3.LK TREENIT, ke 14.9.2011
kouluttaja Susanna Kangasvuo
Tiistaina hallin olivat valloittaneet ratamestarikurssille osallistujat, joten siirsimme minun vetovastuullani olevat treenit keskiviikolle. Yleisön pyynnöstä vedin pätkää Harrin valmennuksesta, joskin vähän lyhennettynä versiona. Hirmuisen hyviä koirakoita mun ryhmässä. Keskimäärin on vielä ongelmia lähinnä siinä, että osaa pitää keskittymisen kasassa loppuun asti. Todella hyviä pätkiä porukalla, mutta ote herpaantuu loppua kohden. Vähän eri tasoisia 3.lk koirakoita tässä, aina vastikään luokkaan nousseista pitkään ja menestyksekkäästi agilityä harrasteneisiin. Toki kokemus näkyy tekemisessä. Ryhmässä on kuitenkin hyvin lupaavia ja osaavia ohjaajia sekä koiria, joista saadaan vielä vaikka mitä. :)
Tässä Harrin pätkässähän oli pari saksalaista peräjälkeen ja ilokseni ihmiset kykenivät kääntyilemään useamman kerran peräkkäin. Yhtä koirakkoa koulutin jo viime jaksolla ja erityisen kivaa oli nähdä se kehitys mikä ohjaajan liikkumisessa on tapahtunut. Kaikki opitaan pala kerrallaan.
Otettiin systeemejä videolle, kun sattui mukaan ihan toisista syistä (otin pari Ursan suoritusta videolle ennen treenien alkua). Näihin on kiva palata sitten, kun palat ovat loksahtaneet kohdalleen ja immeiset ovat oppineet uusia juttuja agilityn saloista. :)
perjantai 16. syyskuuta 2011
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
Putkijarruja.
URSAN TREENIT 12.9.2011
kouluttaja Heidi Turunen
Maanantaina oli Heidin vetämät agitreenit. Viime viikolla kävin seuraamassa treenejä ja tutustumassa rataan ilman koiraa (Ursalla juoksut) ja nyt oli kivaa päästä itsekin treenaamaan. 17 estettä, pari kertaa pääsi suorittamaan puomin per rata ja kertaalleen Aan, joten kontaktitreeniä oli luvassa. Teemana putkijarrutukset.
Ursan kanssa tehtiin vallan 0-rataa. :) Hyvin siis meni. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että puomin kaikki kontaktit oli tosi napakoita ja nopeita. Putkijarrut meni hyvin, joskin pari kertaa Ursa kävi vähän pitkällä, pitää vain itse olla tosi päättäväinen jo putkeen mennessä. Treenattiin kahdessa sessiossa. Toisella kerralla hain vähän rytmiä jarrutuksiin ja yritin löytää sen rajan, kuinka paljon pysähtyvää liikettä Ursa minulta sietää, että vielä jatkaa putkeen. Kaikkia jarruja ei pystynyt laittamaan pohjaan, muuten Ursa stoppasi. Nytkähdykset kyllä kestää.
Aan menin oikealta puolelta ja putkeen ohjasin Harrin viime torstaisin opein vastakkaisella kädellä, joka toimi hyvin.
Keppien jälkeiselle hypylle tehtiin pari kertaa saksalainen ja parilla kertaa meidän bravuuri "pakkopersjättö", josta Heidi oli innoissaan. Ilmeisesti tämä on joku meidän ihan oma juttu... Kyseli ja kuivaharjotteli ja meinasi, että tätä pitää ruveta treenaamaan itsekin. Heidi on harrastanut agilityä varmaan 15 vuotta ja ovat todella guruja Allun kanssa tässä. Suhteellisen jännät tunteet, kun osasin näyttää ja kertoa Heidille jotain uutta. Pakkopersjätöllä kerkesi putken päähänkin vastaanottamaan koiraa, joten ei välttämättä vaadi putkijarruakaan. Saatiin ainakin tosi napakka käännös hypylle, kun juoksin putken suulta nappaamaan Ursaa nenästä.
No problems. Ursa on kyllä huipputyyppi!
kouluttaja Heidi Turunen
Maanantaina oli Heidin vetämät agitreenit. Viime viikolla kävin seuraamassa treenejä ja tutustumassa rataan ilman koiraa (Ursalla juoksut) ja nyt oli kivaa päästä itsekin treenaamaan. 17 estettä, pari kertaa pääsi suorittamaan puomin per rata ja kertaalleen Aan, joten kontaktitreeniä oli luvassa. Teemana putkijarrutukset.
Ursan kanssa tehtiin vallan 0-rataa. :) Hyvin siis meni. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että puomin kaikki kontaktit oli tosi napakoita ja nopeita. Putkijarrut meni hyvin, joskin pari kertaa Ursa kävi vähän pitkällä, pitää vain itse olla tosi päättäväinen jo putkeen mennessä. Treenattiin kahdessa sessiossa. Toisella kerralla hain vähän rytmiä jarrutuksiin ja yritin löytää sen rajan, kuinka paljon pysähtyvää liikettä Ursa minulta sietää, että vielä jatkaa putkeen. Kaikkia jarruja ei pystynyt laittamaan pohjaan, muuten Ursa stoppasi. Nytkähdykset kyllä kestää.
Aan menin oikealta puolelta ja putkeen ohjasin Harrin viime torstaisin opein vastakkaisella kädellä, joka toimi hyvin.
