedä olisinko kisoissa äkkiseltään valinnut kyseisenlaista ohjausta, mutta toimihan tuo.
Malttia odottaa koiraa silloin, kun se on tulossa 5-putkesta ja se pitää saada 6-hypyn taakse. 7-hypylle taas pitää antaa koiralle hyvin tilaa, ettei omalla kropallaan työnnä koiraa takaakiertoon. Koira kiertää siivekkeen ulkokautta. Toinen ohjaustapa, joka tuntui suhtkoht omalta, mutta joka jäi kokeilematta oli se, että koira 6-hypyn takaakiertoon, persjättö ja oma kroppa suuntaa 6- ja 7-hyppyjen siivekkeiden väliin, koira oikealla kädellä yli ja vasemmalla vastaan, matka jatkuu. Tässä ohjauksessa koira hyppää automaattisesti optimaalisemmasta kulmasta hypylle 9 kohti putkea 10. Tuossa siivekkeen ulkokautta kierrättämistyylissä koira pitää saada 9-hypyllä hyppäämään jo kohti putkea. Tähän kohti sylivekki (jota termiä Aki ei käyttänyt, mutta jonka ohjauksen tajusin juuri sylivekiksi, kun mietin miten asian ilmaisen) eli mennään itse 9-hypyn suoritussuuntapuolelle ja omalla kropalla tönästään koira vekkaamaan oikein hypylle. Tästä oma liike jatkuu peruuttamalla pois ja koira esimerkiksi valssilla putkeen.
Ohjaaja pinkoo putken ulkokautta, 11-hypyllä toimi meillä kaikkein parhaiten saksalainen ja tämän rataantutustumisessa myös omakseni ajattelin (eli jos olisi kisatilanne, käyttäisin saksalaista), mutta testattiin myös tätä kohtaa persjättömäisin tavoin. Termistö aiheutti kiistaa, Aki käytti termiä japanilainen, joka meidän treenaajien mieleen näytti enemmänkin pakkopersjätöltä tai pakkosokkarilta, japanilaiseksi ollaan opittu ihan toisenlainen kuvio (tämä on tämän termiviidakon kääntöpuoli, kun mitään yhtenäistä ei kuitenkaan ole, itäsuomalaiset (Vitikainen) on opettanut oman tapansa (joka on valunut JATtilaisille) ja eteläsuomalaiset omansa (joka oli Akilla tiedossa), nooo, mitäpä tuosta...). Jokatapauksessa koira putkesta oikeaan käteen, hypyn kohdalla vaihto selän takaa vasempaan käteen, jolla koira hypystä yli. Vauhdissa, radan yhteydessä toimi hienosti, mutta yksittäisenä juttuna, kun miettimällä mietin, ei meinannut onnistua millään, tahdoin kokoajan olla liian ajoissa, jolloin Ursa hyppäsi 11-hypyn loogisesti suoraan tai vastaavasti ampaisi putkesta suoraan toiseen putkeen, jos kroppa jäi auki sinne suuntaan ja välimatkaa koiraan oli liikaa. Malttia ottaa koira putken suulta mukaan, hallittu kuljetus ja käden vaihto hypyn kohdalla/jälkeen.
Tämä kohta 11-14 oli varmaankin radan vaikein kohta, ihmeellistä pyöritystä sinne tänne. Parhaiten onnistui yhdistelmällä: 11, saksalainen - 12, siivekkeen ympäri pyöritys & selän takaa oikeaan käteen (jaakotus) - 13, siivekken takaa kierrätys & persjättö & kevyt vekkaus - 14, hyppy kohti keppejä. Tiukkana näissä pyörityksissä saa olla, että koira pysyy hallussa, ei sinkoa minnekään tai toisaalta jää selän taakse ja pääse yllättämään sillä, että ohjautuisi esteille vääristä suunnista. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että tajusin jotain 12-hypyllä. Kun menee itse suoritussuuntapuolelle, pystyy omalla kropallaan ohjaamaan koiran hyppylinjan oikein kohti 13-hyppyä.
