Oivalluksia.

Viime keskiviikkona 27.8. oli taas jatkokakkosten kouluttamisen aika. Nyt teemana oli takaaleikkaus ja valssit, jotka sain pienen pähkäilyn jälkeen sovitettua samaan treeniin. Treeni käsitti seitsemän aitaa abaut siksak-mallissa (laitan ratapiirroksen joskus, jahka saan aikaiseksi skannailla).

Osa koirista suoriutui loistavasti, ohjaajan itsevarmuudella ja uskolla siihen, että "tää me handlataan" on suuri merkitys. Myös sillä on kova merkitys, miettiikö radan tarkkaan ja käy läpi sen, mitä on oikeasti radalla tekemessä vai meneekö "vain suorittamaan". Tottakai meitä on monenlaisia, joku on asenteeltaan erinomainen koulutettavaksi, kuuntelee tarkkaan, ottaa opiksi, jaksaa yrittää riittävällä ponnekkuudella, joku taas ei suhtaudu koulutuksiin niin tosissaan, että välttämättä kouluttajalla olisi mielekästä viedä koirakkoa eteenpäin.

Enivei. Sessioon osallistui tällä kertaa viisi koirakkoa, joista kolme ei ollut viime viikon koulutuksessa. Viimeksimainituille otettiin ensin yksinkertainen harjoitus, johon sisällytettiin vain yksi takaaleikkaus ja itse olin palkkaamassa. Koiran mukaan mentiin.

Ehdottomia tähtihetkiä kouluttajalle on ne, kun näkee ohjaajan päässä jonkin ahaa-elämyksen tai toisaalta näkee miten koira oivaltaa uuden asian.

Päivän treeni oli aika vaikea - tiedostin sen jo aluksi, vaan positiivista oli se, että melkeinpä kaikki suoriutuivat siitä. Viimeinen takaaleikkaus onnistui jo melkeinpä rutiinilla. Tätä treeniähän voisi jatkaa loputtomasti aidoilla, jotta pääsee kunnolla leikkausten tai valssien makuun kummankin puolen.

Valssipyörähdyksillä rata sujui pitkälti paremmin kuin takaaleikkauksilla.

Itsenäisinä esteinä kepit, keinu, Aa ja rengas, sekä yksi aita, jolla sai "leikkiä". Kotiläksynä se, että jatketaan näitä viimeviikkoisia sylikääntöalkeita.