Keppien jälkeiselle hypylle tehtiin pari kertaa saksalainen ja parilla kertaa meidän bravuuri "pakkopersjättö", josta Heidi oli innoissaan. Ilmeisesti tämä on joku meidän ihan oma juttu... Kyseli ja kuivaharjotteli ja meinasi, että tätä pitää ruveta treenaamaan itsekin. Heidi on harrastanut agilityä varmaan 15 vuotta ja ovat todella guruja Allun kanssa tässä. Suhteellisen jännät tunteet, kun osasin näyttää ja kertoa Heidille jotain uutta. Pakkopersjätöllä kerkesi putken päähänkin vastaanottamaan koiraa, joten ei välttämättä vaadi putkijarruakaan. Saatiin ainakin tosi napakka käännös hypylle, kun juoksin putken suulta nappaamaan Ursaa nenästä.
No problems. Ursa on kyllä huipputyyppi!
perjantai 9. syyskuuta 2011
Agilitytanssi.
URSAN AGILITYVALMENNUS to 8.9.2011
koul. Harri Katainen
Eilen Kataisen Harri kävi ACElta valmentamassa JATtilaisia. Tykästyin kovasti. Rata oli saanut nimen "Monaco", radalla oli tekninen syherö, jossa käytiin useasti vääntämässä ja toisaalta sitten useamman esteen suora, jolla pääsi revittelemään oikein kunnolla. 31 esteen rata, jonka karikoista selvittiin Ursan kanssa varsin kunniakkaasti.
Alun ohjausta en varmasti kisoissa valitsisi näin, mutta olipahan kiintoisaa leikkiä, että koira on niin nopea, etten kerkeä juosta sen kanssa. Elikkäs kakkoshypyn ja putken välistä, putken linjan oikealta puolelta rintamasuunta kakkoshyppyä kohti ja oikea käsi kohti koiraa, kutsu ja siitä vippaus vasemmalla kädellä kakkoshypyn yli. Samalla vasen jalka tekee näyttävän kanttauksen kohti hyppyä (tarvittaessa koiraa voi auttaa liikkeellä/askeleilla, kunnes se selvästi lukitsee hypyn). (Alkuasento: oikea jalka vähän edellä, laser kohti kakkoshyppyä ja oikea käsi kutsuu koiran ekahypyn yli.) Onnistuttiin kyllä varsin hyvin.
Neloshypyn takaavienti sylivekin tapaan ja jaakotus kepeille. Keppien jälkeen valssi ja saksalainen kutoselle. Niinikään 8-hypyllä saksalainen. Putkiansa häämötti kasin takana, tämän pystyi blokkaamaan omalla rintamasuunnalla, ohjaus suuntautuu sivuttain hypyn taakse, ohjaajan oikea kylki lähinnä hyppyä ja koira laseria kohti. Valssi ysiltä kympille ja putkesta persjätöllä hypyn kautta putkeen. Persjätölle 15 ja 16 esteiden väliin kerkesi vähän liiankin hyvin. Tällä juoksusuoralla sain viedä suhteellisen syvään, sillä oma juoksuvoima tuntuu riittävän - ehkä vielä joskus mulla on käsissä koira, jonka kanssa en aina kerkiäkään juosta. ;)
17-hypylle sylivekki jaakotus, koira vasempaan käteen ja oikealla putkeen keilaus. Tämä "juntin näköinen" ohjaus oli Harrin Ranskan tuliainen, joka kuulemma säästää aikaa 0,2s suhteessa siihen, että koiran veisi koko matkan oikealla kädellä. Samoin 17-hypyn oikean puoleisen siivekkeen kierto säästää aikaa, 0,4s suhteessa, jos vie vasemman siivekkeen kautta (pidempää reittiä). Näitä olivat kellottaneet.
19-hypyn taakse pakkovalssi-valssi, 23-hypylle takaakierto-persjättö, jossa tapahtui yksi päivän "Ahaa!"-elämyksistä. Automaattisesti pyrin siihen, että pukkasin vasemmalla kädellä takaakierrolle ja siitä niinikään vasemmalla kädellä jatkaen kunnes koira ponnistaa ja sitten persjättö ja ohjaus siirtyy oikeaan käteen. Tämähän on takaakierto-päällejuoksu-persjättö ja sillä hukkaa varmaan taas jonkun sadasosan, kenties kymmenyksen. Ehkäpä jotain tapahtui päässä tuon persjätön tajuamisen kanssa. :)
24-putken jälkeen kerkesi persjätölle ja taas juostiin kovaa suoralla. 27-hypylle irrotus ja ohjaajalle etäisyyttä putkeen, jotta kerkesi pakkovalssi-jaakotukselle hypyllä 29. Onnistui mielettömän hyvin ja sain useamman ylävitosen Harrilta. :)
Yhden kerran tönäsin jalallani 29-aidan siivekettä, jolloin rima tuli alas. Ekayrittämällä olin kepeillä liian edellä ja saksalainen epäonnistui - Ursa ei kiertänyt hypyn taakse, vaan hyppäsi suoraan. 10- ja 24-putkissa kummassakin tuli kerran virhe-erhe, kun Ursa yritti kurvata heti putken painon jälkeen putkeen, mutta törmäsikin kulmittain putken ja painon väliin. Perustuu vissiin siihen, että koirat ovat oppineet lukemaan putken painoja, eikä niinkään putken suita. Pöllöä. ...ja sitten tein kahteen persjättöpaikkaan päällejuoksu-persjätöt (11- ja 23-hypyt) sekä sain ohjeistuksen jälkeen ahaa-elämyksiä.