Loppuosa radasta olikin vauhdikasta kiitämistä ilman ihmeellisyyksiä. Persjättö toimi meillä kohdassa 17-18, joskin tehtiin tätä myös valssilla ja sekin kävi meille hyvin. Pitää vain ajatella väkisin noita persjättöjä joka kohtaan, että tulee tietoisesti treenattua niitä (valsseja tulee tahtomattaankin väännettyä muutenkin). Koska Ursa ei ole kovin irtoava tapaus, se piti saattaa aika pitkälle 22-hypyllä. Tässä kohdassa ei oletuksesta huolimatta tullut kuitenkaan liian kiire, vaan kerkesin ohjaamaan suoran putken jälkeisen hypyn hyvin, kunhan pistelin töppöstä toisen eteen. Koira kuitenkin käy aika kaukana 22-hypyn kohdalla suhteessa ohjaajan linjaan.
24:lle suunnittelin alunperin valssin, jolla ohjaten putkeen. Tämä meni vauhdin kanssa kuitenkin pitkäksi ja vähän kököksi. Akin ohjein otettiin tämä kohta jaakotuksella - sehän toimi! Pitää vain muistaa, että oma liike ei kohdistu jaakotuksessa putken suuntaisesti vaan kohtisuoraan takaisinpäin, samaan suuntaan suoran putken kanssa. Jos tässä kohti oma napa rupeaa näyttää 25-putken suuta kohti, ampaisee koira helposti väärään päähän putkea. Toimi kyllä kaikilla kerroilla meillä, eikä Ursa ampuillut vääriin päihin. Pikkuisen arveluttavaa kyllä oli ja taasen oli sellainen ohjaustyyli, etten tiedä josko olisin kisoissa moiselle uskaltanut lähteä, pysytellyt todennäköisesti siinä (näennäisesti?) turvallisemmassa valssiratkaisussa. Kiva kuitenkin hoksata, että uudet jutut toimii, josko joskus uskaltautuisi viljelemään niitä kisoissakin (ja jos tosiaan aion saada sitä nopeuttamme viilattua aina vain, niin pakkohan se on ryhtyä näille "riskiohjauksille" kisoissakin).
26-28 ihan simppelisti koiraa vasemmalla puolella ohjaten. 27 hypyllä annettava tilaa koiralle, että se mahtuu suorituslinjalle kohti 28-hyppyä. Tehtiin tämä myös whiskyleikkauksella. Osin olin tätä ajatellut rataantutustumisessakin, muttei ollut meidän osalla se ykkösvaihtoehto. Akin pyynnöstä tehtiin myös whiskyllä ja hyvinhän se niinkin toimi - mikäpä ei Ursan kanssa toimisi! :D (Ursa on kyllä siitä upea, että se ohjautuu ihan kaikenlaisilla ohjauksilla epäröimättä. Sille tuntuu toimivan melkein mikä vain, mitä vain keksitään kokeilla. Mahtava juttu!)
Pidettiin säätöjen jälkeen taukoa. Erityisesti kun oltiin viilattu hyppyä 11 sen pakkosokkarin kanssa. Muut ryhmässämme suoriutuivat vuoroistaan, jonka jälkeen otettiin vielä Ursan kanssa koko rata. Kokeilin kakkos-session alkuun 11-hyppyä saksalaisella ja koska se toimi mainiosti, niin päätin iskeä sen kokoradan ratasuoritukseemme.
Käskytin Ursan istumaan lähtöön jä päätin: "Nyt tehdään 0-rata." - ja niin myös tehtiin. :D Hieno rata kaikkinensa, oma flunssan jälkimaininki sekä ylipitkä rata, jossa käytössä meille vieraampia juttuja veroitti pienen osansa draivista, siitä raivosta millä tiedän kykenevämme suorittamaan rataa, mutta ilman valittamista silti maalissa. Upeasti suoritettiin ja Ursa eteni todella innokkaasti, kuuliaisesti ja sujuvasti rataa. Oli neiti Uu-Uu palkkansa ansainnut.
Nostan korkealle sellaiset kommentit mitä sain radan päätteeksi taitavilta ja arvostamiltani kouluttajilta sekä ohjaajilta Päivikki ja Tanja, jotka ylistivät viimeisen ratasuorituksemme olleen oikein hyvän ja sujuvan, sellaisen, etten missään vaiheessa ollut koiran tiellä vaan aina oikeassa paikassa ja ohjaamassa oikeaan suuntaan. Kiva juttu. Eipä itselläkään kieltämättä radalla ollut yhtään räpiköinti- ja säätämisolotila. Loistavaa Ursa!!! :D
keskiviikko 14. huhtikuuta 2010
Kintut hapoilla ja kurkku tulessa.