Ihan täysin virheittä ei selvitty. Yhdesti päästiin rata läpi lukuunottamatta mun potkaisemaa 29-rimaa ja viimeisellä sessiolla tehtiin puhdasta rataa lukuun ottamatta sitä, että Ursa pompsautti 24-esteellä putken ja painon väliin. Viimeksi mainittu ratasuoritus on videolla, joten on lupa katsoa. Kiitos Tiina kuvaamisesta!
..ja Harri hyvistä treeneistä!!
...ja Ursa siitä, että olet upea elukka, joka TOIMII!!
koul. Harri Katainen
Eilen Kataisen Harri kävi ACElta valmentamassa JATtilaisia. Tykästyin kovasti. Rata oli saanut nimen "Monaco", radalla oli tekninen syherö, jossa käytiin useasti vääntämässä ja toisaalta sitten useamman esteen suora, jolla pääsi revittelemään oikein kunnolla. 31 esteen rata, jonka karikoista selvittiin Ursan kanssa varsin kunniakkaasti.
Alun ohjausta en varmasti kisoissa valitsisi näin, mutta olipahan kiintoisaa leikkiä, että koira on niin nopea, etten kerkeä juosta sen kanssa. Elikkäs kakkoshypyn ja putken välistä, putken linjan oikealta puolelta rintamasuunta kakkoshyppyä kohti ja oikea käsi kohti koiraa, kutsu ja siitä vippaus vasemmalla kädellä kakkoshypyn yli. Samalla vasen jalka tekee näyttävän kanttauksen kohti hyppyä (tarvittaessa koiraa voi auttaa liikkeellä/askeleilla, kunnes se selvästi lukitsee hypyn). (Alkuasento: oikea jalka vähän edellä, laser kohti kakkoshyppyä ja oikea käsi kutsuu koiran ekahypyn yli.) Onnistuttiin kyllä varsin hyvin.
Neloshypyn takaavienti sylivekin tapaan ja jaakotus kepeille. Keppien jälkeen valssi ja saksalainen kutoselle. Niinikään 8-hypyllä saksalainen. Putkiansa häämötti kasin takana, tämän pystyi blokkaamaan omalla rintamasuunnalla, ohjaus suuntautuu sivuttain hypyn taakse, ohjaajan oikea kylki lähinnä hyppyä ja koira laseria kohti. Valssi ysiltä kympille ja putkesta persjätöllä hypyn kautta putkeen. Persjätölle 15 ja 16 esteiden väliin kerkesi vähän liiankin hyvin. Tällä juoksusuoralla sain viedä suhteellisen syvään, sillä oma juoksuvoima tuntuu riittävän - ehkä vielä joskus mulla on käsissä koira, jonka kanssa en aina kerkiäkään juosta. ;)
17-hypylle sylivekki jaakotus, koira vasempaan käteen ja oikealla putkeen keilaus. Tämä "juntin näköinen" ohjaus oli Harrin Ranskan tuliainen, joka kuulemma säästää aikaa 0,2s suhteessa siihen, että koiran veisi koko matkan oikealla kädellä. Samoin 17-hypyn oikean puoleisen siivekkeen kierto säästää aikaa, 0,4s suhteessa, jos vie vasemman siivekkeen kautta (pidempää reittiä). Näitä olivat kellottaneet.
19-hypyn taakse pakkovalssi-valssi, 23-hypylle takaakierto-persjättö, jossa tapahtui yksi päivän "Ahaa!"-elämyksistä. Automaattisesti pyrin siihen, että pukkasin vasemmalla kädellä takaakierrolle ja siitä niinikään vasemmalla kädellä jatkaen kunnes koira ponnistaa ja sitten persjättö ja ohjaus siirtyy oikeaan käteen. Tämähän on takaakierto-päällejuoksu-persjättö ja sillä hukkaa varmaan taas jonkun sadasosan, kenties kymmenyksen. Ehkäpä jotain tapahtui päässä tuon persjätön tajuamisen kanssa. :)
24-putken jälkeen kerkesi persjätölle ja taas juostiin kovaa suoralla. 27-hypylle irrotus ja ohjaajalle etäisyyttä putkeen, jotta kerkesi pakkovalssi-jaakotukselle hypyllä 29. Onnistui mielettömän hyvin ja sain useamman ylävitosen Harrilta. :)
Yhden kerran tönäsin jalallani 29-aidan siivekettä, jolloin rima tuli alas. Ekayrittämällä olin kepeillä liian edellä ja saksalainen epäonnistui - Ursa ei kiertänyt hypyn taakse, vaan hyppäsi suoraan. 10- ja 24-putkissa kummassakin tuli kerran virhe-erhe, kun Ursa yritti kurvata heti putken painon jälkeen putkeen, mutta törmäsikin kulmittain putken ja painon väliin. Perustuu vissiin siihen, että koirat ovat oppineet lukemaan putken painoja, eikä niinkään putken suita. Pöllöä. ...ja sitten tein kahteen persjättöpaikkaan päällejuoksu-persjätöt (11- ja 23-hypyt) sekä sain ohjeistuksen jälkeen ahaa-elämyksiä.
Ihan täysin virheittä ei selvitty. Yhdesti päästiin rata läpi lukuunottamatta mun potkaisemaa 29-rimaa ja viimeisellä sessiolla tehtiin puhdasta rataa lukuun ottamatta sitä, että Ursa pompsautti 24-esteellä putken ja painon väliin. Viimeksi mainittu ratasuoritus on videolla, joten on lupa katsoa. Kiitos Tiina kuvaamisesta!
..ja Harri hyvistä treeneistä!!
...ja Ursa siitä, että olet upea elukka, joka TOIMII!!
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
Hämmästyttävän hyvä Hippa.
HIPPA - JATKO1 AGITREENIT ti 15.3.2011
kouluttaja: Minna Räsänen
Menin Hipan treeneihin eilen myöhässä suoraan töistä, iltavuorosta. Muutaman viikon tauon jälkeen en odottanut suuria, enkä mitää kovin vaikeaa Hipan osalle ollut ajatellutkaan.
Itsenäisinä treeneinä oli kolmen esteen pätkät, hyppy + puomi + Uun mallinen putki sekä hyppy + Aa + Uun mallinen putki. Ensin otin pelkkää puomia, ensimmäinen ylitys hihnassa ja seuraavat 3-4 vapaana. Hippa lähtee puomille halukkaasti, myös hypyn takaa (rima ehkä 35cm). Ehkä se rupeaa pikkuhiljaa oppimaan, että radalla voi katsoa myös kauempaa, kohdistaa eteenpäin, eikä vain ohjaajaan.
Aa pätkällä tehtiin samaan tyyliin kuin puomilla (eli siis myös hypyn takaa ongelmitta) ja tässä alastulo on nyt muuttunut, Hippa ei enää tule läheskään niin vinoon mitä aikaisemmin, vaan selkeästi keskemmälle. Kyllähän se peffa vähän sinne oikealle kallistuu (Hippa siis tulee siis alas silmä edellä pikkuisen sivuttain), mutta ei enää yhtään niin kuin aikaisemmin.
Puomia tehdessä (eli puomn kontaktilta vapautettuani) Hippa hakeutui itse kurkkaamaan putkeen ja kannustin sitä jatkamaan. Sain myös pari onnistunutta putkeenmenoa (tai putkesta ulostuloa) hanskalle. Tässäkin siis tauko tehnyt hyvää, aikaisemmin en ole sitä noin jyrkälle mutkalle laitettuun putkeen saanut ollenkaan. Toki tuli epäonnistumisiakin putkeenmenoissa tälle kerralle, mutta onnistumisistahan tässä pitää iloita. ;)
Treenien huippuosaaminen löytyi yllättäen kepeiltä. Mehän ollaan tässä välissä käyty kertaalleen treenaamassa verkoilla ja en tiedä auttoiko tämä homman onnistumiseen vai mikä, mutta jotenkin vaivattomalta veivaamiselta tuntui. 6 keppiä, jokaisessa välissä ohjurit, veivasin ensin pari kertaa oikealta puolelta peruuttaen ja sitten vasemmalta etuperin ja vielä kertaalleen kummaltakin puolelta. Jokainen toisto oli ihan loistava. Vedätin hanskalla ja Hippa työsti todellisella innolla, ei mitään takeltelua. Huippu Hippa! :D
Keinu otettiin viimeisenä Minnan avustamana. Ensimmäisellä toistolla ei epäröintiä ja kontaktin ottaminenkin upeasti. Toisella kertaa iski sitten neitoselle jännitys päälle ja saatiin kolme kertaa ottaa nameja keinulle kylväen. Keinua ei olla kyllä otettukaan sitten viime syksyn, joten siitä varmaan johtui taantumakin.
Keppien kehitykseen olen tyytyväinen ja kontaktit Hippa osaa, tuo etujalat alas asti, nappaa namin alustalta ja samantien peffa kontaktille, kököttää siinä niin kauan kunnes vapautetaan ja tykkää olemisestaan. Hienoa. Hipaksi (ja odotuksiin verraten) Hippa teki tänään hyvin hommia.
kouluttaja: Minna Räsänen
Menin Hipan treeneihin eilen myöhässä suoraan töistä, iltavuorosta. Muutaman viikon tauon jälkeen en odottanut suuria, enkä mitää kovin vaikeaa Hipan osalle ollut ajatellutkaan.
Itsenäisinä treeneinä oli kolmen esteen pätkät, hyppy + puomi + Uun mallinen putki sekä hyppy + Aa + Uun mallinen putki. Ensin otin pelkkää puomia, ensimmäinen ylitys hihnassa ja seuraavat 3-4 vapaana. Hippa lähtee puomille halukkaasti, myös hypyn takaa (rima ehkä 35cm). Ehkä se rupeaa pikkuhiljaa oppimaan, että radalla voi katsoa myös kauempaa, kohdistaa eteenpäin, eikä vain ohjaajaan.
Aa pätkällä tehtiin samaan tyyliin kuin puomilla (eli siis myös hypyn takaa ongelmitta) ja tässä alastulo on nyt muuttunut, Hippa ei enää tule läheskään niin vinoon mitä aikaisemmin, vaan selkeästi keskemmälle. Kyllähän se peffa vähän sinne oikealle kallistuu (Hippa siis tulee siis alas silmä edellä pikkuisen sivuttain), mutta ei enää yhtään niin kuin aikaisemmin.