URSA - KILPA-RYHMÄN YHTEISTREENIT 12.4.2010
kouluttaja: Jari Hokkanen
Maanantaina treenattiin KILPA-ryhmän kesken. Jari oli ideoinut B-maajoukkueleirin tiimoilta siellä esillä olleen treenin ja myös toimi vetäjänä meille muille.
Ratahan suorastaan seisautti veret paitsi silloin, kun katsoin sitä ratapiirustuksena (Jari laittoi etukäteen piirustuksen sähköpostina porukoille) sekä silloin, kun rakennettiin rataa paikan päälle. Pahin kohta - ja samalla koko radan juju - oli kaksi peräkkäin, metrin välein, laitettua suoraa putkea, joiden välistä koira piti saada kolmeen kertaan kääntymään tiukasti muille esteille, vain yhdessä kohtaa oli toiveissa keritä nappaamaan koira mukaan putken suulta. Teemana siis putkijarrutukset. Melkein tuntui mahdottomalta koko systeemi, kun ohjauskuvioita lähti suunnittelemaan koiraa varten. Miten tämän VOI suorittaa läpi!?
Eipä siinä, oikein hienostihan meillä meni. :D Mitä nyt ohjaajan kurkku oli tulessa ja huusi mammamiiaa, kun radalta päästiin. Vaikea, ylipitkä rata (27 estettä) upottavalla maneesipurupohjalla veti kyllä jalat hapoille ja hengen tiukille. Toisaalta oli myös hauska tehdä rankkaa treeniä, vaikka kunto loppuikin ihan täysin, minkä sille, kun "E-i v-a-i-n j-a-k-s-a j-u-o-s-t-a e-n-ä-ä." ...
Taas sai hämmästyä siitä, mien tavattoman TAITAVA Ursa on. Ekayritys meni kolmannella esteellä mönkään, kun valssasin okserin jälkeen jotenkin liian kauas ja vedin Ursan pois linjalta, kolmannen esteen ohi. Toka yritys kantoi sitten jo suoraan esteelle 27 saakka.... ;) Ursa kulkee ja ohjautuu niin upeasti vaikeissakin paikoissa, se hakee keppikulmat hienosti ja suoritti näissä treeneissä kontaktitkin tosi hienosti. Erityiskiitosta nyt puomin ylösmenoilla, joissa se pysähtyi kivasti, vaikka kierrokset oli kyllä aika koholla, pikkuisen se himmaili alastulolla ja kerran tuli Aan alas pysähtymättä - joskin otti kyllä kontaktialueen sääntöjen mukaisesti. Ursan pystyy niin hienosti lähettämään hypyille ja uskomaan siihen, että se handlaa ne, jotta itse saa etäisyyttä, pinkomaan edelle. Viimeisen puomin ylityksen jälkeen lähetys hypyille ja itse ripeästi persjätölle, kyllä tulee Ursaan liikettä, kun itse kuljen edellä ja saadaan aikaan kunnon takaa-ajotilanne.
Putkijarrutukset toimi kivasti. Ennen putkeen menoa tiukka "Ursa.", pienenpieni pysähdys ja kokoajan putkea suorittaessa ääntä. Kyllä se sieltä kääntyi, välistä, joka kerta. :) Upeaa! Vaikka oli kartturi ihan poikki treenin jälkeen, kahden ja puolen ratakierroksen jälkeen, niin, ettei ääni meinannut kulkea, niin hyvä fiilishän tuosta treenistä tuli.
Ainoa ongelmakohta oli keinun jälkeiset pari hyppyä muurille asti. Suunnittelin ohjauskuviot siten, että tekisin valssin hypyn 17 ja muurin 18 väliin, ripeä eteneminen 20 hypylle ja vastaanotto valssilla esteen oikean puoleisen siivekkeen takaa. Ekakerralla jäi pienestä kiinni, en kerinnyt valssille muuria varten, vaan tein kohdan improvisoiden takaaleikkauksella ja jatkoin radan loppuun. Tokakerralla pääsin valssille, mutta käänsin liian äkisti, jolloin Ursa kuuliaisena koirana ei hypännyt 17-hyppyä vaan kääntyi siltä pois, kolmas kerta toden sanoi, rohkeasti siirryin pois keinun tyköä ja kerkesin hyvin valssille. Ursa teki hienoja tiukkoja käännöksiä, ei voi valittaa. :)
Ursunen on ihan loistava agilityhirmu! :D
kouluttaja: Jari Hokkanen
Maanantaina treenattiin KILPA-ryhmän kesken. Jari oli ideoinut B-maajoukkueleirin tiimoilta siellä esillä olleen treenin ja myös toimi vetäjänä meille muille.