Puomia tehdessä (eli puomn kontaktilta vapautettuani) Hippa hakeutui itse kurkkaamaan putkeen ja kannustin sitä jatkamaan. Sain myös pari onnistunutta putkeenmenoa (tai putkesta ulostuloa) hanskalle. Tässäkin siis tauko tehnyt hyvää, aikaisemmin en ole sitä noin jyrkälle mutkalle laitettuun putkeen saanut ollenkaan. Toki tuli epäonnistumisiakin putkeenmenoissa tälle kerralle, mutta onnistumisistahan tässä pitää iloita. ;)
Treenien huippuosaaminen löytyi yllättäen kepeiltä. Mehän ollaan tässä välissä käyty kertaalleen treenaamassa verkoilla ja en tiedä auttoiko tämä homman onnistumiseen vai mikä, mutta jotenkin vaivattomalta veivaamiselta tuntui. 6 keppiä, jokaisessa välissä ohjurit, veivasin ensin pari kertaa oikealta puolelta peruuttaen ja sitten vasemmalta etuperin ja vielä kertaalleen kummaltakin puolelta. Jokainen toisto oli ihan loistava. Vedätin hanskalla ja Hippa työsti todellisella innolla, ei mitään takeltelua. Huippu Hippa! :D
Keinu otettiin viimeisenä Minnan avustamana. Ensimmäisellä toistolla ei epäröintiä ja kontaktin ottaminenkin upeasti. Toisella kertaa iski sitten neitoselle jännitys päälle ja saatiin kolme kertaa ottaa nameja keinulle kylväen. Keinua ei olla kyllä otettukaan sitten viime syksyn, joten siitä varmaan johtui taantumakin.
Keppien kehitykseen olen tyytyväinen ja kontaktit Hippa osaa, tuo etujalat alas asti, nappaa namin alustalta ja samantien peffa kontaktille, kököttää siinä niin kauan kunnes vapautetaan ja tykkää olemisestaan. Hienoa. Hipaksi (ja odotuksiin verraten) Hippa teki tänään hyvin hommia.
Kahdet treenit. Kellottamista sekä persjättöjä.
Viime viikon treenien raportointia en ole kerinnyt tekemään. Siitä siis pikaisesti.
URSA & HAIKKA - 1.-3.lk TREENIT ke 9.3.
kouluttaja: Tanja Virtanen
Tanjan treeneissä keskiviikkona oli radanpätkä Virran Raunon tuomaroimalta 2.lk radalta. Siitä hyvä pätkä, että eri kohtia pystyi viemään eri tavoilla, joten saatiin kellotettua mitkä ohjaustavat sopii itselle ja millä saa sen nopeimman suorituksen.
Radalta tehtiin pätkä 1-10.
1-3 välin tein Ursalle vasemmalta puolelta (sisäkaarre) vietynä, lähtö yhtäaikaa. Toisena tapana otin sylikäännön. Näistä nopeampi oli vienti. Lisäksi aikaa sai nipistettyä myös sillä, että hain Ursan ihan putken suulta ja mentiin yhdessä puomille. Hitaampi oli jos olin kauempana koiran tullessa putkesta ja odotin Ursan tulemista puomille. Varsin odotettu tulos tässä. Ursalle sopii se, että tehdään hommia yhdessä ja lähekkäin ja siten, ettei mun oma liike pysähdy, sillä silloin pysähtyy myös Ursa.
Haikan kanssa tein saman välin oikealta (ulkokaarre) vietynä ja muistaakseni (...?) myös kutsuna sylikäännön kautta. Jokatapauksessa vienti sopii Haikallekin kuin myös se, että vien myös esteiden välit eli hain sen putken suulta kohti puomia.
Myös pätkän 4-9 pystyi tekemään usemmalla tavalla. Ensimmäiseksi kokeilin vasemmalta vientiä eli puomi jäi ohjaajan ja koiran väliin. Tässä selkeä näyttö pituudelle ja samantien persjättö 6-hypylle ja irti tilanteesta. Katseella ja ohjauksella koira putkeen, itse oli tarkoitus olla jo pitkällä menossa kohti muuria. Oma linja muurin oikean puoleista tolppaa kohti, etäisyyttä 6-hypyllä, eteneminen ei puomin suuntaista. Kun pisti töppöstä toisen eteen ja ajoitus oli kutosella kunnossa niin hyvin kerkesi vekkaamaan muurin tiukaksi kohti 8-putkea.
Toinen ohjausmahdollisuus oli puomin oikea puoli (puoli vaihtui oikealle jo ennen puomia). Tässä takaaleikkaus pituudelle näyttö kutoselle ja rohkeasti putkeen. Koirat eivät edes vilkaisseet puomia. Tässä kerkesi oikealla ajoituksella ja rohkeudella molempien koirien kanssa persjätölle putken jälkeen tai takaaleikaten muurilla.
Ursan kanssa toimi nopeiten (aika otettiin putkesta putkeen), että otin persjätöllä putkesta ja vekkasin oikeaan suuntaan kohti 8-putkea. Toiseksi nopein oli ensimmäinen konsti (puomi tavallaan layeroitiin osittain) ja hitain oli takaaleikkaus muurille. Nämäkin oletettuja, joten näyttää siltä, että tiedän miten Ursa toimii. Edestä ohjaukset ja liikkeen hidastuminen hidastaa Ursaa. Sama juttu myös Haikan kanssa kyllä. Haikka teki hyvin hommia ja keskittyi, hienoa huomata, että koira jota on lähinnä vain viety ja ohjattu valsseilla osaa myös irrota ja toimia muilla ohjauskiemuroilla.
Itsenäisesti otin keppejä sekä vauhtia hakien, että vaikeita kulmia kokeillen.
URSA - KILPA-ryhmän YHTEISTREENIT to 10.2.2011
ei koulutajaa (Laura & Tiina)
Kilparyhmän kimppatreeneissä torstaina Ursan kanssa tehtiin Vitikaisen Tiian kurssilla ollutta (jolloin me emme olleet mukana) pätkää. Ohjauksellisesti otin kaikki mahdolliset kohdat persjättöinä. Yllättävän hyvin toimi ja vauhti säilyi hyvin alusta loppuun, vaikka ulkopuolelta (Laura ja Tiina katsoi meidän treenaamista) katsottuna kuulemma olin monessa paikassa vähän myöhässä (nämä perjätöt ja erityisesti niiden soveltaminen on meillä (mulla!) vielä opetteluvaiheessa).
Vaikeimmaksi paikaksi muodostui pussin jälkeinen elämä. Ensimmäisellä kerralla Ursa sotkeutui pussiin ihan täysin. Taitaa olla ihan ensimmäinen kerta, kun kävi näin. Vaikutuksilta vältyttiin eli Ursa oli episodin jälkeen oma reipas itsensä. Se, että lähdin peruuttamalla väistämään keppejä ja valssasin/tein persjätön hypyn jälkeen kyllä toimi, mutta hyvä siitä ei tullut. Parempi vaihtoehto oli tehdä persjättö muurille ja ottaa seuraavat hypyt koira vasemmalla ulkokaarteessa. Tässä sai vain säätää ajoitusta tosissani. Vähän vekata muurille ja persjättö ajoissa. Kerta kerralta saatiin kurvia lyhyemmäksi, mutta vieläkin olisi voinut parantaa.
Muuten jäi kyllä hyvä mieli. Jokainen kerta kun uskallan viljellä nuita persjättöjä, sitä paremmin ne rupeaa sujua ja sen paremmin onnistutaan niillä myös kisoissa.
URSA & HAIKKA - 1.-3.lk TREENIT ke 9.3.
kouluttaja: Tanja Virtanen
Tanjan treeneissä keskiviikkona oli radanpätkä Virran Raunon tuomaroimalta 2.lk radalta. Siitä hyvä pätkä, että eri kohtia pystyi viemään eri tavoilla, joten saatiin kellotettua mitkä ohjaustavat sopii itselle ja millä saa sen nopeimman suorituksen.
1-3 välin tein Ursalle vasemmalta puolelta (sisäkaarre) vietynä, lähtö yhtäaikaa. Toisena tapana otin sylikäännön. Näistä nopeampi oli vienti. Lisäksi aikaa sai nipistettyä myös sillä, että hain Ursan ihan putken suulta ja mentiin yhdessä puomille. Hitaampi oli jos olin kauempana koiran tullessa putkesta ja odotin Ursan tulemista puomille. Varsin odotettu tulos tässä. Ursalle sopii se, että tehdään hommia yhdessä ja lähekkäin ja siten, ettei mun oma liike pysähdy, sillä silloin pysähtyy myös Ursa.
Haikan kanssa tein saman välin oikealta (ulkokaarre) vietynä ja muistaakseni (...?) myös kutsuna sylikäännön kautta. Jokatapauksessa vienti sopii Haikallekin kuin myös se, että vien myös esteiden välit eli hain sen putken suulta kohti puomia.
Myös pätkän 4-9 pystyi tekemään usemmalla tavalla. Ensimmäiseksi kokeilin vasemmalta vientiä eli puomi jäi ohjaajan ja koiran väliin. Tässä selkeä näyttö pituudelle ja samantien persjättö 6-hypylle ja irti tilanteesta. Katseella ja ohjauksella koira putkeen, itse oli tarkoitus olla jo pitkällä menossa kohti muuria. Oma linja muurin oikean puoleista tolppaa kohti, etäisyyttä 6-hypyllä, eteneminen ei puomin suuntaista. Kun pisti töppöstä toisen eteen ja ajoitus oli kutosella kunnossa niin hyvin kerkesi vekkaamaan muurin tiukaksi kohti 8-putkea.
Toinen ohjausmahdollisuus oli puomin oikea puoli (puoli vaihtui oikealle jo ennen puomia). Tässä takaaleikkaus pituudelle näyttö kutoselle ja rohkeasti putkeen. Koirat eivät edes vilkaisseet puomia. Tässä kerkesi oikealla ajoituksella ja rohkeudella molempien koirien kanssa persjätölle putken jälkeen tai takaaleikaten muurilla.
Ursan kanssa toimi nopeiten (aika otettiin putkesta putkeen), että otin persjätöllä putkesta ja vekkasin oikeaan suuntaan kohti 8-putkea. Toiseksi nopein oli ensimmäinen konsti (puomi tavallaan layeroitiin osittain) ja hitain oli takaaleikkaus muurille. Nämäkin oletettuja, joten näyttää siltä, että tiedän miten Ursa toimii. Edestä ohjaukset ja liikkeen hidastuminen hidastaa Ursaa. Sama juttu myös Haikan kanssa kyllä. Haikka teki hyvin hommia ja keskittyi, hienoa huomata, että koira jota on lähinnä vain viety ja ohjattu valsseilla osaa myös irrota ja toimia muilla ohjauskiemuroilla.
Itsenäisesti otin keppejä sekä vauhtia hakien, että vaikeita kulmia kokeillen.