Ratahan suorastaan seisautti veret paitsi silloin, kun katsoin sitä ratapiirustuksena (Jari laittoi etukäteen piirustuksen sähköpostina porukoille) sekä silloin, kun rakennettiin rataa paikan päälle. Pahin kohta - ja samalla koko radan juju - oli kaksi peräkkäin, metrin välein, laitettua suoraa putkea, joiden välistä koira piti saada kolmeen kertaan kääntymään tiukasti muille esteille, vain yhdessä kohtaa oli toiveissa keritä nappaamaan koira mukaan putken suulta. Teemana siis putkijarrutukset. Melkein tuntui mahdottomalta koko systeemi, kun ohjauskuvioita lähti suunnittelemaan koiraa varten. Miten tämän VOI suorittaa läpi!?
Eipä siinä, oikein hienostihan meillä meni. :D Mitä nyt ohjaajan kurkku oli tulessa ja huusi mammamiiaa, kun radalta päästiin. Vaikea, ylipitkä rata (27 estettä) upottavalla maneesipurupohjalla veti kyllä jalat hapoille ja hengen tiukille. Toisaalta oli myös hauska tehdä rankkaa treeniä, vaikka kunto loppuikin ihan täysin, minkä sille, kun "E-i v-a-i-n j-a-k-s-a j-u-o-s-t-a e-n-ä-ä." ...
Taas sai hämmästyä siitä, mien tavattoman TAITAVA Ursa on. Ekayritys meni kolmannella esteellä mönkään, kun valssasin okserin jälkeen jotenkin liian kauas ja vedin Ursan pois linjalta, kolmannen esteen ohi. Toka yritys kantoi sitten jo suoraan esteelle 27 saakka.... ;) Ursa kulkee ja ohjautuu niin upeasti vaikeissakin paikoissa, se hakee keppikulmat hienosti ja suoritti näissä treeneissä kontaktitkin tosi hienosti. Erityiskiitosta nyt puomin ylösmenoilla, joissa se pysähtyi kivasti, vaikka kierrokset oli kyllä aika koholla, pikkuisen se himmaili alastulolla ja kerran tuli Aan alas pysähtymättä - joskin otti kyllä kontaktialueen sääntöjen mukaisesti. Ursan pystyy niin hienosti lähettämään hypyille ja uskomaan siihen, että se handlaa ne, jotta itse saa etäisyyttä, pinkomaan edelle. Viimeisen puomin ylityksen jälkeen lähetys hypyille ja itse ripeästi persjätölle, kyllä tulee Ursaan liikettä, kun itse kuljen edellä ja saadaan aikaan kunnon takaa-ajotilanne.
Putkijarrutukset toimi kivasti. Ennen putkeen menoa tiukka "Ursa.", pienenpieni pysähdys ja kokoajan putkea suorittaessa ääntä. Kyllä se sieltä kääntyi, välistä, joka kerta. :) Upeaa! Vaikka oli kartturi ihan poikki treenin jälkeen, kahden ja puolen ratakierroksen jälkeen, niin, ettei ääni meinannut kulkea, niin hyvä fiilishän tuosta treenistä tuli.
Ainoa ongelmakohta oli keinun jälkeiset pari hyppyä muurille asti. Suunnittelin ohjauskuviot siten, että tekisin valssin hypyn 17 ja muurin 18 väliin, ripeä eteneminen 20 hypylle ja vastaanotto valssilla esteen oikean puoleisen siivekkeen takaa. Ekakerralla jäi pienestä kiinni, en kerinnyt valssille muuria varten, vaan tein kohdan improvisoiden takaaleikkauksella ja jatkoin radan loppuun. Tokakerralla pääsin valssille, mutta käänsin liian äkisti, jolloin Ursa kuuliaisena koirana ei hypännyt 17-hyppyä vaan kääntyi siltä pois, kolmas kerta toden sanoi, rohkeasti siirryin pois keinun tyköä ja kerkesin hyvin valssille. Ursa teki hienoja tiukkoja käännöksiä, ei voi valittaa. :)
Ursunen on ihan loistava agilityhirmu! :D
lauantai 10. huhtikuuta 2010
TUPLANOLLA Pieksämäeltä!!
HIPHURAA!!!!! :D
Käytiin tänään kisaamassa Pieksämäellä, turhaan ei paikanpäälle vaivauduttu. Päivän saldo on TUPLANOLLA!
Mietiskelin ajomatkalla mitkä olisi tälle päivää tavoitteena ja päädyin siihen, että pyrin itse toimimaan oikein kontakteilla, rauhoittua, toimia hätiköimättä sekä pitää kaikkiaan yllä hyvää ja rentoa suorittamisfiilistä läpi radan - mahdollisista epäonnistumisista huolimatta. Hyvin toimi strategiat. Kontaktivirheitä ei otettu, vaikka tokaradalla puomin alastulolla en tehnytkään ihan sitä mitä piti, eikä sitten Ursakaan. Oikeaoppisesti ja sääntöjen mukaisesti se kontaktin otti, mutta ei pysähtynyt, kuten on opetettu, vaan hidasti ja pikkuisen hypähti lopuksi. Tuo ei kuitenkaan onnistunut romuttamaan päivän loistavan hyvää fiilistä. :)
Nybergin Johannan tämän päiväiset radat olivat kivoja (tottakai ne oli kivoja, kun onnistuttiin...) ja ihanneajat inhimillisiä. Ursa eteni reippaasti ja varmasti ja uskaltaisin väittää, että meillä molemmilla oli Kivaa. Itse ainakin odotin malttamattomana kisaamista, kun edellisistä riennoista on vierähtänyt jo aikaa. Erityisesti toiselle radalle mennessä suorastaan puhkuin intoa.
Ekarata oli helpompi, siinä ei pahemmin ollut hankalia paikkoja, Ursa-parka vain kävi tokahypyn jälkeen kanveesissa, sillä ilmeisesti petti etujalka vähän alta, possunokka aurasi maata ja meininki jatkui riemukkasti turpa purussa. Tämä lassevirénmäinen kaatuminen ei ilokseni syönyt aikaa niin, etteikö oltaisi ihanneaikaan päästy (olympiavoittajia meistä ei kuitenkaan tullut... Kuten ei silloinkaan, kun viimeksi olemme Uun kanssa kompuroineet, viime vuoden SM-kisoissa, sillä kertaa Lasse Viréniä leikki ohjaaja...). Etenemisnopeus A-radalla varsin kiva 3,85m/s.
Toisella, B-radalla oli jo vaikeitakin paikkoja. Erityisen haastava sekä kentän laidalla minien ja medien menoa pällistellessä, että rataantutustumisessa oli puomin ja pussin väliin jäävä kolmen hyppyesteen (aita-aita-muuri) muodostelma, joka sisälsi vaikeita hyppykulmia, oikeaa ajoitusta, ansojen (Aa) väistelyä sekä ripeää koiran hyppylinjan tieltä livatamista. Tämä kohta söi meiltä radalla pikkuisen aikaa, koska päätin, että otetaan se keskittyen ja hätiköimättä, Aalle karkaamista en olisi halunnut jälkikäteen kirota. Saatiin kohdasta kuitenkin kohtalaisen sujuva, johon on tyytyminen. Vaikeahko keppikulma radan loppupuoliskolla selvitettiin hyvin (en ohjannjut pujottelua, vaan Ursa haki itse kulmaan) ja suoriuduttiin iloisesti kiljahdellen maaliin etenemisnopeudella 3,81m/s.
A-kisa, tulos 0/-4,42, sij. 9./37
B-kisa, tulos 0/-3,54, sij.7./38
Aivan mahtavaa ja helpottavaa. Tällä hetkellä SM-nollia puuttuu enää yksi agiradalta - eiköhän me se saada kerättyä ennen Vantaan Tikkurilassa järjestettäviä SM-kisoja (18.-20.6.). Tsekkailin kisalistaa ja tarkoituksena olisi osallistua seuraavaksi JATin äitienpäiväkisoihin 9.5. (2 starttia), seuraavana viikonloppuna niinikään kotikisoihin 16.5. (3 starttia) ja sitten vielä ajella Varkauteen 29.5. (3 starttia).