URSA - KILPA-ryhmän YHTEISTREENIT to 10.2.2011
ei koulutajaa (Laura & Tiina)
Kilparyhmän kimppatreeneissä torstaina Ursan kanssa tehtiin Vitikaisen Tiian kurssilla ollutta (jolloin me emme olleet mukana) pätkää. Ohjauksellisesti otin kaikki mahdolliset kohdat persjättöinä. Yllättävän hyvin toimi ja vauhti säilyi hyvin alusta loppuun, vaikka ulkopuolelta (Laura ja Tiina katsoi meidän treenaamista) katsottuna kuulemma olin monessa paikassa vähän myöhässä (nämä perjätöt ja erityisesti niiden soveltaminen on meillä (mulla!) vielä opetteluvaiheessa).
Vaikeimmaksi paikaksi muodostui pussin jälkeinen elämä. Ensimmäisellä kerralla Ursa sotkeutui pussiin ihan täysin. Taitaa olla ihan ensimmäinen kerta, kun kävi näin. Vaikutuksilta vältyttiin eli Ursa oli episodin jälkeen oma reipas itsensä. Se, että lähdin peruuttamalla väistämään keppejä ja valssasin/tein persjätön hypyn jälkeen kyllä toimi, mutta hyvä siitä ei tullut. Parempi vaihtoehto oli tehdä persjättö muurille ja ottaa seuraavat hypyt koira vasemmalla ulkokaarteessa. Tässä sai vain säätää ajoitusta tosissani. Vähän vekata muurille ja persjättö ajoissa. Kerta kerralta saatiin kurvia lyhyemmäksi, mutta vieläkin olisi voinut parantaa.
Muuten jäi kyllä hyvä mieli. Jokainen kerta kun uskallan viljellä nuita persjättöjä, sitä paremmin ne rupeaa sujua ja sen paremmin onnistutaan niillä myös kisoissa.
torstai 3. maaliskuuta 2011
Sylkkärisäätöä ja putki-muuri-pyörityksiä.
URSA & HAIKKA - 1.-3.lk TREENIT ke 2.3.
kouluttaja: Tanja Virtanen
Lyhyesti eilisistä treeneistä.
Molempien koirien osalla tuli esille, että ohjaaja ei oikein keskity sylikäännöksissä oikeintekemiseen. Erityisesti Ursan kanssa oletan, että Ursa tekee oikein, enkä malta itse tehdä oikein. Sylikäännös (ja poispäinkäännös) tapahtuu ohjaajan lähellä. Oma pää vain ei tahdo kestää sitä, että rauhassa käännän koiran ja sen jälkeen osoitan mitä pitää tehdä. Omat sylkkärit on vähän sellaisia kaukaa huiskaisuja. Ursa kääntyy kyllä, mutta ihanteellisia kurveja tällä huiskis-tyylillä ai saa. Toinen tyylivirheeni on se, että ahdistan hirveästi esteiden lähelle, enkä anna koiralle tilaa. Tämä on ennenkin tullut esille. Ursa kestää sen, että painostan lähelle, mutta suorittamisesta tulee rennompaa ja varmempaa molemmille silloin, kun muistan pitää etäisyyttä esteisiin.
Haikan kanssa keskityin paremmin oikeintekemiseen, kun tiedän ettei se osaa vielä kunnolla näitä edestäkääntymisiä. Toisaalta tämän myötä tulin ajatelleeksi, että ehkei kyse ole siitä, etteikö Haikan kanssa pystyisi näitäkin ohjaustyylejä käyttämään, sen kanssa vaan pitää tehdä vielä enemmän oikein mitä Ursan kanssa... Haikan kanssa keskityin siihen, että sillä on tilaa hypätä (tiedostan, että se on iso koira, joka ei toimi kuin tilan kanssa) ja käänsin sen ihan rauhassa ympäriasti lähellä, vähän taaksepäin askeleen kanssa peruuttaen. Saatiin kehuja ja sen myötä sitten nousi pissa päähän ja rupesin olettaamaan: "Kyllähän se Haikka osaa!" ja niin taas tuli takapakkia siinä, että olisin malttanut odottaa koiran ihan lähelle. Pitää mielikuvaharjoitella tätä paljon ja ottaa toistoja namin kanssa.
Muuten meni hienosti treenit. Luottamusta vain peliin. Erityisen iloinen olin molempien koirien kohdalla siihen, että sain puomilta (9. este) tullessa molemmat hienosti poispäinkäännöllä esteen taakse ja siitä putkeen puomin layeroiden. Pientä suorituslinjan korjausta sain tehdä omassa liikkumisessa, rohkeasti tilaa koiralle, itse pystyi jäämään etäämmälle ja sai siten loogisemmin juoksulinjan suoraksi puomin oikeaa puolta, ei tarvinnut niin väistellä puomia. Alitajuinen pelko varmaan siitä, että koira lähtee puomille. Mitä varmemmalla otteella ohjaa, sitä paremmin tulee onnistuneita ja vapaita suorituksia.
Pientä säätöä sai tehdä myös 2-hypyllä. Onnistuihan tuo kohta, mutta itselle tuli enempi kiire. Säädin siis valssia enemmän putken suuta kohti 2- & 3-esteiden välissä, kun sen voi tehdä siellä 2-hypyn puomin puoleisen siivekkeen ulkopuolella, jotta omaa liikettä riittää puttaamaan koira putkeen.
Ursalle (ja erityisesti siis mulle) kotiläksynä sylikäännökset (keskityttävä nyt siihen, että ne tapahtuu lähellä) ja Haikalle esteille irtoamiset. Eli pari siivekettä ensin toisiaan lähellä ja sitten kauempana. Idena, että pyöritään koiran kanssa siinä keskellä, kun käsi on kropan lähellä, koira pysyy lähellä, kun käsi lähtee etäämmälle, koira lähtee sitä myöten kiertämään siivekkeitä (tätä katsoin joskus Leinoten Janitan videolta, käytännössä en ole toteuttanut koskaan). Tässä voi sitten yhdistää mukaan valssit, persjätöt, takaaleikkaukset jne. sekä liittää mukaan neliön jokaiselle sivulle siivekkeet, joita kierretään erilaisin kuvioin, esim. kasia.