Käytiin tänään kisaamassa Pieksämäellä, turhaan ei paikanpäälle vaivauduttu. Päivän saldo on TUPLANOLLA!
Mietiskelin ajomatkalla mitkä olisi tälle päivää tavoitteena ja päädyin siihen, että pyrin itse toimimaan oikein kontakteilla, rauhoittua, toimia hätiköimättä sekä pitää kaikkiaan yllä hyvää ja rentoa suorittamisfiilistä läpi radan - mahdollisista epäonnistumisista huolimatta. Hyvin toimi strategiat. Kontaktivirheitä ei otettu, vaikka tokaradalla puomin alastulolla en tehnytkään ihan sitä mitä piti, eikä sitten Ursakaan. Oikeaoppisesti ja sääntöjen mukaisesti se kontaktin otti, mutta ei pysähtynyt, kuten on opetettu, vaan hidasti ja pikkuisen hypähti lopuksi. Tuo ei kuitenkaan onnistunut romuttamaan päivän loistavan hyvää fiilistä. :)
Nybergin Johannan tämän päiväiset radat olivat kivoja (tottakai ne oli kivoja, kun onnistuttiin...) ja ihanneajat inhimillisiä. Ursa eteni reippaasti ja varmasti ja uskaltaisin väittää, että meillä molemmilla oli Kivaa. Itse ainakin odotin malttamattomana kisaamista, kun edellisistä riennoista on vierähtänyt jo aikaa. Erityisesti toiselle radalle mennessä suorastaan puhkuin intoa.
Ekarata oli helpompi, siinä ei pahemmin ollut hankalia paikkoja, Ursa-parka vain kävi tokahypyn jälkeen kanveesissa, sillä ilmeisesti petti etujalka vähän alta, possunokka aurasi maata ja meininki jatkui riemukkasti turpa purussa. Tämä lassevirénmäinen kaatuminen ei ilokseni syönyt aikaa niin, etteikö oltaisi ihanneaikaan päästy (olympiavoittajia meistä ei kuitenkaan tullut... Kuten ei silloinkaan, kun viimeksi olemme Uun kanssa kompuroineet, viime vuoden SM-kisoissa, sillä kertaa Lasse Viréniä leikki ohjaaja...). Etenemisnopeus A-radalla varsin kiva 3,85m/s.
Toisella, B-radalla oli jo vaikeitakin paikkoja. Erityisen haastava sekä kentän laidalla minien ja medien menoa pällistellessä, että rataantutustumisessa oli puomin ja pussin väliin jäävä kolmen hyppyesteen (aita-aita-muuri) muodostelma, joka sisälsi vaikeita hyppykulmia, oikeaa ajoitusta, ansojen (Aa) väistelyä sekä ripeää koiran hyppylinjan tieltä livatamista. Tämä kohta söi meiltä radalla pikkuisen aikaa, koska päätin, että otetaan se keskittyen ja hätiköimättä, Aalle karkaamista en olisi halunnut jälkikäteen kirota. Saatiin kohdasta kuitenkin kohtalaisen sujuva, johon on tyytyminen. Vaikeahko keppikulma radan loppupuoliskolla selvitettiin hyvin (en ohjannjut pujottelua, vaan Ursa haki itse kulmaan) ja suoriuduttiin iloisesti kiljahdellen maaliin etenemisnopeudella 3,81m/s.
A-kisa, tulos 0/-4,42, sij. 9./37
B-kisa, tulos 0/-3,54, sij.7./38
Aivan mahtavaa ja helpottavaa. Tällä hetkellä SM-nollia puuttuu enää yksi agiradalta - eiköhän me se saada kerättyä ennen Vantaan Tikkurilassa järjestettäviä SM-kisoja (18.-20.6.). Tsekkailin kisalistaa ja tarkoituksena olisi osallistua seuraavaksi JATin äitienpäiväkisoihin 9.5. (2 starttia), seuraavana viikonloppuna niinikään kotikisoihin 16.5. (3 starttia) ja sitten vielä ajella Varkauteen 29.5. (3 starttia).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