Hyvät treenit oli! Kiitos Tanja!
kouluttaja: Tanja Virtanen
Lyhyesti eilisistä treeneistä.
Molempien koirien osalla tuli esille, että ohjaaja ei oikein keskity sylikäännöksissä oikeintekemiseen. Erityisesti Ursan kanssa oletan, että Ursa tekee oikein, enkä malta itse tehdä oikein. Sylikäännös (ja poispäinkäännös) tapahtuu ohjaajan lähellä. Oma pää vain ei tahdo kestää sitä, että rauhassa käännän koiran ja sen jälkeen osoitan mitä pitää tehdä. Omat sylkkärit on vähän sellaisia kaukaa huiskaisuja. Ursa kääntyy kyllä, mutta ihanteellisia kurveja tällä huiskis-tyylillä ai saa. Toinen tyylivirheeni on se, että ahdistan hirveästi esteiden lähelle, enkä anna koiralle tilaa. Tämä on ennenkin tullut esille. Ursa kestää sen, että painostan lähelle, mutta suorittamisesta tulee rennompaa ja varmempaa molemmille silloin, kun muistan pitää etäisyyttä esteisiin.
Haikan kanssa keskityin paremmin oikeintekemiseen, kun tiedän ettei se osaa vielä kunnolla näitä edestäkääntymisiä. Toisaalta tämän myötä tulin ajatelleeksi, että ehkei kyse ole siitä, etteikö Haikan kanssa pystyisi näitäkin ohjaustyylejä käyttämään, sen kanssa vaan pitää tehdä vielä enemmän oikein mitä Ursan kanssa... Haikan kanssa keskityin siihen, että sillä on tilaa hypätä (tiedostan, että se on iso koira, joka ei toimi kuin tilan kanssa) ja käänsin sen ihan rauhassa ympäriasti lähellä, vähän taaksepäin askeleen kanssa peruuttaen. Saatiin kehuja ja sen myötä sitten nousi pissa päähän ja rupesin olettaamaan: "Kyllähän se Haikka osaa!" ja niin taas tuli takapakkia siinä, että olisin malttanut odottaa koiran ihan lähelle. Pitää mielikuvaharjoitella tätä paljon ja ottaa toistoja namin kanssa.
Muuten meni hienosti treenit. Luottamusta vain peliin. Erityisen iloinen olin molempien koirien kohdalla siihen, että sain puomilta (9. este) tullessa molemmat hienosti poispäinkäännöllä esteen taakse ja siitä putkeen puomin layeroiden. Pientä suorituslinjan korjausta sain tehdä omassa liikkumisessa, rohkeasti tilaa koiralle, itse pystyi jäämään etäämmälle ja sai siten loogisemmin juoksulinjan suoraksi puomin oikeaa puolta, ei tarvinnut niin väistellä puomia. Alitajuinen pelko varmaan siitä, että koira lähtee puomille. Mitä varmemmalla otteella ohjaa, sitä paremmin tulee onnistuneita ja vapaita suorituksia.
Pientä säätöä sai tehdä myös 2-hypyllä. Onnistuihan tuo kohta, mutta itselle tuli enempi kiire. Säädin siis valssia enemmän putken suuta kohti 2- & 3-esteiden välissä, kun sen voi tehdä siellä 2-hypyn puomin puoleisen siivekkeen ulkopuolella, jotta omaa liikettä riittää puttaamaan koira putkeen.
Ursalle (ja erityisesti siis mulle) kotiläksynä sylikäännökset (keskityttävä nyt siihen, että ne tapahtuu lähellä) ja Haikalle esteille irtoamiset. Eli pari siivekettä ensin toisiaan lähellä ja sitten kauempana. Idena, että pyöritään koiran kanssa siinä keskellä, kun käsi on kropan lähellä, koira pysyy lähellä, kun käsi lähtee etäämmälle, koira lähtee sitä myöten kiertämään siivekkeitä (tätä katsoin joskus Leinoten Janitan videolta, käytännössä en ole toteuttanut koskaan). Tässä voi sitten yhdistää mukaan valssit, persjätöt, takaaleikkaukset jne. sekä liittää mukaan neliön jokaiselle sivulle siivekkeet, joita kierretään erilaisin kuvioin, esim. kasia.
Hyvät treenit oli! Kiitos Tanja!
tiistai 1. maaliskuuta 2011
Pakkaset lauhtuu, pääsee vetämään treenejä.
Eilen ma 28.2. oli pakkastauon jälkeen vihdoin jakson toiset 2.-3.lk treenit, jotka vedin. Paikalla vain kolme koirakkoa, osa oli pois juoksujen ja reissujen takia. Kiva vetää pienelle ryhmälle yksilöllisempää treeniä. Hauska seurata ihmisten "Ahaa!"-elämyksiä. :)
Pari lyhyempää treeniä, jotka molemmat kerettiin suorittaa, kun porukkaa oli niin vähän paikalla. Yliajalle meni tietysti silti....
Pari lyhyempää treeniä, jotka molemmat kerettiin suorittaa, kun porukkaa oli niin vähän paikalla. Yliajalle meni tietysti silti....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
